JH UOTI (1908): The Holy History

1. Uuden Liiton Herra , Voideltu Jeesus. Profetiat

1. Johdanto-osa evankeliumikertomukseen

Uuden Liiton Herran V o i d e l l u n J e e s u k s e n PYHÄ HISTORIA Herran tahdon mukaan.

• Hän on se luvattu vaimon siemen, joka mursi ja murtaa käärmeen pään. ( I Moos. 3:15)

• Hän on se lammas, joka Iisakin sijassa uhrattiin yhdellä Moorian vuorista, ja se Luvattu siemen, jossa kaikki kansat maan päällä siunatuiksi tulevat.( I Moos.22:2,8 ja 18).

• Hän on se Sankari, jolle valtikka kuuluu ja johon kansat liittyvät. ( I Moos.49: 10) ja Jaakobin tähti. (IV moos. 24:17; Mt. 2:2).

• Hän on kuninkaaksi tullut Daavidin huoneen vanhurskas vesa ( Jes..11:1 ja 10; Jer. 23:5; Jer.33:15); Sakarja 3:8), Daavidin huoneen Herra ( Lk.2:11) ja Daavidin Herra ( Ps. 110:1).
• Hän maksaa kullekin hänen töittensä mukaisen palkan ( Jes. 40:10; luku 62:11; Ilm. 22:12).

• Hän on Herran Palvelija, kokoomaan Israelin hajoitettuja sekä pakanoille valkeudeksi ja Herran autuudeksi maan ääriin asti (Jes. 49:6; Jes. 42: 1-4).

• Hän on se luvattu Ennustaja, jota meidän tulee kuulla ( 5 Moos. 18: 15,18).

• Hän on se todellinen viinipuu, jonka rypäleitä kaikkien kansojen lapset saavat noutaa ( 4 Moos. 13:25).

• Hän on Siionin Vapahtaja ( Jes. 59:10).

• Hän on Elävän-veden-lähde ( Jer. 2:13; Jer.17:13; Joh.4:10).

• Hän julistaa köyhille ilosanomaa ja parantaa särjettyjä sydämiä ( Jes. 61:1).

• Hän kantoi meidän sairautemme, sälytti meidän kipumme päällensä ( Jes. 53:4), on haavoitettu meidän pahain tekojemme tähden ja rangaistu, että meillä rauha olisi ( Jes. 53:5).

• Häntä kuvaa sovintokansi, jota verellä pirskoittamalla rikokset sovitettiin (II Moos. 25:20; Hebr. 9:5).

• Hän on pyhättönsä Herra ja liiton Enkeli (Sak. 6:12; Mal. 3:1).

• Hän on se Voideltu ja Jumalan Poika ja myös Ihmisen Poika ( Mt. 26: 63,64).

• Hän on kuningas ( Joh. 18:37), mutta hänen valtakuntansa ei nyt kuulu tänne ( Joh. 18:36).

• Hän on se Isän rakas Poika, johon Isä on mielistynyt ja jota meidän on kuultava ( Mt. 17:5).

• Hän on Tie, Totuus ja Elämä ( Joh. 14:6) ja maailman valkeus ( Joh. 8:12).

• Hän on sovinto ja lunnas, joka on avannut Isän sydämen ihmislapsille.

• Hän on ylimäinen pappi, joka on mennyt pyhimpään omalla verellään ja yhdellä kerralla toimittanut sovituksen kaikiksi ajoiksi ( Hebr. 9:12; 10:14; I Joh.1:7).

• Hän on Jumalan Karitsa, joka poistaa maailman rikoksen ( Joh. 1:29; 2 Moos. 12: 3-5; Jes.53:6,7 ja 8; 2 Kor. 5: 21; 1 Moos. 3: 11).

• Hän alentui orjanmuotoon, sikisi ja syntyi ihmiseksi, oli Isänsä, Jumalan tahdolle kuuliainen aina ristillä kuolemaansa asti ( Fil.2: 6-8).

• Hän, Ihmisen Poika, ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä monen puolesta lunastukseksi ( Mt. 20:28 Mt. 26:28; Mk.10:45). 306. 2.

• Hän on tullut toteuttamaan, ei omaa, vaan lähettäjänsä tahtoa mielellänsä sekä sydämensä halulla ( Ps. 40:8; Joh.6:38; Joh.4:34)-

• Hän on kuuliaisuutensa tähden korotettu ja saanut nimen, joka on kaikkia nimiä suurin; niin että häntä tulee kaikkien kumartaa taivaissa, maan päällä ja maan alla ( Fil. 2: 8-11).

• Hän oli alussa Jumalan yhteydessä sekä on vieläkin Isässä ja Isä hänessä (Joh. 1: 1-4; Joh. 14:11).

• Hän ja Isä ovat yhtä ( Joh.10:30).

• Häntä on kunnioitettava niinkuin Isää kunnioitetaan ( Joh. 5:22).

• Hänen nimeensä on rukoiltava ( Joh. 16: 23, 26).

• Hän voitti maailman (Joh. 16: 33).

• Hän on Herra ja Opettaja ( Joh. 13: 13); 303.

• Hän on antanut meille esikuvan itsessään ( Joh. 13:15) sitä seurataksemme ja hänestä oppiaksemme ( Mt. 11:29) saadaksemme sieluillemme levon.

• Hän on se hyvä Paimen ( Joh. 10:11) ja Lammashuoneen ovi ( Joh. 10:9).

• Hän antaa niille, jotka ottavat hänet vastaan, vallan tulla Jumalan lapsiksi (Joh. 1:12).

• Hän on pitänyt Isän käskyt ja niin säilyttänyt rakkautensa Isään. Hänen oppilastensa tulee myös hänen käskynsä pitämällä säilyttää rakkautensa häneen ( Joh. 15:10).

• Hänen suurin ja uusi käskynsä hänen oppilailleen on: Rakastakaa toisianne keskenänne niinkuin minäkin teitä rakastin ( Joh. 15:12).

• Hän kutsuu luokseen kaikkia työn uuvuttamia ja raskaasti kuormitettuja, virvoittaakseen heitä ( Mt. 11: 28).

• Hän on käskenyt oppilastensa mennä tekemään kaikki kansat hänen oppilaikseen kastamalla heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki hänen käskemänsä (Mt. 28:19,20).

• Hän on luvannut aina olla oppilastensa kanssa ( Mt. 28: 20).

• Hän tahtoo, että kaikki ne, jotka Isälle antautuvat ja jotka Isä hänelle antaa, olisivat hänen kanssaan, hänen kunniassaan ( Joh. 17:24).

• Hän ei yhtään niistä hukuta, jotka Isän kutsua kuullen tulevat hänen luokseen, vaan herättää ne viimeisenä päivänä ( Joh.6:39).

• Hän ei työnnä tyköään ketään, joka hänen luokseen tulee ( Joh. 6:37).

• Hän tarjoo sinulle omaa ijestään, johon hän itsekin on kiinnitetty kuormaa vetämään. Se ijes on suloinen ja kuorma keveä ( Mt. 11:29), ( sillä hän on tottunut, kärsivällinen ja uskollinen ijeskumppani).

• Hän rukoilee Isää omiensa puolesta ( Joh. 17:9,10).

• Hän on lähettänyt toisen Johdattajan, joka kunnioittaa häntä ja puhuu hänen omastaan( Joh. 16: 13-15) ja joka myös on Isän lähettämä, puhuu Isän omaa, muistuttaa Jesuksen puhumaa, todistaa Jesuksesta ( Joh. 14:26; Joh.15:26) ja johdattaa täyteen totuuteen ( Joh. 16:13).

• Hän on mennyt valmistamaan asunnon kaikille omilleen ( Joh. 14: 1-3).

• Hän on istuutunut Isän Jumalan oikealle kädelle ( Mrk. 16:19).

• Hänelle Isä on antanut kaikki ( Joh. 3:35).

• Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ( Mt. 28:18).

• Hän jakaa valtakunnan ja vallan omiensa kanssa ( Mt. 25:34; Joh.Ilm. 3:21; luku 21: 7).

• Hän tulee virvoittamaan omansa kuolluksista ja he hallitsevat hänen kanssaan tuhannen vuotta ( Ilm.k. 20:4-6).

• Hän tulee tuomitsemaan kaikkia sekä eläviä että kuolleita ( Sak. 14:5; Ilm.k. 20:11; Joh.5:28,29; Juud.1:14,15).

• Hän tulee tämän maailman hukuttamisen jälkeen perustamaan kaikkien omiensa kanssa valtakuntansa maan päälle (Jeesuksen oma todistus takaisin tulosta 330: 8-10; kavaltajan kohtalosta 332:8-10: 289:2)

• Hänestä ovat Mooses, ennustajat ja psalmit todistaneet ( Joh. 5:39; Lk. 16:29; Lk.24:44).

• Hänestä on Johannes Kastaja todistanut ( Joh. 1:15-36).

• Hänestä on Jumala, hänen Isänsä todistanut ( Joh. 5:37; Mt. 3:17; luku 17:5; Mrk. 1:11; Joh.12:28).

• Hänestä todistavat Isän antamat tehtävät ja työt ( Joh. 5:36; luku 14:11).

• Hänestä todistavat hänen valitsemansa oppilaat ( Joh. 15:27; Ap.t. 1:8; luku 5:32).

• Hänestä todistaa Johdattaja-Henki ( Joh. 15:26; Ap.t. 5:32; Joh. 14: 26).

• Hänestä todistaa hänen veljiensä ja sisartensa Henki ( Room. 8:16,17; I Joh.4.12-16; I Joh. 5:11; I Joh.3:24).

• Hänestä tulee hänen oppilaikseen tehtyjenkin todistaa tunnustamalla kuuluvansa hänelle (Mt. 10:32,33; Mrk. 8:38; Lk. 12:8,9; Joh. 6:69; Joh. 12:42,43).

• Jeesuksen oppilaiksi eli taivasten valtakuntaan pyrkijöiksi tehdään kastamalla Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla pitämään kaikki Herran Jeesuksen käskemät ( Mt. 28:19,20; Ap.t. 8:16).

• Jumalan eli taivasten valtakuntaan, Jumala-Isän lapsiksi, Herran Jeesuksen veljiksi ja sisariksi, ijäiseen elämään ja autuuteen tullaan: Uskomalla ja kastetuksi tulemalla ( Mrk. 16:16).

• USKOON kuuluu: Ottaa Jeesus vastaan ( Joh.1:12, uskoa Jeesus Jumalan Pojaksi ( Mt. 17: 5; Joh.3:16, 36; Ap.t. 8:17; Joh. 20:31; Ap.t. 16:30,31); omistaa hän itselleen sovinnoksi ( Mt. 26:28; Hebr. 9:2;) tieksi, totuudeksi ja elämäksi ( Joh. 14: 6) sekä valkeudeksi ( Joh.8:12); pysyä Jumalan Hengen vaikutettavana ( Room.8:14); pitää Jumala, Jeesuksen Isä, Isänänsä ( Mt. 23:9; luku 8:10,14,35); toteuttaa taivaisen Isän tahtoa ( Mt. 7:21; luku 12:50), jonka Poika ilmoitti ( Mt. 17:5; Joh.1:18); saada Pyhä Henki ( Joh. 20:22; Ap.t. 1:8; 2:4; luku 6:6; luku 7:39; luku 19:6; luku 8: 15-17; Luku 10: 44-48); rukoilla lakkaamatta ( Lk. 18:1; Lk. 21:36), hengessä ja totuudessa ( Joh. 4:24), Jeesuksen nimeen( Joh.16:26) Herran rukouksen sisältämää ( Mt. 6: 5-13), Lk. 11:2-4), vakuutettuna, että Herra sellaisen rukouksen kuulee ( Joh. 16:23; Mt. 7:7,8); rakastaa Jeesusta, pysyä hänessä ja hän meissä ( Joh.14:23; luku 15:4); rakastaa veljiä ja sisaria Herrassa niinkuin Jeesus meitä rakasti ( Joh.13:34; luku 15:12).

• KASTEESEEN kuuluu: Kastaa Isän , Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettaa pitämään kaikki Jeesuksen käskemät ( Mt..28:19; 20).

• Jumala itse määrää järjestyksen. Jumalan eli taivasten valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttansa on etsittävä ennen tämän ajan tarpeita ( Mt. 6:33).

• JUMALAN eli taivasten VALTAKUNTAA on julistettu ja se on ollut Johannes Kastajasta alkaen, johon asti laki ja ennustajat ilmoittivat Jumalan tahtoa ( Lk. 16:16; Mt. 11:13;), sillä Johannes Kastaja oli se Elias, joka oli tuleva tietä valmistamaan ( Mt. 11:14; luku 17: 10-13; Mrk. 9: 11-13; Mal. 3:1; Mal.4:5).

• Jumalan eli taivasten valtakunnan esikoisen, Jeesuksen, kastoi Johannes Kastaja, jolloin Jumalan l taivasten valtakunta, Uusi Liitto, alkoi.

• Herramme ja Vapahtajamme, Voidellun Jeesuksen, Pyhä Historia perustuu Mooseksen, Ennustajien ja Herran oppilasten kirjoituksiin, mutta etusijassa Ilosanomaan Mateuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan.

• Voideltu Jeesus on meidän Herramme, häntä kuulkaamme !

2. -22. kpl. . Pyhä Historia. Ensi osa. Jeesuksen lapsuus

ENSI OSA. JEESUKSEN LAPSUUS

Kpl. 2. Herramme ihmisellinen sukuperä
Mt.1:1-17; Lk. 3: 23-38.
Herramme on ihmissuvun jäsen, ensimäisen ihmisen sekä juutalaisten kantaisän Aabrahamin ynnä kuningas Daavidin jälkeläinen. Hänen äitinsä Maria oli Eelin tytär ja Daavidin sukua seuraavaa sukusarjaa myöten: Eeli, (Marian isä), Mattat, Leevi, Melki, Janna, Joosef, Mattatias, Aamos, Nahum, Eeli, Nagga, Maát, Mattatias, Simei, Jooseek, Jooda, Jooana, Reesa, Sorobaabel, Sealtiel, Neeri, Melki, Addi, Koosam, Elmadam, Heeri, Joosee, Elietser, Jooreim, Mattat, Leevi, Simeon, Juuda, Joosef, Joona, Eliakim, Meelea, Menna, Mattata, Naatan, Daavid. Herramme kasvatusisä oli myös Daavidin jälkeläinen seuraavaa sukusarjaa myöten: Jaakob (Joosefin isä), Mattan, Eleatsar, Eliud, Akeim, Sadook, Assor, Eliakim, Abiud, Sorobaabel, Sealtiel, Jekonia, Jojakim, Josia, Amon, Manasse, Hesekia, Akas, Jootam, Hoosea, Amatsia, Joose, Ahasia, Jooram, Josafat, Assa, Abia, Rehabeam, Salomo, Daavid.

Kpl. 3. Herramme Jumalallinen alkuperä, ijäinen Sana.
Joh. 1.1-14.
Alussa oli sana ja Sana oli Jumalan yhteydessä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan yhteydessä. Kaikki onsaanut syntynsä hänen kauttansa ja ilman häntä ei ole mitään syntynyt kaikesta syntyneestä. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeutena. Valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei omista sitä itsellensä. Jumalan lähettämä mies nimeltä Johannes esiintyi. Hän tuli todistaaksensa valkeudesta, että kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän ollut itse Valkeus, vaan hän tuli todistamaan valkeudesta. Tämä todellinen Valkeus, jonka tulee olla kullekin ihmiselle valkeutena, oli tullut maailmaan. Maailmassa hän oli ja maailma oli hänen kauttansa saanut syntynsä, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli ottamaan omaisuuttansa haltuunsa, mutta hänen omaisensa eivät ottaneet häntä vastaan. Vaan kaikille niille, jotka ottivat hänet vastaan ja uskoivat hänen nimeensä, antoi hän vallan Jumalan lapsiksi tulla. Ne eivät ole syntyneitä siemenestä eivätkä lihallisesta tahdosta, eivätkä miehen tahdosta, vaan ne ovat Jumalasta syntyneitä. Sana tuli ihmiseksi ja asui meidän keskuudessamme ja me katselimme hänen kirkkauttaan – ainosyntyisen Pojan kirkkautta Isältä – täynnä armoa ja totuutta.

Kpl. 4. Johannes Kastajan syntymän ilmoitus.
Lk. 1: 5-25.
Juudean kuninkaan Herodeksen aikana eli myös pappi Sakarias, Abian vuorokunnasta. Hänen vaimonsa Elisabet oli Aaronin tyttäriä. He molemmat olivat Jumalan edessä hurskaita, vaeltaen nuhteettomasti kaikissa Herran käskyissä ja säännöissä. Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön ja he molemmat olivat jo ijäkkäitä. Kerran kun hänen vuorokuntansa tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä ja sai tavan mukaisessa pappistehtävien arpomisessa osakseen mennä Herran pyhättöön suitsuttamaan, kaiken kansan ollessa ulkopuolella rukoilemassa suitsutuksen aikana, niin ilmestyi hänelle Herran enkeli, seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. Hänet nähdessään hämmästyi Sakarias ja hänet valtasi pelko. Mutta enkeli sanoi hänelle: Älä pelkää, Sakarias, sillä sinun rukouksesi on kuultu ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, jonka sinun tulee nimittää Johannekseksi. Hän on sinulle oleva iloksi ja riemuksi, sillä hän tulee suureksi Herran silmissä. Hän ei juo viiniä eikä väkijuomaa. Hän on Pyhän Hengen valtaama jo äitinsä kohdusta asti. Hän toimittaa monta Israelin lasta Herran Heidän Jumalansa luokse. Hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa suostuttaakseen isien sydämet lapsiin ja tottelemattomat hurskasten mielialaan toimittaaksensa niin valmistetun kansan Herralle. Sakarias sanoi enkelille: Kuinka minä sitä saatan ymmärtää, sillä minä olen vanha ja vaimonikin on jo ijäkäs?
Enkeli vastasi hänelle: Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, minut on lähetetty sinua puhuttelemaan ja julistamaan sinulle tämä ilosanoma. Mutta sinä tulet sanattomaksi ja puhumaan kykenemättömäksi siihen päivään saakka, jona tämä toteutuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen. Kansa odotti Sakariasta ja ihmeteltiin, kun hän niin kauvan viipyi pyhätössä. Mutta ulos tullessaan ei hän enää kyennyt heille puhumaan. Silloin he ymmärsivät hänen nähneen näyn pyhätössä. Hän viittasi heille ja jäi vielä mykäksi. Virka-aikansa kuluttua meni hän kotiinsa ja hänen vaimonsa Elisabet tuli sen jälkeen raskaaksi ja salasi sitä viisi kuukautta ja sanoi: Näin Herra teki minulle katsoessaan puoleeni ottaakseen minulta pois ihmisten ylenkatseen.

Kpl. 5. Jeesuksen syntymän ilmoitus.
Lk.1 26-38.
Kuudentena kuukautena senjälkeen lähetti Jumala enkeli Gabrielin erääseen Galilean kaupunkiin, Natsareaan, Maria nimisen neitsyen luokse, joka sittemmin kihlautui Joosef nimiselle miehelle Daavidin heimoa. Tullessaan sisälle hänen luokseen sanoi enkeli: Terve armoihin otettu, Herra kanssasi. Mutta häntä hämmästytti se puhe ja hän mietti millainen se tervehdys oli. Enkeli sanoi hänelle: Älä pelkää, Maria! Sillä Jumala osoittaa sinulle armonsa ja sinä tulet raskaaksi sekä synnytät pojan, jonka sinun tulee nimittää Jeesukseksi. Hän on oleva suuri ja on nimitettävä Korkeimman Pojaksi ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin istuimen. Hän pysyy ijäti Jaakobin huonekunnan kuninkaana ja hänen valtakuntansa on loppumaton. Maria sanoi enkelille: Kuinka se tapahtuu, sillä en minä tunne miestä? Enkeli sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinuun ja Korkeimman voima varjoo sinut. Sentähden onkin se syntyvä Pyhä nimitettävä Jumalan Pojaksi. Sukulaisessasi Elisabetissakin on siinnyt poika hänen vanhalla ijällään jo kuudetta kuukautta sitten – ja häntä pidettiin hedelmättömänä. Sillä Jumalalle ei ole mikään asia mahdotonta. Silloin Maria sanoi: Minä olen Herran palvelijatar, toteutukoot minussa sanasi! Sitten Enkeli lähti hänen luotaan.

Kpl. 6. Marian käynti Elisabetin luona ja ylistyslaulu.
Lk 1. 39- 56.
Lähinnä seuraavina päivinä kiiruhti Maria matkalle Sakariaksen kotiin eräässä Juudaan vuori-kaupungissa ja tervehti Elisabetia. Kuullessaan Marian tervehdyksen, hypähti lapsi Elisabetin kohdussa ja hän puhkesi Pyhän Hengen vaikutuksesta puhumaan korkealla äänellä: Siunattu sinä naisista ja siunattu kohtusi hedelmä! Kuinka tämä tapahtuu minulle, että Herrani äiti tulee luokseni? Sillä kuultuani sinun tervehdyksesi, hypähti lapsi riemastuksesta kohdussani. Autuas sinä, joka uskoit. Totisesti se on käyvä täytäntöön, mikä Herran käskystä on ilmoitettu sinulle. Maria sanoi: Sieluni ylistää Herraa suuresti ja henkeni riemuitsee Jumalassa, minun Vapahtajassani. Sillä Hän on kääntänyt katseensa palvelijattarensa alhaisuuteen. Tästälähin ylistävät kaikki sukupolvet minua autuaaksi! Sillä Hän, se Voimallinen, on vaikuttanut minussa suuria ihmeitä. Hänen nimensä on pyhä ja Hänen laupeutensa kestää polvesta polveen Häntä pelkääville, Hän on käsivarrellaan tehnyt voimallisia tekoja. Hän on lyönyt ylpeämieliset. Hän on kukistanut voimallisia valtaistuimiltaan ja alhaisia korottanut. Nälkäisille Hän on jakanut hyvyyksiään, mutta rikkaat on hän laskenut tyhjänä luotaan. Palvelijansa Israelin on Hän ottanut huomaansa ja muistaa laupeuttaan Aabrahamia kohtaan ijäti, niinkuin Hän on isillemme puhunut. Kolme kuukautta oltuansa Elisabetin luona palasi Maria taas kotiinsa.

Kpl. 7. Johannes syntyy
Lk.1: 57-67.
Elisabetin synnytysaika tuli ja hän synnytti pojan. Naapurit ja sukulaiset, kuultuansa Herran suuresta laupeudesta hänelle, iloitsivat hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat hänet nimitettäväksi hänen isänsä nimellä, Sakarias. Mutta hänen äitinsä sanoi: Ei suinkaan, vaan on häntä nimitettävä Johannekseksi. He sanoivat: Eihän suvussasi ole ketään sen nimistä. Viittaamalla he sitten kysyivät isältä. Hän anoi taulua ja kirjoitti siihen nämät sanat: Johannes on hänen nimensä. Kaikki ihmettelivät sitä. Ja heti hänen suunsa aukeni ja hänen kielensä pääsi vallalleen ja hän puhui Jumalaa kiittäen. Kaikissa heidän ympärilläänasuvissa heräsi pelko ja koko Juudean vuorimaassa kerroskeltiin näitä tapahtumia. Ja ne, jotka niistä kuulivat, panivat ne syvälle sydämeensä sekä sanoivat: Mikähän tuleekaan tästä lapsesta? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan. Hänen isänsä Sakariaan valtasi Pyhä Henki ja hän ennusti:

Kpl. 8. Sakariaan ylistyslaulu.
Lk.1: 68-80.
Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä Hän on katsonut kansansa puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja nostanut meille pelastuksen sarven palvelijansa Daavidin huoneesta, niin kuin Hän on ikivanhoista ajoista asti puhunut pyhäin ennustajiensa sanan kautta, pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien meitä vihaavien käsistä,
osoittaakseen laupeuttaan isillemme ja muistuttaakseen pyhää liittoansa, sitä Aabrahamille ja isillemme vannomaansa valaa, suodakseen meidän vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelotta palvella Häntä pyhyydessä ja vanhurskaudessa Hänen edessään kaikkina elinpäivinämme. Sinua lapsonen tullaan nimittämään Korkeimman ennustajaksi, sillä sinä käyt Herran edellä, valmistamassa Hänelle tietä, antaaksesi Hänen kansalleen tiedon pelastumisesta rikosten anteeksi saamisessa Jumalan sydämellisen laupeuden tähden, jossa meille kohoaa Korkeuden koitto, loistaakseen meille pimeydessä ja kuoleman varjossa istuville, ja ojentaakseen jalkamme rauhan tielle. Lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Hän oli erämaassa aina Israelille esiintymiseensä asti.

Kpl. 9. Joosef ottaa Marian luokseen. Maria synnyttää.
Mt. 1:18-25.
Jeesuksen, sen Voidellun, syntyminen tapahtui näin: Kun Hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, niin huomattiin hänet ennen heidän yhteen menemistään Pyhän Hengen raskaaksi saattamaksi. Mutta kun hänen miehensä Joosef oli oikeamielinen mies, niin hän aikoi hänet hyljätä salaa, koska hän ei tahtonut häntä saattaa häpeään. Mutta hänen tätä miettiessään ilmestyi hänelle Herran enkeli unessa sanomaan: Joosef Daavidin jälkeläinen, älä pelkää ottaa luoksesi vaimoasi Mariaa, sillä se hänessä siinnyt on Pyhän Hengen siittämä. Hän synnyttää pojan, jonka sinun tulee nimittää Jeesukseksi, sillä Hän on vapahtava kansansa heidän vioistaan. Tämä kaikki on toteennuttanut sen, mitä Herra on ennustajan kautta puhunut: Sen tähden antaa Herra itse teille merkin: Neitsyt siittää ja synnyttää pojan, joka pitää nimitettämän ImmanuEl, (se merkitsee Herra kanssamme). Herättyänsä unesta teki Joosef Herran enkelin käskyn mukaan ja otti vaimonsa luokseen eikä koskenut häneen ennen pojan synnyttämistä. Pojalle hän pani nimeksi Jeesus.

Kpl. 10. Jeesuksen syntymä.
Lk. 2:1-7.
Sinä aikana määräsi Keisari Augustus koko maailman pantavaksi verolle. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja pantiin toimeen Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana (vuonna 747 Rooman per.j. eli kuusi vuotta ennen meidän ajanlaskuamme. (Rooman perustaminen: 21.4. 753 ekr. ). Kaikki menivät panettamaan itsensä verolle, kukin omaan kaupunkiinsa. Joosefkin lähti Galileasta, Natsarean kaupungista ylös Juudeaan, Daavidin suvun kaupunkiin Betlehemiin,-sillä hän oli Daavidin heimoa ja sukua -panettamaan itsensä verolle kihlattunsa ja raskaana olevan Marian kanssa. Mutta juuri heidän siellä ollessaan tuli Marian synnytysaika. Hän synnytti pojan, hänen esikoisensa, kapaloitsi hänet ja pani seimeen, koska heillä ei ollut tilaa majatalossa.

Kpl. 11. Enkeli ilmestyy paimenille.
Lk .2: 8-14.
Samalla paikkakunnalla oli paimenia kedolla vartioimassa laumaansa yöllä. Paimenet huomasivat edessään seisomassa Herran enkelin ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään ja heidät valtasi suuri pelko. Mutta enkeli puhui heille: Älkää peljätkö! Katsokaa minä ilmoitan teille suuren ilon, joka tulee koko kansalle: Daavidin kaupungissa on teille tänään syntynyt Vapahtaja, joka on se Voideltu, Herra. Tämä on teille tunnusmerkkinä: Te löydätte vastasyntyneen lapsen kapaloituna ja seimessä makaavana. Samalla hetkellä he huomasivat enkelin seurassa suuren joukon taivaallista sotaväkeä, jotka kaikin ylistivät Jumalaa sanoen: Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, Maassa rauha, Ihmisillä riemumieli!

Kpl. 12. Herra johtaa paimenet seimelle Betlehemissä.
Lk. 2: 15-21.
Enkelein poistuttua paimenten luota taivaaseen puhuivat he keskenään: Käykäämme Betlehemiin katsomaan sitä Herran meille ilmoittamaa tapahtumaa! He läksivät kiireesti ja löysivät Marian, Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähtyänsä he kertoivat sen, mikä heille oli tästä lapsesta ilmoitettu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten kertomuksen, ihmettelivät sitä kovin. Mutta Maria pani tämän kaiken mieleensä ja mietti sitä sydämessään. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta siitä, minkä olivat kuulleet ja nähneet juuri niin, kuin heille oli ilmoitettu. Kahdeksan päivän kuluttua oli lapsi yumpärileikattava ja silloin pantiin hänen nimekseen Jeesus, joksi enkeli oli Hänet nimittänyt jo ennen hänen sikiämistään äitinsä kohdussa.

Kpl.13. Jeesus asetetaan pyhätössä Herran eteen.
Lk. 2: 22-24.
Kun ne Mooseksen laissa äidille määrätyt neljäkymmentä puhdistumispäivää olivat kuluneet ohi, niin he veivät lapsen Jerusalemiin, asettaakseen hänet Herran eteen- niinkuin Herran laissa on kirjoitettu: Pyhitä minulle kukin äitinsä kohdun avaava esikoinen Israelin lasten keskuudessa- ja uhratakseen Herran laissa säädetyt kaksi kyyhkystä tai kaksi kesyn kyyhkysen poikaa.

Kpl. 14. Siimeon ottaa syliinsä Jeesuslapsen.
Lk. 2:25-35.
Jerusalemissa oli hurskas ja jumalinen mies nimeltä Siimeon. Pyhä Henki oli hänessä ja hän odotti Israelin lohduttajaa.Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ennen näe kuolemaa, kuin hän on nähnyt Herran Voiteleman. Hän tuli pyhättöön Hengen vaikutuksesta ja kun vanhemmat toivat sisälle Jeesuslasta, menetelläkseen Hänen kanssaan lainmääräämän tavan mukaan, niin otti hänkin Hänet syliinsä, kiitti Jumalaa ja sanoi: Herra, nyt Sinä lasket palvelijasi menemään rauhaan sanasi mukaan, sillä minun silmäni ovat nähneet Sinun pelastuksesi, jonka Sinä olet valmistanut kaikkia kansoja varten, valoksi, joka ilmestyy pakanoille ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille. Hänen kasvatusisänsä Joosef ja hänen äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. Siimeon siunasi heitä ja sanoi hänen äidilleen Marialle: Katsokaa, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja tunnusmerkiksi, jota vastustetaan ja sinunkin sielusi läpi on miekka käyvä, että monen sydämen ajatukset ilmenisivät.

Kpl. 15. Anna Fanuelintytär saapuu Jeesus lapsen luo.
Lk. 2: 36-38.
Eräs naisennustaja, Anna Fanuelin tytär, Asserin sukukuntaa, oli saanut elää sangen korkeaan ikään. Miehensä kanssa hän oli elänyt seitsemän vuotta mentyänsä hänen kanssaan naimisiin ja nyt hän oli kahdeksankymmenen ja neljän vuotias leski ja oli ahkerasti pyhätössä palvelemassa Jumalaa paastoilla ja rukouksilla, öin ja päivin. Tälläkin hetkellä hän tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui hänestä kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta.

Kpl. 16. Betlehemiin palaus.
Lk. 2: 39a.
Kun kaikessa oli noudatettu Herran lain määräyksiä, palasivat vanhemmat Betlehemiin.

Kpl. 17. Vuonna 748 Rooman per. j. tulivat viisaat Itämailta Betlehemiin.
Mt. 2:1-12.
Jeesuksen synnyttyä Juudean Betlehemissä Herodes kuninkaan aikana tuli tietäjiä Itämailta Jerusalemiin ja kyselivät. Missä se syntynyt juutalaisten kuningas on? Sillä itämaalla me olemme nähneet hänen tähtensä (Jupiterin ja Saturnuksen yhtymä Kalassa?) sekä olemme tulleet häntä kumartamaan ja rukoilemaan. Sellaista kuultuansa hämmästyi Herodes ja koko Jerusalem hänen kanssaan. Hän kokosi kansan kaiken ylimmän papiston ja kirjanoppineet sekä kyseli heiltä, missä Voidellun piti syntymän. He sanoivat hänelle: Juudean Betlehemissä, sillä näin on ennustajain kautta kirjoitettu: Sinä Efraimilainen Betlehem, sinä vähäinen Juudean ruhtinasten seassa, sinusta on minulle se tuleva, joka Israelia on hallitseva, ja jonka alkuperä on ijäisyyksistä alkaen. Silloin Herodes kutsui tietäjät luokseen salaa, ja urkki heiltä tarkoin millä ajalla tähti ilmestyi sekä lähetti heidät Betlehemiin sanoen: Menkää ja tiedustelkaa tarkasti lasta ja kun sen löydätte, niin ilmoittakaa minullekin, että minä saisin tilaisuuden tulla häntä kumartamaan. Kuninkaan puheet kuultuansa lähtivät he matkalle ja silloin heidän itämaalla näkemänsä tähti ( Jupiterin ja Saturnuksen toinen yhtymä ?) taas kävi heidän edellänsä, kunnes kulkiessansa seisahtui sen paikan yläpuolelle, jossa lapsi oli. Tähden nähdessään iloitsivat he sangen suuresti. He menivät huoneeseen ja näkivät lapsen sekä hänen äitinsä Marian ja kumarsivat Häntä maahan asti, avasivat aarteensa ja jakelivat Hänelle lahjoja. kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Jumalalta saatuansa ohjauksen, etteivät palaisi Herodeksen luokse, lähtivät he takaisin omalle maalleen toista tietä.

Kpl. 18. Pako Egyptiin.
Mt. 2 :13-15.
Heidän lähdettyänsä ilmestyi Herran enkeli Joosefille unessa ja sanoi: Nouse, ota lapsi äitinensä mukaasi ja pakene Ekyptiin, sekä viivy siellä siihen asti, kuin taas sinulle ilmoitan, sillä Herodes tulee etsimään lasta, surmataksensa hänet. Hän nousi, otti lapsen sekä hänen äitinsä, lähti kohta yöllä pois Ekyptiin ja viipyi siellä Herodeksen kuolemaan saakka.

Kpl. 19. Lasten murha.
Mt. 2:16-18.
Herodes taas, kun hän huomasi itsensä tietäjäin pettämäksi,
vihastui kovin sekä lähetti murhaamaan kaikki kaksivuotiaat tai siitä alla olevat poikalapset, sen mukaan kuin hän oli ajan tietäjiltä tarkoin
tiedustellut, Betlehemissä ja koko siinä seudussa. Silloin toteutui se, mitä ennustaja Jeremiaan kautta on puhuttu. Raamasta kuuluu haikeata valitusta ja katkeraa itkua. Raakel itkee lapsiansa eikä ota rauhoittuaksensa, kun ei heitä enää ole.

Kpl. 20. Ekyptistä palaus.
Mt. 20: 19-21.
Herodeksen kuoltua ilmestyi Herran enkeli Joosefille unessa Ekyptin maalla ja sanoi: Nouse, ota lapsi äitinensä mukaasi ja matkusta Israelin maalle, sillä, ne ovat kuolleet, jotka lapsen henkeä vainosivat. Hän nousi, otti lapsen ja Hänen äitinsä sekä palasi Israelin maalle.

Kpl. 21. Asettuu Natsareaan.
Mt. 2: 22, 23. Lk. 2:39. b-40.
Mutta kuultuansa, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen sijassa, pelkäsi hän mennä sinne. Saatuansa Jumalalta ohjauksen lähti
hän Galilean alueelle. Sinne tultuansa asettui hän asumaan Natsarea nimiseen kaupunkiin, että toteutuisi ennustajan puhe, kun he häntä nimittävät Natsarealaiseksi. Lapsi kasvoi, vahvistui, täyttyi viisaudella ja Jumalan armo oli Hänen kanssaan.

Kpl. 22. Kaksitoista vuotias Jeesus pyhätössä.
Lk. 2: 41-52.
Jeesuksen vanhemmat matkustivat joka vuosi pääsiäisjuhlalle Jerusalemiin. Jeesuksen ollessa kahdentoista vuotiaana he niinikään matkustivat sinne juhlan tavan mukaan. Kun juhlapäivät olivat ohi ja he läksivät kotia, niin jäi Jeesuspoikanen Jerusalemiin. Mutta hänen vanhempansa eivät sitä huomanneet, sillä he luulivat, että hän kuitenkin on matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan sekä yötymäpaikalla etseivät häntä sukulaisten ja tuttavien parista. Mutta turhaan etsittyänsä he palasivat Jerusalemiin häntä etsimään. Vasta kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhätöstä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Kukin , joka häntä kuuli ihmetteli hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. nähtyänsä hänet hämmästyivät hänen vanhempansa ja hänen äitinsä sanoi hänelle:Poikani, miksi näin meille teit? Isäsi ja minä olemme murehtien sinua etsineet. Hän sanoi: Mitä te minua etsitte? Ettekö ymmärtäneet, että minun tulee olla Isäni huoneessa. Mutta he eivät ymmärtäneet hänen puheensa tarkoitusta. Hän seurasi heitä, tuli Natsareaan ja oli heille alamainen. Hänen äitinsä säilytti tämän kaiken sydämessään. Jeesus varttui varreltaan, viisaudessa ja armossa, Jumalan ja ihmisten edssä.

TOINEN OSA (a) Kplt. 23-49 JEESUKSEN VAIKUTUSAIKAA
II Toinen osa. (23-248) Jeesuksen kolmivuotinen vaikutusaika.

Kpl. 23. Johannes Kastaja saarnaa ja kastaa.
Mt. 3:1-12. Mrk. 1:2-8.; Lk. 3:1-18.
Keisari Tiberiuksen viidennellätoista hallitusvuodella, Pontius Pilatuksen ollessa Juudean maaherrana, Herodeksen ollessa Galileassa ja hänen veljensä Filippuksen Itureassa ja Trakoniitiksen maakunnissa sekä Lysaniuksen neljänneshallitsijana ynnä Hannaksen ja Kaifaan vuorotellessa ylimäisenä pappina, tuli Herran käsky Johannekselle, Sakariaan Pojalle, korvessa syksyllä (vuonna 29). Hän läksi, kierteli kaikkialla Joordanin ympäristöllä ja korvessa, julistaen mielenmuutoksen kastetta rikoksien anteeksi antamiseksi. Jumala oli jo ennen tämän ilmoittanut ennustajiensa kautta sanoen: Kuule, minä lähetän minun lähettilääni, jonka tulee valmistaa tien minun eteeni. Kohta tulee pyhättöönsä se Herra, jota te etsitte ja liiton lähettiläs, jota te ikävöitsette. Kuulkaa hän tulee sanoo Herra Sebaot.
Sekä vielä: Kuulkaa huutajan ääntä: Valmistakaa Herran tietä korvessa, tasoittakaa polkuja erämaassa meidän Jumalallemme. Kaikkia laaksoja pitää korotettaman, kaikkia vuoria ja kukkuloita on alennettava, mutkaiset on suorennettava ja kivikot tasoitettava ja Herran kunnia ilmoitetaan. Koko luomakunta on sen näkevä, sillä Herran suu on sen puhunut.
Johanneksella oli kamelinkarvainen puku, joka oli uumilta vyötetty nahkaisella hihnalla. Hänen ruokanaan olivat heinäsirkat sekä metsähunaja. Hän saarnasi: Muuttakaa mielenne, sillä taivasten valtakunta on lähestynyt. Hänen luokseen saapui sankat joukot Jerusalemin, koko Juudean ja Joordanin ympäristön asukkaita. Hän kasti heidät Joordanin virrassa ja he tunnustivat heidän rikoksensa.

Kpl. 24. (jatkuu) Johannes Kastaja saarnaa ja kastaa.
Mt. 3:1-12. Mrk. 1:2-8.; Lk. 3:1-18.
Mutta nähtyään kansan mukana tulevan monta farisealaista ja sadukealaista hänen kastettavaksensa, sanoi hän heille: Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pelastumaan tulevalta vihalta? Tuottakaa siis mielenmuutoksen mukaisia hedelmiä älkääkä hokeko keskenänne: Aabraham on meidän isämme. Sillä minä vakuutan teille: Jumala voi herättää Aabrahamille lapsia vaikka näistä kivistä. Ja onhan myös kirves jo asetettu puiden juurelle: Pois siis hakataan kukin puu, joka ei tuota hyviä hedelmiä, ja heitetään tuleen. Kansa kyseli häneltä: Mitä meidän tulee tehdä? Hän vastasi: Se, jolla on kaksi ihokasta, antakoon sille, jolla ei ole ja se, jolla ruokaa on, hän tehköön samoin. Tullinkokoojatkin tulivat itseään kastattamaan sekä sanoivat: Opettaja, mitä meidän tulee tehdä? Hän sanoi: Älkää vaatiko sen enempää itsellenne, kuin mitä säädöksenne sisältävät. Sotilastenkin häneltä tiedusteltua, mitä me tekisimme? sanoi hän heille: Älkää uhkauksilla ja väkivallalla itsellenne kiskoko tuloja, vaan tyytykää muonaanne. Kansan odotellessa ja kaikkien sydämessään ajatellessa. Lieneeköhän tämä Voideltu? vastasi Johannes kaikille: Minä kastan teitä vain vedellä mielenmuutokseksi, mutta minun jälkeeni tuleva on minua väkevämpi. Minä en ole kelvollinen edes hänen kenkiensä nauhoja irroittaan ja kenkiä kantamaan. Hän kastaa teitä pyhällä hengellä ja tulella. Hänen kädessään on viskin ja hän puhdistaa puimatanterensa sekä kokoaa nisunsa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomalla tulella. Monta muutakin neuvoa hän antoi kansalle.

Kpl. 25. Jeesuksen kastaminen
Mt. 3: 13-17; mrk. 1:9-11; Lk. 3: 21-22.
Mutta Johaneksen kastaessa kaikkea hänen luokseen tulevaa kansaa, tuli myös Jeesus Galilean Natsareasta hänen luokseen Joordanille, hänen kastettavakseeen. Mutta Johannes kielteli sitä häneltä sanoen: Minä tarvitsen sinulta kastetta ja sinä tulet minun luokseni. Mutta Jeesus vastasi: Salli kuitenkin, sillä meidän on näin pantava täytäntöön kaikkia oikeamielisyyden vaatimuksia. Hän sallei sen silloin ja kastoi hänet Jordanin virrassa. Mutta kohta kun Jeesus oli kastettu, niin hän nousi ylös vedestä ja rukoili. Silloin Johannes näki taivaat aukenevan ja Jumalan Pyhän Hengen laskeutuvan näkyväisenä, kyyhkysen muotoisena, alas hänen päälleen ja ääni kuului taivaasta: Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.

Kpl. 26. Herramme Jeesuksen koetteleminen.
Mt. 4:1-11; Mrk. 1: 12-13; Lk. 4: 1-13.
Joordanilta Jeesus palasi Pyhän Hengen valtaamana ja Henki vei hänet kohta korpeen ja kuljetti häntä siellä perkeleen kiusattavana ja koeteltavana neljänäkymmenenä päivänä. Niinä neljänäkymmenenä päivänä ja neljänäkymmenenä yönä, jotka hän vietti erämaassa petojen seassa, ei hän syönyt eikä juonut mitään. Mutta sen ajan päätyttyä hän isosi. Silloin kiusaaja perkele tuli hänen luokseen ja sanoi: Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin sano näille kiville: Muuttukaa leiviksi. Mutta Jeesus vastasi hänelle: Kirjoitettu on: Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan kustakin Jumalan suusta lähtevästä sanasta. Silloin otti perkele hänet kanssansa pyhään kaupunkiin Jerusalemiin sekä asetti hänet pyhätön katokselle ja sanoi: Jos Sinä olet Jumalan Poika, niin laskeudu tästä alas, sillä kirjoitettu on: Hän on antanut enkeleilleen käskyn sinusta, että he kätkevät sinua kaikilla teilläsi ja että he kantavat sinua käsillään, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi. Jeesus sanoi hänelle: Myös on kirjoitettu: älkää kiusatko Herraa, teidän Jumalaanne. Sitten vei perkele hänet sangen korkealle vuorelle, näytteli hänelle nopeasti kaikkia maailman valtakuntia sekä niiden loistelijaisuutta ja sanoi hänelle: Nämä kaikki ihanuuksinensa minä annan sinulle, jos sinä kumarrat maahan eteeni ja rukoilet minua. Sillä minun haltuuni ne ovat annetut ja minä annen ne kenelle tahdon. Kumarrettuasi siis ja rukoiltuasi minua, ovat ne sinun omiasi. Jeesus vastais hänelle: Poistu luotani, Vastustaja, sillä kirjoitettu on: Kumarra ja rukoile Herraasi Sinun Jumalaasi ja häntä yksin palvele! Kiusauksen päätyttyä poistui perkele hänestä hetkeksi ja enkelit tulivat hänen luokseen, häntä palvelemaan.

Kpl. 27. Johanneksen todistus.
Joh. 1: 15-36.
Johannes todisti ja huusi: Tämä se on, josta minä sanoin: Se , joka tulee minun jäljessäni, hän on ollut minun edelläni, sillä hän oli ennen minua. Hänen täydellisyydestänsä me kaikki olemme saaneet armoa armosta. Sillä Mooseksen kautta on annettu laki, mutta armo ja totuus on tullut Jeesuksen Voidellun kautta. Jumalaa ei ole kukaan koskaan nähnyt, mutta synnyltään Ainoa, Jumala Isänsä rinnoilla, hän on ilmoittanut hänet. Kun juutalaiset lähettivät hänen luokseen Jerusalemista pappeja ja leviittoja kysymään: Kuka sinä olet? Niin hän todisti, hän tunnusti eikä kieltänyt, hän tunnusti: En minä ole se Voideltu. He kysyivät häneltä: Kuka sitten? Oletko Elias? Hän sanoi: En ole. Se ennustajako? Hän vastasi: En. Niin he sanoivat hänelle: Kuka sinä olet? Sano, että saattaisimme antaa niille meidän lähettäjillemme vastauksen. Mitä sanot itsestäsi? Hän sanoi: Minä olen huutavan ääni. Tasoittakaa tie Herralle erämaassa, niin ennustaja Jesaijas on puhunut. Lähettiläät olivat farisealaisia. He kysyivät häneltä: Miksi sitten kastat, jos sinä et ole se Voideltu etkä Elias etkä se ennustaja? Johannes vastasi: Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne seisoo se, jota te ette tunne, se minun jälkeeni tuleva, jonka kengän paulaa minä en ole kelvollinen päästämään. Tämä tapahtui Betaniassa, Joordanin toisella puolella, siellä missä Johannes oli kastamassa. Seuraavana päivänä, kun hän näki Jeesuksen tulevan luokseen, sanoi hän: Katsokaa Jumalan Karitsa, joka poistaa maailman vian. Tämä on se, josta minä sanoin: Minun jäljessäni tulee mies, joka on ollut minun edelläni. Sillä hän oli ennen minua. Minä en häntä tuntenut, mutta minä olen kuitenkin tullut tekemään häntä Israelille tunnetuksi ja tullut vedellä kastamaan. Johannes todisti: Minä näin Hengen laskeutuvan hänen päälleen kyyhkyisen muodossa ja jäävän hänen päälleen. Minä en häntä tuntenut siksi, mutta se, joka minut lähetti vedellä kastamaan, hän sanoi minulle: Kenen päälle näet hengen laskeuvan ja jäävän, hän se on, joka kastaa Pyhällä Hengellä. Minä olen sen nähnyt ja olen todistanut, että hän on Jumalan Poika. Sitä seuraavana päivänä Johannes taas seisoi siellä ja kaksi hänen oppilastaan. Kiinnittäen katseensa Jeesukseen, joka siellä käveli, hän sanoi: Katsokaa, Jumalan Karitsa.

Kpl. 28. Jeesuksen viisi ensimmäistä oppilasta.
Joh. 1: 37-52.
Ne kaksi oppilasta, kuultuansa hänen niin puhuvan, läksivät seuraamaan Jeesusta. Jeesus, nähdesään heidän seuraavan, kääntyi ja sanoi heille: Mitä etsitte? He sanoivat: Opettaja, missä sinä asut? Hän sanoi. Tulkaa katsomaan. He menivät, näkivät hänen asuntonsa ja viipyivät hänen luonaan sen päivän. Silloin oli kymmenes hetki. Toinen niistä, jotka kuulivat Johanneksen todistuksen ja seurasivat Jeesusta, oli Andreas, Siimon Kallion veli. Hän tapasi ensin veljensä Siimonin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet Voidellun ( Messiaksen, Kristuksen) ja vei hänet Jeesuksen luokse: Jeesus katsoi häneen ja sanoi: Sinä olet Siimon Joonaan poika, sinun nimesi on oleva Kallio ( Keefas, Petrus, Pietari). Sen jälkeisenä päivänä oli Jeesus aikeissa lähteä Galileaan ja kohtasi Filippuksen, jolle hän sanoi: Seuraa minua. Filippus oli Betsaidasta, josta Andreas ja Kalliokin olivat. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: Me olemme löytäneet sen, josta Mooses on laissa kirjoittanut ja ennustajat: Jeesuksen Joosefin pojan ( niin kuin luultiin) Natsareasta. Natanael sanoi hänelle: Saattaako Natsareasta mitään hyvää tulla? Filippus sanoi hänelle: Tule katsomaan. Jeesus näki Natanaelin tulevan luokseen ja sanoi hänestä: Tuossa on todellinen israelilainen! Siinä ei ole vilppiä! Natanael sanoi: Mistä minut tunnet? Jeesus sanoi hänelle: Ennenkuin Filippus sinua kutsui, näin minä sinut ollessasi viikunapuun alla. Natanal sanoi: Opettaja, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas! Jeesus sanoi: kun minä sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla, uskoit sinä. Sinä saat nähdä suurempia kuin nämä ovat. Sitte hän sanoi hänelle: Minä vakuutan teille: Te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien kohoutuvan ja laskeutuvan ihmisen Pojan päällä.

Kpl. 29. Jeesus palaa Galileaan. Häät Kaanaassa.
Joh. 2: 1-12.
Kolmantena päivänä sen jälkeen oli häät Galilean Kaanaassa. Jeesuksen äitikin oli siellä. Jeesus myös oppilaineen oli häihin kutsuttu.
Kun viininpuute tuli, niin sanoi Jeesuksen äiti hänelle: Heillä ei ole viiniä. Jeesus sanoi hänelle: Nainen, mitä sinulla on minun kanssani tekemistä? Minun aikani ei ole vielä tullut. Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: Tehkää se, mitä hän teidän käskee. Juutalaisten puhdistustapojen vuoksi oli siellä seisomassa kuusi kivistä vesiastiaa, kahden ja kolmen ankkurin vetoisia. Jeesus sanoi heille: Täyttäkää astiat vedellä. Ja he täyttivät ne partaita myöten. Hän sanoi heille: Ammentakaa nyt maljoihin ja viekää pöydänkattajalle. He veivät. Mutta kun pöydänkattaja oli maistanut viiniksi muuttunutta vettä – hän ei näet tiennyt, miten se oli tullut, palvelijat sen vain tiesivät, sillä he olivat veden ammentaneet – kutsutti hän yljän ja sanoi: Kukin panee ensinnä hyvän viinin esille ja kun on kyllämystytty, niin sitten huonompaa. Mutta sinä olet säästellyt hyvän viinin esille tuomista aina tähän asti. Tämän ensimmäisen tunnustekonsa teki Jeesus Galilean Kaanaassa, ilmaisten sillä kunniansa kirkkauden. Hänen oppilaansa uskoivat häneen. Sen jäljestä hän meni alas Kapernaumiin, hän, hänen äitinsä ja veljensä ja oppilaansa, mutta eivät viipyneet siellä monta päivää.

Kpl. 30. Ensimäinen pääsiäisjuhlalle matka.
Joh. 2: 13.
Juutalaisten pääsiäinen oli lähellä ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin (vuonna 30)

Kpl. 31. Jeesus puhdistaa pyhätön.
Joh. 2: 14- 25.
Kun Jeesus tapasi pyhätössä härkien, lammasten ja kyyhkysten kauppiaita sekä rahanvaihtajia istumassa, niin hän valmisti köysistä ruoskan ja ajoi heidät kaikki lampaineen, härkineen ulos pyhätöstä, kaasi vaihtajain rahat maahan ja työnsi heidän pöytänsä kumoon. Kyyhkyskauppiaille hän sanoi: Viekää pois nämät täältä, älkääkä tehkö Isäni huonetta kauppapaikaksi.
Silloin hänen oppilaansa muistivat kirjoitetuksi: Kiivaus sinun huoneesi puolesta syö minua. Juutalaiset sanoivat hänelle: Minkä tunnusmerkin sinä meille näytät tämän tehdessäsi? Jeesus vastasi. Hajoittakaa maahan tämä pyhättö, niin minä sen pystytän kolmessa päivässä. Juutalaiset sanoivat: Tätä pyhättöä on rakennettu neljäkymmentä kuusi vuotta, mutta pystytätkö sinä sen kolmessa päivässä? Hän taas puhui ruumiinsa pyhätöstä.
Hänen ylösnoustuaan kuolluksista muistivat hänen oppilaansa hänen tämän sanoneen ja uskoivat kirjoituksen sekä Jeesuksen ilmoituksen. Jeesuksen ollessa Jerusalemissa pääsiäisjuhlalla, uskoivat monet hänen nimeensä, nähdessään hänen tekemänsä ihmetyöt. Mutta Jeesus ei uskonut itseänsä heidän haltuunsa, sillä hän tunsi heidät kaikki. Eikä kenenkään tarvinnut mitään kertoa mistään ihmisestä hänelle, sillä hän tunsi itse mitä ihmisessä oli.

Kpl. 32. Nikodeemus Jeesuksen luona.
Joh. 3. 1-21.
Eräs farisealainen oli nimeltä Nikodeemus, juutalaisten hallitusmiehiä. Hän tuli yöllä Jeesuksen luokse ja sanoi hänelle: Opettaja, me tiedämme sinun tulleen opettajaksi Jumalan lähettämänä, sillä ei kukaan saata tehdä sellaisia ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan. Jeesus sanoi hänelle: Minä vakavasti vakuutan sinulle: Uudesti syntymättä ei ihminen saata Jumalan valtakuntaa nähdä. Nikodeemus sanoi: Kuinka ihminen saattaa vanhana syntyä? Eihän hän saata äitinsä kohtuun palata ja taas syntyä. Jeesus vastasi: Minä lujasti vakuutan sinulle: Ellei vesi- ja Henkikaste saa uudestisynnyttää ihmistä, niin ei hän saata tulla Jumalan valtakuntaan. Sillä luonnollinen syntymä tuottaa vain luonnollista, mutta Hengen synnyttämä on Henkeä. Älä sitä niin ihmeellisenä pidä, kun minä sinulle sanon: Teidän tulee uudesti syntyä. Sillä tuulikin puhaltelee mistä milloinkin ja sinä kuulet sen huminan sekä huomaat vaikutukset, mutta et näe sitä etkä näkemisellä tiedä mistä se tulee tai minne se menee. Vaan sinä sekä ymmärrät sen olemisen että tutkit sen kulun niistä sen vaikutuksista, joita sinä havaitset. Niin on kunkin uudesti syntymisenkin laita.
Nikodeemus sanoi: Miten se tapahtuu? Jeesus sanoi: Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä. Minä vakuutan sinulle: Me puhumme sitä mitä tiedämme ja todistamme mitä olemme nähneet, mutta te ette ota vastaan meidän todistustamme. Kun minä puhun teille luonnonilmiöistä, niin ette usko. Kuinka te silloin uskoisittekaan, kun minä teille puhun taivaallisia? Ei kukaan muu ole itse kohonnut taivaaseenm, ainoastaan Ihmisen Poika, joka laskeutui sieltä, hän kohoaa sinne. Ja niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin on Ihmisen Poikakin ylennettävä, että kukin häneen uskova saisi ijäisen elämän. Sillä niin suuresti on Jumala rakastanut ihmiskuntaa, että hän antoi alttiiksi ainokaisen poikansa, ettei kukaan häneen uskova hukkuisi, van saisi ijäisen elämän. Sillä ei Jumala lähettänyt poikaansa maan päälle ihmiskuntaa hukuttamaan, vaan että se hänen kauttaan pelastuisi. Ketään häneen uskovaa ei tuomita, mutta häneen uskomaton on jo saanut tuomionsa, koska hän ei uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Sillä tässä on tuomio: Valkeus tuli maailmaan, mutta ihmiset rakastivat enemmän pimeyttä, kuin valkeutta, heidän tekonsa näet olivat pahoja. Sillä kukin pahaa tekevä vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa moitittaisi. Mutta totuuden harrastaja, hän tulee valkeuteen, että hänen tekonsakin julki tulisivat, sillä ne ovat Jumalassa tehtyjä.

Kpl. 33. Jeesuksen oppilaat kastavat.
Joh. 3. 22-36.
Senjälkeen Jeesus meni oppilaineen Juudean maaseutuun, oleskeli siellä heidän kanssaan ja kastoi. Mutta Johanneskin kastoi Ainonissa lähellä Salemia, koska siellä oli paljon vettä ja ihmiset tulivat kastattamaan itseänsä.- Sillä Johannesta ei vielä oltu vangittu. – Johanneksen oppilaat joutuivat erään juutalaisen kanssa kiistaan puhdistuksesta. He tulivat Johanneksen luokse ja sanoivat hänelle: Opettaja, se joka sinun kanssasi oli Joordanin toisella puolella ja josta olet todistanut, niin kuule, hän kastaa ja kaikki menevät hänen luoksensa. Johannes sanoi. Ei ihminen mitään voi ottaa, ellei hänelle taivaasta anneta. Te olette itse minun todistajani siihen, kun sanoin: En minä ole se Voideltu, vaan olen lähetetty hänen edellensä. Kellä on morsian, hän on ylkä. Mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuultelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Sillä hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Ylhäältä tuleva on kaikkien yli, maasta syntyisin on maasta ja puhuu maan kannalta. Taivaasta tuleva, se on kaikkien yli. Hän todistaa näkemäänsä ja kuulemaansa, mutta kuka hänen todistuksensa hyväksyy? Se ken hänen todistuksensa omistaa itselleen, hän vahvistaa Jumalan olevan totisen. Sillä Jumalan lähettämä puhuu Jumalan sanoja. Jumalahan ei anna henkeä mitalla. Isä rakastaa Poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. Poikaan uskova elää ijäti. Mutta ken ei kuule Poikaa, ei hän ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy yhä hänen päällään.

Kpl. 34. Johannes vangitaan.
Mt. 14: 3-5: Mrk. 6: 17-20. , Lk. 3:19-20.
Kun Johannes nuhteli neljännyshallitsija Herodesta hänen veljensä Filippuksen vaimon tähden, jonka hän oli nainut, ja kaiken pahuuden tähden, jota hän oli harjoittanut, niin hän kaiken edellisen julmuutensa lisäksi lähetti ottamaan Johanneksen kiinni, vangitutti hänet ja salpasi linnaan. Sillä Johannes oli sanonut Herodekselle: Ei sinulla ole oikeutta pitää veljesi vaimoa. Herodias vihasi Johannesta katkerasti ja himosi tapattaa hänet, mutta ei voinut sitä saada aikaan, sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet hurskaaksi ja pyhäksi mieheksi ja suojeli häntä ja kuultuansa häntä, epäröi useissa toimissaan, jopa kuulteli häntä mielellään. Myös pelkäsi hän kansaa, joka piti häntä ennustajana.

Kpl. 35. Jeesus palaa Galileaan.
Joh. 4. 1-3.
Kun Jeesus sai tietää farisealaisten kuulleen, että hän teki oppilaiksi ja kastoi useampia kuin Johannes – vaikka Jeesus ei itse kastanut, vaan hänen oppilaansa – jätti hän Juudean ja meni taas Galileaan.

Kpl. 36. Jeesus matkustaa Samarian kautta.
Joh. 4: 4-29.
Mutta hänen oli kulkeminen Samarian kautta ja tuli Sykar nimiseen samarialaiseen kaupunkiin, joka oli lähellä sitä maa-aluetta, jonka Jaakob oli antanut pojallen Joosefille. Siellä oli Jaakobin lähde. Jeesus, matkasta väsyneenä, istui sinänsä lähteelle. Silloin oli noin kuudes hetki. Kun muuan samarialainen nainen tuli vettä ammentamaan, niin Jeesus sanoi hänelle: Annas minun juoda. Hänen oppilaansa olivat lähteneet kaupunkiin ruokaa ostamaan.
Se samarialainen nainen sanoi hänelle: Kuinka sinä, joka olet juutalainen, pyydät juoda minulta, samarialaiselta naiselta? Jeesus sanoi hänelle: Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan ja kuka se on, joka sinulle sanoo: Anna minun juoda, niin sinä pyytäisit häneltä ja hän antaisi sinulle elävää vettä. Nainen sanoi hänelle: Herra eipä sinulla ole ammennusastiaa ja kaivo on syvä. Mistä sinulla sitten on se elävä vesi? Et kai sinä ole suurempi isäämme Jaakobia, joka meille tämän kaivon antoi ja joi siitä, hän itse sekä hänen poikansa ja karjansa?
Jeesus vastasi: Kutakin joka tätä vettä juo, janottaa jälleen, mutta ken juo sitä vettä, jota minä annan, häntä ei ikinä enää janota, vaan minun hänelle antamani vesi tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa ijäiseen elämään. Nainen sanoi hänelle: Herra, anna minulle sitä vettä, ettei minun enää tulisi jano enkä olisi pakotettu käymään täällä ammentamassa. Jeesus sanoi hänelle: Mene, kutsu miehesi ja tule tänne. Nainen sanoi: Ei minulla ole miestä. Jeesus sanoi hänelle: Oikein sanoit: Ei minulla ole miestä, sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi. Sen sinä totta puhuit. Nainen sanoi: Herra, minä näen , että sinä olet ennustaja. Isämme ovat kumartuneet tällä vuorella rukoilemaan. Te sanotte: Jerusalemissa on rukouspaikka. Jeesus sanoi hänelle: Nainen, usko minua. Tulee sekin aika, jolloin ette tällä vuorella ettekä Jerusalemissa Isää rukoile. Te kumarratte sitä, jota ette tunne. Me kumarramme tuntemaamme, sillä pelastus on juutalaisista. Mutta tulee aika ja on jo parastaikaa, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isän hengessä ja totuudessa. Ja Isä etsiikin juuri sellaisia rukoilijoita, jotka niin häntä rukoilevat. Jumala on henki ja häntä rukoilevienkin tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. nainen sanoi hänelle: Minä tiedän, että Voideltu ( Messias, Kristus) on tuleva. Ja kun hän tulee, niin hän ilmoittaa meille kaikki. Jeesus sanoi hänelle.Minä joka puhun sinun kanssasi, olen juuri se. Samassa tulivat hänen oppilaansa ja ihmettelivät, että hän puhui naise kanssa. Kuitenkaan ei kukaan sanonut: Mitä kysyt? tai : Mitä puhelet hänen kanssaan? Nainen jätti vesiastiansa, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille. Tulkaa katsomaan sellaista miestä, joka on kertonut minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Eihän se vain liene Voideltu?

Kpl. 37. Herran salainen ruoka. Samarialaiset tulevat.
Joh. 4: 30-42.
He lähtivät kaupungista ja menivät hänen luokseen. Sillä välin ennen heidän tuloaan pyysivät oppilaat häntä syömään, sanoen: Opettaja, syö! Mutta Jeesus sanoi: Minulla on syötävänä ruokaa, josta te ette tiedä. Oppilaat puhuivat keskenään: Lieneekö joku tuonut hänelle syötävää? Jeesus sanoi heille: Se on minun ruokaani, että minä toteutan lähettäjäni tahtoa ja panen täytäntöön hänen antamaansa tehtävää. Ettekö sano: Vielä on neljä kuukautta ja silloin on leikkuuaika käsillä? Mutta minä sanon teille: Nostakaa silmänne ja katselkaa vainioita, kuinka ne jo ovat valkeita leikattavaksi. Leikkaaja saa jo palkan ja kokoaa hedelmää ijäiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja yhdessä iloitsisivat. Sillä tässä toteutuu se puhe, että toinen on kylväjänä ja toinen leikkaajana. Minä olen teidät lähettänyt leikkaamaan sitä, johon ette ole työtä panneet. Muut ovat tehneet työn ja te olette päässeet hyötymään heidän vaivannäöstään.
Useat sen samarialaisen kaupungin asukkaat uskoivat häneen tuon naisen puheen tähden, hänen sanoessaan: Hän on kertonut minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Kun samarialaiset tulivat hänen luokseen, pyysivät he häntä viipymään heidän luonaan ja hän viipyikin siellä kaksi päivää. Ja paljon useammat uskoivat hänen puheensa tähden ja sanoivat naiselle: Emme enää usko ainoastaan sinun puheesi tähden, sillä me olemme nyt itse kuulleet ja tiedämme hänen varmasti olevan maailman Vapahtajan.

Kpl. 38. Jeesus parantaa kuninkaan virkamiehen pojan.
Joh. 4. 43-54.
Niiden kahden päivän kuluttua läksi hän sieltä Galileaan. Mutta edeltä Jeesus itse vakuutti, ettei ennustajalla ole isänmaassaan mitään arvoa. Galileaan tultuansa olivat galilealaiset häntä vastaan ottamassa, koska olivat nähneet sen kaiken, mitä hän oli juhlana Jerusalemissa tehnyt, sillä heitäkin oli juhlilla käynyt. Jeesus kävi myös Galilean Kaanaassa, jossa hän oli muuttanut veden viiniksi. Kapernaumissa oli eräs kuninkaan virkamies, jonka poika sairasti. Kun hän kuuli Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, meni hän hänen luokseen ja pyysi häntä tulemaan alas parantamaan hänen poikaansa, sillä se oli kuolemaisillansa. Jeesus sanoi hänelle: Ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä, niin ette usko. Mies sanoi hänelle: Herra tule alas ennenkuin poikani kuolee.
Jeesus sanoi hänelle: Mene, poikasi elää. Mies uskoi Jeesuksen sanan sekä meni. Jo hänen paluumatkalla ollessaan kohtasivat häntä hänen palvelijansa, jotka sanoivat, että poika eli. Niin hän tiedusteli heiltä millä hetkellä poika oli toipunut. He sanoivat hänelle: Eilen seitsemännellä hetkellä kuume lähti hänestä. Isä ymmärsi, että se oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin Jeesus oli sanonut. Poikasi elää. Niin hän uskoi, hän ja koko hänen perhekuntansa. Tämä oli toinen tunnusteko, jonka Jeesus teki Galileassa, tultuansa sinne Juudeasta.

Kpl. 39. Jeesus menee puhdistusjuhlalle Jerusalemiin.
Joh. 5: 1-47.
Sen jälkeen oli juutalaisten juhla ja Jeesus meni ylös Jerusalemiin. Jerusalemissa oli Lammasportin luona lammikko, hebrean kielellä nimitetty Betesdaksi, jonka ympärillä oli viisi pylväskäytäväkatosta. Näissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, ontuvia ja kuihtuneita, jotka odottivat veden liikuttamista. Ajoittain astui näet enkeli alas lammikkoon ja kuohutti veden. Ken silloin ensimmäisenä astui siihen veden kuohuttamisen jälkeen, se tuli terveeksi, sairastipa mitä tautia tahansa. Siellä oli eräs mies, joka oli sairastanut kahdeksan neljättä vuotta. Kun Jeesus näki hänen siellä makaavan ja tiesi hänen jo kauvan aikaa sairastaneen, sanoi hän hänelle: Tahdotko tulla terveeksi? Sairas vastasi: Herra minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu. Ja kun minä olen sinne menemässä, niin astuu toinen alas ennen minua. Jeesus sanoi hänelle: Nouse, ota vuoteesi ja kävele. Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se oli lepopäivä.

Kpl. 40. Jeesus varoittaa: Älä enää tee rikosta.
Joh. 5: 1-47.
Sentähden juutalaiset sanoivat parannetulle: Nyt on lepopäivä eikä sinun ole luvallista vuodetta kantaa. Hän vastasi: Se, joka minut teki terveeksi, hän sanoi minulle. Ota vuoteesi ja kävele. He kysyivät häneltä: Kuka on se mies, joka sanoi sinulle: Ota vuoteesi ja kävele? Mutta parannettu ei tiennyt, kuka se oli, sillä Jeesus oli poistunut paljon kansan tähden, joka sinne oli kokoontunut. Sen jälkeen Jeesus tapasi hänet pyhätössä ja sanoi hänelle: Sinä olet nyt tullut terveeksi, älä enää tee rikosta, ettei sinulle tapahtuisi mitään pahempaa. Mies meni ja ilmoitti: Jeesus se oli joka oli hänet terveeksi tehnyt. Sentähden vainosivat juutalaiset Jeesusta, kun hän semmoista teki lepopäivänä.
Mutta Jeesus sanoi heille: Isäni on toimessa aina tähän hetkeen asti ja minä myös toimin. Sentähden juutalaiset yrittivät vielä hartaammin tappaa häntä, kun hän muka ei ainoastaan tehnyt turhaksi lepopäivää, vaan myös sanoi Jumalaa isäksensä, tehden itsensä Jumalan veroiseksi. Jeesus vastasi: Minä vakuutan teille: Ei Poika saata itsestään mitään muuta tehdä, kuin sitä, jota hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä ikinä Isä tekee, sitä Poikakin jäljittelee.

Kpl. 41. Poika tekee Isän tekoja.
Joh. 5: 1-47.
Isä taas rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee ja hän on näyttävä hänelle suurempiakin tekoja, kuin nämä, ihmetelläksenne. Sillä niinkuin Isä herättää kuolluksista ja tekee eläviksi, samoin Poikakin virvoittaa eloon ketkä hän haluaa.

Kpl. 42. Isä on siirtänyt Pojalle tuomiovallan, silti Poikaa on kunnioitettava niinkuin Isääkin.
Joh. 5: 1-47.
Ei Isä myös ketään tuomitse, vaan hän on antanut Pojalle kaiken tuomion, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niinkuin he Isääkin kunnioitavat. Se ken ei Poikaa kunnioita, ei se kunnioita Isääkään, hänen lähettäjäänsä.

Kpl. 43. Jeesuksen puheen kuuleminen ja hänen lähettäjäänsä uskominen johtaa ijäiseen elämään.
Joh. 5: 1-47.
Minä lujasti vakuutan teille: ken minun puhettani kuulee ja uskoo minun lähettäjääni, hänellä on ijäinen elämä, eikä hän joudu hukkaan, vaan siirtyy kuolemasta elämään.

Kpl. 44. Kuolleet saavat kuulla Jumalan pojan äänen.
Joh. 5: 1-47.
Minä vakuutan teille. Aika tulee ja on jo käsillä, että kuolleet saavat kuulla Jumalan Pojan äänen ja sen noudattajat saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsenäisesti, on hän antanut elämän Pojallekin, että hänelläkin on elämä itsenäisesti. ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää tätä ihmetelkö, sillä hetki tulee, jona kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvintehneet elämän ylösnousemukseen, mutta pahointehneet tuomion ylösnousemukseen.

Kpl.45. Poika toteuttaa lähettäjänsä tahtoa.
Joh. 5: 1-47.
Itsestäni en minä saata mitään tehdä. Kuulemani mukaan minä arvostelen ja minun arvosteluni on oikea. Sillä en minä tiedustele omaa tahtoani, vaan minun lähettäjäni tahtoa. Jos minä itsestäni todistaisin, niin ei minun todistukseni tarvitsisi olla oikea. Mutta nyt on toinen, joka minusta todistaa, ja minä tiedän hänen todistuksensa minusta olevan oikean ja toden.

Kpl.46. Isä todistaa Pojasta antamillaan teoilla.
Joh. 5: 1-47.
Te laitoitte lähettejä Johanneksen luokse ja hän todisti totuuden mukaan. Mutta minä en tavoittele ihmisten todistusta, vaan minä puhun tätä, että te pelastuisitte. Hän oli palava ja loistava kynttilä, mutta te halusitte vain hetken hänen valossaan ilakoida. Mutta minulla on todistus, suurempi Johanneksen todistusta: Isä, minun lähettäjäni, hän on todistanut minusta. Ne teot, jotka Isä on antanut minun täytäntöön pannakseni, tekemäni työt, ne osoittavat minut isän lähettämäksi.

Kpl. 47. Pojassa on elämä, ei kirjoituksissa. Kirjoitukset todistavat Pojasta.
Joh. 5: 1-47.
Ette ole koskaan kuulleet hänen ääntänsä, ettekä nähneet hänen muotoansa ettekä säilytä itsessänne hänen käskyjään, sillä te ette usko hänen lähettämäänsä. Te tutkitte kirjoituksia, sillä te luulette, että teillä niissä on ijänkaikkinen elämä. Mutta nämät ovat juuri ne, jotka todistavat minusta. Te ette kuitenkaan tahdo tulla luokseni saadaksenne elämää. En minä tavoittele ihmisten kunnioitusta. minä tunnen teidät ja tiedän, ettei teissä ole Jumalan rakkautta. Minä olen tullut isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. jos joku tulee omassa nimessään, niin hänet te otatte vastaan. Kuinka te voisittekaan uskoa, te, jotka tavoittelette saada toisiltanne kunniaa, mutta ette etsi kunniaa häneltä, joka yksin on Jumala.

Kpl. 48. Poika ei syytä, Mooses syyttää.
Joh. 5: 1-47.
Älkää luulko, että minä tulen teitä Isän tykönä syyttämään. Se, joka teitä syyttää, on Mooses, johon te toivonne kiinnitätte. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te minuakin uskoisitte. Sillä juuri minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos ette usko hänen kirjoituksiansa, kuinka te uskoisittekaan minun sanojani?

Kpl. 49. Jeesus alkaa vaikutuksensa Galileassa.
Mt. 4: 12 17; Mrk. 1: 14, 15. Lk.4. 14, 15.
Mutta kun Jeesus kuuli Johanneksen vangituksi, palasi hän hengen vahvistamana Galileaan, julistaen Jumalan valtakunnaa ilosanomaa, sanoen. Aika on täysi ja Jumalan valtakunta lähestynyt, muuttakaa siis mielenne sekä uskokaa ilosanomaa. hänen maineensa levisi ympäri lähiseutuja ja hän opetti heidän kokoushuoneissansa ( synagoosissansa) kaikkien kunnioittamana.

50.- 99. kpl Jeesuksen kolmivuotista vaikutusaikaa. Pyhä Historia. Toista osaa)

50. Jeesus saarnaa Natsareassa ja häntä ryhdytään kivittämään.
Lk.4:16-27.
Jeesus saapui Natsareaan, jossa hän oli kasvatettu ja meni tapansa mukaan lepopäivänä kokoushuoneeseen sekä nousi lukemaan. Hänelle annettiin ennustaja Jesaiaan kirja. Sen avattuansa osui hänelle se paikka, jossa oli kirjoitettu: Herran, Herran Henki on minun päälläni, sentähden on Herra minut voidellut julistamaan köyhille ilosanomaa. Hän on minut lähettänyt parantamaan sydämeltään särjettyjä, ilmoittamaan vangeille vapautusta ja sidotuille irtipääsemistä. Saarnaamaan Herran armovuotta ja meidän Jumalamme korvauspäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia. Käärittyään kirjan kokoon antoi hän sen palvelijalle ja istuutui. Kaikkien kokoushuoneessa olevien katse oli kiintynyt häneen. Hän alkoi puhua: Tänään tämä kirjoitus on käynyt toteen korvien kuultenne.
Kaikki antoivat hänestä hyvän todistuksen ja ihmettelivät niitä armonsanoja, joita hän puhui sekä sanoivat: Eikö tämä ole se Joosefin poika? Hän sanoi heille: Kaiketi tahdotte minulle sanoa tämän sananlaskun: Parantaja, paranna itsesi. Tee täälläkin, täällä kotikaupungissasi, sellaisia suuria tekoja, joita olemme kuulleet Kapernaumissa tapahtuneen. Hän sanoi: Toden totta minä sanon teille: Ei ketään ennustajaa suosita hänen kotiseudussansa. Minä puhun teille totuutta. Monta leskeä oli Israelissa Eliaan aikana, taivaan ollessa suljettuna kolme vuotta ja kuusi kuukautta ja suuren nälänhädän tultua maahan. Mutta Eliasta ei lähetetty yhdenkään heidän luokseen. Hän (hänet) lähetettiin erään leskivaimon luokse Siidonin alueella olevaan Sareptaan. Ennustaja Eliaan aikana oli Israelissa monta spitalitautista miestä, vaan ei ketään heistä puhdistettu. Mutta syyrialainen Naeman puhdistettiin.

51. Tätä kuulleessaan
Lk.4. 28- 30
Tätä kuulleessan raivostuivat kaikki kokoushuoneessa olijat aivan vimmoihinsa, nousivat vihan vallassa ja ryhtyivät ajamaan häntä pois kaupungista sekä veivät hänet sen vuoren jyrkänteelle, jolle heidän kaupunginsa oli rakennettu, syöstäkseen hänet alas. mutta hän läksi pois käyden heidän keskitsensä.

52. Jeesus muuttaa Kapernaumiin.
Mt 4: 13-16.
Hän muutti silloin pois Natsareasta ja siirtyi merenrantakaupunkiin Kapernaumiin, joka on Sebulonin ja Naftalin rajalla sekä asui siellä. Sitten kävi täyteen Jesaiaan ennustus: Sillä pimeyttä ei ole enää siellä, missä ahdistuksessa on oltu. Niinkuin entinen aika halveksi Sebulonin maata ja Naftalin maata, niin on myöhempi aika kunnioittava merenrantatietä, Jordanin tuonnimmaista puolta, pakanain rajamaata. Pimeydessä kulkeva kansa näkee suuren valkeuden ja kuolemanvarjojen maassa asuville loistaa kirkas valo.

53. Jeesus kutsuu itselleen neljä ensimäistä seuralaista, lähettilästä.
Mt. 4: 18-22; Mrk. 1. 16- 20.
Kävellessään Galilean järven rannalla näki Jeesus veljekset: Siimonin, jota nimitettiin Kallioksi ja Andreaan hänen veljensä, laskemassa verkkoa järveen, sillä he olivat kalastajia. Hän sanoi heille: Tulkaa seuralaisikseni, niin minä teen teidät ihmisten kalastajaksi. He jättivät kohta verkkonsa sekä liittyivät hänen seuralaisiksensa. Siitä mentyänsä kappaleen matkaa eteenpäin näki hän toiset kaksi veljestä: Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen, parantelemassa verkkojansa veneessä isänsä Sebedeuksen kanssa. Heidätkin hän kutsui kohta seuraansa. He jättivät heti isänsä Sebedeuksen venheeseen palkkalaisineen ja liittyivät hänen seuralaisiksensa.

54. Kun kansaa alkoi kerääntyä…
Lk. 5:1-11.
Kun kansaa alkoi kerääntyä ja tungeksivat hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa, niin hän seisoessaan Genetsaretin järven rinteellä huomasi kaksi venhettä alhaalla järven rannassa. Hän meni toiseen, Siimonin venheesen, ja pyysi häntä asettamaan venheen kappaleen matkaa maasta. Sitte hän istuutui ja opetti kansaa venheestä.

55. Suuri kalansaalis.
Lk. 5:1-11.
Mutta puhumasta lakattuansa hän sanoi Siimonille: Vie venhe syvänteelle ja heittäkää verkkonne ulos saalista varten. Siimon sanoi hänelle: Johtaja, me olemme koko yön työtä tehneet mitään saamatta. Mutta sinun käskystäsi minä heitän ulos verkot. Sen tehtyään he sulkivat suuren joukon kaloja ja heidän verkkonsa repeilivät. Niin he viittasivat toisesssa venheessä oleville kumppaneille tulemaan avuksi. Nämät tulivat ja täyttivät molemmat venheet, niin että ne olivat uppoamaisillaan.

56. Siimon Kallio hämmästyy.
Lk. 5:1-11.
Sen nähtyään heittäytyi Siimon Kallio Jeesuksen eteen ja sanoi: Mene pois minun luotani, Herra, sillä minä olen pattoinen ihminen. Sillä saamansa kalansaaliin tähden oli hämmästys vallannut hänet ja kaikki hänen kanssaan olevat, samoin myös Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen, jotka olivat Siimonin tovereita. Mutta Jeesus sanoi Siimonille: Älä pelkää, tästlähin olet pyytävä ihmisiä. He veivät venheet maihin, jättivät kaikki ja alkoivat seurata häntä.

57. Jeesus parantaa riivatun Kapernaumissa.
Mrk. 1:21-28; Lk.4. 31- 37.
Valittuansa Siimonin, Andreaksen, Johanneksen ja Jaakobin seuralaisiksensa, menivät he Kapernaumiin ja hän alkoi kohta käydä heidän kokoushuoneessaan lepopäivisin opettamassa. He hämmästyivät hänen opetustansa. Sillä hänen puheensa oli vaikuttavaa ja hän opetti heitä voimallisesti eikä niinkuin kirjanoppineet.

58. Riivaajainen tuntee Jeesuksen Jumalan Pyhäksi.
Mrk. 1:21-28; Lk.4. 31- 37.
Väen joukossa oli myös kokoushuoneessa kerran muuan saastaisen hengen riivaama ihminen, joka alkoi kirkua: Voi mitä sinä tahdot meistä, sinä Natsarealainen Jeesus! Tulitko tuhoamaan meitä? Minä tiedän kuka olet: Olet Jumalan Pyhä. Mutta Jeesus nuhteli häntä ja sanoi: Vaikene ja poistu hänestä! Kun saastainen henki oli viskannut hänet heidän keskelleen ja raastanut häntä, niin hän poistui hänestä kauheasti huutaen, mutta vahingoittamatta häntä. Sen nähtyänsä säikähtivät he kaikki ja hämmästys valtasi heidät, niin että he hämillään kyselivät toisiltaan ja puhelivat keskenään: Mikä uusi voimallinen oppi tämä on? Hän käskee voimalla ja väellä saastaisia henkiä ja ne kuulevat häntä sekä lähtevät ulos. Maine hänestä levisi nopeasti kaikkialle koko Galilean maakunnan ympäristöön.

59. Jeesus parantaa Siimonin anopin y.m. sairaita.
Mt. 8:14-17; Mrk.1:29-34; Lk. 4: 38-41.
Kokoushuoneesta lähdettyänsä tulivat he Siimonin ja Andreaksen asuntoon, Jaakob ja Johannes seurassa. Mutta Siimonin anoppi poti ankaraa kuumetta ja he kohta puhuivat Jeesukselle hänen puolestaan. Hän meni hänen luokseen, seisoi hänen ylitseen nojaten, nuhteli kuumetta ja nosti häntä ylös tarttuen hänen käteensä. Silloin kuume luopui hänestä ja hän nousi sekä palveli heitä. Mutta ehtoolla auringon laskiessa toi kansa kaikenlaisia sairaitansa hänen luokseen ja hän paransi heidät laskemalla kätensä kunkin heidän päällensä. Monasti läksivät myös pahat henget huutaen: Sinä olet se Voideltu, Jumalan poika. Hän nuhteli niitä eikä sallinut niiden puhua, sillä he tiesivät hänen olevan sen Voidellun. Oven edustalle oli kokoontunut kaupunkilaisia sankat parvet.

60. Kapernaumista vetäytyy Jeesus erämaahan ja lähtee kiertämään Galileaa.
Mt. 4: 23-25; mrk.1: 35-39, Lk. 4: 42-44.
Noustuaan aamulla sangen varhain ennen päivää läksi Jeesus ulos, meni yksinäiseen seutuun ja rukoili siellä. Siimon kumppaneinensa riensi etsimään häntä ja hänet löydettyänsä he sanoivat hänelle: Kaikki etsivät sinua. Hän sanoi heille: Käykäämme muualle lähi kaupunkiloihin saarnatakseni sielläkin, sillä sitä varten minä olen lähtenytkin. Häntä etsivä kansakin saavutti hänet ja pidätteli häntä poistumasta heidän luotaan. Mutta hän sanoi heille: Minun tulee julistaa Jumalan valtakuntaa myös muissa kaupungeissa, sillä sitä varten minut on lähetetty. Sitte Jeesus alkoi kierrellä ympäri koko Galileaa, opettaen heidän kokoushuoneissansa ja saarnaten valtakunna ilosanomaa sekä parantaen kaikellaisia kivuloisuuksia, joita kansassa oli. Hänen maineensa levisi koko Syyriaan. Hänen luoksensa tuotiin kaikki sairastavaiset, monellaisten tautien ja vaivain rasittamat, riivatut, kuunvaihetautiset ja halvatut. Hän paransi heidät. Häntä seurasi paljo kansaa Galileasta, Dekapolista, Jerusalemista sekä muualtakin Juudeasta ynnä Jordanin toiselta puolen.

61. Herra parantaa spitalisen miehen.
Mt. 8:1-4; Mrk. 1:40-45;Lk.5: 12-16.
Jeesuksen ollessa jossakin kaupungissa tuli hänen luokseen muuan kauttaaltaan spitalinen mies. Nähtyään Jeesuksen kumarsi hän häntä, heittäytyi kasvoilleen hänen eteensä ja rukoili häntä sanoen: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa. Jeesus armahti häntä, ojensi kätensä ja kosketti häntä sekä sanoi: Minä tahdon, puhdistu. Spitali poistui hänestä kohta ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus sanoi: Älä kerro tätä kellekään, vaan mene ja näyttäydy papille sekä uhraa puhdistumisesi tähden Mooseksen määräämät lahjat, todistukseksi heille puhdistumisesta, ja lähetti hänet kohta pois luotansa. Mutta poistuttuansa kerroskeli hän sitä ahkerasti ja levitteli sitä tietoa, niin ettei Jeesus enää saattanut julkisesti mennä kaupunkeihin, vaan oleskeli yksinäisillä seuduilla niiden ulkopuolella. Sinnekin tultiin kaikkialta hänen luokseen.

62. Halvattu lasketaan katon kautta Herran eteen.
Mt.9:1-8; Mrk. 2:1-12; Lk.5: 17-26.
Muutama päivä sen jälkeen astui hän venheesen, kulki yli järven, tuli omaan kaupunkiinsa Kapernaumiin ja opetti siellä. Kun saatiin tietää hänen olevan kotona, niin kerääntyi aina runsaasti väkeä häntä kuulemaan. Kerrankin väkeä ollessa huoneen täydeltä sekä Galilean ja Juudean kylistä ynnä Jerusalemsita kokoontuneita farisealaisia sekä kirjanoppineita myös istumassa ja Herralla oli voima parantaaksensa heitä, niin neljä miestä kantoi halvattua vuoteellaan ja yrittivät viedä sisälle asettaakseen sen hänen eteensä. Mutta kun eivät keksineet, mitä tietä olisivat saaneet sairaan sisään kansan tähden, niin he nousivat sen asunnon katolle ja irrottivat sen huoneen kattotiilia, jossa Jeesus oli, ja tekivät aukon kattoon sekä laskivat halvatun vuoteineen siitä lävitse juuri Jeesuksen eteen.

63. Herra parantaa halvatun.
Mt.9:1-8; Mrk. 2:1-12; Lk.5: 17-26.
Nähtyään heidän uskonsa sanoi Jeesus halvatulle: Poikani, ole rauhallisella mielellä, sinun rikoksesi annetaan sinulle anteeksi. Sen kuultuansa alkoivat muutamat siellä istuvista farisealaisista ja kirjanoppineista miettiä mielessään ja puhella keskenään: Kuinka se näin puhuu? Hän häpäisee Jumalaa. Voiko Joku muu rikoksia anteeksi antaa, kuin yksin Jumala? Mutta Jeesus tunsi kohta hengessään heidän sellaisia miettivän ja sanoi heille: Miksi sellaisia ajattelette sydämessänne? Kumpi on keveämpää, sanoako halvatulle: Sinun rikoksesi annetaan sinulle anteeksi, taikka sanoa: Nouse, ota vuoteesi ja käy? Mutta tullaksenne ymmärtämään Ihmisen Poijalla olevan vallan maan päällä rikoksiakin anteeksi antaa, niin – silloin hän sanoi halvatulle – minä sanon sinulle: nouse, ota vuoteesi ja mene kotiin! Halvattu nousi, otti kohta vuoteensa, jossa oli maannut, ja poistui kaikkien nähden kotiansa sekä kunnioitti Jumalaa. Sen nähtynsä ihmetteli kansa sitä, hämmästyi ja kunnioitti Jumalaa. Poistuttuansa ja vielä säikyksissään tapahtuman tähden kertoilivat ihmiset: Me näimme tänään kummia. Emme ole sellaista koskaan ennen nähneet.

64. Mateuksen kutsunta. Pidot.
Mt.9:9-17; Mrk.2: 13-22; Lk. 5: 27-39.
Kerran läksi Jeesus järven rannikolle, jolloin kansaa keräytyi joukottain hänen luokseen. Hän alkoi heitä opettaa. Tullihuoneen ohi kulkiessaan näki hän tullimies Leevin, Alfaioksen pojan, istumassa tullihuoneessa. Jeesus sanoi hänelle. Tule seuralaisekseni! Leevi luopui kaikesta, nousi ja alkoi seurata häntä. Kotonaan pani Leevi toimeen pidot Herran kunniaksi ja paljo tulliväkeä sekä muita pattoisia aterioitsi Jeesuksen ja hänen lukuisan oppilasjoukkonsa kanssa. Sen nähtyänsä murisivat kirjanoppineet ja farisealaiset hänen oppilailleen sanoen: Miksi teidän opettajanne syö ja juo tullilaisten ja rikollisten kanssa? Sen kuultuansa sanoi Jeesus heille: Eivät terveet tarvitse parantajaa, sairaat vain. Sillä en minä tullut hurskaita kutsumaan, vaan rikollisia mielenmuutokseen. Mutta menkää oppimaan, mitä sisältää lause: Laupeutta minä tahdon, enkä uhria.

65. Herran oppilaat eivät paastoa.
Mt.9:9-17; Mrk.2: 13-22; Lk. 5: 27-39.
Kerran tulivat Johanneksen oppilaat Herran luokse ja sanoivat: Miksi me ja farisealaiset niin paljo paastoamme ja rukoilemme, mutta sinun opetuslapsesi eivät paatoa, vaan syövät ja juovat? Jeesus sanoi heille: Vaaditteko sulhaspoikia paastoamaan yljän heidän kanssaan ollessa? Saattavatko he silloin paastota? Niin kauvan kuin ylkä on heidän kanssaan, eivät he voi paastota. Mutta kun ne päivät tulevat, jolloin ylkä otetaan heiltä pois, niin silloin, niinä päivinä he paastoavat. Sitte hän lausui heille lisäksi tämän vertauksen: Ei kukaan paikkaa vanhaa vaatetta uuden ja vanumattoman kankaan tilkulla, sillä uusi paikka repäisee itsensä irti vanhasta vaatteesta ja reikä tulee vain pahemmaksi. Eikä kukaan täytä vanhoja nahkasäkkejä nuorella viinillä, sillä nuori, käyvä viini halkaisee vanhat haurastuneet säkit, joten säkit särkyvät sekä viini valuu haaskuun. Mutta nuorta viiniä talletetaan uusissa nahkasäkeissä, joten ne molemmat säilyvät. Mutta ei kukaan vanhan viinin käyttäjä ja siihen tottunut tahdo kohta nuorta juoda, sillä hän sanoo: Vanha on parempaa!

66. Oppilaat hiertävät tähkiä lepopäivänä.
Mt. 12 :1-8; Mrk.2. 23- 28; Lk.6:1-5.
Muuanna jälkeislepopäivänä Jeeuksen käydessä oppilaineen laihon lävitse, alkoivat oppilaat käydessään katkoa tähkäpäitä, hiertää niitä käsiensä välissä ja syödä jyviä. Mutta sen nähtyänsä muutamat farisealaiset sanoivat hänelle: Ota vaari, oppilaasi tekevät lepopäivälle sopimatonta. Jeesus vastasi heille: Ettekö ole sattuneet lukemaan, mitä Daavid tarvitessaan teki, itse ja seuralaistensa isotessa? Kuinka hän meni ylimäisen papin Abjatarin aikana Jumalan huoneeseen, otti näkyleivät, söi ja antoi seuralaisillensa, vaikkei hän eikä hänen seuralaisensa olleet oikeutettuja niitä syömään. Sillä ne kuuluivat yksin papeille. Tahi ettekö ole lakia lukiessanne havainneet, että papitkin pyhätön palveluksessa lepopäivänä rikkovat lakia, mutta ovat kuitenkin virheetönnä. Mutta minä vakuutan teille: Tässä on pyhättöä korkeampi. Mutta jos te ymmärtäisitte, mitä se on: Laupeutta minä tahdon enkä uhria, niin ette pitäisi viattomia syyllisinä. Lepopäivä on ihmistä varten eikä ihminen lepopäivää varten ja Ihmisen poika on myös lepopäivän Herra.

67. Herra parantaa kuihtuneen käden.
Mt. 12: 9-21; Mrk-.3:1-6, Lk.6.6-11.
Sieltä lähdettyänsä hän meni heidän kokoushuoneeseensa ja opetti siellä. Siellä oli myös eräs ihminen, jonka oikea käsi oli kuihtunut. kirjanoppineet ja farisealaiset kyselivät häneltä: Sopiiko lepopäivänä parantaa? Ja alkoivat pitää vaaria, parantaisiko hän sen lepopäivänä saadaksensa syytä kanteeseen häntä vastaan. Mutta kun hän ymmärsi heidän ajatuksensa, sanoi hän sille ihmiselle, jonka käsi oli kuihtunut: Nouse ylös ja astu keskelle! Hän nousi ja seisoi edessä. Silloin sanoi Jeesus heille: Minä kysyn teiltä, kumpi on luvallista lepopäivänä, hyväntekeminen vai pahantekeminenkö? Elämän pelastaminen vai sen hävittäminenkö? Mutta he olivat vaiti. Sitten hän sanoi: Jos teillä jollakin on yksi lammas ja se putoaisi lepopäivänä kaivoon, eikö hän kohta tarttuisi siihen ja vetäisi ylös? Mutta eikö ihminen ole paljoa arvollisempi lammasta? Hyväntekeminen siis kyllä sopii lepopäivänäkin. Sitten hän katsahti vihaisesti heihin kaikkiin ja oli murheellinen heidän sydämensä kovuuden tähden sekä sanoi sille ihmiselle: Oikaise kätesi! Hän teki niin ja hänen kätensä tuli yhtä terveeksi kuin toinenkin. Mutta farisealaiset poistuivat raivostuneina neuvottelemaan herodialaisten kanssa, mitä he tekisivät Jeesukselle ja miten he tuhoaisivat hänet.

68. Jeesus piiloutuu.
Mt. 12: 9-21; Mrk-.3:1-6, Lk.6.6-11.
Sen huomattuansa meni Jeesus pois sieltä. Useat seurasivat häntä ja hän paransi heidät kaikki ja varoitti kovin saattamasta häntä ilmi, että kävisi toteen ennustaja Jesaiaan ennustus: Hän on minun palvelijani, minä tuen häntä, ja minun valitsemani, johon minun sieluni mielistyy. Hänen ylitsensä minä olen minun henkeni vuodattanut, hän on hankkiva oikeutta pakanoille. Ei hän huuda eikä riitele eikä hänen ääntänsä kuulla kaduilla. Särjettyä ruokoa ei hän murenna eikä kytevää soihtua sammuta. Hän toimittaa Jumalallisen totuuden täydelliseen voittoon. Ei hän sammu eikä säry kunnes hän saattaa oikeuden massa voimaan- ja hänen lakiansa odottavat saaret.

69. Jeesus valitsee kaksitoista lähettilästänsä.
Mt. 10:2-4; Mrk.3:7-19; Lk.6: 12- 16.
Niinä päivinä nousi jeesus vuorelle rukoilemaan ja vietti siellä koko seuraavan yönkin Jumalaa rukoilleen. Sitten hän poistui oppilaineen järven rannnalle ja paljo kansaa seurasi häntä Galileasta, Juudeasta, Jerusalemista, Idumeasta, Joordanin tuolta puolen sekä Tyyron ja Siidonin seuduilta ja tulivat joukottain hänen luokseen, kuultuansa hänen teoistansa. Oppilastensa käski hän pitää venheen hänen kohdallansa rannalla hänen varaltaan kansan tähden, joka ahdisti häntä, sillä hän oli parantanut monta ja kaikki, joilla oli jokin vaiva, tunkeutuivat koskemaan häneen. Saastaiset henget lankesivat hänen eteensä hänet nähtyänsä ja huusivat: Sinä olet Jumalan Poika. Hän varoitti heitä kovin ilmaisemasta häntä. Päivän tultua nousi hän vuorelle ja kutsui luokseen ne oppilaansa, kuin hän halusi ja he tulivat hänen luokseen. Hänen kutsumansa oppilaat olivat seuraavat:

1. Siimon Kallio ( Kefas, Petrus) Joonaan
2. Andreas, Siimonin veli Joonaanp
3. Jaakob Sebedeuksen poika (Boanerges, Salamalainen),
4. Johannes, Sebedeuksen poika ( Boanerges, Salamalainen)
5. Filippus (ystävä: Natanael )
6. Bartolomeus
7. Tuomas Kaksoinen (Didymos)
8. Mateus Leevi, tullimies
9. Jaakob nuorempi
10. Siimon Kiivailija (Zelotes, Kananitas), Alfaioksen poika.
11. Juudas Urhoollinen (Lebbaios, Taddaios), Alfaioksen poika, edellisen veli.
12. Juudas Kariotilainen (Ischkerioth), Kavaltaja

Nämät kaksitoista hän nimitti lähettiläiksensä ja määräsi ne olemaan seuraassaan lähettääkseen heitä saarnaamaan sekä varustaaksensa heitä voimalla, että he voisivat parantaa tauteja ja ajaa pois pahoja henkiä

70. Jeesus kehoittaa iloitsemaan Hänen tähtensä vainottaessa.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Mentyänsä heidän kanssaan alas asettui hän lakealle paikalle. Siellä oli suuri joukko hänen oppilaitaan sekä suuri kansan paljous koko Juudeasta, Jerusalemista, Tyyron ja Siidonin rantamaalta. Nämät olivat saapuneet kuulemaan häntä ja parantuaksensa taudeistaan. Saastaisten henkien vaivaamatkin paranivat. Koko kansa tavoitteli koskeaksensa häneen, koska hänestä lähti voima ja paransi kunkin.
Hän kohotti katseensa oppilaihinsa ja sanoi: Te köyhät, te olette autuaita, sillä teille kuuluu taivasten valtakunta. Autuaita te, joiden nyt on nälkä, sillä teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä vielä naurattekin. Te olette autuaita, kun ihmiset Ihmisen Pojan tähden teitä vihaavat ja erottelevat yhteydestään sekä herjaavat teitä ja hylkäävät nimenne juurikuin kelpaamattomana. Iloitkaa sinä päivänä ja ihastukaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Niinhän heidän isänsä vainosivat ennustajiakin.
Mutta voi teitä te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teitä, jotka nyt olette kylläisiä, sillä te tulette nälkäisiksi! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä vielä te murehditte ja itkettekin! Voi teitä, kun kaikki ihmiset teitä kiittelevät. Niinhän heidän isänsä tekivät väärille ennustajille.

71. Rakastakaa vihollisianne.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroovat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä parjaavat. Jos joku lyö sinua poskelle, niin tarjoa hänelle toistakin. Jos joku ottaa sinulta viitan, niin myönnä se hänelle äläkä kiellä häneltä ihokastasikaan. Anna kullekin sinulta pyytävälle äläkä vaadi takaisin, jos joku omaasi ottaa. Tehkää niin ihmisille, kuin heiltäkin odotatte. Jos te vain niitä rakastatte, jotka teitäkin rakastavat, niin mikä kiitos teillä siitä on? Rakastavathan rikollisetkin heitä rakastavia. Jos te teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, niin mikä kiitos teillä siitä on? Pattoisetkin lainaavat pattoisille saadakseen saman takaisin. Vaan rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää ja lainatkaa toivomatta takaisin saavanne, niin palkkanne on oleva suuri ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvänsuopa kiittämättömille ja pahoillekin.

72. Malka ja rikka.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Olkaa armahtavaisia, niinkuin teidän isännekin on armahtavainen. Älkää olko hätäisiä arvostelemaan, niin ei teitä hätäisesti arvostella. Älkää hylkikö, niin ei teitä hyljitä. Olkaa anteeksi antavaisia, niin teille anteeksi annetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Hyvän mitan likistetyn ja ylivuotavan he antavat teidän helmaanne. Sillä, sillä mitalla, kuin te mittaatte, mitataan teillekin takaisin. Hän kertoi mys heille tämän vertauksen: Eihän sokea osaa sokeaa taluttaa? Molemmat he kuoppaan putoavat. Ei oppilas ole opettajaansa parempi. Täysin oppineena kukin on opettajansa arvoinen. Kuinka sinä näet veljesi silmässä rikan, mutta et huomaa omassa silmässäsi malkaa? Tai kuinka sinä saata sanoa veljellesi. Odotappas, hyvä veli, minä otan pois roskan silmästäsi, sinä joka et näe malkaa omassa silmässäsi? Sinä teeskentelijä, ota ensin malka omasta silmästäsi ja sitten vasta koe ottaa rikkaa veljesi silmästä.

73. Hedelmät osoittavat puun laadun ja lajin.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Sillä hyvä puu ei tuota kelvotonta hedelmää, eikä kelvoton puukaan hyviä hedelmiä. Kunkin puun laatu tunnetaan sen tuottamista hedelmistä. Eihän viikunia korjata orjantappuroista eikä viinirypäleitä korjata orjanruusupensaasta. Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä varastosta esiin hyvää ja paha ihminen tuo pahasta varastostaan pahaa, sillä suu puhuu sydämen kylläisyydestä. Miksi minulle sanotte: Herra, Herra, ettekä toteuta minun käskyjäni? Kukin, joka tulee luokseni ja kuulee minun puheeni sekä tekee niiden mukaan – minä osoitan teille kenen kaltainen hän on- hän on sen miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja asetti perustuksensa kallioon asti. Kun sitten tulva tuli ja virta syöksyi sitä huonetta vastaan, niin ei se voinut horjuttaa sitä, sen tähden, että se oli hyvästi rakennettu. Mutta se, ken kuulee eikä tee, hän on sen miehen kaltainen, joka perustusta panematta rakensi huoneensa maan päälle. Kun tulvavesi työntyi sitä vastaan, niin se heti luhistui ja sen huoneen kukistuminen oli raju.

74. Vuorisaarna alkaa.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Jeesus vaelteli ympäri koko Galileaa opettaen heidän kokoushuoneissansa, julistaen valtakunnan ilosanomaa sekä parantaen kaikenlaatuisia tauteja ja kivulloisuuksia, joita kansassa oli. Hänen maineensa levisi koko Syyriaan ja hänen luokseen tuotiin kaikki sairastavaiset, monellaisten tautien ja tuskien rasittamia, riivattuja, kuunvaihetautisia ja halvattuja, ja hän paransi heidät kaikki. Hänen seuraansa kerääntyi kansanjoukkoja Galileasta, Dekapoliksesta, Jerusalemista, Juudeasta ja Joordanin toiselta puolelta. Kansanjoukot nähdessään hän astui ylös vuorelle ja hänen istuuduttuansa tulivat hänen oppilaansa hänen luoksensa.
Hän ryhtyi puhumaan ja sanoi: Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heille kuuluu taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat lempeät, sillä he tulevat maan perimään. Autuaita ovat vanhurskautta isoovaiset ja janoovaiset, sillä heidät ravitaan. Autuaita ovat laupiaat, sillä hekin saavat laupeuden. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heitä nimitetään Jumalan lapsiksi. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heille kuuluu taivasten valtakunta., Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoovat sekä valhetellen puhuvat teistä kaikkea pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Samoin on vainottu enustajia ennen teitä.

75. Maan suola.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Te olette maan suolana. muta jos suola käy suolaamattomaksi, niin millä se saadaan suolaiseksi? Se ei kelpaa enää mihinkään muuhun, kuin ulos heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

76. Maailman valkeus.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Te olette maailman valkeutena. Ylhäällä vuorella oleva kaupunki ei saata olla piilossa ja kynttilää ei sytytetä vakan alle pantavaksi, vaan kynttilänjalkaan, kaikille huoneessa oleville valoksi. Näin olkoon teidänkin valkeutenne valona ihmisille, heidän nähdäkseen teidän hyvät tekonne ja kunnioittaaksensa teidän Isäänne taivaissa.

77. Jeesus tuli panemaan täytäntöön lakia ja ennustajia (profeettoja)
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Älkää luulko minun tuleen kumoamaan lakia tai ennustajia. En minä ole tullut kumoamaan, vaan panemaan täytäntöön. Minä vakuutan teille: Kunnes taivas ja maa katoavat, ei katoa laista pienintä kirjainta eikä piirtoakaan toteutumatta. Sentähden sitä, joka pitää purjettuna yhdenkään noista, vaikka vaan pienimmän määräyksen – ja niin opettaa ihmisiä, häntä pidetään pienimpänä taivasten valtakunnassa. Se taas, joka niitä toteuttaa ja niin opettaa, pidetään suurena taivasten valtakunnassa. Sillä minä vakuutan teille: Ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa korkeampi kuin kirjanoppineiden ja farisealaisten, niin ette pääse taivasten valtakuntaan. Olette kuulleet sanotun isille: Älä tapa! Ja ken tappaa, hän joutukoon oikeuden rangaistavaksi. mutta minä sanon teille: Kukin, joka veljeensä vihastuu (without cause), hän jo joutukoon oikeuden rangaistavaksi. Se ken sanoo ( insults) veljelleen: Sinä kelvoton (Raca) , hän joutukoon neuvoston rangaistavaksi. Se ken sanoo: Sinä tuhma (tyhmä, fool ), hän on ansainnut tulla Valituslaakson (hell, Gehenna) tulella poltettavaksi.

78. Mene sopimaan veljesi kanssa, ennenkuin viet lahjaasi Herran pöydälle.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Sentähden jos sinä lahjaasi tuodessasi uhripöydälle muistat veljeäsi jollakin loukanneesi (insult), niin jätä lahjasi sinne uhripöydän eten ja käy ensinnä veljesi kanssa sopimassa ja vasta sitten tule jättämään lahjasi. Taivu nopeasti sopimaan riitapulesi kanssa, niinkauvan kuin vielä olet hänen kanssan matkalla, ettei riitapuolesi saisi sinua viedä tuomarin eteen asti ja tuomari jättäisi sinut oikeudenpalvelijain haltuun ja sinut suljettaisiin vankilaan. Minä vakuutatn sinulle; Sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

79. Älä katso naista häntä himoiten.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Te olette kuulleet sanotuksi. Älä tee aviorikosta! Mutta minä sanon teille: Kukin joka katsoo naista himoiten häntä, hän on jo sydämessään tehnyt hänen kanssaan aviorikoksen. Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, niin repäise se ulos ja heitä luotasi, sillä sinulle on edullisempaa, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään Valituslaakson liekkiin (hell, Gehenna). Jos oikea kätesi viettelee sinua, niin hakka se poikki ja heitä luotasi, sillä sinulle on edullisempaa, että yksi jäsenistäsi hukkuu, kuin että koko ruumiisi heitetään Valituslaakson (hell, Gehenna) tuleen.

80. Älä erota vaimoa luotasi muun kuin aviorikoksen tähden.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
On sanottu: Ken erottaa luotaan vaimonsa, hän antakoon erokirjan. Mutta minä sanon teille: Kukin, joka erottaa vaimonsa luotaan muun, kuin aviorikoksen tähden, hän saattaa hänet tekemään aviorikoksen ja ken sen erotetun nai, niin hänkin tekee aviorikoksen.

81. Älkää ensinkään vannoko.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Vielä olette kuulleet isille sanotun: Älä väärin vanno: Täytä valasi Herralle! Mutta minä sanon teille: Älkää ensinkään vannoko, ei taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, eikä maan kautta, sillä se on hänen jalkainsa alunen, eikä Jerusalemin kautta, sillä se on suuren kuninkaan kaupunki. Älä vanno pääsikään kautta, sillä et sinä kykene yhtäkään pääsi hiusta muuttamaan valkeaksi etkä mustaksi. Vaan sanokaa: Niin, siitä asiasta asiasta joka on niin, ja: Ei , siitä asiasta , joka on ei. Kaikki siitä poikkeava on Paholaisen tuottamaa.

82. Älkää vastustelko pahimusta.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Te olette kuulleet sanotuksi: Silmä silmästä ja hammas hampaasta! Mutta minä sanon teille. Älkää vastustelko pahimusta, vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, niin käännä sinä hänelle toinenkin. Jos joku tahtoo keräjöidä kanssasi, saadakseen sinun ihokkaasi, niin salli hänen saada se ja vielä viittasikin. Jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, niin kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta pyytää, äläkä käänny pois siitä, joka tahtoo sinulta lainata.

83. Rakastakaa vihollisianne ollaksenne taivaallisen Isänne lapsia.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Te olette kuulleet sanotun: Rakasta lähimmäistäsi! ja: Vihaa vihollistasi! Mutta minä sanon teille: Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoovat, ollaksenne taivaisen Isänne lapsia, sillä hän antaa aurinkonsa nousta niin pahain yli kuin hyvienkin ja antaa sataa sekä vanhurskaille että väärille. Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, niin mitä palkkaa teillä siitä on? Eivätkö tullilaisetkin niin tee? Olkaa te siis täydellisiä, niinkuin teidän taivainen isännekin täydellinen on.

84. Harjoita hurskauttasi sydämeesi näkevän Herran äläkä ihmisten nähtäväksi.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten tähden ja ihmisten nähtäväksi, sillä silloin ette saa palkkaa Isältänne taivaisssa. Sentähden, kun annat almua, niin älä edelläsi torvella soita, niinkuin teeskentelijät tekevät kokoushuoneissa ja kaduilla, saadakseen ihmisiltä ylistystä. Minä vakuutan teille: He ovat jo saaneet heidän palkkansa. Vaan kun sinä annat almua, niin älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee, että almusi olisi salassa ja salassa näkevä Isäsi saisi maksaa sinulle. Rukoillessanne älkää tehkö kuin teeskentelijät: He mielellään seisovat rukoilemassa kokoushuoneissa ja katujen kulmissa ihmisten nähtävinä.
-Toden totta, he ovat saaneet palkkansa. Vaan sinä, mene sinä rukoillessasi kammioosi, sulje ovesi ja rukoile salassa olevaa Isääsi ja salassa näkevä Isäsi maksaa sinulle.

85. Herra opettaa rukouksen.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Ja rukoillessanne älkää samoja hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä kuullaan heidän monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiansa. Sillä teidän Isänne kyllä tietää teidän tarpeenne, ennenkuin pyydättekään häneltä. Rukoilkaa te siis näin:
Isämme taivaissa!
Pyhitettäköön Sinun nimesi;
Lähestyköön Sinun valtakuntasi;
Toteutukoon Sinun tahtosi täällä maan päällä niinkuin taivaissakin;
Anna meille tänään meidän tarvitsemamme leipä;
Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin olemme anteeksi antaneet meidän velallisillemme;
Äläkä johda meitä kiusaukseen, vaan kirvoita meidät Pahanhengen käsistä.

(Eli sisällyksen ja sananmuotojen mukaan oikeammin:)
Isämme taivaisssa!
Me tahdomme pyhittää Sinun nimesi.
Me tahdomme jouduttaa Sinun valtakuntasi tuloa.
Me tahdomme toteuttaa Sinun tahtoasi täällä maan päällä, niinkuin se taivaassakin toteutuu.
Anna meille tänäänkin meidän tarpeemme.
Anna meille rikoksemme anteeksi, niinkuin mekin olemme meidän velallisillemme anteeksi antaneet.
Äläkä saata meitä Sinusta vieroittavaan koetukseen, vaan pelasta meidät luoksesi Pahanhengen käsistä.
Sillä jos te ihmisille anteeksi annatte heidän rikkomuksensa, niin teidän taivainen Isännekin antaa teille anteeksi. Mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

86. Puhdista ja nöyryytä sydäntäsi Herralle paastolla.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Paastotessanne älkää olko synkännäköisiä, niinkuin teeskentelijät. Sillä he rumantavat kasvonsa, että ihmiset huomaisivat heidän paastoavan. Minä vakuutan teille: He ovat jo saaneet palkkansa. Vaan sinä paastotessasi voitele pääsi ja pese kasvosi, ettet paastoinesi näkyisi ihmisille, vaan Isällesi salassa. Silloin maksaa sinulle salassa näkevä Isäsi.

87. Kootkaa aarteenne taivaaseen.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, jossa koi ja ruoste turmelevat ja jossa varkaat murtautuvat varastamaan. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, jossa ei koi eikä ruoste turmele ja jonne eivät varkaat murtaudu varastamaan. Sillä siellä viihtyy sinun sydämesi, missä sinun aarteesikin on. Silmä on ruumiille valona. Siis, jos sinun silmäsi on terve, niin on koko sinun ruumiisi valoisa. Mutta jos taas sinun silmäsi on turmeltunut, niin on koko sinun ruumiisi pimeä. Jos siis sinussa oleva valkeus on pimeyttä, niin kuinka synkkää onkaan siellä oleva pimeys?

88. Älkää palvelko kahta herraa! Älkää murehtiko!
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Ei kukaan saata palvella kahta herraa, sillä silloin hän joutuu pakostakin toista vieromaan ja toista rakastamaan, tai päinvastoin, toiseen liittymään ja toista halveksimaan. Ette te saata palvella Jumalaa ja mammonaa. Sen vuoksi minä sanon teille: Älkää murehtiko elämisenne tähden, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiinne tähden, mitä pukisitte yllenne. Eikö henki ole ruokaa arvollisempi ja ruumis vaatetta? Katsokaa taivaan lintuja. Eivät ne kylvä eivätkä niitä eivätkä kokoa aittoihin, vaan taivainen Isä huolehtii heidän ruokansa. Mutta ettekö ole paljoa arvokkaammat kuin ne? Ja lisäksi, mitä te voitte murhetimisellanne? Saattaako joku teistä murheellaan lisätä edes kyynärää pituuteensa? Mitä murehditte vaatteista? Katselkaa kedon liljoja, kuinka ne kasvavat! Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Vaan kuitenkin minä vakuuten teille: Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu, kuin joku niistä. Jos Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa kedolla, mutta huomenna jo saattaa palaa pätsissä, niin eikö hän teitä paljoa ennemmin vaateta, te heikkouskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä söisimme? tai: Mitä joisimme? Tai: Mitä pukisimme päällemme? Sillä pakanat tällaisia tavoittelevat. Teidän taivainen Isänne kyllä tietää teidän tällaisia kaikkia tarvitsevan. vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin nämätkin kaikki sen ohessa teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomispäivästä, sillä huominen päivä huolehtikoon itsestään. kullekin päivälle riittää oma vaivansa.

89. Älä syytä. Tunne oma vikasi.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Älkää syyttäen arvostelko toisia, ettei teitä syyteltäisi. Sillä niinkuin te toisia arvostelette, niin teitäkin arvostellaan. Millaisella tuomiolla te mittaatte, sellaisella teillekin mitataan. Kuinka sinä näet rikankin veljesi silmässä, mutta et havaitse malkaakaan omassa silmässäsi? Taikka kuinka sinä saatat sanoa veljellesi: Odotappas, minä otan roskan silmästäsi, kun malka on omassa silmässäsi? Sinä teeskentelijä, ota ensin omasta silmästäsi malka ja sitten mieti, miten saisit rikan veljesi silmästä

90. Talleta helmiäsi: Ano, etsi, kolkuta. Pyri ahtaasta portista sisään.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Älkää altistako pyhyyksiä koirien raastettavaksi älkääkä helmiänne heittäkö sikojen eteen, etteivät saisi niitä tallata jaloillansa sekä käännyttyään repisi teitä. Anokaa, niin teille annetaan, etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa, niin teille avataan. Vai onko teistä joku sellainen, joka pojallensa antaa kiven hänen pyytäessään leipää? Tai antaa hänelle käärmeen hänen pyytäessään kalaa. Jos siis te, jotka olette pahat, osaatte lapsillenne antaa hyviä lahjoja, niin kuinka paljoa paremmin sen tekee Isänne taivaissa jakamalla hyvyyksiä häneltä anoville. Siis, osoittatkaa ihmisille kaikkea sitä, jota tekin heiltä odotatte, sillä tämä on lain ja ennustusten sisällys. Pyrkikää ahtaasta portista sisälle, sillä väljä portti ja leveä tie, ne vievät kadotukseen ja siitä sisään meneviä on paljo. Mutta elämään vievä portti on ahdas ja tie kaita, ja harvat vain sen löytävät.

91. Ota vaari kunkin hedelmistä.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Kavahtakaa vääriä ennustajia, jotka tulevat luoksenne kyllä lammasten vaatteissa, muta sisältä ovat raatelevia susia. Tunnustelkaa heitä heidän hedelmistään. Eihän orjantappuroista poimita viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Kukin hyvä puu tuotaa hyviä hedelmiä, muta kehno puu tuotaa kehnoja hedelmiä. Hyvä puu ei saata tuotaa huonoja hedelmiä eikä kehno puu hyviä hedelmiä. Mutta kukin puu, joka tuottaa kehnoja hedelmiä, hakataan pois ja poltetaan tulessa. Tuntekaa siis kukin hänen hedelmistään.

92. Taivaan perii se, ken toteuttaa taivaisen Isän tahtoa.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Eivät kaikki, jotka minulle sanovat: Herra, herra, pääse taivasten valtakuntaan. Se vain, joka toteuttaa minun taivaisen Isäni tahtoa. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet riivaajaisia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa? (olivat kuitenkin sen tehneet omaa tahtoaan toteuttaen ja Jeesuksen nimeä käyttäen). Ja silloin minä julistan teille: En minä ole koskaan teitä tuntenut. menkää pois minun luotani, te laittomuuden harjoittajat!

93. Perusta talosi kalliopohjalle.
Mt. luvut 5-7; Lk.6: 17-49.
Sentähden voidaan jokaista, ken nämät minun sanani kuulee ja niitä toteuttaa, verrata älykkääseen mieheen, joka rakensi huoneensa kalliolle. Rankkasade valui, virrat huuhtoivat ja riehuvat tuulet tärisyttivät sitä huonetta, mutta se ei kukistunut, sillä sen perustukset olivat kalliossa asti. Kutakin, joka kuulee nämät minun sanani noudattamatta niitä, on verrattava sellaiseen tyhmaan mieheen, joka rakensi huoneensa hiekalle perustusta kaivamatta. Rankkasade valui, virrat huuhtoivat ja riehuvat tuulet työnsivät sitä huonetta ja se luhistui. Ja sen luhistuminen oli perinjuurinen. Kun Jeesus lopetti puheensa, niin kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksistansa. Sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla on valta, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa. Hän tuli vuorelta alas suuren kansan paljouden seuraamana.

94. Kapernaumilaisen sotilaspäällikön palvelijan parantaminen.
Mt.8: 1, 5-13. Lk.7: 1-10.
Lakattuansa kansan kuultavaksi puhumasta meni Jeesus Kapernaumiin. Mutta sikäläisen sodanpäällikön palvelija sairasti kovien tuskien vaivaamana, halvattuna ja kuolemaisillansa. Päällikkö piti paljo palvelijastansa ja kuultuansa Jeesuksesta lähetti hän juutalaisten vanhimpia pyytämään häntä tulemaan ja parantamaan hänen palvelijansa-Tultuansa Jeesuksen luo sanoivat vanhimmat: Sotilaspäällikkö sanoo: Minun palvelijani sairastaa kotona halvattuna ja on kovissa tuskissa sekä rukoilivat häntä hartasti ja sanoivat: Hän on ansainnut sen saada sinulta, sillä hän rakastaa kansaamme ja rakensi meille kokoushuoneen. Jeesus sanoi heille: Minä tulen hänet parantamaan, ja meni heidän kanssaan. (Hänen) Tultuansa jo lähelle taloa lähetti päällikkö ystäviänsä hänen luokseen sanomaan: Herra, älä vaivaa itseäsi, sillä en ansaitse saada sinua kattoni alle. Sentähden en minä myös katsonut itseäni kelvolliseksi luoksesi tulemaan. Mutta käske sinä vain sanalla, niin minun palvelijani paranee. Sillä vaikka minäkin olen toisen vallassa, niin kuitenkin minunkin vallassani on sotilaita sekä sanon jollekin: mene, ja hän menee. Toiselle minä sanon: Tule, ja hän tulee. Palvelijalleni minä sanon: Tee tämä, ja hän tekee niin. Tämän kuultuansa ihmetteli Jeesus häntä, kääntyi mukana seuraavaan kansaan ja sanoi: Toden totta, sen minä teille sanon: Israelilaisilla en minä ole sellaista uskoa tavannut! Minä ilmoitan teille: Monia tulee idästä ja lännestä ja asettuvat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa pöytään taivasten valtakunnassa, vaan valtakunnan perijät työnnetään ulkoisen pimeyteen, itkuun ja hammasten kiristykseen. Päällikölle käski Jeesus sanoa: Tapahtukoon uskosi mukaan. Niin hänen palvelijansa parani sillä hetkellä ja kun lähetetyt palasivat sisään huoneeseen, niin he näkivät palvelijan terveenä.

95. Nainilaisen nuorukaisen kuolluksista herättäminen.
Lk. 7:11-17.
Senjälkeen vaelsi hän kerran Nain nimiseen kaupunkiin oppilaineen ja suuren kansanjoukon seuraamana. Hänen lähestyessään kaupungin porttia kannettiin sieltä ulos kuollutta. Se oli äitinsä ainokainen poika. Äiti oli leski ja hänen seurassaan kulki paljon kaupungin kansaa. Hänet nähdessään armahti Herra häntä ja sanoi hänelle: Älä itke. Sitte Hän kosketti kantimiin ja kantajat seisahtuivat. Jeesus sanoi: Nuorukainen, minä sanon sinulle: Nouse. Kuollut nousikin istualleen ja rupesi puhumaan. Jeesus antoi hänet hänen äidillensä. Heidät kaikki valtasi pelko ja he ylistivät Jumalaa sanoen: Väkevä ennustaja on noussut keskellemme, ja: Jumala on katsonut kansansa puoleen. Tätä kerrottiin kautta koko Juudean ja kaikissa sen ympäristöseuduissa.

96. Johannes lähettää oppilaansa Jeesuksen tykö.
Mt.11. 2-19, Lk. 7:18-35.
Kun Johannes vankeudessaan kuuli Jeesuksen töistä, niin hän kutsui luokseen kaksi oppilastaan ja lähetti heidät Jeesuksen luo kysymään: Sinäkö se tuleva olet vai odotammeko toista? Hänen luokseen tultuansa he sanoivat: Kastaja Johannes lähetti meidät luoksesi kysymään: Sinäkö olet se tuleva eli odotammeko toista? – Tälläkin hetkellä hän juuri paransi monia taudeista, vitsauksista ja pahoista hengistä sekä lahjoitti monelle sokealle näön. – Jeesus vastasi heille: Tultuanne Johanneksen luo ilmoittakaa hänelle näkemiänne ja kuulemianne: Sokeat saavat näkönsä, ontuvaiset käyvät, pitaliset puhdistuvat, kuurot kuulevat, kuolleet virkoavat ja köyhille julsitetaan ilosanomaa ja- autuas on kukin, joka ei loukkaannu minuun.

97. Jeesus todistaa Johanneksesta.
Mt.11. 2-19, Lk. 7:18-35.
Mutta Johanneksen lähettämien poistuttua alkoi Jeesus puhua kansalle: Mitä te lähditte katsomaan korpeen? Ruohoako, jota tuuli huojuttelee? Tai mitä kävitte katsomaan? Hienosti ja pehmeihin puettua ihmistäkö? Kuulkaa, loistavasti puetut ja herkuttelijat asuvat kuninkaallisissa linnoissa. Tai mitä te menitte katsomaan? Ennustajaako? Toden totta minä sanon teille. Enemmänkin kuin ennustaja. Sillä hän on se, josta on kirjoitettu. Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi. Sillä minä vakuutan teille: vaimoista syntynyttä ei ole ketään Kastaja Johannesta suurempaa. Mutta pienin taivasten valtakunnassa on nyt häntä suurempi. Sillä Kastaja Johanneksen päivistä aina tähän asti on taivasten valtakunta kärsinyt väkivaltaa ja väkivaltaiset raastavat sitä itselleen. Kaikki ennustajat ja laki ennustavat Johannekseen asti, sillä – jos tahdotte hyväksyä- hän on se Elias, joka oli tuleva. Kellä on korvat kuulla se kuulkoon. Koko häntä kuulteleva kansa ja tullilaiset kunnioittivat Jumalaa ja heidät kastettiin Johanneksen kasteella. Mutta farisealaiset ja kirjanoppineet hylkäsivät Jumalan aikomuksen pelastaa heidät, eivätkä saaneet häneltä kastetta. Mihin minä siis vertaan tämän sukukunnan ihmiset? Kenen kaltaisia he ovat? He ovat niiden lasten kaltaisia, jotka istuvat torilla ja huutavat toisilleen: Me lauloimme teille murhevirsiä, ettekä te itkeneet. Me soitimme teille huilua, ettekä te hypänneet. Sillä Kastaja Johannes tuli, ei syönyt leipää eikä juonut viiniä ja he sanovat: Hänellä on paha henki. Ihmisen Poika tuli: Söi ja käytti viiniä ja he sanoivat: Katsokaa tuota syömäriä ja viinin juojaa, tullilaisten ja rikollisten ystävää. Mutta viisauden saattavat oikeuksiinsa vain sen lapset.

98. Jeesus farisealaisen Siimonin luona.
Lk.7: 36- 50.
Muuan farisealainen pyysi Jeesusta aterialle kanssaan ja hän meni sekä laskeusi aterioimaan. Ja kun eräs siinä kaupungissa rikollisesti elänyt nainen sai kuulla Jeesuksen olevan aterialla farisealaisen talossa, niin hän tuli sinne ja toi mukanaan alabasteripullon hajuvoidetta sekä asettui hänen taakseen, hänen jalkojensa luokse itkien. Kyynelillään hän kostutti hänen jalkojansa sekä kuivasi niitä päänsä hiuksilla. Hän suuteli hänen jalkojansa ja voiteli niitä hajuvoiteella. Mutta farisealainen, joka hänet oli kutsunut, ajatteli sen nähtyänsä itsekseen: Jos tämä olisi ennustaja, niin hän kyllä tietäisi mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee: hän tietäisi hänet rikolliseksi.

99. Anteeksiantamisen synnyttämä kiitollisuus.
Lk.7: 36- 50.
Jeesus alkoi vastaukseksi puhua hänelle: Siimon, minulla on jotakin sanottavaa sinulle. Hän sanoi: Opettaja, sano. – Hän kertoi: Eräällä lainaajalla oli kaksi velallista. Toinen oli hänelle velkaa viisisataa denaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, niin hän antoi heille molemmille anteeksi. Kumpi heistä siis enemmän häntä rakastaa? Siimon vastasi: Luullakseni se, joka enemmän sai anteeksi. Hän sanoi hänelle: Oikein ratkaisit. Sitte hän sanoi naiseen kääntyen Siimonille: Näetkö tätä naista? Minä tulin sinun taloosi etkä sinä antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta tämä kostutti jalkani kyyneleillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Tervehdyssuudelmaa et liioin minulle antanut, mutta tämä on herkeämättä suudellut jalkojani siitä asti kuin sisään tulin. Päätäni sinä et voidellut öljyllä, mutta tämä voiteli jalkani hajuvoiteella. Sentähden minä ilmoitan sinulle. Tämän monet viat ovat annetut anteeksi, siksi hän niin paljon rakastaa. Mutta se, jolle vähä annetaan anteeksi, se vähän rakastaa. Sitten hän sanoi naiselle: Sinun rikoksesi ovat annetut anteeksi. Silloin kanssa-aterioivat alkoivat arvella itsekseen: Kuka tämä on, joka rikoksiakin anteeksi antaa? Mutta hän sanoi naiselle: Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan.

100.-149.kpl. Jeesuksen kolmivuotista vaikutusaikaa . Pyhä Historia. Toista osaa

100. Jeesus vaeltaa oppilastensa ja muutamien palvelevien naisten seurassa ympäri Galileaa.
Lk.8:1-3
Sen jälkeen hän kulki kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään saarnaten ja julistaen Jumalan valtakunnan ilosanomaa. Hänen seurassansa kulki ne kaksitoista sekä muutamia naisia, jotka olivat parannetut pahosita hengistä ja kivulloisuuksista: Maria , liikanimeltä MAgdalainen, jsota oli lähtenyt seitsemän riivaajaista. Johanna, Herodeksen taloudenhoitaja, kuusan vaimo, Susanna ja useita muita naisia, jotak palvelivat heitä varoillansa.

101. Jeesus parantaa pahan hengen riivaaman.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
Sitten he tulivat kotiin ja sinne kokoontui taas niin paljo kansaa, ettei mahtunut enempää, eivätkä he voineet edes leipäänsä syödä. Mutta kun hänen omaisensa sen kuulivat, läksivät he ottamaan häntä haltuunsa, sillä he sanoivat: Hän intoilee. Silloin tuotiin hänen luokseen pahan hengen riivaama sokea ja mykkä. Hän paransi sen ja kun paha henki oli ajettu pois niin sokea ja mykkä sekä näki että puhui. Silloin koko kansa hämmästyi ja sanoi: Lieneekö tämä Daavidin poika? Muta Jerusalemista alas tulleet farisealaiset ja kirjanoppineet sanoivat: Hänellä on perkele ja pahojen henkien hallitsijan kautta hän pahoja henkiä ulos ajaa. Toiset kiusasivat häneltä merkkiä taivaasta.

102. Eripuraisuus hajoittaa voimat. Ken ei yhdessä kokoa hän hajoittaa.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
Kun Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa, niin hän kutsui heidät luokseen ja selitti heille vertauksilla: Miten saattaa Vastustaja Vastustajan ajaa ulos? Jos joku valtakunta jakautuu itseänsä vastustamaan, niin ei se valtakunta saata säilyä, vaan jää kylmille. Jos kaupunki tai huonekunta erkanee toisiansa vastustamaan, niin eivät ne saata kestää, vaan häviävät. Jos Vastustaja ajaa ulos Vastustajan, niin hän on eronnut itseänsä vastustamaan, he karkaavat silloin toistensa kimppuun ja tekevät lopun itsestänsä. – Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ulos perkeleitten päämiehen avulla, niin kenenkä avulla sitte teidän poikanne niitä ajavat? – Sentähden tulevat he olemaan teidän tuomareitanne. Jos taas minä ajan ulos saastaisia henkiä Jumalan sanalla, niin silloin on Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne. Tai miten saattaisi joku tunkeutua väkevän huoneeseen rosvoamaan hänen tavaroitansa hänen kotoansa varjellessaan, jollei hän ensin sido väkevätä ja riisu hänen aseitansa, joihin hän turvautuu. Silloin vasta hän voi ryöstää hänen huoneensa ja jakaa hänen saalistansa. Se siis, ken ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan ja se, joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa.

103. Pyhää Henkeä pilkkaaminen.
Mt.12: 22-37; Mrk.3:20-30.
He sanoivat: Hänellä on saastainen henki. Hän sanoi: Kaikki muut rikokset annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkantekokin, jolla he Jumalaa häpäisevät, mutta Pyhän Hengen pilkkaamista ei ihminen saa koskaan anteeksi, vaan hän tulee syylliseksi ikuiseen rikokseen. Jos siis joku sanoo pahan sanan Ihmisen Pojasta, niin se annetaan hänelle anteeksi. Mutta jos hän puhuu Pyhää Henkeä vastaan, niin sitä ei anneta hänelle anteeksi, ei tässä eikä tulevassa ajassa. – – Tehkää puu hyväksi, niin hedelmätkin ovat hyviä. Tai pilaannuttakaa puu, niin hedelmätkin tulevat pilaantuneiksi. Sillä kunkin puun laatu tunnetaan hedelmänsä laadusta. Ei kukaan etsi viikunia orjantappuroista eikä viinimarjoja ohdakkeista. Te kyykäärmeiden sikiöt, kuinka te voisittekaan hyvää puhua, kun itse olette pahoja? Sillä sydämen kyllyydestähän suu puhuu. Hyvä ihminen tuo esille sydämensä hyvistä aarteista hyvää, paha ihminen sydämensä kehnoista aarteista kehnoa. Mutta sen minä vakuutan teille: Jok´ainoasta lausumastaan turhasta sanasta pitää ihmisten tehdä tili tilinteon päivänä. Sillä sanasi osoittavat sinut hurskaaksi, mutta sanasi julistavat sinut myös syylliseksi.

104. Hänen äitinsä ja veljensä keskeyttävät häntä.
Mt. 12: 46- 50; Mrk.3: 31-35; Lk.8:19-21.
Jeesuksen äiti ja veljet seisoivat ulkona ja lähettivät kutsumaan häntä hänen vielä kansalle puhuessaan, kun eivät saattaneet häntä vielä puhutella kansan paljouden tähden. Silloin eräs ympärillä istuvista sanoi hänelle: Kuule, äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat tavata ja puhutella sinua. Niin hän sanoi sen ilmoittajalle: Kuka on minun äitini ja ketkä ovat minun veljeni? Katsottuaan ympärillään istuviin viittasi hän kädellään oppilaisiinsa ja sanoi: Tässä minun äitini ja minun veljeni. Sillä kukin, joka toteuttaa Jumalan, minun taivaallisen Isäni tahtoa, hän on minun veljeni ja sisareni ja äitini.

105. Jeesus vertaa taivasten valtakuntaa kylväjään.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Eräänä päivänä läksi Jeesus asunnostaan, meni meren rannalle ja istuutui siellä. Sinne kokoontui kansaa kaupunkeista hänen luokseen. Hänen alkaessaan opettaa syntyi ahdinko, jolloin hän astui venheeseen ja istui sinne, mutta kansa oli maalla järven rannalla.
Hän opetti heitä monilla vertauksilla:
Kuulkaa, kylväjä lähti kylvämään siementänsä. Silloin, hänen kylväessään, singahti muutamia siemeniä tien laitaan. Siellä ohikulkijat tallasivat niitä ja taivaan linnut tulivat syömään ne. Muutamia kimposi kivikkoon. Siellä ne ohuessa, kosteassa mullassa nousivat pian oraalle. Mutta auringon noustua kuumeni ja kuivui ohut maa kalliota myöten ja helle kuihdutti sekä kuivasi oraat, koska niiden juuret eivät päässeet kosteaan maaperään. Muutamia varisi orjantappurain sekaan. Mutta orjantappurat myös kasvoivat sekä lehdittyivät ennen ja tukahduttivat ne, niin etteivät nekään tuottaneet hedelmää. Osa osui hyvään maahan, tuli oraalle, kasvoi ja tuotti hedelmää, muutamat kolmenkymmennen, muutamat kuudenkymmennen ja muutamat sadan kertaisen sadon. Kellä on korvat kuulla se kuulkoon.-

106. Oppilaat pyytävät selitystä vertaukseen.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Mutta jälkeenpäin kun Jeesus oppilaineen ja lähetteineen oli yksinään, kysyivät muutamat oppilaat: Miksi sinä puhut heille vertauksilla ja mikä se kylväjän vertaus oli?
Hän sanoi: Te olette saaneet oppia tuntemaan Jumalan valtakunnan salaisuuksia, mutta ulkona olevaisille ilmoitetaan niitä vain vertauksilla. Sillä sille, jolla on kasvua, annetaan lisäksi, ja hänellä on yltäkyllin, mutta siltä, jolla ei ole kasvantaa, otetaan sekin pois, joka hänellä on. Sentähden minä puhun teille vertauksilla, etteivät näkevinäkään näkisi eivätkä kuulevinakaan kuulisi eivätkä ymmärtäisi. Sillä heissä toteutuu Esaiaan ennustus: Kuulkaa yhäti, kuitenkaan ymmärtämättä, nähkää yhäti kuitenkaan tuntematta! Paaduta tämän kansan sydän, lummista heidän korvansa ja sokaise heidän silmänsä, etteivät he näkisi silmillänsä eivätkä kuulisi korvillansa eivätkä ymmärtäisi sydämellään sekä palaisi ja saisi terveyttä. Mutta autuaita ovat teidän silmänne, koska ne näkevät ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä minä vakuutan teille: Monta ennustajaa ja vanhurskasta toivoi näkevänsä teidän näkemiänne, mutta eivät nähneet, sekä (saavansa) kuulla teidän kuulemianne, mutta eivät kuulleet.

107. Kylväjän vertauksen selitys.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitte hän sanoi: Ettekö tiedä tätä? Mutta kuinka te kaikkia vertauksia ymmärtäisittekään? Kuulkaa siis kylväjän vertausta:
Siemen on Jumalan sana. Kylväjä kylvää sanaa. Tien oheen kirpoavia ovat ne, jotka kuulevat valtakunnan sanaa eivätkä ymmärrä sitä. Sitte tulee kohta heidän kuultuansa Paholainen sekä ottaa kylvetyn sanan heidän sydämestään, etteivät uskoisi eivätkä pelastuisi. Kivikkoon kylvettyjä ovat ne, jotka kohta kuultuansa ottavat sanan ilolla vastaan. Mutta kun heillä ei ole juurta syvässä mullassa, kestää heidän uskonsa vain hetken, ja vaivan, vainon sekä kiusauksen kohdatessa sanan tähden, luopuvat he pois ja loukkaantuvat. Orjantappurain sekaan varisevia ovat ne, jotka kuulevat sanan, mutta tämän maailman murheet, rikkauden viettelykset, elämän hekuma ja muut himot tukahduttavat sanan, niin etteivät tuota hedelmää. Mutta hyvään maahan kylvettyjä ovat ne , jotka kuulevat sanan, ymmärtävät sen, ottavat sen vastaan, kätkevät sen hyvällä ja toimellisella sydämellä, sekä tuottavat hedelmiä kärsivällisyydessä, muutamat kolmenkymmennen, muutamat kuudenkymmenen ja muutamat sadan kertaisen hedelmän.

108. Vielä vertauksia. Hedelmän valmistaa siemenessä piilevä elämän voima.
Mt. 13: 24-53, Mrk. 4: 23- 34; Lk.13: 18-21.
Jeesus puhui kansalle monenmoisia vertauksia sen mukaan kuin he jaksoivat kuulla ja vertaukset hän selitti oppilailleen heidän ollessaan keskenään.
Kerran hän sanoi: Jumalan valtakunta on verrattava ihmiseen, joka kylvää siemenen maahansa ja sitten menee toimillensa, paneutuu levolle, nousee ylös sekä viettää yöt ja päivät muualla. Mutta siemen itää ja kasvaa hänen tietämättään. Sillä kasvi kasvaa siemenestänsä itsekseen, ensin oraalle, sitten tähkäpäälle ja lopulta täysi kypsälle jyvälle tähässä. Mutta hedelmän valmistuttua lähettää ihminen pellollensa elomiehet, sillä silloin on elonaika.

109. Sinapin siemen.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitten hän kertoi toisen vertauksen:
Taivasten valtakunta on verrattava sinapin siemeneen, jonka ihminen ottaa ja kylvää maahansa. Se on pienempiä kaikista siemenlajeista, mutta kylvettynä se nousee ylös, kasvaa korkeaksi kasviksi ja on lopulta suurin kaikista vihanneskasveista sekä oksittuu leveäksi, niin että taivaan linnut saattavat pesiä sen varjossa.

110. Luste nisun seassa.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Taas hän sanoi:
Taivasten valtakuntaa on verrattava ihmiseen, joka kylvi peltoonsa hyvän siemenen. Mutta ihmisten maatessa tuli hänen vihamiehensä, kylvi nisun sekaan lustetta sekä poistui. Mutta oraan kasvaessa ja hedelmälle tullessa saattoi eroittaa lusteen. Silloin tulivat isännän palvelijat hänen luokseen sekä sanoivat: Etkö hyvää siementä peltoosi kylvänyt, mistä sinne on lustetta tullut? Hän sanoi heille: Eräs vihamielinen ihminen sen sai aikaan.
Palvelijat sanoivat hänelle: Tahdotko siis, että me menemme kokoamaan ne kasaan? Hän sanoi: En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi myös nisua lusteiden keralla. Sallikaa molempien kasvaa elonaikaan asti. Elonaikana minä kyllä sanon eloväelle: Kootkaa ensin lusteet ja sitokaa ne lyhteihin poltettavaksi. Nisut kootkaa minun aittaani.

111. Hapatus.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä hän puhui heille vertauksen: Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka eräs nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja, kunnes kaikki happani.
Tämän kaiken Jeesus puhui vertauksin kansalle eikä hän ilman vertausta heille mitään puhunut, että se kävisi toteen, mikä ennustajan kautta on puhuttu: Minä avaan suuni vertauksiin, ja: Minä julistan maailman perustamisesta asti salassa olleita.

112. Oppilaille selitetään vertaus pellon lusteista.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Sitten hän laski kansan luotaan ja meni asuntoonsa. Siellä hänen oppilaansa tulivat hänen luokseen ja sanoivat: Selitä meille se vertaus pellon lusteista.
Hän sanoi: Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma. Nisuja ovat valtakunnan lapset, mutta lusteita ovat paholaisen lapset. Niitä kylvävä vihamies on perkele. Elonaika on maailman loppu. Leikkuumiehiä ovat enkelit. Niinkuin lusteet kootaan ja poltetaan tulessa, niin on myös maailman lopulla tapahtuva. Ihmisen Poika lähettää enkelinsä kokoamaan kaikki pahennukseksi olevat ja kaikki laittomuutta harjoittavat sekä heittämään heidät palavaan pätsiin. Siellä on itkua ja hammasten kiristelyä. Mutta vanhurskaat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.
Kellä on korvat se kuulkoon.

113. Peltoon kätketty aarre.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Taivasten valtakunta on vielä peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka eräs mies löysi sieltä, mutta piilotti sinne takaisin ja löydöstään ihastuneena meni myömään kaiken, mitä hänellä oli ja osti sen pellon.

114. Jalohelmi.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä verrataan taivasten valtakuntaa kauppiaasen, joka etsei jalohelmiä. Yhden sellaisen kallisarvoisen helmen löydettyänsä poistui hän ja myi kaiken omistamansa sekä osti sen helmen.

115. Nuotta.
Mt. 13: 1-23; Mrk.4:1-25; Lk. 8. 4-18.
Vielä on taivasten valtakunta nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaisia kaloja. Sen täyteen tultua vedettiin se rannalle, istuuduttiin ja koottiin hyvät astioihin, mutta kelpaamattomat viskattiin pois.
Niin tehdään maailman lopulla. Enkelit lähtevät eroittamaan pahat vanhurskaista sekä heittävät heidät palavaan pätsiin. Siellä on itkua ja hammasten kiristelyä.
Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?
He sanoivat hänelle: Olemme.
Hän sanoi heille: Sentähden on kukin kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan oppilaaksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo varastostaan uutta ja vanhaa.
Nämät vertaukset puhuttuansa läksi Jeesus sieltä.

116. Jeesus tyynnyttää myrskyn.
Mt.8: 18; 23- 27; Mrk. 4: 35-41; Lk.8:22-25.
Eräänä iltana, kun vielä oli paljo kansaa ympärillä, astui Jeesus venheeseen ja sanoi: Menkäämme yli järven!
Ja he läksivät perässä, laskettuansa kansan luotaan, sekä ottivat hänet mukaansa semmoisena kuin hän oli venheessä. Muitakin venheitä oli seurassa. Mutta heidän purjehtiessaan hän nukkui. Silloin järvelle syöksyi alas äkkiä ankara vihuri, joka nostatti korkeita aaltoja, jotka vyöryivät venheeseen sisään ja täyttivät sen. He joutuivat kovaan hätään. Jeesus makasi peräkeulassa päänalaisella ja hänen oppilaansa tulivat hänen luoksensa herättämään häntä ja sanoivat: Herra, etkö välitä hukkumisestamme! Herättyään hän sanoi heille: Te heikkouskoiset, miksi pelkäätte? Noustuansa hän nuhteli tuulta sekä sanoi järven aallokolle: Vaikene, ole ääneti! Niin tuuli asettui ja aallokko tyyntyi kokonansa. Sitten hän sanoi heille: Miksi niin pelkureita olette? Missä teidän uskonne on? Mutta he pelkäsivät sangen kovin, ihmettelivät ja puhelivat keskenään: Kuka siis tämä on, sillä hän käskee myös tuulta ja vettä ja nekin ovat hänelle kuuliaisia?

117. Jeesus parantaa pahan hengen riivaaman.
Mt.8:28-34; Mrk.5:1-20; Lk.8: 26-39.
Tultuansa yli järven gadaralaisten maakuntaan, joka on Galilean kohdalla, sitä vastapäätä, kohtasi häntä heti venheestä lähdettyä Paholaisen riivaama kaupunkilainen, joka jo kauvan oli ollut Paholaisen riivaamana, ei pitänyt vaatteita yllään eikä asunut huoneissa vaan haudoissa. Hänet oli usein pantu jalkarautoihin ja kahleihin, mutta hän särki ne sekä pakeni asumattomiin seutuihin eikä häntä voitu hillitä. Hän oli sangen raivoisa ja säikytteli ohi hautojen kulkijoita, asui yötä päivää kallion onkaloissa ja hautakammioissa, parkui ja hakkasi itseään kivillä. Mutta jo etäältä nähtyään Jeesuksen, juoksi hän huutaen hänen luokseen ja heittäytyi maahan hänen eteensä.
– Jeesus sanoi: Sinä saastainen henki, lähde ulos ihmisestä.
Mutta saastaisen hengen valtaama huusi suurella äänellä: Mitä meillä on tekemistä toistemme kanssa, Jeesus, sinä Korkeimman Jumalan Poika? Oletko tullut tänne vaivaamaan meitä ennen aikaa? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, minä rukoilen sinua, älä vaivaa minua!
Jeesus kysyi häneltä: Mikä sinun nimesi on?
Hän vastasi: Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta.
Pahat henget rukoilivat häntä kovin, ettei hän käskisi heidän mennä syvyyteen tai pois koko siitä maakunnasta.

118. Pahat henget syöksyttävät sikalauman mereen.
Mt.8:28-34; Mrk.5:1-20; Lk.8: 26-39.
Silloin kuljeskeli siellä vuoren rinteellä laitumella suuri sikalauma, noin kaksituhatta sikaa, paimenten kaitsemana, ja pahat henget rukoilivat: Jos sinä meidät ajat ulos, niin salli meidän mennä noihin sikoihin sisälle.
Jeesus sanoi heille: Menkää!
Niin saastaiset henget läksivät ulos ja menivät sikoihin. Mutta silloin läksi koko sikalauma syöksymään jyrkänteeltä suoraa päätä mereen ja kaikki siat upposivat sinne. Sen nähtyänsä pakenivat paimenet kaupunkiin ja ympäristökyliin ja kertoivat tapahtuman kaikkialla. Kohta alkoi kerääntyä ihmisiä gadaralaisten maakunnan lähiseudulta tapahtumaa katsomaan. Jeesuksen luo tultuansa näkivät he sen ihmisen, josta pahat henget olivat lähteneet, istuvan vaatetettuna ja tervemielisenä Jeeuksen jalkojen juurella. Siitä he alkoivat pelätä. Tapahtuman näkijät kertoivat vielä heille, miten paholaisen riivaama oli tullut terveeksi ja kuinka siat olivat hukkuneet. Silloin alkoivat he rukoilla häntä poistumaan heidän maaltansa, sillä he olivat kovin alkaneet peljätä.
Sitten Jeesus astui venheeseen, mutta pahoista hengistä vapautettu mies rukoili saada olla hänen kanssaan, vaan Jeesus laski hänet luotaan, sanoen: Palaa kotiisi omaistesi luo ja ilmoita heille, kuinka suuret työt Jumala sinulle teki ja armahti sinua! Hän poistuikin ja alkoi niissä kymmenessä kaupungissa julistaa , kuinka suuret työt Jeesus oli hänelle tehnyt ja kaikki ihmettelivät.

119. Jeesus parantaa verenjuoksuisen ja herättää Jairuksen tyttären.
Mt.9: 18-26; Mrk.5: 21- 43; Lk. 8: 40- 56.
Jeesuksen palatessa järven toiselta puolelta omaan kaupunkiinsa Kapernaumiin, oli kansaa jo rannalla häntä vastaan ottamassa, sillä he odottivat jo häntä. Hänen ympärilleen alkoi kerääntyä yhä enemmän kansaa. Hänen ollessaan lähellä järveä tuli Kapernaumin kokoushuoneen esimies Jairus hänen luokseen, lankesi polvilleen hänen eteensä, rukoili häntä hartaasti ja sanoi: Minun pikku ainokainen tyttäreni on viimeisillään, mutta tule sinä ja laske kätesi hänen päällensä, että hän pelastuisi ja eläisi.
Jeesus nousi ja oppilaineen seurasi häntä. Mutta hänen mennessään ahdisti häntä mukana liikkuva suuri kansanpaljous. Niiden mukana eräs vaimokin, joka oli sairastanut jo kaksitoista vuotta verenjuoksua sekä kuluttanut parantajille kaiken omaisuutensa saamatta keneltäkään apua: oli vaan yhä huonontunut. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja kulki takana kansan seassa sekä tarttui hänen levättinsä tupsuun. Sillä hän oli itsekseen ajatellut: kun minä vain saan koskea hänen vaatteihinsa, niin minä paranen. Niin tapahtuikin, sillä hän kohta tunsi ruumiissansa, että hän oli parantunut vitsauksestansa: Hänen verenvuotonsa herennyt.
Kun Jeesus tunsi voiman itsestään lähteneen, kääntyi hän kansan keskellä ja kysyi: Kuka koski minun vaatteihini? Mutta kaikki kieltelivät. Niin Siimon Kallio ja muutkin hänen oppilaansa sanoivat hänelle: Sinä näet, että koko kansa ahdistaa sinua kaikkialta, mutta sinä kuitenkin kyselet: Kuka koski minuun?
Hän sanoi: Joku minuun koski, sillä minä tunsin voiman itsestäni lähtevän, ja katseli ympärilleen havaitakseen sitä, joka sen teki. Mutta kun vaimo näki, ettei se salassa pysynyt, niin hän tuli vavisten esille, lanksei maahan hänen eteensä ja julisti koko kanslle kaiken totuuden, miksi hän oli häneen koskenut ja kuinka hän niin äkkiä oli terveeksi tullut.
Jeesus sanoi hänelle: Ole hyvällä mielellä, tyttäreni, sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan, sekä ole vapaa vitsuksestasi!
Hänen vielä puhuessaan tulivat eräät kokoushuoneen esimiehen kotoa hänen luokseen ja sanoivat. Tyttäresi on kuollut, älä enää opettajaa vaivaa! Sen kuultuaansa sanoi Jeesus: Älä pelkää , usko vain!
Kokoushuoneen esimiehen huoneeseen ei hän sallinut muiden itseänsä seurata kuin Siimon Kallion ja Jaakobin sekä Johanneksen. Huoneeseen tultuansa havaitsi hän siellä hälinää sekä katkerasti itkeviä ja parkuvia. Hän sanoi heille: Älkää itkekö, ei lapsi ole kuollut, hän makaa vain.
Mutta he nauroivat häntä tietäen sen kuolleeksi. Silloin hän ajoi heidät kaikki ulos, otti kanssansa huoneeseen ainoastaan seuralaisensa sekä lapsen isän ja äidin sekä meni lapsen luokse, tarttui hänen käteensä ja huusi hänelle: Talitha kumi! Se merkitsee: Tyttönen, nouse. Silloin tytön henki palasi häneen, hän nousi ylös sekä liikkui.
Jeesus käski hänelle antaa ruokaa. Hänen vanhempansa hämmästyivät äärettömästi. Hän varoitti heitä kellekään ilmoitamasta tapahtumasta, mutta sanoma siitä levisi kuitenkin kaikkialle maakuntaan. Tyttö oli kahdentoista vuotias.

120. Jeesus menee kasvantaseudulleen Natsareaan.
Mt.13: 54- 58; Mrk.6: 1-6.
Sieltä lähdettyänsä meni hän kasvantakaupunkiinsa ja hänen oppilaansa seurasivat häntä. Lepopäivän tultua hän meni kokoushuoneeseen ja opetti siellä. Useat kuulijoista hämmästyivät sekä sanoivat: Mistä tällä nämät ovat? Ja mikä se hänelle annettu viisaus on? Ja millaisia voimia ne ovat, joita hänen kauttansa esiintyy? Eikö hän ole se puuseppä, puusepän poika? Eikö hänen äitinsä ole Maria? Eivätkö Jaakob , Joosef, Siimon ja Juudas ole hänen veljiänsä ja eivätkö kaikki hänen sisarensa ole täällä keskuudessamme? Mistä siis tällä ovat nämä kaikki? Ja he loukkaantuivat häneen. Jeesus sanoi heille: Ennustaja pidetään halvimpana kasvantamaallaan, sukulaistensa keskuudessa ja kotonaan. Eikä hän heidän uskottomuutensa tähden saattanut siellä yhtään väkevää työtä tehdä. Ainoastaan joidenkuiden sairasten päälle hän laski kätensa ja paransi heidät. Hän ihmeteli heidän epäuskoansa.

121. Jeesus opettaa ympäristöllä.
Mt.9: 35- 38; Mrk.6.6.
Sieltä Jeesus läksi vaeltamaan ympäristön kaikkiin kaupunkeihin ja kyliin, opetti heidän kokoushuoneissansa ja julisti valtakunnan ilosanomaa seä paransi kaikellaisia tauteja ja kivulloisuuksia. Kansanjoukkoja katsellessaan tuli hänen heitä sääli, kun he olivat vaivaantuneet ja nääntyneet niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Silloin hän sanoi oppilailleen: Eloa on paljo, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työväkeä eloonsa.

122. Jeesus lähettää lähettejänsä kaksittain.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Silloin Jeesus kutsui luokseen ne kaksitoista lähettilästänsä sekä ryhtyi heitä lähettämään kaksittain. Hän antoi heille voiman ajaa ulos pahoja henkiä, parantaa kaikellaisia tauteja ja kaikkea sairautta sekä käski heidän julistaa Jumalan valtakuntaa. Matkalle lähteviä hän kielsi varaamasta matkatarpeita mukaansa ja sanoi: Älkää ottako mitään mukaanne tielle: Älkää nuijaa vyöllenne riippumaan, älkää eväslaukkua, älkää leipää, älkää kultaa eikä hopeaa eikä vaskea vyöhönne, älkää kaksia kenkiä, älkääkä kahta ihokasta. Ainoastaan matkasauva ottakaa käteenne ja paula-anturat sitokaa jalkoihinne, sillä työmies on ruokansa arvoinen. Lähteviä lähettejänsä hän varoitti. Älkää vielä menkö pakanain luo eikä samarialaisiin kaupunkeihin, vaan käykää ensi sijassa Israelin huonekunnan kadotettujen lammasten luokse. Menkää julistamaan: Taivasten valtakunta on lähestynyt. Sairaita parantakaa, spitalisia puhdistakaa, kuolleita herättäkää ja pahoja henkiä ajakaa ulos. Lahjaksi te saitte, lahjaksi myös antakaa.

123. Tervehtikää: Rauha tälle asunnolle.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Kun te saavutte johonkin kaupunkiin tai kylään, niin tiedustelkaa, kuka siellä on sovelias: Hänen luokseen jääkää, kunnes seudulta lähdette. Tullessanne asuntoon tervehtikää ja sanokaa. Rauha tälle asunnolle. Jos asunto on arvollinen, niin tulkoon rauhanne sille, mutta jos ei, niin palatkoon rauhanne teille. Jos taas teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, niin lähtekää pois siitä asunnosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne todistamaan heitä vastaan. Minä vakuutan teille. Sodoman ja Gomorran maalla tulee olemaan huokeampaa tilinteon päivänä, kuin sillä kaupungilla. Huomatkaa, minä lähetän teitä niinkuin lampaita susien keskelle. Olkaa siis taitavia niin kuin käärmeet, mutta viattomia, niin kuin kyyhkyset.

124. Älkää murehtiko, mitä puhutte.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teitä oikeuksiin ja he ruoskivat teitä kokoushuoneissansa. Teitä viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni todistukseksi minusta heitä ja pakanoita vastaan. Mutta kun he vetävät teitä esille, niin älkää huolehtiko miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä se, mitä teidän tulee puhua. Sillä ette te ole puhumassa, vaan Isänne henki se on, joka teissä puhuu. Veli luovuttaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa. Lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Te tulette kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden. Mutta se pelastuu, ken loppuun asti kestää.

125. Paetkaa vainoa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Mutta kun he vainoavat teitä yhdessä kaupungissa, niin paetkaa toiseen, sillä minä vakuutan teille: ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee. Ei oppilaalla tarvitse olla paremmin kuin hänen opettajallaan eikä palvelijalla helpompaa kuin hänen isännällään. Oppilaan on siihen tyytyminen, että hänen käy niin kuin hänen opettajansa ja palvelijan siihen, jos hänen asemansa on niinkuin hänen isäntänsä. Jos perheenisäntää on sanottu perkeleeksi, niin kuinka paljoa helpommin sanotaankin siksi hänen perheväkeänsä. Mutta älkää peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, joka ei ilmene, eikä mitään salattua, joka ei tule tiedoksi. Puhukaa sitä päivänvalossa, jota minä teille kerron pimeässä ja julistakaa sitä kattojen päällä, jota kuulette kuiskattavan korvaanne.

126. Älkää peljätkö ruumiin tappajaa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Älkää niitä peljätkö, jotka ruumiin tappavat, mutta eivät voi sielua tappaa. Vaan peljätkää ennen kaikkia sitä, joka voi tulella hukuttaa sekä sielun että ruumiin. – Eikö rovolla saada kahta varpusta? Mutta yksikään niistä ei putoa maahan Isänne sallimatta. Teissäkin on kukin päänne hiuksikin luettu. Älkää siis peljätkö, sillä te olette arvokkaammat montaa varpusta. Sillä ken minut tunnustaa ihmisten edessä, hänet minäkin tunnustan omakseni taivaisen Isäni edessä.

127. Ota ristisi ja seuraa Herraa.
Mt. 10: 1-11; Mrk.6:7-13; Lk.9:1-6.
Älkää luulko minun tulleen tuomaan rauhaa maan päälle. En tullut tuomaan rauhaa, vaan miekkaa. Sillä minä olen tullut nostamaan poikaa riitaan isäänsä vastaan, tytärtä äitiänsä vastaan ja miniää anoppiansa vastaan ja ihmisen perhekuntalaiset tulevat hänen vihollisikseen. Eikä minulle ole kelvollinen kukaan, joka rakastaa isäänsä tai äitiänsä, poikaansa tai tytärtänsä enemmän kuin minua. Ken siis ei ota ristiänsä ja seuraa minua, ei hän ole minulle kelvollinen. Ken pyrkii henkeänsä säilyttämään, hän kadottaa sen, mutta ken on valmis minun tähteni kadottamaan henkensä, niin hän säilyttää sen. Ken teidät ottaa luokseen, hän ottaa luokseen minut, mutta minut luokseen ottava ottaa luokseen minun lähettäjäni. Ken ennustajan ottaa luokseen, pitäen häntä ennustajana, hän saa ennustajan palkan. Ken ottaa luokseen vanhurskaan, pitäen häntä vanhurskaana, hän saa vanhurskaan palkan. Jos joku juottaa jollekin näistä pienistä vaikka vaan maljallisen kylmää vettä, pitäen häntä oppilaana, niin minä vakuutan teille: Hän ei jää palkkaansa paitsi.
Näitä kahdelletoista oppilaallensa käskettyään läksi Jeesus taas opettamaan ja saarnaamaan heidän kaupungissaan.

128. Johanneksen mestaus.
Mt. 14: 6-12; Mrk.6: 21-29.
Sovelias päivä tuli Herodeksen syntymäpäivänä, jolloin hän valmistutti kemut ylimyksille, sotilaspäälliköille ja Galilean arvohenkilöille. Kemuja vietettäessä tuli Herodiaan tytär sisälle ja hyppäsi. Se ihastutti Herodesta sekä muita aterioivia kemuvieraita. Kuningas sanoi tytölle: Pyydä minulta mitä tahdot, niin minä annan sinulle. Ja hän vannoi hänelle: Mitä ikinä sinä minulta pyydät, niin minä annan sinulle aina puoleen minun valtakuntaani asti. Mutta tyttö poistui äitinsä luoksi kysymään, mitä hän anoisi. Äiti sanoi: Ano Johannes Kastajan päätä. Sitten hän kiirehti kuninkaan luokse ja äitinsä neuvomana sanoi: Tahdon, että sinä annat minulle heti tähän vatiin Johannes Kastajan pään. Se saattoi kuninkaan sangen murheelliseksi, mutta valansa ja juhlavieraiden tähden ei hän tahtonut sitä häneltä kieltää. Kuningas lähetti siis mestaajan kohta noutamaan Johnneksen päätä. Mestaaja meni vankilaan, katkaisi siellä hänen kaulansa, toi hänen päänsä vadissa ja antoi sen tytölle. Tyttö taas vei sen äidillensä.
Tämän kuultuaansa tulivat hänen oppilaansa, ottivat hänen ruumiinsa ja hautasivat sen.

129. Herodes kuulee sanoman Jeesuksesta.
Mt. 14: 1,2; Mrk .6: 14- 16; Lk. 9: 7-9.
Neljännesruhtinas Herodes kuuli myös puhuttavan Jeesuksesta ja hänen teoistansa,- sillä hänen nimensä oli jo silloin tullut laajalti tunnetuksi. Jotkut sanoivat: Johannes Kastaja on noussut kuolluksista. Mutta hän epäili ja sanoi. Johanneksen kaulan minä katkaisutin, mutta kuka tämä lie, josta minä sellaisia kuulen? Hän toivoi myös hänet näkevänsä. Toiset sanoivat. Elias on ilmaantunut. Toiset: Joku entisistä ennustajista tai niiden kaltainen ennustaja on ilmaantunut. Eräällä kerralla Herodes sanoi Jeesuksesta kuullessaan: Se on Johannes Kastaja, hän on noussut kuolleista, sen tähden hänessä vaikuttavat sellaiset voimat.

Kpl. 130. Oppilasten palaaminen. Jeesus menee meritse yksinäisyyteen.
Mt. 14: 13-21; Mrk: 6: 30-44; Lk. 9. 10-17; Joh. 6: 1-14.
Jeesuksen lähetit palasivat, kokoontuivat hänen luokseen sekä kerroskelivat hänelle kaikkea, mitä olivat tehneet ja opettaneet ja saarnanneet, että he mielensä muuttaisivat ja kuinka he olivat öljyllä voitelemalla sairaita parantaneet ja ajaneet pois monta perkelettä.
Hän seisautti heidät luokseen ja sanoi: Tulkaa te yksinänne autioon paikkaan ja levähtäkää vähän. Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljo, niin ettei heillä ollut aikaa syödäkään. Hän sai myös kuulla Herodeksen puheita. He menivät venheellä Betsaida-Julias kaupungin erämaahan yksinäisyyteen

131. Herra opettaa kansaa.
Mt. 14: 13-21; Mrk. 6: 30-44; Lk.9: 10-17; Joh. 6: 1-14.
Kun kansa sen huomasi- sillä useat tunsivat heidät-, niin he riensivät jalkaisin kaikista kaupungeista sinne koolle ja ehtivät ennen heitä. Astuessaan maalle näki Jeesus paljo kansaa koolla ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat kuin lampaat, joilla ei ole paimenta. Hän ryhtyi heitä opettamaan Jumalan valtakunnasta ja parantamaan heidän sairaitansa.

132. Jeesus ruokkii 5000 miestä ja suuren joukon naisia ja lapsia.
Mt. 14: 13-21; Mrk. 6: 30-44; Lk.9: 10-17; Joh. 6: 1-14.
Mutta kun päivä jo oli kulunut ehtoon edustalle, niin tulivat hänen oppilaansa hänen luokseen sanomaan: Tämä on autio seutu ja aika on jo kulunut myöhäiseksi, laske kansa luotasi mennäkseen ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin itselleen ruokaa ostamaan, sillä ei heillä ole mitään syötävää. Mutta hän sanoi heille. Ei heidän tarvitse mennä pois, antakaa te heille syötävää!
Filippukselle hän sanoi: Mistä ostaisimme leipää näiden syödä? – Mutta sen hän sanoi koetellakseen häntä, sillä hän itse kyllä tiesi aikomuksensa. – Filippus vastasi hänelle. Kahden sadan denarin leipä ei riittäisi heille, että kukin heistä vähääkään saisi. Sitte oppilaat kysyivät: Pitääkö meidän mennä sillä kertyneellä kahdella sadalla denarilla ostamaan leipää heidän syödä? Mutta hän sanoi heille: Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan! Heidän otettuansa siitä selvän, sanoi toinen hänen oppilaistansa, Andreas, Siimon Kallion veli: Täällä on yksi poikanen, jolla on viisi ohraista leipää ja kaksi kalaa, vaan mitä niistä riittää näin paljolle?
Niin hän määräsi heille, että kaikki asettuisivat ruokakunnittain vihannalle ruohikolle. He laskeusivat ryhmä ryhmän viereen toisiin sata toisiin viisikymmentä. Se paikka oli hyvin ruohoinen. Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsahti ylös taivaaseen, kiitti, siunasi ja mursi leivät sekä antoi niistä oppilailleen kansan eteen pantavaksi. Ne kaksi kalaa hän myös jakoi kaikille. Kaikki söivät ja tulivat ravituiksi ja oppilaat saivat häneltä niin paljon kuin tarvitsivat kansalle jakaakseen. Aterioitsevia oli lähes viisituhatta miestä, vaimoväkeä ja lapsia lukematta. Kun kaikki olivat saaneet kylläkseen, sanoi Jeesus oppilaillensa: kootkaa tähteeksi jääneet, ettei mitään joutuisi hukkaan. He korjasivatkin aterioivilta tähteeksi jääneet palaset niistä viidestä ohraisesta leivästä ja täyttivät niillä kaksitoista koria. Kalatähteet he myös kokosivat. Kun ihmiset näkivät sen ihmeteon, jonka Jeesus nyt teki, sanoivat he. Tämä on totisesti se Ennustaja, joka oli tuleva maailmaan.

133. Jeesus laskee kansanjoukon luotaan.
Mt. 14: 22-33; Mrk. 6: 45- 52; Joh. 6: 15- 21.
Kun Jeesus huomasi, että he aikoivat tulla väkisin ottamaan hänet kuninkaaksi tehdäkseen, niin hän pakoitti oppilaansa astumaan venheeseen ja menemään hänen edellään toiselle rannalle, Kapernaumia kohden, Betsaidaan, kunnes hän laskisi kansan luotaan. Laskettuaan heidät luotaan poistui hän yksinäisyyteen vuorelle rukoilemaan ja oli illan tultua yksinään siellä. Hänen oppilaansa olivat silloin venheessä keskellä merta ja Jeesus näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä vastatuulen synnyttämä aallokko ahdisti heitä.

134. Jeesus kävelee veden päällä.
Mt. 14: 22-33; Mrk. 6: 45- 52; Joh. 6: 15- 21.
Jo tuli pimeä eikä Jeesusta vieläkään ollut saapunut heidän luokseen. Mutta kun he olivat lähemmäs neljännellä yön vartiolla ehtineet soutaa noin 25 tai 30 vakomittaa, niin näkivät he Jeesuksen käyvän meren päällä, lähenevän venhettä ja aikovan mennä ohitse. Mutta he luulivat sen aaveeksi, säikähtyivät kovin ja huusivat peloissaan,-sillä kaikki näkivät hänet. Mutta Jeesus puhutteli heitä heti ja sanoi: Olkaa levollisia, minä se olen, älkää peljätkö! Mutta Siimon Kallio sanoi hänelle: Herra, jos sinä se olet, niin käske minun tulla luoksesi vettä myöten! Niin hän sanoi: Tule! Silloin Siimon astui ulos venheestä ja käveli veden päällä mennäkseen Jeesuksen luo. Mutta hänen katsellessaan hän peljästyi ja alkaessaan upota hän huusi: Herra, pelasta minut! Niin Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: Oi, sinua heikkouskoista, miksi epäilit? Ja hän auttoi hänet venheeseen. Oppilaat toivoivat häntä tulemaan venheeseen ja hän astuikin sinne heidän luokseen. Nyt tuuli tyveni. Silloin venheessä olijat tulivat kumartamaan häntä ja sanoivat: Totisesti olet sinä Jumalan Poika.
Mutta he olivat keskenään kovin hämmästyksissään ja ihmettelivät, sillä eivät he olleet vielä leivistäkään ymmärtäneet, vaan heidän sydämensä oli paatunut. Heidän venheensä läheni jo sen maan rantaa, johon he menivät

135. Sairaiden parantaminen Genetsaretissa.
Mt. 4.34-36; Mrk.6. 53-56.
Yli tultuansa saapuivat he Genetsaretin maalle ja laskivat satamaan. Heidän tultuansa venheestä maalle, tunsivat sen paikkakunnan miehet hänet ja lähettivät kautta koko sen seudun kokoamaan sairaita. Hänen kulkiessaan kaupungeissa, kylissä ja majoissa, toivat he sairaita aukeille paikoille sinne, missä kuulivat hänen kulloistenkin olevan. Häneltä pyydettiin, että he saisivat koskea edes hänen levättinsä tupsuun. Ne kaikki, jotka häneen koskivat, tulivat terveiksi.

136. Jeesus ilmoittaa itsensä elämän leiväksi.
Joh.6: 22-71.
Seuraavana päivänä kansa yhä viipyi meren toisella rannalla, kun he olivat nähneet, ettei siellä ollut muuta venhettä kuin se yksi ja ettei Jeesus mennyt siihen venheeseen oppilastensa kanssa, vaan että hänen oppilaansa lähtivät sillä yksinään pois. Nyt tuli venheitä Tiberiaksesta lähelle sitä paikkaa, jossa he, Herran kiitettyä ja siunattua, olivat syöneet leipää. Mutta kun kansa näki, ettei Jeesus ollut siellä eivätkä hänen opetuslapsensakaan, palasivat he venheisiinsä ja menivät Jeesusta etsimään Kapernaumiin.
Löydettyänsä hänet meren toiselta puolelta sanoivat he hänelle: Opettaja, milloin tänne tulit? Jeesus sanoi heille: Se on toden totta, ettette minua sentähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan sentähden, etä saitte syödä noita leipiä ja tulitte ravituksi. Älkää harrastako saada katoavaa ruokaa, vaan sitä ijäiseen elämän pysyvää ruokaa, jonka Ihmisen Poika teille antaa, sillä sen on Isä, Jumala itse, varmaksi turvannut.
He sanoivat hänelle: Mitä meidän pitäisi tehdä harrastaaksemme Jumalallisia tekoja? Jeesus sanoi: Uskokaa hänen lähettämäänsä, sitä tekoa hän tahtoo. He sanoivat hänelle: minkä tunnusmerkin sinä teet nähdäksemme ja uskoaksemme sinua? Minkä teon tekisit? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin on kirjoitettu: Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi. Jeesus sanoi: Minä vakuutan teille: Ei Mooses teille antanut taivasta leipää, vaan Isäni antaa teille todellisen leivän taivaasta. Sillä se on Jumalan leipää, joka tulee alas taivaasta ja antaa maaailmalle elämää. He sanoivat hänelle.Herra, anna meille aina sitä leipää.
Jeesus sanoi heille: Minä olen elämän leipä. Ken minun luokseni tulee, sen ei tule nälkä ja ken minuun uskoo, sen ei tule koskaan jano. Mutta minä olen ennen jo sanonut teille: Te olette nähneet minut, mutta ette kuitenkaan usko. Mutta minun luokseni tulevatkin vain ne, jotka Isä minulle antaa. Ja minun luokseni tulevaa en minä heitä ulos. Sillä minä olen tullut alas taivaasta, en omaa tahtoani, vaan lähettäjäni tahtoa toteuttamaan. ja se on minun lähettäjäni tahto, etten minä nisitä hänen antamistaan yhtään kadota, vaan herätän ne viimeisenä päivänä. Sillä se on Isäni tahto, että kullakin, joka Pojan näkee ja häneen uskoo, on ijäinen elämä. Minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

137. Minä olen elämän leipä.
Joh.6: 22-71.
Juutalaiset alkoivat murista keskenään, kun Hän sanoi: Minä olen se elämän leipä, joka on tullut alas taivaasta. He sanoivat: Eikö tämä ole Jeesus, se Joosefin poika, jonka isän ja äidin me tunnemme? Kuinka hän sanoo: Minä olen tullut alas taivaasta. Jeesus sanoi heille. Älkää napisko keskenänne. Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, minun lähettäjäni, vedä häntä. Hänet minä herätän viimeisenä päivänä. Ennustajissa on kirjoitettuna: Kaikki sinun lapsesi tulevat olemaan Herran opettamia. Kukin siis, joka on Isää kuunnellut ja häneltä oppinut, hän tulee minun luokseni. Ei niin että joku muu joskus olisi nähnyt Isää, kuin se Hänen luotaan oleva. Hän vain on Isän nähnyt. Minä vakuutan teille: Ken minuun uskoo, hänellä on ijäinen elämä.
Minä olen elämän leipä. Isänne söivät mannaa korvessa, mutta kuolivat. Tämä on se taivaasta tuleva leipä ihmisten syödä ja elää. Minä olen se taivaasta alas tullut elävä leipä. Ken tätä leipää syö, hän elää ijäti. Se minun antamani leipä on minun lihaani. Sen minä annan , että ihmiskunta saisi elää.
Silloin juutalaiset taas kinastamaan: Kuinka tämä saattaa antaa lihansa meidän syödä? Jeesus sanoi: Minä vakuutan teille: Ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, niin ei teissä ole elämää. Ken minun lihaani syö ja minun vertani juo, hänellä on ijäinen elämä ja hänet minä herätän viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on todellista ruokaa ja minun vereni on todellista juomaa. Ken minun lihaani syö ja minun vertani juo, hän pysyy minussa ja minä pysyn hänessä. Niinkuin minä elän elävän Isäni, minun lähettäjäni kautta, niin sekin, joka minua syö elää minun kauttani. Tämä leipä on taivaasta alas tullutta. Se ei ole sellaista, jota isillänne oli. He söivät ja kuolivat. Tätä leipää syövä elää ijäti.

138. Henki se on, joka eläväksi tekee, ei liha vaikuta, ei kerrassaan mitään.
Joh.6: 22-71.
Tämän hän puhui opettaessaan Kapernaumin kokoushuoneessa. Tätä kuulleessan sanoivat useat hänen oppilaistaan: Tämä on kovaa puhetta, kuka tätä kestää kuulla? Mutta kun Jeesus itsessään tunsi oppilastensa sen johdosta napisevan, niin hän sanoi: Loukkaako tämä teitä? Entä kun näette Ihmisen Pojan nousevan sinne, jossa hän ennen oli? Henki on se , joka eläväksi tekee, liha ei vaikuta, ei kerrassaan mitään. Puhumani sanat, ne ovat henkeä ja ne ovat elämää.. Mutta teistäkin on muutamia, jotka eivät usko. – Sillä Jeesus tiesi jo alusta alkaen, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet- myös kuka se hänen kavaltajansa oli. Hän sanoi: Sentähden minä olenkin sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä anna sitä hänelle.
Siitä alkaen luopuivat useat hänen oppilaistaan hänestä eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssaan.

139. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista:
Joh.6: 22-71.
Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: Ettekö tekin tahdo poistua? Siimon Kallio vastasi hänelle: Herra , kenenkä luoksi me menisimme? Sillä Sinulla on ijäisen elämän sanat ja me uskomme sekä olemme tulleet tuntemaan, että Sinä olet Jumalan Pyhä. Jeesus vastasi: Enkä minä ole valinnut teitä te kaksitoista? Mutta teistäkin yksi on perkele.
-Sen hän sanoi Juudaksesta, Simon Kariotilaisesta , sillä tämä oli kavaltava hänet ja kuului niihin kahteentoista.

140. Jeesus vastustaa farisealaisia y.m.
Mt. 15: 1-20; Mrk.7: 1-23.
Silloin tulivat Jeesuksen luoksi ne farisealaiset ja kirjanoppineet, jotka olivat tänne tulleet Jerusalemista. Kun he huomasivat muutamien hänen oppilastensa syövän saastaisilla, se on pesemättömillä käsillä- sillä eivät näet farisealaiset eivätkä muutkaan juutalaiset syö, ennenkuin ovat tarkoin pesseet kätensä, säilyttäen vanhinten perinnäissääntöjä: torilta tultuaan eivät syö ennenkuin ovat pirskoittaneet itsensä ja paljo muuta on, jota ovat ottaneet noudattaaksensa, niinkuin maljain, kiviastiain, vaskiastiain ja pöytäin pesemisiä – niin he sanoivat: Miksi oppilaas rikkovat vanhinten perinnäissäännön? Sillä he eivät pese käsiään syömään ruvetessaan.
Jeesus vastasi: Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn teidän perinnäissäännöllänne? Oikein on Jesaias teistä ennustanut, te teeskentelijät, niin kuin kirjoitettu on: Tämä kansa lähestyy minua suullansa ja kunnioittaa minua huulillansa, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, ja heidän minun pelkäämisensä on opittuja ihmissääntöjä. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.
Vielä hän sanoi: Somasti te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne perinnäissääntöänne. Mooses on sanonut: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja : Ken kiroo isäänsä tai äitiänsä, hän on kuolemalla rangaistava. Mutta te sanotte: Olkoon ihmisen vallassa sanoa isälleen tai äidilleen: Se, millä minä olin velvollinen sinua auttamaan, se on korban, s.o. uhrilahja ja hänen ette enää salli mitenkään avustaa isäänsä tai äitiänsä ja sillä kunnioittaa heitä. Tällä ja monella muulla samallaisella säädöksellänne te teette turhaksi Jumalan sanan.
Sitten hän kutsui taas kansan luokseen ja sanoi: Kuulkaa minua kukin ja ymmärtäkää. Ei mikään mikä ihmisen ulkopuolelta menee hänen sisäänsä, voi häntä saastuttaa, vaan se mikä ihmisestä lähtee ulos, se ihmisen saastuttaa.

141. Ei sokea saata sokeata taluttaa. Mitä sydämestä tulee.
Mt. 15: 1-20; Mrk.7: 1-23.
Mutta kun hän oli kansan parista mennyt asuntoon, tulivat oppilaat ja sanoivat hänelle: Tiedätkö että farisealaiset loukkaantuivat kuullessaan tuon puheen. Mutta hän vastasi: Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, revitään juurineen ylös. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeain taluttajia. Mutta jos sokea ryhtyy sokeaa taluttamaan, niin molemmat kuoppaan putoavat. Sitten Siimon kallio ja muutkin oppilaat tiedustelivat sitä vertausta ja sanoivat: Selitä meille se vertaus.
Jeesus sanoi: Ettekö käsitä, että se kaikki, mikä ulkoa suun kautta menee sisälle, ei saastuta häntä, sillä se ei mene sydämeen, vaan vatsaan ja ulostuu luonnon mukaisesti, joten ruoka-aine puhdistuu. Mutta se mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen, koska se tulee sydämestä. Sillä ihmisen sydämestä kuohuvat: pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, väärät todistukset, irstaisuus, kateellisuus, pilkanteko, ylpeys, kevytmielisyys. Kaikki tämä paha kuohuu ihmisen sisätä ulos ja saastuttaa ihmisen. Mutta pesemättömillä käsillä syöminen ei saastuta ihmistä.

142. Jeesus parantaa kananealaisen vaimon tyttären.
Mt. 15: 21-28; Mrk. 7: 24-30.
Sieltä läksi Jeesus ja meni Tyyron alueelle. Siellä hän poikkesi sisään erääseen taloon eikä tahtonut, että sitä saisi kukaan tietää. Mutta hän ei saattanut pysyä salassa, sillä muuan kreikkalainen vaimo, syntyään syrofoinikialainen, jonka pienessä tyttäressä oli saastainen henki, tuli heti hänestä kuultuansa hänen luokseen, heittäytyi hänen jalkojensa juureen ja huusi: Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Riivaajainen vaivaa julmasti tytärtäni, minä pyydän sinua ajamaan sen pois hänestä. Mutta Jeesus ei vastannut hänelle sanaakaan. Niin hänen oppilaansa tulivat ja rukoilivat häntä sanoen: Laske hänet luotasi, sillä hän kulkee huutaen meidän perässämme. Hän vastasi: Minua ei ole vielä lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten luokse. Mutta vaimo tuli, kumarsi häntä ja sanoi: Herra, auta minua! Jeesus sanoi hänelle: Anna ensin lasten tulla ravituksi. Sillä ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille. Vaimo sanoi: Se on totta, Herra! Mutta penikathan syövät niitä muruja, jotka putoavat heidän herrainsa pöydältä. Penikathan syövät pöydän alla lasten muruja. Silloin Jeesus sanoi hänelle: Oi, vaimo, suuri on sinun uskosi, tapahtukoon sinulle niin, kuin sinä tahdot. Näiden sanojen tähden, mene! Riivaajainen on lähtenyt tyttärestäsi. Vaimo meni kotiansa, havaitsi lapsen makaavan vuoteella ja riivaajaisen lähteneen ulos.

143. Jeesus parantaa kuuromykän.
Mt. 15: 29-31; Mrk. 7:31-37
Tyyron alueelta lähdettyänsä tuli hän taas Siidonin kautta Galilean meren luo Dekapoliin alueen keskitse, nousi vuorelle ja istuutui sinne, ja hänen luokseen tuli paljo kansaa tuoden mukanaan ontuvia, raajarikkoja ja paljo muita ja he laskivat heidät hänen jalkojensa juureen. Hän paransi heidät ja kansa ihmetteli nähdessään mykkien puhuvan, raajarikot terveinä, ontuvien käyvän, sokeain näkevän, ja ylistivät Israelin Jumalaa. Sinne hänen luokseen tuotiin myös eräs kuuromykkä ja he pyysivät hänen panemaan kätensä hänen päällensä. Mutta hän otti hänet erillensä kansasta, pisti sormensa hänen korviinsa, sylki ja koski hänen kieleensä, katsahti ylös taivaalle, huokasi ja sanoi hänelle:Effata- se on :Aukene, niin hänen kielensä side irtausi ja hän puhui selkeästi. Jeesus kielsi heitä sanomasta sitä kellekään. Mutta mitä enemmän hän heitä kielsi, sitä enemmän he julistivat. Ihmiset hämmästyivät ylen määrin ja sanoivat: hyvin hän on kaikki tehnyt, kuurot hän tekee kuuleviksi ja mykät puhuviksi.

144. Jeesus ruokkii 4000 miestä sekä suuren joukon naisia ja lapsia.
Mt. 15: 32-38; Mrk. 8: 1-9.
Niinä päivinä, kun taas paljo kansaa oli koolla eikä heillä ollut syötävää, kutsui Jeesus oppilaansa luoksensa ja sanoi heille: Minä säälin kansaa, sillä he ovat jo kolme päivää viipyneet luonani eikä heillä ole syötävää. Jos minä lasken heidät syömättä menemään, niin he nääntyvät tiellä, sillä muutamat heistä ovat kaukaa tulleet. Niin oppilaat sanoivat hänelle: Mistä me täällä erämaassa saamme niin paljon leipiä, että voimme noin suuren kansanjoukon ravita? Jeesus kysyi: Kuinka monta leipää teillä on? He vastasivat: Seitsemän ja muutamia kaloja. Silloin hän käski kansan laskeutua maahan, otti ne seitsemän leipää, kiitti, mursi ne ja antoi oppilailleen kansan eteen pantavaksi ja oppilaat veivät kansalle. Kalat siunattuaan käski hän nekin viedä kansalle. Koko kansa söi ja tuli ravituksi. Sitten he korjasivat ylijääneet palaset, seitsemän täyttä kopallista. Aterioivia oli noin neljätuhatta miestä, naisia ja lapsia lukematta.

145. Farisealaiset ja sadukealaiset vaativat merkkiä.
Mt. 15: 39- Mt. 16:4, Mrk. 8: 10-12
Senjälkeen Jeesus astui kohta oppilastensa kanssa venheeseen ja meni yli Dalmanutan kylän maille lähellä Magdalaa. Siellä tulivat farisealaiset ja sadukealaiset hänen luokseen, ryhtyivät väittelyyn hänen kanssaan ja kiusaamalla vaateivat häneltä tunnusmerkkiä taivaasta. Hän sanoi heille: Illan tullen te sanotte: Tulee pouta kun taivas ruskottaa. Aamulla: Tänään tulee rajuilma, sillä taivas on synkän ruskea. Te teeskentelijät! Taivaan muodon vaihdoksista te kyllä osaatte ilman vaiheita ennustaa, mutta aikain tuntomerkkejä ette osaa arvostella. Sitte Hän huokasi hengessään ja sanoi: Miksi tämä paha ja avionrikkoinen sukupolvi kaipaa tunnusmerkkiä? Mutta totisesti sille ei anneta muuta kuin Joonaan tunnusmerkki. Sen sanottuansa hän jätti heidät ja poistui.

146. Herra varoittaa farisealaisesta hapatuksesta.
Mt. 16: 5-12; Mrk. 8: 13-21
Poistuttuansa astui hän venheeseen ja meni taas ylitse toiselle rannalle. Rannalle tultuansa hänen oppilaansa huomasivat unohtaneensa ottaa leipää, eikä heillä ollut enää venheessä mukana muuta kuin yksi leipä. Jeesus sanoi heille: Katsokaa eteenne ja kavahtakaa farisealaista, sadukealaista ja Herodeksen hapatusta. Oppilaat ajattelivat keskenään: Hän muistuttaa, ettemme ottaneet leipiä mukaamme. Muuta kun Jeesus sen huomasi, sanoi hän heille: Te heikkouskoiset, mitä puhelette keskenänne siitä, ettei teillä ole leipiä muassanne? Ettekö vieläkään tajua ettekä ymmärrä. Onko teidän sydämenne paatunut? Silmät teillä on, ettekä näe ja korvat teillä on, ettekä kuule. Ja ettekö muista: Kun minä mursin ne viisi leipää viidelle tuhannelle, kuinka monta täyttä korillista palasia te korjasitte? He sanoivat hänelle: Kaksitoista. Ja kun mursin ne seitsemän leipää neljälle tuhannelle, kuinka monta täyttä kopallista palasia te korjasitte? He sanoivat: Seitsemän. Niin hän sanoi heille: ettekö vielä ymmärrä, etten minä puhunut teille leivistä, vaan kavahtakaa farisealaisten ja sadukealaisten hapatusta. Silloin he ymmärsivät ettei hän käskenyt kavahtamaan leivän hapatusta, vaan farisealaisten ja sadukealaisten oppia.

147. Jeesus parantaa sokean Betsaidassa.
Mrk.8: 22-26
Heidän Betsaidaan saavuttua tuotiin Jeesuksen luo sokea. He pyysivät hänen koskemaan häneen ja hän tarttui sokean käteen sekä talutti kylän ulkopuolelle, sylki hänen silmiinsä, pani kätensä hänen päälleen ja kysyi häneltä: Näetkö jotakin? Tämä katsahti ylös ja sanoi: Minä näen ihmisiä, sillä minä näen puiden näköisiä kävelevän. Sitten hän taas pani kätensä hänen silmilleen. Nyt hän parani, katseli terävästi sekä näki kaikki kaukaa ja selvästi. Sieltä hän lähetti hänet kotiansa sanoen: Älä mene kylään.

148. Kallion tunnustus.
Mt.16:13-28, Mrk.8:27-Mrk.9:1, Lk9: 18-27.
Ollessaan Filippuksen Kaisarean alueella rukoilemassa yksinäisyydessä oppilaineen, kysyi Jeesus heiltä: Kenenkä sanovat ihmiset minun Ihmisen Pojan olevan? Niin he vastasivat: jotkut Johannes Kastajan, muutamat Eliaan, toiset taas arvelevat Jeremiaan tai jonkun muun entisistä ennustajista nousseen ylös. Sitten hän sanoi heille: Mutta kenenkä te sanotte minun olevan? Niin Siimon Kallio vastasi: Sinä olet Voideltu ( Kristus, Mesias), sen Elävän Jumalan Poika. Jeesus sanoi hänelle: Autuas olet sinä Siimon Joonaanpoika, sillä sitä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni taivaissa. Mutta minä myös sanon sinulle: Sinä olet Kallio (Kefas, Petrus) ja tälle kalliolle minä rakennan minun seurakuntani eivätkä Tuonelan portit kukista sitä. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet ja minkä sinä sidot maan päällä, se sidotaan taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se päästetään taivaissa. Sitten hän vakavasti varottaen kielsi heidän kellekään sanomasta sitä, että hän on Voideltu.

149. Herra ilmoittaa ensikerran kärsimisestään.
Mt.16:13-28, Mrk.8:27-Mrk.9:1, Lk9: 18-27.
Siitä ajasta alkaen rupesi hän opettamaan ja selittämään oppilailleen, että hänen, Ihmisen Pojan, oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon sekä tultava vanhinten, ylipappien ja kirjanoppineiden hylkäämäksi. Lopuksi hän tapetaan ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Tämän hän puhui peittelemättä. Silloin Siimon Kallio otti hänet erilleen, alkoi nuhdella häntä ja sanoi: Älköön Jumala sitä sinulle salliko, Herra. Se ei saa sinulle tapahtua. Mutta Jeesus kääntyi pois Kalliosta, katsahti toisiin oppilaisiinsa, nuhteli Siimonia sekä sanoi: Poistu minun taakseni, Vastustaja. Sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et huolehdi jumalallisia, sinä ajattelet vain ihmisellisiä. Sitten hän kutsui luoksensa kansan ja oppilaansa sekä sanoi heille. Ken tahtoo minun jälkiäni kulkea, niin kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se ken yrtittää sieluansa säilyttää vältellen uhrautumista minun tähteni, hän hävittää sen, mutta se ken hukuttaa sielunsa minun ja ilosanoman tähden hän säilyttää sen. Sillä mitä hyötyä olisi ihmisen siitä, että hän voittaisi kaiken maailman, jos hän kadottaisi sielunsa. Tai mitä ihminen kykenee antamaan sielunsa lunnaiksi. Sillä sitä , joka häpeää minua ja minun sanojani tässä avionrikkoisessa ja rikollisessa sukupolvessa, häntä häpeää myös Ihmisen Poika tullessaan pyhine enkeleineen Isän kirkkaudessa maksamaan kullekin palkan hänen tekojensa mukaan. Minä sanon teille varmasti: Muutamat tässä seisovista eivät maista kuolemaa ennen, kuin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.

150.-199.kpl. Jeesuksen kolmivuotista vaikutusaikaa. Pyhä Historia. Toista osaa.

150. Herran kirkastuminen.
Kuusi päivää tämän opetuksen jälkeen otti Jeesus luokseen Kallion, Jaakobin ja Johanneksen sekä vei heidät yksin mukanaan sille korkealle vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. Hänen siellä rukoillessaan muuttui hän: Hänen kasvonsa loistivat niinkuin aurinko ja hänen vaatteensa alkoivat kiiltää ja tulivat niin huikaisevan valkeiksi, kuin vain, niin ettei yksikään vaatteenvalkaisija maan päällä saata semmoiseksi valkaista. Jeesuksen luokse ilmestyi kaksi miestä hohtaen kirkkaana ja puhuivat hänen kanssaan hänen täältä lähdöstään, jonka hän oli toteuttava Jerusalemissa. Ne olivat Mooses ja Elias. Mutta Kalliota ja hänen kumppaneitansa alkoi painaa raskas uni. Toinnuttuaan unestaan he näkivät hänen kirkkautensa ja ne kaksi miestä, jotka seisoivat hänen luonaan. Vaan kun he olivat hänen luotaan lähdössä, niin Kallio sanoi Heesukselle: Johtaja, täällä on meillä hyvä olla, tehkäämme tänne kolme majaa; yksi sinulle, yksi Moosekselle ja yksi Elialle. Hän näet ei tietänyt, mitä olisi sanonut, sillä he olivat peljästyksissään. Hänen vielä puhuessaan ympäröitsi hohtava pilvi heitä kaikkialta ja jouduttuaan pilveen he säikähtyivät. Pilvessä kuului ääni:
Tämä on se minun rakas poikani, johon minä olen mielistynyt; häntä kuulkaa!
Sen kuultuansa hämmästyivät oppilaat sangen kovin ja lankesivat maahan kasvoilleen. Sitte tuli Jeesus heidän luokseen, koski heihin ja sanoi heille: Nouskaa älkääkä peljätkö! Kun he sitten katsahtivat ylös, niin eivät he ketään muita nähneet, kuin Jeesuksen yksinään heidän kanssaan. Heidän laskeutuessaan vuorelta varoitti Jeesus heitä sanoen: Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennen kuin Ihmisen Poika on noussut kuolluksista. He olivatkin vaiti, eivätkä niinä päivinä kenellekään ilmoittaneet mitään siitä, mitä olivat nähneet, mutta pitivät mielessään sen puheen ja tutkivat keskenään, mitä on nousta kuolluksista ( nykyään: kuolleista). Sitte kysyivät hänen oppilaansa häneltä: Kuinka kirjanoppineet sanovat että Eliaan pitää ensin tuleman? Niin Jeesus vastasi: Elias kyllä tulee ensin ja saattaa kaikki kohdalleen, ja hänelle kuuluu se, mikä on Ihmisen Pojastakin kirjoitettu: Hän on paljon kärsivä ja tuleva pilkattavaksi. Mutta minä sanon teille: Elias on jo ollut eivätkä he tunteneet häntä, vaan tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä kirjoitettu on. Samoin on Ihmisen Poikakin heiltä kärsivä. Silloin oppilaat ymmärsivät hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.

151. Kuunvaihetautisen parantaminen.
Seuraavana päivänä heidän tullessaan alas vuorelta oppilasten luo, näki hän paljo kansaa heidän ympärillään ja kirjanoppineita väittelemässä heidän kanssaan. Hänet nähdessään hämmästyi koko kansa ja riensivät hänen luokseen tervehtimään häntä. Hän kysyi heiltä: Mitä te väittelette heidän kanssaan? Silloin eräs mies kansan joukosta tuli hänen eteensä lankesi polvilleen ja sanoi: Herra, minä rukoilen sinua, armahda minun poikaani, sillä hän on minun ainokaiseni. Hänellä on mykkähenki ja on kuunvaihetautinen ja kärsii kovin. Hän lankee usein milloin tuleen, milloin veteen. Ja kun henki käy hänen kimppuunsa, huutaa hän kohta, ja se riuhtoo häntä, niin että hän pursuttaa vaahtoa ja kiristelee hampaitaan, ja se poistuu hitaasti hänestä runnellen ja kuihduttaen häntä. Minä toin hänet sinun luoksesi, muta kun olit poissa niin minä rukoilin sinun oppilaitasi ajamaan se pois hänestä, mutta he eivät voineet.
Niin Jeesus sanoi. Oi sinä epäuskoinen ja nurja sukupolvi, kuinka kauvan minun on oltava teidän keskuudessanne. Kuinka kauvan minun on kärsittävä teitä? Tuokaa hänet tänne minulle! Ja he toivat sen hänen luokseen. Jo tuodessa alkoi riivaajainen repiä ja riuhtoa häntä ja hän kaatui maahan, kieritteli itseänsä ja vaahtosi.
Ja Jeesus kysyi hänen isältään: Kuinka kauvan aikaa tätä on hänellä ollut? Hän sanoi: lapsuudesta asti. Ja monesti se on viskannut hänet tuleenkin ja veteen, hukuttaakseen häntä. Mutat jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä. Jeesus sanoi hänelle. Jos voit, sanot,kaikki on mahdollista uskovalle. Lapsen isä huusi heti: Minä uskon, auta minun epäuskoani. Mutta kun Jeesus näki, että kansaa riensi sinne, nuhteli hän sitä saastaista henkeä, riivaajaista, ja sanoi: Sinä mykkä ja kuuro henki, minä käsken sinua: Lähde ulos hänestä, äläkä enää mene häneen. Niin se huusi ja kouristi häntä kovasti ja lähti ulos. Hän kävi ikäänkuin kuolleeksi, niin että useammat sanoivat: hän kuoli. Mutta Jeesus tarttui hänen käteensä ja nosti hänet ylös. Hän nousi. Ja kaikki hämmästyivät Jumalan suurta voimaa.– Jeesuksen mentyä huoneeseen erikseen, tulivat hänen oppilaansa hänen luoksensa ja kysyivät: Miksi me emme voineet ajaa sitä ulos? Jeesus sanoi heille: Teidän heikkouskoisuutenne tähden. Sillä totisesti, jos teillä olisi uskoa sinapin siemenekään verran, niin voisitte sanoa tälle vuorelle: Siirry täältä tuonne ja se siirtyisi eikä teille olisi mikään mahdotonta. muta tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla, kuin rukouksella.

152. Toinen ilmoitus kärsimisestä.
Ihmisten ihmetellessä kaikkia Jeesuksen tekoja sanoi hän oppilaillensa heidän oleskellessansa Galileassa, jossa hän tahtoi pysyä salassa, voidaksensa opettaa oppilaitansa: Pankaa mieleenne nämät puheet, sillä aika joutuu, jolloin Ihmisen poika annetaan ihmisten käsiin ja he tappavat hänet ja kun hän on tapettu, niin hän nousee ylös kolmantena päivänä. Se puhe oli heille niin peitettyä, etteivät he sitä ymmärtäneet ja he pelkäsivät sitä kysyäkin. Sentähden he tulivat siitä sangen murheelliseksi.

153. Veroraha.
Heidän saavuttuaan Kapernaumiin tulivat temppeliveronkantajat Kallion luo ja sanoivat: Eikö opettajanne maksa temppliveroa? Hän sanoi: Maksaa. Ja hänen tullessaan huoneeseen sanoi Jeesus hänelle ennenkuin hän mitään ehti puhua: Mitä arvelet Siimon? Keltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta? Hänen vastattuaan: Vierailta, sanoi Jeesus: lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme loukkaisi heitä, niin mene järveen ja heitä onkesi veteen. Ota sitten ensiksi nouseva kala, ja kun aukaiset sen suun, niin löydät hopearahan. Ota se, ja anna heille minun ja itsesi puolesta.

154. Oppilasten suuruudenhalu y.m.
Kotiin tultuansa Kapernaumiin kysyi hän heiltä: Mistä te tiellä keskustelitte? Mutta he olivat vaiti; sillä he olivat tiellä keskustelleet toistensa kanssa siitä, kuka heistä mahtoi olla suurin taivasten valtakunnassa. Mutta kun hän tiesi heidän ajatuksensa, istuutui hän, kutsui ne kaksitoista luokseen ja sanoi heille: Jos joku tahtoo olla ensimäinen, hänen on oltava viimeisenä kaikista ja kaikkien palvelijana. Sitte hän kutsui luokseen lapsen, asetti sen viereensä, istuen heidän keskellään ja sanoi: Ellette muuta mieltänne ja tule lasten mielisiksi (= suoriksi, luottavaisiksi), niin ette ensinkään pääse taivasten valtakuntaan. Se siis, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, hän on suurin taivasten valtakunnassa. Otettuansa sen syliinsä sanoi hän heille; Se joka ottaa luoksen yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, hän ottaa luokseen minut; ja se joka minut ottaa luokseen, niin hän minut ottaessaan ottaa luokseen sen, joka minut lähetti. Silloin Johannes sanoi: Johtaja, me näimme erään miehen sinun nimelläsi ajavan ulos riivaajaisia ja me kielsimme häntä, koska hän ei seuraa meidän mukanamme. Mutta Jeesus sanoi hänelle: älkää kieltäkö häntä, sillä ei kukaan, joka tekee voimateon minun nimissäni, saata kohta puhua pahaa minusta. Se, joka siis ei vastusta meitä, hän on meidän puolellamme. Sentähden jos joku antaa teille vaikka vaan maljallisen vettä juoda, pitäen teitä Voidellun (Kristuksen) omina, niin vakuuttamalla minä vakuutan teille: hän ei jää palkkaansa paitsi.

155. Viettelyn karttaminen.
Mutta sille joka viettelee yhtäkin näistä pienemmistä, jotka uskovat minuun, olisi ollut helpompaa, että myllynkivi kaulaan ripustettuna olisi upotettu meren syvyyteen. Voi maailmaa viettelysten tähden, sillä pakostakin viettelykset tulevat; mutta voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! Pitäkää vaari itsestännekin. Jos kätesi viettelee sinua, niin hakkaa se poikki ja heitä pois luotasi; sillä parempi on sinun käsipuolena käydä elämään, kuin molemmat kädet tallella joutua kadotukseen, sammumattomaan tuleen. Jos jalkasi viettelee sinua, niin hakkaa se poikki ja heitä luotasi; sillä parempi on sinun jalkapuolena päästä elämään, kuin molemmat jalat tallella tulla heitetyksi kadotukseen. Jos silmäsi viettelee sinua, niin kaiva se päästäsi ja heitä pois, sillä parempi on sinun silmäpuolena käydä elämään, kuin molemmat silmät tallella tulla työnnetyksi kadotukseen, jossa heidän matons ei kuole eikä tuli sammu.
Suola on hyvä, mutta jos suola muuttuu suolaamattomaksi, niin millä sitte maustatte. Säilyttäkää suola itsessänne ja suojatkaa rauhaa keskuudessanne.
Varokaa ettette hyljeksi yhtään näistä pienistä, sillä minä sanon teille: Heidän enkelinsä taivaissa näkevät alati minun taivaissa olevan Isäni kasvot.
– Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentäyhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä ? Ja jos niin käy, että hän löytää sen, niin toden totta hän iloitsee siitä enemmän, kuin niistä yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet. Niin on teidän taivaisen Isänne tahto, ettei yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.

156. Velvollisuudet rikkovaa veljeä kohtaan.
Jos veljesi rikkoo, niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken. Jos hän kuulee sinua, niin sinä olet voittanut veljesi( Herralle). Mutta jos hän ei sinua kuule, niin ota vielä mukaasi yksi tai kaksi, että kutakin asiaa varmentaisi kahden tai kolmen todistajan lausunto. Mutta jos hän ei heitäkään kuule, niin ilmoita seurakunnalle. Mutta jos hän ei seurakuntaakaan ota kuullakseen, niin pidä häntä pakanana ja pahimuksena. Minä vakuuttamalla vakuutan teille: Se kaikki minkä te sidotte maan päällä, se tulee sidotuksi taivaassa ja kaikki, minkä te irrotatte maan päällä, se tulee irrotetuksi taivaassa. Vielä minä vakuutan teille: jos kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, ja he sitä anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimessäni , siellä minä olen heidän keskellään.

157. Sovinnollisuus ja anteeksiantavaisuus.
Silloin Kallio meni hänen luokseen ja sanoi: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Seitsemänkö kertaa enintään? Jeesus sanoi hänelle: Minä sanon sinulle. Ei seitsemän kertaa, vaan seitsämänkmmentä kertaa seitsemän. Verratkaamme sentähden taivasten valtakuntaa kuninkaan mieheen, joka vaati palvelijoitaan tilille. Kun hän ryhtyi otamaan vastaan tilityksiä, niin tuotiin hänen eteensä eräs joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta talenttia. Muta kun tällä ei ollut millä maksaa, niin hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki mitä hänellä oli oli velan maksoksi. Silloin se palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: herra, ole pitkämielinen minulle, kyllä minä sinulle kaikki maksan. Silloin herran tuli sääli sitä palvelijaa, laski hänet vapaaksi ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta poistuttuaan tapasi tuo palvelija erään palveluskumppaninsa, joka oli hänelle velkaa sata denaria. Tähän hän tarttui kiinni, alkoi kuristaa kurkusta ja sanoi: Maksa minkä olet velkaa. Silloin hänen palveluskumppaninsa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: Ole pitkämielinen minulle, kyllä maksan sinulle. Vaan hän ei tahtonut odottaa, vaan meni ja heitätti hänet vankeuteen, kunnes suorittaisi velkansa. Tämän nähtyään tulivat hänen palveluskumppaninsa sangen murheellisiksi sekä meivät ilmoittamaan herrallensa koko tapahtuman. Silloin hänen herransa kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle: Sinä paha palvelija, minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan rukoiltuasi minua; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin snua armahdin. Vihoissaan hänen herransa antoi hänet kiduttajan (engl. jailers; kreikk. torturers) haltuun siksi, kunnes hän maksaisi kaiken velkansa hänelle. Näin minun taivaallinen Isänkin tekee teille jolltte sydämestänne anna anteeksi kukin veljelleen ja sisarelleen.

158. Jeesus ja hänen veljensä lähtevät juhlalle.
Senjälkeen vaelteli Jeesus ympäri Galileaa, sillä hän vältteli Juudeassa matkustelua juutalaisten vainon tähden. Kun juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä, niin sanoivat hänen veljensä hänelle: Lähde täältä ja mene Juudeaan, että oppilaasikin näkisivät aikaansaamasi teot. Sillä ei kukaan tee mitään salaa, jos tahtoo julkisuudessa pysyä. Jos kerran sellaisia tekoja teet, niin julkaise itsesi maailmalle. Sillä hänen veljensäkään eivät vielä uskoneet häneen. Jeesus vastasi: Minun aikani ei ole vielä tullut, mutat teillä on aika aina sovelias. Maailmalla ei ole syytä teitä vihata, mutta minua se vihaa, sillä minä vakuutan sen työt pahoiksi. Menkää te ylös juhlaan, minä en vielä mene ylös tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä täyttynyt. Tämän heille sanottuaan jäi hän Galileaan. Mutta kun veljet olivat menneet ylös juhlaan, niin läksi hänkin sinne ei julki vaan salaa.

159. Matka Samarian kautta y.m.
Kun aika oli täyttymässä, jolloin hän oli otettava täältä ylös, niin suunnitteli hän matkansa Jerusalemiin ja lähetti sanansaattajia edelleen. He läksivät edelle ja tulivat erääseen Samarialaiseen kylään valmistaakseen hänelle majaa. Mutta siellä ei otettu häntä vastaan, koska hän oli Jerusalemiin menossa. Kun hänen oppilaansa Jaakob ja Johannes sen näkivät, sanoivat he: Herra, tahdotko, että me käskemme tulen taivaasta tulla alas ja hävittää heidät, niinkuin Eliaskin teki? Mutta hän kääntyi ja nuhteli heitä sanoen: Ette tiedä millaisen hengen te olette. Sillä Ihmisen Poika ei tullut kadottamaan ihmisten sieluja, vaan pelastamaan. Sitten he vaelsivat toiseen kylään.

160. Matkalla liittyy uusia oppilaita.
Heidän vaeltaessaan tiellä sanoi eräs kirjanoppinut hänelle. johtaja, minä haluan seurata sinua, mihin ikinä sinä menet. Niin Jeesus sanoi hänelle: ketuilla on heidän luolansa ja taivaan linnuilla heidän pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi.
Mutta eräälle toiselle hän sanoi: Seuraa minua! Tämä sanoi: Salli minun ensin käydä isäni hautaamassa. Mutta Jeesus sanoi hänelle: Anna kuolleiden haudata kuolleitaan, mutta mene sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.
Vielä sanoi eräs. Minä tahdon seurata sinua, Herra, mutta salli minun ensinnä käydä ottamassa jäähyväiset kotona olevilta. Mutta hänelle Jeesus sanoi: Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taakseen, ole sovelias Jumalan valtakuntaan.

161. Jeesus julistaa persoonastaan Jerusalemissa.
Juhlan aikana juutalaiset etsivät häntä ja sanoivat: Missä hän on? Hänestä oli paljo kiistaa kansan keskuudessa. Toiset sanoivat: Hän on hyvä, muta toiset sanoivat: Ei, vaan hän villitsee kansaa. Julkisesti ei kuitenkaan kukaan hänestä puhunut, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Mutta puolijuhlasa meni Jeesus pyhättöön opettamaan. Opetusta kuullessaan juutalaiset ihmettelivät: Kuinka tämä kirjoituksia tuntee, vaikkei ole oppimassakaan ollut? Jeesus vastasi heille: Minun oppini ei ole minun, vaan sen, joka minut lähetti. Mutta se vain, joka tahtoo toteuttaa Hänen tahtoaan, tulee ymmärtämään, onko tämä oppi Jumalasta kotoisin, vai puhunko minä omiani. Se, joka omiaan puhuu, se etsii omaa kunniaansa, mutta se joka harrastaa lähettäjänsä kunniaa, hän on totuudellinen eikä hänessä ole vilppiä. Eikö Mooses ole antanut teille lakia, muta kukaan teistä ei pidä lakia. Miksi tavoitatte minua tappaaksenne?
Kansa vastasi: Sinussa on riivaajajainen, kuka sinua tavoittaa tappaakseen. Jeesus vastasi: Yhden teon minä tein ja te kaikki kummastelette. Mooses on antanut teille ympärileikkauksen- ei että se olisi Moosekselta, vaan isiltä – tehdäksenne ympärileikaten jäsentä terveeksi ja te ympärileikkaatte lepopäivänä ihmisen. Jos ihminen ympärileikataan lepopäivänä, että vältettäisiin Mooseksen lain rikonta, niin miksi vihaatte minua, kun minä lepopäivänä paransin koko ihmisen. Älkää arvostelko silmän näöltä, vaan lausukaa oikea tuomio.

162. Silloin muutamat Jerusalemissa asuvista sanoivat:
Silloin muutamat jerusalemissa asuvista sanoivat: Eikö tämä ole juuri se, jota he etsivät tappaakseen? Ja katso, hän puhuu vapaasti eiväktä he sano hänelle sanaakaan. Ovatkohan hallitusmiehet todella tulleet tuntemaan, että tämä on se Voideltu. Kuitenkin me tiedämme, mistä tämä on, mutta kun Voideltu tulee, niin ei kukaan tiedä, mistä hän on.
Mutat opetatessaan pyhätössä korotti Jeesus ääntänsä ja sanoi: Te tunnette minut ja tiedätte, mistä minä olen, muta kuitenkin, itse lähettämänäni en ole tullut, vaan lähettäjäni on se oikea Lähettäjä. Häntä te ette tunne. Mutta minä tunnen hänet, sillä hänen tyköään minä olen tullut ja hän on minut lähettänyt.

163. Ryhdytään ottamaan kiinni.
Mutta silloin ryhdyttiin ottamaan kiinni häntä, mutta kukaan ei käynyt häneen käsiksi, sillä hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. Mutta useat kansasta uskoivat häneen ja sanoivat: Kun Voideltu tulee, niin tehneekö hän enemmän ihmeitä, kuin tämä on tehnyt? Kun farisealaiset saivat kuulla kansan hänestä tällaisia puhelevan, niin ylipapit ja farisealaiset lähettivät käskyläisiä ottamaan häntä kiinni.
Mutta Jeesus sanoi: Vielä vähän aikaa minä olen teidän kanssanne ja sitten minä palaan Lähettäjäni luoksi. Silloin te etsitte minua, ettekä löydä, ette myös voi tulla sinne, missä minä olen. Niin juutalaiset puhelivat keskenään: Minne tämä aikoo mennä, koska emme saata löytää häntä? Aikoneeko hän mennä hajallaan asuvien kreikkalaisten keskuuteen, kreikkalaisia opettamaan? Mitä se on, kun hän sanoo: Silloin etsitte minua, ettekä löydä. Ette myös voi tulla sinne, missä minä olen.

164. Jeesus puhuu Pyhästä Hengestä.
Mutta Juhlan viimeisenä, suurena päivänä seisoi Jeesus ja puhui korkealla äänellä: Jos jotakin janottaa, niin tulkoon hän minun luokseni ja juokoon. Sen sisustasta, joka minuun uskoo, vuotavat elävän veden virrat, niinkuin kirjoitus sanoo ( Kts. Hes. Temppelistä lähtevä virta) . Mutta sen hän sanoi siitä hengestä, jonka häneen uskovat tulivat saamaan, sillä henkeä ei oltu vielä annettu, koska Jeesus oli vielä kirkkauteensa korottamatta.
Kuultuaan nämä sanat sanoivat muutamat kansasta: Tämä on totisesti se Ennustaja. Toiset sanoivat. Tämä on Voideltu. Mutta toiset väittivät: Ei suinkaan Voideltu Galileasta tule? Eikö kirjoitus sano Voidellun olevan Daavidin jälkeläisen ja tulevan pienestä Betlehemin kaupungista, jossa Daavid oli? Hänestä syntyi siis kiistaa kansassa. Muutamat heistä tahtoivat ottaa hänet kiinni, mutta ei kukaan kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Sitten palasivat käskyläisetkin ylipappien ja farisealaisten luo ja ne sanoivat heille: Miksi ette häntä tänne tuoneet? Käskyläiset vastasivat: Ihminen ei ole koskaan niin puhunut, kuin se mies puhuu. Farisealaiset sanoivat: Oletteko tekin eksytetyt? Onko kukaan hallitusmiehistä tai farisealaisista häneen uskonut. Mutta tuo kansa, joka ei tunne lakia, on kirottu. Niin Nikoteemus, se joka ennen oli käynyt Jeesuksen luona ja oli yksi heistä, sanoi heille: Tuomitseeko lakimme ketään ennenkuin häntä kuulustellaan ja saadaan tietää, mitä hän tekee? He vastasivat: Oletko sinäkin galilealainen? Tutki, niin näet, ettei Galileasta ennustajaa nouse. He hajaantuivat sitten kukin kotiansa.

165. Aviorikkoinen vaimo.
Yöksi Jeesus meni Öljyvuorelle ja varhain aamulla hän taas saapui pyhättöön ja koko kansa keräytyi hänen luokseen. Sitten hän istuutui opettamaan heitä. Silloin toivat kirjanoppineet ja farisealiset hänen luokseen erään aviorikoksesta kiinni otetun vaimon, asettivat sen hänen eteensä ja sanoivat: Opettaja, tämä vaimo on tavattu itse teossa tekemässä aviorikosta ja Mooses on laissa käskenyt kivittää sellaiset. Mutta mitä sinä sanot? Sen he sanoivat kietoakseen häntä, saadakseen aihetta syyttää häntä. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Muta kun he yhä pitivät kiinni kysymyksestään, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: Se teistä, joka on viaton, heittäköön ensinnä häntä kivellä. Sen sanottuaan hän taas kumartui alas ja kirjoitti maahan. Tämän kuultuansa alkoi heidän omatuntonsa nuhdella heitä heidän syyllisyydestään ja he poistuivat toinen toisensa jälkeen vanhimmista alkaen ja jäljelle jäi Jeesus yksinään ja vaimo, ollen keskellä. Kun Jeesus oikaistuaan itsensä, ei nähnyt ketään heistä( syyttäjistä) paitsi vaimoa, niin hän sanoi: Missä syyttäjäsi ovat? Onko kukaan sinua tuominnut? Hän vastasi: Ei kukaan, Herra. Jeesus sanoi: En minäkään sinua tuomitse; mene , äläkä enää täst edes riko.

166. Juutalaisten uskottomuuden syy.
Sitten Jeesus taas puhui juutalaisille: Minä olen maailman valkeus; se , joka minua seuraa, hän ei vaella pimeydessä, vaan hänellä on elämän valkeus. Farisealaiset sanoivat hänelle: Todistuksesi ei ole tosi, sillä sinä olet itsesi todistaja. Jeesus vastasi: Vaikka minä todistankin itsestäni, niin todistukseni on kuitenkin tosi, sillä minä tiedän, mistä minä olen tullut ja minne menen. Te tuomitsette lihan mukaan, minä taas en tuomitse ketään. Ja jos minä tuomitsisinkin, niin tuomioni olisi kuitenkin oikea, sillä tuomitsemassa en ole minä yksinani, vaan minä ja minun lähettäjäni. Niin he sanoivat: Missä on isäsi? Jeesus vastasi: Ette tunne minua ettekä Isääni. Jos te tuntisitte minut, niin tuntisitte Isänikin. Tämän Jeesus puhui Uhriarkun luona opettaessaan pyhätössä eikä kukaan ottanut häntä kiinni, sillä hänen aikansa ei ollut vielä tullut.

167. Taas Jeesus sanoi heille:
Taas Jeesus sanoi heille: Minä menen pois ja te etsitte minua ja kuolette teidän vioissanne. Minne minä menen, niin sinne te ette voi tulla. Silloin juutalaiset sanoivat: Tappaako hän itsensä, kun hän sanoo: minne minä menen, niin sinne te ette voi tulla. Hän sanoi heille: Te olette alhaalta, mutta minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en kuulu tähän maailmaan. Sen tähden minä sanoin teidän kuolevan vioissanne. Sillä jollette usko minua siksi, niin te kuolette vioissanne. Silloin he sanoivat. Kuka sinä olet? Jeesus sanoi heille: Juuri se, miksi minä alussa olen teille sanonut! Minulla on paljon teistä puhumista ja arvostelemista, mutta minun Lähettäjäni on vakaa ja häneltä kuulemaani minä maailmalle puhun. – Mutta he eivät ymmärtäneet hänen Isästä heille puhuvan.

168. Isä on opettanut Pojalle.
Jeesus sanoi heille: Ylennettyänne Ihmisen Pojan ymmärrätte minun siksi ja huomaatte, etten minä mitään tee itse altani, vaan puhun tätä, sen mukaan, kuin Isä on minulle opettanut, ja minun Lähettäjäni on minun kanssani, eikä hän jätä minua yksin, sillä minä teen aina sitä, joka miellyttää häntä. Hänen puhuessaan tätä uskoivat useat häneen.

169. Niille juutalaisille, jotka uskoivat Jeesukseen ,sanoi Hän:
Niille juutalaisille, jotka uskoivat Jeesukseen, sanoi hän: Jos te riiputte kiinni minun puheessani, niin te todenteolla olette minun oppilaitani, ja tulette tuntemaan totuuden ja totuus on vapauttava teidät. He vastasivat hänelle: Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia; kuinka sinä sanot: On vapauttava teidät!
Jeesus sanoi: Todentotta, jokainen rikoksientekijä on rikoksiensa orja. Mutta orja ei pysy aina kotona: Poika pysyy ijäti. Jos siis Poika teidät vapauttaa, niin te todella vapaiksi tulette. Tiedän kyllä teidän olevan Aabrahamin jälkeläisiä, mutta kuitenkin – te tavoitatte tappaa minua, koska minun sanoillani ei ole teissä sijaa. Minä puhun Isäni luona näkemiäni ja te toteutatte kuulemianne teidän isiltänne. He vastasivat hänelle. Aabraham on meidän isämme. Jeesus sanoi. Jos olette Aabrahamin lapsia, niin tehkää Aabrahamin tekoja. Mutta nyt tavoitatte minua tappaaksenne puhuttuani teille Jumalalta kuulemani totuuden. Aabraham ei tehnyt sellaista. Mutta te teette juuri teidän isänne tekoja. He sanoivat hänelle. Emme me ole äpärinä syntyneitä, meillä on yksi Isä, Jumala. Jeesus sanoi heille: jos Jumala olisi teidän Isänne, niin te rakastaisitte minua, sillä minä olen lähtenyt ja tullut Jumalasta. En ole tullut itsestäni, vaan Hän lähetti minut. Miksi ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, ettette saata kestää sanojani. Te olette siitä isästä perkeleestä ja sen isänne himoja te tahdotte toteuttaa. Hän on ollut ihmismurhaaja alusta alkaen eikä hän totuudessa pysy, koska hänessä ei ole totuutta. Valhetta puhuessaan hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. Minua te ette usko, koska minä puhun totuuden. Kuka teistä voi todistaa minua syylliseksi johonkin vikaan? Mutta kuitenkin, kun minä puhun totta, niin miksi ette usko? Vaan- Jumalasta kotoisin olevahan yksin saattaa Jumalan sanoja kuulla! Ettehän siis usko, koska ette Jumalasta ole. Juutalaiset vastasivat: Emmekö ole hyvin oikeassa sanoessamme sinua samarialaiseksi ja että sinussa on paholainen. Jeesus vastasi: Ei minussa ole paholaista, vaan minä kunnioitan Isääni ja te häpäisette minua.

170. Isä etsii Pojan kunniaa.
Mutta minä en etsi omaa kunniaani, vaan se kyllä on olemassa, joka sitä etsii ja tutkii. Vakuuttamalla minä vakuutan teille: jos joku huolellisesti säilyttää minun opetukseni, niin ei hän koskaan joudu kuoleman valtaan. Juutalaiset sanoivat. Nyt me ymmärrämme, että sinulla on paholainen. Aabraham on kuollut sekä ennustajat ja sinä sanot: Jos joku huolellisesti säilyttää minun opetukseni, niin ei hän koskaan maista kuolemaa. Et kait sinä suurempi ole kuin isämme Aabraham, joka kuoli? Ja ennustajat kuolivat. Kenenä sinä itseäsi pidät? Jeesus vastasi: minun kunniani olisi arvotonta, jos se olisi itse etsimääni. Mutta se on minun Isäni, joka minua kunnioittaa, hän, jota te sanotte Jumalaksenne. Mutta te ette tunne häntä. Minä kyllä hänet tunnen. Ja jos minä en sanoisi häntä tuntevani, niin minä olisin valehtelija niinkuin tekin. Mutta minä tunnen hänet ja säilytän huolellisesti hänen opetuksensa. Aabraham, teidän isänne, iloitsi jo edeltä minun päivieni näkemisestä. Sen hän sitte näkikin, ja ihastui siitä suuresti. Niin juutalaiset sanoivat: Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanhakaan ja olet jo nähnyt Aabrahaminkin. Jeesus sanoi heille: Vakuuttamalla minä vakuutan teille: Minä olin jo ennen Aabrahamin syntymää. Silloin he poimivat kiviä alkaakseen heitellä häntä, mutta hän lymysi ja läksi pois pyhätöstä.

171. Jeesus kehoittaa tekemään Jumalan tekoja.
Ohi kulkiessaan havaitsi hän erään miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokeana. Silloin tulivat hänen oppilaansa kysymään häneltä: Opettaja, kuka rikkoi, tämäkö vai hänen vanhempansa, niin että hän syntyi sokeana? Hän sanoi: Ei tämä rikkonut eikä hänen vanhempansakaan, vaan se tapahtui sitä varten, että Jumalan työt ilmenisivät hänessä. Tehkäämme minun lähettäjäni tekoja niinkauvan, kuin päivää riittää, sillä yö on tuleva, jolloin ei kukaan saata työtä tehdä. Maailmassa ollessani olen minä sen valkeutena.

172. Jeesus parantaa sokean.
Tämän sanottuaan sylki hän maahan, sekoitti syljestä tahtaan, siveli sen tahtaan hänen silmilleen ja sanoi: Mene pesemään itsesi Siloan lammikossa. Hän meni, pesi itsensä ja tuli sieltä näkevänä. Silloin naapurit ja muut, jotka ennen olivat hänet nähneet kerjäläisenä, sanoivat: Eikö tämä ole se, joka istuskeli kerjäämässä? Toiset sanoivat: Hän se on. Toiset taas sanoivat. Ei, vaan hän on sen näkönen. Itse hän sanoi: Minä se olen. Niin he sanoivat hänelle: Miten sinun silmäsi ovat auenneet? Hän vastasi: Se mies, jota nimitetään Jeesukseksi, teki tahtaan, voiteli sillä silmäni ja sanoi: Mene ja pese itsesi Siloan lammikossa. He sanoivat hänelle: Missä hän on? Hän vastasi. En tiedä.

173.Ennen sokeata tutkitaan.
Sitte he veivät tuon ennen sokeana olleen farisealaisten luokse. Se päivä, jona Jeesus teki tahtaan ja avasi hänen silmänsä, oli lepopäivä. Farisealaisetkin tiedustelivat häneltä, miten hän oli saanut näkönsä ja hän selitti. Hän pani tahtaan silmilleni, minä pesin itseni ja nyt näen. Silloin muutamat farisealaiset sanoivat: Se ihminen ei ole tullut Jumalan luota, koska hän ei huolellisesti säilytä lepopäivää. Mutta toiset sanoivat: Kuinka rikollinen ihminen saattaisi sellaisia ihmeitä tehdä. Ja heidän keskuudesaan oli kiistaa. Sitte he sanoivat sokealle: Mitä sinä sanot hänestä, koska hän aukaisi silmäsi? Hän sanoi: Hän on Ennustaja.

174. Sokean vanhempia tutkitaan.
Mutta juutalaiset eivät uskoneet häntä sokeana syntyneeksi ja sitte näköään saaneeksi, ennenkuin kutsuivat sen näkeväksi tulleen vanhemmat ja kysyivät heiltä: Onko tämä teidän poikanne, jonka te sanotte sokeana syntyneen? Kuinka hän nyt näkee? Hänen vanhempansa sanoivat: Me tiedämme tämän pojaksemme ja sokeana syntyneen, mutta sitä emme tiedä , kuinka hän nyt näkee ja kuka hänen silmänsä on avannut. Mutta kyskää häneltä itseltä, hänellä on jo kyllä ikää , puhukoon itse puolestaan. – Tämän hänen vanhempansa sanoivat, koska he pelkäsivät juutalasia, sillä ne olivat jo sopineet keskenään, että kokoushuoneesta suljettaisiin pois kukin, joka hänet tunnustaisi Voidelluksi. Sen vuoksi hänen vanhempansa sanoivat: Hänellä on jo kyllä ikää, kysykää häneltä.

175. Sokeata tutkitaan vielä.
Sitten he kutsuivat toistamiseen sen sokeana olleen miehen ja sanoivat hänelle: Anna Jumalalle kunnia, me tiedämme sen ihmisen rikolliseksi. Hän vastasi. Onko hän rikollinen vai ei sitä en tiedä. Sen vain minä tiedän, että minä, joka ennen olin sokeana, nyt näen. Niin he sanoivat: Mitä hän teki sinulle? Miten hän avasi silmäsi? Hän vastasi heille: Johan minä kerroin teille, ettekä ottaneet kuullaksenne. Miksi taas tahdotte sitä kuulla? Ette kai tekin aio ruveta hänen oppilaikseen? Silloin he alkoivat herjata häntä ja sanoivat: Sinä hänen oppilaansa olet, mutta me olemme Mooseksen oppilaita. Me tiedämme Jumalan puhuneen Moosekselle, mutta mistä tuo on, sitä me emme tiedä. Hän vastasi. Sehän tässä onkin ihmeteltävää, että te ette tiedä, mistä hän on, ja hän kuitenkin aukaisi silmäni. Me tiedämme, ettei Jumala kuule rikollisia, vaan sitä hän kuulee, joka pelkää häntä ja toteuttaa hänen tahtoansa. Ei ole maailman alusta alkaen kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi tullut Jumalan luota, niin ei hän mitään kykenisi tekemään. He sanoivat hänelle: Sinä olet kaikellaisissa vioissa siitetty ja tulet meitä opettamaan, ja työnsivät hänet ulos.

176. Jeesus tapaa hänet vielä.
Jeesuskin sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos. Hänet tavatessaan sanoi Jeesus hänelle: Uskotko sinä ihmisen Poikaan? Hän vastasi: Kuka se sitten on, uskoakseni häneen? Jeesus sanoi hänelle. Sinä olet nähnyt hänet, ja se on hän, joka puhuu kanssasi. Niin hän sanoi: Herra, minä uskon, ja kumarsi häntä. Jeesus sanoi: Erottelua varten minä olen tullut maailmaan, niin että näkemättömät tulisivat näkemään ja näkevät sokeiksi.

177. Olemmeko mekin sokeita.
kun muutamat hänen kanssaan olevat farisealaiset kuulivat tämän puheen, sanoivat he hänelle: Olemmeko mekin sokeita? jeesus sanoi heille: Jos tuntisitte olevanne sokeita, niin te ette olisi rikollisia, mutta nyt sanotte: me näemme, niin sentähden te pysytte kiinni rikollisuudessanne. Minä vakuuttamalla vakuutan teille: Se joka ei ovesta mene sisälle lammastarhaan, vaan kiipee sinne yli muualta, niin se on varas ja rosvo. Mutta ovestamenijä, hän on lammasten paimen, sillä hänelle vain ovenvartija oven avaa ja hänen ääntänsä vain ne hänen lampaansa seuraavat. Ja niitä hänen omia lampaitansa hän huutelee nimeltään ja johtaa heidät laitumelle. Ja johdettuaan kaikki omansa laitumelle, kulkee hän heidän edellään ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, sillä he eivät tunne vierasten ääntä.

178. Jeesus sanoo olevansa lammasovi.
Tämän kuvauksen Jeesus kertoi heille, mutta he eivät ymmärtäneet hänen kertomaansa kuvausta. Niin Jeesus vielä jatkoi heille: Täyttä totta minä puhun sanoessani teille: Minä olen lammasovi. Kaikki minun edelläni olleet ovat varkaita ja rosvoja, mutta lampaat eivät ole kuulleet heitä. Minä olen ovi. Jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu. Hän menee sisälle ja tulee ulos ja löytää laidunta. Varas tulee vaan varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut tuomaan heille elämää ja yltäkylläisyyttä. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen panee henkensäkin alttiiksi pelastaakseen lampaat. Mutta palkkalainen – sillä hän ei ole oikea paimen eikä lampaat ole hänen omiansa- pakenee nähdessään suden tulevan, jättää lampaat ja susi raatelee niitä sekä hajoittaa ne. Hän ei välitä lampaista, sillä hän on palkkalainen, hän pakenee. Minä olen se hyvä paimen; minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isänikin minut tuntee ja minä tunnen Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaat pelastaakseni. Mutta minulla on muitakin lampaita. Ne eivät kuulu tähän lammastarhaan, mutta nekin saavat kuulla minun ääneni, niin että tulee olemaan yksi lauma ja yksi paimen. Sentähden Isä minua rakastaa, kun minä panen henkeni alttiiksi, kuitenkin ottaakseni sen taas takaisin. Ei kukaan ota sitä minulta, vaan vapaaehtoisesti minä sen alttiiksi panen. Minulla on valta se panna alttiiksi, ja minulla on myös valta se ottaa takaisin. Sen määräyksen minä olen saanut Isältäni.

179. Näidenkin sanain tähden syntyi kiistaa…
Näidenkin sanain tähden syntyi kiistaa juutalaisten keskuudessa. Useat heistä sanoivat: Hänessä on paha henki, ja : Hän on järjiltään, mitä häntä kuultelette. Toiset taas sanoivat: Nämät eivät ole pahan hengen riivaaman sanoja. Eihän paha henki voi sokean silmiä aukaista.

180. Jeesus lähettää 70 oppilastaan.
Sen jälkeen määräsi Herra vielä toiset oppilaat läheteiksi, seitsemänkymmentä luvultaan, ja lähetti heitä edellään kaksittain kuhunkin kaupunkiin tai paikkakuntaan, johon itse aikoi saapua. Hän sanoi heille: Eloa on paljo, mutta työväkeä on vähä. Rukoilkaa siis elon Herraa
lähettämään työväkeä eloonsa. menkää, katso minä lähetän teitä, niinkuin lampaita susien keskuuteen. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkääkä kenkiä. Älkää myös tervehtikö ketään tiellä. Mutta tultuanne johonkin asuntoon sisälle, niin sanokaa ensiksi: Rauha tälle kodille. Ja jos siellä on joku rauhanlapsi, niin jää teidän rauhanne hänelle. Mutta jos ei, niin se palaa teille. Ja siinä kodissa viipykää, syökää ja juokaa, mitä heillä on tarjota, sillä työntekijän tulee saada palkkansa. Älkää siirtykö asunnosta asuntoon. Kun tulette johonkin kaupunkiin, jossa teidät otetaan vastaan, niin syökää, mitä eteenne pannaan, parantakaa siellä olevat sairaat ja sanokaa: Jumalan valtakunta on lähestynyt teitä. Mutta kun tulette johonkin kaupunkiin, jossa eivät ota teitä vastaan, niin menkää ulos sen kaduille ja sanokaa: Tomunkin, joka kaupungistanne on tarttunut jalkoihimme, me pudistamme teille, kuitenkin se tietäkää, että Jumalan valtakunta oli lähestynyt. Minä sanon teille: Sodoman on sinä päivänä huokeampaa, kuin sen kaupungin.

181. Voi sinua
Sitte hän rupesi soimaamaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen ihmetyönsä olivat tapahtuneet, etteivät olleet muuttaneet mieltänsä. Voi sinua Koratsin, voi sinua Betsaida! Sillä jos sellaisia ihmetekoja olisi tehty Tyyrossa tai Siidonissa, kuin teissä, niin olisivat ne jo aikaa säkissä ja tuhassa istuen muuttaneet mielensä. Mutta Tyyron ja Siidonin onkin tuomiolla huokeampaa, kuin teidän. Ja sinä Kapernaum, kohotetaanko sinua ehkä taivaaseen asti? Ei, sinut työnnetään tuonelan syvyyksiin. Sillä jos Sodomassa olisi sellaisia voimantekoja tehty, kuin sinussa, niin se vielä tänäänkin seisoisi. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan onkin huokeampaa tilinteon päivänä kuin sen. Se, joka teidän sananne ottaa vastaan, hän ottaa vastaan minun sanani. ja se joka teidät hylkää, hän hylkää minut. Mutta se, joka minut hylkää, hän hylkää minun lähettäjäni.

182. Lähetit palaavat
Herran lähettämät 70 palasivat iloiten takaisin sanoen: Herra, riivaajaisetkin ovat meille kuuliaisia sinun nimessäsi. Silloin hän sanoi: Minä näin saatanan salaman kaltaisena putoavan alas taivaalta. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorppiooneja ja kaikkia vihollisen valtaa, eikä mikään teitä vahingoita. Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille kuuliaisia, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat taivaisissa kirjoitettuja.

183. Sillä hetkellä Hän riemuitsi Pyhässä Hengessä…
Sillä hetkellä hän riemuitsi Pyhässä Hengessä ja sanoi:

Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra
että olet salannut tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä
ja ilmaissut sen lapsenmielisille.
Niin Isä, sillä näin on sinulle näkynyt hyväksi.
Minun Isäni on kaikki antanut minun haltuuni,
eikä kukaan muu tunne Poikaa, kuin Isä,
eikä Isää kukaan muu, kuin Poika,
ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmaista.

Sitten hän kääntyi oppilaisiinsa erikseen ja sanoi:
Autuaita ovat ne silmät, jotka näkevät teidän näkemiänne.
Sillä minä sanon teille: monet ennustajat ja kuninkaat ovat toivoneet näkevänsä teidän näkemiänne eivätkä ole saaneet nähdä ja kuulla teidän kuulemianne eivätkä ole saaneet kuulla.
Tulkaa minun luokseni kaikki työn uuvuttamat ja raskaasti kuormitetut, niin minä virvoitan teitä. otakaa minun ikeeni kantaaksenne ja ottakaa minusta oppia, sillä minä olen lempeä ja nöyräsydäminen, niin te saavutatte levon teidän sieluillenne. Sillä minun ikeeni on suloinen ja minun kuormani on keveä.

184. Laupias samarialainen.
Silloin eräs lainoppinut nousi ja kysyi häneltä urkkien: Opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni ijäisen elämän? Jeesus sanoi hänelle: Mitä laissa on kirjoitettu? Miten luet? Hän sanoi: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi koko sydämelläsi, koko sielullasi ja koko voimallasi ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Hän sanoi hänelle: Oikein vastasit, tee se, niin elät.
Mutta hän tahtoi osoittautua oikeamieliseksi ja sanoi Jeesukselle: Kukahan on minun lähimäiseni? Jeesus vastasi seuraavalla kertomuksella:
Eräs mies vaelsi Jerusalemista alas Jerikoon ja joutui rosvojen käsiin, jotka riisuivat hänet alasti, löivät haavoille ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Sattumalta vaelsi eräs pappikin sitä tietä, näki hänet ja meni ohitse. Samoin eräs leviittakin, kun hän tuli sille paikalle ja näki hänet, meni hänkin ohitse. Mutta eräs samarialainenkin matkusti sitä tietä. Kun hän tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä, meni hänen luokseen, sitoi hänen haavansa sekä vuodatti niihin öljyä ja viiniä. Sitten hän pani hänet juhtansa selkään, vei majataloon ja hoiti häntä. Seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria sekä antoi majatalon isännälle ja sanoi: Hoida häntä ja palatessani minä maksan lisää sen, minkä verran enemmän kulutat. Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoittautui sen rosvojen käsiin joutuneen lähimäiseksi. Niin hän sanoi. Se, joka armahti. Niin Jeesus sanoi: mene ja tee sinäkin samoin. ‘

185. Jeesus vieraana Betanian Martan luona.
Heidän vaeltaessaan poikkesi Jeesus erääseen kylään. Siellä muuan Martta niminen nainen otti hänet luokseen asuntoonsa. Häellä oli sisar Maria nimeltään. Hän istuutui Herran jalkain juureen kuuntelemaan hänen puhettaan. Mutta Martta hommaili monellaisissa palvelushommissa. Hän tuli Jeesuksen luo ja sanoi: Herra, etkä siitä mitään välitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano nyt hänelle, että hän auttaisi minua. Herra vastasi: Martta , Martta, sinua hätäännyttää ja huolettaa monet asiat, mutta harvat vain ovat tarpeellisia, tahi vain yksi. Maria on valinnut hyvän osan ja sitä ei häneltä oteta pois.

186. Jeesus opettaa oppilailleen rukouksen.
Kun Jeesus oli eräässä paikassa rukoilemassa ja herkeni siitä, niin joku hänen oppilaansa sanoi hänelle: Herra opeta meitä rukoilemaan, niinkuin Johanneskin opetti oppilaansa. Hän sanoi heille: Kun rukoilette, niin anokaa.
Isämme taivaassa
Pyhitettäköön sinun nimesi
Lähestyköön sinun valtakuntasi.
Toteutukoon sinun tahtosi täällä maan päällä niinkuin taivaissakin.
Anna meille joka päivä tarvitsemamme leipä.
Anna meille meidän rikkomuksemme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi kaikille meidän velallisillemme.
Äläkä johda meita kiusaukseen, vaan kirvoita meitä pahanhengen käsistä.

187. Sitte Hän puhui heille helittämättömyydestä
Sitte hän puhui heille: Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee tämän luo yösydännä sekä sanoo hänelle: Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on tullut matkalta luokseni, eikä minulla ole, mitä panisin hänen eteensä! Tämä sisältä vastaa: Älä vaivaa minua, ovi on jo suljettu ja lapseni ovat kanssani vuoteessa, en saata nousta antamaan sinulle. Mutta minä sanon teille: Vaikkei hän nousekaan sentähden, että hän on hänen ystävänsä, niin nousee hän kuitenkin toisen hellittämättömyyden tähden ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Sentähden sanon teille: Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte, kolkutakaa, niin teille avataan. Sillä kukin anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.
Tai, jos joltakin teistä isistä, poika pyytäisi kalaa, niin ei kait hän kalan sijasta antaisi hänelle käärmettä, tai hänen munaa pyytäessä skorpioonia. Jos siis te, jotka pahoja olette, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, niin kuinka paljoa paremmin taivainen Isä antaa Pyhän Hengen sitä anoville.

188. Jeesus parantaa kaksi sokeaa.
Kokoushuoneen esimiehen luota Jeesuksen kulkiessa seurasi häntä kaksi sokeaa huutaen: Daavidin Poika, armahda meitä! Hänen mentyänsä huoneeseen tulivat sokeat hänen luoksensa ja Jeesus sanoi heille: Uskotteko, että minä sen voin tehdä? He sanoivat hänelle: Uskomme, Herra. Silloin hän koski heidän silmiinsä ja sanoi: Tapahtukoon teille uskonne mukaan, ja heidän silmänsä aukenivat. Sitte varoitti Jeesus heitä sanoen: Salatkaa tämä huolellisesti kaikilta! Mutta poistuttuansa he alkoivat levitellä sitä tiedoksi kautta sen seudun.

189. Jeesus parantaa riivatun mykän.
Edellisten poistuttua tuotiin hänen luoksensa eräs pahan hengen riivaama ja mykkä ihminen. Ja hänen ajettuansa pois riivajaisen puhui mykkä ja kansa ihmetteli ja sanoi: Sellaista ei ole vielä ennen nähty Israelissa. Mutta farisealaiset sanoivat: Pahain henkien päämiehen avulla hn pahoja henkiä pois ajaa. Mutta muutamat kirjanoppineet ja farisealaiset kiusasivat häneltä merkkiä taivaasta.

190. Jeesus kumoo farisealaisten väitteen.
Mutta havaittuaan heidän ajatuksensa sanoi hän heille: Kukin valtakunta, joka jakautuu itseänsä vastaan, joutuu autioksi ja talo sortuu talon päälle. Jos nyt Vastustaja on ryhtynyt itseänsä vastustamaan, niin kuinka hänen valtakuntansa pystyssä pysyy. Tehän sanotte minun ajavan ulos riivaajaisia saastaisten henkien päämiehen avulla. Mutta jos minä ajan ulos saastaisia henkiä heidän päämiehensä avulla, niin kenenkä avulla sitte teidän lapsenne niitä ulos ajavat: he tulevat siis teidän tuomareiksenne. Mutta jos minä Jumalan sormella ajan pois riivaajaisia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän luoksenne. Kun väkevä asestettuna vartioi kartanoaan, niin on hänen omaisuutensa turvassa. Mutta kun häntä väkevämpi karkaa hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, niin hän anastaa hänen aseensa, joihin hän luotti ja jakelee pois hänen keräämänsä saaliin.

191. Saastainen henki palaa joutilaaseen sydämeen.
Se ken ei ole minun kanssani, hän on minua vastaan, ja se ken ei minun kanssani kokoa, hän hajoittaa. Ihmisestä lähdettyänsä kuljeksii saastainen henki autioita paikkoja ja etsii lepoa, mutta jos hän ei sitä löydä, niin hän sanoo: Minä palaankin huoneeseeni, josta lähdin. Sinne tullessaan hän huomaa sen joutilaaksi, lakaistuksi ja koristelluksi. Silloin hän menee, ottaa mukaansa seitsemän itseään pahempaa henkeä ja he tultuaan sisään, a suvat siellä. Sen ihmisen viimeinen tila tulee edellistä pahemmaksi. Näin käy myös tämän pahan sukupolven.

192. Autuas Maria
Jeesuksen tätä puhuessa korotti eräs nainen kansan joukosta äänensä ja sanoi: Autuas on se kohtu, joka on kantanut sinua ja ne nisät, joita imit. Mutta hän sanoi: Niin kyllä, autuaita ovat ne, jotka kuuntelevat Jumalan puhetta ja noudattavat sitä.

193. Joonaan merkki.
Kansan kokoonnuttua alkoi hän puhua heille: Tämä paha ja avionrikkoinen sukupolvi tavoittelee nähdä tunnusmerkkejä, vaan sille ei anneta merkkiä, kuin ennustaja Joonaan tunnusmerkki. Sillä niinkuin Joonas oli merihirviön vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin tulee Ihmisen Poikakin olemaan maan povessa kolme päivää ja kolme yötä. Ja niinkuin Joonas oli Jumalan varoitusmerkkinä niiniveläisille, niin Ihmisen Poikakin tulee olemaan varoitusmerkkinä tälle sukupolvelle. Niiniven miehet nousevat tilille tämän sukupolven kanssa ja julistavat sen syylliseksi, sillä he muuttivat mielensä Joonaan julistuksen kuultuansa, mutta tässä on Joonasta enemmän. Eteläisen maan kuningatar nousee tilinteolle tämän sukupolen kanssa ja on julistava sen syylliseksi, sillä hän tuli maan äärestä kuulemaan Salomonin viisautta, mutta tässä on Salomonia enemmän.

194. —Ei kukaan sytytä soihtua piilottaakseen sitä.
—Ei kukaan sytytä soihtua piilottaakseen sitä tai pannakseen sen vakan alle, vaan hän saattaa sen sisääntulijain nähtäväksi jalustaan valaisemaan. Silmäsi on ruumiin soihtu. Kun silmäsi on terve, on koko ruumiisi valoisa, mutta sen turmeltuessa on koko ruumiisi pimeä. Huolehdi siis tarkoin, ettei sinun valkeutesi olisi pimeyttä.
– Jos siis sinun koko silmäsi on valoisa eikä siinä ole yhtään pimeätä kohtaa, niin on koko sinun ruumiisikin valoisa, niinkuin kirkkaan soihdun sinua valaistessa.

195. Erään farisealaisen huoneessa.
Hänen tätä puhuessaan pyysi eräs farisealainen häntä luokseen ruualle. Hän menikin sinne sisälle ja laskeutui aterioitsemaan. Mutta kun farisealainen havaitsi, ettei hän peseytynyt ennen ateriaa, niin hän ihmetteli. Silloin Herra sanoi hänelle: Kyllä te farisealaiset puhdistatte maljan ja lautasen ulkopuolen, mutta sisäpuoli teillä on täynnä ryöstöä ja pahuutta. Te mielettömät, eikö ulkopuolisen tekijä ole sisäpuoliakin tehnyt. Mutta käyttäkää sisällystä laupeuden harjoitukseen, niin kaikki on teille puhdasta. Mutta voi teitä, te farisealaiset. Te annatte kymmenykset mintuista ja ruusuista ja kaikellaisista vihanneksista, mutta ette välitä oikeamielisyydestä ettekä rakkaudesta Jumalaan. Niitä kyllä oli muistettava, mutta ei näitäkään unohdettava. Voi teitä, te fariseukset,te mielittelette ensimäistä sijaa kokoushuoneissa ja tervehdyksiä toreilla. Voi teitä, te olette kuin kätköön peittyneet haudat, joiden ylitse ihmiset tietämättään kulkevat ja saastuttavat itsensä.

196. Voi teitä, te lainoppineet.
Silloin eräs lainoppinut sanoi: Opettaja, kun noin puhut, niin sinä häpäiset meitäkin. Mutta hän sanoi: Voi teitäkin, te lainoppineet, sillä te kuormitatte ihmiset raskailla taakoilla, mutta itse ette edes yhdellä sormellanne koske noihin taakkoihin. Voi teitä, te rakentelette ennustajien hautoja ja isänne tappoivat heidät. Te olette siis isienne tekojen todistajia ja mielistytte niihin, jotka tappoivat ja rakennatte hautoja. Sentähden Jumalan viisaus sanookin: Minä lähetän heille ennustajia ja lähettiläitä ja toisia niistä he tappavat, toisia vainoavat. Siitä syystä vaaditaankin tältä sukupolvelta kaikkien ennustajien veri, joka on vuodatettu maailman luomisesta saakka, Aabelin verestä alkaen aina Sakariaan vereen asti, hänen, joka surmattiin alttarin ja pyhätön välillä. Minäsen vakuutan varmaksi teille: Tältä sukupolvelta se on vaadittava. Voi teitä, te lainoppineet. Te olette anastaneet tiedon avaimet, mutta itse ette ole menneet sisälle ja sisään meneviä te olette estäneet. Hänen sieltä lähdettyänsä alkoivat kirjanoppineet ja farisealaiset ahdistella häntä ankarasti, urkkeivat häneltä yhtä ja toista ja vaaneivat häneltä jotakin sitovaa sanaa häntä syyttääkseen.

197. Ketä tulee peljätä. Rikos Pyhää Henkeä vastaan.
Kun sillä välin kansaa kokoontui tuhatmäärin, niin että tallasivat toisiansa, alkoi hän puhua ensin oppilailleen. Pysykää erillänne farisealaisten ulkokultaisuuden hapatuksesta. Sillä ei mikään kätketty pysy ilmitulematta, eikä mikään salattu tulematta tunnetuksi. Sentähden kaikki se, mitä te pimeässä olette kuiskutelleet, sitä tullaan kuuntelemaan päivän valossa ja se, mitä te makuukammioissa olette korvaan supattaneet, sitä tullaan julistamaan kattojen päältä. — Yhden minä sanon teille, minun ystäväni: Älkää niitä peljätkö, jotka tappavat ruumiin eivätkä senjälkeen kykene mitään muuta tekemään. Vaan minä osoitan teille, ketä teidän tulee peljätä: Peljätkää sitä, jola on valta tapettuansa kadotukseen kukistaa. Totta minä sanon teille: häntä peljätkää– Eikö yhdellä pikkuassilla saada viittä varpusta. Ja kuitenkin, Jumala ei ole yhtäkään niiatä unohtanut. Teidän päänne hiuksetkin ovat kaikki luettuja. Älkää siis peljätkö, sillä te olette suuremmanarvoiset kuin monta varpusta. — Minä sanon teille: Kunkin, joka ihmisille tunnustaa minulle kuulumisensa, niin hänet on myös Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. Mutta se, joka on omistamatta itseään minulle ihmisten edessä, häntä ei omisteta Jumalan enkelien edessä.
Se, mitä joku sanoo Ihmisen Poikaa vastaan, se annetaan hänelle anteeksi, mutta jos joku Pyhä Henkeä Herran kutsuvaa ääntä halveksuu, niin sitä ei anneta hänelle anteeksi. –Silloin kun teitä viedään kokoushuoneihin tai hallitusten tai esivaltojen eteen, niin älkää siitä huolehtiko, mitä sanoisitte tai millä puolustaisitte itseänne, sillä Pyhä Henki opettaa teille sillä hetkellä, mitä teidän on puhuttava.

198. Jeesus kieltäytyy ryhtymästä perintöriidan ratkaisijaksi.
Silloin joku kansan joukosta huusi hänelle: Opettaja, käske veljeni jakaa se perintö kanssani. Mutta hän sanoi hänelle: Ihminen, kuka minut on määrännyt teidän ratkaisijaksenne tai jakomieheksenne. Heille hän sanoi sitten: Varokaa ja kavahtakaa kaikellaista ahneutta. Sillä ei kenenkään elämä hänen varojensa runsaudesta riipu. Vaan hänen kyvystään palvella toisia.

199. Sitte hän kertoi heille vertauksen:
Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Ja hän mietti itsekseen: Mitä teen, sillä minulla ei ole minne kokoan sadon. Vihdoin hän sanoi: Näin minä teen: Minä hajoitan vanhat aittani sekä rakennan tilalle suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljan ynnä kaiken omaisuuteni ja sanon sielulleni: Sielu, sinulla on tallella paljo hyvyyttä moneksi vuodeksi: nauti lepoa, syö, juo ja iloitse! Mutta Jumala sanoi hänelle: Sinä mieletön, tänä yönä vaaditaan sinun sielusi sinulta, kenelle nyt joutuu kaikki varaamasi? Niin on sen laita, joka vain tänne kokoaa itselleen aarteita, eikä ole rikas Jumalassa.

200.- 248. kpl. Jeesuksen kolmivuotista vaikutusaikaa Pyhä Historia. Toista osaa

200. Tämän elämän murhe.
Lk. 12 22- 59.
Sitte hän sanoi oppilaillensa: Senvuoksi minä neuvon teitä: Älkää murehtiko elämisestänne: mitä söisitte, eikä ruumiistanne: millä pukeutuisitte. Sillä henki on ruokaa arvollisempi ja ruumis vaatetta. Katselkaa kaarneita, eivät ne kylvä eivätkä niitä eikä niillä ole aittaakaan, vaan Jumala kuitenkin ruokii heidät. Kuinka paljoa suurempiarvoisia te olette, kuin linnut. Ja kuka teistä murehtimisellaan voi lisätä kyynärääkään pituuteensa. Jos ette siis kykene vähintä saamaan aikaan, miksi murehditte muusta. Katselkaa liljoja! Eivät ne kehrää eivätkä kudo. Mutta kuitenkin, minä vakuutan sen teille: Ei Salomokaan kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu , kuin joku niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa ruohon, joka tänään kasvaa kedolla, mutta huomenna jo ehkä palaa pätsissä, eikä paljoa paremmin teitä, te heikkouskoiset. Älköön siis teidänkin mieltänne painako syötävän ja juotavan huolehtiminen, älkääkä olko hätääntyneitä. Juuri sellaistahan maailman pakanakansat tavoittelevat. Tietäähän teidän Isänne teidän sellaisia tarvitsevan. Vaan etsikää te ennen muuta Jumalan valtakuntaa niin nämät kaikki annetaan teille sen ohessa. Älä pelkää sinä pienoinen lauma, sillä teille teidän Isänne haluaa valtakunnan antaa.

201. Ijäinen rikkaus.
Lk. 12 22- 59.
Myykää omaisuutenne ja harjoittakaa hyväntekeväisyyttä ja siten hankkikaa itsellenne vanhenemattomat kukkarot sekä tyhjenemättömät aarteet taivaissa, joita ei varas vaani eikä koi syö. Sillä siellä, missä teidän aarteenne on, siellä viihtyy teidän sydämennekin. Pitäkää pukunne kupeilta vyötettynä ja soihtunne palavana. Olkaa sellaisten palvelijain kaltaisia, jotka odotellessaan herraansa häistä palaamaan ovat varuillaan huomatakseen hänen tulonsa ja kohta hänelle aukaistakseen oven hänen alkaissaan kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa tullessaan tapaa valvomasta. Minä vakuutan teille: hän vyöttäytyy ja asettaa heidät aterioimaan sekä ryhtyy palvelemaan heitä. Jos hän sitten tulee toisella tai kolmannella yövartiolla ja havaitsee heidät sellaisiksi, autuaita ovat ne palvelijat.

202. Olkaa valmiina.
Lk. 12 22- 59.
Sen kai käsitätte, että jos perheenisäntä tietäisi, mihin aikaan varas lähestyy, niin ei hän varmaankaan antaisi taloonsa murtautua.
Olkaa tekin valmiina, sillä Ihmisen poika tulee sinä hetkenä, jona te vähimmin aavistatte.
Niin Kallio sanoi: Meillekö sinä tämän vertauksen puhut, vai kaikilleko?
Herra sanoi: Kukahan on se uskollinen ja älykäst taloudenhoitaja, jonka hänen herransa asettaa huolehtimaan ravinnonjaosta hänen perheväellensä?
Autuas on se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan tapaa niin tekemästä. Minä vakuutan teille: Sellaisen hän asettaa hoitamaan kaikkea omaisuuttaansa. Mutta jos palvelija ajattelee itsekseen: Herrani tulo viivästyuy, alkaa ruoskia palvelijoita ja palvelijattaria sekä syö, juo ja juopuu, niin sen palvelijan herra tulee sinä päivänä, jona hän ei odota ja sinä hetkenä, jona hän ei arvaa ja, määrättyänsä hänelle uskottomien palvelijain kohtalon, hakkauttaa hänet kahtia.
Silloin sen palvelijan, joka kyllä tunsi herransa tahdon, mutta ei varustautunut toteuttamaan sitä, tulee kärsiä paljo haavoja. Se taas, joka ei tietänyt herransa tahdosta, mutta joutui kuitenkin teoillaan iskuihin syylliseksi, se saa kärsiä vähemmän haavoja. Sillä siltä , jolle on annettu paljo, myös paljo vaaditaan ja siltä, jonka haltuun paljo on uskottu, myös vaaditaan enemmän.

203. Miekka ihmisten keskuuteen.
Lk. 12 22- 59.
Tulta minä olen tullut tuottamaan maan päälle ja kuinka hartaasti toivonkaan, että se jo palaisi. Mutta minut on ensin kasteella kastettava, ja voi kuinka minä olen ahdistuksessa, kunnes se tapahtuu. Luuletteko minun tulleen tuomaan rauhaa maan päälle ihmisten keskuuteen? En, minä vakuutan teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästälähin alkavat viisi riidellä keskenään samassa talossa, kolme kahta ja kaksi kolmea vastaan. Isä riitaantuu poikansa kanssa ja poika isänsä kanssa, äiti tyttärensä ja tytär äitinsä kanssa, anoppi miniänsä ja miniä anoppinsa kanssa.

204. Ajan merkit.
Lk. 12 22- 59.
Ja hän sanoi kiansallekin: Kun näette pilven nousevan lännestä, niin sanotte heti: Tulee sade, ja niin tuleekin. Ja kun huomaatte etelätuulen puhaltavan, niin sanotte. Tulee helle, ja niin tuleekin. Te teeskentelijät, maan ja taivaan muotoa te kyllä osaatte arvostella, mutta miksi ette osaa tätä aikaa arvostella?

205. Miksi ette itsennekään mukaan harkitse, miten olisi paras tehdä,
Lk. 12 22- 59.
sillä varmaankin kun olet velkojasi kanssa tiellä hallitusmiehen luo menossa, niin koetat matkalla selviytyä hänestä, ettei hän kuljettaisi sinua tuomarin eteen ja tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijain haltuun ja oikeudenpalvelija sulkisi sinua vankilaan. Minä vakuutan sinulle: Sieltä et todellakaan pääse ennenkuin olet suorittanut viimeisenkin rovon.

206. Galilealaisten murha.
Lk 13: 1-9.
Silloin oli läsnä muutamia, jotka kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli vuodattanut heidän uhriensa sekaan.
Niin Jeesus sanoi: Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat rikllisempia, kuin kaikki muut galilealaiset, kun he niin joutuivat kärsimään? Minä vakuutan teille: Eivät olleet, vaan jollette muuta mieltänne, niin te kaikki hukutte samalla tavalla. Taikka luuletteko, että ne kahdeksantoista, joiden päälle Siloan torni kaatui, surmaten heidät, olivat syyllisempiä kuin kaikki muut Jerusalemin asukkaat? Minä vakuutan teille: Eivät olleet, vaan jollette muuta mieltänne, niin te kaikki hukutte samalla tavalla.

207. Hedelmätön viikunapuu.
Lk 13: 1-9.
Sitte hän kertoi heille tämän vertauksen: Erään miehen viinitarhaan oli istutettu viikunapuu ja hän tuli etsimään siitä hedelmää eikä löytänyt. Silloin hän sanoi viinitarhureille: Minä olen jo kolmena vuonna käynyt hakemassa tästä hedelmiä, niitä löytämättä. Hakkaa se pois! Mitä sekin maata laihduttaa? Mutta hän vastasi: Herra, anna sen olla vielä tämän vuoden; silläaikaa minä kaivelen sen ympärystää ja lannoitan sitä. Ehkä se sitte alkaa tuottaa hedelmää. Mutta jos ei tuota, niin hakkaa se sitte pois.

208. Erään vaimon parantaminen lepopäivänä.
Lk. 13: 10- 17.
Hän oli opettamassa eräässä kokoushuoneessa lepopäivänä. Siellä oli vaimo, jolla oli ollut raihnauden henki jo kahdeksantoista vuotta. Hän oli kankistunut eikä ensinkään kyennyt oikaisemaan itseänsä. Hänet nähdessään kutsui Jeesus hänet luokseen ja sanoi hänelle: Vaimo, nyt sinä olet vapaa raihnaudestasi, sekä laski kätensä hänen päällensä, jolloin hän kohta oikaisi itsensä ja ylisti Jumalaa. Mutta kokoushuoneen esimies närkästyneenä siitä, että Jeesus lepopäivänä paransi, puhui kansalle: Kuusi päivää on, joina tulee työtä tehdä, tulkaa siis niinä päivinä parannuttamaan itseänne eikä lepopäivänä. Mutta Herra vastasi hänelle: Te teeskentelijät, ettekö te kukin lepopäivänä päästä seimestä irrralleen härkäänne tai aasianne ja johda juomaan? Vaan tätä vaimoa, tätä Aabrahamin tytärtä, jota Vastustaja on pitänyt jo kahdeksantoista vuotta sidottuna, eikö häntä olisi pitänyt lepopäivänä irrottaa tuosta siteestä? Tätä hänen sanoessaan häpesivät kaikki hänen vastustajansa, ja koko kansa iloitsi kaikista hänen tekemistään jaloista teoista.

209. Pyhätön puhdistusjuhlalla.
Joh. 10: 22- 39.
Silloin tuli pyhätön puhdistusjuhla Jerusalemissa talvella. Jeesuksen kävellessä pyhätön Salomonin-pylväikössä, kerääntyivät juutalaiset hänen ympärilleen sekä sanoivat: Kuinka kauvan sinä pidät meidän mieltämme jännityksissä? Jos sinä olet se Voideltu ( Mesias, Kristus), niin sano se meille suoraan. Jeesus vastasi heille: Kyllä minä sen olen teille sanonut, mutta te ette usko. Ne teot, joita minä Isäni nimessä teen, ne todistavat minusta. Mutta te ette usko, koska ette kuulu minun lampaihini. Minun lampaani kyllä kuulevat minun ääneni ja minä tunnen heidät ja he seuraavat minua. Minä annan heille ijäisen elämän eivätkä he ikinä huku eikä kukaan riistä heitä minun kädestäni. Isäni antamat ovat kaikkia kalliimmat eikä kukaan voi heitä riistää Isäni kädestä.
Minä ja isä olemme yhtä.
Silloin Juutalaiset taas poimeivat kiviä häntä kivittääkseen. Mutta Jeesus sanoi heille: Minä olen osoittanut teille monta Isän antamaa hyvää tekoa, minkä työn tähden niistä te kivitätte minut? Juutalaiset vastasivat hänelle. Emme me sinua hyvän teon tähden kivitä, vaan häpäisemisen tähden, kun sinä, Ihminen, teet itsesi Jumalaksi.
Jeesus vastasi heille: Eikö laissanne ole kirjoitettu: Minä sanoin: Te olette Jumalia? Jos hän sanoo niitä jumaliksi, joille Jumalan tahto ilmoitettiin- eikä kirjoituksessa oleva saata tyhjään raueta- niin kuinka te sanotte hänelle, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: Sinä häpäiset , sentähden, että minä sanoin: Minä olen Jumalan Poika. Ellen minä tee Isäni tekoja, niin älkää uskoko minua. Mutta jos minä niitä teen, niin uskokaa kuitenkin tekoni, vaik´ette minua uskoisikaan, oppiaksenne tuntemaan ja ymmärtämään Isän olevan minussa ja minun isässä. Silloin he taas tavoittelivat ottaa häntä kiinni, mutta hän pujahti pois heidän käsistään.

210. Jeesus menee yli Joordanin. Useat uskovat.
Joh 10: 40- 42.
Ja hän läksi taas Joordanin toiselle puolelle, niille seuduin, jossa Johannes ensin kasti, ja viipyi siellä. Useat tulivat hänen luokseen sekä sanoivat: Johannes kyllä ei tehnyt yhtään ihmettä, mutta kuitenkin on kaikki se totta, mitä hän sanoi tästä. useat uskoivat häneen siellä.

211. Jerusalemiin palaus. Vähäkö autuaaksi tulevia on ?
Lk. 13: 22- 30.
Sitte Jeesus vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään opettamassa matkallaan Jerusalemiin. Hänen matkallaan kysyi häneltä joku: Herra, onko autuaiksi tulevia vähän? Niin hän sanoi heille: Kilvoitelkaa päästäksenne ahtaan oven kautta sisälle, sillä sen sanon teille, useat pyrkivät päästäkseen sisälle, mutta eivät voi. – Perheenisännän noustua ja ovensa suljettua alatte te ulkona seisoa ja ovea kolkutella ja sanoa: Herra, avaa meille! Mutta hän vastaa teille: En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä olette. Silloin te alatte muistuttaa: Mehän söimme ja joimme sinun edessäsi ja meidän kaduillammehan sinä opetit. Mutta hän sanoo. Minä vakuutan teille: En tiedä, mistä olette. Erjetkää minusta kaikki te vääryydenharjoittajat.- Teidän osaksenne tulee siellä ulkona itku ja hammasten kiristely, kun näette Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin sekä kaikkien ennustajien olevan Jumalan valtakunnassa, muta itsenne ulos työnnetyiksi. Sinne sisään saapuu idästä, lännestä, etelästä ja pohjoisesta sekä aterioitsevat heidän kanssaan Jumalan valtakunnassa. Katso, silloin tulee viimeisiä ensimäisiksi ja ensimäisiä viimeisiksi.

212. Ilmoitetaan Herodeksen vainoavan Jeesusta.
Lk. 13: 31- 35.
Samalla hetkellä tuli hänen luokseen muutamia farisealaisia, jotka sanoivat hänelle: Poistu täältä, sillä Herodes aikoo tappaa sinut. Hän sanoi heille: Poistukaa te sanomaan sille ketulle: Katso, minä ajan ulos riivaajaisia ja parannan sairaita tänään ja huomenna ja kolmantena päivänä pääsen määräni päähän!
Kuitenkin minun tulee vaeltaa tänään ja huomenna ja ylihuomenna, sillä ei sovi, että ennustaja muualla surmansa saa, kuin Jerusalemissa. – Jerusalem, Jerusalem, sinä tapat ennustajat ja kivität luoksesi lähetetyt, kuinka usein minä olen tahtonut koota lapsiani, niin kuin kana kokoaa poikuettaan siipiensä alle, vaan te ette tahtoneet. Mutta voi, teidän täytyy jättää kotinne. Minä vakuutan teille: Ette te näe minua , ennenkuin se aika tulee, jolloin sanotte: Siunattu olkoon Herran nimessä tulija.

213. Vesitautisen parantaminen.
Lk. 14: 1-24.
Herran Jeesuksen ollessa lepopäivänä aterioimassa erään farisealaisten johtomiehen asunnossa, vaanittiin häntä siellä. Hänen edessään oli seillä eräs vesitautinen. Hän alkoi tiedustella lainoppineilta ja farisealaisilta: Onko lepopäivänä parantaminen sallittua vai eikö? Mutta he olivat vaiti. Sitte hän kosketti miestä, paransi hänet sekä laski menemään ja sanoi heille: Jos teiltä joltakin putoo poika taikka härkä kaivoon eikö hän kohta vedä sitä ylös vaikka lepopäivänäkin? Eivätkä he kyenneet tähän vastaamaan.

214. Huomatessan kutsuttujen valitsevan itselleen etumaisia sijoja,
Lk. 14: 1-24.
esittihän heille seuraavaa:
Kun joku on kutsunut sinut häihin, niin älä asetu pöytään etusijalle, ettei sen, joka on sinut kutsunut, tarvitse tulla sinulle sanomaan: Anna tälle sijaa, jos joku hänen kutsumansa on sinua arvollisempi, ja silloin sinä saat häveten asettua ehkä viimeiselle paikalle. vaan asetu sinä kutsuttuna pöytään viimeiselle tilalle, että sinun kutsujasi tullessaan saisi sanoa sinuille. Ystäväni , astu ylemmäski. Silloin sinulle tulee kunniaa kaikkien mukana aterioivien silmissä. Sillä jokaista itseensä ylentävää alennetaan ja jokaista itseänsä alentavaa ylennetään.

215. Sillekin, joka hänet oli kutsunut, hän sanoi:
Lk. 14: 1-24.
Kun panet toimeen päivälliset tai illalliset, niin älä kutsu ystäviäsi, älä veljiäsi, älä sukulaisiasi, äläkä rikakita naapureitasi, etteivät hekin vuorostaan kutsuisi sinua ja sinä niin tulisi palkituksi. Vaan pidot valmistaessasi, kutsu sinne köyhiä, rampoja, ontuvia ja sokeita, ja silloin olet autuas, koska heillä ei ole varaa palkita sinua. Se sinulle palkitaan vanhurskasten ylösnousemisessa.

216. Tämän kuullessaan sanoi eräs mukana aterioivistä Hänelle:
Lk. 14: 1-24.
Autuas on se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa.
Hän puhui hänelle: Eräs henkilö valmisti suuret illalliset ja kutsui monta. Illallishetken tultua lähetti hän palvelijansa sanomaan kutsutuille: Tulkaa, sillä jo on kaikki valmiina. Mutta kutsutut alkoivat yksissä mielin tuomaan esiin esteitänsä. Ensimäinen antoi sanoa hänelle: Olen ostanut pellon ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan. Pyydän sinua, hyväksy minun esteeni. Toinen antoi sanoa: Olen ostanut viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua , hyväksy minun esteeni. Vielä eräs sanoi: Olen ottanut itselleni vaimon enkä saata sentähden tulla.
Kun palvelija tuli takaisin, ilmoitti hän sen kaiken herrallensa. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: Mene kiireesti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo tänne sisälle köyhät, rammat, sokeat ja ontuvat. Sitten palvelija taas palasi ja sanoi: Käskysi on toteutettu, mutta vieläkin on sijaa. Niin Herra sanoi palvelijalle: Mene teille ja aituuksille ja vaadi heitä tulemaan sisään, että taloni täyttyisi, sillä minä vakuutan teille. Ei yksikään niistä kutsutuista miehistä maista minun illallistani.

217. Oppilaana olemisen ehdot.
Lk. 14: 25- 35.
Jeesus kääntyi häntä seuraavan kansanjoukon puoleen ja sanoi: Jos joku tulee minun luokseni, eikä ole kokonaan riippumaton isästänsä, äidistänsä, vaimostansa, lapsistansa, veljistänsä tai sisaristansa, vieläpä omasta hengestäänkin, ei hän sovellu minun oppilaakseni. Eikä minun oppilaakseni sekään sovellu, joka ei ristiänsä kantaen seuraa minua. Ottakaa huomioonne: Jos teistä joku aikoo rakentaa tornia, eikä hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen riittävätkö hänen varansa rakentaa se valmiiksi, etteivät kaikki sen näkijät alkaisi pilkata häntä, kun hän perustuksen laskettuansa ei kyennytkään sitä valmistamaan, sanoen: Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt valmistamaan.

218. Tahi jos joku kuningas hankkiutuu lähtemään sotaan..
Lk. 14: 25- 35.
toista kuningasta vastaan, eikö hän ensin istu miettimään, pystyykö hän kymmenellä tuhannella kohtaamaan sitä, joka kahdellakymmenellätuhannella tulee häntä vastaan? Ja jos hän ei luule pystyvänsä, niin hän toisen vielä kaukana ollessa lähettää hänen luokseen lähetystön hieromaan rauhaa.
Niin on teidänkin laitanne. Ei teistä yksikään voi olla minun oppilaani, jollei hän kokonaan vieraannu kaikesta omistamastansa.
Suola on tarpeellista, mutta jos suolakin käy suolaamattomaksi, niin millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa maalle eikä lantaan. Se heitetään pois. Kellä korvat on kuullaksensa hän kuuulkoon.

219. Kolme vertausta.
Lk. 15: 1- 32.
Kaikki tullilaiset ja rikolliset tulivat hänen luokseen kuulemaan häntä. Mutta fariselaiset ja kirjanoppineet paheksuivat sitä sanoen: Hän ottaa rikollisia vastaan ja syö heidän kanssaan.
Niin hän esitti heille seuraavan vertauksen: Jos teillä jollakin on sata lammasta ja hän kadottaa niistä yhden, niin eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää korpeen ja lähde etsimään sitä kadonnutta, kunnes hän löytää sen. Löydettyänsä nostaa hän sen hartioilleen ja iloitsee. Kotia tultuansa kutsuu hän ystävänsä ja naapurinsa koolle ja sanoo heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin sen kadonneen lampaani.
Minä vakuutan teille: Niin iloitaan taivaassakin yhdestä mielensä muuttavasta rikollisesta, enemmän kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä sellaisesta hurskaasta, joilla ei ole mielenmuutoksen tarvetta.

220. Tahi jos jollakin vaimolla on kymmenen hopearahaa…
Lk. 15: 1- 32.
ja hän kadottaa niistä yhden, niin eikö hän silloin sytytä kynttilää, lakaise huonetta ja etsi huolellisesti, kunnes hän löytää sen, ja löydettyänsä kutsu kokoon ystävättäriänsä sekä naapurinvaimoja ja sano heille: Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin sen kadottamani rahan. Niin – sen vakuutan teille – synnyttää iloa Jumalan enkeleissä yksikin mielensä muuttava rikollinen.

221. Vielä hän sanoi: Eräällä miehellä oli kaksi poikaa…
Lk. 15: 1- 32.
Nuorempi heistä sanoi isälleen: Anna minulle kuuluva osa tavarasta minun omaan huostaani. Niin hän jakoi heille tavaran. Eikä kulunut montaakaan päivää, kun nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti kaukaiseen maahan. Siellä hän tuhlasi tavaransa irstaassa elämässä. Mutta kaiken tavaransa tuhlattuaan joutui hän kärsimään puutetta, kun ankara nälänhätä levisi koko siihen maahan. Ja kierrellessään ympäri ryhtyi hän erään sen maan kansalaisen palvelukseen ja se lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Siellä hän aikoi käyttää ruoaksensa sikoja varten varattuja leipäpuun palkoja, mutta ei kukaan hänelle niitäkään antanut. Kuinka monilla minun isäni palkkalaisilla on leipää yltäkyllin ja minä täällä kuolen nälkään. Minä nousen, matkustan isäni luokse ja sanon hänelle: Rikokseni huutaa taivaaseen ja loukkaa sinua, enkä enää ansaitse nimitettävän sinun pojaksesi, mutta tee minut vain yhden sinun palkkalaisesi vertaiseksi. Hän nousikin ja saapui isänsä luokse. Mutta hänen vielä etäällä ollessa, havaitsi hänen isänsä hänet, armahti häntä, juoksi häntä vastaan, syleili ja suuteli häntä. Poika sanoi hänell: Rikoseni huutaa taivaaseen ja loukkaa sinua, enkä enää ansaitse nimitettävän sinun pojaksesi. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: Tuokaa nopeasti parhaat vaatteet ja puettakaa hän sekä asettakaa sormus hänen käteensä sekä kengät hänen jalkaansa. Sitte noutakaa syöttiläsvasikka ja teurastakaa se syödäksemme ja huvitellaksemme, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja nyt virkosi, hän joutui kadoksiin ja on löytynyt. He rupesivat pitämään iloa.
Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Kun hän kotiin tullessaan läheni taloa, niin kuuli hän sisältä laulua ja karkeloa. Silloin hän kutsui luokseen erään palvelijan ja tiedusteli, mitä se oli. palvelija sanoi: Veljesi on saapunut ja isäsi teurastutti sen syöttiläsvasikan, kun sai hänet terveenä taakisin.
Niin hänen isänsä tuli ulos kehoittamaan häntä. Mutta hän sanoi isälleen: Katso, minä olen palvellut sinua niin monta vuotta, enkä ole milloinkaan ollut välittämättä käskystäsi, mutta sinä et ole minulle antanut koskaan vohlaakaan, huvitellakseni ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi saapui tuhlattuaan omaisuutesi porttojen seurassa, niin sinä teurastutat hänelle sen syöttiläsvasikan.
Hän taas sanoi hänelle. Poikani sinähän olet aina minun luonani ja kaikki minun omani on sinun omaasi. Mutta nyt on huviteltva ja iloittava, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja tuli taas henkiin, oli joutunut kadoksiin ja on nyt löytynyt.

222. Vastaista farisealaiselle ajatus suunnalle.
Lk. 16: 1- 31.
Oppilailleenkin hän kertoi:
Oli muuan rikas henkilö, jolla oli taloudenhoitaja. Tätä syyttivät hänelle hänen omaisuutensa hävittämisestä. Hän kutsui hänet luokseen ja sanoi hänelle: Mitä kuulenkaan sinusta? Tee tili taloudenhoidostasi, sillä sinä et enää saa hoitaa talouttani. Niin taloudenhoitaja tuumi itsekseen. Mitä tekisin, kun isäntäni nyt ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa ja häpeän kerjätäkin. Minä tiedän mitä teen, että ottaisivat minut taloihinsa, kun minut eroitetaan talouden hoidosta. Silloin hän kutsui luokseen kunkin isäntänsä velallisen. Ensimäiselle hän sanoi: Kuinka paljo sinä olet velkaa isännällesi? Tämä sanoi: Sata astiaa öljyä. Niin hän sanoi: Tässä on velkakirjasi, istu ja kirjoita joutuin: viisikymmentä. Toiselle hän sanoi: Entä kuinka paljo sinä olet velkaa? Tämä sanoi. Sata tynnyriä nisuja. Hän sanoi hänelle: Tässä on velkakirjasi, kirjoita: kahdeksankymmentä. Ja isäntä oli kehunut tuota väärää taloudenhoitajaa hänen älykkäästä toiminnastaan, sillä tämän maailman lapset ovat valkeuden lapsia älykkäämmät heidän laadussaan.
Minä kehoitan teitä: Hankkikaa itsellenne ystäviä vääryyden mammonalla, että he sen loputtua ottaisivat teidät ijäisiin majoihin. Ken vähimmässä on uskollinen, se on paljossakin uskollinen ja ken vähimmässä on vilpillinen, niin se on paljossakin vilpillinen. Jos siis ette ole tunnollisesti väärää mammonaa käyttäneet, niin kuka teille uskoo todellista hyvää. Ja jos ette toisen omassa ole olleet rehellisiä, niin kuka antaa teille meille kuuluvaa? Ei kukaan palvelija saata kahta isäntää palvella, sillä joko hän tätä toista vihaa ja toista rakastaa tai tähän toiseen liittyy ja toista halveksii. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.

223. Läsnäolevat rahanahneet farisealaisetkin kuulivat sen kaiken ja ivailivat häntä.
Lk. 16: 1- 31.
Niin hän sanoi heille: Te teeskentelette hurskautta ihmisten silmissä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne: Sillä Jumalaa kauhistaa ihmisten korottama. Laki ja ennustajat vaikuttivat Johannekseen asti, mutta siitä alkaen julistetaan Jumalan valtakunnan ilosanomaa ja kaikellaisia sinne tungeksii. Mutta pikemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää. Kukin, joka eroittaa vaimon itsestään sekä nai toisen, hän tekee aviorikoksen ja se, joka nai miehestään eroitetun vaimon, hänkin telee aviorikoksen.

224. Rikas mies ja Latsarus.
Lk. 16: 1- 31.
Oli eräs rikas henkilö, joka pukeutui purppuraan ja kalliiseen liinavaatteeseen sekä huvittelihe joka päivä komeasti. Mutta eräs köyhä nimeltä Latsarus sairasti hänen esipihansa edustalla täynnä paisumia ja toivoi saavansa ravinnokseen vain niitä sen rikkaan aterioidessa jääviä tähteitä. Koiratkin tulivat nuolemaan hänen paisumiaan. Sitte tapahtui, että se köyhä kuoli ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Se rikaskin kuoli ja haudattiin.
Mutta tuonelassa vaivoissaan hän kohotti silmänsä, tunsi Aabrahamin kaukaa ja Latsaruksen hänen helmassaan. Ja hän huiusi hänelle: isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Latsarus kastamaan sormensa pää veteen sillä jäähdyttääksen kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä.
Mutta Aabraham sanoi: Poikani, muista, että sinä sait sinun hyväsi eläessäsi ja Latsarus sai kokea kurjuutta (Kullekin on se hyvää, minkä hän asettaa toiveidensa päämääräksi. Rikasmies sai sen mitä hän toivoi, Latsarus ei saanut, hän sai sen toisessa elämässä). Mutta nyt häntä lohdutetaan ja sinua vaivataan. Ja kaiken tämän lisäksi meitä ja teitä eroittaa pysyväinen syvä kuilu, ettei täältä sinne pyrkijät pääse sinne eikä sieltä tänne pyrkijät pääse tänne.
Mutta hän sanoi: Sitte minä rukoilen sinua , isä: Lähetä hänet isäni asuntoon- sillä minulla on viisi veljeä- todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan tilaan.
Mutta Aabraham sanoi: Heillä on Mooses ja ennustajat, kuulkoot niitä.
Niin hän sanoi: Ei niin, isä Aabraham, vaan jos joku kuollut saapuisi heidän luokseen, niin he muuttaisivat mielensä.
Mutta hän sanoi: Elleivät he Moosesta ja ennustajia kuule, niin eivät he liioin usko, vaikka joku kuolluksista nousisi.

225. Viettelys, sovinnollisuus, usko, nöyryys.
Lk. 17: 1- 10.
Hän sanoi oppilailleen! Mahdotonta on välttää viettelyksien tulemista; mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat. Hänelle olisi edullisempaa, että hänen kaulaansa sidottaisiin myllynkivi ja hänet viskattaisiin mereen, kuin että hän saisi vietellä yhden näistä pienokaisista.

226. Ottaka vaarin itsestänne! Jos veljesi rikkoo, niin nuhtele häntä…
Lk. 17: 1- 10.
ja jos hän katuu, niin anna hänelle anteeksi. Ja jos hän seitsemästi päivässä rikkoo sinua vastaan ja seitsemästi päivässä tulee luoksesi sanoen: Minä kadun, niin anna hänelle anteeksi.
Silloin lähettiläät sanoivat Herralle: Lisää meille uskoa.
Niin Herra sanoi: Jos teillä olisi uskoa sinapin siemenenkään verran, niin te saattaisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: Nouse juurinesi ja juurru mereen, niin se tottelisi teitä.

227. Jos teillä jollakin on palvelija kyntämässä tai paimentamassa,
Lk. 17: 1- 10.
sanooko hän hänelle hänen tultuansa sisälle pellolta: Käy kohta tultuasi aterialle. Vai eikä hän pikemminkin sano hänelle: Valmista ateriani, vyöttäydy, ja palvele minua syödessäni ja juodessani ja sitte syö ja juo sinä. Ja kiittääneekö hän palvelijaa siitä, että hän toteutti käskyt? Niin tekin, kun olette noudattaneet kaikkia teille annettuja käskyhä, niin sanokaa: Me olemme ansiottomia palvelijoita. Me olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvollisia tekemään.

228. Jeesus herättää Latsaruksen.
Joh. 11: 1- 46.
Muuan Latsarus niminen mies Betaniasta, Marian ja hänen sisarensa Martan kylästä, oli sairaana.
Ja se oli se Maria, joka voiteli Herran hajuvoiteella ja pyyhki hiuksillansa hänen jalkansa. Sairastava Latsarus oli hänen veljensä. Niin sisaret lähettivät Jeesukselle tällaisen sanan: Herra, Katso se rakastamari sairastaa.
Mutta sen kuultuansa sanoi Jeesus: Tämä tauti ei ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi.
Jeesus rakasti Marttaa ja hänen sisartaan sekä Latsarusta. Kuultuansa hänen sairastavan, viipyi hän vielä kaksi päivää siellä, missä oli.
Mutta niiden kuluttua hän sanoi oppilailleen: Käykäämme taas Juudeaan. Oppilaat sanoivat hänelle: Opettaja, äsken juuri yrittivät juutalaiset kivittää sinua ja sinä taas menet sinne.
Jeesus vastasi: Eikö päivässä ole kaksitoista hetkeä. Päivällä vaeltaja ei kompastu, sillä hän näkee kaiken luonnon valossa. Mutta yöllä matkustaja, hän kompastuu, sillä hänellä ei ole valoa. Tämän jälkeen hän sanoi: Latsarus ysävämme nukkuu, mutta minä menen herättämään häntä unesta.
Niin oppilaat sanoivat hänelle: Herra, jos hän nukkuu, niin hän paranee. Mutta Jeesus puhui hänen kuolemastaan, he taas luulivat hänen puhuneen tavallisesta unesta. Silloin Jeesus sanoi heille suoraan: Latsarus on kuollut, ja minä iloitsen teidän tähtenne, etten ollut siellä, että uskoisitte. Mutta käykäämme hänen luokseen.
Mutta Tuomas , kaksoiseksi nimitetty, sanoi oppilaskumppaneilleen: Käykäämme mekin, kuollaksemme hänen kanssaan.
Niin Jeesus tuli ja sai tietää hänen jo olleen haudassa neljä päivää. Betania oli lähellä Jerusalemia, noin viisitoista vakomittaa siitä.

229. Useita juutalaisia oli tullut Martan ja Marian luokse lohduttamaan heitä…
Joh. 11: 1- 46.
heidän veljensä jälkeen. Mutta Martta, kuultuansa Jeesuksen olevan tulossa, läksi häntä vastaan, Maria taasen istui kotona. Martta sanoi Jeesukselle: Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin ei veljeni olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän Jumalan antavan sinulle kaiken, mitä sinä häneltä pyydät. Jeesus sanoi hänelle: Veljesi on nouseva ylös. Martta sanoi: Tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.
Jeesus sanoi hänelle: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Ken minuun uskoo, hän elää kuolleenakin. Eikä kukaan elävä ja minuun uskova koskaan kuole. Uskotko sen?
Hän sanoi: Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Voideltu( Mesias, Kristus) Jumalan Poika, se, joka oli maaimaan tuleva.
Tämän sanottuansa hän meni kutsumaan slaa sisartaan sanoen: opettaja on täällä ja kutsuu sinua. Sen kuultuansa nousi Maria nopeasti ja meni hänen luokseen. Mutta Jeesus ei ollut vieläkään saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli häntä kohdannut.
– Kun juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja poistuvan, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle itkemään. Mutta Maria , saavuttuaan Jeesuksen luo ja hänet nähtyään, heittäytyi hänen eteensä ja sanoi: Herra, jos sinä olisit täällä ollut, niin ei veljeni olisi kuollut.
Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaistenkin itkevän, niin joutui hän hengessään kuohuksiin, tuli kovin murheelliseksi ja sanoi: Mihin panitte hänet? – He sanoivat hänelle: Herra, tule katsomaan. Jeesus vuodatti kyyneleitä. Niin juutalaiset sanoivat: Katso, kuinka hän rakasti häntä. Mutta muutamat sanoivat: Eikö hän, joka avasi sokean silmät, myös voinut estää tätä kuolemasta.
Niin Jeesus joutui taas kuohuksiin ja meni haudalle. Se oli luola ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: Ottakaa kivi pois. Martta, kuolleen sisar , sanoi hänelle: Herra , hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa jo neljä päivää. Jeesus sanoi hänelle; Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, niin olet näkevä Jumalan kunnian. Niin he ottivat kiven pois.
Jeesus kohotti katseensa ylöspäin ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, että olet kuullut minua. Minä kyllä tiedän sinun aina kuulevan minua, mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, sanoin tämän, että he uskoisivat sinun minut lähettäneen!
Sen sanottuaan hän huusi korkealla äänellä: Latsarus tule ulos!
Kuollut tulikin ulos jalat ja kädet siteihin kääriittynä. Hänen kasvojensa ympäri oli sidottu hikiliina. Jeesus sanoi. Irroittakaa hänen siteensä ja antakaa hänen mennä. Useat Marian luokse tulleista juutalaisista uskoivat Jeesukseen tämän hänen tekonsa nähtyään.- Mutta muutamat heistä menivät fariselaisten luokse heille kertomaan, mitä Jeeus oli tehnyt.

230. Jeesus vetäytyy farisealaisten vainon tähden Efraimiin.
Joh. 11: 47- 57.
Silloin ylipapit ja farisealaiset kokosivat neuvoston sekä sanoivat: Mitä teemme, sillä tuo ihminen tekee monta ihmettä? Jos annamme hänen näin olla, niin kaikki uskovat häneen ja roomalaiset tulevat ottamaan meiltä sekä maan että kansan.
Mutta eräs heistä, Kaifas, joka sinä vuonna oli ylimäisenä pappina, sanoi heille: Ette te mitään ymmärrä, ettekä ajattele itsellenne olevan paremman, että yksi ihminen kuolee kansan tähden, kuin että koko kansa hukkuisi. Mutta sitä hän ei sanonut itsealtaan, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimäisenä pappina, niin hän ennusti; sillä Jeesushan oli kuoleva kansan tähden. Eikä kansan tähden yksin, vaan myös kootakseen yhdeksi kaikki hajallaan olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä alkaen he siis miettivät keinoa häntä tappaakseen. Sentähden ei Jeesus enää vaeltanutkaan julkisesti juutalaisten keskuudessa, vaan läksi sieltä erämaan lähellä olevaan seutuun, Efraim nimiseen kaupunkiin. Siellä hän oleskeli oppilaineen.

231. Mutta juutalaisten pääsiäinen lähellä. ja useat menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin
Joh. 11: 47- 57.
Mutta juutalaisten pääsiäinen oli lähellä ja useat menivät maaseudulta ylös Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa, puhdistamaan itseänsä. Ja seisoessaan pyhätössä he kyselivät Jeesusta ja puhelivat keskenään: Mitä arvelette? Tuleneeko hän ensinkään juhlalle? Mutta ylipapit ja farisealaiset olivat käskeneet ilmoittaa hänen olopaikkansa , jos ken tietäisi, saadakseen ottaa hänet kiinni.

232. Jeesus lähtee viimeisen kerran Jerusalemiin.
Mt. 19: 1 ja 2. ; Mrk. 10: 1; Lk. 17: 11.
Sieltä lähdettyänsä suuntasi hän matkansa Jerusalemiin, mutta kulki Samarian ja Galilean kautta toiselle puolen Jordanin, Juudaan maan rajaseuduille. Siellä kerääntyi paljo kansaa hänen ympärilleen ja hän opetti heitä tapansa mukaan sekä paransi heidät.

233. Jeesus parantaa kymmenen spitalista.
Lk. 17: 12- 19.
Hänen kulkiessaan matkallaan Jerusalemiin, Samarian ja Galilean rajaa ja käydessään erääseen kylään, niin hän kohtasi kymmenen spitalista miestä, jotka etäällä seisoen alkoivat huutaa: Jeesus, jJohtaja, armahda meitä!
Heidät nähtyään sanoi hän heille: Menkää näyttämään itseänne papeille. Mennessään he puhdistuivat. Mutta yksi heistä palasi, huomattuansa tulleensa terveeksi, ylisti Jumalaa korkealla äänellä sekä heittäytyi hänen eteensä maahan kasvoilleen ja kiitti häntä. Se oli samarialainen. Niin Jeesus sanoi: Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?
Eikö muita palannut Jumalaa kunnioittamaan kuin tämä muukalainen.
Hänelle hän sanoi. Nouse ja mene; sinun uskosi on pelastanut sinut.

234. Taivasten valtakunta. Herran tulo.
Lk. 17: 20- 37.
Farisealaiset kysyivät häneltä: Milloin Jumalan valtakunta tulisi? Jeesus vastasi: Ei Jumalan valta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: Täällä se on, tai : Tuolla, sillä Jumalan valtakunnan on oltava sisällisesti teissä.
Sitten hän jatkoi oppilailleen: Tulee aika, jolloin hartaasti toivotte näkevänne edes yhtä Ihmisen Pojan päivää ettekä saa nähdä. Teille sanotaan: Tuolla hän on, tai: Täällä. Mutta älkää lähtekö sinne, älkää rientäkö perässä.
Sillä Ihmisen Poika on päivänään niinkuin salama, joka leimahtaessaan loistaa toisesta taivaan rannasta toiseen. Mutta ensin hänen on paljo kärsittävä ja jouduttava tämän sukupolven hyljättäväksi. Ja niinkuin kävi Noan aikana, niin käy Ihmisen Pojankin tullessa: He syövät, juovat, naivat ja huolevat, kunnes Noa menee arkkiinsa ja vedenpaisumus tulee sekä hukuttaa heidät kaikki.
Niinikään, niinkuin kävi Lotin aikaan: Syödään, juodaan, ostetaan, myydään, istutetaan ja rakennetaan, mutta Lotin lähdettyä Sodomasta sataa alas tulta ja tulikiveä ja hukuttaa heidät kaikki. Niin käy myös Ihmisen pojan ilmestyessä.
Silloin älköön katolla oleva noutako tavaroitaan huoneestaan, ja pellolla oleva älköön palatko takaisin. Muistakaa Lotin vaimoa. Ken kokee säilyttää henkeänsä, hän kadottaa sen, mutta ken on valmis sen kadottamaankin, hän tallettaa sen elämään-
Minä ilmoitan teille: Sinä yönä on kaksi miestä yhdellä vuoteella; toinen otetaan ylös ja toinen jätetään. kaksi naista jauhaa yhdessä, toinen otetaan ylös ja toinen jätetään.
He sanoivat hänelle: Missä, Herra?
Hän sanoi: Missä raato on, sinne kotkatkin kokoontuvat.

235. Tuomari ja leski.
Lk. 18: 1- 14.
Hän kertoi heille vertauksen siitä, että aina tulee rukoilla eikä väsyä ja sanoi:
Eräässä kaupungissa oli tuomari, joka ei peljännyt Jumalaa eikä hävennyt ihmisiä. Siinä kaupungissa oli myös eräs leskivaimo, joka alinomaa tuli hänen luokseen ja voivotteli: Puolusta minua riitapuoltani vastaan! Mutta kotvaan aikaan ei hän siitä välittänyt, vaan sittemmin hän sanoi itsekseen: Vaikka minä en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä, niin kuitenkin, koska tämä leski yhä minua häiritsee, niin minä autan hänet oikeuteensa, ettei hän lopulta tulisi ja kävisi kasvoilleni.
Niin Herra sanoi: kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo! Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, jotka häntä yötä ja päivää avuksensa huutavat ja säälisi heitä?
Minä vakuutan teille: Hän toimittaa heille pian oikeuden.
Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, niin löytäneekö hän uskoa maan päältä.

236. Farisealainen ja tullilainen.
Lk. 18: 1- 14.
Hän sanoin myös muutamille itseensä luottaville, itseänsä hurskaiksi luuleville ja muita halveksiville tämän vertauksen:
Kaksi ihmistä meni ylös pyhättöön rukoilemaan, toinen farisealainen ja toinen tullilainen. Farisealinen seisoi ja rukoili itsekseen näin: Jumala, minä kiitän sinua, etten ole niinkuin muut ihmiset: rosvo, vääryydentekijä, avioliitonrikkoja tai myös niinkuin tämä tullilainen. Kahdesti viikossa minä paastoan ja annan kymmenykset kaikista tuloistani. –
Mutta tullilainen seisoi etäällä eikä rohjennut silmiäänkään nostaa taivasta kohden, vaan löi rintaansa sekä sanoi: Jumala, armahda minua rikollista.
Mutta minä vakuutan teille: Hän meni kotiansa tuota toista hurskaampana. Sillä kutakin itseänsä ylentävää alennetaan ja kutakin itseänsä alentavaa ylennetään.

237. Vastaus avioerokysymyksessä.
Mt. 19: 3-12; Mrk.10: 2-12.
Farisealaisia tuli hänen luokseen ja kietoakseen häntä sanoivat: Onko miehen sallittava eroittaa vaimonsa luotaan mistä syystä tahansa?
Hän sanoi: Mitä Mooses on teille käskenyt?
He sanoivat: Mooses sallei kirjoittaa erokirjan ja eroittaa.
Niin jeesus vastasi: Sydämenne kovuuden tähden hän kirjoitti teille tämän käskyn, mutta ettekö ole lukeneet, että Ihmisen Luoja, Jumala, alunpitäen loi heidät mieheksi ja naiseksi. Sentähden, sanoi hän, luopukoon ihminen isästään ja äidistään ja yhdistyköön vaimoonsa, jolloin niiden kahden pitää tulla yhdeksi olemukseksi, niin ettei heitä enää ole kahta vaan yksi olemus. Älköön siis ihminen eroittako Jumalan yhdistämää.
Mutta he sanoivat: Miksi sitte Mooses käski antaa erokirjan ja eroittaa hänet?
Teidän sydämenne kovuuden tähden sallei Mooses teidän eroittaa vaimonne luotanne, mutta ei se alkujaan niin ollut.
Huoneeseen mentyä oppilasten sitä tiedustellessa sanoi hän heille: Ken tahansa eroittaa vaimonsa itsestään muun kuin aviorikoksen tähden ja nai toisen, hän tekee aviorikoksen. Ja ken sen eroitetun nai, niin hänkin tekee aviorikoksen. Jos vaimo eroittaa hänen miehensä itsestään ja huolee toiselle, niin hän tekee aviorikoksen.
Oppilaat sanoivat: Jos miehen ja vaimon suhde on sellainen, niin ei ole silloin edullista naida.
Hän sanoi heille: Ne vain saattavat käsittää tämän sanan, joille se on annettu. Sillä muutamia on jo synnyltään avioliittoon mahdottomia, toisia on ihmisten vaikutuksesta sellaiseksi tullut, ja toiset omasta ehdostaan taivasten valtakunnan tähden pidättäytyvät avioliitosta. Se, ken kykenee käsittämään tämän, hän käsittäköön.

238. Jeesus ottaa vastaan lapsia.
Mt. 19: 13- 15; Mrk. 10: 13-16; Lk. 18: 15- 17.
Silloin tuotiin hänen luokseen lapsia hänen koskettavakseen ja siunattavakseen. Mutta sen huomattuansa alkoivat oppilaat nuhdella niiden tuojia. Silloin Jeesus kutsui heidät luokseen, torui heitä sekä sanoi: Sallikaa lasten tulla minun luokseni älkääkä estäkö heitä tulemasta, sillä juuri sellaisille kuuluu jumalan valtakunta. minä vakuutan teille: Se ken ei Jumalan valtakuntaa ota vastaan lapsen mielellä, niin ei hän koskaan pääse siihen sisälle. Sitten hän otti heidät syliinsä, laski kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. Sen tehtyään hän poistui sieltä.

239. Eräs nuori ja rikas arvohenkilö.
Mt. 19: 16- 30; Mrk. 10: 17- 31; Lk. 18: 18- 30.
Hänen tultuaan tielle juoksi muuan arvohenkilö hänen luoksen, polvistui hänen eteensä ja kysyi häneltä: Hyvä opettaja, mitä minun on tehtävä periäkseni ijäisen elämän?
Jeesus sanoi: Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan muu ole hyvä, kuin Jumala yksin. Mutta jos tahdot elämään sisälle käydä, niin pidä käskyt. Tunnethan käskyt.
Hän sanoi: Mitkä?
Jeesus sanoi: Nuot: älä tapa! Älä tee aviorikosta! Älä varasta! Älä todista väärin! Älä petä! kunnioita isääsi ja äitiäsi. ja rakasta lähimäistäsi niin kuin itseäsi!
Nuori mies sanoi: Opettaja, näitä kaikkia minä olen noudattanut nuoruudestani asti. Mitä minulta vielä puuttuu?
Jeesus katsahti häneen sekä mielistyi häneen ja sanoi: Jos sinä tahdot täydellinen olla niin yksi sinulta puuttuu: Lähde myymään kaikki omistamasi ja jakamaan köyhille, niin saavutat aarteen taivaissa. Sitten palaa seuraamaan minua ristiä kantaen.
Sen puheen kuultuansa tuli nuori mies murheelliseksi, sillä hän oli sangen rikas, ja poistui raskaalla mielellä.
Mutta kun Jeesus näki hänen tulleen murheelliseksi, niin hän kattsahti ympärilleen ja sanoi oppilailleen: Kuinka työlästä on rikkaan tulla Jumalan valtakuntaan. Oppilasten hämmästyessä näistä sanoista sanoi Jeesus: Lapset, kuinka vaikeata on tavaroihinsa luottavien päästä Jumalan valtakuntaan. Huokeampaa on kamelin kulkea läpi neulansilmän, kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan. Niin he ylenmäärin säikähtyivät ja sanoivat toisilleen: Kuka silloin voi pelastua? Jeesus katsahti silloin heihin ja sanoi: ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista.

240. Niin Pietari sanoi: Katso, me olemme luopuneet kaikista ja lähteneet Sinua seuraamaan-
Mt. 19: 16- 30; Mrk. 10: 17- 31; Lk. 18: 18- 30.
mitä siis meille siitä?
Jeesus sanoi heille: Minä vakuutan teille: Uudestaan syntymisessä, kun Ihmisen Poika istuu korkeutensa valtaistuimella, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Kukin, joka minun ja ilosanoman tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai vaimosta tai lapsista tai pelloista, saa moninkertaisesti jo tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevaisessa maailmassa ijäisen elämän. Mutta silloin tulee monta ensimäistä viimeiseksi ja monta viimeistä ensimäiseksi.

241. Työväki viinitarhassa.
Mt. 20: 1- 16.
Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla läksi palkkaamaan työväkeä viinitarhaansa. ja sovittuaan työntekijäin kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa. Taas hän läksi kolmannen hetken vaiheilla sekä näki toisia seisovan torilla joutilaina. Heille hän sanoi: Menkää tekin viinitarhaani ja mikä kohtuullista on, sen annan teille. Niin he menivät. Kuudennen ja yhdeksännen hetken vaiheillakin hän teki samoin. Mutta yhdennentoista hetken vaiheilla lähdettyään hän havaitsee vielä joitain joutilaina seisovan. Hän sanoi heille: Miksi täällä koko päivän joutilaina seisotte? He sanoivat hänelle: Eihän kukaan ole palkannut meitä. Hän sanoi heille: Menkää tekin viinitarhaani. Illan tultua sanoi viinitarhan omistaja taloutensa hoitajalle: Kutsu työväki ja maksa heille palkka, mutta ala viimeisistä ja jatka ensimäisiin asti. Kun yhdennetoista hetken vaiheilla tulleet siis saapuivat, niin saivat he kukin denarin. Ensimäiset tultuansa luulivat saavansa enemmän , mutta hekin saivat kukin denarinsa. Näin saatuaansa alkoivat he nurkua perheenisännälle ja sanoivat: Nämä viimeiset ovat tehneet työtä yhden hetken, mutta me olemme kestäneet koko päivän vaivat ja helteen ja sinä kuitenkin pidit heidät meidän vertaisenamme. Niin hän sanoi eräälle heistä: Ystävä, en tee sinulle vääryyttä. Etkö sopinut kanssani denarista. Ota se, mikä sinulle kuuluu ja poistu. Mutta minä tahdoin antaa tälle viimeiselle saman verran kuin sinullekin. Enkö omallani saa tehdä mitä tahdon? Vai kadehditko hyväntahtoisuuttani? Näin viimeiset tulevat ensimäisiksi ja ensimäiset viimeisiksi- Monia on kutsuttu, mutta harvoja valittu.

242. Julistaa matkalla kolmannesti kärsimystään.
Mt. 20: 17- 19; Mrk. 10: 32- 34; Lk. 18: 31- 34.
He olivat matkalla menossa ylös Jerusalemiin ja Jeesus kulki heidän edellään. Heidän mennessään valtasi heidät hämmästys ja seuraajat alkoivat peljätä. Silloin Jeesus taas otti luokseen erilleen ne kaksitoista ja ryhtyi heille kertomaan, mitä hänelle oli tapahtuva: Nyt menemme Jerusalemiin ja siellä on toteutuva kaikki se, mitä ennustajat ovat ihmisen pojasta kirjoittaneet. Ihmisen poika kavalletaan ylipappien ja kirjanoppineiden käsiin, jotka tuomitsevat hänet kuolemaan sekä hylkäävät hänet pakanain haltuun pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristille naulattavaksi. Sittenkuin he ovat häntä ruoskineet, pilkanneet, sylkeneet ja häväisseet , niin he tappavat hänet ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.-
Tästä puheesta he eivät ymmärtäneet mitään. Tämä oli heiltä salattua, etteivät he käsittäneet, mitä hän sanoi.

243. Sebedeuksen poikain ja äidin rukous.
Mt. 20: 20- 28; Mrk. 10: 35- 45.
Hänen luoksen tulivat Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes äitineen ja äiti polvistui hänen eteensä ja he sanoivat: Opettaja, me tahdomme sinua täyttämään pyyntömme.
Hän sanoi äidille: Mitä tahdot?
Hän sanoi: Lupaa, että nämät kaksi minun poikaani saavat istua toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi sinun valtakunnassasi.
Hän sanoi. Ette tiedä, mitä pyydätte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon ja voitteko tulla kastetuksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?
He vastasivat: Voimme.
Hän sanoi: Tekin juotte sen maljan, jonka minäkin juon ja teidätkin kastetaan sillä kasteella, jolla minutkin kastetaan. Mutta oikeutta istua minun oikeallani tai vasemmallani en anna minä, vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut.

244. Kun ne kymmenen sen kuulivat, närkästyivät he veljeksiin Jaakobiin ja Johannekseen.
Mt. 20: 20- 28; Mrk. 10: 35- 45.
Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: Te tiedätte, että ne, jotka ruhtinaiksi tunnustetaan hallitsevat herroina kansoja, ja että mahtavat käyttävät valtansa heitä kohtaan. Mutta näin älköön olko teidän keskuudessanne, vaan se, joka teistä tahtoo tulla suureksi, hän olkoon teidän palvelijanne ja ken teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimäisenä, hän antautukoon kaikkien teidän käskyläiseksenne. Sillä eihän Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen tähden.

245. Jerikolainen sokea.
Mt. 20: 29- 34; Mrk. 10: 46- 52; Lk. 18: 35- 43.
Matkustaessaan tulivat he Jerikoon. Hänen sieltä lähtiessään oppilaineen ja paljo kansaa seurassaan, istui eräs sokea kerjäläinen Bartimeus Timeuksen poika tien ohessa ja hänen kanssaan eräs toinen sokea. Kuulleessaan kansaa käyvän siitä ohi, niin hän kyseli mitä se oli. He ilmoittivat hänelle Jeesuksen Natsarealaisen menevän ohitse. Kuultuaan, että se oli Jeesus Natsarealainen, niin hän alkoi huutaa: Jeesus Daavidin poika, armahda meitä. Edellä kulkevat pakoittivat häntä vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: Herra, Daavidin poika, armahda meitä.
Silloin Jeesus seisahtui ja käski kutsua heidät luokseen. He menivät kutsumaan ja sanoivat: Olkaa hyvällä mielellä ja nouskaa, hän kutsuu teitä.
He heittivät viitan päältään ja nousivat äkkiä ja heidät talutettiin Jeesuksen luokse. Heidän tultuaan lähelle, puhutteli Jeesus heitä ja sanoi: Mitä tahdotte minua tekemään teille?
He sanoivat: Herra, että silmämme aukenisivat.
Niin Jeesus armahti heitä, kosketti heidän silmiinsä ja sanoi: Tulkaa näkeviksi, menkää, uskonne pelasti teidät.
Ja heti he alkoivat nähdä, seurasivat häntä ja ylistivät Jumalaa. Sen nähdessään kiitti koko kansa Jumalaa.

246. Sakeus.
Lk. 19: 1- 10
Hän jatkoi matkaansa Jerikosta. Siellä oli Sakeus niminen mies, tullinottajien päällysmies ja rikas. Hän koki saada nähdä, kuka se Jeesus oli, mutta ei saattanut nähdä kansalta, sillä hän oli vartaloltaan lyhyt. Hän juoksi sentähden vähä edellepäin ja nousi silkkiäispuuhun nähdäkseen häntä: Sillä Jeesuksen oli kuljettava siitä ohi. Sille paikalle tultuaan katsahti Jeesus ylös ja sanoi hänelle: Sakeus, tule kiireesti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi.
Hän tuli kiireesti alas ja otti hänet ilolla vastaan. Sen nähdessään murisivat kaikki sanoen: Hän meni rikollisen miehen luokse majailemaan.
Mutta Sakeus nousi ja sanoi Herralle: Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille ja jos olen joltakulta liikoja kiskonut, niin minä annan sen nelinkertaisesti takaisin.
Niin Jeeus sanoi hänestä: Tänään on tämä koti saanut pelastuksen, koska sekin on tullut Aabrahamin pojaksi. Sillä Ihmisen poika on tullut kadonnutta etsimään ja pelastamaan.

247. Leiviskät.
Mt. 25: 14- 30; Lk. 19: 11- 28.
He olivat jo saapuneet lähelle Jerusalemia ja kun luultiin, että Jumalan valtakunta heti olisi ilmenevä, niin hän puhui heille vielä tämän vertauksen:
Muuan jalosukuinen henkilö matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkaallisen vallan ja sitten palatakseen. Vaan ennen lähtöänsä hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa ja jakoi heille kymmenen puntaa kullekin puntansa sanoen: Asioitkaa näillä kunnes tulen.
Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähetystön hänen jälkeensä sanomaan: Emme tahdo tätä kuninkaaksemme.
Kuninkaallisen vallan kumminkin saatuansa hän palasi ja kutsui eteensä ne palvelijat, joille hän oli rahat antanut, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut.
Ensimäinen tuli esiin ja sanoi: Herra, puntasi on tuottanut kymmenen puntaa. Hän sanoi hänelle: Hyvä, sinä kunnollinen palvelija; vähässä oltuasi uskollinen saat sinä hallita kymmentä kaupunkia.
Toinen tuli ja sanoi: Herra, puntasi on tuottanut viisi puntaa. Niin hän sanoi sillekin. Sinäkin, hallitse viittä kaupunkia.
Vielä tuli eräs ja sanoi. Herra , katso tässä on puntasi, jota olen säilyttänyt liinasessa. Sillä minä pelkäsin sinua, koska olet ankara mies; Sinä otat , mitä et ole tallelle pannut ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.
Hän sanoi hänelle. Oman puheesi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä paha palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan, mitä en ole tallettanut ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt, niin miksi et antanut rahojani vaihtopöydälle korkoja kasvamaan, että tultuani olisin ne perinyt korkoineen. Sitten hän sanoi ääressä seisoville. Ottakaa häneltä pois se punta ja antakaa tuolle, jolla on kymmenen puntaa.
Minä vakuutan teille: kullekin, jollla kasvuja on, annetaan lisää, mutta siltä, jolla ei ole kasvuja, otetaan sekin pois, mikä hänellä on. Mutta nuot minun viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen, tuokaa tänne ja mestatkaa tässä minun edessäni!
Näin puhuttuansa jatkoi hän matkaa Jerusalemia kohden kulkien heidän edellään.

248. Jeesuksen voitelu Betaniassa.
Mt. 26: 6- 13; Mrk. 14: 3- 9; Joh. 12: 1-11.
Jeesus tuli Betaniaan kuutta päivää ennen pääsiäistä. Siellä oli se Latsarus, joka oli kuollut ja jonka Jeesus oli herättänyt kuolluksista. Siinä kylässä valmistivat he hänelle illallisen sen ennen spitalisen Siimonin luona. Martta oli siellä palvelemassa, mutta Latsarus aterioitsi Herran kanssa. Marialla oli mukanaan naulan painon vetävä alabasteripullo todellista, kallisarvoista nardusöljyä. Hän särki sen Herran aterioidessa ja vuodatti nardusta hänen päänsä päälle sekä voiteli sillä hänen jalkansakin ja kuivasi ne hiuksillansa. Öljyn haju levisi kautta huoneen.
Silloin sanoi muuan hänen oppilaansa Juudas Siimonin poika Keriotilainen- se, joka hänet sittemmin kavalsi:- Miksi hyväksi on tämä voiteen haaskaus? Olisihan se saatettu myydä enempään kuin kolmeensataan denariin ja antaa rahat vaivaisille-. Jotkut toisetkin oppilaat olivat samaa mieltä ja moitteivat häntä. Mutta sitä ei Juudas sanonut köyhien tähden huolissaan, vaan sentähden, kun hän oli varas ja hänellä oli tapana hallussaan olevasta rahalippaasta ottaa sinne pantuja rahoja.
Niin Jeesus sanoi. Antakaa hänen olla rauhassa. Miksi te pahoitatte hänen mieltään. Hän teki minulle hyväntyön ja teki voitavansa. Hän on sen tallettanut minun hautaanvalmistukseni päiväksi. Teillä on aina köyhiä keskuudessanne ja saatatte heille hyvää tehdä milloin ikinä haluatte, mutta minua ei teillä aina ole. Minä vakuutan teille: Missä ikinä koko maailmassa tätä ilosanomaa julistetaan, niin on myös tämä hänen telemänsä mainittava hänen muistokseen. Silloin suuri joukko juutalaisia sai tietää hänen olevan siellä ja menivät sinne ei yksin Jeesuksen tähden, vaan myös nähdäkseen Latsaruksen, jonka hän oli herättänyt kuolluksista. Mutta ylipapit mietteivät Latsaruksenkin tappamista, koska useat juutalaiset hänen tähtensä kävivät siellä ja uskoivat Jeesukseen.

249-299. kpl Jeesuksen kärsimys ja kunnia. Pyhä Historia. Kolmatta osaa

JEESUKSEN KÄRSIMYKSEN JA KUNNIAN JAKSO

249-299 (KOLMAS OSA 249-366)
(249-325 a. Jerusalemiin kulusta Herran ehtoollisen asettamiseen
326- 345 b. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaukseen
346- 366 c. Ylösnousemisesta taivaaseennousemiseen)

249. Kulku Jerusalemiin.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Seuravana päivänä, heidän saapuessaan Öljymäen luokse lähellä Betfaagea ja Betaniaa, lähetti Jeesus kaksi oppilastaan ja sanoi heille: menkää edessänne olevaan kylään. kohta sinne tultuanne te tapaatte asintamman sidottuna ja sen mukana varsan, jolla ei kukaan vielä ole istunut. Irrottakaa se ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille sanoo: Kuinka niin teette? Niin sanokaa: herra sitä tarvitsee, ha hän laskee sen kohta tänne. Niin he läksivät ja tapasivat aasintamman varsoinensa sidottuna oven ulkopuolella tienhaarassa ja he päästivät sen varsan valloilleen. Silloin muutamat siellä seisovista sanoivat heille: mitä teette, kun laskette varsan irralleen? Niin he sanoivat: herra tarvitsee. Silloin he laskivat heidät palaamaan.

250. Ennustus tytär Siionille toteutui.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Mutta tämä kaikki tapahtui, että toteutuisi se, mikä ennustajien kautta oli sanottu: Sanokaa Siionin tyttärelle: Katso, sinun autuutesi tulee. Hänen palkkansa on hänen mukanansa ja hänen suosituksensa on hänen myötänsä. Sekä: Iloitse sinä Siionin tytär suuresti ja riemuitse sinä Jerusalemin tytär! Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle vanhurskaudessa, auttajana ja köyhänä, ajaen aasilla, aasintamman varsalla. Tätä hänen oppilaansa eivät ensimmältä ymmärtäneet, mutta Jeesuksen kunniaansa käytyä muistivat he, että tätä oli hänestä kirjoitettu, ja että tämä oli hänelle taaphtunut.

251. Sitte he taluttivat varsan Jeesuksen luo
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Sitte he taluttivat varsan Jeesuksen luo sekä levittivät vaatteitansa sen päälle ja asettivat Jeesuksen istumaan sen selkään. Hänen matkustaessaan levittivät toiset vaateitansa tielle ja toiset karseivat oksia puista sekä levittivät niitä tielle.
Kun hän alkoi laskeutua Öljymäeltä, rupesi koko hänen oppilastensa joukko iloiten kiittämään Jumalaa korkealla äänellä kaikista voimateoista, joita olivat nähneet, sanoen: Siunattu olkoon kuningas, Herran nimessä tulija, rauha maassa ja kunnia korkeuksissa. Mukana seuraava kansakin yhtyi huutamaan: Hoosiannaa Daavidin Pojalle, siunattu olkoon Herran nimessä tuleva. Siunattu isämme Daavidin tulemassa oleva valtakunta Hoosiannaa korkeuksissa.
Muutamat farisealaiset kansan seassa sanoivat hänelle: Nuhtele oppilaitasi.
Mutta hän vastasi: Minä vakuutan teille: Jos nämät olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.

252. Jeesus itki kaupungin takia.
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Lähemmäksi tultuansa ja kaupungin nähtyänsä itki Hän sitä ja sanoi: Jos sinäkin tietäisit tänään, mitä sinun rauhasi vaatii! Mutta nyt se on salassa sinun silmiltäsi. Sillä päivät saapuvat sinulle, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. He kukistavat sinut maan tasalle, surmaavat sinussa olevat lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle sentähden, ettet etsikkoaikaasi tuntenut.

253.Juhlalle saapunut kansanpaljous sirotti palmunoksia
Mt. 21: 1-11; Mrk. 11: 1-11; Lk. 19: 29-44; Joh. 12: 12- 19.
Kun juhlalle saapunut kansanpaljous sai kuulla Jeesuksen olevan tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia, menivät ulos häntä vastaanja huusivat: Hoosiannaa, siunattu olkoon Herran nimessä tuleva, israelin kuningas!- Sillä hänenhänen kanssaan haudalla ollut kansa todisti hänen kutsuneen Latsaruksen haudasta ja herättäneen kuolluksista. Sentähden kansa menikin häntä vastaan, kun saivat kuulla hänen tehneen sen ihmeen. Farisealaiset puhuivat keskenänsä: Te näette, ettette mitään aikaan saa, sillä koko maailma juoksee hänen perässään.
Hänen tultuaan Jerusalemiin, nousi koko kaupunki liikkeelle ja tiedustelivat: Kuka tämä on? Niin mukana oleva kansa vastasi: Tämä on se Ennustaja, Jeesus, Galilean Natsareasta. Hän meni pyhättöön. Siellä kaikkea katseltuansa lähti hän niiden kahdentoista kanssa Betaniaan, sillä aika oli jo myöhäinen.

254. Jeesus kiroo viikunapuun.
Mt. 21: 18 ja 19; Mrk. 11: 12-14.
Seuraavana päivänä heidän lähdettyänsä Betaniasta isos i(=tunsi nälkää) hän. Nähdessään etäämpänä tien ohessa lehdekkään viikunapuun, meni hän sen luokse katsomaan löytäisikö hän siitä jotakin. Mutta sen luokse tultuansa ei hän löytänyt siitä muuta kuin lehtejä, sillä ei ollut vielä viikunain aika. Silloin Jeesus sanoi sille: Älköön sinusta enää milloinkaan hedelmää syntykö. Ja hänen oppilaansa kuulivat sen.

255. Herra tyhjentää pyhätön eläinten myyjistä ja eläimistä
Mt. 21: 12-17; Mrk. 11:15- 19; Lk. 19: 45- 48.
He tulivat jerusalemiin ja Jeesus meni pyhättöön sekä ryhtyi sieltä ajamaan ulos kaikki siellä myyvät ja ostavat, työnsi kumoon rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkyskauppiaitten istuimet eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhätön kautta, ja opetti heitä sanoen: Eikö ole kirjoitettu: Sillä minun huoneeni pitää nimitettämän kaikkien kansojen rukoushuoneeksi. Mutta tehän olette siitä tehneet rosvojen luolan. Kun ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimäiset kuulivat sen, mietteivät he kuinka he surmaisivat hänet, mutta eivät keksineet mitä tekisivät, sillä koko kansa riippui hänessä ja kuulteli häntä hämmästyneenä. He taas pelkäsivät kansaa.

256. Jeesus paransi pyhätössä sokeita ja ontuvia
Mt. 21: 12-17; Mrk. 11:15- 19; Lk. 19: 45- 48.
Hänen luokseen tuli pyhäkössä sokeita ja ontuvia ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne hänen tekemänsä ihmeet ja lapset huutamassa pyhätössä: Hoosiannaa Daavidin pojalle, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: Kuuletko mitä nämät sanovat? niin Jeesus sanoi: kuulen. Muta ettekö ole koskaan lukeneet: Lasten ja imeväisten suusta sinä perustit voiman vastustajaisi tähden, vaientaaksesi vihollisen ja kostonhimoisen. Illan tultua hän luopui heistä ja meni tapansa mukaan Betaniaan yöksi oppilaineen.

257. Viikunapuu kuivuu. Usko.
Mt. 21: 20-22; Mrk. 11: 20- 26.
Aamulla varhain ohikulkiessaan näkivät he sen viikunapuun kuivuneen juurineen päivineen. Silloin Kallio muisti Jeesuksen sanat ja sanoi hänelle: Opettaja, katso, kiroamasi viikunapuu on kuivettunut. Ja oppilaat ihmettelivät: Kuinka se viikunapuu niin kohta kuivettui?
Jeesus sanoi: Säilyttäkää usko Jumalaan. Minä vakuutan teille: Jos teillä olisi varma luottamus, ettekä horjuen epäilisi, niin te voisitte tehdä enempääkin, kuin se, mitä viikunapuulle tapahtui: Teistä joku voisi sanoa tälle vuorelle: Siirry ja kukistu mereen, niin se tapahtuisi, mitä hän tahtoo, jos hän ei sydämessään epäilisi, vaan olisi lujasti vakuutettu sen tapahtumisesta.(Vakuutus, varma usko ulottuu Jumalaan asti) Sentähden minä neuvon teitä: Uskokaa kuin saaduksi kaikkea, mitä te rukouksessa anotte, niin te todella saatte. – Kun seisotte rukoilemassa niin anteeksi antakaa se, mikä teillä on jotakin vastaan, että myös Isänne taivaissa antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne. Mutta jollette anna anteeksi, ei Isännekään taivaissa anna teille anteeksi teidän rikkomuksianne. (Silloin rukous ei tule kuulluksi).(Rukous ei tule kuulluksi, jos mielessä on jotakin anteeeksiantamatonta toisia vastaan, sillä rakastavaa Jumalaa voidaan lähestyä vain rakastavalla mielellä. Ja rakastaessamme annamme niin mielellämme kaikki anteeksi, niinkuin Jumalakin tekee).
— Päivisin hän opetti pyhätössä, mutta yöt hän vietti Öljyvuorella. Ja kansanjoukko kerääntyi aina aamulla varhain hänen luokseen pyhättöön häntä kuulemaan.

258. Jeesus tiedustaa ylimäisiltä Johanneksen kasteesta.
Mt. 21: 23- 27;Mrk. 11: 27- 33; Lk. 20: 1-8.
Taasen he tulivat Jerusalemiin ja hän meni pyhättöön opettamaan kansaa. Hänen ilosanomaa julistaessaan ja kävellessään pyhätössä tulivat hänen luokseen ylipapit, kirjanoppineet ja kansan vanhimmat tiedustelemaan häneltä: Sanoppas meille, millä voimalla sinä näitä teet? Tai kuka on sinulle antanut tämän vallan?
Jeesus sanoi: Minäkin kysyn teiltä yhtä asiaa ja jos te siihen vastaatte, niin minäkin sanon, kenenkä voimalla minä näitä teen. Vastatkaa minulle: Oliko Johanneksen kaste taivaasta vai ihmisiltä?
Niin he aprikoivat keskenään: Jos me sanomme: taivaasta, niin hän sanoo: Miksi ette siis uskoneet häntä? Jos me sanomme: Ihmisistä, niin me saamme peljätä kansaa, joka ehkä kivittää meidät. Sillä kaikki pitivät Johannesta totisena ennustajana. – He vastasivat Jeesukselle: Emme tiedä. Jeesus sanoi: En minäkään sano, millä voimalla minä näitä teen.

259. Kaksi viinitarhaan lähetettyä poikaa.
Mt. 21: 28-32.
Kuinka te luulette? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni ensimäisen luo ja sanoi: Poikani, mene tänään työhön viinitarhaani. Hän sanoi: Kyllä minä menen , herra, mutta ei mennytkään. Sitte hän meni toisen luoksi ja sanoi samoin: Hän sanoi: En tahdo. Mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Kumpi näistä kahdesta toteutti isänsä tahdon?
He sanoivat: Jälkimäinen.
Jeesus sanoi heille: Minä vakuutan teille: Tullinottajat ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan. Sillä Johannes tuli teidän luoksenne vanhurskauden tietä, mutta te ette uskoneet häntä, vaan tullinottajat ja portot uskoivat ja sen nähtyänne ette jäljestäpäinkään katuneet ja uskoneet.

260. Häijyt viinitarhan vuokraajat.
Mt. 21: 33-46; Mrk. 12: 1-12: Lk. 20: 9-19
Vielä Hän jatkoi ja sanoi: kuulkaa toinenkin vertaus: Muuan perheenisäntä istutti viinitarhan, aitasi sen, kaivoi sinne kalliooon viinikuurnan, rakensi sen turvaksi tornin ja sitten vuokrasi sen viinitarhureille sekä matkusti muille maille kauaksi aikaa. Hedelmänajan lähestyessä lähetti hän palvelijansa viinitarhurien luo perimään heiltä hänelle tulevat hedelmät. Mutta viinitarhurit ottivat kiinni hänen palvelijansa, minkä tappoivat, minkä kivittivät, minkä piestynä, haavoitettuna ja häväistynä syöksivät ulos ja lähettivät tyhjin käsin takaisin. Taas hän lähetti toisia palvelijoita vielä useampia kuin ennen, mutta niillekin he tekivät samoin. Silloin viinitarhan omistaja miettei mitä tehdä. Viimein päätti hän lähettää ainoan rakkaan poikansa ja ajatteli: kun he hänet näkevät, niin he kavahtavat häntä. Mutta viinitarhurit sanoivat: Tämä on perillinen.Tulkaa, tappakaamme hänet, niin hänen perintönsä jää meille. Ja he ottivat hänet kiinni, työnsivät ulos viinitarhasta ja tappoivat. Kun viinitarhan isäntä tulee, niin mitä hän tekee heidän kanssaan. Nuot häijyt hän häijysti tuhoaa ja vuokraa viinitarhan muille, jotka antavat hänelle hedelmät ajallansa. Sen kuultuansa sanoivat he hänelle: Eipä suinkaan.
Jeesus katsahti heihin ja sanoi: Mitä sitten merkitsee tämä kirjoitus, jonka ehkä olette lukeneet: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, se on tllut kulmakiveksi, Herralta tämä on siksi tullut ja on ihme meidän silmissämme. Se ken kompastuu siihen kiveen, se ruhjoutuu, mutta kenen päälle se vyöryy, sen se murskaa. Sentähden minä vakuutan: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan sellaiselle kansalle, joka tuottaa sille hedelmää. Ylipapit ja farisealaiset ymmärsivät hänen näillä vertauksilla heitä tähtäävän ja olisivat halusta ottaneet hänet kiinni, mutta he pelkäsivät kansaa, joka piti häntä ennustajana. He sentähden jättivät hänet ja poistuivat.

261. Kuninkaan pojan häät.
Mt. 22: 1-14
Taas Hän alkoi puhua vertauksilla ja sanoi:
Taivasten valtakunta on verrattavissa kuninkaaseen, joka valmisti pojalleen häitä. Niiden valmistuttua lähetti hän palvelijansa kehoittamaan kutsuttuja häihin saapumaan, mutta he eivät tahtoneet tulla. Vielä hän lähetti toisiakin palvelijoita lausuen: Sanokaa kutsujille: Katso, minä olen valmistanut ateriani; härkäni ja syöttöraavaani ovat teurastetut ja kaikki on valmiina, tulkaa häihin. Mutta he eivät siitäkään välittäneet, vaan poistuivat mikä pellolleen, mikä kaupoilleen, mikä minnekin. Toiset ottivat hänen palvelijansa, pitelivät heitä pahoin ja tappoivat. Mutta kuningas vihastui, lähetti sotajoukkonsa ja tuhosi nuot murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa.

262. Sitte sanoi hän palvelijoilleen.
Häät ovat valmiit, mutta kutsutut eivät olleet arvollisia.
Mt. 22: 1-14
Menkää siis teiden risteyksiin ja kutsukaa häihin kaikki kohtaamanne. palvelijat menivät teille ja kokosivat kaikki lköytämänsä sekä pahat että hyvät ja häähuone tuli täyteen pöytävieraita.

263. Mutta kuninkaan mentyä sisälle katsomaan vieraita,…
Mt. 22: 1-14
näki hän siellä miehen, joka ei ollut pukeutunut hääpukuun. hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinka sinä tulit tänne sisään, vaikka sinulla ei ole hääpukua? Hän ei vastannut mitaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoillensa: Sitokaa hänen jalkansa ja kätensä ja heittäkää hänet äärimmäiseen pimeyteen, siellä on oleva itkua ja hammasten kiristystelyä. Sillä paljo on kutsutuita, mutta harvoja valituita.

264. Veroraha.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Poistuttuansa menivät farisealaiset miettimään, miten he kietoisivat hänet puheessa antaakseen hänet esivallan ja maaherran käsiin. Juonen valmistuttua lähettivät he oppilaitaan hänen luokseen herodilaisten kanssa. Heidän tuli teeskennellä hurskasmielisiksi. He tulivat hänen luokseen ja alkoivat puhua: Opettaja, me tiedämme sinun olevan vakaisen etkä välitä kenestäkään, sillä et sinä katso ihmisten muotoon, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaan. Sano siis meille: Onko luvallista antaa keisarille veroa vai eikö ole? Tuleeko meidän antaa vai ei? Mutta hän ymmärsi heidän kavaluutensa ja sanoi: Miksi te yritätte minua kietoa, te teeskentelijät? Tuokaa denari minun nähdäkseni! He toivat. Hän kysyi: Kenekä tämä kuva ja päällekirjoitus siinä on? He sanoivat: Keisarin. Hän sanoi: Antakaa siis keisarille se, mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Sen kuultuansa he ihmettelivät kovin hänen vastaustansa ja kun he eivät voineet häntä kansan edessä sanoissa solmia, niin he vaikenivat ja poistuivat.

265. Ylösnousemus.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Samana päivänä tuli myös hänen luokseen joukko sadukealaisia, jotka kieltävät ylösnousemisen, ja kysyivät häneltä seuraavaa kohtaa: Opettaja, Mooses kirjoitti meille: Jos veljekset asuvat yhdessä ja yksi heistä kuolee pojatonna, niin ei pidä sen kuolleen veljen vaimon ottaman muukalaista miestä toisesta suvusta, vaan hänen miehensä veli menköön hänen luokseen ja ottakoon hänet vaimokseen veljensä sijassa, ja hänen ensiksi synnyttämänsä poika saakoon kuolleen veljen nimen, ettei hänen nimensä kokonaan häviäisi Israelista. Keskuudessamme oli seitsemän veljestä. Yksi niistä otti vaimon ja kuoli lapsetonna. Toinenkin veli otti vaimon, mutta hänkin kuoli lapsetonna. Niinikään kuolivat häneltä kaikki veljekset jättämättä jälkeläistä. Viimeksi kuoli vaimokin. Kenellekä noista seitsemästä hän siis ylösnousemuksessa joutuu vaimoksi? Silllä hän oli ollut kaikkien vaimona.
Jeesus vastasi: Te eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Tässä elämässä ihmiset naivat ja kuolevat. Mutta ne, jotka katsotaan arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemiseen kuolluksista, ne siellä eivät nai eivätkä mene miehelle. He ovat enkelien kaltaisia eivätkä enää voi kuolla. He ovat Jumalan lapsia, koska ovat ylösnousemuksen lapsia. mutta kuolleiden ylösnousemista osoittaa Mooseskin kertomuksessa orjantappurapensaasta, jossa Jumala puhui hänelle sanoen: Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala. Mutta eihän Jumala ole kuolleiden Jumala? Ei, vaan elävien, sillä kaikki Hänessä elävät. Te siis suuresti eksytte. Sen kuullessaan hämmästyi kansa hänen oppiansa.

266. Suurin käsky.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Kun kirjanoppineet ja farisealaiset kuulivat, että hän oli suun tukkinut sadukealaisilta, niin he kokoontuivat koolle ja heistä eräs lainoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin heille vastanneen kysyi häneltä urkkien: Opettaja, mikä on lain korkein käsky?
Jeesus vastasi: Ensimäinen ja korkein käsky on tämä: Kuule israel, Herra meidän Jumalamme on yksi ainoa Herra; ja Sinun on rakastaminen Herraa sinun Jumalaasi koko sydämelläsi, koko sielullasi ja koko voimallasi. Toinen on tämän kaltainen: Rakasta lähimäistäsi, niinkuin itseäsi. Näitä suurempaa käskyä ei ole. Näihin sisältyvät laki ja ennustajat.
Kirjanoppinut sanoi: Oikein, opettaja. Sinä sanoit totuuden. Yksi on Hän. Ei ole muuta Jumalaa , kuin Hän ja Häntä rakastaminen koko sydämellään, koko ymmärryksellään ja koko voimallaan ja lähimmäistään niinkuin itseään rakastaminen on enempi kuin polttouhrit ja muut uhrit.
Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, niin hän sanoi hänelle: Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta.
Eikä kukaan rohjennut mitään
sen enempää kysyä.

267. Kenenkä poika Voideltu on.
Mt. 22: 15- 46; Mrk. 12: 13- 37; Lk. 20: 20-44.
Hänen opettaessan pyhätössä ja farisealaisten ollessa koossa, kysyi hän heiltä: Mitä kirjanoppineet arvelevat Kristuksesta? Kenenkä poika hän on?
He vastasivat: Daavidin.
Hän sanoi: Kuinka sitten Daavid Hengessä nimittää häntä Herraksi, sanoen: Herran käsky on minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä saatan vihollisesi sinun jalkojesi astuinlaudaksi. Jos siis Daavid nimittää häntä Herraksi, niin kuinka hän saattaa olla hänen poikansa?
Eikä kukaan kyennyt antamaan hänelle sanaakaan vastaukseksi. Eikä siitä päivästä lähtien enää yksikään rohjennut mitään kysellä häntä kietoakseen. Suuri kansanjoukko kuulteli häntä mielellään.

268. Jeesus kurittaa farisealaisia ja kirjanoppineita.
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
Silloin Jeesus puhui kansalle ja oppilailleen. Kirjanoppineet ja farisaealaiset ovat istuutuneet Mooseksen istuimelle, mutta kavahtakaa te heitä. Se, minkä he sanovat teille, niin toteuttakaa ja pitkää se, mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat eivätkä tee. He sitovat kokoon raskaita taakkoja ja laskevat ne ihmisten hartioille, mutta itse eivät tahdo sormellaankaan niitä liikuttaa. Kaikki heidän tekonsa he tekevät ihmisten nähtäväksi ja kiitettäväksi. He laajentavat raamatunlausekotelonsa ja isontavat viittansa tupsut. He rakastavat etumaisia istuimia kokoushuoneissa ja ensimäisiä sijoja pidoissa. He kaipaavat tervehdyksiä toreilla ja opettaja-arvonimellä puhuttelua. Mutta älkää te antako itseänne puhutella opettajaksi, sillä yksi on teidän opettajanne ja te kaikki olette veljeksiä (veljiä ja sisaria) ja oppi-isäksenne älkää sanoko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän oppi-isänne, hän joka on taivaissa; ja te olkaa hänen lapsiansa. Älkää antako puhutella itseänne johtajiksi, sillä yksi on teidän johdattajanne: Voideltu. Vaan suurin teistä olkoon teidän palvelijanne, sillä itseään ylentävää alennetaan ja itseään alentavaa ylennetään.

269. Mutta voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä,. sillä itse ette mene sisälle ettekä menossa olevienkaan salli sisään mennä.

270. Voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. te kuljette ympäri merta ja mannerta saadaksenne yhden käännynnäisen ja sen saatuanne te teette hänestä hävityksen lapsen, itseänne kahta vertaa pahemman.

271. Voi teitä te sokeat taluttajat.
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
Te sanotte: Jos joku vannoo pyhätön kautta, niin ei se mitään ole, mutta jos joku vannoo pyhätön kullan kautta, niin hän on valansa velvoittama. Te tyhmät ja sokeat. Kumpi on korkeampiarvoista kultako vai pyhättö, joka pyhittää kullan? Ja: Jos joku vannoo alttarin kautta, niin ei se mitään ole, mutta jos joku vannoo sen päällä olevan uhrilahjan kautta, niin hän on valansa velvoittama. Te sokeat. Kumpi on suurempi, uhrilahjako vai alttari, joka pyhittää uhrilahjan? Sentähden se, joka vannoo alttarin kautta, hän vannoo sen kautta, mutta myös kaiken sen kautta, joka on sen päällä. Ja se, joka vannoo pyhätön kautta, hän vannoo sen kautta, mutta myös siinä asuvan kautta. ja se, joka vannoo taivaan kautta, hän vannoo Jumalan valtaistuimen kautta ja myös sillä istuvan kautta.

272. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te annatte kymmenykset mintuista, tilleistä ja kuminoista, mutta jätätte sikseen sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä on tehtävä, mutta ei toisiakaan sikseen jätettävä. te sokeat taluttajat! Te siivilöitte pois hyttysen, mutta nielette kamelin.

273. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat täynnä rosvousta ja hillitsemättömyyttä. Sinä sokea farisealainen, puhdista ensin maljan sisäpuoli sen ulkopuolenkin tulla puhtaaksi

274. Voi teitä, te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te olette valkaistujen hautojen kaltaisia, jotka kyllä ulkoa näyttävät kauniilta, mutta sisältä ovat täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa. Samoin tekin, ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä vanhurskailta, mutta sisältä olette täynnä teeskentelyä ja laittomuutta.

275. Voi teitä te kirjanoppineet ja farisealaiset,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
te teeskentelijät. Te rakennatte ennustajien hautoja sekä koristatte vanhurskasten hautakammioita ja sanotte: Jos olisimme eläneet isäimme päivinä, emme olisi olleet osallisia heidän kanssaan ennustajien vereen ja siis itse todistatte itsestänne olevanne niiden lapsia, jotka tappoivat ennustajat. Täyttäkää siis te isäinne mitta. Te käärmeet, te kyiden sikiöt, kuinka te voisittekaan välttää hävityksen tuomiota?

276. Sentähden, katso , minä lähetän teille ennustajia, ja viisaita ja kirjanoppineita,
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
muutamat niistä te tapatte ja ristille naulaatte, toisia niistä ruoskitte kokoushuoneissanne ja vainootte kaupungista kaupunkiin, että teidän päällenne tulisi kaikki vanhurskas veri, joka on vuodatettu maan päällä vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaksen Barakiaksen pojan vereen asti, jonka tapoitte pyhätön ja alttarin välillä. Minä vakuutn teille: Tämä kaikki on kohtaava tätä sukupolvea.

277. Jerusalem, Jerusalem,…
Mt. 23: 1-39; Mrk. 12: 38- 40; Lk. 20: 45-47
sinä ennustajien tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä!
Kuinka usein minä olen tahtonut koota lapsiasi, niinkuin kana kokoaa poikuettaan siipiensä suojaan! Mutta te ette ole tahtoneet. Mutta voi, silti teidän täytyykin jättää huoneenne autioksi. Sillä minä ilmoitan teille. Tästälähin te ette saa nahdä minua ennenkuin sanotte: Siunattu olkoon Herran nimessä tulija.

278. Lesken ropo.
Mrk. 12: 41- 44; Lk. 21: 1-4
Hän asettui istumaan vastapäätä uhriarkkua katselemaan, kuinka kansa pani rahaa uhriarkkuun. Moni rikas pani hyvinkin paljon. Mutta eräs köyhä leskikin tuli ja pani arkkuun kaksi ropoa, yhteensä noin pennin. Silloin Jeesus kutsui oppilaansa luokseen ja sanoi heille: Tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän, kuin kukaan muu sinne antavista. Sillä kaikki muut antoivat Jumalalle uhrilahjan vain liiastaan, mutta hän köyhyydessään antoi kaiken omaisuutensa.

279. Kreikkalaiset etsivät Jeesusta. Ääni taivaasta.
Joh. 12: 20- 36
Niiden joukossa, joiden tapana oli käydä juhlille rukoilemaan, oli muutamia kreikkalaisia. Nämät menivät Galilean Betsaidasta olevan Filippuksen luo ja pyysivät häntä sanoen: Herra me haluamme nähdä Jeesusta. Filippus meni sitä kertomaan Andreakselle, Andreas ja Filippus menivät sanomaan sitä Jeesukselle. Mutta Jeesus vastasi heille: Hetki on tullut, että ihmisen poika on kirkastettava. Vakavasti minä vakuutan teille: Nisun jyvä jää yhdeksi jyväksi, ellei se putoa maahan ja kuole. Mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljo hedelmää. Se ken rakastaa henkeänsä, hän kadottaa sen. Se ken vihaa henkeänsä tässä maailmassa, hän tallettaa sen ijäiseen elämään.

280. Se, ken minua palvelee, hän seuratkoon Minua.
Joh. 12: 20- 36
Se, ken minua palvelee, hän seuratkoon minua. Ja silloin minun palvelijani on oleva siellä, missä minäkin olen. Isä kunnioittaa minua palvelevaa. Nyt minun sieluni on kovin murheellinen ja mitä minä sanoisin? Oi Isä, kirvoita minua tästä hetkestä. Kuitenkin, juuri sentähden olen tullut tähän hetkeen. Isä kirkasta nimesi! Niin taivaalta kuului ääni: minä olen sen kirkastanut ja tahdon sen vieläkin kirkastaa. Ympärillä seisova kansa sanoi ukkosen jyrisseen. Toiset sanoivat: Häntä puhutteli enkeli. Jeesus sanoi: Ei tämä ääni tullut minun, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman yli, nyt tämän maailman ruhtinas joutuu ulos heitettäväksi. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki luokseni. Mutta sen hän sanoi osoittaakseen minkälaisella kuolemalla oli kuoleva. Kansa sanoi hänelle: Me olemme laista kuulleet, että Voideltu pysyy ijäti. kuinka sinä sitten sanot, että Ihmisen Poika on ylennettävä? Kuka on tuo ihmisen poika? Jeesus vastasi heille: Valkeus on vielä vähän aikaa teidän keskuudessanne. Vaeltakaa niin kauvan, kuin teillä on valkeus, ettei pimeä teitä yllättäisi. Sillä pimeässä vaeltava ei tiedä minne hän menee. uskokaa valkeuteen, niin kauvan kuin teillä on valkeus, tullaksenne valkeuden lapsiksi. Tämän puhuttuansa hän poistui ja kätkeytyi heiltä.

281. Herran sanat tuomitsevat.
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Vaikka hän oli heidän nähtensä tehnyt niin monta ihmettä, niin eivät he kuitenkaan uskoneet häneen, että toteutuisi ennustaja Jesaian lausuma sana.Herra, kuka uskoo saarnamme ja kenelle Herran käsivarsi on ilmaistu? Heistä Jesaias on vielä puhunut: Lihoita tämän kansan sydän! Anna heidän korvansa tulla paksuiksi ja sokaise heidän silmänsä etteivät näkisi silmillänsä, eivät kuulisi korvillansa, eivätkä ymmärtäisi sydämellänsä kääöntyäksensä ja tullaksensa mieleltään muutetuiksi.

282. Tämän Jesaias sanoi
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Tämän Jesaias sanoi nähdessään hänen kirkkautensa ja puhuessaan hänestä. uitenkin useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, vaikkeivät farisealaisten tähden sitä tunnustaneet, ettei heitä eroitettaisi kokoushuoneesta. Sillä heille oli rakkaampaa ihmisten kuin Jumalan kunnioitus.

283. Sitten Jeesus puhui korkealla äänellä
Mt. 24:1; Joh. 12: 37-50
Sitten Jeesus puhui korkealla äänellä.Se ken minuun uskoo, ei hän usko minuun, vaan minun lähettäjääni. Ja se ken minut näkee hän näkee minun läehttäjäni. Minä olen tullut maailmaan valkeudeksi, ettei yksikään minuun uskova pimeään jäisi. Jos ken kuulee minun sanani eikä säilytä niitä, en minä häntä tuomitse, sillä en minä ole tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä pelastamaan. Jos ken hylkää minut eikä ota vastaan sanojani, niin hänellä on kyllä tuomitsijansa. Puhumani sana on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä ole itseltäni puhunut, vaan Isä, joka lähetti minut, hän on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun on sanominen ja mitä puhuminen. Ja minä tiedän hänen käskynsä olevan ijäistä elämää. Minä puhun siis puhumani juuri niin, kuin Isä on minulle puhunut.

284. Jeesuksen ennustuksia Jerusalemista ja maailman lopusta. Kauhunajan merkit ja alku sekä Jerusalemin hävitys.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Jeesuksen mentyä ulos pyhätöstä tulivat oppilaat näyttelemään hänelle pyhätön rakennuksia ja sanoivat: Opettaja, katso, minkälaiset kivet ja kalleudet ja minkälaiset rakennukset? Jeesus sanoi: Katselkaa näitä kaikkia. Näettehän nämät suuret rakennukset? muta minä vakuutan teille: Päivät tulevat, jolloin tästä kaikesta katselemastamme ei jätetä kiveä kiven päälle hajalleen murtamatta. Sitte hänen istuessaan öljymäellä erillään vastapäätä pyhättöä menivät hänen oppilaansa Siimon kallio, Jaakob, Johannes ja Andreas hänen luokseen kysymään: opettaja , sano meille: milloin tämä tapahtuu ja mikä on sinun tulemuksesi ja mikä maailman lopun tunnusmerkki on?

285. Tulemuksen merkit.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Jeesus sanoi: Varokaa, ettei kukaan saa eksyttää teitä. Sillä monta tulee minun nimelläni sanoen: Minä olen Voideltu. Ja he eksyttävät monta. Aika on kyllä silloin lähellä, mutta älkää kuitenkaan heitä seuratko. (Ap. t. 5: 36, 37). Ja kun kuulette sodista ja teille kerrotaan taisteluista, niin älkää säikähtykö. Sillä niitä pitää ensin oleman, mutta ei vielä silloin loppu ole. Sitten on kansa nouseva kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, maanjäristyksiä tapahtuu siellä ja täällä, rutto ja nälänhätä ahdistaa seutu seudulta, suuret hirmuilmiöt ja tunnusmerkit näkyvät taivaalta. Mutta tämä kaikki on vasta synnytystuskien alkua. Mutta olkaa varuillanne, sillä jo ennen näitä kaikkia käydään teihin käsiksi. Teitä vainotaan ja vaivataan, raastetaan kokoushuoneihin ja käräjäpaikoille pilkattavaksi ja piestäväksi sekä suljetaan vankiloihin. Teitä kuljetetaan maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni. Mutta se kaikki antaa teille tilaisuuden todistaa minusta. Pankaa tarkoin mieleenne, ettette silloin edeltäpäin huolehdi tai ajattele mitä vastaatte puolestanne, sillä minä annan teille suun ja viisauden , jota vastaan eivät teidän vastustajanne kykene asettumaan tai väittämään. Se, mitä teille sillä hetkellä annetaan, se puhukaa, sillä ette te itse ole puhumassa , vaan Pyhä Henki. Te tulette kaikkien vihaamiksi minun nimeni tähden. Vanhin hylkää minua tunnustavan lapsensa, lapset ahdistavat minua tunnustavia vanhempiansa, veli antaa veljensä tapettavaksi, sisar sisarensa, sukulainen sukulaisensa ja ystävä ystävänsä ja muutamia teistä he tappavat. Mutta ei hiuskarvaakaan päästänne huku. (Ylösnousemuksen aamuna olette vahingoittumattomia). Kestävyydellänne te voitatte sielunne itsellenne. Sillä ken loppuun asti kestää, hän pelastuu. Mutta jos teitä yhdessä kaupungissa vainotaan, niin paetkaa toiseen, sillä minä vakuutan teille: Ette ehdi käydä kaikkia Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika heille tulee.

286 Kun huomaatte Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimäksi,…
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Mutta kun te huomaatte Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimäksi, niin silloin tietäkää sen hävityksen olevan lähellä. Mutta kun te saatte nähdä hävityksen kauhut jo itse pyhällä paikalla( keskinäiset taistelut pyhätössä), joista jo ennustaja Daniel puhuu, niin silloin Juudeassa olevat paetkoot osoitetuille vuorille. Kaupungissa olevat lähtekööt sieltä pois ja maaseudulla olevat älkööt menkö sinne. Katolla oleva älköön enää pistäytykö huoneestaan mitään ottamassa ja pellollaan oleva älköön palatko viittaansa noutamaan.
Voi raskaina olevia ja voi imettäviä niinä päivinä, sillä silloin on suuri hätä tällä seudulla ja vihan raivo tätä kansaa vastaan. He kaatuvat miekan terään ja heidät viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan ja Jerusalem jää pakanain tallattavaksi, kunnes pakanain ajat täyttyvät. Ne ovat kostonpäiviä, että kaikki ennustukset toteutuisivat. Mutta te, rukoilkaa te, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä lepopäivänä.

287. Maailman lopun merkit ja laatu.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin on oleva suuri ahdistus, jommoista ei ole ollut Jumalan luoman luomakunnan alusta tähän asti eikä sitä ennen tule. Ja ellei Herra olisi lyhentänyt sitä aikaa, niin ei yksikään ihmisolemus pelastuisi. Mutta valitsemiensa tähden on hän lyhentänyt sitä aikaa. Ja jos silloin joku sanoo: Kuule, täällä Voideltu on, tai: Katso, tuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä voideltuja ja vääriä ennustajia nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä eksyttääksensä, jos mahdollista, valitutkin. Mutta olkaa te varuillanne, sillä minä olen kaiken teille edeltäpäin sanonut. Jos he sanovat: Hän on korvessa, niin älkää lähtekö sinne. Jos he sanovat: Hän on makuukammiossa, niin älkää uskoko. Sillä Ihmisen Pojan tulemus on oleva niinkuin salama, joka leimahtaa idässä ja näkyy aina länteen saakka.

288. Silloin teidät annetaan vaivaan ja he tappavat teitä.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin teidät annetaan vaivaan ja he tappavat teitä ja te tulette kaikkien kansojen vihaamiksi minun nimeni tähden. Silloin useat loukkaantuvat, antavat toisiaan altiiksi ja vihaavat toisiaan, ja väärät ennustajat eksyttävät useita. Laittomuuden päästyä valtaan kylmenee useampien rakkaus. Mutta ken kestää loppuun saakka, hän pelastuu. Ja sitten, kun tätä valtakunnan ilosanomaa on julistettu koko maailmassa, todistukseski minusta, niin silloin tulee loppu (KEIZ).

289. Tunnusmerkkejä aurinkoon, kuuhun ja tähtiin.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Kohta noiden ahdistuksen aikojen jäljestä ilmestyy tunnusmerkkejä aurinkoon, kuuhun ja tähtiin: Aurinko pimenee, kuu ei anna valoansa, tähdet säihkyvät alas taivaalta. Maan kansoilla on ahdistus. He ovat kauhuissaan meren pauhun ja ärjyn vuoksi, menehtyvät peloissaan ja odotellessaan sitä, mikä maapallon on kohtaava. Sillä taivasten voimat järkkyvät. Silloin näkyy Ihmisen Pojan merkki taivaalla. Maan kansat parkuvat ja Ihmisen Poika tulee taivaan pilvillä valtavassa voimassa ja loistossa ja lähettää enkelinsä voimakkaalla torven äänellä kokoamaan hänen valitsemansa neljältä ilman suunnalta taivasten äärestä toiseen asti. Mutta kun nämät alkavat tapahtua, niin te , rohkaiskaa te itseänne ja kohottakaa päätänne, sillä silloin teidän lunastuksenne lähenee.

290. Vertaus viinipuusta
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Oppikaa vertaus viikunapuusta: kun sen oksa jo tulee meheväksi ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte kesän (KAIZ, viikunapuun kypsän hedelmän ajan) jo olevan lähellä. Samoin myös, kun te näette näin tapahtuvan, niin te tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Tästä sukukunnasta minä vakuutan: Se ei huku ennenkuin nämät kaikki tulevat tapahtuneeksi. Sillä taivas ja maa, ne kyllä katoavat, mutta minun sanomani ei katoa. Mutta siitä päivästä ja siitä hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit eikä Poikakaan, Isä yksin tietää.

291. Ihmisen pojan tulemuksessa on kuin Nooan aikana.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
ihmisen Pojan tulemuksessa on oleva niinkuin Noan aikanakin oli. Silloin vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät, joivat, naivat ja naittivat siihen päivään saakka, jona Noa meni arkkiin ( saarnattuaan asiasta 120 vuotta) , eivätkä mistään olleet tietävinään ennenkuin vedenpaisumus tuli ja upotti heidät kaikki. Niin käy Ihmisen Pojan tulemisessakin. Kaksi on kedolla, yksi otetaan ylös, ja toinen jätetään. Kaksi jauhavat myllyssä; yksi otetaan ylös, toinen jätetään. Olkaa siis varuillanne ja valvokaa, kun ette tiedä aikaa, milloin se tulee.

292. On niinkuin miehen matkustaessa ulkomaille:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Kun hän jätti talonsa ja antoi palvelijoilleen vallan, määräten kullekin hänen tehtävänsä, ovenvartijankin hän käski valvoa. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulaissa vai varhain aamulla, ettei hän äkkiarvaamatta tullessaan tapaisi teitä nukkumasta.
Mutta sen minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: Valvokaa! Pitäkää huoli itsestänne, ettei sydäntänne raskauta huumaus ja päihtymys ja tämän elämän huolet, niin että se päivä yllättäisi teidät äkkiä, niin kuin ansa, silloin kuin taivaat pauhinalla katoavat näkyvistä, tämän olemuksen ainekset kuumuudesta raukenevat ja kaikki asuvaiset koko maan pinnalla tavataan tekoinensa. Valvokaa siis aina ja rukoilkaa saadaksenne voimaa välttää tätä kaikkea tulevaa ja kestää Ihmisen Pojan tulemuksessa.

293. Vielä vertauksia äkkinäisestä tulemisesta ja mitä silloin tapahtuu.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Silloin taivasten valtakunta on verrattava kymmeneen neitsyeen, jotka soihtuineen läksivät ylkää vastaan. Viisi niistä oli tyhmää ja viisi älykästä. Tyhmät ottivat kyllä soihtunsa, mutta eivät ottaneet mukaansa öljyä. Älykkäät ottivat soihtunsa ja varasivat vielä öljyä astiaan. Yljän viipyessä alkoi heitä kaikkia unettaa ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: Ylkä saapuu! MMutta tyhmät sanoivat älykkäille: Antakaa meille öljyänne, sillä kohta lamppumme sammuvat. Älykkäät sanoivat: Ei suinkaan, se ei riitä meille molemmille. Mutta menkää myyjäin luo ostamaan itsellenne! Heidän lähdettyänsä ostamaan tuli ylkä. Valmiit liittyivät joukkoon, saapuivat yljän mukana häihin ja ovi suljettiin. (Ylkä tuli joukkoineen noutamaan morsiantaan, joka neitsyeineen odotti ja sitte kaikin mentiin häihin ja ovi suljettiin vierailta). Myöhemmin tulivat toisetkin neitsyet ja sanoivat: Herra, herra, avaa meille. Mutta hän vastasi: Toden totta, en minä teitä tunne. valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

294. Myös on tapahtuva niinkuin erään henkilön matkustaessa ulkomaille:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Hän kutsui palvelijansa ja uskoi heille omaisuutensa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykynsä mukaan, (talentti kuvaa velvollisuuksia) ja lähti ulkomaille. Se, joka oli saanut viisi talenttia, meni niillä asioitsemaan ja voitti toiset viisi talenttia. Samoin kahden talentin saaja voitti toiset kaksi. Mutta yhden talentin saaja lähti, kaivoi kuopan maahan ja kätki sinne herransa rahan. Pitkän ajan kuluttua palasi palvelijain herra ja vaatei heitä tilille. Silloin viiden talentin saaja tuli esille, toi lisäksi toiset viisi talenttia ja sanoi: Herra, viisi talenttia sinä uskoit minulle, mutta minä olen voittanut niillä toiset viisi. Hänen herransa sanoi hänelle: Oikein, sinä hyvä ja uskollinen palvelija! Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä asetan sinut paljon haltijaksi. Käy nauttimaan herrasi hyvyyttä.
Kahden talentin saajakin astui esiin ja sanoi: Herra, sinä uskoit minulle kaksi talenttia, mutta minä voitin niillä toiset kaksi talenttia. Hänen herransa sanoi hänelle: Oikein , sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olit uskollinen, minä asetan sinut paljon haltijaksi. Käy nauttimaan herrasi hyvyyttä.
Vihdoin saapui yhden talentin saaja ja sanoi: Herra, minä tiesin sinut kovaksi mieheksi; Sinä leikkaat sieltä, mihin et ole kylvänyt ja kokoat sieltä, missä et ole eloa viskannut ja peloissani minä kävin kätkemään talenttisi maahan! Tässä, herra, on sinun omasi.
Hänen herransa sanoi hänelle: Sinä paha ja laiska palvelija! Sinä tiesit minun leikkaavan sieltä, mihin en ole kylvänyt ja kokoavan sieltä, missä en ole viskannut. Olisihan sinun pitänyt jättää rahani rahakauppiaille, että olisin saanut rahani korkoineen. Ottakaa sentähden tuo talentti häneltä pois ja antakaa sille, jolla on kymmenen talenttia. Sillä kullekin kartuttavalle annetaan, ja hänellä tulee olemaan yltäkyllin. Mutta siltä, jolla ei ole kasvua, otetaan pois se hänen entisensäkin. Heittäkää tuo palvelija perimmäiseen pimeyteen. Siellä on oleva itkua ja hammasten kiristystä.

295. Maailman tuomio.
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Ihmisen Pojan tullessa kirkkaudessaan kaikkien enkelien seuraamana, istuutuu hän kunniansa valtaistuimelle. Silloin kootaan hänen eteensä kaikki kansat ja hän eroittelee ihmisiä toisistaan, niinkuin paimen eroittelee lampaita vuohista sekä asettaa lampaat oikealle puolelleen mutta vuohet vasemalleen. Kuningas sanoo silloin oikealla puolellaan oleville: Tulkaa minun Isäni siunaamat omistamaan sitä jo maailman luomisesta asti teille varattua valtakuntaa. Sillä minä isosin ja te ruokeitte minua. Minun oli jano ja te juotitte minua. Minä olin muukalainen ja te otitte minut huoneeseenne. Minä olin alastonna ja te vaatetitte minua. Minä sairastin ja te kävitte huolehtimassa minusta. Minua pidettiin vankina ja te tulitte luokseni kantamaan minun kuormaani. Silloin vanhurskaat vastavat hänelle: Herra, milloin sinut näimme nälissäsi ja ruokeimme sinua, tai janoissasi ja juotimme sinua? Ja milloin sinut näimme muukalaisena ja otimme sinut majaamme tai alastonna ja vaatetimme sinua? Ja milloin näimme sinun sairastavan tai olevan vankeudessa ja tulimme sinusta huolehtimaan?
Niin kuningas sanoo heille: Minä vakuutan teille: Sen minkä te olette tehneet vaikka vain jollekin näistä mitättömimmistä minun veljistäni tai sisaristani, sen te olette tehneet minulle.

296. Vasemmalla puolellaan oleville Hän sanoi:
Mt. 24: 2- 25: 46; Mrk. 13: 1-37; Lk. 21: 5- 36
Poistukaa luotani kirouksen kohtaamina siihen ikuiseen tuleen, joka perkeleelle ja hänen enkeleillensä on valmistettu. Sillä minä isosin ettekä minua ruokkineet. Minun oli jano ettekä minua juottaneet. Minä olin muukalaisena ettekä ottaneet minua majaanne. Minä olin alastonna ettekä minua vaatettaneet. Minä olin sairaana ja vankina ettekä käyneet minusta huolehtimassa. Silloin hekin vastaavat: Herra, milloin näimme sinua nälissäsi tai janoissasi tai muukalaisena tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa ja olimme sinua palvelematta?
Hän vastaa: Minä vakuutan teille: Kaiken sen, minkä olette jättäneet tekemättä vaikka vain jollekin näistä mitättömimmistä, sen olette jättäneet minulle tekemättä.
Ja nämä poistuvat ijäti rangaistavaksi, mutta vanhurskaat käyvät ikuiseen elämään.

297. Kaksi päivää ennen pääsiäistä.
Mt. 26: 1-5; Mrk. 14: 1, 2; Lk. 22:1,2
Nämät puheet lopetettuansa sanoi Jeesus oppilaillensa. Te tiedätte, että kahden päivän kuluttua on pääsiäinen. Silloin Ihmisen Poika jätetään ristille naulattavaksi. Tähän aikaan ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimäisen papin luokse hänen palatsiinsa neuvottelemaan, millaisella juonella he ottaisivat Jeesuksen kiinni ja saisivat tapetuksi. Mutta he pelkäsivät kansaa, sentähden he päättivät: Ei se sovi juhlana, ettei kansassa syntyisi mellakkaa.

298. Juudas Keriotilainen tarjoutuu kavaltamaan Jeesuksen.
Mt. 26: 14- 16; mrk. 14: 10,11; Lk. 22: 3-6
Juudakseen Keriotilaiseen, joka oli yksi kahdestatoista, meni Vastustaja-henki. Hän meni ylipappien ja vartijapäällikköjen luokse sopimaan Jeesuksen kavaltamisesta ja sanoi: Mitä tahtoisitte antaa minulle, jos minä saattaisin hänet teidän käsiinne? Tämän tarjouksen kuultuansa ihastuivat he kovin ja sitoutuivat antamaan hänelle kolmekymmentä hopearahaa. Rahat saatuansa hän lupasi sekä etsei sopivaa aikaa kavaltaakseen hänet ilman melua.

299. Jeesus käskee valmistamaan pääsiäisaterian.
Mt. 26: 17-19; Mrk. 14: 12-16; Lk. 22: 7-13
Ensimäisenä makeanleivän päivänä, jolloin pääsiäislammas oli teurastettava, tulivat oppilaat Jeesuksen luokse ja sanoivat: Minne käsket meidän valmistaa pääsiäislampaan syödäksesi? Niin hän lähetti kaksi oppilastaan Siimon Kallion ja Johanneksen ja sanoi heille: Menkää kaupunkiin ja valmistakaa pääsiäislammas syödäksemme! Sinne tultuanne kohtaa teitä eräs vesiastiaa kantava ihminen. Seuratkaa häntä siihen taloon, jonne hän menee ja sanokaa sen talon isännälle: Opettaja sanoo sinulle: Minun aikani on lähellä. Missä on minulle varattu vierashuone, saadakseni sinun luonasi syödä pääsiäislampaan oppilasteni kanssa? Niin hän näyttää suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa, valmistakaa siellä. Oppilaat menivät kaupunkiin ja tapasivat siellä kaikki niinkuin Jeesus oli sanonut heille. Siellä oppilaaat tekivät Jeesuksen käskyn mukaan ja valmistivat pääsiäislampaan.

300.- 366. Jeesuksen kärsimys ja kunnia . Pyhä Historia. Kolmatta osaa. )

KOLMAS OSA
(249-325 a. Jerusalemiin kulusta Herran ehtoollisen asettamiseen
326- 345 b. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaukseen
346- 366 c. Ylösnousemisesta taivaaseennousemiseen)

300. Pääsiäisateria alkaa. Jalkain pesu. Opetuslapset.
Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Pääsiäisaterian alkamisen ajan tultua illalla asettui hän pöydän ääreen kahdentoista oppilaansa kanssa. Hän sanoi heille: Minä olen hartaasti ikävöinyt saada syödä tätä pääsiäislammasta teidän kanssanne, ennen kärsimään menoani, sillä – minä ilmoitan sen teille – en minä enää sitä syö ennen kuin sitä toteutetaan Jumalan valtakunnassa. Sitten hän otti maljan, kiitti ja sanoi: Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne, sillä minä vakuutan teille, etten minä täst´edes juo viinipuun antia ennen Jumalan valtakunnan tuloa.

301. Arvokiista.
Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Oppilasten keskuudessa syntyi kiista siitä, kuka heistä oli katsottava arvokkaimmaksi. Silloin Jeesus sanoi heille: Kuninkaat hallitsevat kansoja herroina ja kansojen valtiaita kunnioitetaan arvonimityksillä. Mutta älkää te niin, vaan arvokkain teidän keskuudessanne esiintyköön kuin nuorin, ja johtaja kuin palvelija. Sillä, kumpi on arvokkaampi: Aterioitseva vai palvelevako? Eikö aterioitseva? Mutta minähän olen teidän keskuudessanne kuin palveleva.

302. Jalkain peso.
Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Iltayöstä, ennen pääsiäisjuhlan alkua, vaikka Jeesus tiesi hetkensä tulleen siirtyä tästä maailmasta Isän luokse, niin hän kuitenkin jaksoi osoittaa rakkauttaan omilleen tässä maailmassa aina viimeiseen asti: Illallisella oli myös Juudas Keriotilainen, Siimonin poika, jonka sydämen perkele oli saanut valtaansa ja suostuttanut hänet kavaltamaan Herran. Jeesus tiesi Isän antaneen kaiken hänen haltuunsa, tiesi lähteneensä Jumalan luota ja sinne palaavansa. Hän nousi illallispöydän äärestä, riisui viittansa ja otti liinavaatteen, jonka hän käärei ympärilleen. Sitten hän kastoi vettä pesuastiaan ja ryhtyi pesemään oppilastensa jalkoja pyyhkien sillä liinavaatteella, joka oli hänen ympärillään. Tultuaan SiimonKallion luo, sanoi Siimon: Herra, sinäkö pesemään minun jalkani? Jeesus sanoi hänelle: Nyt et sinä käsitä tekoani, mutta jälkeenpäin sinä saat sen tietää. Siimon sanoi hänelle: Et tule ikinä pesemään minun jalkojani. Jeesus sanoi hänelle: Jos en minä sinua pese, niin ei sinulla ole osuutta minun kanssani. Silloin Siimon sanoi: Herra, älä sitten pese yksin jalkojani, vaan myös kädet ja pää. Jeesus sanoi: Kylpenyt on kokonaan puhdas jalkojen pestyä. Ja te olette puhtaita, vaikka ette kaikki.(Hän tiesi pettäjänsä, sentähden hän sanoi:- ette kaikki ole puhtaita).

303. Opetuspuhe.
Mt. 26 20; Mrk. 14: 17; Lk. 22: 14-30; Joh. 13: 1-20.
Pestyänsä, viittansa otettuansa ja pöydän ääreen asetuttuansa kysyi hän heiltä: Ymmärrättekö tämän teille tekemäni? Te puhuttelette minua opettajaksi ja herraksi ja oikein te siinä sanotte, sillä se minä olen. Mutta jos nyt minä, teidän herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, niin olette tekin velvollisia pesemään toistenne jalkoja. Sillä minä annoin teille esikuvan tehdäksenne niin, kuin minäkin teille tein. Minä vakuutan teille: Ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs parempi lähettäjäänsä. Tämän tunnettuanne olette te autuaita, jos niin teette. En minä kaikista teistä puhu. Minä tunnen valitsemani. Sillä tämäkin kirjoitus toteutuu: – – joka minun leipääni söi, hän pyrki tallaamaan minua jalkojensa alle. Tämän minä kerron teille ennen sen tapahtumsita, että uskoisitte minua siksi, sen tapahduttua. Varmaa on: Se ken minun lähettämäni ottaa vastaan, hän ottaa vastaan minut. Mutta minut vastaan ottava ottaa vastaan minun lähettäjäni. Mutta te olette kestäneet minun luonani minun kiusauksissani. Sentähden minä säädän teille kuninkaallisen vallan, niinkuin isänikin on minulle säätänyt. Te saatte syödä ja juoda minun pöydässäni minun valtakunnassani ja istua istuimilla tuomitsemassa Israelin kahtatoista sukukuntaa.

304. Jeesus ilmoittaa kavaltajansa. Antaa uuden käskyn.
Mt. 26: 21-25; Mrk.14: 18-21; Lk. 22: 21-23; Joh. 13: 21-35.
Nämät puhuttuansa heidän aterioidessaan tuli hän sangen murheelliseksi hengessään ja sanoi: Toden totta, yksi teistä minun kanssani aterioitsevista kavaltaa minut. Oppilaat tulivat siitä sangen murheellisiksi, alkoivat katsella toisiansa tietämättä ketä hän tarkoitti ja kukin kysellä: En kait minä se ole , Herra? Siimon Kallio nyökkäsi sille Jeesuksen erityisesti rakastamalle oppilaalle, joka aterioitaessa nojautui hänen rintaansa kohden, ja sanoi hänelle: Sano, kuka se on, josta hän puhui? Niin hän niin nojautuessaan sanoi hänelle: Herra, kuka se on? Jeesus sanoi: Se on se, jolle minä tämän palasen kastan ja annan. Sen kastettuansa ja oettuansa antoi hän sen Juudaalle, Siimon Keriotilaisen pojalle ja sanoi: Ihmisen Poika kyllä menee pois, niinkuin hänestä on kirjoitettu, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta Ihmisen Poika kavalletaan. Parempi olisi sille ihmiselle ollut, ettei hän olisi syntynytkään. Juudas, hänen kavaltajansa sanoi: En tietysti minä se ole! Jeesus sanoi: Sinä se olet. Silloin sen palan jälkeen vstustaja-henki valtasi hänet. Ja Jeesus sanoi hänelle: Minkä teet, niin tee pikemmin. Mutta ei aterioitsevista kukaan ymmärtänyt, mitä varten hän sen hänelle sanoi. Kun hänellä oli rahasto niin muutamat luulivat Jeesuksen tarkoittaneen häelle sanoa: Osta mitä tarvitsemme juhlaksi, tai käskeneen jotakin köyhille antaa. Sen palasen otettuansa poistui hän kohta ja yö oli.

305. Uusi käsky.
Mt. 26: 21-25; Mrk.14: 18-21; Lk. 22: 21-23; Joh. 13: 21-35.
Hänen poistuttuansa sanoi Jeesus. Nyt on Ihmisen poika kirkastettu ja Jumala on hänessä kirkastunut. Ja kun Jumala on hänessä kirkastunut, niin hän kirkastaa hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian. Lapsukaiset, minä olen vielä hetken aikaa teidän kansanne ja sitte te etsitte minua. Mutta niinkuin minä sanoin juutalaisille: Ette voi tulla sinne, minne minä menen, niin minä nyt sanon teillekin. Uuden käskyn minä annan teille:
Rakastakaa keskenänne toisianne.
Teidän pitää toisianne rakastaman niinkuin minä teitä rakastin. Siitä kaikki ihmiset tuntevat teidät minun oppilaikseni, jos te säilytätte rakkauden keskuudessanne.

306. Ehtoollisen asetus.
Mt. 26: 26- 29; Mrk. 14: 22-25; Lk. 22: 19, 20; I Kor. 11:23, 24.
Heidän syödessänsä otti Jeesus leivän, kiitti, mursi, antoi oppilailleen ja sanoi: Ottakaa ja syökää! Tämä on minun ruumiini, joka teidän puolestanne annetaan alttiiksi ja murretaan; ja se tehkää minun muistokseni. Aterian jälkeen otti hän maljan, kiitti, antoi heille ja sanoi: Juokaa tästä kukin, sillä tämä on se uuden liiton malja minun vertani, joka teidän ja monen tähden vuodatetaan hairahdusten hylkäämiseksi. Aina sitä juodessanne muistelkaa minun kuolemaani. Ja he joivat siitä kukin. Hän sanoi: Minä vakuutan teille: En minä tästälähin juo tätä viinipuun tuotetta ennenkuin vasta sinä päivänä, jolloin sitä juon teidä kanssanne uutena minun Isäni valtakunnassa.

307. Jeesus ilmoittaa oppilasten hajaantumisen ja Kallion kieltämisen.
Mt. 26: 31-35; Mrk. 14: 27-31; Lk. 22: 31- 38, Joh. 13: 36- 38
Siimon Kallio kysyi häneltä: Herra, minne sinä menet? Jeesus vastasi: nyt sinä et saata minua seurata sinne, minne menen, mutta vast´edes sinä olet seuraava minua. Kallio sanoi: Herra, miks´en nyt saata sinua seurata? Minä annan henkeni sinun puolestasi. Jeesus sanoi: Kaikki te tänä yönä minuun loukkaannutte. Sillä on kirjoitettu: Lyö paimenta, niin lampaat hajautuvat. Mutta ylös noustuani minä käyn teidän edellänne Galileaan. Niin Siimon sanoi: Vaikka kaikki muut loukkaantuisivat, niin minä en ikinä loukkaannu. Herra sanoi: Siimon, Siimon, katso, Vastustaja on kokenut saada teitä valtaansa, seuloakseen teitä niinkuin nisuja; mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi tyhjäksi raukeaisi. Ja kerran palatessasi vahvista veljiäsi. Siimon sanoi: Herra Sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan. Jeesus sanoi: Minä vakuutan sinulle: Tänään, tänä yönä ei laula kukko ennenkuin olet jo kolmasti kieltänyt minut tuntevasi. Mutta Siimon kiisti vielä lisäksi: Vaikka minun pitäisi kuolla sinun kanssasi, niin en minä sittenkään sinua kiellä. Sitä kaikki muutkin väittivät.

308. Sitte Hän sanoi heille:
Mt. 26: 31-35; Mrk. 14: 27-31; Lk. 22: 31- 38, Joh. 13: 36- 38
Sitte Hän sanoi heille: lähettäessäni teidät rahakukkarotta, laukutta ja kengittä, niin puuttuiko teiltä mitään? He vastasivat. Ei mitään. Niin hän sanoi: Mutta nyt se, kellä on kukkaro niin ottakoon hän sen mukaansa, niinikään laukun. Ja se jolla ei ole, niin hän myyköön viittansa ja ostakoon miekan. Sillä minä vakuutan teille: Minussa pitää toteutuman tämäkin kirjoitus: – Ja oli pahantekijöin sekaan luettu. Sillä kaikki se, mikä minusta on kirjoitettu, se toteutuu. Sitten he sanoivat: Herra, katso, tässä on kaksi miekkaa. Hän sanoi: Siinä on kylläksi.

309. Jeesuksen hyvästijättöpuheita. Isän luokse meneminen.
Joh. 14: 1-16: 33
Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Isäni kodissa on monta asumusta. Jos niin ei olisi, niin olisin sen sanonut teille: sillä minähän juuri menen valmistamaan teille sijaa. Ja kun minä olen mennyt ja valmistanut teille tilat, niin minä tulen takaisin ja otan teidät luokseni, tullaksenne olemaan siellä, missä minäkin olen. Ja tehän tiedätte tien sinne, jonne menen.

310. Tie.
Joh. 14: 1-16: 33
Tuomas sanoi: Herra, emme me tiedä kunne menet, kuinka sitten tietä tietäisimme? Jeesus sanoi hänelle: Minä olen tie ja totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muualta, kuin minun kauttani. Jos te minua tuntisitte, niin te tuntisitte Isänikin. Tästä puoleen te tulette hänet tuntemaan ja te olette nähneet hänet.
Filippus sanoi: Herra, näytä meille Isä, niin me tyydymme. Jeesus sanoi: Filippus, minä olen niin kauvan ollut teidän kansanne, etkä tunne minua. Se, ken minut on nähnyt, hän on nähnyt Isän; Kuinka sinä sitten sanot: Näytä meille Isä? Etkö usko minun olevan Isässä ja Isän minussa? En minä teille puhumiani sanoja itseltäni puhu. Minussa asuva Isä toimittaa nämät tekoni. Uskokaa minua, kun sanon olevani Isässä ja Isän olevan minussa. Mutta jollette muuten usko, niin uskokaa itse tekojen tähden.

311. Isän nimi kirkastetaan Pojassa.
Joh. 14: 1-16: 33
Minä vakuutan teille: Minuun uskovakin saa aikaan sellaisia tekoja, joita minäkin teen ja vielä suurempiakin kuin ne, on hän tekevä; sillä minä menen Isän luokse ja mitä ikinä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isän nimi kirkastettaisiin Pojassa. Jos anotte minulta jotakin minun nimessäni, niin minä sen täytän.

312. Jos te rakastatte Minua…
Joh. 14: 1-16: 33
Jos te rakastatte Minua, niin te pidätte myös minun käskyni kalliina ja noudatatte niitä. Minä rukoilen Isää, että hän antaa teille toisen Johdattajan olemaan teidän kanssanne ijäti; Totuuden Hengen, jota maailma ei voi hyväksyä, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä. Muta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän luonanne ja asuu teissä.

313. Hän palaa takaisin omiensa luo.
Joh. 14: 1-16: 33
En minä jätä teitä orvoiksi. minä palaan teidän luoksenne. Vielä hetkinen eikä maailma enää näe minua. Muta te näette minut, koska minä elän ja tekin elätte. Silloin te ymmärrätte minun olevan Isässäni ja te olevanne minussa ja minun teissä.

314. Hänen käskyjään noudattava rakastaa Häntä.
Joh. 14: 1-16: 33
Se, ken säilyttää minun käskyni ja noudattaa niitä, hän rakastaa minua. Mutta Isäni rakastaa minua rakastavaa ja minä rakastan häntä ja ilmaisen itseni hänelle.
Juudas- ei se Keriotilainen – sanoi hänelle: Herra, miksi aiot ilmaista itsesi meille, etkä maailmalle? Jeesus vastasi: Ken minua rakastaa, hän rakastaa minun sanojani ja noudattaa niitä ja minun Isäni rakastaa häntä ja me tulemme hänen luokseen asumaan hänen luonaan. Se, ken ei minua rakasta, ei hän minun sanojanikaan rakasta eikä niitä noudata. Kuulemanne sana ei ole minun, vaan Isän, joka lähetti minut.

315. Ne Minä olen teille puhunut teidän keskuudessanne ollessani.
Joh. 14: 1-16: 33
Ne minä olen teille puhunut teidän keskuudessanne ollessani. Mutta Johdattaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän johdattaa teitä kaikessa ja muistuttaa teille kaiken, minkä minä olen teille puhunut. Rauhan minä teille jätän, minun rauhani minä teille annan. En minä anna teille niin, kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen, älköönkä arkailko. Te kuulitte minun sanovan teille: Minä menen pois ja palaan jälleen teidän luoksenne. Mutta jos te rakastatte minua, niin te iloitsette minun menostani Isän luokse, sillä Isä on minua suurempi. Nyt minä olen sen kertonut teille ennen sen tapahtumista, että te sen tapahduttua uskoisitte. En minä enää puhu paljon teidän kansanne, sillä tämän maailman ruhtinas tulee. Hänellä tosin ei ole mitään minussa. Kuitenkin maailma ymmärtäköön minun Isää rakastavan ja toteuttavan sen, minkä hän on minulle käskenyt. Nouskaa, lähtekäämme täältä.

316. Viinipuu ja istukasoksa.
Joh. 14: 1-16: 33
Minä olen todellinen viinipuu ja minun Isäni on viinitarhuri. Hän ottaa pois kunkin minuun istutetun ja hedelmää tuottamattoman oksan, mutta puhdistelee kutakin hedelmää tuottavaa oksaa, että se runsaammin tuottaisi hedelmää. Te olette jo puhtaita sen teille puhutun sanan tähden. Pysykää minussa niin minäkin pysyn teissä. Sillä ette te voi hedelmää tuottaa, ellette minussa pysy, niinkuin ei oksakaan saata itsestään hedelmöidä, ellei se ole kiinni viinipuussa. Minä olen vinipuu ja te olette oksia. Se tuottaa paljon hedelmää, joka minussa pysyy ja jossa minä pysyn. Sillä minutta te ette mihinkään hyvään kykene. Se, ken ei minussa pysy, hän heitetään pois, niinkuin hylkyoksa ja kuivettuu. Ne kootaan yhteen, heitetään tuleen ja siellä palavat. Jos te minussa pysyte ja minun puheeni savat vallan teissä, niin anokaa, mitä vain tahdotte, niin se kaikki toteutuu. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te tuotatte paljon hedelmää ja niin tulette minun oppilaikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen teitä rakastanut. Pysykää siinä minun rakkaudessani. Jos te toteutatte minun käskyjäni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minäkin olen toteuttanut Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Näitä minä olen teille puhunut saadakseni iloita teistä ja että teidän ilonne tulisi täydelliseksi.

317. Herran käsky.
Joh. 14: 1-16: 33
Tämä on minun käskyni.
Rakastakaa toisianne, niinkuin minä teitä rakastin.
Ei kellään saata olla sen suurempaa rakkautat, kuin, että hän panee henkensä altiiksi ystäväinsä tähden. Te olete minun ystäviäni, jos te noudatatte minun käskyjäni. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä mitä hänen herransa kulloinkin tekee. Vaan minä sanon teitä ystäviksi, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki Isältä kuulemani. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja järjestin niin, että te menisitte hedelmää tuottamaan ja että teidän hedelmänne pysyisi ja että Isä antaisi teille kaiken, mitä ikinä te minun nimessäni häneltä anotte. Tätä minä käsken teille rakastaaksenne toisianne.

318. Maailman viha.
Joh. 14: 1-16: 33
Maailman teitä vihatessa muistakaa sen vihanneen minua ennnekuin teitä. Jos te kuuluisitte maailmaan, niin maailma kyllä omaansa rakastaisi. Mutta maailma vihaa teitä, koska te ette enää kuulu maailmaan; – te olette minun maailmasta valitsemiani. Muistakaa minun teille lausumaani: Ei palvelija ole suurempi herraansa. Ne, jotka minua ovat vainonneet, ne vainoavat teitäkin. Ne, jotka minun puhettani ovat rakastaneet ja noudattaneet, ne rakastavat ja noudattavat teidänkin puhettanne. Mutta tätä kaikkea he tekevät teille minun nimeni tähden, koska eivät tunne minun lähettäjääni. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, niin ei heillä olisi vikaa. Mutta nyt ei heillä ole, millä puolustaisivat vikaansa. Ken minua vihaa, hän vihaa Isäänikin. Jos en olisi heidän keskuudessaan tehnyt sellaisia tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt, niin ei heillä olisi vikaa. Mutta nyt he ovat nähneet ne ja kuitenkin vihanneet sekä minua että Isääni. Mutta se on tapahtunut, että sekin toteutuisi, joka heidän laissaan on kirjoitettu:- he syyttä minua vihaavat. Mutta kun se Johdattaja tulee, jonka minä teille Isäni luota lähetän: Totuuden henki, joka lähtee Isäni luota, hän todistaa minusta. Mutta tekin todistatte, sillä te olette olleet alusta alkaen minun kanssani.

319. Vaino. Rukous.
Joh. 14: 1-16: 33
Näitä minä olen puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät seurakunnasta. Tuleepa aika, jolloin ihmiset teitä tappaessaan luulevat tekevänsä Jumalalle uhripalveluksia. Ja sitä he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Nyt minä olen tätä puhunut teille, että te sitte, kun se aika tulee, muistaisitte minun sitä teille puhuneen. Tätä minä en puhunut teille kohta alusta, koska minä olin teidän kanssanne.

320. Jeesus palaa lähettäjänsä luo. Johdattaja.
Joh. 14: 1-16: 33
Nyt minä ilmoitan lähteväni lähettäjäni luokse, ettekä te kukaan kysy: Minne menet? ( Quo vadis?) Mutta tämän puhuttuani täyttää murhe teidän sydämenne. Kuitenkin minä ilmoitan teille totuuden: Minun poismenoni on teille hyödyksi. Sillä ellen minä menisi pois, niin ei teille tulisi Lohduttajaa. Mutta poismentyäni minä hänet teille lähetän. Ja tultuansa hän johdattaa ihmiskuntaa tuntemaanvikojen valtaa, pyhää elämää ja oikeamielisyyttä. Mutta vikojen valtaa, koska he eivät usko minuun. Pyhää elämää, koska minä menen Isän luokse, enkä ole enää nähtävänä (, vaan näkymättömänä) teidän luonanne. Oikeamielisyyttä, koska tämän maailman ruhtinaan valta on murrettu.

321. Totuuden Henki opastaa totuuteen.
Joh. 14: 1-16: 33
Minulla on vielä paljon teille sanottavaa, mutta te ette nyt jaksa sitä kantaa. Mutta Totuuden Henki tultuansa opastaa teitä koko totuuteen, sillä hän ei puhu omiaan, vaan kuulemiaan hän puhuu ja ilmoittaa tulevaisia asioita. Hän kirkastaa minua, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Minun on kaikki, mikä on Isänkin. Sentähden minä sanon: Hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut. Silloin muutamat hänen oppilaistansa sanoivat toisilleen: Mitä tuo on, jota hän meille puhuu: Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut, ja: Minä menen Isän tykö? Ja he yhä puhelivat: Mitä tuo on, jota hän kertoo: Vielä hetkinen. emme ymmärrä, mitä hän puhuu. Jeesus huomattuaan heidän tahtovan häneltä jotain kysyä, sanoi heille: Te kyselette keskenänne sen johdosta, kun minä sanoin: Vielä hetkinen, ettekä enää näe minua ja sitte vielä hetkinen, niin te taas näette minut. Minä vakuutan teille: Te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maailma iloitsee. Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne muuttuu iloksi. Kun vaimon synnytyshetki lähenee, niin hänellä on murhe, mutta lapsen synnytettyänsä ei hän enää ahdistustaan muistakaan sen ilon tähden, joka hänellä on ihmisen maailmaan syntymisestä. Niin on teilläkin nyt murhe, mutta minä näen teidät taas ja silloin teidän sydämenne iloitsee eikä kukaan saata teidän iloanne ottaa teiltä pois. Ja sinä päivänä ette kysy minulta mitään. Minä vakuutan teille: Jos jotakin anotte Isältä, niin hän sen antaa teille minun nimessäni. Tähän asti ette ole mitään minun nimessäni anoneet. Anokaa niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

322. Jeesus puhuu avoimesti.
Joh. 14: 1-16: 33
Tämän minä olen teille puhunut kuvauspuhein. Mutta sekin aika tulee, jolloin en enää puhu teille kuvauspuhein, vaan ilmoitan avonaisesti teille Isästä. Sinä päivänä te anotte minun nimessäni. Eikä minun tarvitse teroittaa rukoilevani Isää teidän puolestanne, sillä Isä itse rakastaa teitä, sentähden, että te olette rakastaneet minua ja uskoneet minun Jumalan luota lähteneen. Minä olen Isästä lähtenyt ja tullut maailmaan. Taasen minä jätän maailman ja menen Isän luokse. Hänen oppilaansa sanoivat: Nyt sinä puhut avonaisesti etkä käytä mitään kuvauspuhetta. Nyt me ymmärrämme, että sinä tiedät kaiken, eikä sinulle ole tarpeen, että joku sinulle kysymyksiään esittelee. Sentähden me uskomme sinun lähteneen Jumalan luota. Jeesus vastasi: Nyt te uskotte. Mutta hetki tulee ja se hetki on jo tullut, jona te (teidät) kukin hajoitetaan itseksensä ja jätätte minut yksikseni. Vaikka en minä silloinkaan yksin ole, sillä Isä on minun kanssani. Tämän minä olen puhunut teille, että teillä minussa olisi rauha. Maailmassa on teillä ahdistus, mutta olkaa turvassa, minä voitin maailman.

323. Jeesuksen ylimäispapillinen rukous.
Joh. 17: 1-26
Näin puhuttuansa kohotti Jeesus katseensa taivasta kohti ja sanoi: Isä, hetki on tullut, kirkasta sinun Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut koko elävässä luomakunnassa, jossa sinä olet hänelle antanut kaiken vallan,(hänen antaakseen ijäisen elämän kullekin, jonka sinä hänelle erottanut olet.
Mutta siitä riippuu ijäinen elämä, että he tuntevat sinut ainoaksi totiseksi Jumalaksi ja voidellun Jeesuksen sinun lähettämäksesi.
Minä olen kirkastanut sinut maan päällä. Minä olen toteuttanut sen tehtävän, jonka sinä minun tehtäväkseni annoit. Ja nyt Isä, kirkasta sinä minut tykönäsi sillä kirkkaudella, joka minulla oli sinun luonasi, ennenkuin maailmaa olikaan.

324. Jeesus ilmoitti Isän tahdon. Rukous.
Joh. 17: 1-26
Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka sinä minulle maailmasta annoit. He olivat sinun ja sinä annoit heidät minulle ja he ovat ottaneet vaariin sinun sanasi. Nyt he tietävät kaiken antamasi olevan sinulta. Sillä minä olen antanut heille sinun antamasi sanat ja he ovat ne ottaneet vastaan ja tietävät todella minun sinun luotasi lähteneen ja uskovat, että sinä minut lähetit. Minä rukoilen heidän puolestaan. En minä maailman puolesta rukoile, vaan niiden puolesta, jotka sinä minulle annoit, koska he ovat sinun. Ja taas kaikki minun omani on sinun ja sinun omasi on minun ja minä olen kirkastettu heissä. Minä en enää viivy maailmassa, mutta he jäävät maailmaan ja minä tulen sinun luoksesi. Pyhä Isä, varjele heitä nimessäsi, jonka sinä minulle annoit, että he olisivat yhtä niinkuin mekin. Ollessani heidän kanssaan, varjelin minä heitä minulle antamassasi nimessäsi ja suojelin heitä eikä heistä kukaan muu kadotetuksi tullut, kuin tuo kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen. Mutta nyt minä tulen luoksesi ja puhun tätä maailmassa, että he säilyttäisivät minun iloni itsessään täydellisenä. Minä olen antanut heille sinun sanasi ja maailma vihaa heitä, koska he eivät kuulu maailmaan, niinkuin en minäkään maailmaan kuulu. Pyhitä heitä totuudelle, sinun puheesi on totuus. Minä olen lähettänyt heidät maailmaan, niinkuin sinäkin minut maailmaan lähetit ja heille minä pyhitän itseni, että hekin olisivat totuudelle pyhitettyjä.

325. Mitä Jeesus vielä rukoilee.
Joh. 17: 1-26
Mutta minä en rukoile yksin näiden puolesta, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän puheensa kautta minuun uskovat, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, minussa olet ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, että maailma uskoisi sinun minut läehttäneen. Minä olen heille antanut sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit(heidän) ollaksensa yhtä, niinkuin me yhtä olemme: Minä heissä ja sinä minussa, tullakseen eheästi yhdeksi, että maailma ymmärtäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä, niinkuin sinä minua rakastit. Isä, minä tahdon, että ne, jotka sinä minulle annoit, olisivat siellä, missä minäkin olen, nähdäksensä sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, koska sinä olet minua rakastanut ennen maailman perustamista.
Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen sinut ja nämät ovat tulleet tuntemaan, että sinä minut lähetit. Ja minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet minua rakastanut, olisi heissä ja minäkin olisin heissä.

a. Vangitsemisesta kuolemaan ja hautaamiseen.

326. Taistelu Getsemanella.
Mt. 26: 30 sekä 36-46; Mrk. 14: 26 sekä 32-42; Lk.22 :39-46; Joh 18: 1.
Näin puhuttuansa ja heidän kaikin veisattuansa kiitosvirren poistui Jeesus sieltä oppilastensa seuraamana yli Kidronin ojan Öljyvuorelle, jonka rinteellä oli kylä nimeltä Getsemane, ja sen lähellä oli puutarha, johon hän meni oppilaineen. Siellä hän sanoi oppilaillensa: Istukaa tässä niin kauvan kuin minä käyn tuolla rukoilemassa. Mukaansa hän otti Siimonin, Jaakobin ja Johanneksen sekä alkoi murehtia, kauhistua ja olla ahdistuksessa ja sanoi: Minun sieluni on kokonaan murheen valtaamana aina kuolemaan asti, viipykää tässä ja valvokaa minun kanssani. Sitte hän erkani heistä kivenheiton, laski polvillensa ja heittäytyi maahan kasvoillensa sekä rukoili, että se hetki häneltä menisi ohi ja sanoi: Minun isäni, kaikki on sinulle mahdollista, tahdotko sen, niin ota pois minulta tämä malja. Mutta älköön siinä kuitenkaan toteutuko minun tahtoni, vaan sinun. Silloin hänelle ilmestyi taivaan enkeli vahvistamaan häntä. Hänen joutuessaan syvään taistelun tuskaan, rukoili hän vielä hartaammin ja hänen hikensä putoili veren pisarain kaltaisina maan päälle. Noustuansa rukoilemasta palasi hän oppilastensa luoksi ja tapasi heidät murheissaan nukkumasta. Silloin hän sanoi Kalliolle: Siimon, nukutko? Ette jaksaneet edes yhtä hetkeä kanssani valvoa. Valveutukaa! Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen henki kyllä on altis, mutta liha on heikko.
Taas hän poistui toisen kerran ja rukoili: Minun Isäni, ellei tämä malja saata minulta poistua, vaan minun on se juotava, niin tapahtukoon sinun tahtosi. Tultuansa tapasi hän heidät taas makaamasta, sillä heidän silmänsä olivat raskaat eivätkä he tietäneet mitä vastata.
Sitte hän poistui kolmannen kerran rukoilemaan ja sanoi uudestaan samat sanat. Tultuansa hän sanoi oppilaillensa: nukkukaa ja levätkää toisten! Nyt on tullut se hetki, jolloin Ihmisen Poika hyljätään pattoisten käsiin. Nouskaa ja lähtekäämme, sillä minun kavaltajani lähenee!

327. Vangitseminen Getsemanella.
Mt. 26: 47- 56, mrk. 14: 43- 52, lk. 22. 47- 53, Joh. 18. 2-11
Juudas, yksi niistä kahdestatoista, hänen kavaltajansa, tiesi myös sen paikan, sillä Jeesus kävi siellä usein oppilaineen. Hänen vielä puhuessaan saapuikin kavaltaja joukkoineen, joita hän oli käynyt ottamassa ylipapeilta, kirjanoppineilta, farisealaisilta ja kansanvanhimmilta ja vielä sotilasryhmän. He olivat varustettuja tulisoihduilla, lampuilla, seipäillä ja sota-aseilla. Juudas kulki heidän edellään. Silloin Jeesus, tietäen kaiken, mikä häntä oli kohtaava, meni vastaan ulkopuoellle puutarhaa ja sanoi: Ketä etsitte? He vastasivat: Natsarealaista Jeesusta. Jeesus sanoi heille: Minä se olen. Juudaskin seisoi heidän kanssaan. Kun Jeesus oli heille sanonut: Minä se olen, niin he astuivat takaperin ja kaatuivat maahan. Sitten Jeesus kysyi uudestaan: Ketä te etsitte? Niin he vastasivat: Natsarealaista Jeesusta. Jeesus vastasi: Johan minä sanoin: Minä se olen. Jos te minua etsitte, niin laskekaa nämät menemään.- Että hänen puheensa toteutuisi: Eikä heistä kukaan muu kadotetuksi tullut, kuin tuo kadotuksen lapsi.

328. Juudaan suudelma.
Mt. 26: 47- 56, mrk. 14: 43- 52, lk. 22. 47- 53, Joh. 18. 2-11
Silloin Juudas lähestyi Jeesusta antamaan hänelle suuta, sillä hän oli sopinut heidän kanssaan merkistä ja sanonut: Se on hän, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni ja viekää tarkasti vartioituna pois. Juudas suuteli Jeesusta ja sanoi: Terve, opettaja. Jeesus sanoi: Juudas, suudelmallako sinä Ihmisen Pojan kavallat? Ystävä, kuinka sinä tänne tulit?
Kun nyt hänen ympärillään olevat näkivät, mitä oli tulemassa, sanoivat he: Iskemmekö miekalla? Siimon Kallio veti esiin miekkansa ja sivalsi Malkus nimiseltä ylimmäisen papin palvelijalta pois hänen oikean korvansa. Mutta Jeesus sanoi: Sallikaa näin menevän, sekä kosketti palvelijan korvaan ja paransi sen. Siimon Kalliolle hän sanoi: Pistä miekkasi tuppeensa, sillä kukin, joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu. Enkö minä tyhjentäisi sitä maljaa, jonka Isä minulle juottaa? Vai luuletko, etten minä saattaisi kutsua avukseni minun Isääni ja (etteikö) hän lähettäisi minulle heti vaikka enemmän kuin kaksitoista sotilasjoukkoa (legiota) enkeleitä? Taikka millä muulla tavalla ne kirjoitukset toteutuisivat, jotka osoittavat näin tulevan tapahtumaan?
Silloin hän sanoi ylipapeille, pyhätön vartiapäälliköille ja kansan vanhimmille ynnä joukolle, jotka olivat tulleet häntä kiinniottamaan: Te olette lähteneet minua vangitsemaan miekoin ja seipäin juuri kuin rosvoa. Miksi ette silloin ottaneet minua kiinni, kun minä joka päivä olin teidän kanssanne pyhätössä ja opetin? Mutta tämä on teidän aikanne ja tässä liikkuu pimeyden voima, että ennustajain kirjoitukset toteutuisivat.

329. Jeesus vangitaan ja viedään pois.
(Mt 26: 47, 48 sekä 69-75); mrk. 14: 53, 54 sekä 66-72); Lk. 22. 54- 62; Joh 18: 12- 18 sekä 25- 27.
Silloin sotilaat, päällikkö ja juutalaisten käskyläiset kävivät Jeesukseen käsiksi, ottivat hänet kiinni ja sitoivat. Kaikki oppilaat luopuivat hänestä sekä pakenivat kiireimmiten. Häntä seurasi eräs nuorukainen, jolla oli ympärillään liinavaate paljaalla ihollaan. Hänet he ottivat kiinni, mutta hän jätti sen liinavaatteen ja pakeni alastonna. Kiinniottajat kuljettivat Jeesuksen ylimäisen papin taloon ja siellä ensin Hannaksen luoksi, joka oli Kaifaksen appi. Kaifas oli sinä vuonna ylimäinen pappi ja oli neuvottelussa juutalaisille sanonut: On hyödyksi, että yksi ihminen kuolee kansan puolesta. Jeesusta seurasi etäämmällä Siimon Kallio ja eräs toinen oppilas, jonka ylimmäinen pappi tunsi. Hän meni Jeesuksen kanssa sisälle ylimmäisen papin kartanolle. Mutta Kallio seisoi ulkona portilla. Silloin se toinen, ylimmäisen papin tuntema oppilas, meni ulos, puhutteli portinvartijatarta ja toi Kallion sisälle.
Porttia vartioiva palvelijatar sanoi Kalliolle: Etkö sinäkin ole tuon miehen oppilaita? Hän sanoi: En ole enkä tunne häntä.
Mutta kun oli kylmä, niin palvelijat ja käskyläiset olivat tehneet hiilinuotion keskelle pihaa sekä seisoivat ja lämmittelivät sen ympärillä. Siimon Kalliokin seisoi heidän joukossaan lämmitelemässä. Hannas kyseli Jeesukselta hänen oppilaistaan ja opistaan. Jeesus vastasi: Minä olen julkisesti puhunut maailmalle, olen yhä opettanut kokoushuoneissa ja pyhätöissä, johon kaikki juutalaiset saavat kokoontua, enkä ole mitään salassa puhunut. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet puhettani. Ne tietävät kertoa siitä, mitä minä olen opettanut. Jeesuksen näin sanottua löi eräs vieressä seisova käskyläinen häntä korvalle ja sanoi: Näinkö sinä vastaat ylimäiselle papille? Jeesus sanoi: Jos väität minun pahasti puhuneen, niin näytä se toteen. Mutta jos minä puhun oikein, niin miksi löit minua?
Hannas lähetti hänet sidottuna ylimäisen papin Kaifaksen puolelle, jonne ylipappien, kirjanoppineiden ja kansan vanhimpien piti kokoontua.
Mutta Siimon Kallio seisoi alhaalla pihalla nuotion ääressä lämmittelemässä muiden joukossa ja sinne tuli eräs ylimäisen papin piika, katseli Kalliota ja sanoi: Sinäkin olit sen Natsarealaisen Jeesuksen kanssa! Tämä oli myös hänen kanssaan! Mutta kallio kielsi kaikkien kuullen ja sanoi: Nainen, en minä tunne häntä, enkä ymmärrä, mitä puhut. Ja hän vannoi ei tuntevansa.
Sitte lähes yhden hetken kuluttua siitä alkoivat ympärillä seisovat puhua: Varmaan tämäkin oli hänen kanssaan, sillä hän on Galilealainen. Ja sanoivat Kalliolle. Varmasti sinä olet yksi heistä, sllä sinun kielimurteesikin ilmaisee sinut. Ja eräs ylimäisen papin palvelijakin, sen sukulainen, jolta Kallio oli korvan pois sivaltanut, sanoi: Enkö minä nähnyt sinua puutarhassa? Mutta hän alkoi manata itseään ja vannoa: En minä tunne tuota miestä, josta puhutte.
Ja kohta, vielä hänen puhuessaan, lauloi kukko. Silloin Herra, joka oli tuotu pihalle, kääntyi ja katsoi Kallioon ja Kallio muisti Herran sanat: Tänään, tänä yönä, ei laula kukko ennenkuin olet jo kolmasti kieltänyt minua tuntevasi. Kallio poistui kiireesti pihasta ja alkoi sitä ajatellessaan katkerasti itkeä.

330. Juutalaiset tuomitsevat. Häväistys.
Mt. 26: 59- 68; Mrk. 14. 55- 65; Lk. 22: 63- 71; Joh. 18. 19- 24.
Ne miehet, jotka pihalla pitivät Jeesuksesta kiinni, pilkkasivat ja rääkkäsivät häntä.
Päivän tultua kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet ja veivät hänet neuvostonsa eteen. Ylipapit ja koko neuvosto etseivät soveliaita todistuksia, saadaksensa niiden nojalla tuomita hänet kuolemaan, mutta eivät löytäneet. Monet kyllä tulivat todistamaan ja toivat esiin väärennettyjä todistuksiansa, mutta eivät ne olleet sopivia tarkoitukseen. Tulipa lopulta kaksi todistajaa, jotka todistivat: Me olemme kuulleet hänen sanovan: Minä tahdon hajoittaa maahan tämän Jumalan temppelin, joka on käsillä tehty ja rakentaa kolmena päivänä toisen, joka ei ole käsin tehty. Mutta ei heidänkään todistuksensa ollut kelvollinen eikä yhtäpitävä.
Silloin ylimäinen pappi nousi, astui esiin ja sanoi: Etkö mitään vastaa siihen, mitä nämät todistavat sinua vastan? Mutta Jeesus oli vaiti, eikä vastannut mitään. Silloin ylimäinen pappi uudestaan kysyi: Minä vannotan sinua elävän Jumalan kautta, sano meille, oletko sinä Voideltu, sen ylistetyn Jumalan Poika?
Jeesus sanoi: Jos minä sanon teille, niin te ette usko ja jos minä kysyn, niin ette vastaa: Minä olen se. Kerran te tulette näkemään Ihmisen Pojan istumassa Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä.
Silloin he kaikki sanoivat: Sinä olet siis Jumalan poika?
Hän vastasi: Niin, se minä olen.
Silloin ylimäinen pappi repäisi vaatteensa rikki ja sanoi: Emme enää todistuksia tarvitse. Itsehän sen kuulimme hänen suustaan. Hän on pilkannut Jumalaa. Mitä nyt ajattelette?
Niin he yksimielisesti tuomitsivat hänet kuoleman ansainneeksi.
Slloin he alkoivat syljeskellä häntä kasvoille, toiset peittivät hänen kasvonsa, löivät häntä nyrkillä poskelle ja sanoivat: Ennusta meille Voideltu, kuka sinua löi.
Oikeudenpalvelijat ottivat hänet ja alkoivat ruoskia häntä sauvalla.

331. Jeesus jätetään maaherra Pontius Pilatukselle.
Mt. 27: 1,2; mrk. 15: 1; Lk. 23: 1; Joh. 18:28.
Neuvoston jälki-istunnossa neuvoteltiin tuomion toteuttamisesta ja he päättivät jättää hänet sidottuna maaherra Pontius Pilatukselle, joka asui päävartiossa, Antonian linnassa, jonne Jeesusta sidottuna läksi viemään koko neuvoston jäsenet Kaifaksen luota varhain aamulla. Mutta itse eivät menneet sisälle linnaan, etteivät saastuisi ja tulisi estetyksi ottamasta osaa pääsiäisuhrinsyöntiin.

332. Juudas hirttää itsensä.
Mt. 27: 3-10
Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki hänet tuomituksi, niin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: Minä rikoin, kun kavalsin viattoman veren. Mutta he sanoivat: Mitä se meihin koskee. Huolehdi itse asiasi! Silloin hän viskasi hopearahat pyhättöön, lähti sieltä ja meni hirttämään itsensä.
Ylipapit ottivat hopearahat ja sanoivat: Näitä ei sovi panna pyhätön aarteistoon, koska ne ovat veren hinta. Neuvoteltuansa ostivat he niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautausmaaksi. Senvuoksi sanotaan sitä peltoa vielä tänäänkin Veripelloksi.
Näin toteutui se, minkä Sakaria ennusti:- ja he tuomitsivat niin paljon, kuin minä maksoin: kolmekymmentä hopearahaa. Niin Herra sanoi: Heitä se pois annettavaksi savenvalajalle. Se suuri hinta, johon he minut arvioivat! Minä otin ne kolmekymmentä hopearahaa ja heitin ne Herran huoneeseen, savenvalajalle annettavaksi.

333. Jeesusta syytetään Pilatuksen ja Herodeksen edessä.
Mt. 27: 11-14, Mrk. 15: 2-5; Lk. 23: 2-12; Joh. 18: 29- 38.
Jeesus tuotiin Pilatuksen eteen, mutta kun juutalaiset eivät voineet tulla sisään, niin Pilatus meni heidän luokseen ulos ja kysyi: Mistä te syytätte tätä miestä? He vastasivat: Emme häntä olisi sinun käsiisi luovuttaneet, ellei hän pahantekijä olisi, ja alkoivat häntä syytellä. Tämän me olemme havainneet viettelevän kansamme, kieltäen antamasta veroja keisarille ja nimittäen itseänsä Voidelluksi, kuninkaaksi.
Pilatus sanoi: Ottakaa te hänet ja tuomitkaa hänet teidän lakienne mukaan.
Juutalaiset sanoivat: Ei meidän ole lupa ketään tappaa.-Että Jeesuksen puhe toteutuisi, kun hän ilmoitti, millaisella kuolemalla hän oli kuoleva
– Pilatus meni taas sisälle linnaan, kutsui Jeesuksen lähelleen eteensä ja kysyi häneltä: Oletko sinä juutalaisten kuningas?
– Jeesus kysyi: Itsestäsikö sinä sitä sanot vai ovatko muut sanoneet sitä minusta sinulle?
– Pilatus sanoi: Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat luovuttaneet sinut minun haltuuni. Mitä olet tehnyt?
– Jeesusvastasi: Minun valtakuntani ei kuulu tähän maailmaan. Jos minun valtakuntani kuuluisi tähän maailmaan, niin olisivathan palvelijani taistelleet puolestani, ettei minua olisi voitu juutalaisille kavaltaa. Mutta minun valtakuntani ei nyt kuulu tänne.
-Pilatus sanoi: Kuningas sinä kumminkin olet?
-Jeesus vastasi: Niin olen. Minä olen kuningas. Minä olen syntnyt ja tullut maailmaan ilmoitaakseni totuutta. Kukin totuudelle kuuluva kuulee minun ääneni.
-Pilatus sanoi hänelle: Mikä on totuus? Sen sanottuansa hän taas menijuutalaisten luokse. jeesuskin vietiin ulos.
-Pilatus sanoi heille: Minä en löydä yhtään rikollista tässä miehessä.
Silloin ylipapit ja kansanvanhimmat alkoivat ankarasti häntä syyttää ja sanoivat: Hän yllyttää kansaa opetuksellaan kautta koko Juudean, Galileasta alkaen aina tänne asti. Jeesus ei vastannut mitään. Pilatus sanoi Jeesukselle: Etkö kuule, kuinka paljo syytöksiä he tuovat sinua vastaan? Etkö mitään vastaa? Mutta ei Jeesus vastannut sanaakaan. Pilatus ihmetteli sitä kovin. Kun Pilatus kuuli mainittavan Galilean, niin hän kysyi: Onko se mies galilealainen? Ja saatuaan tietää hänen olevan Herodeksen hallitusalueelta, lähetti hän hänet Herodeksen luokse, joka hänkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.
Jeesuksen nähtyään tuli Herodes sangen iloiseksi, sillä hän oli jo kauvan aikaa toivonut saavansa nähdä häntä, kun hän yhä oli kuullut hänestä. Nyt hän toivoi hänen tekevän jonkun ihmeen hänen nähdäkseen. Hän kyseli Jeesukselta yhtä ja toista, mutta ei hän vastannut mitään hänelle; ylipapit ja kirjanoppineet seisoivat myös siellä ja syyttivät häntä kovasti. Herodes henkivartijoineen kohteli häntä halveksivasti ja pilkkasi häntä ja puetettuaan hänet loistavaan pukuun, lähetti hän hänet takaisin Pilatuksen luo. Herodes ja Pilatus tulivat sinä päivänä ystäviksi keskenään. ´He näet olivat ennen olleet toistena vihamiehiä.

334. Pilatus aikoo vapauttaa Jeesuksen.
Mt. 27: 15- 23; Mrk. 15: 6- 14; Lk. 23: 13- 23; Joh. 18: 39, 40.
Kun Jeesus oli tuotu takaisin, kutsutti Pilatus ylipapit, hallitusmiehet ja kansan koolle ja sanoi heille: Te olette tuoneet minlle tämän miehen kansan eksyttäjänä, mutta vaikka minä olen tässä teidän läsnä ollessanne häntä tutkinut, niin en minä ole havainnut tätä miestä syylliseksi mihinkään niistä kohdista, joita häntä syytetään. Eikä Herodeskaan, sillä hän lähetti hänet takaisin meille. Ja huomatkaa, hän ei ole tehnyt mitään, joka ansaitsee kuoleman. Kuritettuani häntä minä siis vapautan hänet. Mutta teillä on tapana, että minä lasken pääsiäisjuhlana vapaaksi yhden vangin, jonka haluatte.
Silloin kansa alkoi nousta sinne ylös ja pyydellä, että hän nytkin tekisi heille niin, kuin hänen tapansa oli. Vankien joukossa oli myös eräs kuuluisa rosvo, Barnabbas nimeltä, joka oli vangittu muiden kapinannostajien kanssa, jotka kaupungissa toimeenpanemassaan kapinassa olivat murhan tehneet.
Heidän koossa ollessaan sanoi Pilatus heille: Kumman te toivotte minun päästävän, Barabbaksenko vai Jeesuksen, jota nimitetään Voidelluksi?- Sillä hän tiesi, että ylipapit olivat hänet jättäneet hänen käsiinsä kateudesta.- Tahdotteko, että minä lasken teille juutalaisten kuninkaan?
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta irti laskettavaksi, mutta Jeesusta surmattavaksi. Niin kansa huusi: Ei tätä, vaan laske Barabbas.
Pilatus sanoi: Mitä minun on tehtävä Jeesukselle, jota nimitetään Voidelluksi ja jota te nimitätte juutaalisten kuninkaaksi?
Niin he kaikki huusivat: hän naulattakoon ristille. Pilatus sanoi: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? Niin he huusivat täyttä kurkkua: Hän naulattakoon ristille.
Pilatuksen istuessa tuomioistuimella, lähetti hänen vaimonsa sanomaan hänelle: Älä puutu tähän vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänään unessa kärsinyt paljon hänen tähtensä. Niin Pilatus taas puhui heille, koska hän tahtoi vapauttaa Jeesuksen.
Mutta he huusivat vastaan: Naulaa hänet ristille. Naulaa hänet ristille.
Niin hän kolmannen kerran sanoi heille: Mitä pahaa hän sitten on tehnyt? En minä ole havainnut hänessä mitään kuolemaa ansaitsevaa.
Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla ja vaateivat Jeesusta ristille naulattavaki ja heidän huutonsa sai voiton.

335. Barnabas vapautetaan. Jeesusta ruoskitaan ja luovutetaan ristille
naulittavaksi.
Mt. 27: 24- 30; Mrk. 15: 15- 19; Lk. 23: 24, 25; Joh. 19: 1-16a.
Kun kansa oli anonut rosvo Barabbasta vapautettavaksi, niin Pilatus noudatti heidän mieltänsä ja laski Barabbaan vapaaksi, mutta Jeesuksen hän ruoskitti solmuhihnoilla ja jätti sotilastensa pilkattavaksi. Ne ottivat hänet mukaansa ja veivät linnan pihanpuoelle, jonne kokosivat koko sotaväen osaston hänen ympärilleen, riisuivat hänen oman pukunsa ja puettivat hänen päälleen purppuraisen levätin. Sitten he hankkeivat orjantappuroita, joista väänsivät seppeleen, jonka asettivat hänen päähänsä sekä pilkkasivat ja syljeskelivät häntä. Sitten he ottivat ruovon, hakkasivat sillä häntä päähän ja asettivat sen hänen oikeaan käteensä, polvistuivat hänen eteensä ja pilkaten sanoivat: Terve, juutalaisten kuningas!
Sen jälkeen Pilatus meni taas ulos juutalaisten luoksi Jeesus mukanaan ja sanoi heille: Minä tuon hänet ulos teidän luoksenne, vakuuttaakseni teille, etten minä hänessä havaitse yhtään vikaa. Jeesus tuli ulos orjantappuraseppele päässä, purppurainen levätti yllä ja ruoko kädessä.
Pilatus sanoi heille. Oi ihmistä!
Ylipapit ja käskyläiset huusivat, hänet nähtyänsä: Naulaa ristlle, naulaa ristille!
Pilatus sanoi: Ottakaa te hänet ja naulatkaa ristille, sillä minä en havaitse hänessä vikaa. Juutalaiset vastasivat: Meillä on laki ja meidän lakimme mukaan hänen pitää kuolla, koska hän tekeytyy Jumalan Pojaksi.

336. Mistä Pilatuksen valta.
Mt. 27: 24- 30; Mrk. 15: 15- 19; Lk. 23: 24, 25; Joh. 19: 1-16a.

Tämän kuultuansa pelkäsi Pilatus vielä enemmän, palasi linnaan, tuotatti Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: Mistä sinä olet? Mutta jeesus ei vastannut mitään. Pilatus sanoi: Etkö puhu minulle? Etkö tiedä , että minulla on valta sinut joko vapauttaa tai naulauttaa ristille?
Jeesus sanoi: Sinun valtasi ei ensinkään ulottuisi minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sentähden onkin suurempi rikos sillä, joka minut on sinulle luovuttanut.
Tämän johdosta koki Pilatus häntä vapauttaa. Mutta juutalaiset huusivat: Jos sinä hänet vapautat, niin et ole keisarin ystävä. Sillä se joka tekeytyy kuninkaaksi, hän asettuu keisaria vastaan. Tämän kuulutaan tuotti Pilatus Jeesuksen ulos ja istuutui tuomioistuimelle, joka oli asetettu levyillä kivetylle ylennykselle. Silloin oli pääsiäisjuhlalle valmistautumispäivä ja läheni kuudes hetki.
Pilatus sanoi juutalaisille: Katsokaa kuningastanne!
He huusivat: Ota hänet hengiltä, naulaa ristille!
Pilatus sanoi juutalaisille: Pitääkö minun naulata ristille teidän kuninkaanne.
Ylipapit sanoivat: Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.
Kun Pilatus näki, ettei yrityksestä ollut hyötyä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: Minä olen syytön tähän vereen. Vastatkaa itse siitä!
Niin koko kansa huusi: Hänen verensä tulkoon meidän ja meidän lastemme päälle.
Silloin Pilatus jätti Jeesuksen heidän haltuunsa ristille naulattavaksi.

337. Jeesus kuljetetaan Pääkallon vuorelle ja naulataan ristiin.
Mt. 27: 31- 34; Mrk. 15. 20-23; Lk. 23: 26- 33 a; Joh. 19: 16b, 17.
Kun he olivat vielä pilkkailleet Jeesusta, ottivat he häneltä purppuralevätin ja pukivat hänen ylleen hänen omat vaatteensa sekä läksivät kuljettamaan häntä pois ristille naulattavaksi. Kannettuansa ristiä itseään varten läpi kaupungin, uupui Jeesus ja kaupungista ulos tultuansa tapasivat he pelloltaan palaavan kyreneläisen Siimonin (Aleksanterin ja Rufuksen isän), joka oli ohi menossa. Hänet he pakottivat kantamaan Jeesuksen ristiä hänen jäljessänsä. Häntä seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Jeesus kääntyi heihin ja sanoi: Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä päivät tulevat, joina sanotaan: Oi onnellisiä hedelmättömät ja ne, jotka eivät ole synnyttäneet ja ne jotka eivät ole imettäneet. Silloin alkavat huutaa vuorille: Kaatukaa päällemme, ja kukkuloille: Peittäkää meidät. Sillä jos tämä tehdään tuoreelle puulle, niin mitä sitten tapahtuukaan kuivalle.
Hänen kanssaan vietiin surmattavaksi kaksi muuta. Ne olivat pahantekijöitä. Tultuansa vuorelle, jota sanotaan pääkallonvuoreksi, tarjosivat he hänelle sapella sekoitettua hapanta viiniä, mutta sitä maistettuansa ei hän ottanut sitä. Sitten he naulasivat ristille sekä Jeesuksen että pahantekijät, joista toisen oikealle ja toisen vaemmalle puolelle, mutta Jeesuksen keskelle.

338. Päällekirjoitus.
Mt. 27: 35- 38; Mrk. 15: 24- 27; Lk. 23: 33 b, 38; Joh. 19: 18- 24.
Pilatus kirjoitutti myös päällekirjoitukseen hänen syynsä ja kiinnitti sen ristiin. Se oli näin kuuluva: Natsarealainen Jeesus, Juutalaisten kuningas. Tämän päällekirjoituksen luki moni juutalaisista, sillä se paikka, jossa Jeesus ristiin naulattiin, oli lähellä kaupunkia. Se oli kirjoitettu hebreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaiset ylipapit menivät sanomaan Pilatukselle: Älä kirjoita: Juutalaisten Kuningas, vaan että hän on sanonut: Minä olen juutalaisten kuningas. Pilatus vastasi: Minkä kirjoitin sen kirjoitin
– Silloinkun hän (hänet) naulattiin ristille, oli jo enemmän kuin kolmas hetki. .

339. Vaatteiden jako.
Mt. 27: 35- 38; Mrk. 15: 24- 27; Lk. 23: 33 b, 38; Joh. 19: 18- 24.
Kun vartiosotilaat olivat ristiinnaulaukset toimittaneet, ryhtyivät he jakamaan keskenään ristillenaulattujen vaatteita, joista he tekivät neljä osaa, kullekin vartiosotilaalle osansa. Mutta Jeesuksen ihokasta ei oltu tehty ommellen, vaan se oli saumaton ja kokonaan kudottu ylhäältä aina alas asti. Sotilaat sentähden sanoivat toisilleen: Älkäämme sitä leikatko rikki, vaan heittäkäämme arpaa, kenelle se tulee,- että tämä kirjoitus toteutuisi: He jakavat itselleen minun vaatteeni ja heittävät minun ihokkaastani arpaa (Ps. 22: 19).
– Ristillä riipuessaan sanoi Jeesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä eivät he tiedä, mitä tekevät. Sotilaat istuivat ristillenaulattujen luona ja vartioitsivat Jeesusta.

340. Ristillenaulatun häväistys. Maria ja Johannes.
Mt. 27: 39-44; Mrk. 15. 29- 32; Lk. 23: 35- 37, 39- 44); Joh. 19: 25- 27
niin toteutui sekin kirjoitus: -ja oli pahantekijäin sekaan luettu. Kansaa seisoi katselemassa. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: Muita hän on auttanut, auttakoon nyt itseänsäkin, jos hän on Jumalan Voitelema, se Valittu. Ohikulkevatkin herjailivat häntä, nyökyttelivät päätään ja sanoivat. Voi sinua, sinä hajoitat maahan pyhätön ja rakennat sen kolmessa päivässä, auta nyt itseäsi. Jos sinä olet Jumalan Poika, niin astu alas ristiltä. Samoin ylipapit, kirjanoppineet ja vanhimmatkin pilkkailivat ja ilvehtivät keskenään: Muita hän on auttanut, mutta itseään hän ei voi auttaa. Astukoon hän, muka Israelin Kuningas ja Voideltu, nyt alas ristiltä nähdäksemme,ja uskoaksemme häneen. Hän on luottanut Jumalaan. Vapahtakoon Hän nyt hänet, jos Hän on häneen mielistynyt. Sillä hän on sanonut: Minä olen Jumalan Poika.
(Ps. 22.9) .
Sotamiehet myös häntä pilkkasivat, menivät hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanta viiniä ja sanoivat: Auta itseäsi, jos sinä olet juutalaisten kuningas. Toinen ristillä riippuvista pahantekijösitäkin herjasi häntä: Etkö sinä ole se Voideltu? Auta itseäsi ja meitä. Mutta toinen nuhteli häntä ja sanoi: Etkö sinäkään Jumalaa pelkää, sinä joka kärsit samaa rangaistusta? Me kyllä kärsimme syystä, sillä me saamme sen, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei tehnyt mitään pahaa. Sitte hän sanoi: Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Jeesus vastasi: Minä vakuutan sinulle. Sinä tulet vielä tänään olemaan minun kanssani paratiisissa.
Jeesuksen ristin äärellä seisoivat hänen äitinsä ja hänen äitinsä sisar, Alfaion eli Klopaksen vaimo Maria ynnä Magdalan Maria. Kun Jeesus näki äitinsä ja rakastamansa oppilaan seisovan siinä vieressä, hän sanoi äidilleen: Nainen, katso poikasi! Sitten hän sanoi oppilaalle: Katso, äitisi! Siitä hetkestä oppilas otti hänet kotiinsa.

341. Pimeys. Herran kuolema.
Mt. 27: 45- 50; Mrk. 15: 33- 37; Lk. 23: 44- 46; Joh. 19: 28- 30.
Kuudenne hetken lähestyttyä levisi pimeys kautta kaiken maan ja kesti aina yhdeksänteen hetkeen asti auringon pimennyttyä. Lähellä yhdeksännettä hetkeä huusi Jeesus suurella äänellä: Eele´i, Eele´i, lema´ sabakhtane´i, se on: Jumalani, Jumalani, miksi jätit minut yksikseni?(Ps. 22.2) Sen kuultuansa sanoivat muutamat lähellä seisovat: Hän huutaa Eliasta.
Sitten hän sanoi: Minua janottaa ( Ps. 22: 16).
Silloin juoksi kohta eräs heistä, otti sienen, uuvutti sen täyteen hapanta viiniä ja kohotti sen hänen suunsa eteen, hänen juodakseen. Mutta toiset sanoivat: Annas, katsokaamme tuleeko Elias häntä auttamaan. Hapanta viiniä otettuansa ja kun hän tiesi kaiken sen, mitä häenstä oli ennustettu ( ristillä kuolemaansa asti) jo käyneen täytäntöön, hän sanoi:
Toteutettiin. (Ps. 22. 32: Ki-A´sa, its wrought)
Sitten Jeesus taas huusi suurella äänellä: Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni. Sen sanottuansa hän kallisti päänsä ja luovutti henkensä.

342. Merkit. Päällikkö. Vaimot.
Mt. 27: 51- 56; mrk. 15: 38-41, Lk. 23: 45b, 47- 49
Sillä hetkellä pyhätön väliverho repesi kahtia ylhäältä alas, maa järisi, kalliot halkesivat ja haudat aukenivat sekä monta nukkuneiden pyhien ruumista virkosi ja haudosita poistuttuansa hnen ylösnoustessaan tulivat pyhään kaupunkiin sekä ilmestyivät siellä monelle. Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan Jeesusta vartioitsivat, näkivät hänen näin heittävän henkensä ja huomasivat maanjäristyksen ynnä sen kaiken, mitä siellä tapahtui, alkoivat he kovin peljätä , kunnioittivat Jumalaa ja sanoivat: Varmasti oli tämä vanhurskas mies ja Jumalan Poika. Kun se kansa, joka sinne oli mennyt katselemaan tapahtumaa, näki sen kaiken, niin he hämmästyksestä löivät rintoihinsa ja palasivat kotiansa. Mutta etäällä seisoivat tätä katselemassa kaikki hänen tuttavansa, joiden joukossa Magdalan Maria ja Jaakob nuoremman, Josefin ja Jooseksen äiti, Alfaioksen vaimo Maria sekä Sebedeuksen vaimo, Jaakob vanhemman ja Johanneksn äiti, Salome, jotka olivat Galileasta alkaen häntä palvellen seuranneet, sekä useita muita naisia, jotka hänen seurassaan olivat tulleet Jerusalemiin.

343. Kylki lävistetään.
Joh. 19: 31-37
Koska silloin oli valmistuspäivä, niin pyysivät juutalaiset Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas ristiltä, etteivät ne jäisi juhla-lepopäiväksi ristille, -se lepopäivä oli suuri juhlapäivä. Sotilaat tulivat ja rikkoivat niin toisen kuin toisenkin hänen kanssaan ristille naulatun sääriluut. Mutta kun he tulivat Jeesuksen luokse ja näkivät hänen jo kuolleen, niin eivät he rkkoneet hänen luitansa, vaan yksi sotamies puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, jolloin siitä alkoi vuotaa verta ja vettä. Tämän näkijä on sen todistanut ja hänen todistuksensa on tosi. Hän tietää totta puhuvansa, että tekin uskoisitte. Sillä tämä tapahtui, että toteutuisi kirjoitus: Älköön häneltä luuta särjettäkö. Toinen kirjoitus on:- Sillä heidän pitää luoman katseensa minuun, jonka he lävistäneet ovat.

344. Hautaus. Joosef , Nikodeemus. Vaimot.
Mt. 27: 57- 61; Mrk. 15: 42- 47; Lk. 23: 50- 56; Joh. 19: 38-42.
Illan lähetessä vielä samana valmistuspäivänä, lepopäivän aattona, rohkaisi Arimatialainen Joosef mielensä ja meni Pilatuksen luoksi pyytämään Jeesuksen ruumista. Joosef oli arvokas neuvoston jäsen ja rikas mies sekä Jeesuksen oppilas, vaikka salaa, koska hän pelkäsi juutalaisia. Hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Pilatus ihmetteli oliko hän jo kuolut. Hän kutsui luokseen sadanpäällikön ja kysyi: Joko hän kauvankin sitte oli kuollut? Ja saatuaan häneltä kuulla asiain menosta lahjoitti hän ruumiin Joosefille ja käski sen antaa hänelle. Jossef läksi, osti liinavaatetta ja tuli ristin luo. Sinne oli myös saapunut Nikodeemus,- joka ensi kerran oli käynyt Jeesuksen luona yöllä- ja oli tuonut tänne mukanaan noin sata naulaa mirhan ja aloen sekoitusta. He ottivat ruumiin alas ristiltä ja käärivät sen liinakääreihin hyvänhajuisten yrttien sisään, niinkuin juutalaisilla on tapana valmistaa ruumis haudattavaksi. Lähellä ristillenaulaamispaikkaa oli puutarha ja puutarhassa oli kallioon hakattu hauta, johon ei vielä oltu ketään pantu ja jonka Joosef oli itseänsä varten hakkauttanut. Sinne he panivat Jeesuksen ruumiin, koska nyt oli juutalaisten valmistuspäivä ja lepopäivä oli alkamaisillaan , ja vierittivät suuren kiven hautakammion suulle. Naiset , Magdalan Maria, Jooseen Maria ja ne muut, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljestä, katselivat hautaa sekä kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Kotiinpalattuansa he valmistivat hyvänhajusia yrttejä ja voiteita. Mutta lepopäivänä he olivat hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.

345. Haudanvartijat.
Mt. 27: 62- 66
Seuraavana valmistuspäivän jälkeisenä päivänä ylipapit ja farisealaiset kokoontuivat ja kävivät Pilatuksen luokse sanomaan: Herra, muistamme tuon villitsijän sanoneen vielä eläessään: Kolmantena päivänä minä nousen ylös; käske siis tarkasti vartioida hautaa kolmanteen päivään asti, etteivät hänen oppilaansa tulisi häntä varastamaan ja sanoisi kansalle: Hän nousi kuolluksista, ja niin tulisi viimeinen villitys ensimäistä pahemmaksi. Pilatus sanoi: Tuossa on vartijaväkeä, menkää vartioimaan niin tarkasti kuin osaatte. He menivät, asettivat vartijaväen haudalle ja lukitsivat kiven sinetillä.

346. Vaimot huomaavat kiven vieritetyksi pois.
Mt. 28: 1-4; Mrk. 16: 1-4; Lk. 24: 1-3; Joh. 20: 1
Lepopäivän loputtua, viikon ensimmäisenä päivänä varhain auringon noustessa läksivät Magdalan Maria, Jaakobin Maria, Salome, Johanna ja muutamat muut heidän kanssaan menemään haudalle, kantaen valmistamiaan yrttejä ja mennessään ostivat hyvänhajuisia voiteita, tullakseen voitelemaan Herran ruumista.
Mutta haudalla tapahtui suuri maanjärsitys, sillä Herran enkeli laskeutui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois sekä istui sille. Hän oli näöltään kuin salama ja hänen vaatteensa olivat lumenhohtavat. Vartijat peljästyivät häntä, vapisivat ja kävivät ikäänkuin kuolleiksi sekä pakenivat haudalta.
Tullessaan haudalle puhelivat naiset keskenään: Kukahan meille vierittäisi kiven haudan suulta? sill se oli sangen suuri. Mutta kun he lähenivät hautaa ja katsoivat, niin he huomaisvat sen jo pois vieritetyksi. He menivät hautaan sisälle, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Niin Magdalan Maria läksi Siimon Kallion ja sen Jeesuksen rakastaman oppilaan luoksi ja sanoi heille: Ovat ottaneet Herran pois haudasta emmekä tiedä, mihin ovat panneet hänet.

347. Enkeli julistaa Herran ylösnousseeksi.
Mt. 28: 5-7; Mrk. 16: 5-7; Lk. 24: 4-8
Toisten epäröivinä haudan luona katsellessa havaitsivat he lähellään kaksi miestä sädehtivissä vaatteissa. He peljästyivät siitä ja kumarsivat kasvoilleen maahna. Miehet sanoivat heille: Miksi etsitte elävää kuolleiden jouksota? Hän ei ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä Galileassa ollessaan: Ihmisen Poika on annettava pattoisten ihmisten käsiin ja naulattava ristille ja kolmantena päivänä hän nousee ylös. Niin he muistivat hänen näin puhuneen. Mentyään sisälle hautaan, näkivät he nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkoiseen pukuun. He peljästyivtä kovin. Mutta enkeli puhui heille: Älkää te peljätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän ristiinnaulittua natsarealaista Jeesusta, vaan hän ei ole täällä, sillä hän nousi ylös, niin kuin hän teille sanoi. Tähän he hänet panivat. Mutta te, menkää joutuin ilmoittamaan hänen oppilailleen, myös Kalliolle: Hän on noussut kuolluksista ja hän käy teidän edellänne Galileaan, siellä te saatte nähdä hänet sillä paikalla, jonka hän on määrännyt.

348. Naiset lähtevät ilmoittamaan.
Mt. 28: 8; Mrk. 16: 8; Lk. 24: 9-11; Joh. 20:2
He läksivät nopeasti ulos ja pakenivat haudalta, sillä heidät oli vallannut vavistus ja hämmästys. Peljäten ja iloiten he riensivät viemään sanaa niille yhdelletoista oppilaalle ja kaikille muille. Matkalla eivät he mitään kenellekään puhuneet, sillä he pelkäsivät.

349. Kallio ja Johannes rientävät haudalle.
(Lk.24:12); Joh. 20: 3-10
Niin Kallio ja se Jeesuksen rakastama oppilas läksivät ulos menemään haudalle. He juoksivat ensin molemmat yhdessä, mutta se toinen oppilas alkoi juosta nopeammin ja saapui ennemmin haudalle. Kurkistettuaan hautaan sisälle, näki hän liinakääreet sinne pannuiksi. Mutta ei hän kuitenkaan mennyt sinne sisälle. Siimon Kallio saapui hänen jälkeensä ja meni hautaan sisälle sekä näki liinakääreet sinne pannuiksi. Hikiliina, joka oli ollut hänen päänsä ympärillä, oli kääritty kokoon ja pantu toiseen paikkaan erilleen liinakääreistä. Silloin se toinenkin oppilas, joka ensimmäisenä oli haudalle saapunut, meni sisälle, näki sen ja uskoi. Sillä he eivät vielä silloin ymmärtäneet kirjoitusta siitä, että hänen oli noustava ylös kuolluksista. Sitten oppilaat palasivat kotiansa ja Kallio ihmetteli sitä tapahtumaa.

350. Magdalan Maria näkee ylösnousseen Jeesuksen.
Mt. 28: 9,10; Mrk. 16: 9-11: Joh. 20: 11-18
Mutta Magdalan Maria, perille saavuttuaan, seisoi haudan ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki siellä kaksi enkeliä valkeissa vaateissa, toisen istumassa pään puolessa ja toisen jalkapuolessa siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut. Nämä sanoivat hänelle: Nainen, mitä itket? Hän sanoi heille: Ovat ottaneet Herrani pois, enkä tiedä , minne ovat panneet hänet. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, mutta hän ei tuntenut tätä Jeesukseksi. Jeesus sanoi hänelle: Nainen, mitä itket! Ketä etsit? Hän luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, niin sano minulle, mihin olet pannut hänet, niin minä otan hänet. Jeeus sanoi hänelle: Maria. Hän kääntyi ja sanoi hänelle: Rabbuni, s.o. Opettaja. Jeesus sanoi hänelle: Älä koske minuun, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni luokse. Mutta mene sinä minun veljieni luokse ja sano heille meneväni ylös minun Isäni luokse ja teidän Isänne luokse, minun Jumalani luokse ja teidänJumalanne luokse. Tämä on se Magdalan Maria, josta Jeesus oli seitsemän saastaista henkeä pois ajanut ja jolle hän lepopäivän jälkeisenä aamuna ylösnoustuansa ensinnä näyttäytyi. Hän meni ilmoittamaan murehtiville ja itkeville oppilaille nähneensä Herran ja että hän oli näitä hänelle puhunut. Kun Maria kertoi hänen elävän ja hänet nähneensä, niin eivät he uskoneet.

351. Jeesus taas ilmestyy.
Mt. 28: 9,10; Mrk. 16: 9-11: Joh. 20: 11-18
Toisten naisten ollessa menossa ilmoittamaan, tuli Jeesus heitä vastaan ja sanoi: Terve teille. He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojansa ja kumarsivat häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: Älkää peljätkö! Menkää viemään sanaa veljilleni, että he menisivät Galileaan. Siellä he saavat nähdä minut. Mutta kun he tulivat oppilasten luoksi näitä ilmoittamaan, niin eivät oppilaat uskoneet heitä, vaan katsoivat heidän puheensa joutavaksi hourimiseksi.

352. Haudalta paenneita vartijoita lahjotaan.
Mt. 28: 11-15
Mutta heidän mennessään oppilaille ilmoittamaan, tulivat muutamat vartijaväestä kaupunkiin ja ilmoittivat ylipapeille sen kaiken, mikä oli tapahtunut. Ylipapit kokoontuivat vanhinten kanssa neuvottelemaan, antoivat sotilaille runsaat rahat ja lausuivat: Sanokaa, että hänen oppilaansa tulivat yöllä ja veivät hänet varhain meidän nukkuessamme. Ja jos maaherra saa tämän kuulla, niin me lepytämme hänet ja laitamme niin, että saatte jäädä rauhaan. He ottivat rahat ja tekivät niinkuin heitä oli neuvottu. Tätä juttua on levitetty juutalaisten kesken ja se on yleinen vielä tänä päivänä.

353. Jeesus seuraa kahta oppilasta Emaukseen.
Mrk. 16:12-13; Lk. 24: 13-35
Sinä päivänä kulki kaksi heistä Emaus nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen(60) vakomitan päässä Jerusalemista. He puhelivat kaikesta siitä, mikä oli tapahtunut. Heidän keskustellessaan ja toisiltaan kysellessään tapahtui, että Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat pidätetyt tuntemasta häntä. Hän sanoi heille: Mitä puhetta se on, jota te keskenänne vaihdatte kävellessänne? Niin he seisahtuivat katsellen murheellisina. Toinen heistä, nimeltä Kleopas, vastasi hänelle: Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka et tiedä, mitä siellä näinä päivinä on tapahtunut? Hän sanoi: mitä? He sanoivat: Sitä, mitä tapahtui natsarealaiselle Jeesukselle, joka oli ennustaja, voimallinen teoissaan ja puheissaan Jumalan ja kaiken kansan edessä. Kuinka ylipappimme ja hallitusmiehemme hylkäsivät hänet kuolemaan tuomittavaksi ja ristille naulasivat hänet. Mutta me pidimme häntä Israelin Lunastajana.- Tänäänhän on jo kolmas päivä siitä, kuin se tapahtui. Ovatpa myös muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät ihmetyksiin. He kävivät aamulla varhain haudalla eivätkä löytäneet hänen ruumistansa, tulivat ja sanoivat myös nähneensä näyn: Enkeleitä, jotka olivat sanoneet hänen elävän. Muutamat meidän kanssamme olevista menivät haudalle ja havaitsivat olevan niin, kuin naiset olivat sanoneet, mutta häntä he eivät nähneet. Niin hän sanoi heille: Oi te ymmärtämättömät ja sydämeltänne hitaat uskomaan kaikkea, mitä ennustajat ovat puhuneet! Eikö Voidellun pitänyt tätä kärsimän ja sitten käymään kunniaansa! Sitten hän alkoi Mooseksesta ja kaikista ennustajista sekä selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa. Heidän lähestyessään sitä kylää, johon olivat menossa, niin oli hän lähtevinään edemmäksi. Mutta he pakottivat häntä, sanoen: Jää olemaan kanssamme, sillä ilta lähenee ja päivä on jo lopulla. Hän meni olemaan heidän kanssaan. Hänen ollessaan heidän kanssaan aterialla, otti hän leivän, siunasi, taittoi ja antoi heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Sitten hän katosi heidän näkyvistään. Ja he puhelivat keskenään. Eikä meidän sydämemme ollut meissä palava, kun hän tiellä meitä puhutteli ja selitti meille kirjoituksia? He nousivat hetimiten, palasivat Jerusalemiin ja tapasivat koolla lähettiläsjoukon, ne yksitoista, ja ne heidän kanssaan olevat. Nämät sanoivat tulijoille: Herra on todella noussut ylös ja on ilmestynyt Siimonille. kylältä palaavat taas kertoivat sen, mitä tiellä oli tapahtunut ja kuinka he olivat hänet tunteneet hänen leipää taittaessaan. Mutta eivät he näiden kahdenkaan puhetta uskoneet.

354. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy lähettiläsjoukolle, paitsi Tuomaalle, ja säätää päästämis- sekä sitomisvallan.
Mrk. 16: 14-18; Lk. 24: 36-49; Joh. 20:19-25
Mutta samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, oppilasten ollessa koolla suljettujen ovien takana – koska he pelkäsivät juutalaisia- ja heidän tästä puhellessaan aterioidessaan, niin ilmestyi Jeesus itse, seisoi heidän keskellään ja sanoi heille:
Rauha teille.
Niin he hämmästyivät ja säikähtyivät sekä luulivat näkevänsä hengen. Mutta hän sanoi heille: Miksi olette peljästyksissä? Ja miksi sellaisia ajatuksia sydämessänne nousee? Hän soimasi heidän sydämensä kovuutta, kun eivät uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet hänen ylösnoustuaan. Hän sanoi: Katsokaa käsiäni ja jalkojani ja nähkää, että minä se olen itse. Kosketelkaa minua ja katselkaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niinkuin te minulla näette olevan. Näin sanottuaan hän näytti heille käsiänsä, jalkojansa ja kylkeänsä. Mutta kun he eivät vieläkään uskoneet ilon tähden, vaan ihmettelivät, niin hän sanoi heille: Onko teillä täällä mitään syötävää? Niin he antoivat hänelle kappaleen paistettua kalaa ja mehiläishunaja-leipää. Hän otti sen ja söi heidän nähtensä. Niin oppilaat iloitsivat nähdessään Herran. Sitten Jeesus taas sanoi heille:
Rauha teille. Niinkuin Isä on minut lähettänyt, niin minäkin lähetän teidät. Tämän sanottuansa hän puhalsi heihin ja sanoi :Ottakaa Pyhä henki! Keille te anteeksi annatte rikokset, niille ne ovat anteeksiannettuja ja keille te ne pidätätte, niille ne ovat pidätettyjä.
Mutta Tuomas, jota nimitetään kaksoiseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän seurassaan, kun Jeesus tuli. Hänen palattuansa sanoivat toiset. Me näimme Herran. Mutta hän sanoi heille: Ellen minä näe hänen käsissään naulain jälkiä ja pistä sormeani naulain sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, niin en minä usko.

355. Ylösnoussut Jeesus ilmestyy oppilailleen ja Tuomaallekin.
Joh. 20: 26- 29
Kahdeksan (8) päivän kuluttua olivat hänen oppilaansa taas huoneessa ja Tuomas heidän kanssaan. Niin Jeesus tuli ovien ollessa lukittuna, seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille.
Sitten hän sanoi Tuomaalle: Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen. Tuomas vastasi: Minun Herrani ja minun Jumalani! Jeesus sanoi hänelle: Nähtyäsi minut sinä uskot. Autuaita ovat ne, jotka eivät näe, mutta kuitenkin uskovat.

356. Jeesus ilmestyy Tiberiaksen järven rannalla.
Joh. 21: 1-24
Sen perästä Jeesus taas ilmestyi oppilailleen Tiberiaksen järven luona. Hän ilmestyi näin: Siimon Kallio ja Tuomas, jota nimitetään Kaksoiseksi (=Didymus) sekä Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ynnä Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta hänen oppilastaan olivat yhdessä. Kallio sanoi toisille. Minä menen kalastamaan.

Toiset sanoivat hänelle:

Me lähdemme myös kanssasi. He lähtivät, menivät venheisiin, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.
Aamun tultua seisoi Jeesus rannalla, mutta oppilaat eivät kuitenkaan tunteneet häntä Jeesukseksi. Jeesus sanoi heille: Lapset, onko teillä mitään syötävää? He vastasivat: Ei ole. Hän sanoi heille: Laskekaa verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte. He laskivat sen ja saivat niin paljo kaloja, etteivät enään jaksaneet vetää sitä ylös. Silloin se Jeesuksen rakastama oppilas sanoi Kalliolle: Herra se on. Kun Siimon Kallio kuuli, että se oli Herra, niin hän vyötti viitan ympärilleen, sillä hän oli ihokkaassaan ja heittäytyi mereen. Mutta ne muut oppilaat tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maalta edempänä kuin noin kahdensadan (200) kyynärän päässä. Maalle astuttuansa näkivät he siellä hehkuvan hiilloksen ja kalan sen päälle pantuna sekä leipää.
Jeesus sanoi heille: Tuokaa tänne niitä nyt saamianne kaloja. Siimon Kallio astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja , sataviisikymmentäkolme (153). Ja vaikka niitä oli niin paljo, niin ei verkko kuitenkaan revennyt. Jeesus sanoi heille: Tulkaa einehtimään. Mutta kukaan oppilaista ei rohjennut kysyä häneltä: kuka sinä olet, koska he tiesivät hänen olevan Herran. Jeesus meni, otti leivän ja antoi heille, niinikään kaloja. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolluksista noustuansa ilmestyi läheteilleen.

357. Rakastatko Minua.
Joh. 21: 1-24
heidän einehdittyänsä sanoi Jeesus Siimon Kalliolle: Siimon Joonaksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä? Hän vastasi hänelle: Rakastan, Herra. Sinä tiedät, etät minä pidän sinut rakkaana. Hän sanoi hänelle: Ruoki minun karitsojani.
Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: Siimon Joonaksen poika, rakastatko sinä minua? Hän vastasi hänelle: Rakastan herra. Sinä tiedät että minä pidän sinut rakkaana. Hän sanoi hänelle: Kaitse minun lampaitani.
Vielä kolmannen kerran hän sanoi hänelle: Siimon Joonaksen poika, pidätkö sinä minua rakkaana? Sillä Pietari tuli murheelliseksi, kun hän vielä kolmannen kerran sanoi hänelle: Pidätkö sinä minua rakkaana? Hän vastasi hänelle: Herra, sinä tiedät kaikki. Sinä kyllä tiedät, että minä pidä sinut rakkaana. Jeesus sanoi hänelle: Ruoki minun lampaitani. Minä vakuutan sinulle: Nuorena ollessasi sinä vyöttäydyit ja menit minne tahdoit. Mutta kun sinä vanhenet, niin sinä ojennat kätesi ja toinen vyöttää sinut sekä vie sinut sinne, minne sinä et tahdo.

358. Seuraa Minua.
Joh. 21: 1-24
Sen hän sanoi, opettaakseen millaisella kuolemalla Siimon kallio oli Jumalaa kirkastava. Sen sanottuansa hän lausui hänelle: Seuraa minua! Silloin Kallio kääntyi ja huomasi Jeesuksen rakastaman oppilaan seuraavan – sen, joka ehtoollisella oli nojannut Jeesuksen rintaa kohden ja kysynyt: Herra, kuka se sinun kavaltajasi on? Hänet nähtyään sanoi Kallio Jeesukselle: Herra, mitenkä tämän sitten käy? Jeesus sanoi hänelle: Jos minä tahtoisin hänen jäävän siksi kunnes tulen, niin mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua. Siitä levisi veljien keskuuteen semmoinen puhe, ettei hän kuole, vaan: Jos minä tahtoisin hänen jäävän siksi, kunnes tulen, niin mitä se sinuun koskee. Tämä on se oppilas, joka näitä todistaa ja on nämät kirjoittanut(= apostoli Johannes) Me myös tiedämme hänen todistuksesna todeksi.

359. Jeesus ilmestyy galilealaisella vuorella ja asettaa kasteen.
Mt. 28: 16-20; Mrk. 16. 15- 18
Ne yksitoista oppilasta vaelsivat Galileaan sille vuorelle, jolle Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Sinne oli kokoontunut enemmän kuin viisisataa (500) hänen oppilastansa ja he näkivät hänet siellä yhtäaikaa. Hänet nähdessään kumarsivat he häntä, mutta muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen, puhutteli heitä ja sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää kaikkeen maailmaan, julistakaa ilosanomaa kullekin luomukselle ja tehkää kaikki kansat minun oppilaikseni, kastamalla(pesemällä) heidät kuulumaan Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle ja opettamalla heitä noudattamaan kaikkea teille käskemääni. Se, ken uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta ken ei usko, se hukkuu. Ne, jotka uskovat, saattavat tehdä seuraavia tunustekoja: Minun nimelläni he ajavat ulos riivaajaisia. He puhuvat uusilla kielillä. He poistavat käsin käärmeitä. Jos he juovat jotakin kuolettavaa, niin ei se vahingoita heitä. He panevat kätensä sairasten päälle ja ne paranevat. Muistakaa: Minä olen teidän kanssanne joka päivä aina maailman loppuun saakka.

360. Sen jälkeen Jeesus ilmestyi Jaakobille.
I Kor 15:7

361. Hyvästijättö ja ero Öljyvuorella.
Mrk. 16: 19-20; Lk. 24: 44-53; (Ap. t1: 3-12)
Kun Jeesus kärsimisensä ja ylösnousemisensa jälkeen oli monella tavalla osoittanut elävänsä ja oli oppilailleen näyttäytynyt neljänkymmenen(40) päivän kuluessa, puhuen heille Jumalan valtakunnasta, niin hän kokosi heidät ympärillensä ja sanoi heille: Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka minä teille puhuin vielä ollessani teidän kanssanne, kun minä sanoin kaiken käyvän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, ennustajien kirjoituksissa ja psalmeissa. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä kirjoituksia käsittämään. Hän sanoi vielä: Niin on kirjoitettu , että Voidellun oli kärsittävä ja kolmantena päivänä nosutava ylös ja että hänen nimessään on saarnattava mielenmuutosta hairahdusten hylkäämiseksi kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen. Te olette näiden todistajia. Muistakaa: Minä lähetän teille Isäni lupaaman Johdattajan, josta te olette minulta kuulleet, mutta te pysykää tässä kaupungissa odottamassa Isän lupauksen täyttymystä, jolloin te (= teidät) puetetaan korkeuden voimalla, sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä muutamia päiviä tämän jälkeen.

362. Jeesus nousee Taivaaseen.
Mrk. 16: 19-20; Lk. 24: 44-53; (Ap. t1: 3-12)
Sitte hän vei heidät Betanian Öljyvuorelle asti, joka on lähellä Jerusalemia, siitä lepopäivän matkan. Siellä kokoonnuttuansa kysyivät he häneltä: Herra, tälläkö ajalla sinä palautat Israelille valtakunnan (= valtion)?
Hän sanoi heille: Ei teidän tarvitse tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt, vaan te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa sekä sitten maan ääriin saakka.
Tämän puhuttuansa kohotti hän kätensä ja siunasi heitä. Heitä siunatessaan hän kohosi ylös heidän nähtensä ja pilvi kuljetti hänet pois heidän näkyvistään. Heidän tähystelleessään taivaalle hänen poismenoansa, ilmestyi heidän viereensä seisomaan kaksi miestä valkeissa vaatteissa. Nämät sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte taivalle katsomassa? Tämä Jeesus, joka nyt otettiin teiltä ylös taivaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevänkin.
Herra otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.
Kumarruttuaan ja rukoiltuaan häntä palasivat he Öljyvuorelta Jerusalemiin suurella ilolla. He kävivät ahkerasti rukoilemaan ja kiittämään Jumalaa pyhätössä ja ne yksitoista pysyivät yksimielisinä rukouksissaan Marian, Jeesuksen äidin, muiden naisten ja Jeesuksen veljien kanssa.

363. Matias valitaan lähettilääksi.
Ap.t. 1. 15-20
Niinä odotuspäivinä valitsivat oppilaat noin sadankahdenkymmenen (120) hengen läsnä ollessa Kavaltaja Juudaan sijalle arvalla Matiaan, jonka olivat panneet ehdolle Joosef Justuksen kanssa, niistä miehistä, jotka Johanneksen kasteesta alkaen olivat olleet oppilasten kanssa koko sen ajan, jona herra jeesus oli ollut heidän luonaan.

364. Paljon Jeesus teki oppilastensa nähden ihmeitä
Joh.20: 30, 31 l. 21:25
Paljon Jeesus teki oppilastensa nähden ihmeitä, muitakin, joita ei ole tähän kirjaan kirjoitettu ja jos ne yksitellen kirjoitettaisiin, niin eivät ne kirjat maailmaankaan mahtuisi, joita silloin olisi kirjoitettava. Mutta nämät ovat kirjoitetut, että te uskoisitte Jeesuksen siksi Voidelluksi ja Jumalan Pojaksi ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessään.

365. Pyhän Hengen vuodatus. Seurakunta laajenee.
Ap.t. 2: 1-47
Viidennenkymmenennen (50) päivän ( helluntain) tultua Jeesuksen ylösnousemisesta olivat he kaikki yhdessä koolla. Silloin laskeutui taivaalta kova humina, niinkuin ankaran tuulen käydessä ja täytti koko huoneen, jossa he olivat istumassa. Heidän näkyviinsä ilmestyi halkaistuja tulenlailla liekehtiviä kieliä, jollainen laskeutui kunkin heidän päällensä. He täyttyivät kaikki Pyhällä Hengellä ja alkoivat puhua vieraita kieliä sen mukaan kuin Henki heitä puhutti. Jerusalemissa asui juutalaisia Jumalaa pelkääväisiä miehiä kaikista kansoista taivaan alla. Kun tämä väkevä humina kuului , niin kokoontui paljo kansaa ja he kävivät kummiinsa, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omalla kielellänsä. Hämmästyksissään ja ihmeissään he sanoivat: Eivätkö nuot kaikki puhuvat ole galilealaisia, mutta he kuitenkin puhuvat meidän syntymäseutumme kieltä, meidän parttilaisten, meedialaisten ja elamilaisten sekä Mesopotamiassa, Juudeassa, Kappadokiassa, Pontossa, Aasiassa, Frygiassa ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla asuvaisten ynnä täällä oleskelevien roomalaisten, juutalaisten ja käännynnäisten, kreettalaisten ja arabialaisten kieltä. Me kukin kuulemme heidän puhuvan meidän omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.
He olivat kaikki hämmästyneinä eivätkä tietäneet mitä ajatella ja sanoivat toisilleen: Mitähän tämä merkinnee? Toiset nauroivat heille ja sanoivat: He ovat täynnä makeaa viiniä. Mutta Siimon Kallio astui niiden yhdentoista kanssa esiin, kohotti äänensä ja puhui heille: Miehet, juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvat, ottakaa tämä huomioonne ja kuulkaa sanojani. Eivät nämä ole juovuksissa, niin kuin te luulette, sillä onhan nyt vasta päivän kolmas hetki kulumassa. Vaan tämä on nyt sitä, jota ennustaja Joelin kautta on puhuttu: On tapahtuva, että minä vuodatan henkeni koko ihmissuvun yli. Teidän poikainne ja tytärtenne pitää ennustaman, vanhimpainne pitää unia uneksuman ja nuorukaistenne pitää näkyjä näkemän. Niinä päivinä minä valmistan tunnusmerkkejä taivaalla ja maassa, vertä, tulta ja savun suitsua. Aurinko on muuttuva pimeydeksi ja kuu vereksi ennenkuin se suuri ja hirmuinen Herran päivä tulee. Silloin on pelastuva kukin, joka Herran nimeä avuksensa huutaa.
Te Israelin miehet, ottakaa kuullaksenne näitä sanoja: Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista Jeesuksen Natsarealaisen – sillä eihän ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut häntä pidättää – miehen, josta Jumala todisti teille voimateoilla ja ihmeillä ja tunnusmerkeillä, joita Jumala hänen kauttansa toimitti teidän keskuudessanne, niinkuin itse kyllä tiedätte, hänet, joka luovutettiin teille niinkuin Jumala oli neuvossaan päättänyt ja edeltä tietänyt ja jonka te laista tietämättömien miesten kautta ristille naulasitte ja tapoitte.
Daavid sanoo hänestä: Minä pidän aina Herran kasvojeni edessä, hän on minun oikealla puolellani: En minä horjahda. Sentähden minun henkeni riemuitsee, minun kunniani on turvassa ja minun ruumiinikin lepää toivossa. Sillä et sinä jätä minun sieluani tuonelaan etkä hylkää Pyhäsi ruumista haudan turmeltavaksi. Sinä ilmoitat minulle elämän tiesi, sinun kasvojesi edessä on täydellinen ilo ja sinun oikealla kädelläsi on ijäinen riemu.
Te miehet ja veljet, saanen sen sanoa teille suoraan, että esi-isämme Daavid on sekä kuollut että haudattu – onhan hänen hautansa keskellämme vielä tänäkin päivänä.- Mutta kun hän oli ennustaja ja tiesi Jumalan valalla luvanneen hänelle asettavansa hänestä polveutuvan jälkeläisen hänen valtaistuimellensa, niin hän edeltä nähden puhui Voidellun ylösnousemuksesta sanoessaan, ettei Voideltua jätettäisi tuonelaan, eikä hänen ruumiinsa joutuisi turmeltumaan. Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt ja me kaikki olemme sen todistajia. Korotettuna siis Jumalan oikealle kädelle ja saatuansa Isältä hänen lupaamansa Pyhän Hengen, on hän nyt sen vuodattanut, minkä nyt juuri näette ja kuulette. Sillä ei Daavid ole taivaisiin astunut, vaan hän sanoo: Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä saatan viholliseni sinun jalkojesi aluseksi. Varmasti siis tietäköön koko Israelin huone, että Jumala on juuri hänet Herraksi ja Voidelluksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristille naulasitte.
Tämän kuultuansa saivat he piston sydämeensä, sanoivat Kalliolle ja muille lähettiläille: Miehet ja veljet, mitä me tekisimme?KAllio sanoi heille: Muuttakaa mielenne ja kastattakaa kukin itsenne Voidellun jeesuksen nimeen saadaksenne rikoksenne anteeksi. Myös te tulette saamaan pyhän hengen lahjan. Sillä tämä lupaus on annettu teille ja teidän lapsillenne sekä kaikille etäämpänä oleville, ketkä ikinä Herra meidän Jumalamme kutsuu. Paljo hän muutakin puhui ja vakavasti vakuutti heille asiaa todeksi sekä kehoitti: Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.
Ne , jotka hyväksyivät hänen puheensa, ne kastettiin, joten heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta henkeä ja he pysyivät yhäti lähettilästen opetettavina ja keskinäisessä yhteydessä sekä mursivat usein leipää ynnä rukoilivat ahkerasti: Kullekin sielulle tuli pelko, sillä lähettilästen kautta tapahtui monta ihmettä ja tunnustekoa. Kaikilla yhdessä olevilla uskovaisilla oli kaikki yhteistä. He myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. He olivat alinomaa ja yksimielisesti joka päivä pyhätössä, mursivat kodeissa leipää sekä nauttivat ruokansa riemulla ja vilpittömällä sydämellä, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Herra lisäsi joka päivä heidän joukkoansa autuaaksi tulevilla.

366. Oppilaat laajentavat työalaa.
Mrk. 16: 20
Sitten oppilaat läksivät saarnaamaan kaikkialle ja Herra vaikutti heidän kanssaan sekä vahvisti sanan sitä seuraavien tunnustekojen kautta.

Liite: Osoitukset kutakin lukua vastaaviin U. Liiton testamentin kohtiin jokaisen päivän tekstin alla.