MITEN PAULI HUHTALA kuvaa  Natsisaksan ja Neuvostovenäjän rintamatilannetta ja sodan seuraamuksia:

  • II MAAILMANSOTAA: 1941 kesäkuu

“22. kesäkuuta 1941 aamuhämärissä alkoi (natsi9saksalaisten hyökkäys samanaikaisesti melkein 1000 kilometrin levyisellä rintamalla aina Itä-merletä Karpaatteihin saakka. Sodanjulistuksen antoivat Italia 22.6.,  Slovakia 24.6. ja Unkari 30.6. Suomi ilmoitti 25.6., että sen jälkeen kuin Neuvosto-Venäjä oli 22.6.  alkaen tehnyt  Suomea vastaanlentohyökkäyksiä, Suomi katsoo olevansa sodassa Venäjää vastaan.  Saksan diplomaattinen  ote Euroopan valtioihin vaikutti, että Venäjän kanssa diplomaattiset suhteet katkaisi Slovakia 22.6., Unkari 24.6, Tanska 25.6 ja Ranska 30.6.

Venäjä teki nyt Englannin kanssa 21.7. sopimuksen molemminpuolisesta avunannosta taistelussa kansallissosialistista Saksaa vasaan. Yhdysvallat ilmoitti 24.6.1941 ryhtyvänsä nyt kaikin  tavoin auttamaan Venäjää sen taistelussa Natsi-Saksaa vastaan.

  • SAKSA YLI ITÄRAJAN  1941

Koko laaja rintama-alue näitten suurten sotamahtien välillä joutui sodan jalkoihin. Saksalaiset tunkeutuivat nyt syvälle vihollismaansa sisään ja loputtomat vankijonot alkoivat vaeltaa kohti länttä. Saksan  Pohjoinen armeija oli raivoamassa Baltiassa ( Eesti, Latvia, Liettua)( Ritter von Leebin armeijaryhmä).eestin alueiden “puhdistus” suoritettiin elokuun loppuun mennessä. Leningrad saarrettiin täydellisesti etelästä päin”.

Von Bockin armeijaryhmä meni Bialystokin-Minskin kohdalta Moskovaan päin ensi tavoitteena Stalin linja.

Von Rundstetin armeijaryhmän  hyökkäys suuntautui  keskialueelta kaakkooni kaakkoon  Ukrainan suuntaan, Rokitnon soiden eteläisestä maastosta aina Mustaanmereen saakka ulottuvalla alueella. Tällä hyökkäysalueella  sijaitsi  suoalueen  lounaispuolella linnoituskolmio Luck- Dubno- Rovno ja sen eteläpuolella lujasti varustettu Lemberg. Taistelu tällä alueella oli kovaa venäläisten tehdessä voimakkaita vastahyökkäyksiä. Von Reichenaun 6. armeija sai vihdoin 2.7. haltuunsa Dubnon ja suuntasi sitten hyökkäyksensä suoraan Kiovan suuntaan, minkä länsipuoliseen maastoon se tuli 12.7. 1941. Samanaikaisesti oli v. Stuelpnagelin 17, armeija kesäkuun viimeisenä päivänä vallannut Lembergin, minkä jälkeen sen hyökkäys jatkui yhä enemmän  kaakkoiseen suuntaan.

Rintaman eteläisimmällä osalla marsalkka Antonescun romanialainen armeijaryhmä oli ollut keskitettynä Prut-joen länsipuolelle, mistä se vasta heinäkuun ensimmäisellä viikolla 1941  lähti hyökkäämään kohti Dnestr-jokea. Heinäkuun loppuun mennessä romanialaiset olivat miehittäneet  koko Bessarabian alueen. Venäläisten joukkojen tehdessä  tällä suunnalla, Dnestr- ja Bug-jokien maastossa sitkeätä  vastarintaa ilmaantui saksalaisille mahdollisuus täälläkin päästä saarrokseen. Lembergin ja Kiovan välisestä maastosta suunnattiin vahvoja saksalaisia voimia nopeaan hyökkäykseen Bug-joen suuntaan, missä niiden tuli katkaista tämän joen länsipuolella taistelevien venäläisten divisioonien yhteydet taaksepäin.  Tämä  tavattomalla nopeudella ja suurin voimin suoritettu saarrostus onnistui, ja Umanin maastoon motitettiin 6. ja 12. venäläinen armeija sekä osia 18. venäläisestä armeijasta. Umanin saarrostustaistelun päättyessä elokuussa saksalaisarmeija oli saanut kosketuksen Mustaanmereen, ja Dnesterin suussa sijaitseva Odessa saarrettiin. ”

http://sv.wikipedia.org/wiki/Uman

http://www.worldwar2.ro/foto/?id=32&section=3&article=7

http://de.wikipedia.org/wiki/Gustav_Lombard

http://www.un.int/russia/other/latv1941.htm

  • SAKSAN ARMEIJAN LÄPIMURTO STALIN LINAJLLA 1941

“Stalin-linja alkoi pohjoisesta Suomenlahden ja Narvan tienoilla ja suuntautui sieltä Peipsenjärven itäpuolitse etelään, sivuuttaa Kiovan sen länsipuolelta ja päättyy Mustaanmereen Odessan luona. Eräissä paikoissa se nojasi melkein yksinomaan luonnon muodostamiin vesiesteisiin, toisaalta se taas oli jopa 50 kilometrin  syvyydeltä sisämaahan päin bunkkeriasemana. Linja pakotti saksalaiset ryhmittymään uudelleen. Linja antoi aikavoittoa venäläisten armeijoille ja hajalle lyödyt armeijat voitiin ryhmittää uudelleen. Stalin-linjan  eteen  saksalaiset tulivat leveällä rintamalla 8.7. 1941, etelämpänä  vasta heinäkuun lopulla. Kaikilla suunnilla  ryhdyttiin välittömästi  murtautumaan Stalinlinjan läpi. Pripjetin suoalueen pohjoispuoellla olevat joukot  pääsivät läpi heinäkuun puolivälissä. Pripjetin suoalueen eteläpuolella saksalaiset mursivat Kiovan suunnalla Stalin -linjan heinäkuun toisella viikolla päästen 12.7. 1941 Kiovan länsipuoliseen maastoon”. (PRIPJETIN  suoalueen juutalaisväestön  metsästäminen suoritettiin Himmlerin erityiskäskystä. Pripjetin suoalueen  eteläpuolella on Ukraina ja pohjoispuolella Valkovenäjä).

Odessan valtauksen tekivät  armeijaryhmän romanialaiset joukot 16.10. 1941. Von Kleistin panssarijoukot  tulivat 22. marraskuuta Rostovin kaupunkiin Asovan meren  itäiisessä kärjessä. Saksalaiset  von Mannsteinin joukot päävoimin hyökkäsivät Mustanmeren pohjoisrantoja  ja ilma-armeijan tuella  murtautuivat Perekopin kannaksen kautta KRIMIN niemimaalle , joka vallattiin 1941 aikana suurimmaksi osaksi.

Syksyn 1941 taistelut voidaan tämän läpimurron jälkeen täydellä syyllä ryhmittää kolmeen operaatioalueeseen: hyökkäys leningradin suuntaan, hyökkäys Moskovan suuntaan ja hyökkäys Etelä-Venäjälle.  Moskovan kohdalla  saksalaisarmeijan tappio oli ensimmäinen epäonnistuminen Hitlerille toisessa maailmansodassa ja hän erotti sotaretken ylipäällikön, sotamarsalkka von Braunchitschin ja otti itse ylipäällikkyyden.

  • SAKSAN ARMEIJAN HYÖKKÄYS KRIMILLE ja ROSTOVIIN 1941

Samanaikaisesti kun von Bockin hyökkäysoperaatio oli käynnissä Moskovan suuntaan, suoritettiin myös Etelä-Venäjälle joukko sotatoimia. Etelä- ja Lounais-Venäjän tärkeiden teollisuus- ja maanviljelysalueiden suojaamiseksi olivat venäläiset keskittäneet tänne puolustuksensa painopisteen.  Marsalkka Budjonnyin armeijaryhmä oli kolmesta käytössä olevasta venäläisesta armeijaryhmästä kaikkein vahvin. mutta -etelä-Venäjän  maasto oli panssarijoukkojen taistelukentäksi mitä sopivin , ja juuri se antoi saksalaisille mitä parhaimpia toimintamahdollisuuksia.

Kiovan itäpuolisesta maastosta alkoi sotamarsalkka von Runstedtin armeijaryhmän hyökkäys kaakkoiseen suuntaan kohti Donetsin laakiota. Von Kleistin panssarijoukot valloittivat marraskuun 22. päivänä  1941 Rostovin kaupungin Asovan meren itäisessä kärjessä ja pohjoisempana joitui Harkova ankaran taistelun jälkeen saksalaisten haltuun.

Odessan valtauksen siis suorittivat pääasiassa romanialiset joukot  16.10. 1941 pitkäaikaisen saarrostuksen jälkeen. Tällöin oli kuitienkin pääosat kaupunkia puolustaneista joukoista ehditty kuljettaa vesitse osin Sevastopoliin, osin kaukaasialaisiin satamakaupunkeihin. Romanialaisten vasemmalta sivustalta hyökännyt 11. saksalainen armeija, jonka komentajaksi kaatuneen kenraalieversti von Schobertin jälkeen oli nimitetty kenraalieversti von Mannstein, oli päävoimin hyökännyt pitkin  Mustanmeren pohjoista rannikkoa ja voimakkaan ilma-armeijan  tukemana onnistui murtautumaan Perekopin kannaksen kautta Krimille. Tämä niemimaa vallattiin anakarien taistelujen  jälkeen suurimmaksi osaksi vuoden  1941 kuluessa. vain sen itäisin kärki piti sitkeästi puoliaan aina toukokuun 1942, ja Sevastopol joutui  täysin raunioituneena saksalaisten käsiin vsta heinäkuussa 1942.

(CRIMEAN JEWRY http://www.jstor.org/pss/4467254http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/54/Map_of_Ukraine_political_simple_Oblast_Krim.png/250px-Map_of_Ukraine_political_simple_Oblast_Krim.png)

  • VENÄLÄISTEN VASTAHYÖKKYS TALVELLA  1941- 1942

Marras-joulukuun vaihteeseen  päästäessä oli tilanne taistelukentällä kehittynyt molemmin puolin ratkaisevaan pisteeseen. Saksalaisten hyökkäys oli kaikilla kolmella  hyökkäyssuunnalla kulminoitunut auttamattomasti. Von Leebin joukkojen hyökkäys oli tavoittanut Tihvinän maaston, mutta venäläisten lujittuva vastarinta  hidastutti etenemistä ja lopulta pysähdytti sen. Sen jälkeen äkilliset ja kovat pakkaset juututtivat saksalaisten ratkaisevat taisteluvälineet, panssarivaunut jäätyivät teihin, joista niitä ei saatu millään liikkeelle.

Von Bockin hyökkäys Moskovan suuntaan päättyi samaan pisteeseen, ja etelässä jo marrakuussa alkanut venäläisten vastahyökkäys heitti saksalaiset suin päin pois Rostovista. Saksa oli ensimmäisen kerran kärsinyt tappion ja juuri sillä hetkellä, jolloin ratkaiseva voitto näytti olevan saavutettavissa. Sotaretken ylipäällikkö siis erotettiin, ja Hitlerillä oli  tässä vaiheessa koko sotatoimen johto käsissään.

Venäläisten puolella oli tilanne koko kesän ja syksyn kuluessa yhä pahentunut. Joukkojen tappiot kasvoivat hetki hetkeltä yhä suurempiin lukuihin, ja myöhäissyksyn tappiot Moskovan suunnalla uhkasivat täydellisellä romahduksella. Myös Venäjällä suoritettiin ylimpien johtajien äkillisiä vaihtoja.Jo kesällä oli Stalin ottanut jo ylipäällikkyyden käsiinsä, ja Vjazman tappion jälkeen nimitettiin Zukov läntisen rintaman komentajaksi. Mutta saksalaisten hyökkäyksen ehtyminen antoi venäläisille sen tilaisuuden, mitä he tarvitsivat. Venäjä ryhtyi valmistelemaan vastahyökkäystä.

Vastahyökkäyksen painopiste oli ratkaisevasti Moskovan alueella, mta myös pohjoisessa ja etelässä venäläsiet siirtyivät offensiiviin. Tihvinän suunnalla  saksalaiset menettivät kaiken kalustonsa, mm. kokonaisuudessaan yhden panssaridivisioonan pannsarivaunut.

Etelä-Venäällä alkoi vastahyökkäys jo marraskuun loppupäivinä 1941  ja venäläisten onnistui työntää saksalaiset pois Rostovista sekä taaksepäin myös molemmin puolin Harkovaa.  Moskovan suunnalla vastahyökkäys alkoi joulukuun 8. päivänä voimakkaana ja leveänä Kalininista Tulaan ulottuvalla rintamalla. Viikon kestäneiden taistelujen jälkeen oli Moskovan ympärille kiertymässä olevat pihdit paloiteltu ja keskustassa työnnetty rintamaa pitkälle taaksepäin. Taistelut jatkuivat paikoitellen aina helmikuuhun 1942 asti, jolloin saksalaiset saivat ns.  talviasemansa vakiinnutetuksi. Rintama kulki silloin linjaa Neva- Ilmajärvi-Velikije-Luki-Vjazma-Brjansk-Kursk-Harkova- Taganrog.

(Suomalaiset luonnollisesti tietävät parhaiten  samanaikaiset TAISTELUT JÄÄMEREN RINTAMALLA ja TAISTELUT SUOMEN RINTAMLAL, johon en tässä puutu).

( Kuten nyt jälkeenpäin tiedämme, natsiarmeijan ylimmän johtajan  Hitlerin Wanneseen kokouksessa alkuvuodesta 1942   kiihdytettiin salaisella ohjelmalla   hänen tuhosuunitelmiansa   ja  tappoarmeijaansa ja tehtiin uusi ryhmiys.

Toisaalta samaan aikaan maailmamme hyvät voimat olivat  muodostaneet   Atlantin sopimuksen 14.8. 1941  ja  2.1. 1942 Washingtonissa  pidetyssä konferenssissa kaikkiaan 26 valtiota  solmi keskenään sotaliittosopimuksen, jonka pohjana oli Atlantin sopimus, ja samalla ne sitoutuivat siihen, etteivät tekisi erikoisrauhaa akselivaltojen kanssa.  Atlantin julistuksen allekirjoittivat Yhdysvaltain puolesta presidentti Franklin Delano  Roosevelt ja Englannin imperiumin puolesta pääministeri Winston Churchill.

(Saksan sodankäynnissä tapahtui kuolemankoneiston hirvittävä kiihdyttäminen 1942 kesästä alkaen, mikä myös terästi  vastaiskuun  ryhtyviä armeijoita)

  • SAKSALAISTEN UUDELLEEN RYHMITYS JA HYÖKKÄYSSUUNNITELMA KESÄLLÄ  1942

Hitler oli ryhtynyt radikaalisiin toimenpiteisiin. Sotamarsalkka Brauchitsshin lisäksi poistettiin kaikki armeijaryhmien komentajat paikoiltaan, tärkeimpänä syynä se, että marsalkat olivat esittäneet Hitlerin kannasta eriäviä mielipiteitä sotatoimien jatkamisesta sen jälkeen, kun hyökkäys oli kulminoitunut. (Heidän järkevistä  strategisista ehdotuksistaan olisi  )joukkoja säästetty ja ne olisivat  olleet kevään ullen taistelukunnossa. Hitlerin päätös oli pitää saavutettu maasto ja sen perusteella joukkojen oli hakeuduttava talviasemiin saavutetun maastoalan itärajoille. Tämä maksoi saksalaisille arvaamattoman paljon, sillä venäläisten väite, jonka mukaan saksalaiset olisivat joutuneet kuluttamaan reserveistään 38 divisioonaa talviasemissa saatujen tappioiden peittämiseksi, ei tunnu liian suurelta.

– Hitlerin offensiivin päätavoitteita olivat: Vastustajalta ( Venäjältä) on otettava pois sen viimeiset suuret vehnäalueet. Siltä on riistettävä viimeisetkin hiilen rippeet. On tunkeuduttava sen öljylähteille ja otettava ne; joka tapauksessa on venäläiset eristettävä niistä. On katkaistava vastustajan viimeinen suuri liikennetie Volga.

Tämä armeijalle keväällä 1942 annettu tehtävä eroaa homattavasti vuoden  1941 tehtävästä. Vihollisen armeijan tuhoamisesta ei sanota mitään, samoin on  edellisen vuoden pääkohteet Leningrad ja Moskova  nyt kokonaan sivuutettu. Hyökkääjä (Hitler) tahtoo nyt ottaa haltuunsa vastustajan ( Venäjän) armeijalle elintärkeitä alueita ja materiaalia, mutta ei pyri tuhoamaan vihllisen elävää voimaa. Voidaan ilman muuta väittää, että jos sotavoimien ylipäällikönä on sotilas, hän pyrkii ratkaisuun tuhoamalla vastustajan armeijan. Tässä tapauksessa oli ylipäällikkönä ennen kaikkea poliitikko, joka kylläkin pyrkii samaan päämäärään, mutta eri teitä. Edellämainitussa päätöksessä on vielä eräs kohta, johon on syytä kiinnittää huomiota. tavoitteet, joihin  Hitler pyrki , olivat eri suunnilla: Vehnä oli Kubanilla, öljy Kaukasiassa, ja Volga oli katkaistava aivan päinvastaisella suunnalla, sopivassa paikassa Kaspian meren pohjoispuolella.Tehtävän suoritus edellytti armeijan jakoa kolmeen voimaryhmään, joiden tuli toimia yhdestä lähtöpisteestä kolmeen eri suuntaan.- mikä koitui lopulta Hitlerin raskaaksi erehdykseksi.

Uudelleenryhmityksestän mainitsen  armeijaryhmät: Pohjoinen armeijaryhmä (Sotamarsalkka Kuechler, komentajia Lindemann, Busch, Keller);  Keskustan armeijaryhmä  Sotamarsalkka von Klugfe (komentajia  Strauss, Hintrici, v.Hoeppner, Loerzer);

Eteläinen armeijaryhmä, Sotamarsalkka von Bock  Tämä  oli ryhmitetty linjalle Kursk-Harkova-Taganrog. Hänen 2. armeijansa oli Kursk-Harkova- alueella ( komentajana von Weichsm myöhemmin  Model);  2. unkarilainen armeija ( Kursk-Harkova-alueella, komentajana Jany. 6. armeija Stalino-Taganrog -alueella, komentajana Paulus; 7. armeija Stalino- Taganrog-alueella, komentajana Ruoff;  8. italialainen armeija, Stalino-Taganrog-alueella, komentajana Gariboldi, ja  yksi romanialainen armeijakunta, komentajana Dracalina.

Krimille oli keskitettynä seuraavat eteläiseen armeijaryhmään kuuluvat joukot: 11. armeija, komentajana  von Mannstein; 3. romanialainen armeija, komentajana Dumitrescu; 1. pansariarmeija, komentajana von Kleist, 2. pansariarmeija, koemntajana Hoth, 3. panssariarmeija, koemntajana Guderian ja 6. panssariarmeija, komentajana Schmidt. Näistä saksalaisista voimista tuli eteläisen armeijaryhmän siirtyä offensiiviin. Yleissuunnitelma edellytti, että ennen suuroffensiivin alkua tuli pienempien voimien suorittamalla hyökkäyksellä hankkia suuroffensiiville suotuisammat lähtöasemat. Tämän  johdosta saksalaisten offensiivi jakaantui ajallisesti ja ositain mös paikallisei kahteen osaan: kevät ja kesäoffensiivi  1942.

  • VENÄLÄISTEN RYHMITYS JA TILANNE KEVÄÄLLÄ  1942

Vaikka  venäläisten onnistui katkaista saksalaisten offensiivilta kärki talvihyökkäyksen aikana, tilanne keväällä 1942 oli venäläisille vielä sangen uhkaava., He olivat kärsineet suuria miehistö-ja kalustotappioita, joita valtakunnan valtavista resursseista huolimatta ei vielä ollut kyetty korvamaan.  Uusien joukkojen perustaminen ja aseistaminen oli pantu käyntiin jo edellisen vuoden lopulla , sitä kiihdytettiin tarmokkaasti ja asetehtaista puristettiin irti kaikki mahdollinen. Englannin  ja Yhdysvaltojen myöhemmin aivan ratkaisevaksi muuttunut materiaalinen apu ei vielä tässä vaiheessa ollut päässyt vaikuttamaan.

Saksalaiset olivat vielä keväällä 1942 ylivoimaisia varsinkin taisteluvälineiden osalta, ja siitä johtui, että venäläisten oli toistaiseksi tyydyttävä puolustukseen (defensiiviin) kaikilla rintaman suunnilla, paikallisilla hyökkäyksillä sidottava saksalaisia voimia ja siten ennen kaikkea voitettava aikaa.

Venäläisten ryhmitys oli keväällä 1942 seuraava:Luoteinen operaatioalue käsitti Syvärin, Leningradin, Olhavanjoen ja Lovat-joen rintamat ja sen komentajana toimi marsalkka Meretshkov. Läntinen operaatioalue käsitti rintaman Rshev-Vjazma-Brjansk-Kursk .ja sen komentajana toimi marsalkka Zukov. Siihen kuului Rshjevin suunnalla Rshevin armeija, komentajana kenraali Konjev; Rshjevin eteläpuolella Moskovan armeijaryhmä, komentajana kenraali Shukov. Donetsin-Donin operaatioalue käsitti etelä-Venäjän rintaman Kurskista Asovan mereen saakka, ja sen komentajana toimi marsalkka Timoshenko. Siihen kuului Harkovan armeijaryhmä ja Rostovin armeijaryhmä.  Kaukasian operaatioalueen komentajana toimi kenrali Lvov, ja hänen johtoonsa kuuluivat Krimillä ja Kaukasiassa olevat  venäläiset joukot.

  • SAKSALAISTYEN KEVÄTHYÖKKÄYS 1942

Hyökkäys alkaa  8.5. 1942  KRIMILLÄTämä tapahtui Kertshin niemimaata vastaan, missä venäläiset joukot olivat taistelleet niin sitkeästi, etteivät saksalaiset olleet saneet aluetta haltuunsa edellisen syksyn ( 1941) operaatioissa. Kertshin lisäksi oli venäläisllä krimillä hallussaan mysö Sevastopolin linnoitus.

Venäläiset olivat valmistautumassa hyökkäykseen länsi-Krimiä kohti, ja siinä mielessä oli tälle pienelle alueelle keskitetty paljon joukkoja, niin paljon , ettei niillä ollut puolustautuessaan vähääkään operaatiovapautta. Saksalaisten 11. armeijan hyökätessä vahvojen lentojoukkojen tukemana saksalaiset joutuivat Feodosian koillispuolisella  kapealla kannaksella hyvin vaikeisiin sisäänmurtotaisteluilhin, missä päästiin eteenpäin vain taistelupioneerien, panssarivaunujen, raskaan tykistön ja syöksypommittajien sitkeän  yhteistyön  avulla. 10.5. 1942 saksalaiset pääsivät läpimurtoon, mutta he saivat tunkeutua yhtä sitkeästi puolustettujen Tataarihautojen linnoitusvyöhykkeen läpi, ennenkuin  venäläisten lopullinen sartaminen oli saatu loppuun suoritetuksi. 23.5. 1942  oli koko Kertshin niemimaa saksalaisten hallussa.  Saksalaiset saivat saaliikseen melkein kokonaisuudessaan kenraali koslovin armeijan, yhtensä 20 divisioonaa. Saksalaisten tietojen mukaan sotavankien lukumäärä nousi  170 000 mieheen. Kertshin taistelu oli ensimmäinen talvikauden jälkeen suoritetuista, ja se osoitti , että saksalaiset joukot olivat vielä täysin taistelukelpoisia niinkin raskassa materiaalitaistelussa, miksi Kertshin taistelut osoittautuivat. Operatiivisessa mielessä oli saksalaisten alkavalle kesäoffensiiville erittäin tärkeätä, että Krim vapautui venäläisistä, ja vieläkin enemmän se, että pian saatiin syntymään sillanpääasema Kertshin salmen yli  Tamanin niemimaalle.

