Lehtori Reino Rönneikkö (Porin Lyseon uskonnon lehtori vuodesta 1944)

PUHE VIL:n Varsinais-Suomen Satakunnan alaosaston sekä VHS:n Satakunnan piirin

27.1. 1968 järjestämässä Sinisen Ristin jakotilaisuudessa.

VIL = Vapaussodan Invalidien Liitto

VHS= Vapaussoturien U´Huoltosäätiö.

MARSKIN RAAMATUN ALLEVIIVATUT SANAT

Me olemme kansana viettäneet monin juhlavin menoin viime vuoden 1967 aikana itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlaa. Mutta tämä tammisunnuntain tienoo 1968 tuo itsenäisyytemme alun mieliimme ja samalla kaiken sen ankeuden ja harmauden, mikä liittyi tuohon vaivalloiseen alkutaipaleeseen. Vaikka kansamme oli säästynyt varsinaiselta maailmansodalta, jouduttiin sodan seurausilmiöt kokemaan sangen raskaina: oli työttömyyttä, oli vaikeaa elintarvikepulaa muista vieläkin raskaammista tekijöistä puhumattakaan, tekijöistä, joille me emme mahtaneet mitään.

Pahinta kuitenkin näiden ilmiöiden rinnalla oli se, että sisäinen yhteiskuntajärjestys pääsi pahasti järkkymään. Suomen kansa oli Raamatun sanoja lainataksemme riitaantunut itsensä kanssa, ja siksi se ei voinut pysyä pystyssä. Tämä ajatus, joka historian kuluessa on monesti osoittautunut todeksi, ei luvannut hyvää Suomen nuorelle tasavallalle ja sen ensitaipaleelle. Kun vielä ottaa huomioon, että meiltä puuttui vielä varsinainen järjestysvalta, esivallan miekka, jonka tehtävänä on pitää huolta yleisestä järjestyksestä, on selvä, että epäjärjestys yltymistään yltyi. Ei auttanut sekään, että hallitus eduskunnan suostumuksella julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Puuttui keskinäinen luottamus ja puuttui se auktoriteetti, joka olisi voitu hyväksyä puolin ja toisin, auktoriteetti, joka olisi saanut kaikki käsittämään, että vaikeudet ovat yhteiset ja siksi ne myös on yhteisesti kaikessa sovussa kyettävä ratkaisemaan.

Näinollen keskinäinen sota oli väistämtön, sota, josta presidentti K.J. Paasikivi aikanaan kirjoitti, että Suomi saavutti itsenäisyytensä vasta sitten kun vapaussota oli lopullisesti päättynyt. Itsenäisyys ei ollut näinollen varsinaisen itsenäisyysjulistuksen perusteella valmis.

On selvä että tämä sota löi kansanruumiiseen sellaisen haavan, joka ei hetkessä parantunut. Siksi on ymmärrettävissä se epäluulo, joka kohdistui mm siihen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön, joka kaikille meille täälläoleville on tuttua ja rakasta työtä. Mutta eräänlaisena alkusoittona keskinäiseen ymmärrykseen pääsemisestä voitaneen pitää ainakin jo itsenäisyytemme 20-vuotisjuhlien aattona 1937 entisen vastapuolen pää-äänenkannattajassa ollutta kirjoitusta, jossa mainittiin mm.

”Eheämmin ja lämpimämmin mielin kuin koskaan aikaisemmin Suomen kansa huomenna kerääntyy viettämään tasavaltansa itsenäisyysjuhlaa. Kaikkialla maassa kokoonnutaan joulukuun 6. p:n muiston ja merkityksen ympärille ja tämä voi varsin yleisesti tapahtua lisäksi koko kansan yhteisissä tilaisuuksissa….Muuten ei voisikaan olla. Kansakunta, joka ei itsenäisyytensä merkitystä käsittäisi eikä olisi valmis sitä suojaamaan, ei ansaitse itsenäisen vapaan kansan arvoa. Suomen kansalle on epäilemättä yhä selvemmäksi kirkastunut tämä tosiasia, ja vieras valta, joka yrittäisi Suomen väkivalloin kukistaa, tapaisi täällä varmasti vastassaan viimeiseen saakka maataan puolustavan kansan”.

Kun sitten parin vuoden kuluttua tulivat talvisodan ajat (1939) ja itsenäisyys ja vapaus taas olivat vaakalaudalla, oli koko kansa yksimielisenä maataan puolustamassa. Asia oli nyt yhteinen, kukaan ei kysynyt, millä puolella oli oltu vuonna 1918. Tästä alkoi mahdollisuus lopullisesti unohtaa vanhat erimielisyydet ja alkaa yhdessä rakentaa vapaata isänmaata, jonka edestä aikaisemmin toisiansa vastaan sotineet olivat nyt samalla puolella taistellen raskaat uhrinsa antaneet.

Siitä joukosta, joka oli kokenut henkilökohtaisesti nuo itsenäisyytemme varhaisimmat ja kipeimmät vaiheet, on valtaosa jo kutsuttu viimeiseen iltahuutoon. Harventunut ja harmaantunut on myös se joukko, jonka kokemuspiiriin kuuluvat nuo sotien väliset ja sotien aikaiset vaikeat ajat. Näin voisi ajatella, että tuo jäljellä oleva joukko on jo osansa isänmaan puolesta tehnyt ja että tämä Sininen Risti, joka teille tänään annetaan, on kuin lopputunnustus siitä uhrautuvaisuudesta ja epäitsekkäästä työstä, jonka te vapautemme ja itsenäisyytemme hyväksi olette tehneet. Mutta eikä sittenkin ole niin, että vielä on eräs tärkeä tehtävä suoritettavana: antaa määrätty perintö niille, jotka meidän jälkeemme tulevat kantamaan vastuuta isänmaasta. Tämä perintö on siinä, että nouseva polvi saa nähdä, miten tärkeää on luoda yhteisymmärrystä niin laajalti kuin mahdollista on, opettaa näkemään kansallisen vapauden arvo, vapauden, jonka edestä mitään uhria ei ole pidetty liian kalliina.

Jos tuleva polvi näin saa selvän käsityksen siitä, mikä lahja on vapaa elämä vapaassa, keskinäisen sovun sävyttämässä isänmaassa, on jo suuri osa tuota tehtävää täytetty.

Mutta me jäisimme vain puolitiehen, ellemme samalla korostaisi, mitä me näemme tuon sinivärisen ristin merkitsevän. Ristihän viittaa yli ajan ikuisuuteen, se viittaa Jumalan maailmaan, Hänen kaikkivaltaansa, voimaansa ja uskollisuuteensa. Se viittaa siihen, että Jumala on kaikkien maisten mahtien yläpuolella. Hän on Herra, joka Raamatun mukaan on määrännyt jokaiselle kansalle omat aikansa ja asumisensa rajat Tämä risti tuo elämään voimaa ja turvallisuutta. Monesti se on elämässä koettu. Se on ollut lukemattomien ihmisten ainoana apuna, kun omat voimat ovat olleet loppuun käytetyt. Tuskinpa Marskinkaan Raamatussa sattumalta olivat erityisesti alleviivattuina sanat: ”Minun turvani on ikiaikojen Jumala, minua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” Tämä on se perintö, jonka me kaikki voimme antaa, perintö, jonka takia me voimme turvallisin mielin katsoa eteenpäin tuntuu aika kuinka pimeältä tahansa, sillä kaiken takana on tietoisuus siitä, että tämäkin maailma on Jumalan maailma, jossa Hänen hyvä tahtonsa loppujen lopuksi ratkaisee.

Kirjoitettu tietokoneelle muistiin 6.9. 2017

Vapaussoturi-lehdestä , huhtikuulta numerosta 2 (53), sivulta 5, vuodelta 1968.

Vapaussoturien huoltosäätiön tiedonantolehti. Toimittaja Eero Rekola. Tampere.

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: