Miten ylipäätänsä oli mahdollista että Liittoutuneet saivat tukahdutettua genosidisen natsivaltakunnan 67 vuotta sitten? Ainoa keino luonnollisesti oli suurvaltojen yhteistyö, ei vain paperilla, vaan sydänverellä ja taivaan Zebaoth- joukkojen kanssa – niiden ilmenemismuotona materiaalin puolella, ihmisessä. Ruotsin TV esitti dokumenttielokuvan tänä iltana 15. 4. 2012 ja tässä filmissä on sotaveteraaneja haastateltu Liittoutuneitten maihinnoususta. Ray Tollefsson, Frank Kennard. Historioitsijan Joe Balkowskin haastattelu esitettiin ja hänen arvionsa kaatuneista Omaha beach-maihinnousussa. D-päivänä alkuoperaatiossa jo kuoli 4500- 5000 nuorta sotilasta. Vielä 200 000 menehtyi maihinnousua seuraavissa ajtkotaisteluissa enne kuin oltiin varmistettu Euroopan vapautus.
Vasta aikamme historioitsijat ovat saaneet kokoon kaatuneitten lukumäärästä tarkempia lukemia kuin siteeraamani Huhtalan vuoden 1948 historia kertoo. Mutta taustatiedon kehiönä on tästä Huhtalan kirjasta kyllä hyötyä ja kirjoitan Liittoutuneitten maihinnousun päiviltä hänen kirjastaan joitain kappaleita muistiin.
Jakso TAISTELU EUROOPASTA on sivuilla365- 402 ja sen sisällysluettelo on tältä osin seuraava:
- Sotilaallisen ja poliittisen tilanteen kehitys kesään 1944 mennessä ( Sivu 365): Maihinnousun valmistelut (Sivu 371)
- Ryhmitykset ja suunnitelmat (S. 373): Liittoutuneitten joukot ( S. 373); Saksalaiset joukot ja niiden ryhmitys (S. 375).
- Maihinnousu Pohjois-Ranskaan ( S. 377): Maihinnousun ilmavalmistelu ( S. 377), Sillanpääaseman muodostaminen (S. 378), Avranches´n läpimurto ( S. 381), Falaisen taistelu ( S. 383).
- Maihinnousu Etelä-Ranskaan ( S. 384)
- Hyökkäys Reinille ( S. 385)Ranskan vapautus; Taistelut Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa, Arnhemin taistelu, Saksalaisten viimeinen offensiivi
- Reinin yli ( S. 392)Loppuratkaisu alkaa, Liitoutuneet murtautuvat Länsivallin läpi, Hyökkäys Elbelle.
- Saksa sortuu ( S. 400): Aselepo ( S. 402).
“MAIHINNOUSUN VALMISTELUT (Sivu 371)
Täydellä syyllä voidaan sanoa, että sotahistoriasta ei voida löytää vertauskohtaa sille suorastaan jättiläismäisissä mittasuhteissa toimeenpannulle maihinnousulle, jonka liittoutuneet suorittivat Ranskaan kesällä 1944. Tämä maihinnousu ei tullut saksalaisille yllätyksenä yhtä vähän paikan valinnan kuin ajankohdan suhteen. Sen, että Saksan sodanjohto arvioi oikein maihinnousupaikan, osoittaa tälle alueelle keväällä keskitetyt tavallista vahvemmat ilmatorjunta- ja panssarijoukot. Maihinnousun suoritusajan saksalaiset pystyivät myöskin arvioimaan suhteellisen tarkoin; sitä vuorostaan osoittaa se, että saksalaisten parhaimpiin kuuluva johtajapersoonallisuus, sotamarsalkka Rommel siirretiin Normandiassa olevan armeijaryhmän komentajaksi. Mutta maihinnousu oli sittenkin saksalaisille täydellinen yllätys, sillä liittoutuneet järjestivät yllätysmomentin maihinnousun valmistelujen ja suorituksen valtavilla mittasuhteilla ja käytetyn taistelumateriaalin tavattomalla ylivoimaisuudella.
Ranskaan suoritettu maihinnousu oli kokonaisuudessaan järkkyjohtajantaidon ja materiaalin massakäytön yhteensulautuma ja sellaisenaan suoritus, joka oli jälleen jotain uutta. Materiaaliylivoima taistelussa ei sinänsä ollut uutta, sillä saksalaiset olivat sitä itse käyttäneet lukemattomissa taisteluissa tätä ennen. Mutta ero onkin siinä, että saksalaiset olivat käyttäneet sitä toiminnan apuna; nyt otettiin materiaalista irti kaikki ja lujan tahdon ohjaamana materiaalimassaa työnnettiin taistelukentälle. Edelläoleva ajatus voitaisiin luonnehtia myös siten, että ennen oli materiaalia käytetty suojaamaan toimintaa, siis määrätyssä mielessä defensiivisesti; nyt materiaali suunnattiin itse toimimaan ratkaisuun pyrkivänä, offensiivisesti, johtajan järkkymättömän tahdon ohjaamana.
Kaikissa maihinnousuoperaatioissa menestykseen pääsy vaatii hyökkääjältä suorastaan matemaattista kykyä suunnitella ja järjestää operaatioihin osallistuvien elementtien yhteistoiminta täysin kitkattomaksi. Niiden tulee kyetä toimimaan tehtyjen suunnitelmien mukaan kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa. Tällaiseen suoritukseen pääsy edellyttää erinomaista sotakoneistoa ja ennen kaikkea perinpohjaista valmistautumista sekä käytettävien joukkojen mitä vaativinta koulutusta. Mitä valmisteluaikaan tulee oli sitä ollut liittoutuneilla jo useita vuosia, sillä jo Dunkerquen aikana oli Englannissa ryhdytty luomaan pohjaa tulevalle maihinnousulle. Ensimmäiset suuntaviivat sille antoi amiraali Keyesin johdolla toiminut komitea 1940, ja näiden ensimmäisten suunnitelmien käytännöllisenä toimeenpanijana oli Lordi Louis Mountbatten. Kun Yhdysvallat oli liittynyt sotaan, pantiin maihinnousun valmisteluihin uutta vauhtia ja suunnitelmia ryhdyttiin luomaan entistä laajemmalla pohjalla. Casablancan konferenssissa tammikuussa 1943 tehtiin vihdoin lopullinen päätös määrätietoisesta maihinnousun valmistelusta. Sitä varten perustettiin Englantiin esikunta ja tarvittavia joukkoja ryhdyttiin kokoamaan ja kouluttamaan. Vuoden 1943 loppupuolella vihdoin määrättiin maihinnousun ylin sotilaallinen johto: Ylipäälliköksi amerikkalainen kenraali Eisenhower; ylipäällikön apulaiseksi englantilainen marsalkka Tedder; maihinnousun ylipäälliköksi kenraali Montgomery; amerikkalaisten joukkojen komentajaksi kenraali Bradley. Maihinnousun operatiivisten valmistelujen jatkuessa kuljetettiin Yhdysvalloista heinäkuusta 1943 alkaen jatkuvasti joukkoja ja materiaalia Englantiin. Materiaalia oli toukokuusta 1944 mennessä tuotu n. 2 miljoonaa tonnia, ja joukkoja kuljetettiin keskimäärin 150 000 miestä kuukaudessa kesästä 1943 maihinnousun alkamishetkeen 1944 kesäkuuhun saakka. Myös englantilaiset kokosivat maihinnousujoukkojensa rungoksi parasta sotilasainestaan, ja nimenomaan siirrettiin pääosat kokenutta 8. armeijaa Englantiin koulutettavaksi ja kouluttajaksi.
RYHMITYKSET JA SUUNNITELMAT (S. 373)
LIITTOUTUNEITEN JOUKOT
Maihinnousun ylipäällikköinä toimi amerikkalainen kenraali Dwight Eisenhower, ylipäällikön apulaisena englantilainen ilmamarsalkka Tedder ja esikuntapäällikkönä amerikkalainen kenraalimajuri Walter Bedell Smith.
Ensimmäisen maihinnousuryhmän komentajana toimi englantilainen kenraali, Sir Bernhard Montgomery, ja ensimmäisen maihinnousuryhmän muodosti 21. armeijaryhmä. Tähän kuului 2. englantilainen armeija, komentajana kenraaliluutnantti Dempsey, vahvuus 4 divisioonaa, 3 panssariprikaatia, yksi moottoroitu prikaati ja kaksi iskuprikaatia; 1. amerikkalainen armeija, komentajana kenraaliluutnantti Bradley, vahvuus 3 divisioonaa, 5 panssaripataljoonaa, ja 4 panssarijääkäripataljoonaa.
Maihinnousulaivaston ylipäällikkönä toimi englantilainen amiraali Ramsay, lentojoukkojen ylipäällikkönä englantilainen kenraali, Sir Trafford Leugh–Mallory, strategisten lentojoukkojen komentajana amerikkalainen kenraaliluutnantti Karl Spaatz ja ilmakuljetusjoukkojen ylipäällikkönä amerikkalainen kenraalimajuri Lewis Brereton.
Maihinnoususuunnitelma edellytti samanaikaista maihinnousua Normandiassa ja Etelä-Ranskassa, ja sen jälkeen kun maihinnousujoukkojen operaatiot olisivat alkaneet, tuli sisä-Ranskassa toimivan maanalaisen ranskalaisen armeijan ryhtyä sotatoimiin saksalaisten selustassa. Etelä-Ranskassa suoritettavaa maihinnousua varten muodostettiin armeijaryhmä, jonka runkojoukon muodosti amerikkalaisen kenraali Patchin komentama 7. amerikkalainen armeija. Sisä-Ranskan maanalaisille “maquis”- joukoille kuljetettiin ilmateitse valmistautumisvaiheen aikana aseita ja muita taisteluvälineitä sekä varusteita ja elintarvikkeita.
Senjälkeen kun kenraali Montgomeryn kahden armeijan vahvuinen armeijaryhmä olisi saanut muodostetuksi sillanpääaseman, vahvistettaisiin liittoutuneitten joukkoja jatkuvilla ylikuljetuksilla. Ensimmäisen portaan maihinnoususuunnitelma edellytti myös, että maihinnousualueen sivustoille pudotettaisiin laskuvarjojoukkoja, joiden tuli ottaa haltuunsa maihinnousupaikkojen sivustoilla oleva maasto ja siten varmistaa sillanpääaseman muodostaminen.
Maihinnousuoperaatioihin osallistuvien tai niitä tukevien marsalkka Tedderin ilmavoimien yhteenlaskettu konemäärä oli 11 000 lentokonetta, jotka kuuluivat seuraaviin ilmajoukkoihin. (1)Maihinnousulennostot: 2nd Tactical Air Force, komentajana kenraali Arthur Coningham, yhteensä n. 1500 hävittäjää, pommikonetta ja kuljetuskonetta; 9th Air Force, amerikkalainen ilma-armeija, komentajana kenraaliluutnantti Brereton, vahvuus n. 1500 hävittäjää ja pommittajaa; Air Defence of Great Britain, komentajana kenraali Hill, vahvuus 1000 hävittäjäkonetta; Coastal Command, komentajana kenraali Douglas, vahvuus n. 1000 tiedustelu- ja pommituskonetta.; (2) Ylimmän sodanjohdon käytössä: Bomber Command, komentajana kenraali Harris, vahvuus 1500 raskasta ja keskiraskasta pommituskonetta; 8th Air Force, komentajana kenraalimajuri Doolittle (x) Ilm. tästä henkilöstä sain lisätietoa aivan tänään 16. 4. 2012. Kts. 2. kommenttini), vahvuus 1500 raskasta pommituskonetta ja 1000 hävitäjää;15th Air Force, komentajana kenraaliluutnantti Twining, vahvuus 1000 raskasta pommikonetta.
Amiraali Ramsayn komentaman maihinnousulaivaston vahvuus oli kaikkiaan yli 4000 alusta, niistä yli 600 Englannin ja Yhdysvaltojen sotalaivastoon kuuluvaa, sekä sen lisäksi hyvin runsasti kaikenlaatuisia pienempiä aluksia.
SAKSALAISET JOUKOT JA NIIDEN RYHMITYS ( S. 375)
Vuodesta 1940 lähtien oli Saksa varustanut Atlantin valliaan mahdollisten maihinnousuyritysten varalta, ja tämä varustettu rannikkoalue ulottui aina Jäämereltä Biskajan lahteen saakka. Välimeren puolella oli liittoutuneitten Pohjois-Afrikkaan suorittaman maihinnousun jälkeen ryhdytty rakentamaan varustuksia myös Ranskan Välimeren rannikolle. Propaganda kuvasi saksalaisten Atlantin vallin suorastaan voittamattomaksi linnoitusjärjestelmäksi, joka oli täynnään betonipesäkkeitä, esteitä, korsuja jne; mutta tosiasia lienee, että propaganda oli hyvin kaukana todellisuudesta. Atlantin valli oli varmaankin suunniteltu ylittämättömäksi, mutta siihen pääsy olisi vienyt vielä pitkiä aikoja. Ainoana todellisena ja huomioon otettavana “Atlantin vallina” olivat länteen keskitetyt saksalaiset joukot, sotamarsalkka von Rundstedtin komentama Heeresgruppe West.
Heeresgruppe Westin kokoonpano oli seuraava: Armeijaryhmä B, komentajana sotamarsalkka Rommel: 7. armeija, komentajana kenraalieversti Dollman, oli ryhmitetty Normandian ja Bretagnen maastoon; 15. armeija, komentajana kenraalieversti von Salmuth, oli ryhmitetty Calais`n ja Flanderin maastoon; 88. armeijakunta oli ryhmitetty Hollantiin. Armeijaryhmä C, komentajana kenraalieversti von Blaskowitz: 1. armeija oli ryhmitetty Biskajan lahden rannikkoalueelle Loiresta Espanjan rajaan saakka; 19. armeija oli ryhmitetty Ranskan Välimeren rannikkoalueelle. Panzergruppe West, komentajana kenraali von Schweppenburg oli suoraan ylijohdon käytössä oleva panssarivoima. 3. ilma-armeija, komentajana sotamarsalkka Sperrle.
Liittoutuneitten arvion mukaan oli sotamarsalkka von Rundstedtin johdossa kaikkiaan noin 60 divisioonan voimaryhmä.
- MAIHINNOUSU POHJOIS-RANSKAAN (S. 377)
MAIHINNOUSUN ILMAVALMISTELU
Jo kuukausia ennen maihinnousun suoritusta liittoutuneitten ilmavoimat aloittivat tavattoman suurin voimin suoritetut pommitusretket Pohjois-Ranskan, Belgian ja Hollannin alueille. Yksistään toukokuussa suunnattiin päivittäin tälle alueelle noin 5000 lentokonetta ja yhteensä 100 000 tonnia pommeja pudotettiin. Kaikkiaan n. 25 000 konetta teki tänä aikana lentohyökkäyksiä tärkeitä liikennesolmukohtia vastaan ja 82 tärkeimmästä solmukohdasta tuhottiin perin pohjin 57, loppujen kärsiessä suuria vaurioita. Taisteluissa Saksan ilmavoimia vastaan liittoutuneet pudottivat toukokuun aikana kaikkiaan 1000 saksalaista lentokonetta. Seurauksena liittoutuneiten valtavasta ilmatoiminnasta oli se, että saksalaisten oli siirrettävä lentotukikohtansa syvälle sisämaahan.
Ensimmäisenä maihinnousuportaana liitoutuneet pudottivat valitulle maihinnousualueelle Seinen ja Cherbourgin väliselle rannikkokaistalle 4 divisioonaa laskuvarjojoukkoja, kokonaisvahvuudeltaan 8500 miestä. Pudotuspaikat olivat Le Havre, Caen, Bayeux ja Carentan. Sääsuhteet laskuvarjojoukkojen pudotushetkellä olivat hyvin epäsuotuisat, ja lentäjien oli vaikea suunnistautua. Seurauksena olikin, että osa laskuvarjojääkäreistä putosi saksalaisten reservien sijoituspaikkoihin tai miinakenttiin, missä he heti tuhoutuivat. Laskuvarjojoukkojen tappiot olivatkin tavattoman suuret; samoin tuhoutui huomattava osa liitokoneilla kuljetetuista joukoista. Näiden ensimmäisen portaan joukkojen tehtävänä oli ottaa haltuun riittävä rannikkoala laivoista suoritettavaa maihinlaskua varten ja pitää asemansa niin kauan, että joukot ehtisivät päästä maihin. Tämän tehtävänsä laskuvarjojääkärit suorittivatkin hyvin suurista tappioistaan huolimatta.
SILLANPÄÄASEMAN MUODOSTAMINEN ( S. 378)
Ensimmäiset laskuvarjojoukot oli pudotettu D- päivänä 6.6. 1944. klo 3.00, ja kolme tuntia myöhemmin alkoi varsinainen maihinnousu laivaston tykistön ja erittäin vahvojen ilmavoimien tukemana. Maihinnousuhetken ensimmäisten 10 minuutin aikana laivaston 600 käytettävissä olevaa tykkiä ampuivat yhteensä 2000 tonnia ammuksia maihinnousualueen etumaastoon. Maihinnousun teknillinen suoritus sujui sillä täsmällisyydellä, mikä oli suunniteltukin, ja Montgomeryn joukot nousivat tasteluvälineineen maihin, ryhtyen heti laajentamaan laskuvarjojoukkojen haltuunottamaa sillanpääasemaa.
http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/467
https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Deadstick
(Tästä kertoo moni lyhytfilmi “Pegasus Bridge” 5-6-6- 1944, Operation Deadstick, D-Day. Kirjassa Churchilss Elitsoldater. De sex mest vågade kommandooperationerna 194045. Ross kemp, 2015 , kerrotaan viimeisenä kuvauksena sivuilla 234-268 Operation Deadstick tästä ratkaisevasta operaatiosta Normandiassa. Tästä vuorokaudesta on myös pidempi dokumenttifilmi9 elokuva
Maihinnousun aikana oli koko Normandian ilmatila täynnä liittoutuneiten lentokoneita, eikä ilmassa yhtä vähän kuin merelläkään ollut havaittavissa saksalaisten vastatoimenpiteitä. Sen sijaan maihinnousujoukot joutuivat välittömästi taistelukosketukseen saksalaisten taistelujoukkojen kanssa, ja eräissä paikoissa, mm. Cotentinin niemimaan itäosassa saksalaisten onnistui alussa torjua maihinnousu.
Montgomeryn joukoista 2. englantilainen armeija suoritti sillanpääaseman muodostamisen Caenin maastoon, alisen Ornen länsipuolelle, ja 1. amerikkalainen armeija Vire-joen suun maastoon, kiintopisteinä Isigny, Carentan ja St.-Mere-Eglise armeijoiden välirajan kulkiessa Bayeuxin maastossa. Molemmilla alueilla liitoutuneiten joukkojen onnistui syventää sillanpääasemaa niin paljon, että joukkojen ja materiaalin jatkuva maihinlasku oli mahdollista.
Toisen maihinnousupäivän iltaan mennessä (7.6. 1944) oli liittoutuneitten joukkoja saatu maihin jo noin 10. divisioonaa sekä meri- että ilmatiekuljetuksella. Maihinnousuvoimien jatkuvasti kasvaessa liitoutuneet ryhtyivät laajentamaan sillanpääasemaa saavuttaen 20.6. 1944 mennessä Cotentinin niemimaan etelärannan ja katkaisten siten Cherbourgin saksalaisten miehitysjoukkojen yhteydet- Cherbourg vallatiin sitkeän taistelun jälkeen 27.6. 1944, ja kesäkuun loppupäivinä liittoutuneet olivat saaneet haltuunsa koko Cotentinin niemimaan. Saksalaiset menettivät näissä taisteluissa n. 4 divisioonaa, vankien lukumäärän noustessa 40 000 mieheen. Kenraali Bradleyn armeijalle oli nyt operaatiovapaus eteläiseen suuntaan avattu.
Ensimmäisten maihinnousupäivien aikana saksalaiset olivat saaneet kuljetetuksi ilmateitse joukkoja maihinnousumaastoon. Mutta yleistä vastahyökkäystä he eivät saaneet syntymään. Sen sijaan he tekivät lukuisasti paikallisia vastaiskuja, mutta eivät missään saaneet liittoutuneitten joukkoja työnnetyksi takaisin. Erittäin sitkeiksi muodostuivat taistelut Caenin kaupungista, ja vasta heinäkuun alkupuolella englantilaiset joukot saivat sen haltuunsa. Näihin aikoihin oli saksalaisten todettava, että maihinnousu oli niin vakava, ettei liittoutuneitten joukkojen tuhoamisesta enää voisi tulla mitään. Tästä johtui, että saksalaiset vaihtoivat maihinnousuntorjunnan ylimmän päällikön. Sotamarsalkka von Rundstedt sai väistyä, ja hänen tilalleen nimitettiin sotamarsalkka von Kluge. Heinäkuussa hävisi myös sotamarsalkka Rommel taistelukentiltä. Saksalaisten ilmoituksen mukaan hän oli haavoittunut ilmahyökkäyksessä 17.7. 1944. Tosiasia lienee, että Rommel siirrettiin syrjään Hitleriä vastaan tehdyn attentaatin jälkeen suoritetuissa puhdistuksissa. Hitler antoi hänelle käskyn tehdä itsemurha, ja hän täytti käskyn. Heinäkuun 20. päivän tapahtumia seurannut upseeripuhdistus oli niin perusteellinen, että tosiasiassa Hitler sillä antoi kuoliniskun Saksan armeijalle.”
…
(1. Kommenttini: Tänä päivänä Ruotsin TV:n esittämässä filmissä Liitoutuneitten maihinnoususta Normandiaan käytetiin nimeä Omaha beach, joka oli minulle vieras, löytyy selitys Wikipediasta, että se oli KOODINIMI, jota Liittoutuneet käyttivät maihinnousun kohdealueelle.
http://en.wikipedia.org/wiki/Omaha_Beach)
Huhtalan kirja esittää myös karttapiiroksen maihinnouspaikoista. Koetan ottaa tästä kopiokuvan myöhemmin ja jatkan myös toiste vielä muutaman sivun tätä tekstiä)
2012- 04- 16
2. kommenttini (x) Lisätietoa Doolitlle nimisestä kenraalimajurista ruotsalaislähteestä:
Leabright's Blog 