http://www.helsinki.fi/valtiotieteellinen/uutisarkisto/vaitokset/korpisaari.htm
Sotilaskomitea oli yhtä tärkeä kuin jääkäriliike
Helsingin yliopistossa 6.11. poliittisesta historiasta väittelevän Harri Korpisaaren mukaan Sotilaskomitea (Militärkommittén, M.K.) oli ylioppilasaktivismin eli jääkäriliikkeen ohella merkittävin itsenäisyysaktivistinen järjestö Suomessa ensimmäisen maailmansodan aikana.
– Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa perustettiin useita järjestöjä, joiden tavoitteena oli Suomen itsenäistäminen tai ainakin autonomisen aseman palauttaminen, Korpisaari kertoo. Sotilaskomitea oli Haminan kadettikoulua käyneiden upseereiden perustama järjestö, jonka tavoitteena oli luoda kansallinen armeija vapaussotaan venäläisiä joukkoja vastaan. He uskoivat, että vapaussota vaatisi onnistuakseen Saksan armeijan tuen. Sotilaskomitean toiminta käynnistyi alkuvuonna 1915, jolloin se oli vielä erittäin pienimuotoista, http://www.wikiwand.com/fi/Sotilaskomitea
ja aktivoitui merkittävästi Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen.
Tammikuussa 1918 Sotilaskomitea muodosti valkoisen armeijan, senaatin joukkojen, esikunnan.
Haminan kadettien itsenäisyysaktivistinen toiminta ensimmäisen maailmansodan aikana oli Korpisaaren tutkimuksen mukaan aiemmin luultua laajempaa ja moniulotteisempaa. – Sotilaskomitean toiminta jakautui toisaalta kotimaassa ja toisaalta Tukholmassa sekä Berliinissä tehtyihin vapaussodan valmisteluihin. Korpisaari kertoo. Kotimaassa Sotilaskomitea osallistui Saksan hyväksi tehtävään tiedustelutoimintaan ja jääkärivärväyksen tukemiseen, sitten suojeluskuntajärjestön perustamiseen, järjestysvaltakysymyksen ratkaisemiseen ja lopulta senaatin joukkojen ylipäällikön valintaan.
Sotilaskomitean jäsenet vaikuttivat merkittävästi itsenäisyysaktivistien valtakunnallisen toimintasuunnitelman luomiseen Tukholmassa toukokuussa 1917. Tämä suunnitelma aloitti varsinaisen suojeluskuntajärjestön muodostamisen. Sotilaskomitean osuus suojeluskuntien varsinaisessa perustamisessa oli aluksi vähäinen, mutta syksyllä 1917 se ryhtyi rahoittamaan suojeluskuntien toimintaa, nimitti useita entisiä upseereja suojeluskuntien päälliköiksi ja otti vähitellen koko suojeluskuntaliikkeen alaisuuteensa.
Tukholmassa ja Berliinissä Sotilaskomitean edustajat olivat aktiivisesti yhteydessä sekä Saksan armeijan korkeimpaan johtoon että Ruotsin armeijan edustajiin. Tukholmassa laadittiin erittäin laajoja ja yksityiskohtaisia suunnitelmia vapaussodan käynnistämiseksi, sekä käytiin myös vakavia neuvotteluja valtioliiton solmimiseksi Saksan kanssa.
Sotilaskomitean vaikutusvalta ja merkitys entisestään korostuivat itsenäistyneessä ja yhteiskunnallisten ristiriitojen repimässä Suomessa. Sotilaskomiteasta tuli tammikuun 1918 alussa senaatin alainen komitea, jonka puheenjohtajuus käytännössä merkitsi ylipäällikkyyttä mahdollisesti syttyvässä sodassa. Sotilaskomitean puheenjohtajana toimi joulukuun 1917 puolivälistä lähtien kenraaliluutnantti Claes Charpentier, joka joutui tammikuun 1918 puolivälissä luovuttamaan paikkansa kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimille. Pian tämän jälkeen Mannerheim sai senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudilta tehtäväkseen järjestysvallan organisoinnin ja johdon.
Tammikuussa 1918 Sotilaskomitean puheenjohtajasta tuli senaatin joukkojen ylipäällikkö ja Sotilaskomiteasta ylipäällikön esikunta. Sotilaskomitea oli muuttunut salaseurasta itsenäisen Suomen armeijan ensimmäiseksi esikunnaksi.
Harri Korpisaari on työskennellyt 1999–2000 ulkoasiainministeriön erityisasiantuntijana Bosnia-Herzegovinassa ja samassa maassa siviili-sotilasyhteistyöupseerina 2001–2002. Hän on toiminut tutkijana myös Keskusrikospoliisissa.
Valtiotieteen maisteri Harri Korpisaari väittelee Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 6.11. poliittisen historian alaan kuuluvasta aiheesta Itsenäisen Suomen puolesta. Sotilaskomitea 1915–1918. Väitöstilaisuus järjestetään Metsätalossa osoitteessa Unioninkatu 40, ls. 1 klo 12. Väitöksen tiivistelmä on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-222-144-5
Väitöskirjaa myy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjamyymälä ja hyvin varustetut kirjakaupat.
2.11.2009 Mari Peltonen
- SITAATTI: sen ajan sanomalehdestä, kun Suomen itsenäisyys alkoi toteutua.
Kirjasta Ukko Pekka (Otava 1936) Kuva sanomalehdestä.
Tilanteen vakava kehittyminen maassamme.
Venäjän hallitus antaa kannatuksensa Suomen sosialistien kansanliikkeelle.
Punakaartit alkaneet yleisen liikehtimisen. Rautateitä alettu vallata. Punakaartit jhakeneet ja saaneet apua pietarista ja valmistautuvat hyökkäystoimintaan.
Venäjän hallitus ja Suomi.
Kansankomissarien neuvosto ilmoittaa auttavansa ”sosialisen kumouksen” toimeenpanoa maassamme.
Kun Suomen ”edustaja Pietarissa eilen, koettaessaan sovinnollisesti järjestää Viipurin tapahtumia, kääntyi sota-asiain kansankomissarin Podvoiskin puoleen,
https://en.wikipedia.org/wiki/Nikolai_Podvoisky
ilmoitti tämä hänelle seuraavaa:
Pietariin saapuneista tiedoista päätellen on sosialinen vallankumous Suomessa alkanut. Venäjän hallitus on periaatteittensa mukaisesti velvollinen auttamaan Suomen köyhälistöä sen taistelussa Suomen porvaristoa vastaan. Suomeen on komissari lähettänyt apua Suomen punakaartilaisille ja tulee se tekemään vastakin. Tämä on sota-asiain kansankomissarin yksityinen mielipide, mutta oli asia esitettävä eilen illalla klo 8 pidettävässä kansankomissarien neuvostossa, jossa siitä oli tehtävä virallinen päätös.
*
Tämä Venäjän nykyisen hallituksen jäsenen ilmoitus on huomattavimpia tietoja, mitä voisimme Venäjältä saada. Se ilmaisee suoraan ja selvästi, että Venäjän nykyinen hallitus, vaikka se on tunnustanut Suomen itsenäisyyden, mitä suoranaisemmalla tavalla…( lehtileikkeen alareuna)
Helsingin sotilaskomitea ja senaatti.
Muuan keskustelu Kreishet-laivassa.
Perjantain vastaisena yönä kutsui Itämeren laivaston keskuskomitea senaatin edustajat höyrylaiva Kretshetille neuvotteluihin. Sinne läksi senaatin puheenjohtaja Svinhufvud, mukanaan lakit. toht. K.G. Idman. Vähän sen jälkeen saapuivat neuvotteluihin keskuskomitean kutsusta sosialistien edustajina K. Manner ja E. Haapalainen. Myöhemmin saapui lisäksi siviiliosaston päällikkö , senaattori A. Castren.
Mieliala oli keskuskomiteassa sangen hermostunut. Valitettiin – nojautuen pelkkiin huhuihin- että suojeluskunnat olivat Pohjanmaalla riisuneet sotilailta aseet ja pidelleet heitä pahoin. Vaadittiin, että sotilailta otetut aseet olisivat heti annettavat pois, että suojelukuntalaisilta riisuttaisiin aseet ja heidän aseensa olisi jätettävä punakaartilaisille sekä uhattiin, että jollei tämä tapahtuisi, tultaisiin ryhtymään ponteviin toimenpiteisiin,m.m. ampumaan Helsinki raunioiksi.
Senaattori Svinhufvud selitti, että tapahtui mitä tahansa, ei senaatti tulisi riisumaan suojeluskuntalaisia aseista. Hän painosti voimakkaasti sitä, ettei sotilaita uhkaisi mikään vaara, jos he vaan pysyttäytyvät rauhallisina eivätkä sekaannu järjestysvallan kamppailuun rikollisjoukkoja vastaan. Edellyttäen, että sotilaat pysyvät rauhallisina, ja että punakaartilaisten Viipurissa vangitsemat…( lehtileikkeen alareuna)
…läsnäolleet kirjoittaisivat tämän periaatteellisen lausunnon alle.
Senaatin edustajat esittivät, ettei heillä ollut mitään valtuutusta neuvotella; kokouksessa he olivat vain yksityisinä henkilöinä. He eivät tahtoneet kuitenkaan kieltäytyä allekirjoittamasta.
Sen jälkeen allekirjoittivat sen kaikki läsnäolleet
….
Senaattori Svinhufvud Berliinissä
Senaattori Jalmari Gastren mukana.
Tukholma, maalisk. 12 p.9 (S.V.T.) Berliinistä sähkötetään tämän kuun 12 p:nä, että Svinhufvud, suoritettuaan seikkailurikkaan pakoretken punaisten vankeudesta, on saapunut Berliiniin ja ollut kutsuttuna päivällisille yhdessä valtioneuvos Hjeltin kanssa. Vossische Zeitungin tietämän mukaan on Svinhufvudin onnistunut 8 muun herran kanssa paeta vankeudesta Helsingistä ja piiloutua erääseen venäläiseen laivaan. Avoimelle merelle päästyä tulivat he esiin piilopaikastaan, yllättivät miehistön ja pakottivat sen ohjaamaan Rääveliin. Sieltä sujui matka onnellisesti Berliiniin. Vaasa 14.3. 1918.
(Kirjasta Ukko -Pekka, sivu 52)
Senaattorit Svinhufvud ja J. Castren saapuneet Vaasaan.
Senaatin puheenjohtaja otetaan vastaan kunnianosoituksilla.
Senaattorit P.E. Svinhufvud ja Jalmari Castren saapuivat kaupunkiimme sunnuntaita vasten yöllä klo puoli 1 ajoissa. Asemalla oli vastassa joukko hallituksen ja kaupungin edustajia. Junan saapuessa soitettiin Vaasan marssi. Läsnäolijat ottivat senaatt. Svinhufvudin vastaan voimakkain suosionosoituksin. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, asess. E. Taxell tulkitsi kansalaisten tyydytyksen tunteita saadessaan takaisin hallituksensa päämiehen ja lausui senaattorin tervetulleeksi. Kohotettiin eläköön-huoto maan lailliselle hallitukselle. Vaasa 26.3. 1918.
(Kirjasta Ukko-Pekka, sivu 54)
Leabright's Blog 