(449) Aikatekijä ja ihmiskunnat

”Ad mea ve-ezrim!” Onnea 120 vuoteen saakka!”

Siitä on kauan aikaa,

kun aika rupesi olemaan

Ja Kaikkivaltiaan Olemus, Aivoitus

ihmisille hahmottumaan.

Kestäähän monta vuotta,

ihmiskunnan kerrallaan,

että joku rupeaa ajan alkua

taas uudesti tutkimaan.

Kuin yhden sekunnin heinä

ihmiskunta kerrallaan

aloittaa aakkosista

ja päättää omegaan.

Se paraskin pitkä aika (120 v)

on yhden kalenterin,

vaikka sen päästä päähän

vain eli Mooseskin.

Kun toisilleen Juudan kansa

onnea toivottaa,

niin maksimaalisesti

koko kalenterin aikaa:

Ad mea va-ezrim

Olkoon elinpäiväsi

Sata kaksikymmentä vuotta!

Niin eli Mooseskin.

Raamatunlukukaava

on siten laadittu,

että kattaa nuo ikävuodet.

Niin on kauan jo luettu!

 

Apostoli Paavali ja luomakunnan alun pohdinta

Rabbiinikoulun oppilas Paavali

nuoruutensa opiskeli,

keski-iässä seurakunnille

kirjeensä kirjoitti,

vaan ne vanhuuden kypsät päivät

taivaaseen tallentui. (Ps.71)

Kylvetyn Sanan satoa nykyään

Jumalan Henki jo pui.

Paavali kirjoitti myöskin paljon

Aikojen Alusta:

Kristus oli ennen kaikkia. Hänessä

pysyy kaikki voimassa. (Kol.1:17)

Hän on Aamen ja Uskollinen,

Totinen, Todistaja.

Luojan Luomakunnan Alku,

Jumalan Karitsa.

Luojan ensimmäinen teko,

ennen ajan alkamista.

Nyt myös esikoinen niissä,

jotka nousevat kuolleista.

Hän on Alku luomakuntaan,

turmeltumattomaan,

jonne Sanan saarnalla

kansalaisia kootaan.

 

Tämän ajan ihmiskunnan seurakunta

Jumala jatkaa työtään,

kaaokset järjestää.

Kuin heinät yhden kesän

ihmiskuntia viriää.

On uskovilla kiire

Tänä Päivänä

Jumalan Sanaa julistaa

maailman äärissä.

Onhan sitä aina,

joka kesänä,

rikkaruohon voima

ylen virkeä

ja hyvän kylvön siemen

helposti tukahtuu

ja kato nielee kaiken,

vuoliaisetkin vaipuu.

Päivät ohi kulkee,

varjot pitenee,

vaan jos Luojan kuva

sydämissä ilmenee,

silloin versoo maasta

Hänen Nimensä,

ja kuin maasta kasveja

kansaa ja ihmistä.

Polvesta polveen säilyy

Jumalaa pelkäävät,

niin kauan kuin päivyt paistaa,

kuu, tähdet kiertävät. (Ps. 72)

 

Ajan suhteellisuudesta

Ruoho kasvaa, kukoistaa.

Talvi tulee. Jäätyy maa.

Uusi ruoho kohoaa.

Kevät sade virvoittaa.

Ruoho tuottaa kukkasen,

heilimöiden hetkisen.

Häivähtää. pohtii suuriaan,

tutkii, onko Jumalaa.

Ruohoaivoneuvoskunta

ehkä jonain päivänä

päättää ennen unta, lunta

olla Luojan kieltäjä.

 

Tietää kyllä Jumala

on ihmiskunnassa aika

ja kukoistus kuin kukkasen.

Hän on PITKÄMIELINEN.

Hän muistaa, mitä tekoa

on tehnyt kerran tomusta

Luomistyötään jatkaen

Hän antoi Liittonsa Uuden

ja nyt joka sukupolvesta

kasvattaa iankaikkista. (Ps. 103)

17.8. 2018

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: