Pauli Huhtalan kirjasta (1948, Otava) muutamia kappaleita , jotka kuvaavat taistelua Italiasta.

1943

Casablancan konferenssissa, joka pidettiin tammikuun puolivälissä 1943, liittoutuneitten sodanjohto päätti suorittaa vielä saman vuoden kuluessa maihinousun Italiaan ja irrottaa Italian sodasta. Tämän operaation ajankohdaksi määrättiin se hetki, jolloin Tunisia, missä silloin taistelut juuri olivat alkaneet, olisi puhdistettu vihollisista. Tunisian taistelut päättyivät lopullisesti toukokuun 7. päivänä, jolloin Biserta ja Tunis antautuivat, minkä jälkeen liittoutuneilta kului vielä viikkokausia maan haraamisessa hajallelyödyistä vähäisemmistä vihollisjoukoista. Toukokuun 15. päivän ja heinäkuun 9. päivän välisen ajanjakson amerikkalaisen kenraalin EISENHOWERIN komentamat liittoutuneitten joukot käyttivät maihinnousun valmisteluihin.

LIITOUTUNEITTEN MAIHINOUSU SISILIAAN JA ITALIAAN tulisi olemaan paljon vaikeampi kuin mitä puoli vuotta aikaisemmin Pohjois-Afrikkaan suoritettu maihinnousu oli ollut. –

-Sisiliassa oli akselivalloilla käytettävissään huomattavan suuri voimaryhmä, liittoutuneitten arvion mukaan, lähes 400 000 miestä, josta määrästä n 50 000 erittäin taistelukelpoisia saksalaisia joukkoja.. Sen lisäksi oli Sisiliassa lujat rannikkolinnoitukset, ja vuoristoinen taistelumaasto tulisi asettamaan maihinnousujoukot kovalle koetukselle. -Tunisiaan keskitettiin runsaasti taistelumateriaalia: laivastoa, ilmavoimia, tykistöä, panssarivaunuja jne., että heillä olisi ehdoton materiaaliylivoima.

”AKSELIVALTOJEN TAISTELUVOIMA ja SEN RYHMITTYMINEN ITALIASSA

Sisilian puolustuksen runkona oli Italian 6. armeija, jota komensi kenraali Guzzoni. Tähän armeijaan kuului viisi armeijakuntaa, joiden komentopaikkana olivat Messina, Syrakusa, Agricento, Trapani ja Palermo. Maihinnousun alkaessa oli kenraali Guzzonin komentopaikka siirretty Ennen kaupunkiin. Kenraali Guzzonilla oli käytettävissään kaikkiaan 10 divisioonaa italialaisia joukkoja sekä n 3 divisioonaa saksalaisia valiojoukkoja, mm. 15. panssaridivisioona, panssaridivisioona Hermann Göring, 1. laskuvarjojääkäridivisioona, 29. panssarijääkäridivisioona ja 22. ilmatorjuntaprikaati. Saksalaisten jokkojen komentajana toimi panssarikenraali Hube, ja ne olivat suoraan kenrali Guzzonin johdossa. Taistelujen aikana italialaiset saivat noin kaksi divisioonaa lisävoimia ja sitäpaitsi kutsuivat palvelukseen sisilialaisia nostomiehiä, joilla täydennettiin joukkojen tappioita. Sisilian rannikkotykistö oli kiinteissä pattereissaan pääasiassa saaren eteläosissa sekä Messinan, Augustan, Syrakusan, Trapanin ja Palermon tienoilla, ja eteläistä rannikkoa varmisti vielä liikkuva rautatietykistö. Sisilian etelärannikko Syrakusasta Marsalaan saakka oli miinoitettu. Sisilian puolustukseen oli käytettävissä lentovoimia kaikkiaan 1200 lentokonetta, johon määrään sisältyivät sekä saksalaiset että italialaiset voimat. Lukumääräisesti akselivaltojen lentovahvuus oli huomattavasti vähempi kuin liittoutuneitten, ja siitä seurasi että liittoutuneilla oli hallusaan täydellinen ilmaherruus maihinnousualueilla. Panssarivaunujen lukumäärä lienee ollut 300, kaikki saksalaisia. Kaikkiaan oli kenraali Guzzonin käytettävissä n 400 000 miehen voimaryhmä. Puolustuksen painopiste oli Sisilian länsipuolella, missä oli taisteluvoimien pääosa. Heikoimmin varmistettu alue oli Cap Passeron niemi, missä oli pääasiassa vain rannikkotykistön joukkoja . Ylipäällikön reservinä oli noin 3 divisioonaa Nikosian koillispuolella sekä saksalaiset panssarijoukot Ennan kaakkoispuolella.”

”LIITTOUTUNEITTEN VOIMAT. Ylipäällikkönä oli amerikkalainen kenraali Eisenhower. Merivoimien komentajana englantilainen amiraali sir Alexander Cunningham. ilmavoimien komentajana oli englantilainen kenraali Tedder ja maavoimien komentajana englantilainen Alexander. Maihinnousuoperaation suoritukseen oli valittu seuraavat joukot.

MAAVOIMISTA oli muodostettu liittoutuneitten 15. armeijaryhmä, jota komensi kenraali Alexander.

Siihen kuului 8. engl. armeija komentajanaan kenraali Montgomery; neljä engl. divisioonaa; 2 engl. prikaatia; 1 kanadalainen divisioona, johon kuului 9 rykmenttiä; yksi maahanlaskudivisioona.

Sitten siihen kuului 7. amer. armeija komentajanaan kenraali George S. Patton: neljä amerikkalaista divisioonaa ( 1; 3; 9; 45); yksi maahanlaskudivisioona (82. divisioona); yksi panssaridivisioona (2. div.). MERIVOIMIEN KOMENTAJANA oli amiraali Cunningham ja hänen apulaisinaan engl. merivoimien komentajana vara-amiraali Ramsay. ja amer. vara-amiraali Hewitt. Kaikkiaan oli merivoimia 3266 alusta, joista ehdoton pääosa joukkojen kuljetus- ja maihinnousualuksia.

ILMAVOIMIA oli liittoutuneilla käytettävissään yhteensä n 3500 lentokonetta, jotka kuuluivat seuraaviin lentomuodostelmiin: Middle East Command komentajana engl. lentomarsalkka Douglas.; North West African Air Force komentajana amer. kenraali Spaatz; Royal Air Force Malta komentajanaan engl. lentomarsalkka Park; 9. amer. ilma-armeija komentajana kenraalimajuri Brereton. Ylipäällikön RESERVINÄ tuli toistaiseksi jäämään operaatiokohtaan Tunisiaan 1. engl. armeija komentajanaan kenraali Anderson; 5. amer. armeija komentajanaan kenraali Clark ja ranskalainen armeijakunta, johon kuului kolme divisioonaa komentajanaan kenraali Juin. KAIKKIAAN oli liittoutuneilla käytettävissään joukkoja n 500 000 miestä, mutta maihinnousun suoritukseen osallistui ainoastaan 160 000 miehen voimaryhmä, jolla oli käytettävissään 1008 tykkiä, 600 panssarivaunua ja 3500 lentokonetta. MAIHINNOUSU SUUNITELMAN MUKAAN tuli amerikkalaisten joukkojen pääosan purjehtia Sisilian etelärannikon keskikohdalle, nousta maihin meri- ja ilmavoimien tukemana Licatan, Gelan ja Scoglittin alueilla sekä hyökätä Sisilian länsi- ja pohjoisosia kohti. Samanaikaisesti tuli englantilaisten joukkojen nousta maihin Sisilian kaakkois- ja itärannikolla ja hyökätä Sisilian itäistä rannikkoa pohjoiseen Messinan suuntaan”

Tässä alkoivat ilmapommitukset Tunisiasta, P-Afrikasta ja Maltalta päin touko-kesäkuussa ensin.( Sisilian eteläpuolella olevia saaria Pantelleriaa ja Lampedusaa sekä Sisiliaa ja Etelä-Italiaa vastaan kohdistaen iskunsa pääasiassa akselivaltojen lentokenttiin ja meriyhteyksiin.

PANTELLERIA antautui 11.6. 1943.

LAMPEDUSA antautui 12.6. 1943

SISILIAN SAAREN VALLOITUKSEN VAIHEET:

Taukoamaton lentohyökkäys Sisiliaa kohtaan alkoi 5.7.1943. Laskuvarjojoukkoja pudotettiin 9.7.1943. Joukkojen maihinnousu alkoi 10.7. ja 11.7. 1943.

”Erityisen ankaran maihinnousutaistelun amerikkalaiset joukot saivat käydä Gelan luona, missä saksalaisten panssaridivisioona Herman Göring teki ankaran vastahyökkäyksen. Amerikkalaisten onnistui kuitenkin torjua vastahyökkäys ja pureutua kiinni sillanpääasemaan, ja saatuaan maihin lisää joukkoja he saattoivat pian ryhtyä laajentamaan sillanpääasemaansa. Gelan vastahyökkäys epäonnistui merivoimien ripeän väliintulon ansiosta. Heti maihinnousun suorituksen jälkeen suunnattiin amerikkalaisia voimia hyökkäykseen Castellamaren, Palermon ja Ennan suuntiin. Pattonin joukot valtasivat mm Agricenton 17.7. 1943 ja Palermon 22.7.1943, jolloin Sisilian pohjoinen ranta oli saavutettu ja amerikkalaisia voimia suunnattiin pohjoisrannikon suunnassa Messinaa kohti.

” Montogmeryn 8. armeija suoritti maihinnousun Cap Passeron niemekkeellä ja Syrakusan eteläpuolella.

Kanadalaiset joukot suunnattiin hyökkäykseen Ragusan kautta Nikosiaa kohti, samalla kun pääosa 8. armeijan joukkoja hyökkäsi suoraan rannikon suunnassa Messinaa kohti. Englantilaiset joukot pääsivät molemmilla hyökkäyssuunnilla aluksi ripeästi etenemään, valtasivat Augustan 13.7. 1943 ja saavuttivat muutamia päiviä myöhemmin Catanian eteläpuolella Dittaina- joen alajuoksun. Catanian maastossa oli saksalaisilla erittäin luja vastarintakeskus, joka kukistui vasta maa-, meri- ja ilmavoimien keskitetyn hyökkäyksetn painosta.”

Ennan ja Nikosian maastossa käydyn sitkeän taistelun jälkeen liitoutuneitten joukkojen onnistui elokuun alkupäivinä saavuttaa saksalaisten ja italialaisten varustama Etnan maasto. 7. amer. armeijan hyökätessä lännestä ja engl. 8. armeijan etelästä liitoutuneitten onnistui päästä elokuun toisella viikolla läpimurtoon ja saavuttaa Messina 17.8.1943.

(Sillä aikaa Italiassa oli tapahtunut poliittinen vallankaappaus ja Mussolini oli vangittu saksalaistn toimesta)

”Italian uusi ylipäällikkö Badoglio antoi kyllä heti päiväkäskyn, missä hän velvoitti italialaisia joukkoja edelleen taistelemaan”—nimittäin ”italialaisten voimien vastarinta päättyi käytännöllisesti katsoen kaikkialla jo heinäkuun puolivälissä ”_”Kolme viimeistä (akselivaltojen puolen) taisteluviikkoa Sisilian puolustus oli melkein yksinomaan kenraali Huben komentamien saksalaisten joukkojen varassa.”

Tässä vaiheessa saksalaisten oli harkittava Sisilian luovuttamista ja saksalaisvoimien irrottamista ja evakuoimista P-Italiaan, Hube onnistui siirtämään natsijoukot P-Italian puolelle ja Sisilia tuli luovutetuksi täten liittoutuneille 17.8.1943.

”TAISTELU SISILIASTA kesti kaikkiaan 38 vuorokautta. Amerikkalaisten arvion mukaan noin 100 000 miestä joutui vangiksi, niistä vain aivan harva saksalaisia , ja 12 000 kaatui tai haavoittui vaikeasti. Liittoutuneeille tuli 267 lentokonetta ja 188 panssarivaunua sotasaaliina. Liitoutuneitten tappiot olivat 25 000 kaatunutta, niistä 7400 amerikkalista ( HUOM nämä ovat tuoreet vuoden 1948 tiedot suomalaislähteestä ja luonnollisesti vasta myöhään rauhan aikana saatiin kansainväliset tarkemmat luvut).

(Tässä vaiheessa oli Italia vielä kauttaaltaan natsismin kourissa, minkä tunsi eniten juutalaiset seurakunnat kautta maan, varsinkin pohjoisessa osaa Italiaa. Tämä Liittoutuneitten voitto oli vasta alkutoimi Italian vapautumiselle).

(Vasta kun Sisiliassa oli saatu läpimurto, voitiin ryhtyä vapauttamaan Italiaa etelästä käsin pohjoisen vielä ollessa natsismin raatelussa. Natsismi raastoi kuitenkin niinä vuosina holokaustiin 7500 juutalaista Italiasta sillä aikaa kun kansainvälinen yhteisö alkoi vaivalloisesti edeten vaikeissa olosuhteissa tehdä vapauttamisoperaatiota Italian osalta).

SISILIAN VALLOITUKSEN (17.8.1943) kautta olivat LIITTOuTUNEET luoneet itselleen mahdollisuudet Italiaan suoritettavaa maihinnousua varten, ja sen valmisteluihin ryhdyttiinkin viipymättä.

3.9.1943 liitoutuneet suorittavat maihinnousun Italiaan Reggiosta käsin.

8.9.1943 Italia antautuu.liittoutuneille (- lähinnä poliittisesti ottaen)

9.9.1943 Viides amerikkalainen armeija suorittaa maihinnousun Salernossa.( joka on Napolin eteläpuolella)

(12.9.1943 Saksalaiset ilmoittavat vapauttaneensa Mussolinin.

14.9. Ranskalaiset miehittävät Korsikan. Saksalaiset joukot siirretään P-Italiaan natsiarmeijan vahvistukseksi.

20.9. Saksalaiset tyhjentävät Sardinian ja siirtävät joukot P-Italiaan.

Saksalaiset joukot P-Italiassa olivat alkaneet koota voimiaan niistä sotilaista, joita saarilta oli vedetty pois. Kesselring sai käskyjä tehdä nopeita toimintoja ja marsalkka Rommel sekä runsaasti saksalaisia joukkoja siirrettiin Pohjois-Italiaan. Näistä taisteluista oli seurauksena, että saksalaiset riisuivat aseista suuria italialaisia joukkoja ja ottivat sotilaallisen herruuden paikka paikoin.. He ehtivät kuitenkin muodostaa varhain Etelä-Italiaan rintaman ja suunnata siellä portaittain taistelutoimintaan 25 saksalaista divisioonaa.

Huolimatta poliittisesta menestyksestään ( 8.9.1943) oli liittoutuneitten ryhdyttävä pitkälliseen, suuria uhreja vaativaan taisteluun Italian omistuksesta. Heidän oli organisoiduttava uudelleen.

( Saksalaisten asemat olivat jo 2.10.1943 vetäytyneenä Napoli-Foggia- linjan pohjoispuolelle.

28.9.1943. Liitoutuneet valloittavat Foggian.

1.10. 1943 Liitoutuneet saapuvat Napoliin.

13.10. 1943 Italia julistaa sodan Saksaa vastaan.

27.11.1943 Saksalaiset ovat siirtäneet rintamansa vain hieman pohjoiseen varustaen sen vahvasti ( Mt. Cassinon luostari)- GaetaPescara- poikkitasossa. Cassinon luostari oli saksalaisten talviaseman avainkohta ja siellä oli saksalainen laskuvarjojääkäridivisioona puolustamassa tukikohtaa. Sitä sanottiin maailman parhaaksi torjuntadivisioonaksi, mistä tuli paljon vaikeuksia amerikkalaisille.

1944

Vuodenvaihteessa 1943-44 Montgomery luovutti 8. armeijan päällikkyyden kenraaliluutnantti Leeselle siirtyen itse Englantiin maihinousun valmisteluihin.

23.1.1944 kuitenkin saksalaisselustaan saatiin aukkoa Nettunon ja Anzion rannikkokaupunkien luona. Kesselring irrotti sinne toisen armeijansa (14. armeija, komentajana eversti von Mackensen) Amerikkalaisia oli jo maissa 40000. Nettunon taistelusta tuli katkera kamppailu Italiasta kuten Cassinon taistelusta. Molemmin puolin kaatuneita 20 000.

18.5.1944 saatiin läpimurto Monte Cassinossa ja saksalaiset alkoivat vetäytyä edelleen pohjoiseen,. mutta heidän 10 armeijansa alkoi vetäytyä Roomaa kohden. Nyt oli liitoutuneitten molempien armeijojen lähdettävä kohti Roomaa. .

Nyt oli saksalaisrintama samalla saanut mahdollisuutta vetäytyä pohjoisempaan Livornon ja Firenzen alapuolelle Arnon– joen tasoon poikki maan.

4.6.1944 ROOMA saatiin vallattua, mutta samalla saksalaiset olivat saaneet aikaa vahvistaa uutta rintamaansa. Livornon-Arnon-Firenzen maastossa. Mutta nyt heidän selustassaan oli italialaisia partisaaneja Piermontin ja Triesten alueella kiinteässä kosketuksessa Titon joukkoihin.

Tässä vaiheessa oli vaarana, että liittoutuneitten taisteluvoima alkaa ehtyä, sillä samanaikaisesti oli Ranskan maihinnousu .

.Tässä Livornon-Arnon- Firenzen rintama pysyi jonkin aikaa melko hiljaisena kesäkuusta elokuuhun.

Sitten liittoutuneet länsirajalla saivat työnnettyä saksalaisrintaman Arnonjoelle asti syyskuun alkuun mennessä. Syyskuun puoliväliin mennessä oli Rimini ja San Marinon tasavalta valloitettu. San Marino liittyi YK:hon ja samalla sotaan Saksaa vastaan.

1945

Vuodenvaihteessa 1944- 1945 saksalaisten rintaman oli vetäytynyt pohjoisempaan. Rintamana toimi Spezia- Bolognan eteläpuolella oleva maasto – Ravenna.

ITALIEN TAISTELUJEN VIIMEINEN VAIHE

alkoi 10.4.1945. Liittoutuneet kootuin voimin hyökkäsivät koko Italian rintamalla samanaikaisesti. Hyökkäyksen pääpiste oli Bolognan suunnalla, missä pyrittiin läpimurtoon Po-joelle.

Samanaikaiseti tuli ranskalaisten voimien ( kenraali Leclercin johtamana) lähteä hyökkäykseen Ranskan- Italian raja-aluelta itään. ja saksalaisten selustassa oli Italian sissejä ( kenraali Cadornan johdolla) sitomassa saksalaisia voimia.

Tässä vaiheessa saksalaisten ylipäällikkönä oli von Viettinghoff. Liittoutuneitten 15. armeijan komentaja oli kenraali Clark. 8. armeijan komentajana kenraali McCreery ja 5. armeijan komentajana kenraali Truscott.

Liittoutuneet olivat päässeet 16.4.1945 murtamaan saksalaisen puolustuksen läpi. He saavuttivat etumaisilla osillaan Po-joen 20.4.1945 ja levittäytyivät viuhkan tavoin koko Pohjois- Italian aluelle lyöden hajalle ja vangiten erillisinä osina pääosat natsisaksalaisista joukoista. Osa näistä tungettiin Isonzon yli Alppeja ja Kroatian- Itävallan rajaa vastaan, missä ne antautuivat 2.5.1945 samana päivänä, kun Berliini kukistui. Italiassa olivat liittoutuneet siis vasta Bolognan valloituksen jälkeen päässeet läpimurtoon ja tunkivat rajuin iskuin saksalaiset joukot täällä Sveitsin, Itävallan ja Jugoslavian rajoja vasten. Natsien joukot, kaikkiaan n 1 000 000 miestä, antautuivat 2.5.1945. Luoteis-Saksan, Hollanin ja Tanskan alueilla olevat saksalaiset antautuivat Montgomerylle 5.5. 1945 kl. 8:00.

7.2.2008 13:48 Muistiin II maailmansaodan vaiheita Italian osalta. P Huhtalan kirjasta. L Bright

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: