Peter Bamm. Kuinka Kristinusko tuli Eurooppaan?

Nyt katsahdetaan siihen maailmanhistorian silmänräpäykseen, kun Paavali kirjoitti galatalaisille : ”..aika on täyttynyt”. Oletettavasti Paavali tarkoitti lausumallaan Vanhan Testamentin profeettojen sanomaa . Paavalin snoilla oli kauaskantoisempikin merkitys, mitä hän itse ei voinut silloin tietää. Hän olisi varmaan hämmästynyt, jos hänelle olisi sanottu, että Aleksanteri Suuren valloitukset mahdollistivat edellytykset hänen lsaamalleen menestykselle Kristuksen opin levittäjänä. Edellytyksien moninaisuus pelastussanoman liikkellelähtöön sinä maailmanaikojen hetkenä on aivan metafyysistä lukumäärältä ollakseen sattumaa.

Ensinnäkin Juudan kansan historia on jo ihmeellinen. Patriarkka Aabraham sai Jumalan kutsun aivan juuri niihin aikoihin, kun Sumerin valtakunta luhistui. Sumerin pääkaupunki oli Uur Eufratin varrella (Sumerit olivat ei-seemiläinen kansa, joka eli neljännellä – kolmannella vuosituhannella ennen Kristuksen syntymää) Aabraham sai Jumalan kutsun 1600 luvulla ennen Kristuksen syntymää. Siihen aikaan olisi ollut uskomatonta, että yli tuhat vuotta myöhemmin olisi olemassa juutalainen valtio. Sumerilaisten, heettiläisten, babylonialaisten ja assyrialaisten mahtavat valtakunnat olivat kukistuneet. Nykyisin tiedetään, että on ollut kokonaisia suuria kulttuurialueita kuten Maris ja Ras Shamra, jotka sitten katosivat niin, että olivat jo kreikkalaisillekin tuntemattomia. Suurista vaaroista ja rasituksista huolimatta on pieni juutalainen kansa pysynyt hengissä. Koko Vanha Testamentti kertoo ihmeellisen ja absoluuttisesti ainutlaatuisen vakuuttavan historian Valitusta Kansasta.

Yhtä yliluonnolliselta vaikuttaa, että kautta aikojen Juudan kansa on pystynyt varjelemaan monoteistisen uskonsa, uskon Yhteen ainoaan, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Juutalaiset ovat maailmanhistorian ensimmäinen kansa, jonka Jumala, taivaan ja maan Luoja on ihmisen silmille näkymätön. Hän myös loi näkyvän maailman näkymättömästä, ”tyhjästä”. Tämä Creatio ex nihil pitää yhtä modernin hyperfysiikan viimeaikaisten käsitysten mukaan. Ydinfysiikan edistyneimmät eivät tällä hetkellä selviydy ilman Jumalaa – toistaiseksi työhypoteesina ( sanoo Peter Bamm 1959).

Vaikka Israelin lapset ovat Valittu Kansa, heillä on ollut historiansa aikana vain harvoja onnellisia ajanjaksoja: kuningas Daavidin ja kuningas Salomonin kultaiset aikakaudet . Koko ihmiskunnan tulisi olla kiitollisia Valitulle Kansalle siitä, että he ovat kaikkien kohtalon iskujen alla säilyttäneet tiedon Jumalasta ja uskon Jumalaan. Juudan kansan ainutlaatuinen suorituskyky pohjautuu Jumalan lähettämiin profeettoihin.

Jeesuksen aikana oli historioitsija Strabon mukaan kaikkialla antiikin kulttuuripiirin maailmassa juutalaisia siirtokuntia , eikä pelkästään Aasian alueella. Nimittäin juutalainen diaspora, hajoitus pakkosiirtolaisuuteen, alkoi jo 700-luvulla ennen Kristuksen syntymää. Niihin aikoihin kreikkalainen Miletos koki ensimmäistä kukoistuskauttaan Anatolian rannikolla.

Kun uonna 722 Assyrian Salmanassar V sotajoukkoineen voitti Pohjois-Israelin heimoalueet, hän kuljetutti isaraelilaisia pohjoiseen Kaspian meren rantamille. Täten siirrettiin asumasijoiltaan kmmenen isralilaisheimoa: ”Displaced people”. He näyttävät kadonneen maailman historian kirjan lehdiltä Senjälkeen kun Nebukadnessar Babylonian kuningas vuonna 587 ennen Kristusta valloitti Jerusalemin, jatkui Juudan kansan hajoittaminen kautta maan piirin. Kiinassa on osoitettu juutalaisia siirtokuntia jo ennen Aleksanteri Suuren aikaa.

Nämä juutalaiset siirtokunnat merkitsivät Israelista tuleville ensimmäisille apostoleille heidän ulkomailla tekemänsä työn tukikohtia. Aivan varhaisimmassa vaiheessa tämä merkitsi ratkaisevasti evankeliumin nopeassa leviämisessä koko maailmaan. (Jokainen pienikin juutalainen yhteisö oli kuin valkoinen kivi pimeässä suossa, valonlapsia, jotka noudattivat Mooseksen lakia ja ottivat israelilaiset vastaan ).

On karistettava sellainen ennakkoasenne, että kristinuskoa olisi pidetty jonkinlaisena syyrialaisena hämäräperäisenä liikkeenä, jolle ei vaivauduttu omistamaan aikaa. Maine ja tietämys Jeesuksen elämästä, opista, ristiinnaulitsemisesta, heräämisestä kuolleista ja taivaaseen nousemisesta kiiri uutisena nopeasti kaikkiin juutalaisiin seurakuntiin, joilla oli yhteys Jerusalemiin, sinnehän uskonnolliset maksoivat vuosittaisen temppeliveron. Sitten levisi myös tieto Palestiinan tapahtumista koko antiikin alueelle.

Aikakautensa sensaatioksi tulivat sitemmin Neron toimeenpanemat kristittyjen vainot ja vain yksi sukupolvi oli ehtinyt kulua siitä, kun Jeesus vaelsi täällä maanpäällä.

Rooman valtakunnasta tuli se maailma, jossa kristinuskon voitto antiikin ihmiskunnassa alkoi toteutua. Rooman valtakunta oli roomalaismahdin ja roomalaisen oikeuden maailmaa, mutta koko imperiumissa vallitsi kreikkalainen kulttuuri. Keisari Augustus sai pystytettyä imperiumiin roomalaisen rauhan, Pax Romana. – senjälkeen kun Caesar oli saanut katkerat sisällissodat lopetettua 100-luvulla ennen Kristuksen syntymää.

Rooman Imperiumissa vallitsi ulkoinen turvallisuus, jonka kaltaista ihmiskunta sai kokea vielä toisenkin kerran, mutta vasta 1800-luvulla A.D. Ilman passia ja viisumia voitiin matkustaa Tonavalta Niilin kataraktoille, Eufratilta Espanjaan, Britanniasta Pohjois-Afrikkaan. Ei ollut rajoja, jotka olisivat estäneet matkustelevia. Vain eräät individualismin parantumattomat edustajat, merirosvot, uhkasivat turvallisuutta Välimeren myrskyjen ohella. Tältä taustalta voidaan käsittää, miten apostolit pystyivät suorittamaan niin kauas ulottuvia lähetysmatkoja. Tämä imperiumin sisäliikenteeseen liittynyt turvallisuus ulottui jopa Rooman valtakunnan rajojen ulkopuolellekin. Kaikki muistavat kertomuksen kolmesta Itämaan tietäjästä, kolmesta kunnkaasta , miten he kaukaa itämailta saattoivat tulla Beetlehemiin ja sitten palata koteihinsa tai linnoihinsa takaisin. Yksi apostoleistakin, Tuomas, lähti Kauko-Itään ja saapui Intiaan , ehkä aivan Kiinaan asti.

Eräs Seetin apogryfikirja kertoo Sodolan kaupungin lähellä sijainneesta Voitonvuoresta, Mont Victorialis. Tarina kertoo, että siellä ne kolme viisasta tietäjää olisivat olleet odottamassa Beetlehemin tähden ilmestymistä ja että tähden ilmenemisestä oli heille ennustanut Zarathustra.

Vaikka jonkun mielestä on vain legendaa nämä kolme pyhää kuningasta, Itämaan tietäjät, kuka haluaisi jäädä vaille tätä ihmeellistä historiaa? Historialle on tyypillistä sellainenkin, että nämä kolme rakasta Itämään kuningasta – imaginaarisuudestaan huolimatta ovat pystyneet säilyttämään tuhoojilta kristinuskon pyhimpiä paikkoja paremmin kuin reaalimaailman sotilaat.

Tapahtui vuonna 614 A.D. että kuningas Choroes Persiasta meni polttamaan Palestiinan kirkot, mutta jätti tuhoamatta Beetlehemin Syntymäkirkon, sillä kirkon ulkoseinässä oli taideteoksena kolme Itämaan kuningasta persialaisissa asuissa.

Miten köykäiseksi tahansa turvallisuusnäkökohdat arvioidaan, niin kuitenkin Pax Romana merkitsi turvallisuutta ja muodosti yhden edellytyksen apostolien lähetysmatkoille. Koko antiikin historian aikana ei ollut toista vastaavaa epookkia, jossa poliittinen tilanne olisi siinä määrin mahdollistanut apostoleille keskellä ensimmäistä vuosisataa suorittaa niin täydellisesti lähetystehtävänsä ( -kuin Suuri Kankuri saa kankaansa täysin valmiiksi-)

Myöhempinä aikakausina lähetystyötä on tehty paljon vaikeammissa olosuhteissa ulkoisissa vaaroissa. Kristinuskon esnimmäiset lähetyssaarnaajat eivät meneet julistamaan evankeliumia sen sortin vandaaleille, joilla on aina taipumus nousta uutta oppia vastaan iskemällä julistajat hengiltä. (Pyhä Henki kaitsi apostoleille oikeat polut- antoi niitä valkoisia kiviä pimeydessä- ja esti ennenaikaiset marttyyriudet).

Kristinuskon opin ensimmäinen suuri leviämisalue oli mitä korkeimman asteen sivistyksen kehtoa, paljon sivilisoituneempaa kuin nykyinen aikamme ( Peter Bamm sanoo vuodesta 1960). Lisäksi on huomioitava, että krisinuskon alkuleviäminen tapahtui niin turvallisessa maailmassa, että ei ollut ”aseellisen henkivartijan tarvetta”. Näin ollen painopiste saattoi olla sisäisissä edellytyksissä. Apostolit kylvivät uuden opin hyvän siemenen kreikkalaisen filosofian vuosisataisen sivistyksen muokkaamaan hyvään peltoon. Myös näihin sisäisiin edellytyksiin vaikuttivat poliittiset tapahtumat.

300 vuotta ennen Kristuksen syntymää (300 B.C.) Aleksanteri suuri alisti valtaansa persialaiset ja oli etenemässä Intiaan asti. Näiden sotilaallisten saavutusten kannoilla levisi kreikkalainen hellenistinen sivilisaatio vastavallattuun maankolkkaan. Kun roomalaiset 200 vuotta myöhemmin ulottivat valtaansa Välimeren rannikon itäisiin maihin, he valloittivat hellenisöityneen maailman.

Monikansallinen paljous ikivanhoine traditioineen Rooman valtaan joutuneena omasi vain yhden yhteisen piirteen: hellenistisen kulttuurin ihailun. Assimiloituneina se sulatti hellenismin omiin traditioihinsa. Poikia ja jopa tyttäriä lähetettiin kreikkalaisiin yliopistoihin oppimaan kreikkalaista sivistystä. ( Kreikan kielen suurenmoinen arvo tunnustettiin myös juutalaisuudessa ja Vanha Testamentti käännettiin kreikan kielelle, Septuaginta) .

Tässä kulttuurien sulattamossa suli vähitellen myös itämaiset vanhat jumalat vastaaviin olympolaisiin jumaluuksiin, kuten joitain satoja vuosia aiemmin roomalaisetkin jumalat olivat sulautuneet kreikkalaisiin. Vanhalle syyrialaiselle sään jumalalle , Hadadille pystytettiin kreikkalainen temppeli. Vielä 200 vuotta Kristuksen syntymän jälkeenkin kohosi Baalbekiin jättikokoinen temppelii Jupiter-Heliopolitanus-nimiselle jumalalle, joka oli vanha foinikialaisten Baal-epäjumala- Vielä tänä päivänä turistit hämmästyvät sen raunioita. On ollut myös foinikilainen Jupiter-Baal, egyptiläinen Jupiter-Amon ja syyrialainen Jupiter-Hadad.

Olympoksen mahti oli jo raukeamassa, kun kristinusko lähti liikkeelle. Ehkä sydänjuuriaan myöten uskonnollinen idän- kansa kuitenkin halusi pitää näitä vanhoja ja väsyneitä jumaliaan vielä rahdun aikaa toiminnallisena. Kreikkalaiset filosofit olivat hyvin varhain oivaltaneet, että luomisen ihmeen taustalla on oltava korkeampi olento kuin Olympoksen Zeus. Mutta koska Olympoksen jumalien palvonta oli valtionuskonto, niin nämä jumalat palvontarituaaleineen selvisivät kristinuskon voittoisasta alkuajasta vielä vuosisatoja eteenpäin.

Mutta kaikesta silmäähivelevästä kauneudestaan ja runouden runsaudesta huolimatta Olympoksen jumalien usko ei tyydyttänyt ihmissielujen kaipuuta Jumalan puoleen. Koko senaikainen maailma oli täynnä hengellistä levottomuutta ja uskonnollista odottamista. Ihmisten tyydyttämätön tiedonjano metafyysisistä , tuonpuoleisista asioista sai heidät kääntymään idästä tulevien mystisten oppien puoleen. Maailma johon nyt evankeliumi lähetettiin, ei ollut vastahankainen kuulemaan sanaa : mysteeriä Jumalan Pojan syntymisestä ja vaelluksesta täällä maan päällä, Hänen kuolemastaan ihmisenä ja Hänen jumalallisesta heräämisestään kuolleista ja ylösnousemisestaan taivaaseen. Sen ajan kääntymykselle ja uskoontulolle oli kuvaava, että juuri korkeastioppineet ihmiset antoivat kastattaa itsensä.

Pitää hylätä vanhat ennakkokäsitykset siitä, että varhaiskristinusko olisi vain köyhien ja orjien, sorrettujen ja vääryyttä kärsineitten asia. On vain niin, että maanpäällä on enemmän köyhiä kuin rikkaita aina. Joosef Arimatealainen oli varakas ja hurskas mies. Ei Jeesus sulkenut taivaan valtakuntaa varakkuuden takia. ”Kameli neulansilmän läpi” vertaus. – Kun muut kiertävät ohi, niin pieni hyväntapainen kameli pääsee kyllä ahtautumaan ison portin sivulla olevasta pienestä ”Neulansilmäportista”.

Lopuksi kirjassa mainitaan eräs tekijä, joka myös muokkasi kristinuskolle maaperää. Usean vuosisadan aikana kreikkalainen filosofia oli kehittänyt korkean moraalin. Sokrateksen moraaliopissakin oli jo aineksia Jumalan kaikista kymmenestä käskysanasta. Jopa kaikista käskyistä kristillisinkin sisältyi Sokrateksen opetukseen: rakkauden käsky, ja Sokrates eli kuten opetti. Antiikin ihmisiä pikemminkin viehätti kuin etoi kristinuskon moraalinormien ankaruus. Tämä tiukkuus sinänsä ei heitä ihmetyttänyt, vaan sensijaan ihmetystä herätti ja kaksinverroin vakuutti arvolliseksi se, että kristityt myös noudattivat ne tiukat käskyt.

Kun israelilaiset apostolit lähtivät liikkeelle vanhasta Pyhästä Kaupungista Jerusalemista valloittamaan Rooman valtakunnan ja sen kreikkalaisen kulttuuripiirin uuteen uskoon, he tulivat maailmaan, joka odotti sanomaa. Uuden opin keskeiselle sanomalle – että Jumala lähetti Poikansa pelastamaan maailman – vallinnut poliittinen ja kulttuurellinen tilanne ei ollut olennainen seikka. Kristinuskon alun historiallisessa menestymisessä nämä ulkosiet edellytykset kuitenkin olivat mitä olennaisimpia.

(Jeesus oli lähettänyt opetuslapset kotimaassaan treenaamaan lähetystyötä paljasjalkaisina israelilaisina ” kuin ”lampaat susien keskelle” saarnaamaan pelastusta – mutta nyt hän lähetti oli lähettänyt valitut israelilaiset seurakunnan paimenet ulkomaille, varustettuina, opetettuina, etsimään kadonneita lampaita, myös muista lammaslaumoista).

Historiankirjoittajat informoivat meitä historian menneestä kulusta. Mutta historian merkitykset saa vasta historialta itseltään. Lauseellaan ” .. kun aika oli täyttynyt…”Paavali sanoo jotain olennaista historian kulun päämääristä ja Jumalan tarkoituksesta ihmiskunnan suhteen.

Käännöstä, jokunen kommentti. 17.2. 2018

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: