Peter Bammin kirja kertoo kuvin miten kristinusko sai sijaa Euroopassa. Tässä olen tänään suomentanut vaiheesta vuosilta jotka ovat 400-800 A.D: väliltä eikä siihen aikaan Suomessa lie ollut mitään tietoa kristinuskosta ja kansan alkujuuria oli vasta kertymässä Suomen niemelle. Ylläolevat kuvat eivät ole tästä P Bammin kirjasta ( joka on täynnä mitä hienointa kuvamateriaalia), vaan omia ottamia kuvia.
Suomennan  m.m. Friisien kansan apostolista ensiksi. Friisimaa on Euroopan sitä rantaa joka painuu Atlantiin ja uloimmat osat ovat helmimäinen saaririvi nykyisin.
Miten kristinusko tuli Euroopan sydämeen?

LÄHDE: Peter Bamm. Så började kristendomen. Historia och konst berättar.
Bokförlaget Forum,
Diakonistyrelsens Bokförlag. Stockholm.
Tryckt hos Schauberg, Köln 1960.
Tyska originalets titel.Welten der Glaubens.
Översättning av Frithiof Dahlby.
Typografi av Ian Mackenzie kerr.
1959© Droemersche Verlags Anstalt, Köln. Och Thames and Hudson, London.

Tässä kirjassa kerrotaan mm. miten Euroopan ytmiiin saatiin kristillistä valistusta.
Suomenna muutamia kohtia sivuilta 306-8, joissa kerrotaan Friisimaan apostolista ja Saksan apostolista.

“EUROOPAN SYDÄN
Ennenkuin Länsi-Rooman valtakunta luhistui, oli Euroopan historiassa lyhyt valoisa silmänräpäys. Kun koko Etelä-Britannia, koko Gallia ja Limesistä etelään Reinin lännen puoleinen Germaania oli kristittyjä, Reinin itäpuolinen ja Limesistä pohjoiseen sijaitseva Germaania ei ollut koskaan vielä kuulunut Rooman valtakuntaan. Kesti vielä vuosisatoja ennekuin evankeliumin valkeus lopulta ulottui sinne asti. Germaaniaa  säilytti Teutoburgilaismetsien taistelu joutumasta Rooman hallinnan alaisuuteen. Jos germaanit silloin olisivat hävinneet taistelun, kristinusko olisi saavuttanut heidät jo 500 vuotta aiemmin. Miten kelpo kristityiksi saksalaiset sitten tulivatkin, niin Välimeren sivilisaation koulun puolivuosituhantien puuttuminen painoi leimansa kansan huolientäyttämään historiaan. Ehkä roomalaisen valtiotaidon omaksumisella olisi voitu linkkiä varhaisemmassa vaiheessa barbaarisia , intelligenttejä heimoja toisille linjoille. Ehkä juuri germaanit Rooman valtakunnan kehiössä kristillisen uskon siivittäminä olisivat voineet puolustautua idästä tulevien kansain saaltoja vastaan- sen sijaan että he pakenivat niitten jaloista sivilisaation kukoistaviin provinsseihin tuhoten ne.

Länsi-Rooman valtakunnan hajoamisessa katosi kristinusko miltei kokonaan Galliasta ja aivan kokonaan Britanniasta ja Germaaniasta. Nyt oli sitten jälleen otettava tehtäväksi Euroopan voittaminen Ristille takaisin.

Ratkaiseva historiallinen tapahtuma oli frankkilaisen kuninkaan Klodvigin kristillinen kaste Reimsissä vuonna 496 A.D. Tästä kasteesta oli kaksi tärkeää seuraamusta. Kun kuningas Klodvig suhteellisen lyhyessä ajassa oli onnistunut taivuttamaan Gallian- suurimman osan vanhaa roomalaista Galliaa- ja saattanut tämän hallitsemansa maan Rooman kirkon alaisuuteen, lopettivat muutkin germaaniheimot Reinin ja Pyreneitten välillä potkimasta tutkainta vastaan ja vastustamasta Roomaa ja väki, joka oli suurelta osin ariaaneja, siirtyi katoliseen uskoon.
Nyt oli koko Gallia saatu voitettua takaisin Rooman kirkkoon. Mutta vielä vaikuttavampi oli toinen seuraamus kuningas Klodvigin kasteesta. Frankkikuninkaat- kuten Konstantin Suuri- hyötyivät kirkon vahvasta organisaatiosta. Niin Klodvigkin hyödynsi sitä oman maallisen nuoren valtansa vahvistukseksi. Kiitokseksi frankkikuninkaat ja heidän valtionhovinhoitajansa ( major domukset) aikojen kuluessa yhä merkittävämmissä määrin antoivat tukensa monen vaaran uhkaamalle Roomalle, jolla tuskin oli odotettavissa Bysantilta mitään apua. Tällainen trendi sai huippunsa Kaarle Suuren kruunajaisissa keisariksi Paavi Leo II:n aikana Rooman Pietarinkirkossa. Samaiset germaanit, jotka olivat murskanneet Rooman valtakunnan, saattoivat Imperium Romanum-aatteen virkoamaan uudelleen eloon.
Samoista germaaneista, jotka olivat aiheuttaneet kristikunnalle niin suurta vaaraa, oli tulevaisuudessa tuleva kristikunnan vahvimpia puolustajia.

Iiriläis- ja englantilaismunkit halusivat julistaa evankeliumia pakanakansoille. Heidän lähtökohtanaan oli merovinkien ajan kristityksi tullut Gallia.  He vaelsivat  Elsassiin, Reinin yläjuoksun varsia, Boden-järvelle päin, Itävaltaan ja Mainin varsille. Vähitellen voitettiinkin takaisin koko alue, joka kerran oli kuulunut Länsi-Rooman valtakuntaan.Mutta- pohjoinen Eurooppa oli edelleen täysin suljettuna kristinuskolle. Tämä Euroopan pakanuuden linnoituksen keskus oli saksilaisten maa. Saksilaisten yhtä uhmapäiset naapurit pohjoisessa olivat friisiläiset. Saksilaisista etelään päin sijaitsi Hessen ja Thüringen. Munkkievankelistojen ote pakanuuden linnakkeesta alkoi Friisien maasta.

Frankkikuninkaan Dagobett I:n aikana Kölnin piispa perusti Utrechtiin kirkon vuonna 650. Piispa Wilfrid ( Riponin suuri apotti, joka oli voimallisesti vaikuttanut Whitbyn synodin päätöksiin) oli kerran Rooman matkallaan tullut Frieslandiin vuonna 678. Piispalla oli onnea: juuri sinnä vuonna oli sillisaalis ollut tavattoman runsas ja väestö katsoi sen johtuvan tästä hurskaasta miehestä. Hänet otettiin ystävällisesti vastaan ja hän sai kastaa monta aatelista ja suuret joukot kansaa kristinuskoon.
Hänen oppilaansa oli Willbrord Northumberlandista ( Riponissa koulutuksen saanut) ja hän jatkoi piispa Wilfridin työtä vuoden 690 jälkeen. Pyhä Willibrord teki Utrechtista käsin lähetysmatkojaan pakanalliseen Frieslandiin. Jonkin verran hänellä olikin menestystä, muta hän ei onnistunut vakuuttamaan koko kansaa kääntymään kristinuskoon.

Pippin Pieni ( Kaarle Suuren isä) ja koko frankkivaltakunnan valtiohovimestari ( major domos vuodesta 687) laajensi hallintoaluettaan nopeasti kristittyyn eteläiseen Friisimaahan. Hän lähetti Willbrordin Roomaan kirje mukana ja pyysi paavi Sergiusta vihkimään Willbrord piispaksi. Mitähän Paavi Sergius lie ajatellut, kun hän juhlallisesti vihki anglosaksisen Willbrordin arkkipiispaksi vuonna 695? Paavi Sergius itse oli syyrialainen. Juuri hänen paaviutensa aikana hänen oman kotimaansa Syyrian sekä Palestiinan että Egyptin kirkot olivat joutuneet eroamaan Rooman johtajuudesta arabialaisten valloittajien painostuksen alla – ja nyt hänen eteensä polvistui anglosaksi, joka kuului kansaan, jossa vain pieni aika aiemmin oli vallinnut täysi pakanuus! Oli tuskin kulunut täyttä sataa vuotta siitä, kun Paavi Gregorius Suuri oli lähettänyt legaattinsa pyhän Augustinus-munkin Englantiin –  ja nyt nämä vasta-kääntyneet ovat jo täynnä intoa voittaa Ristin sanomalle jopa niitä Euroopan maita, jonne Rooman kirkko ei koskaan historiansa aikana ollut edes yltänyt.

Pyhä Willbrord vaikutti mileti puoli vuosisataa Friisien maassa. Hän kuoli vuonna 738. Tämä friisien Apostoli sai viimeisen leposijansa Echternachin luostarissa, jonka hän itse aikoinaan oli perustanut.

Winfrid- myöskin anglosaksi- toimi vuosina 719- 722 Willbrordin apuna.

Winfridin unelmana nuoruudesta oli ollut saada julistaa evankeliumia, Ristin sanomaa , friisiläisten maassa ja saksilaisten keskuudessa. ”meidän isiemme maassa, joiden asukkaat ovat meidän verisukulaisiamme” kuten hän sanoi.
Winfridistä oli tuleva kristikunnan suurimpia lähetystyöntekijöitä. Hän on Saksan historiassa Pyhä BONIFATIUS- niminen, Saksan Apostoli (671- 754) Hänen nuoruuden unelmansa ei tosin täyttynyt, sillä kun hän 80- vuotiaana pitkän työpäivän tehneenä vielä tahtoi menna Friisien maahan pohjoiseen julistamaan, niin siellä Friisimaan Dokkumissa hänet ja hänen seurueensa  ryöstettiin ja surmattiin.

Vasta frankkikuningas Kaarle Suuri (742-814) -Rex Dei Gratia -, onnistui miekallaan kääntämään saksitkin kristityiksi.

JATKO:
Saksan Apostoli Pyhä Bonafatius

Muistiin 27.1. 2018

Tämä kertomus tarvitsee eräitä termien selityksiä

Varsin kiinnostava tapahtuma oli mahtavan valloitajakuninkaan KLODVIGIN kääntyminen kristinuskoon vuonna 496 A.D. Hän oli ehtinyt perustaa frankkivaltakunna sitä ennen . Hän hallitsi 481- 511. Valloituksillaan hän oli raivannut tieltään kilpialevia pikkukuninkaita ja tuli melkein koko Gallian valtiaaksi.

Mikä oli GALLIA?

Keitä olivat GALLIALAISET eli KELTIT?

Otan näitä tietoja vanhasta Otavan Pikkutietosanakirjasta puolen vuosisadan takaa.

KELTIT eli GALLIALAISET olivat indoeurooppalainen kansakunta joka asui 200 vuotta ennen Kristusta melkein koko Ranskassa ja Pohjois-Italiassa, Brittein saarilla, Balkanin niemimaalla ja Vähässä-Aasiassa ( nykyisin heitä on vain Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa ja Cornwallin niemimaalla sekä Bretagnessa) . Heidän kielensä kuuluivat indoeurooppalaisiin kieliin ja ovat sukua lähinnä latinalle. Nykyiset jakautuvat gaelilaisiin kieliin ( iirin ja Skotlannin gaelilaiset kielet) ja brittiläisiin kieliin( kymrin ja bretonin kielet). Kelttiläisten kielten käyttö on nopeasti taantunut kymrin ja bretonin kieliä lukuunottamatta, joilla on sekä elinvoimainen kirjallisuus että sanomalehdistä. Irlannissa on koetettu saada iirin kielen kyttö elpymään.

GALLIA

Gallialaisten eli kelttien vanhan ajan pääheimon kotimaa, vastaa nykyistä Ranskaa, Belgiaa, osia Alankomaista ja Reinin länsipuolista Saksaa, suurta osaa Sveitsiä ja Pohjois-Italiaa Adigeen asti, joka viimeksi mainittu on cis-Alpina, alppien tämä puoli Rooman suhteen erotukseksi Gallia trans–Alpinasta, Alppien tuonpuoleisesta Galliasta. Roomalaiset valloittivat Gallia cis-Alpinan noin 222 ennen Kristusta ja Gallia trans -Alpinan lopullisesti Caesarin toiemsta noin 50 ennen Kristusta.

300- 400 luvulla A.D: germaaniset kansat tunkeutuivat Galliaan, joka siten kokonaisuudessaan tuli kuulumaan frankkien valtakuntaan.

Entä ketä olivat FRANKKILAISET?

Frankkilaiset eli FRANKIT olivat germaaninen kansanheimo, jota on esiintynyt n 200 jälkeen Kristuksen Gallian koillisrajalla (north-west border of Gallia) . Frankkilaisissa oli kaksi haaraa: saalilaiset frankit ilmenivät alisen Reinin varsilla ja ripuaariset frankit keskisen Reinin varsilla ensin. Taistellen roomalaisia vastaan he tunkeutuivat lounaaseen (south-west) ja länteen (west).

Frankkilaisvaltakunnan perustaja oli Merovingien sukuun kuuluv KLODVIG (465-511) , joka lopetti 486 A.D. roomalaisen herruuden Galliassa anastaen Sommen ja Loiren välisen alueen , valloitti alemanneilta Mainin ja Neckarin alueen ja länsigooteilta maan Garonnea myöten. Hänen seuraajansa valloittivat Gallian Pyreneihin asti; idässä Thüringenin ja kaakossa burgundien valtakunnan.

(Klodvigin kristityksi tuleminen 496 A.D saattoi samalla hänen voittamansa alueen Rooman ytheyteen takaisin!)

Hänen jälkeensä valtakunta heikontui ja jakautui pääasiassa Austrasia-nimiseen osaan ja Neustria-nimiseen osaan Maas toimi rajana. Kummassakin johti valtion asioita major domus, valtion hovimestari.

AUSTRASIA, “Itävalta” vuodesta 511 oli frankkien valtakunnan itäisen puhtaasti germaanisen osan nimi. Melkein yksinomaan romaansita länsiosaa kutsuttiin NEUSTRIAKSI.

Austrasian major domus vuodesta 687 voitettuaan Neustrian oli Pipin Herstalin ( k. 714) ja yhdisti sinä vuonna 687 valtakunnan, mutta vasta hänen pojan poikansa, Kaarle Martellin (688-741) poika Pipin Pieni (714-765) julistautui kuninkaaksi 751. Hänestä alkaa karolingien suku.

Hän auttoi paavia langobardeja vastaan 754 ja 756. Hän antoi paaville Ravennan eksarkaatiksi

Pipin Pienen poika , paavin siunaama KAARLE SUURI (768-814) jatkoi isänsä aloittamia valloituksia Italiassa ja hankki keisarikruunun 800. Hän laajensi valtakunnan Ebroon, Böömiin ja Elbeen asti. Hän voitti 774 vuonna paavia ahdistavat langobardit ja valloitti maureilta kappaleen Espanjaa, kukisti sitkeästi puolustautuneet pakanalliset saksilaiset 772- 804, taisteli menestyksellisesti avaareja ja vendejä vastaa ja ulotti pohjoisessa valtakunnan Eideriin.

Kun paavi kruunasi Kaarle Suuren Rooman keisariksi, se merkitsi Länsi-Rooman keisarikunnan uudistumista ja kristillisen yleisvaltakunnan syntyä. Kaarle Suuri uudisti valtakuntansa hallinta- ja oikeudenkäyttöä. Entuudestaan melkein itsenäisten herttuoiden valtaa vähennettiin, kreivit, jotka hoitivat pienempiä alueita (gau) menettivät erottamattomuutensa ja heidän toimintaansa valvoivat hallitsijan lähettämät lähettiläskreivit. Valtakunnan rajoille perustettiin markkreivikuntia suojaksi naapurikansojen hyökkäyksiltä. Capitularia: Kaarle Suuri sääsi koko valtakuntaa koskevia yhteisiä lakeja. Vaikka keisari-kuningas koetti säilyttää vapaan talonpoikaissäädyn ja tiedusti kansan mieltä vuosittain pidetyssä asetarkastuksessa ( toukokuun kenttä) hän tarvitsi sotien takia vasallien apua ja edisti läänityslaitoksen kehitystä.

Valtakunta alkoi kuitenkin hajaantua hänen poikansa Ludvig Hurskaan aikana ja jakautui 843 (lopullisesti 887), josta pitäen RANSKA, SAKSA ja ITALIA alkoivat muodostua. “

Tässä historian janassa Peter Bamm kuvaa Kaarle Martellin suosimaa ja Rooman luottamusta omaavaa Pyhää Bonifatusta ( joka oli anglosaksien Englannista lähetystyöhön lähtenyt munkki Winfrid, sittemmin saksan apostoli)

ja P. Bamm kirjoittaa kirjaansa hänestä todella elävän kuvauksen. Suomennan sen jakson.

Muistiin 28.1. 2018. .

5. Kristinuskon lopullinen voitto Euroopan sydämessä. Kaarle Suuri

Kristinuskon voitto Euroopassa punoutuu Kaarle Suureen ja hänen tekoihinsa.Hänen vastaanottamaansa valtioperintöä uhkasi ennalta arvaamattomat vaarat. Hänen oli suoritettava 53 sotaretkeä voittaakseen kaikki nämä henkeäuhkaavat vaarat Tilanteen äkillisestä kärjistymisestä kriittiseksi on esimerkkinä Espanjan Pomplona, jonka hän oli juuri saanut valloitetuksi, kun hänet siellä saavutti sanoma saksilaisista, joita on marssimassa suurina joukkoina ryöstellen ja murhaten kohti Kölniä. Hänen oli jätettävä siihen paikkaan kaikki menestyksellisyytensä Espanjassa ja kiitämällä marssitettava joukkonsa Reinin rauhattomalle alueelle. Kun he olivat vetäytymässä Pyreneitten kautta, Kaarle Suuren jälkijoukkoon hyökättiin. Joukon jälkipäätä johti Bretagnen maa-alueen kreivi Roland, ritari, kun oltiin baskien Roncesvalle solan kohdilla. Ranskalainen sankarieepos Rolandin sankarilaulu kuvaa Roland uskollisen uhrautuvaa taistelua , kun hän suojasi kuninkaan s nopeassa paluussa olevan armeijan selustaa.. Katalan hyökkäyksen oli suunnitellut Rolandin oma appi Canelon. ( Tästä on tullut Ranskan kansalliseepos).

Kaarle Suuri joutui taistelemaan idässä avaareja vastaan ja etelässä mooreja vastaan. Hän alisti saksit ja baijerilaiset. Välimerellä hänen oli taisteltava saraseenejä vastaan, Pohjan merellä tanskalaisia ja norjalaisia vastaan. Lopulta se valtakunta , jota hän hallitsi, ulottui Elbestä Dravaan ja Savaan , Atlantille ja Pyreneitten vuoristoon käsittäen melkein koko Italian. Hänelle onnistui se, mikä Teoderik Suurelle 300 vuotta aiemmin oli epäonnsitunut- nimittäin sellaisen germaanisen valtakunnan perustaminen, joka pystyisi puolustautumaan Bysantin suurmahtia ja arabien maailmanvaltaa vastaan ja samalla voisi vahvalla kädellä varjella tätä aluetta siltä loppumattomalta kansojen vaelluksen virralta, mitä idän tasangoilta ja metsistä tulvi.

  • VIITE ( Wikipediatieto) Teoderik Suuri eli Theoderik Suuri (454526) oli ostrogoottien kuningas. Hänen nimensä oli gootiksi Þiudareiks, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Kansan kuningas”. Teoderikiä pidetään ostrogoottien merkittävimpänä kuninkaana. Hänen nimestään on johdettu saksalainen etunimi Dietrich ja ranskalainen Thierry. Jälkipolvet antoivat Teoderikille lisänimen ”Suuri”, koska hän pyrki valtakaudellaan vakiinnuttamaan Italian olot. Teoderik otti esikuvakseen Rooman valtakunnan, ja pyrki elvyttämään uudelleen sen sivistyksen. Hallinto järjestettiin roomalaisen perinteen mukaisesti, ja talouselämä piristyi. Teoderik piti myös yllä hyviä suhteita kirkkoon, vaikka hän itse olikin areiolainen. Paavi ja piispat tukivat Teoderikia.[1]

Vuonna 801 Kaarle Suuri- nyt keisari- pyysi keisarinna irenen kättä. Jos keisarinna ei olisi kuollut, olisi Kaarle Suuri tämän naimiskaupan kautta pystyttänyt jälleen vanhan roomalaisen imperiumin jossa Bysantti olisi – nyt naimakaupan myötä jälleen  – osa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Irene_%28Bysantin_keisarinna%29

Vuonna 800 Jerusalemin patriarkka lähetti Kaarle Suurelle Jerusalemin kaupungin avaimen ja seitsemän vuotta myöhemmin kalifi Harun Al-Rashif vahvisti hänen keisarillsiet etuoikeutensa Pyhässä kaupungissa. Niin suureksi kohosi frankkilaishalltisijan nimi ja niin kauas ylti hänen maineensa ja suosionsa.!

http://popularhistoria.se/artiklar/drommen-om-ett-enat-europa

Miekallaan Kaarle Suuren onnistui toteuttaa se mikä pyhälle Bonifatiukselle ei ollut muuta kuin unelmaa– nimittäin käännyttää saksit kristinuskoon- saksit, jotka olivat mantereen viimeinen suuri kristinuskon saavuttamattomissa  ollut germaaninen heimo

Sotaretkien motiivina ei ollut ainoastaan pakanoiden käännyttäminen.

Rooman valtakunnan kokemukset olivat opettaneet, minkäkaltaisen vaaran naapuriheimot muodostavat kukoistavalle sivistykselle. Kaarle Suuren naapuriheimona  oli Reinin toisen puolen taistelunhimoiset ja ryöstelevät germaaniset heimot. Hän halusi turvata imperiuminsa sellaisilta invaasioilta, jotka voivat syöstä valtakunnan tuhoon kuten Roomalle kävi. Varmaankin Kaarlen sotaretki sakseja kohtaan oli julma ja häikäilemätön, mutta niinpä viholliset eivät jääneet mitään velkaa frankeille. Melkein uskomattomalta tuntuu, että eräässä tilanteessa yhden päivän aikana hän olisi teloituttanut 4500 saksilaista. Ehkä tämä tieto on kronikoitsijan kirjoitusvirhe. Ehkä kronikoitsija olisi vahingossa sekoittanut sanat decollare ja delocare– eli katkaista kaula ja sijoittaa muualle. Jälkipolvet tuntevat aika hyvin Kaarle Suuren elämää Einhardin historian kirjoituksista ( kts. Ruotsalainen linkki). Vaikka Kaarle Suuri- kuninkaan luonteenkuvaan kuului kovakätisyys ja häikäilemttömyys, ei hän kuitenkaan ollut kostonhaluinen ,ja kaikkien suurten merkittävien miesten tapaan hänkin oli suuripiirteinen.

Miten yhtenäiseksi varhaiskeskiajan Euroopan väestö tunsi itsensä yhteisen kristinuskon perusteella- siitä saa heijastuksen paavin tarjoamasta yleisestä juhlapäivästä koko kristikunnalle, kun sanoma saksilaisherttuan Widukindin ja hänen väkensä kristityksi kääntymisestä (kaste 785 Attignyssä) saapui Roomaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Widukind

Kun oli kulunut sukupolvi Kaarle Suuren kuolemasta, valettiin hänen muistoksensa pronssipatsas. Muotokuvia ei siihen aikaan tehty. Mutta taiteilijalla on kuitenkin ollut sisäinen näkemys  tästä ankarasta miehestä käskevine katseine, kapeine nenine, ryhdikkäine vahvarakenteisine kehoine – mitkä vakuuttavasti ilmentävät Euroopan suurimpien hallitsijahahmojen majesteettisuutta. Patsas sijaitsee Louvressa 1960 aikaan. (P Bammin kirjassa on patsaan pää ja hartijat, Otavan pienessä tietosanakirjasasa on koko ratsastajapatsas.)

Kaarle Suuri- keisari Augustuksen tavoin antoi rauhan tekojen kulkea sotavoittojensa jäljissä. Kaarle Suuren päähovi ja karoliinien tärkeä keskus sijaitsi Aachenissa ja siellä hän antoi Metzistä kotoisin olevan mestari Odon rakentaa keisarillinen palatsi ja sen kuuluisa kappeli, keskuskirkko kupoleineen ja empore ( romaanisissa kirkoissa sivulaivain holvien päällä esiintyvä parveke, joka avautuu kaariaukkoina kirkon keskilaivaan). – nämä olivat sen ajan itsetietoiselle ja innovatiiviselle hengelle tyypillisiä. Kirkko tuhoutui toisen maailmansodan pommeista, mutta on rakennettu uudelleen entiseen mahtavaan  hahmoonsa. http://whc.unesco.org/en/list/3

Kaarle Suuren luoma CAPITULARIA: Kaarle Suuri loi valtiollisten lakien kokoelman ja koska se oli kappaleista, sen nimeksi tuli capitularia. Edelleen hän antoi kutsua hoviinsa kuuluisan pedagogin nimeltään ALKUIN. Alkuin oli saanut koulutuksensa Yorkin katedraalikoulussa ja nyt hänen tuli johtaa Aachenin palatsikoulua. Siinä koulussa luotiin EVANGELIARUM, sormet sen päällä Saksan keisarit sitten monet vuosisadat ovat vannoneet kruunajaisvalansa – sormet asetetaan Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun kothtaan ( Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä…)

Alkuin oli myös käynnistävänä voimana Kaarle Suuren tehdessä liturgisen reformin. Korvattiin roomalaisella liturgialla gallialaiset rituaalit.

Kaarle Suuri edisti kaikin tavoin taidetta ja tiedettä. Tiedonhaussa hän oli itse muille hyvänä esimerkkinä. Korkeassa iässäkin hän treenasi kirjoitustaitoa lisää. Hän puhui latinaa ja kreikkaa. Hän perusti lukemattomia luosterikouluja. Saksa ja Ranska saavat olla yhtä suuressa kiitollisuunvelassa tälle miehelle siitä, että hän osoitti alamaisilleen tien tietämättömyyden ja barbaariuden pimeydestä valistuksen valkeuteen.

Kirkkoa Kaarle valvoi ankaran kuninkaallisella tarkkailulla. Hän antoi määräyksiä piispoille ja huolehti kirkollisen elämän sadoista yksityiskohdista. Mutta hän teki myös anteliaita lahjoituksia kirkoille ja luostareille- ja niistä oli kristikansalle paljon hyötyä. Hän oli todellinen kristillinen hallitsija.

Kaarle kruunautti itsensä langobardien kuninkaaksi tarkoituksena vapauttaa paavi langobardien sietämättömistä uhkailuista ja vaatimukssita. Kruunu on nykyisin Monzan katedraalin aarrekammiossa. Perimätiedon mukaan kruunun sisempään rautarenkaasen on taottu metallia Jeesuksen ristin yhdestä naulasta.

Kaarle Suuren henkilökohtaisesta omaisuudesta on säilytetty yhtä safiirikorua, jolla on ihmeellinen historia.  Kerrran vuonna 1000 keisari Otto III (https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_III ) avasio kaarle Suuren haudan. Samoin teki keisari Frederik Barbarossa vuonna 1165. ( https://sv.wikipedia.org/wiki/Fredrik_I_Barbarossa ). Näissä haudanaukaisuissa siirrettiin Kaarle Suuren haudasta joitain kalleuksia Aachenin tuomiokirkon aarrekammioon, jossa niitä vieläkin säilytetään.

Vuonna 1804 keisari Napoleon tuli Aacheniin. Sillä kertaa luovutetiin osa kalleuksista keisarinna Josefinelle- niissä oli myös äsken mainittu smaragdinen koru. Häneltä koru tuli perintönä Ranskan Eugenies- keisarinnalle , Napoleon III:n puolisolle. Kuolinvuoteellaan keisarinna antoi luottamuksellisesti korun Farnboroughin abotin isä Cabrolin huomaan ja antoi hänelle tehtäväksi luovuttaa koru Reimsin arkkipiispalle kardinaali Luconille. Täten tämä Kaarle Suuren muisto tuli Reimsin katedraaliin. Se on kirkko , jossa melkein kaikki suuren keisarin Ranskan valtaistuimelle nousseet seuraajat on kruunattu.

Saksassa on tätä korua kuvattu vain yhden kerran Bonniersin vuosijulkaisussa Jahrbuch 1866. kuva esittää korun etuosan koristeellista kehystä ja suurta ovaalia safiiria. Vaaleansininen safiiri on virheetöntä laatua. Perimätiedon mukaan safiirin takana nähtävissä oleva puunliuska on Jeesuksen ristinpuusta. Mutta enää ei ole jäljellä mitään siitä hiuksesta , jonka on sanottu olevan pyhän Neitsyt Marian hiusta kiinnittyneenä puunliuskaan. Korun taiteellinen muoto ja kultasepän työtekniikka viittaavat varmuudella aikan n 800 A.D. Tätä pyhää muistoa Kaarle Suuri kantoi elonsä päivinä ja kuolossaan.

Jälkeäkään ei ole siitä keisarillisestä kruunusta, jolla paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren. Keisarin kronikoitsija Einhard mainitsee, että paavi yllätti Kaarlen tällä kruunaajaisella. Mutta tämä  salli kruunata itsensä ja otti vastaan Rooman keisarin arvonimen. Eurooppa, joka oli lukemattomien sotien yhä uudelleen perustuksiin asti tuhoama, lukemattomien ryöväreitten ryöstämä, alati toistuvien sisällissotien rikkirepimä, köyhdytetty , vaivattu ja vajonnut pimeimpään barbaarisuuteen- ei ollut kuitenkaan unohtanut roomalaisen imperiumin suurta aatetta.

Otto Suuri uudisti sen imperiumin jonka Kaarle Suuri oli luonut. https://sv.wikipedia.org/wiki/Otto_I_%28tysk-romersk_kejsare%29

Fredik Barbarossa lisäsi vuonna 1157 sanan “sacrum”, pyhä.

Kun Otto Suuri kruunattiin keisariksi vuonna 962 oli valmistettu kruunu jonka tesktinä oli Saksan kansan pyhä roomalainen valtakunta. Kruunu lie valmistettu Reichenaun luostarissa, jossa valtionkanslia siihen aikaan sijaitsi ja se on osoitus keskiaikaisesta kultasepäntaidosta . Tämä on kuuluisa kalleus. Kruunun yksittäisiä detaljeja on myöhemmin muunneltu.

Kruunukaaressa on helmikirjoituksella CHVONDRADVS DEI GRATIA ROMANORV(M) IMPERATOR AVG(VSTVS) (Kondrad, Jumalan armosta roomalaisten keisari Augustus) Kirjoitus koskee Kondrad II hallitsijaa, joka oli vallassa 1024-1039 ja jonka aikana ensimmäistä kertaa kutsuttiin valtakuntaa Romanum imperium, Rooman imperiumiksi.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Konrad_II_%28Saksa%29 )

Kruunun vanhimpiin yksityiskohtiin kuuluu emalilevyt, joista yksi esittää kuningas Salomoa viisauden symbolina ja toinen kuningas Daavidia oikeudenmukaisuuden symbolina. Kruunun joka osalla on jokin symbolinen merkitys ja yhteys keisarin kruunaajaisliturgiaan. Tämä Läntisen maan mahtavien maallisen vallan haltijoiden keisarikruunu saa syvintä merkitystään ja sisältöään, kun sitä koristi kristinuskon tärkein symboli, risti. (Nykyisin lie kruunu Itävallan Wienissä Hofburgin aarrekammiossa (1960).

Muistiin 29.1. 2018

 

 

 

 

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: