(Kylpylällä on mnonta nimeä aikain vaihteessa: Uotin parantola, Lempäälän Luonnonparantola, ja nykyisin Lempäälän Luontaiskylpylä )
Lempäälän Luontaiskylpylä 70 vuotta (1996)
1. Juho Henrik Uoti, todellinen aikuisopiskelija
Suomen vesihoitoalan ns. uotilaisen suunnan perustaja, pastori fil.kand. Juho Henrik Uoti syntyi Nakkilassa Tattaran kylässä 14. päivänä tammikuuta 1862 talollisen Johan Mattson Uotilan (9.2. 1830- 20.9. 1868) ja hänen vaimonsa Mariana Esaiasdotter Uotila o.s. Erkkilän (27. 6. 1835- 24.4. 1918) lapsena.
Juhon ollessa vasta 6-vuotias kohtasivat perhettä suuret vastoinkäymiset. isä Johan Mattson Uotila oli mennyt pankkitakaukseen erään naapurin puolesta ja menetti 1866- 1868 sattuneiden katovuosien ja rahapulan takia kaikki kolme tilaansa. Hän kuoli pian näiden tapahtumien jälkeen Lapsia oli taloon syntynyt kaikkiaan seitsemän, joista nuorimmat äiti (os. Erkkilä) vei miehensä kuoleman jälkeen syntymäkotiinsa Kiukaisten kappelin Erkkilän taloon. (Mariana oli Erkkilän talon nuorin, 10. lapsi, veljiä 7 ja kaksi siskoa). Johan Uotilan vanhemmat lapset lähtivät ansiotyöhön ja Juho asetettiin isänsä äidin lapsuudenkotiin, Leistilän Jokelaan. Juhon isoisä oli Matts Mattsson Uotila ( 27.10. 1791- 15.12. 1840). Isoisäänsä Juho ei ollut nähnyt, koska hän syntyi vasta 1862. mutta Juhon isoäiti Anna-Liisa Isaacdotter (Matts Mattson Uotilan vaimo s. 5.1. 1802- 15.11. 1877) oli elossa Juhon isän kuoleman aikaan ja hän oli Leistilän Jokelan tyttäriä syntyään. Siellä Leistilän Jokelassa, isoäidin lapsuudenkodissa , oli nyt kasvatuskoti Juholle maksua vastaan. Isoäidin kuollessa 75-vuotiaana Juho oli 15-vuotias. Mutta isosisko Eva Porissa oli mennyt naimisiin sillä aikaa ja Juho sai muuttaa aluksi Eva Grönroos--siskolleen ja kun Porin lyseo alkoi toimia, Juho hankkiutui heti oppikouluun 16-vuotiaana. Eläen sivutöistään ja sisarustensa vähäisistä avustuksista Juho Uoti suoritti ylioppilastutkinnon 25- vuotiaana. Sen jälkeen hän siirtyi jatkamaan opintojaan Helsingin Yliopistoon. Juho Uoti kirjoittautui 1887 lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kun hän kuitenkin opintorahoja ansaitakseen toimi vapaa-aikoinaan Suomalaisen Valistusseuran palveluksessa ja muutenkin lukeutui fennomaaneihin, jarruttivat eräät lääketieteellisen tiedekunnan professorit hänen opintojaan niin ponnekkaasti, että Juho katsoi olevansa pakotettu siirtymään fyysis-matemaattiseen tiedekuntaan päästäkseen nopeammin valmiiksi. Suoritetuaan filosofian kandidaatin tutkinnon hän perusti v. 1895 terva- ja tärpättitehtaan Säkylään, jossa hänen hyvä ystävänsä Mandelöf oli kirkkoherrana.
2. Augusta Uoti, kansakoulunopettajasta perheenäidiksi ja papirouvaksi
Pappilassa Juho Uoti tutustui paikkakunnan kansakoulun opettajattareen Augusta Mathilda Laurilaan.
“Kuules nyt kun kerron sinulle herra Uotista, maisterista niinkuin lupasin. Hän lähti Helsinkiin maanantaina. Pyhäiltana hän oli luonani hyvästiä sanomassa ja monta nuorta herraa ja fröökinää hänen kanssaan. Et usko kuinka hän on rakastunut, että on vallan hassulla päällä. Sanoi tiedätkö kaikkien kuullen, että hän pitää minua ruusuna, jota ei hän vielä uskalla poimia ennenkuin näet ehtii virkaansa valmistua. Ajattele tuosta tunnustuksesta tulin vähän kovasti hämilleni.” Näin kirjoitti Augusta Laurila 1894 Säkylästä sisarelleen Erikalle vanhaan kotiinsa Perniöön.
Hänen ihailijansa Juho Uoti oli filosofian kandidaatti, jota papillista sukua ollut Augusta kannusti suorittamaan teologiset opintonsa loppuun (Augustan veli koulutettiin papiksi) . Mathilda Augusta ja Juho Henrik vihittiin avioliittoon 1896. Morsian oli 34- vuotias ja sulhanen 35. Opettajana 12 vuotta toiminut Augusta jätti virkansa Säkylässä (ja seurasi Juhon uran polkuja). Pariskunnalle syntyi vuosien 1897 – 1907 välillä seitsemän poikalasta. Kolme heitä kuoli pienenä ( mahatauteihin; tyttäriä ei syntynyt).
3. Pastori Uoti löytää tien paranemiseen, mutta joutuu vaikeuksiin
Myytyään tärpättitehdasyrityksensä Juho Uoti perusti v. 1897 Oskari Grönroosin kanssa Poriin kirjankustannusliikkeen Uoti ja Grönroos. Jonkin ajan kuluttua Juho Uoti otti liikkeen yksin haltuunsa siirtäen sen Helsinkiin. Sittemmin osakkaiksi tulivat tohtorit Pitkänen ja Helström sekä maisteri Andelin ja liike muutettiin Tampereelle. Nimekseen se sai “Kirjan Kustantamo OY Sampo“. Vuonna 1901 Juho Uoti myi osuutensa Sammosta tuomari Caseliukselle ja osti Pahaniemen kartanon Raisiosta.
Raisiossa oloaikanaan Juho Uoti sairastui malariaan, johon liittyi vielä hankala vatsakatarri. Perinteisen lääketieteen keinot eivät Juho Uotin sairauksiin auttaneet useiden vuosien kiniinin, ym lääkkeiden nauttimisesta huolimatta. Niinpä aloitettiin erilaisten kylpymenetelmien käyttö. Näistä löytyi apu miehen vaivoihin ja samalla heräsi kiinnostus erilaisten luontaisten hoitomenetelmien tutkimiseen. Sairauksiensa takia Juho Uoti joutui luopumaan Raision Pahaniemen kartanosta vuonna 1904 ja muutti perheineen Piikkiöön asumaan. Jo Säkylässä oloaikanaan hän ilmeisesti kirkkoherra Mandelöfin ja vaimonsa Augustan kannustamana oli suorittanut erinäisiä tenttejä teologisessa tiedekunnassa ja Piikkiössä ollessaan hän jatkoi näitä opintojaan.
Tammikuussa 1905 Juho Uoti vihittiin papiksi Turun Tuomiokirkossa (Åbo Domkyrka) ja hänet määrättiin v.t. kappalaiseksi Koivulahdelle (Kvelax). Jo seuraavana vuonna 1906 hänet siirettiin v.t. kappalaiseksi Ilmajoelle. ( Hän oli koonnut pappisaikanaan vuoden joka päivälle hartaustekstin “Pyhä Historia” kirjailijanimenään “Johannes”. Kirja on lyhennelmä Uuden Testamentin evankeliumeista siten, että pieni taskukokoinen kirjanen kertoi neljän evankeliumin ydinsanoman 366 lyhyessä kappaleessa lähdeviitteineen. Kirja julkaistiin Tampereella 1908 Isak Julinin Kirja ja Kivipainossa) Koivulahdella (Kvelax) ollessaan pastori Uoti neuvoi seurakuntalaisiaan myös sairauksien parantamisessa. Ilmajoelle oli edellä ehtinyt huhu, että pastori Uoti parantaa myös sairaita, ja niinpä siellä oli potilaita odottamassa. Tämä parannustoiminta kuitenkin aiheutti erimielisyyksiä tuomiokapitulin kanssa ja niinpä vuonna 1907 viransijaisuuden päätyttyä Juho Uoti siirrettiin Ahlaisten kappeliseurakuntaan v.t. kirkkoherraksi. Tännekin oli levinnyt maine pastorin parannustoiminanstasta. Menestys sairaiden hoidossa aiheutti kuitenkin myös täällä vehkeilyä häntä vastaan ja niinpä hänet vuonna 1909 siirretiin Askaisiin ja vuotta myöhemmin sieltä määrättiin Velkualle ( harvaan asuttu 300 saaren pitäjä) . Kun perhe jo oli varsin suuri ja pojat olivat tulleet kouluikään, ei pastori Uoti katsonut voivansa ottaa vastaan virkaa Velkualla ( 300 saaren pitäjässä), vaan pyysi siirtoa Porvoon hiippakuntaan. Arkkihiippakunta ei tähän suostunut, ja Juho Uoti luopui pappistoimesta (täydellisen toimeentulomahdottomuuden takia- hän oli sen takia harkinnut jo Amerikkaan muuttoa suuresa siirtolaisvirrassa ollessaan Ilmajoella ja poikia oli jo viisi perheessä) ja hän siirtyi 5 poikalapsensa ja vaimonsa kanssa Helsinkiin harjoittamaan hänelle jo rakkaaksi tullutta luontaisen terveydenhoidon neuvontaa. ( Helsingin Hietaniemeen kuitenkin jouduttiin ensiksi hautaamaan yksi poika 3.12. 1911 mahataudin takia). Vuonna 1911 Juho Uoti suoritti opintomatkan Saksaan, Belgiaan, Hollantiin, Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin ja julkaisi sitten seuraavana vuonna 1912 kirjansa Kotiopas terveyden hoidossa, joka kertoo uotilaisen vesihoitojärjestelmän perusteet.
4. Juho Uoti – idealisti ja keksijä
Juho Uoti oli omakohtaisesti vakuuttunut luontaishoitoaatteen oikeellisuudesta. Hän oli idealisti, joka
uskoi ihmisten ryhtyvän itse hoitamaan itseään, kunhan saavat tarpeelliset tiedot ja ohjeet. Hän oli melko
puhtaasti teoreetikko ja keksijä - keksi mm. eräänlaisen maailmankielen ja sähköurut ( Hänen kaavansa
lainasi eräs Hamunen ja vei Amerikkaan, Hammond). Juho Uoti yhdisteli Saksassa oppimiaan Kuhnen,
Kneippin ja Priessnitzin hoitometodeja ja piti kursseja opettaakseen luontaishoitajia.
5. Augusta Uoti (1863- 1936) toimelias ja taloudellinen
Augusta alkoi lasten vartuttua yhä enemmän seurailla miehensä pitämiä kursseja ja muita hänen toimiansa. Hän huomasi, että itsehoitoaatteen toteuttaminen kansan keskuudessa ei ollutkaan helppoa ja ryhtyi toimintaan( opettamaan, kurssittamaan) ( Juho menehtyi tapaturmaisesti 1920). Vuonna 1922 Augusta kirjoitti Emil Laurila-veljelleen. “Olen koko syyslukukauden ollut kovasti rasitettu ylenpalttisella työllä, joten kirjoittaminen on aina vaan lykkääntynyt muka parempaan aikaan tehtäväksi, mutta tiedätkös, veli rakas, vaikka minulla nyt on apuakin kirjeenvaihdossa, niin yhtäkkiä minun täytyy kaikki vapaailtani uhrata kirjeenvaihtoon ympäri maata – harva se ilta, jolloin pääsen ennen aamupuolta yöllä nukkumaan”. Hän kertoo, että “ei tätä pelia kauaa kestä”, mutta on “juuri lähdössä pitämään vastaanottoa Salossa” (Kavanderien aloittamassa uotilaisessa kylpylaitoksessa)Vuodesta 1915 lähtien Augusta oli säännöllisesti osallistunut Juho Uotin toimintaan ja oli näin perehtynyt miehensä luonnonparannusmenetelmiin. Viimeisinä aikoina ennen Juho Uotin tapaturmaista kuolemaa (4.10. 1920) hän alkoi olla myös johtavana henkilönä luontaisen terveydenhoidon hoitajien koulutuksessa. Juho Uoti oli melko puhtaasti teoreetikko ja hänen kykynsä taloudenhoidossa olivat miltei olemattomat. Sen sijaan Augsusta Uoti oli tässä suhteessa kyvykkäämpi. Kun Juho Uoti levitti oppejaan sairaskäynnillään (ja myös kristillisdemokraattista yhteiskuntajärjestystä; Herran kansan tasavalta-lehtinen, (painettu poliittisesti roihuavana aikana 1916 ) , keskittyi Augusta Uoti kotivastaanottoihin ja hoitolaitosten perustamiseen. Juho Uotin kuoleman jälkeen hän perustikin laitoksia mm. Helsinkiin, Viipuriin, Turkuun, Tampereelle, Kotkaan, Haminaan, Poriin ja Lempäälään. Muut laitokset olivat koulutettujen luontaishoitajien omistamia ja Augusta Uoti lähinnä vain valvoi niiden toimintaa kiertäen joka toinen viikko jokaisessa laitoksessa pitämässä vastaanotoa potilaille.
6. Syyte ja selviäminen
1923 Augusta sai syytteen “puoskaroinnista”. Hän oli hyvien hoitotulosten innoittamana erehtynyt lehtimainoksessa ilmoittamaan, että vesihoidoilla pystytään parantamaan tiettyjä sairauksia. Maallikon harjoittama parannustoimi oli tuon ajan lainsäädännön mukaan kuitenkin puoskarointia. Kaikkia eivät luontaisen terveydenhoidon ajatukset miellyttäneet. Sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Kirsti Uoti-Reilaman (Juho Uotin pojan tytär) arkistossa on tallella arvovaltaisten henkilöiden kirjoittamia, sinetein varustettuja kirjeitä, joissa todistetaan hänen isoäitinsä puolesta.
Vesikäsittelyt olivat olleet miellyttäviä, pastorska Uoti ei kantanut maksua muusta kuin painotuotteistaan, ja monet potilaat olivat parantuneet sellaisista taudeistaan, joihin eivät olleet saaneet lääkäreiltä apua. Niinpä syyte raukesi.
7. Augusta Uoti perustaa Lempäälään Luonnoparantolan 1926.
Vuonna 1926 Augusta perusti Lempäälän kylpylän. Hän oli silloin 63- vuotias. Juho oli kuollut 1920 onnettomuudessa.( mutta siteä ennen painottanut atteen kannattajill, että on tärkää siirtyä maaseudulle Helsingistä ja perustaa laitoksia, joissa asiakkaat voivat myös levätä raskaiden hoitokuurien aikana, mikä edistäisi toipumista) Augusta Uoti on ihmisten tietoisuudessa jäänyt miehensä ja poikansa Kaukon varjoon. Kuitenkin juuri Augusta oli luontaisparantola-ajatuksen toteuttaja. Hän ajatteli asiat käytännön kannalta ja toimi jalat maassa.
8. Kauko (1898-1979) ja Sirkka (1919-1981) Uoti, Kylpylän aika 1936 – 1979.
Perheen pojista vanhin Ensio Ilmari (1897- 1964) opiskeli sekä diplomi-insinööriksi että valtiotieteen tohtoriksi. Kaksi pojista Aarre (1901- 1968) ja Arvo Insar (1907- 1986) valmistuivat lääkäreiksi ( keuhkolääkäri ja vast. lastentautien lääkäri).
Kauko Johannes Uoti (14.11. 1898 – 16.7. 1979) opiskeli alkuun lääketiedettä vuodesta 1922, mutta koki samanlaista vastustusta tiedekunnassa kuin isänsä Juho Uoti aikoinaan. Hän hän siirtyi alkuun Berliiniin ja sittemmin Innsbruckiin opiskelemaan lääketiedettä. Lääkäriksi hän ei kuitenkaan koskaan valmistunut, vaan luontainen terveydenhoito tuli hänenkin lopulliseksi urakseen. Tätä alaa hän opiskeli sekä Keski-Euroopassa oloaikanaan että sittemmin myös USA:ssa suorittaen siellä naturopatian tohtorin arvon 1933( Augustan ekonomisella tuella ) valmistuen jo ennen Augusta Uotin kuolemaa (1936) Kauko Uoti oli ostanut Lempäälän kylpylän äidiltään 1934 aikoih. Muut kylpylät ( Helsingin ja Tampereen kylpylät) joutuivat äidin kuoltua toisille veljille ja melko pian siirtyivät pois suvulta ( uotilaisille hoitajille, mikä oli jo Juho Uotin mieleinen aate).
Jo ennen 1920-lukua Augusta Uotin oikeaksi kädeksi oli tullut Martta Kavander (o.s. Saarinen (23.7.1891-3.12. 1970), joka perusti miehensä Karl Evert Kavanderin (11.11.1881- 17.10.1970) kanssa oman kylpylän Saloon. Myös Kavanderin perheen tyttäret Aili Mielikki ja Sirkka Mielikki kiinnostuivat alasta ja oltuaan muutaman vuoden ajan aktiivisia pelastusarmeijalaisia, (Sirkasta tuli pelastusarmeijan kadetti) he kumpikin tulivat 1940-luvulla Tampereen kylpylän palvelukseen.
Vuonna 27. toukokuuta 1945 vietettiin Tampereella Kauko Uotin ja Sirkka Kavanderin häitä. Näin oli Lempäälän kylpylä saanut uuden tarmokkaan johtajattaren vuosikymmeniksi eteenpäin. (KJ Uoti oli muuttanut kirjat Helsingistä Lempäälään 1934 ja Sirkka Uotin kirjat siirtyivät Tampereelta Lempäälään kesällä 1946).
Aili Kavander ( 1916- 1985) perusti 1950-luvulla Poriin oman luontaishoitolan, josta hän luopui vasta avioiduttuaan vuonna 1980 linja-autoliikennöitsijä Veikko Uotilan kanssa ja muutettuaan Savonlinnaan.
Riitta (o.s. Hovi) ja Seppo Kavanderin (Sirkka Uotin veljen) luontaishoitola toimi Tampereella vuosina 1982 – 1990.
Lempäälän kylpylä aloitti toimintansa heinäkuussa 1926. Augusta Uoti oli ostanut Lempäälän keskustassa sijaitsevan Tyynelän- Kivirannan tilat Arvo ja Tilda Pyöräniemeltä vuonna 1925 ja tiloja oli sitten kunnostettu kylpylätoimintaa varten
(Muuten: kiivasta vauhtia: Ei ollut enää kyse kääreistä ja hoitoohjeista ja saunasta, vaan kaikki yhteiskunnallinen toteuttaminen, maanhoito, rakentamis- ja kommunaalitekniikan asiat, vesi ja sähkö ja viemäriasiat, laitospyykinpesut, suurkeittiön ruokatalous , ravinnon säilöminen yli maaseudun ankaran talven jne, tulivat yhtäkkiä luontaisen terveydenhoidon keskiöön ja asia sai uusia ulottuvuuksia – sen takia kirjoja ei niin ehtinyt syntyä eikä lisäteorioitkaan, vaan taloja ja puutarhaa ja hoitotekniikaa, hoito-ohjeita kertyi ja mainolehtisiäkin, hoitajakursseja, palkka-asioita ja muta ekonomian puolta- tässä myös akrsiutui ja kiteytyi parhaimmat hoitokaavatkin ja jäivät konservoituina käyttöön. Tässä vaiheessa oli Kauko ja Sirkka Uotin johtajuusaika, missä oli tärkeänä pohjana Kauko Uotin saama amerikkalainen näky ja soveltaminen Hämeeseen- sotakin kävi- mutta terveydenhoitoaate säilyi hyvin organisoituna Suomen historian ajan kylmänkin sodan ajan yli . L.B. kommentti) .
9. Kylpylän pitkäikaista henkilökuntaa
Jo kesäkuussa 1926 saapuivat ensimmäiset hoitajat, ja näiden joukossa oli Päijät-Hämen Orimattilasta neitonen Hilja Kotisuo, joka oli käynyt Augusta Uotin pitämän luontaishoitajakurssin vuonna 1925 Helsingissä ja oli alkuun toiminut Haminan kylpylässä hoitajana.
Ensimmäisenä ylihoitajana (YH) toimi neiti Salo, joka kuitenkin varsin pian sairastui ja hänen tilalleen tuli Lempi Peltonen. Tämäkään ei ylihoitajana ollut ensimäistä kesää kauemmin ja syksyllä otettiin Tampereen kylpylästä kokeeksi ylihoitaja Selma Ruottinen (etelä-Savon Sulkavalta) , joka osoittautui sittemmin varsin kyvykkääksi ja taitavaksi viihtyen virassaan vielä eläkeiän ylitettyäänkin.( Viime eläkepäivikseen hän palasi Sulkavalle asumaan 1960 luvulla).
70- vuotisjuhlassa jaetaan ansiomerkit lempääläiselle Sirkka Kuroselle (os. Willandt) 32 vuoden, ja Sirpa Kannistolle 18 vuoden palveluksesta kylpylässä.
10. Maalaistytöstä luontaishoitajaksi. Hilja Kotisuo kertoo:
-“Tutustuin pastorskaan hänen kursseillaan Helsingissä 1925. Eihän se nyt niin hyvin mennyt, mutta sinulla on hyvät kädet, hän sanoi minulle. Hän oli aina jämpti ja suorasanainen, mutta silti hyvin sydämellinen ihminen. Jos hän luuli loukanneensa, niin hän aina heti pyysi anteeksi ja lohdutti”, kertoo Hilja Kotisuo.
Neiti Kotisuo on tunnettu lempääläishahmo. Hän on nyt (1996) 92-vuotias. Parantolassa hän käy edelleen päivittäin. -“Olen sanonutkin, että ottakaa hoitoja, katsokaa minua”, hän sanoo. – “Pastorska pyysi minua Lempäälään, kun olin vuoden ollut Haminassa. Olen kotoisin Orimattilasta, maalaistyttö. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1926 meille tuli Lempäälään ensimmäinen potilaamme rouva Ekroos Turusta. Junalla silloin kuljettiin. Junalla pastorskakin kulki, hän asui Helsingissä. Hän tuli joka toinen viikko ja kirjoitti potilaille ohjeet. Ihmiset olivat silloin hoidossa monia viikkoja. Siihen aikaan meidän potilaamme olivat nuoria ihmisiä, oli opettajia ja sairaanhoitajia. tilanne on myöhemmin muutunut”. Neiti Kotisuo oli naisten osaston osastonhoitaja. Rouva Ekroos sai ammeita ja häntä hierottiin. potilaita tuli lisää, miehiä ja naisia.
Uotilainen menetelmä perustuu kylmän-ja kuuman vaihteluihin, joka saadaan aikaan erilaisilla kylvyillä,valeluilla, hieronnalla, sauna-, höyry- ja käärehoidolla. Pyritään saamaan aikaan muutoksia verenkierrossa ja aineenvaihdunnassa.
– “Silloin annettiin kääreitä yölläkin, neiti Kotisuo kertoo.- Monta kertaa minua haettiin yöllä rauhoittamaan levotonta potilasta. Ei silloin ollut terveyskeskuksia eikä tultu parantolaan unilääkkeiden kanssa” . “-Tein pastorskan kanssa yhteistyötä kymmenen vuotta, hänen kuolemaansa 1936 saakka, joka tuli yllättäen. Hän oli touhuihminen, ajatteli ja toimi. Piti mitä sanoi. Työasioissa hän oli vaativa ja kokonainen. Suorasti puhui, mutta sydämellisesti. -Älä karkaa, Hilja, hän sanoi minulle, halusi minun pysyvän. Ja minä pysyin omaan eläkkeelle lähtemiseeni saakka. En ole tehnyt mitään vain lain mukaan, tämä on ollut minulle kutsumustyötä. -Kyllä pastorska oli hauskakinja lystikäs, kun tehtiin joskus kesällä saariretkiä. Valelin hänen hartioitaan märällä rievulla, kun oli niin kuuma. -Alussa meidän keittäjä oli adventisti, meillä ei ollut minkäänlaista lihaa ruokavaliossa. Potilaat sanoivat, että meidän maksalaatikko maistui ihan maksalta, vaikka se oli mausteista tehty, kertoo Hilja Kotisuo. Mitään kiihdyttäviä aineita ei Uotilla hyväksytty. Koko talossa ei ollut edes kahvipannua. -Mutta pastroska piti kahvista ja me veimme sitä hänelle. Eräällä hoitajalla oli pieni pannu ja keitimme sillä.”
11. Rakentamista ja laajentamista. Sota-aika 1939- 1945
Parantolan suosion hiljalleen kasvaessa tarvittiin lisää potilashuoneita ja vuonna 1928 valmistuikin rantaan kaksikerroksinen puurakennus, Puutalo , jonka kummassakin kerroksessa oli yhdeksän huonetta. (Myöhemmät numerot: 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29 yläkerrassa, 30,31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 38,39. alakerrassa. (Näistä johtui tri K.J. Uotin alakerran ison huoneen nimeksi “40”,se oli kesäisin potilashuoneena)
Myös oli valmistunut edellisen puutalon jälkeen Uotin pihaan kaksikerroksinen puurakennus, jonka tarkoituksena alun alkaen oli palvella henkilökunnan asuntona ja pastorska Uotin asuntona ja vastaanottotiloina hänen Lempäälässä käydessään. Sittemin rakennus on toiminut Uotin perheen yksityisasuntona ja vastaanottotiloina sekä kesäaikaan potilasasuntona (Huone 40). K.J. Uoti muutti 1934 Lempäälään Amerikasta kotiuduttuaan lopullisesti Suomeen.
Vanha terapiarakennus sai lisärakennuksena asuntolakerroksiakin. Tämä tiilinen ns. Kivitalo valmistui 1938. Uusi terapiakerros oli 1. kerroksessa. Kaksi ylempää kerrosta olivat asuntolakerroksia (Huoneet 1- 20). Päivystyhuone oli ylimmässä kerroksessa (numero 13. Sieltä oli myös varauklosköäynti).
Internoimisleirin aikaa (1944-5) kesti kaikkiaan 11 kuukautta ja sinä aikana henkilökunnasta oli paikalla ainoastaan ylihoitaja Selma Ruottinen (Sulkavalta) . (Huone 28. Ouutalossa oli hänen työsuhdeasuntonsa Leirin jälkeen parantolan toiminta jälleen hiljalleen käynnistyi (tilojen korjausten jälkeen) . Hoitajista palasivat ainoastaan Hilja Kotisuo ( Orimattilasta) ja Lempi Talvio (Lohjalta), jotka sitten alkoivat tarmokkaasti kouluttaa uutta hoitajakaartia.
12. Vierailijoita ja taiteilijoita
Alusta asti uotilaisen hoitomenetelmän periaatteisiin on kuulunut se, että ihminen ei ole pelkästään fyysinen olento, vaan sairauksia hoidettaessa myös psyykkinen ja hengellinen puoli on otettava huomioon. Tässä työssä ovat arvokkaan lisänsä antaneet parantolan toimintaan ne lukuisat kirkonmiehet, lähetyssaarnaajat ja maallikkopuhujat, joita laitoksella on ilo ollut pitää vierainaan. Iltahartauksia parantolassa on järjestetty säännöllisesti jo aivan sen toiminnan ensi vuosikymmenistä lähtien.
Pitkään laitoksella oli melkein “ikioma” kanttori Jaakko Immonen, joka yli kahden vuosikymmenen ajan toimi iltahartauksien säestäjänä ja tarvittaessa myös saarnamiehenä. Vuonna 1968 Sirkka Uoti teki edesmenneen Aarre Uotin muistoksi runon, joka sai Kauko Uotissa syttymään halun tehdä siihen sävellys. Tästä kimmokkeesta virisi runojen ja laulujen tulva, kaikkiaan Sirkka ja Kauko Uotin hengellisten laulujen määrä nousee toiselle sadalle.
Ikimuistoisia persoonallisuuksia parantolan historian aikana ovat olleet myös kesävieraat, taiteilijat Alli ja Leevi Linko. Jälkimminen tunnettiin enimmäkseen nimellä isä-Jumbo. Hänen erikoisalaansa oli potilaiden viihdyttäminen kesäaikaan ja se tapahtui mitä monipuolisimmilla tavoilla.
(Kommentti: Oma muistikuvani: Eräänä jouluna joulupukilla oli selvästi Leevi-sedän kultahampaat ja siitä lähtien minulle ainakin paljastui joulupukin salaisuus/lb)
Tehtiin retkiä lähiseuduille, mm. Laukon kartanoon Vesilahdelle, souturetkiä pitkin Lempäälän vesistöjä, jne. mieleenpainuvimpia hetkiä lienevät olleet runsaat kilpailut pelikentällä. Voittajille jaettiin hienoja kunniakirjoja, palkintoja. Yleensä myös huonoin kilpailija sai jonkin erikoispalkinnon.
Krokettipelissä yleensä jumbo joutui tarjoamaan kilpakumppaneilleen kahvit parantolan portinpielessä sijainneessa Kioski Kiusauksessa, myöhemmin Ruusan kahvilassa Salovaaran tontilla. Tuolloin kahvi oli parantolassa vielä kiellettyjen aineiden listalla.
Kesäaikoja piristivät vielä 1960- 1970-luvuille saakka runsaat amerikansuomalaisten vierailut vanhassa kotimaassaan eräs parantolan pitkäaikaisista työntekijöistäkin oli avioitunut New Yorkiin (Anna ja Nestori Laine) ja kävi uskollisesti kuolemaansa saakka vierailulla Lempäälässä. ( Kommenttini: myös taiteilija Martta Taipale Amerikoista tuli kylpylään, sinä aikana hän piirsi pihalla olevaan lasten leikkimökkiin hienon sinisen sisäkaton, jossa oli pilviä ja tervapääskysiä).
Parantolan vieraista mainittakoon vielä kirjailija Mika Valtari ja Einari Vuorela ja näyttelijättäret Emmi Jurkka ja Ture Junttu, jälkimmäinen tunnettu lausuntataiteilija.
Ilmari Kianto on lähtiessään parantolasta helluntaina 1946 lahjoittanut “Lempäälän Wesihoidoille” valitut teoksensa, neljä paksua teosta toivomuksella, että kaikki asiantuntijat saavat niitä lukea.
Myös monet muut tunnetut henkilöt ovat kiitoksin kartuttaneet hoitolan kirjastoa, mm. vankilalähetti Aarne Ylppö.
13. Hoitomenetelmät
Vielä 1960-luvulle saakka parantolan toimintaa leimasivat erittäin kiireiset ja vilkkaat kesäajat ja hiljaiset talvikaudet. Aiemmin hoitajia lähetettiin jopa kotihoitajiksi talvikauden ajaksi. Sittemmin ovat talvilomat yleistyneet ja asiakaskunnassa eläkeläisten määrä on lisääntynyt, joten tätä nykyä kylpylän käyttöaste pysyy varsin tasaisena kesät talvet.
14. Lempäälän Luontaiskylpylä nykyisin
Augusta Uoti (s. 1863) kuoli vuonna 1936. Kauko Uotin (1898- 1979) aikaa kesti 1930-luvulta vuoteen 1979 saakka. omien opintojensa perusteella hän kehitti ja paransi isänsä hoitomuotoja (kiteytti, konservoi) . Hänen kuolemansa jälkeen Sirkka Uoti (os. Kavander, 1919- 1981) jatkoi laitoksen toimintaa vuoteen 1981 asti.
Nykyään laitos toimii Lempäälän Luontaiskylpylän nimellä sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Kirsti Uoti-Reilaman johdolla ( s. 1950) ( Insinööri Eero Reilama 19.4. 1930- 24.3.1996).
Nykysukupolvikin pyrkii yhä edelleen vaalimaan pieteetillä niin kiinteistöä, puistoalueita kuin koko menneiden sukupolvien luomaa tunnelmaa kylpylässä. tunnuslauseena on kaikkien sukupolvien ajan ollut: Vesi vanhin voitehista Jumala parantajista.
15. Asiakkaana 70 vuotta . Kouluneuvos Toivo Lehtovaaran haastattelu
Kouluneuvos Toivo Lehtovaaraa voitaneen pitää esimerkkinä asiakasuskollisuudesta. Hän on nauttinutuotilaisesta luontaishoidosta jo ennenkuin Augusta Uoti oli Lempäälän kylpyläänsä edes perustanut.
-“Se oli vuonna 1922 tai 1923, kun kävin ensi kertaa Helsingissä tohtori Kirsti Uoti-Reilaman isoäidin vastaanotolla. Olin opiskellut sodan jälkeen yötä päivää ja olin hyvin väsynyt. Rouva Augusta Uoti katsoi silmälautojani ja sanoi, että minulla on vatsalaukuntulehdus. Häneltä sain apua, hengityshoitoa ja määrätynlaista teetä. Siitä alkoi hoitosuhde, joka on kestänyt yli 70 vuotta. Juhannuksen 1996 alla kouluneuvos Lehtovaara oli jälleen Lempäälän Luontaiskylpylässä. Parin päivän kuluttua asiakas täytti 98 vuotta. -Se on meillä rakenteellistä, isänikin eli lähes satavuotiaaksi. – On jokin atavistinen ilmiö, että minulla on paksusuoli kaksi kertaa normaalia pitempi. Vatsa on heikko kohtani, kun tulee henkistä painetta, niin se oireilee.
Ihan joka vuosi ei kouluneuvos Lehtovaara ole Uotilla ollut, vaikka hyvin monina vuosina kaksikin kertaa, yleensä pari viikkoa kerrallaan. -” Kodin tuntu täällä miellyttää, hän kertoo, tämä ei ole laitos. Täällä saa aina seuraa. Tapaan sellaisia ihmisiä, jotka ovat käyneet täällä “aina”. Aikaisemmin oli tosin enemmän asiakkaita, toista sataa. -Toinen tärkeä seikka on, että täällä hoidetaan koko ihmistä, hoidoissa on omaperäisyyttä. Iltaisin saan maitoa ja näkkileipää. Sitten nukun taas pari tuntia, kun liikahappoisuus hellittää. Minulle on sanottu, että leikkaus ei hyödyttäisi. “
Kouluneuvos Lehtovaara arvostaa myös sanomalehtihuoneessa ( Kivitalon aula, tupakaktila ja koronapelihuone, Lehdet: Uusi Suomi, Helsingin Sanomat, Demokraatti, Suomen Kuvalehti, Kotiliesi) tai seurusteluhuoneessa pidettäviä keskustelutilaisuuksia ja iltahartauksia. Hän nauttii Uotin kauniista luonnosta, On honkia ja pensaitten väriloistoa. Turussa hän on asunut samassa talossa 40 vuotta ja asuu edelleen yksinänsä. kotiavustaja tosin käy ja talossa vallitsee avulias henki. Päivittäin kouluneuvos voimistelee tanskalaisen Müllerin miehille suunnitteleman omatekoisen voimistelujärjestelmän mukaan. Müller oli ollut syntyessään pieni sikarilaatikkoon sopiva. Koko ohjelmaan kuuluu 1500 liikettä ja sen tekeminen kestää puolitoista tuntia, mutta nykyisin kouluneuvos Lehtovaara toteuttaa siitä vain osia. Kipeä polvi haittaa. -” Kai olette huomannut, että passissanne on väärä syntymävuosi”, sanoi eräs unkarilainen lääkäri Lehtovaaralle jugoslavialaisessa kylpylässä. Mutta passissa ei ollut virhettä. Potilas oli 90-vuotias. Sen jälkeen hän ei ole lähtenyt ulkomaille yksin.
“Kyllähän näitä luontaishoitoja koululääketiede katsoo ehkä vieläkin halveksuen. Minä sain kuitenkin Kauko Uotilta viisaita neuvoja. Sirkka Uoti oli hyvin lämmin ihminen, täällä olo on hyvin rakentavaa. Kun asiakkaita on paljon, Sirkka Uoti järjesti kaikenlaisia kilpailuja. Ensin palkittiin paras, sitten seuraava, sitten viimeinen, ja lopulta havaittiin, että kaikki olivat saaneet palkinnon. -Nämä hoidot perustuvat aineenvaihdunnan elvyttmiseen, saan erilaisia kylpyjä ja kääreitä, jalkojen on tultava lämpimiksi. Sauna rentouttaa. Hieronta on täällä hyvää, siinä on jonkinlainen vatkaava piirre ja vibraatio. Monissa ulkolaisissa kylpylöissä hieronta on ihan mitätöntä. Kasvisvoittoinen ruoka sopii minulle. Lisäksi on lintua ja kalaa. Voi olla, että tulen elokuussa taas. toivottavasti tohtori Uoti-Reilama jaksaa jatkaa tätä hoitoperinnettä. Siihen hänellä on hyvät edellytykset. Onhan hän pätevä lääkäri, jonka iloinen, myönteinen olemus jo vaikuttaa elvyttävästi.”
16. Toimittaja ja rouva Unto Kunnaksen muistelmia
“Ei varmaankaan ollut pelkkä sattuma tullessamme Lempäälän Luontaiskylpylään tämän vuoden (1996) juhannusviikolla, kun talossa samaan aikaan suunniteltiin 70-vuotisjuhlia. Onhan meillä ollut tapana tulla Uotille vuosikymmenien aikana.
Ensimmäinen käyntini hoitolaan tapahtui vuonna 1956, siis tasan 40 vuotta sitten. Siitä alkoi pitkäaikainen suhteemme, joka yhä jatkuu. Harvoin normaali avioliittokaan niin kauan nykyaikana kestää! Luoja yksin tietää, koska suhteemme päättyy. Irtisanomsita ei varmaankaan kummaltakaan puolelta tule tapahtumaan!
En tiedä, mistä molemminpuolinen hyväksyminen johtui, mutta luottamus syntyi ensi hetkestä Kauko ja Sirkka Uotin kanssa. Samana syksynä tulin Uotille uudestaan, mutta harva kylpylävieras on saanut sellaisia erioikeuksia kuin minä toiskertalaisena. Kiireitteni takia pyysin saada tulla hoitolaan keskiyön jälkeen lukitsematta jätettävästä ikkunasta ollakseni paikalla aamuhoitojen alkaessa. Seuraavana keväänä oli mukana vuodan vaihteessa elämäntoverikseni suostunut vaimo, Salme. Kun sitten perheemme alkoi luonnonlakien mukaan kasvaa, niin kukin kolmesta lapsestamme tutustui Uotin hoitoihin jo ennen syntymäänsä äitin ollessa odotusaikana virkistävissä vesihoidoissa. Kun vuosien varrella tutustuimme lähemmin talon tapoihin ja ennen kaikkea laitoksen isäntäväkeen, Sirkka ja Kauko Uotiin, oli mieluista todeta heidän yhdenmukainen suhtautumisensa kaikkiin kylpylävieraisiin. se ei olut asiakassuhde, vaan ystävyyssuhde. Tohtori Kauko Uoti oli paneutunut alaansa perusteellisesti, ja häneltä jokainen potilas sai henkilökohtaiset hoito-ohjeet. Hän itse ei paljon näkynyt laitoksen puolella.Siellä toimintaa valvoi vaimo, Sirkka, joka oli laitoksen sielu. Hän piti kaiken koossa ja vielä siinä sivussa kasvatti viisi lasta.
Jokaisessa hoitolassa on tunnusomaista siellä vallitseva henki. Uotin hoitolan taustalla oli kristillinen arvomaailma. Se kävi ilmi iltahartauksissa, joita tri Uoti itse johti, vaikka ei niissä puhunut. Niissä oli usein mukana kanttori Jaakko Immonen.”
17. Sisätautien ja reumatologian erikoislääkäri Kirsti Uoti-Reilama
Perinteisen hoitotavan keskeisiä tekijöitä ovat vesihoito, ravitsemusterapia, lepo, liikunta, yrttiterapia ja tietynlaisen elämänjärjestyksen noudattaminen. Lempäälän Luontaiskylpylässä on perinteisesti noudatettu kiihokkeista vapaata kala- ja kasvisruokavaliota. Myös paasto- ja raakaruokavalio ovat alusta alkaen olleet tarvittaessa osa terapiaa. Hoitojaksojen yhteydessä tarvitaan riittävästi lepoa. Usein juuri unen häiriintyminen on ollut edeltämässä sairauden puhkeamista. Kylpylässä pyritään kannustamaan myös säännöllistä liikuntatottumusta. Tyypillisiä hoitoaiheita ovat erilaiset uupumustilat, toipilasvaihe sairauksien ja leikkausten jälkeen, reumaattiset ongelmat,ruoansulatusjärjestelmän vaivat, vegetatiivisen hermoston toiminnan häiriöt, verenkiertoelimistön häiriöt, migreeni, vaihdevuosivaivat, hengitysteiden sairaudet.
Muistiin vuoden 1996 Uotin 70-vuotisjuhlajulkaisusta.
23. 4. 2016 Lea Bright. Jokunen kommentti ja vuosiluku lisätty.
Leabright's Blog 