Muutamia päiviä sennjälkeen kun saksalaisten hyökkäys Krimillä oli alkanut, saivat saksalaiset Harkovan suunnalla kokea melkoisen yllätyksen. venäläiset olivat keskittäneet harkovan pohjois-, itä- ja eteläpuolelle huomattavia voimia, jotka  12.5.1942  aloittivat hyökkäyksen  saksalaisia vastaan.  venäläisten hyökkäys suuntautui saksalaisia vastaan osittain Kurskin ja orelin välillä, osittain Harkovan kaakkoispoulella ( Saks. arvion mukaan  ven. oli käyt. kaikkiaan  24 div. jalkaväkeä ja 20 panssariprik). Harkovan pohjoispuolisilla alueilla venäläisten hyökkäys torjuttiin pian, mutta Harkovan kaakkoispuolella, Isjumin maastossa, venäläiset pääsivät  syvälle saksalaisten puolustusasemiin aina Krasnogradin- Harkovan väliselle rautatielinjalle saakka. Suht. heikot saksalaiset voimat pitivät täällä kuitenkin erilisissä tukikohdissaan sitekästi puoliaan. Tänä aikana saksalaiset keskittivät murtokohdan molemmille sivustoille vahvoja panssarivoimia, jotka rajuin iskuin katkaisivat venäläisten joukkojen yhteydet taaksepäin ja saartoivat venäläiset  joukot pian kaikilta suunnilta. Lähes kolme viikkoa kestäneiden taistelujen jälkeen onnistui saksalaisten vihdoin laukaista saartorengas, josta he saivat hyvin runsaan saaliin. saksalaisten tietojen mukaan saatujen vankien lukumäärä oli 240 000 miestä, venäläisten tietojen mukaan saksalalaiset olivat menettäneet 90 000 ja venäläiset 75 000 miestä.

Harkovan saarrostaistelu on siitä erikoislaatuinen, että molemmat taistelevat puolet pitivät sitä voittonaan, mikä omalla tavallaan oli tietenkin totta. Saksalaiset saivat saaliin, jota on pidettävä suhteellsien pahana suoneniskuna venäläisten puolustusvoimiin, venäläiset puolestaan viivästyttivät pahoin saksalaisten offensiivia, millä loppujen lopuksi tuli olemaan tuhoisat seuraukset koko sodankäynnin vastaiselle kululle.

Harkovan ja Kertshin hyökkäyssuunnitelmista saksalaiset tekivät aikanaan sen johtopäätöksen, että venäläiset yrittivät molemminpuolisella saarrostuksella tuhota koko saksalaisten eteläisen armeijaryhmän ja saada samalla koko Ukrainan jälleen haltuunsa. tämä lienee kuitenkin vain olettamus, sillä venäläisillä ei ollut silloin vielä niin paljon voimavaroja, kuin tuonlaatuinen operaatio olisi vaatinut. Totuus on varmaan se, että Kertshin ja Harkovan hyökkäykset ovat olleet toisistaan erillisiä aktiiviseen puolustukseen liittyviä iskuja, tosin suuria sellaisia.

  • SAKSALAISTEN KESÄOFFENSIIVI  1942

Harkovan taistelut päättyivät  30.5. 1942, ja jo niin pian kuin  10.6. saksalaiset saattoivat käyntiin samalla suunnalla hyökkäyksen kohti Donin laaksoa. Kurskin- Harkovan linjalta saksalaiset hyökkäsivät Voronezin suuntaan yhä kiihtyvällä vauhdilla saavuttaen  5.7. 1942 leveällä rintamalla Don- joen. Voronezin kauopunki vallattiin, ja saksalais-unkarilaiset joukot ylittivät Donin molemmin puolin kaupunkia muodostaen sillanpääaseman Donin itäpuolelle. Saksalaiset eivät kuitenkaan muualla päässeet Donin yli, sillä venäläiset puolustivat jokilinjaa sitkeästi  ja saivat vastahyökkäyksen tällä suunnalla pian käyntiin.  Saksalaisten vasemman sivustan hyökkäys suuntautui nyt  pitkin Donin laaksoa kaakkoa kohti suojaten saksalaisvoimien Donetsin alueelta etelään alkanutta hyökkäystä

Hyökkäys Donetsin laaksossa pääsi vauhtiin vasta sen jälkeen, kun Krimin ryhmä* oli Sevastopolin valtauksen jälkeen ehditty keskittää tänne. Rostov valloitettiin heinäkuun  27. päivänä, ja sen jälkeen suunnattiin saksalaisia voimia hyökkäykseen suoraan itään Kaspian meren suunnassa sekä kaakkoon ja etelään Kaukasian suunnassa.

Hyökkäys Kaukasiaannsuuntautui osin Kertshin ja Tamanin niemimaan kautta ja edelleen  Mustanmeren rannikkoa myoteen  Tuapsen -Batumin suuntaan , pääosin Rostovin kautta Grosnyin suuntaan, jolloin saksalaiset 9.8. 1942 valtasivat Maikopin, Georgijevskin ja Mosdokin sekä nostivat  Saksan lipun Elbrusin vuoren huipulle ( 5629 m) . Hyökkäys vaikeassa  vuorsitomaastossa pysähtyi venäläisten lujaan vastarintaan.

Rostovin pohjoispuolisillta alueilta alkanut hyökkäys Kaspianmeren suunnassa yli Kalmukkiaron saavutti elokuun puolivälissä Elistan  kaupungin, mutta ehtyi, ennenkuin saksalaiset pääsivät Kaspian mereen saakka. Kummallakaan eteläisellä hyökkäyssuunnalla saksalaiset eivät päässeet tavoitteeseensa, sillä voimien puutteessa hyökkäysvoima ehtyi liian aikaisin sekä Kalmukkiaroilla että Kaukasian vuoristossa. Kaikki voimat alkoivat imeytyä Volgan suuntaan, missä tasitelu Stalingradista oli alkamassa. Saksalaisilla  olisi ollut voimia jommankumman tehtävän suoritukseen, mutta ei samanaikaisesti molempiin hyökkäyssuuntiin.

(STALINGRAD- )

  • KRIM: SEVASTOPOLIN VALLOITUS ( erikseen kirjoitettuna)

Sen jälkeen kun kenraali Mannsteinin joukot olivat toukokuun 1942 loppupuolella saaneet ratkaisevan otteen Kertshin niemiimaan itäismmässä kolkassa vielä taistelevista venäläisistä joukoista , saksalaiset 20.5.  1942 aloittivat ratkaisevan hyökkäyksen Sevastopolin  linnoitusta vastaan. Noin parin viikon ajan pehmitettiin linnoitusta tavattomin anakrin lentohyökkäyksin- jopa  1000 hyökkäystä päivässä- ja erittäin rskaan tykistön taukoamattomialla tulella. Saksalaisten käytössä oli jopa  60 senttimetrin kaliiperisia järeitä tykkejä.

2-5. 6. 1942 kuluessa lentohyökkäykset ja tykistökeskitykset kiihtyivät huippuunsa, ja vihdoin 7.6. 1942 saksalaiset  300 000 miehen vahvuisin jalkaväki- ja panssarivoimin lähtivät ratkaisevaan hyökkäykseen. Pesäke pesäkkeeltä vallattiin linnoitusta, venäläise  ahdettiin yhä ahtaammalle alueelle ja viimeisistä  tukikohdista käytiin suorastaan katkeraa taistelua. Venäläisten lähteiden mukaan saksalaisia kaatui Sevastopolin taistelussa  kaikkiaan 60 000 miestä ja venäläisiä  12 000.

Sevastopolin valloituksen jälkeen korostettiin venäläisellä taholla, että Sevastopol oli sitkeällä puolustuksellaan suuresti tukenut venäläisten taistelua. Se oli heinäkuun  alkuun saakka sitonut huomattavia saksalaisia voimia ja siten välillisesti heikentänyt saksalaisten kesäoffensiivin voimaa. Tosin kenraali Mannsteinin joukot olivat* jo heinäkuun lopulla Rostovin suunnalla; mutta yleistilanteen kannalta arvioiden on todettava, että Sevastopolin puolustus ja venäläisten offensiivi Harkovassa viivästyttivät saksalisten kesähyökäyksen alkua useilla viikokoilla , mikä viivästyminen samoin kuin saksalaisten  näissä taisteluissa kärsimät menetykset osaltaan vaikuttivat rajoittavasti koko kesäoffensiivin menestykseen.

Saksan kesäoffensiivi johti myöhäissyksyyn mennessä  asemiin linjalla  Voronez-Don-joki-Stalingrad- Elista- Mosdok- Maikop-Vovorrossisk 

  • VENÄLÄISTEN TALVIOFFENSIIVI  1942-1943
  • (AKSELIVALTOJEN SOTILAALLINEN TYILANNE MARRASKUUSSA  1943)
  • SAKSALAISTEN JOUKKOJEN RYHMITYS MARRASKUUN PUOLIVÄLISSÄ 1942

Voronez-Stalingrad alueella yksi saksalainen armeija ( koemntajana von Weichs) (  Voronezissa  2. armeja,  komentajana Model; Stalingradissa 6. armeija, komentajana Paulus, Voronezin kaakkoispuolelal 2. unkariilainen armeija, komentajana Jany; keskiseltä Donilta Kleskajaan 8. italialainen armeija, komentajana Gariboldi.  Donin mutkassa  Kleskajan luona 4. romanialainen armeija; Kotelnikovossa saksalais-romanialainen armeija, komentajana Hoth. Kaukasian operaatioalueella oli yksi armeijaryhmä kometnaan von Kleist ja siihen kuului Mosdokin maastossa  17. saksalainen armeija, komentajana Ruoff, sekä von Kleistin panssariarmeija ja romanialaisia vuoristojoukkoja ja panssarijoukkoja; Novorossiskin maastossa oli saksalaisia, romanialaisia ja slovakkilaisia vuoristojoukkoja.  Kaikenkaikkiaan Voronezin- Kaukasian alueella oli akselivaltojen joukkoja noin 90 jalkaväkidivisioonaa, 9-10 panssaridivisioonaa ja  4 ratsuväkidivisioonaa.  Nyt ne olivat kuitenkin  taistelun kuluttamia, joten divisioonien lukumäärän perusteella ei voida tarkkaan arvioida taisteluvahvuuksia.

  • VENÄLÄISTEN RYHMITYS JA HYÖKKÄYSSUUNNITELMA

Marraskuun alkuun 1942 mennessä tilanne venäläisten  puolella oli kehittynyt huomattavsti edullisemmaksi,  uusia joukko-osastoja oli perustettu ja kouluettu, niin että venäläisillä oli vastahyökkäykseen lähtiessään käytettävänään noin  3 miljoonaa miestä. Nämä jokot oli ryhmitetty seuraavasti.

Laatokan- ilmajärven rintamalle  komentajana marsalkka  Timoshenko.Velikije-Lukin- Rtsevin maastoon , koemntajana kenraali  Konjev, Voronezin itäpuoliseen maastoon , komentajana  kenraali Golikov; Donin keskijuoksulle, komentajana komentaja kenr. Vatutin; Donin mutkan pohjoispuolelle, komentajana kenr. Rokosovski; Stalingradin kaakkoispuolelle, komentajana k. Jeremenko ja Mosdokin kaakkoispuolelle , komentajana k.  Maslenikov  Nämä armeijat olivat entistä paremmin aseistettuja, sillä kotimaisista tehtaista oli jo saatu huomattavan paljon uusia taisteluvälineitä -Samoin Englannin ja Amerikan materiaaliapu oli alkanut tuntua.  Liittoutuneet olivat tähän mennessä lähettäneet Venäjälle yhteensä 5000 lentokonetta, yli 6000 panssarivaunua, yli  80 000 autoa ja n 100 000 tonnia elintqrvikkeita, teollisuuden raaka-aineita jne.  Venäläisten tarkoituksena oli ryhtyä yleiseen vastahyökkäykseen kaikilla rintamanosilla- painopisteen ollessa kuitenkin Voronezin- Kaukasian välisellä rintamalla.  Täällä tuli Stalingradissa olevat saksalaiset voimat saartaa ja tuhota sekä hyökkäyksellä Donilta Asovan merelle katkaista Saksan armeijan selustayhteydet ja samanaikaisesti ryhtyä Kaukasiasta vyöryttämään saksalaisten rintamaa Asovan mereen.

(HUOM: Tässä jo näkee että valtavan laaja  rintamalinja liikuu kuin tsunamiaalto ensin yhteen suuntaan ja siten kääntyy ja liikuuntoiseen suuntaan. samat alueet taistelutanterena mennen tullen. Juutalainen väestö  oli erityisesti saksalaisarmeijan   spesiaalivihan kohteena minne tahansa  se armeija  tuli)

  • VENÄLÄISTEN  TALVIHYÖKKÄYS  1943

Offensiivi alkoi  19. 11.  1942 etelästä ja pohjoisesta Stalingradin länsipuolella, millä operaatiolla saarrettiin 23.11. mennessä saksalaisten 6. armeija. Taistelujen Stalingradissa jatkuessa lähti venäläinen vastahyökkäys liikkelle pitkin koko rintamaa Leningradista Kaukasiaan. Tästä mainittakoon tässä yhteydessaä seuraavat: Donin yläjuoksun suunnalla venäläiset kerta toisensa jälkeen hyökkäsivät italialaisten ja romanialaisten joukkojen puolustamia asemia vastaan; lopulta niiden vastarinta murtui. Venäläisten onnistui tammikuun 1943 puolivälissä ylittää Don, ja sen jälkeen he pääsivät etenemään nopeasti vallaten tällä suunnalla Kurskin 7.2. 1943 ja Harkovan 16.2. Rostovin pohjoispuolella venäläisten hyökkäys saavutti helmikuun alussa Donetsin, joka ylitettiin helposti, koska joki oli ehtinyt peittyä paksuun jäähän. Rostov valloitettiin 14.2., ja saksalaiset vetäytyivät täällä Mius-joelle Taganrogin korkeudelle. Kaukasiassa venäläisten hyökkäys eteni  samaa vauhtia kuin muuallakin. He valloittivat Krasnodarin 7.2., mutta eivät kyenneet heittämään pois saksalaisia Tamanin sillanpääasemasta, jonka nämä olivat muodostaneet suojatakseen Kaukasiasta irtautuvien joukkojen evakuointia Krimille.

Helmikuun puoliväliin mennessä venäläisten hyökkäysvoima kaikilla hyökkäyssuunnilla näytti ehtyneen, ja joukot pureutuivat lopputalven ajaksi uusiin talviasemiin. Maaliskuussa venäläiset aloittivat paikallisen hyökkäyksen Moskovan länsipuolella valloittaen Rzevin 3.3. 1943 ja Vjazman 11.3. 1943. Myös saksalaiset tekivät etelämpänä vastahyökkäyksen valloittaen maaliskuun puolivälissä takaisin Harkovan ja Belgorodin.

Talvilinja kulki nyt Leningradin-Ilmajärven-Staraja Russan itäpuolitse Velikije Lukin länsipuolitse, Smolenskin ja Brjanskin itäpuolitse, Kurskin länsipuolitse, Harkovan itäpuolitse edelleen Donetsin ja Mius- joen  juoksua seuraten Taganrogin kohdalla Asovan mereen. Tamanin niemimaalla oli saksalaisilla sillanpääasema. …Nyt Venäjän armeija oli jo lukumääräisestikin ylivoimainen ja taisteluvälineistö ja taktillinen käyttö alkoi olla saksalaisten esikuvien mukaista.

  • SAKSALAISTEN VIIMEINEN OFFENSIIVI VENÄJÄN SOTARETKELLÄ 1943

Kevät ja alkukesä 1943 olivat Venäjän rintamilla suhteellisen rauhalliset , mutta molemmin puolin valmistauduttiin uutta taistelua varten. Saksalaiset olivat talvitaistelujen jälkeen suorittaneet joukkojensa uudelleenryhmityksen ja kotialueelta siirrettiin itään kaikki ne joukot, jotka suinkin voitiin irrottaa. Erityisesti saksalaiset kiinnittivät toiveita uusiin taisteluvälineihinsä, joita nyt alkoi virrata taistelukentälle. Panssarivaunut olivat tähänastisten sotavuosien aikana olleet jatkuvan kehityksen alaisia. Niiden panssarivahvuus oli huomattavasti lisääntynyt ja tykistöaseistus suurentunut sekä lukumääräisesti että kaliiperiltaan. Näihin aikoihin tuotiin Tiikeri-panssarivaunut Venäjän rintamille. Myös panssaritorjunta-aseistus oli saanut uusia muotoja ja varsinkin panssarintorjuntatykistö kehittynyt sekä liikkuvuudeltaan että teholtaan. Tykistöaseena tuli panssarilavetilla liikkuva rynnäkkötykki käyttöön, ja rakettiaseistuksen ensimmäiset kappaleet tuotiin kokeiltavaksi. Lentokoneissa käytettiin jo panssaritorjuntaan käyttökelpoisia rakettitykkejä,ja yleensä oli koko lentoase kehittynyt.

Saksalaisten selustayhteyksillä oli venäläinen partisaanitoiminta keväällä  1943 saamassa yhä rajumpia muotoja, ja kiihtyi myös partisaanijoukkojen häikäilemättömyys. Jo syyskesällä 1941 oli marsalkka Timoshenko antanut radioteitse ohjeita partisaanijoukkojen muodostamisesta ja niiden tehtävistä saksalaisten selustassa.

Saksalaisten ryhmitys ennen viimeisen kesähyökkäyksen alkua oli seuraava: Pohjoisessa oli sotamarsalkka von Kuechlerin komentama pohjoinen armeijaryhmä entisissä asemissaan Leningradin-Ilmajärven suunnalla. Sen vahvuus oli kaksi armeijaa. Keskustassa oli sotamarsalkka von Klugen komentama keskustan armeijaryhmä Velikije-Lukin- Belgorodin välisessä maastossa. Sen vahvuus oli kaksi armeijaa. Etelässä oli sotamarsalkka von Mannheimin eteläinen armeijaryhmä Belgorodista Asovan mereen saakka ulottuvalla rintamalla. Sen vahvuus oli kaksi armeijaa ja yksi ilma-armeija, Tamanilla ja Krimin niemimaalla oli sotamarsalkka von Kleistin komentama Kubanin armeijaryhmä. Kaikkiaan lienee saksalla ollut keväällä 1943 käytettävissään itärintamaa varten  180- 190 divisioonaa, divisioonien lukumäärän  ollessa vuotta aikaisemmin n. 250.

Myös venäläisten puolella oli kevään 1943 kuluessa suoritettu uudelleenryhmityksiä ja joukkojen täydennyksiä. Ylipäällikkyys oli nyt marsalkka Stalinilla, ja hänellä oli esikuntapäällikkönään marsalkka Vasilevski. Kaukasian rintamalla oli komentajana kenraali Polikarpov ( hävittäjien kuningas, kertoo  Wikipedia  2014), Kurskin suunnalla kenraali Rokossowski ja hänen johdossaan olevien armeijoiden komentajina mm. kenraalit Vatutin, Golikov, Konjev ja Popov. keskirintamaa komensi marsalkka Timoshenko ja Leningradin rintamaa kenraali Meretshkov.

Saksalaisten hyökkäys alkoi 5.7. 1943, mutta edellisiin  offensiiveihin  verraten tavoite oli nyt kovin vaatimaton. hyökkäyksen tarkoituksena oli oikaista rintamaa orelin_Kurskin_Belgorodin suunnalla. Myöhemmin on saksalaiselta taholta korostettu sitä, että tällä offensiivilla pyrittiin yllättämään venäläiset, jota heidät saataisiin lähtemään hyökkäykseen ennenkuin valmistelut olsi loppuun suoritettu. Tällä tavoin olisi Saksa saanut määrätä venäläisten hyökkäyksen alkamisajan. saksalaisten hyökkäys saavutti Orelin ja Kurskin   suunnalla paikallisia tuloksia, mutta vastustaja oli tällä kertaa niin voimakas, että yliote liukui vastustamattomasti venäläisten käsiin. Venäläiset aloittivat Orelin suunnalla vastahyökkäyksen, joka laajeni pian yleiseksi, koko etelärintaman käsittäväki offensiiviksi.

  • VENÄLÄISTEN KESÄHYÖKKÄYS 1943

Hyökkäyssuunnitelma edellytti läpimurtoa Harkovin-Kiovan suunnalla, mistä sen jälkeen olisi nopealla hyökkäyksellä Mustanmeren suuntaan katkaistu saksalaisten yhteydet ja siten saarrettu pääosat saksalaisten eteläisen armeijaryhmän voimista.  Tämä suunnitelma ei onnistunut, koska venäläiset eivät tällä kertaa käyttäneet panssarivaunumassoja, joille tehtävän suoritus olisi voinut olla mahdollinen. Jalkav’ki oli tehtävään liian hidasta. Toisaalta myös saksalaisten kesän aikana käyttämä taktiikka esti myös tällaisen suunnitelman läpiviennin: Saksalaiset eivät enää sitoneet joukkojaan maastoon, vaan luovuttivat joustavasti maastoa tarvittaessa.  Tästä he saivat myös sen edun, että he taistelujen aikana saattoivat tuhota huomattaviakin venäläisvoimia. Koko eteläistä rintamaa vastaan kohdistuvaa painetta saksalaiset eivät ajan mittaan kuitenkaan kyenneet kestämään, vaan heidän oli ryhdyttävä syyskesällä 1943 nopeasti vetämään joukkojaan taaksepäin.

Venäläisten  ensimmäinen välitavoite oli Orelin-Belgorodin maaston haltuunotto. he hyökkäsivät samanaikaisesti pohjoisesta, idästä ja etelästä tavattomalla voimalla. Erityisseti tykistön käyttö oli suurisuuntaista. Venäläiset ovat itse myöhemmin korostaneet tätä seikkaa ja todenneet, että heillä oli täällä tykistöä kymmenen kertaa enemmän kuin saksalaisilla oli ensimmäisen maailmansodan aikana Verdunissa. Niinpä saksalaiset tyhjensivät Orelin 4.8. 1943 ja samana päivänä myös Belgorodin. muta venäläisille tämä oli vasta alkumenestystä.

Nyt venäläisten hyökkäys suuntautui Harkovaa vastaan ja sen maastosta taisteltiin jatkuvasti toistuvin hyökkäyksin ja vastahyökkäyksin kolmisen viikkoa. Elokuun 24. päivänä 1943 venäläiset saivat Harkovan. Tilanne tuli sen jälkeen saksalaisille Mius-joella kestämättömäksi , sillä Harkovan suunnalla hyökänneet viisi venäläistä armeijakuntaa vahvoine panssarivoimineen suunnattiin nyt Pultavaa kohti.  Saksalaisten oli vedettävä joukkonsa pois Mius-joelta ja Taganrogista, kun samanaikaisesti venäläisten hyökkäys alkoi pohjoisempana Smolenskin suunnassa ja kun Brjansk menetettiin syyskuun puolivälissä.  Sitten venäläiset suuntasivat vahvoja voimia Kiovan suuntaan, missä niiden etumaiset osat saavuttivat syyskuun loppupäivinä Dnjeprin Kiovan ja Homelin välillä, ja muutamia päiviä myöhemmin oli myös Dneprin itäranta heidän hallussaan Saporosjesta ( Zaporozjzje)  Smolenskiin asti.  Vain eräin paikoin oli saksalaisten onnistunut säilyttää itsellään sillanpääasemat joen itärannalla.

Myös Tamanin  sillanpääaseman kohtalo ratkesi syyskuun puolivälissä, sillä 16.9 venäläiset valtasivat Novorossiskin ja kolmisen viikkoa kestäneiden taistelujen jälkeen koko sillanpääaseman. Saksalaiset saivat evakuoiduksi joukkojensa pääosan Krimille, mutta raskas kalusto jäi venäläsiten käsiin. Venäläsiten päästyä Dnjeprille saksalaiset eivät voineet enää kauan pitää Krimiä hallussaan.

Lokakuun alkuun mennessä 1943  venäläiset  olivat siis saavutaneet Dneprin koko sen pituudelta Smolenskista aina Saporosjeen saakka, mistä rintamalinja jatkui suoraan Asovan mereen.

  • MAAILOMANSODAN YLEISTILANNE  SYKSYLLÄ  1943

Venäläisten kesähyökkäyksen aikana saksalaiset olivat kärsineet idässä hyvin raskaita tappioita ja paonomainen  paluu Venäjältä heikensi näkyvästi myös kotialueen kestämiskykyä. liittolaisten täydellinen ilmaherruus Saksan ilmatilassa ja päivittäin kaikkialle saksaan ulottuvat pommitusretket jättiläispommituksineen uhkasivat lamauttaa  kaiken toiminnan kotialueella. erityisesti  liittoutuneitten toiminta Välimerellä oli  saksalaisen sodanjohdon huolena  Kenraali Eisenhowerin joukot olivat heinäkuussa nousseet maihin Sisiliaan, mitä syyskesällä seurasi maihinnousu myös Italian mantereelle. Mussolini oli vangittu Italiassa heinäkuussa ja Italia antautui liittolaisille syyskuussa ja lisäksi vielä julisti 13.10. 1943 sodan Saksaa vastaan.

Tilanne Saksalle oli synkkä. Saksan armeija oli osoittautunut huomattavasti heikommaksi kuin Venäjän. Aiinoa mahdollisuus selviytyä tilanteesta olisi ollut nopea erikoisrauha Venäjän kanssa, ja sitä saksalaiset komentajat esittivätkin Hitlerille

  • JOUKKOJEN  RYHMITYKSET

Lokakuun 1943 alussa rintamalinja kulki suunnassa Leningrad- Olhavan joki-Ilmajärvi-Velikije Luki_Orsha, Homelin itäpuolitse _ pitkin Dneprin itärantaa-Saporosje-Melitopol-Asovan meri.

Krimillä oli Saksan armejan von Kleist varmistanut sekä Kertshin salmen suuntaan idässä että Perekopin kannaksen suuntaan pohjoisessa. saksalaisten joukkojen ryhmitys ja armeijaryhmien komentajat

Venäläisten joukkojen ryhmityksessä suoritettiin kesähyökkäyksen päätyttyä joukko uudelleen järjestelyjä. Leningradin rintamalla, joka ulottui Velikije Lukista pripjetin suoalueen eteläpuolell saakka oli  ryhmitettynä seuraavat armeijat:

VALKOVENÄJÄN RINTAMA: Yksi armeija: Komentajana kenr.  Jeremenkon Väinäjoen yläjuoksulla, Nevel-Vitebsk- linjan itäpuolele. yksi armeija, komentajana kenraali Sokolovski, oli ryhmitetty Smolenskin itäpuolelle. Yksi armeija, komentajana kenraali Popov oli ryhmitetty Homelin pohjoispuoliseen maastoon. yksi armeija, komentajana kenraali Rokossovski, oli ryhmitetty homelin eteläpuoliseen mastoon.  kenrali Rokossovski toimi myös Valkovenään rintaman ylipäällikkönä.

UKRAINAN RINTAMA: tämä ulottui kiovasta alkaen Mustaanmereen saakka. ylipäällikkönä toimi marsalkka Zukov, Tähän  armeijaryhmään kuuluivat seuraavt joukot.  1. ukrqinalainen armeijaryhmä, vahvuudeltaan 2 armeijaa, oli ryhmitettynä Kiovan itäpuoliseen maastoon, komentajana kenraali Vatutin ; 2. ukrainalainen armeijaryhmä, vahvuudeltaan 2 armeijaa, oli ryhmitetty Krementshugin maastoon, komentajana kenraali Konjev. 3. ukrainalaien armeijaryhmä, vahvuudeltaan 2. armeijaa, oli ryhmitetty Dneprin mutkan maastoon, komentajana kenraali Malinovski; 4. ukrainalainen armeijaryhmä, vahvuudeltaan ysi armeija ja yksi armeijakunta, oli ryhmitetty Saporosjen- melitopolin rintamalle, komentajana kenraali Tolbuhin.

POHJOISKAUKASIAN ARMEIJA, komentajana kenraali Petrov, oli ryhmitetty Tamanin niemimaalle, yleisena toimintasuuntana Krim.

  • VENÄLÄISTEN HYÖKKÄYS SYKSYLLÄ 1943

Tämä suuroffensiivi 1943- 1944 voidaan jaksotella useampiin osiin huolimatta siitä, että ne ajallisesti seuraavat toisiaan aivan välittömästi. Syysoffensiivin perustarkoituksena oli luoda maastolliset edellytykset myöhemmin alkavaa ylesihyökkäystä varten, joka esitellään talvihyökäyksen nimisenä.  Hitler kävi syksyllä 1943 omalla  itärintamallaan ja oli sitä mieltä että venäläisten hyökkäys ei alkaisi ja että voidaan irrottaa divisioonia, jotka keskitttäisiin italiaan. Lisäksi Hitler vaati pitämään Dneprin linjat ehdottomasti. tästä selittyy osaltaan se, että taistelujen alettua saksalaisten  vastarinta oli äärimmäisen tikkaa ja tappiot taisteluissa sen mukaisia.

Venäjän syyshyökäyksen aikana painopiste jakaantui pääsiassa kolmen hyökkäyssuunnan  osalle. Etelässä  venäläiskenraali Tolbuhinin joukkojen tuli murtaa saksalaisten puolustus Saporosjen- Melitopolin asemissa. Pohjoisempana tuli Konjevin joukkojen hankkia sillanpääasemat Dneprin länsirannalla– ja vielä pohjoisempana tuli Vatutinin joukkojen ottaa  sillanpääasemat Kiovan luona.  Hyökkäys alkoi syyskuun lopussa.,Venäläiset joukot pureutuivat  saksalaisten lujiin asemiin Saporosjen- Melitopolin linjalla. Nämä asemat olivat koko Etelä-venäjän puolustuksen avain, ja se pakotti saksaaliset jännittämään kestämiskykynsä aivan äärimmilleen. Lokakuun puoliväliin mennessä venäläiset olivat raivanneet itselleen maastoa aivan Saporosjen ja Melitopolin kaupunkien laidoille. Melitopol joutui Venäläisille 23.10.1943. Venäjän panssarijoukot ja ratsujoukot pääsivät läpimurtoon ja marraskuun aluun mennessä ne olivat saaneet haltuunsa Dneprin alajuoksun eteläpuoliset alueet.  Saksalaiset miehittivät puolestaan heti Dneprin alajuoksun pohjoispuoliset rannat ja onnistuivat pitämään itsellään myös sillanpääasemat Chersonin ja Nikopolin.

KRIMILLÄ olevat  von Kleistin saksalaiset joukot ja romanialaiset joukot sulkivat perekopin kannaksen, muta joutuivat samanaikaisesti taisteluihin kenraali petrovin joukkojen kanssa Kertshin itäosissa, missä venäläiset olivat saaneet haltuunsa sillanpääaseman.

TAISTELUT DNEPRILLÄ alkoivat lokakuun alkupäivinä kehittyen nopeasti jättiläismäiseksi tykistötaistelukseksi, jota kesti useiden vuorokausien ajan. Lokakuun 7. päivänä venäläiset saivat muodostetuksi kolme sillanpääasemaa, joista kaksi Kiovan molemmin puolin ja yhden Krementshugin kaakkoispuolella. Jälkimmäisessä  sillanpääaseman laajentaminen onnistui paremmi ja lyhyessä ajassa venläiset uljettivat suuria joukkoja yli joen. lokakuun puolivälissä he alkoivat täältä hyökkäyksen etelää kohti  uhaten siten Dneprin  mutkassa taistelevien saksalaisten selustayhteyksiä. Erityisen ankarasti taisteltiin  Krivoi  Rogin omistamisesta, mutta tässä vaiheessa saksalaiset kykenivät vieä pitämään hallussaan tämän tärkeän liikennesolmun.  lokakuun loppupuolella venäläiset aloittivat kenraali malinovskin hyökkäyskaistalla tasitelut  Dnepropetrovskista, jonka he saivat haltunsa  25.10 1943 ja samalla he ylittivät Dneprin molemmin puolin kaupunkia. Marraskuun ja joulukuun aikana venäläiset uudistivat hyökkäysensä Krivoi Rogia vastaan, mutta Kiovan suunnalta lisävoimia saatuaan saksalaiset kykenivät vielä pitämään kaupungin hallussaan.

  • VENÄLÄISTEN TALVIHYÖKKÄYS  1944

Tämän katsotaan alkaneen marraskuun alussa  1943, jolloin venäläiset lähtivät hyökkäykseen Kiovan sillanpääasemista lounaseen ja länteen, Shitomirin ja Korostenin suuntiin. Jo 6.11.1943 venäläiset valtasivat Kiovan  sekä laajensivat sillanpääasemaansa em kaupunkeihin saakka samoin kuin pohjoiseen aina Homelin länsipuolelle.  Tämä venäläisten menestys uhkasi vakavasti saksalaisten yhteyksiä Puolassa oleviin tukialueisiin ja sen vuoksi saksalaiset heittivät kaikki irrotettavissa olevat voimat vastahyökkäykseen.  ( heilä oli käytettävissään 150 000 miehen voimaryhmä, ja se suunnattiin etelästä käsin venäläisten  sivustaan). Ttämä vastahyökkäys menestyi vain osittain , sillä he eivät saaneet valloitetuksi Kiovaa takaisin. jouluaattona  venäläiset aloittivat uusin voimin hyökkäyksen Kiovan sillanpääasemasta. molemmin puolin nousivat tappionumerot uhkaavan korkeiksi. venäläiset ovat korostaneet , että heillä oli näissä hyökkäyksissä joukko-osastoja, jotka menettivät 90% vahvuudestaan. muta sitekä hyökkääjä saavutti lopultakin menestystä, sillä vuodenvaihteessa venäläiset pääsivät ylittämään vanhan Puolan ja Venäjän välisen rajan ja siten siirtämään taistelut vieraalle maaperälle.

Homelin suunnalla vallotettiin marraskuun loppuun mennessä homelin kaupunki. Tammikuussa  1944 venäläiset aloittivat hyökkäyksen Kiovan  alueelta  etelää kohti ja saavuttivat helmikuun alussa kosketuksen Konjevin armeijaryhmän joukkoihin, jotka olivat hyökänneet länttä kohti Tsherkassyn eteläpuolelta. Näiden venäläisten voimaryhmien väliin puristui huomattavia saksalaisia joukkoja, jotka saarrettuina tasitelivat tavattoman sitkeästi, mutta kaksiviikkoisen taistelun jälkeen oli jäännöksen antauduttava.Ttaistelukentällä oli silloin 50 000 kaatunutta saksalaista ja vankeina joutui venäläisten käsiin vain hieman yli 10 000.

Helmikuussa  1944 Venäläisten yleishyökkäys Dneprin suunnalla, ja Nikopolin-Krivoi Rogin maastossa taistelu kehittyi jälleen mitä sitkeimmäksi, mutta tällä kertaa saksalaiset eivät enää kyenneet torjumaan hyökkäystä. Nikopol vallattiin helmikuun alkupäivinä ja kuukauden loppupuolella saksalaisten oli jätettävä myös Krivoi-Rog. Tämän jälkeen venäläisten hyökkäys eteni nopeasti, ja maaliskuun puolivälissä he valloittivat Chersonin kaupungin ja saartoivat sen länsipuolella suurehkon saksalaisen voimaryhmän.  Tästä saartorenkaasta venäläiset saivat  36 000 kaatunutta ja 14 000 vankia.

Huhtikuun alussa  1944 alkoi venäläsiten hyökkys Mustanmeren rannikon suunnassa, missä he vallottivat Odessan, tunkeutivat syvälle Bessarabiaan ja ylittivät Prut- joen leveällä rintamalla. Samanaikaisesti oli alkanut myös venäläisten offensiivi Krimillä, mistä saksalaiset saivat evakuoiduksi joukkojensa pääosan.

(Leningradin rintaman sta erikseen)

Toukokuun alkuun mennessä  1944 venäläsiten offensiivi päättyi kaikilta hyökkäyssuunnilta , rintamalinjan kulkiessa nyt suunnassa: NARVA-PIHKOVA-POLOTSK- VITEBSK- ZLOBIN-KOVEL- BRODY- CERNAUTI-ZERNOWITS-PASCANI_JASSY_TIRASPOL-ODESSA.

Tämä offensiivi oli suoritettu suunnitelmien mukaan ainakin sikäli, että UKRAINA oli otettu pois saksalaisilta ja varmistus työnnetty etelässä PUOLAAN ja ROMANIAAN. mutta offensiivi oli tullut molemmille osapuolille tavattoman kalliiksi. Taisteluja oli käyty uskomattomalla sitkeydellä, sitä todistavat varsinkin saartorenkaissa kaatuneitten saksalaisten lukumäärät sotavangeiksi otettuihin verrattuna.

Kesäkuussa venäläiset arvioivat kaksi vuotta kestäneen taistelun voittoja ja tappioita tullen seuraaviin lukuihin: kaatuneita ja vankeja: saksalaisia 6.4 miljoonaa, venäläisiä 4.2 miljoonaa; saksalaisia tykkejä  56 500 kpl, venäläisiä 35 000 kpl;  pannsarivaunuja saksalaisia 43 000, venäläisiä 60 000. lentokoneita saksalaisia  43 000 ja venäläisiä 23 000.  Saksalaisten samanaikaisesti antamissa numerotiedoissa mainitaan  venäläisten menettäneen yhteensä 12.7 miljoonaa meistä kaatuneina ja 5.7 miestä sotavankeina. Omiksi tappioikseen saksalaiset ilmoittivat kaatuneina, haavoittuneina ja vankeina 5 miljoonaa meistä.

(hP.Huhtala kirjoittaa tnäitä lukuja vuoden 1948 tietämyksellään.

Siviilien  kuolemista  on erilaisin tarkkuuksin olevia  tietoja eri lähteissä , esim  romaanien  tuhoutumisesta holokaustissa on pelkkää arviotetoa ja vasta viime aikana on herännyt  henkilöitä joita kiinnostaa dokumentoida sitä.  Juutalaisista tiedetään sen takia tarkemmin koska synagogilla on ammoisista ajoista ollut tärkeänä tehtävänä pitää henkikirjoja ja sukuluetteloita. mutta  täysin tuhoutuneista alueista  ei luonnollisestikaan ole  helppoa saada  mitään tietoa. Arviot juutalaisuhreistakin sanotaan miljoona rajoina 6-7 miljoonaa. natsit  ottivat dokumentteja vain  tulevaisuutta varten, että  “extinktistä sukupuuttoon kuolleesta seemiläis heimosta olisi tulevaisessa maailmanlaajuisessa  natsivaltakunnassa  hiviä dokumentteja”.

Varsinkin itäeuroopan osalta tiedon saaminen tuhoutuneista on vaikeaa. Pauli Huhtalan kirjassa ei erityisesti mainita   eri heimojen merkitystä  sodassa. Puolan kohdalla mainitaan  kyllä yhdessä kohtaa minoriteetteja.  Kirja ei paljasta  Hitlerin  aivan primääristä pääohjelmaa juutalaisten tuhoamista ja heidän omaisuutensa siirtämistä natsipuolueen käyttöön.  Lieko ollut vielä  1948 niin paljon tietämystäkään kaikista  salaisista suurtuho-ohjelmista.On myös otettava huomioon  miten poliittinen asia oli juuri sillä hetkellä, koska israel sai itsenäisyytensä ja kaikki juutalaisten tuhoamisen aivohenkilöt  suurimmaksi osaksi olivat hengissä ja osa kadonnut  kuin tuhka tuuleen jonnekin kolkkaan maailmaa. Huhtala koettaa  antaa käsitystä  päivämääristä jolloin Saksan armeija saapui johonkin kaupunkiin tai kyläään. Se merkitsi käytännössä alueen juutalaisten tuhonhetken alkua. Retroaktiivisesti voi  ottaa selville  jokaisen kylän historian.

 

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Kherson

http://www.britannica.com/EBchecked/topic/648813/World-War-II/53583/The-Eastern-Front-October-1943-April-1944

Summa summarum- israelilainen uusi nettilähde antaa yleiskatsausekn jokseenkin hämärästä hahmottamattomasta Ukrainan sodan aikaisesta tilanteesta. Käännän muutaman avainlauseen:

http://www.jerusalemcollection.com/jer04/JER04_14.jpg

“Neuvostoliiton päivinä Ukrainalaisilla kaupungeilla oli venäläiset nimet. Koska venäjän kielessä taas ei ole H-kirjainta aakkosissa, niin sen kohdalla on usein G. Sodan-ajan nimi saattaa olla kyllä samanlainen kuin nykyinenkin.  Kun Neuvostoliitto luhistui 1990 luvulla, moni bolshevikisoitu kaupungin nimi muutettiin entiseen historialliseen hahmoonsa.  Ukrainan juutalaisväestö  oli aikanaan maailman  neljänneksi laajin juutalainen yhteiskunta. Väestö oli keksittynyt lähinnä Kieviin (110 000), Dniepropetrovskiin( 60 000), Kharkoviin (45 000) ja Odessaan (45 000).  Juutalaisia asusti myös useassa pikkukaupungissa. LÄNSI-UKRAINAAn on jäänyt vain hyvin vähän muistoa aiemmasta juutalaisesta väestöstä. L´vivissa ja Chernivtsissä on  nykyään vain noin 6 000 juutalaista. Suurin osa nykyjuutalaissta Ukrainan maassa on luonnostaan venäläisiä tai ukrainalaisia äidinkieleltään. Vain muutama vanhuksista puhuu jiddishin kieltä äidinkielenään. Vuonna 1996 kertoi vielä  76,1% olevansa äidinkieleltään jiddishiä puhuvia. Keskimääräinen ikä on 45 vuotta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: