KOTIAINE, KIRJOITETTU 23.10.1963 . Lempäälän Vesilahden Yhteiskoulussa.

Suomen 1800-luvun taide

Sisältö

1. Johdanto

2. Rakennustaiteemme kehitys 1800-luvulla.

2.1. Engel, uusklassillisuus

2.2. Engelin jälkeinen aika

2.3. Englannista ja Belgiasta tullut suuntaus

3. Maalaustaide

3.1. Alkuvuodet, Laureus

3.2. Turun Taideyhdistys

3.3. Helsingin piirustuskoulu, Holmberg

3.4. Holmbergin seuraajat

3.5 Laatukuvamaalareita

4. Kuvanveistotaide

4.1. Alkuvuodet, Cainberg

4.2. Isänmaallinen innostus; Sjöstrand

5. Pariisista tulee maalaustaiteemme vaikutuksen keskus

5.1. Ensimmäsiet uuden suunnan edustajat maalaustaiteessa, Edelfelt, Uotila

5.2. Akseli Gallen-Kallela

5.3. Gallen- Kallelan aikalaisia Järnefelt ja Halonen

5.4. Vuosisadan loppukymmenien taiteilijoita ; Rissanen Wiik. Schjerfeck , Simberg

6. Pariisin vaikutus kuvanveistotaiteeseemme

6.1. Uranuurtaja Vallgren

6.2. Uranuurtaja Wikström

7. Suomalaisen luovuuden herääminen kehdostaan 1800 luvulla

LÄHTEET

1. Johdanto

Monen vuosisadan ajan Suomi oli kiinteästi naapurimaahamme Ruotsiin liitettynä. Keskiajalta 1800-luvun alkuun asti kesti tuota monin tavoin kehittävää Rutosin vallan aikaa, mutta meidän kansallemme haittapuolena oli suomalaisuuden asteen pysyminen kaikin tavoin halvempiarvoisena. Suomalaiset ihailivat RUOTSALAISUUTTA. Maamme taidekin heijasti Ruotsin taiteen virtaukset- joskin heikosti. Meidän kuvaamataiteillamme ei ollut varsinaisia perinteitä 1800-luvun alussa. Rakennusala oli kyllä päässyt käyntiin jo vuosisatoja sitten, mistä on osoituksena kirkot.

2. Rakennustaiteemme kehitys 1800 luvulla.

2.1. Engel ja uusklassillisuus

Kustavilaisus vaikutti maamme rakennusten ulkoarkkitehtuurissa viime vuosisadan alussa. Vuoden 1808-9 sota muutti Suomen aseman valtiollsesti. Maastamme tuli autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta. Sivistysvaikutteiden tulo Ruotsista loppui. Meillä ei ollut yhtään pätevää opettajaa ja kouluttajaa taiteen alalla, joten heitä oli saatava ensin ulkomailta. Rakennustaiteessamme alkoi nyt vaikuttaa uusklassillisuus, sillä vuonna 1810 perustettiin intendenttikonttori, jonka johtoon tuli yli-intendentti Bassin jälkeen saksalaissuomalainen Engel. Hän oli nyt Suomen johtavin rakennusviranomainen. Engel pysyi johdonmukaisesti uusklassillisessa tuyylissä, minkä musitomerkkejä ovat mm Helsingin Yliopiston Kirjasto ja Tuomiokirkko. Rakennustaiteessamme alkoi hänen aikanaan nousukausi. Engel saattoi empiretyylin täyteen kukoistukseen Suomessa.

2.2. Engelin jälkeinen aika

Engelin kuoleman jälkeen tuli rakennustaiteelliseen kehitykseen pitkä seisaus, mihin vaikutti osaksi sekin, että uusien rakennusten tarve oli pieni. Kaupunkimme kasvoivat hitaasti. vaikka maaseudulla rakentaminen vilkastui, ei ilmestynyt mitään erikoista tyylisuuntausta.

Vielä täytyi turvautua ulkomaisiin arkkitehteihin. Heistä mainittakoon ruotsalaiset Setterberg ja Chiewitz. Jälkimmäisen Turussa olleesta toimistosta tuli maamme ensimmäinen huomattava nuorten arkkitehtien opiskelupaikka. Nämä ruotsalaiset edustivat romantiikkaa Uuden ajan oloihin yritettiin sovittaa keskiaikaisia tyylejä. Chiewitzin oppilaista ehkä mainittavimpia ovat F Sjöström ja Th Höijer. Viimeksimainittu vaikutti eniten Engelin jälkeen Helsingin luonnekuvaan. Näiden miesten aika oli jo siirryyntää renesanssin muotoihin. Vähitellen tyylikertailu muuttui hengettömäksi muotokopioinniksi. Ensimmäisiä täysin kotimaassa opiskelleita arkkitehtejä olivat Gripenberg ja C G Nyström, Helsingin Säätytalo ja nykyinen Tieteellisten Seurojen Talo ovat Nyströmin suunnittelemia.

2.3. Englannista ja Belgiasta tullut suuntaus

1890-luvun lopulla ulottui Suomeen hengettömien muotojen kopioimisen vastavirtauksena Englannissa ja Belgiassa syntynyt suuntaus, mikä”pyrki tehostamaan muotoilussa ”rakenteellisuutta ja rakennusaineiden omia ominaisuuksia”. Tästä ajasta on muistona mm. Lars Sonckin piirtämä Helsingin Puhelinyhdistyksen talo ja Tampereen Tuomiokirkko.

3. Maalaustaide

3.1. Alkuvuodet; A Laureus , Finnberg

Itsenäinen nykyaikainen kuvataiteemme alkoi vasta 1800-luvulla. Suomi oli aluksi liian köyhä tarjotakseen tehtäviä taiteilijoille. Maassamme ei ollut taidetta harrastavaa yleisöä. Tuskin oli edes taiteilijöitä. Nekin harvat, joita Suomella oli., lähtivät ulkomaille.

Maamme maalaustaiteen edustajia vuosisadan alussa oli mm. Aleksander Laureus. Hänkin oli suurimman osan elämästään Ruotsissa ,eikä tuskin milloinkaan käsitellyt suomalaisia aiheita. Muotokuvamaalaajana tunnettu Finnberg joutui siirtymään hyvin epäsuotuisten olojen vuoksi Ruotsiin. Näin maamme taitteilijoiden täytyi hankkia elatuksensa ja taidekasvatuksensa ulkomailta parin ensimmäisen vuosikymmenen aikana Suomen Venäjään yhdistämisen jälkeen.

3.2. Turun Taideyhdistys 1846; Ekman , von Wright-veljekset

Ulkomailta vuonna 1845 synnyinmaahan Suomeen palannutta Ekmania, joka sai Ruotsissa hovimaalarin arvon, sanotaan Suomen taideyhdistyksen tienraivaajaksi., sillä hän osoitti taiteenharjoituksen mahdollisuuden maassamme. Tosin hänen omassa, kansallisaiheisessa tuotannossaan oli vielä mitä voimakkaimmin romantiikan ihannoimisen leima.

Tienraivaajia ovat vielä itseoppieet von Wright- veljekset, joiden eläintieteellisesti tarkat lintu- ja maisemamaalaukset edustavat yleiseurooppalaista, pienporvarillista biedermeier-tyylistä taidetta.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=1464

Uutta herätettä heidän tuotantoonsa ja koko suomalaiseen taide-elämään toi kansallisen herätyksen aikana vuonna 1846 Turkuun perustettu taideyhdistys. kaksi vuotta perustamisensa jälkeen yhditys alkoi ylläpitää Helsingissä piirustuskoulua taiteilijoiden kasvattamiseksi.

3.3. Helsingin piirustuskoulu 1848; W.Holmberg.

Piirustuskoulussa maamme ensimmäinen varsinainen taiteilijapolvi sai alkuopetuksensa. Monet jatkoivat opintojaan Saksassa, missä vallitsi maalaustaiteen romanttisrealistinen suuntaus,jonka keskuksena oli Duesseldorf. Aikansa loistavin nimi oli Werner Holmberg. Hän kuului tähän Duesseldorfin koulukuntaan. Holmbergia pidettiin maamme rajojen ulkopuolellakin aikakautensa etevimpänä taiteilijana. Hän eli tuskin 30-vuotiaaksi. Viimeisinä elinvuosinaan hän kuvasi syvää isänmaanrakkautta heijastavilla maalauksillaan Suomen sisämaan luontoa. Näillä töillään hän saavutti koulukunnassaan itsenäisen aseman.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14638

3.4.Holmbergin seuraajia

Holmbergin seuraajia oli idealistinen Munsterhjelm ja realistisempi Lindholm.

Muita Duesseldorfissa opiskelleita taiteilijoita, jotka vaikuttivat maassamme vuosisadan keskivaiheilla, olivat esim. romanttista historiamaalausta harrastanut Löfgren ja kansanelämää kuvannut Jansson.

Maisemamaalareista huomattavia olivat miehekäsotteinen, temperamenttinsa voimakkuudella vaikuttanut Fanny Churberg, joka sai myöhemmin vaikutteita ranskalaisista taidesuunnista. Maisemamaalaus kuvasi-koulukunnan opetuksen mukaan- ihannoituja kotimaan maisemia. Työ luonnostettiin ulkona, mutta valmistettiin ateljeessa.

3.5.Laatukuvamaalarit ; K E Jansson, Avon Becker ; Löfgren

laatukuvamaalareista oli lahjakkaimpia ahvenanmaalainen K E Jansson. Laatukuvat esittivät porvarillisia, kotoisia näkymiä. Jansson teki luonnoksia tupien ja kirkkojen sisustoista. Samanaikainen laatukuvaaja oli myös A von Becker, joka sai jo täysin ranskalaisen koulutuksen.

Henkilömaalaajia oli mm. jo ennen mainittu Löfgren. Pariisi syrjäytti 1870-luvulta alkaen Duesseldorfin ja tuli taiteilijoittemme pysyväksi opiskelupaikaksi.

4. Kuvanveistotaide

4.1.Alkuvuodet; Cainberg

Kuvanveistotaiteemme ei saanut vuosien 1800-1870 välillä vielä itsenäistä eikä omintakeista luonnettaan. Ensimmäinen kuvanveistäjämme Erik Cainberg liitti nimensä historiaan Turun Akatemian juhlasaliin veistetyllä kohokuvasarjalla, mikä esitti aihetta Suomen sivistyshistoriasta. Siinä oli myös ensimmäinen kalevala-aiheinen taideteos. Kun Cainberg kuoli vuonna 1816, kului 40 vuotta, ennen kuin maamme sai seuraavat kuvanveistonharjoittajat.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Cainberg

4.2. Isänmaallinen innostus, Sjöstrand

Isänmaallinen innostus synnytti 1850-luvun alussa ajatuksia pystyttää Turkuun Porthanille patsas. Sitä tekemään kutsuttiin ruotsalainen Sjöstrand, joka jäi pysyvästi maahamme. Häntä nimitetään taidehistoriassamme”Suomen veistotaiteen isäksi”. Hänen tunnetuimpia töitään olivat kalevala-aiheiset ”Kullervo katkoo kapalonsa”ja ”Kullervo puhuu miekallaan”. Sjöstrandin lahjakkaimpia oppilaita olivat hienotyylinen Walter Runeberg, thorwaldsenilaisklassillisen suunnan noudattaja ja omatyylisensä Johannes Takanen, joka edusti uudenaikaista realismia Hänen herkät laatukuvamaisesti käsitellyt naiskuvansa saivat suuren suosion. Niistä mainittakoon ”Aino” ja ”Rebekka kaivolla”.

Kuvanveistäjiemme esnsimmäiseen sukupolveen kuului vielä Robert Stigell. Hänen Helsingin Tähtitorninmäelle pystytetty veistosryhmänsä ”Haaksirikkoiset” edustaa ´rotevaa realismia´.

5. Pariisista tulee maalaustaiteen vaikutuksen keskus

Maalaus- ja kuvaamataiteissamme 1870- luvulla tapahtunut muutos seurasi Pariisin tulosta taiteenopiskelijoittemme keskuspaikaksi. Taiteemme vapautui ja siinä pääsi 1870- ja 1880- luvuilla vallalle itsetietoisemmat pyrkimykset. Niitä vuosisadan viime kymmeniä onkin sanottu taiteemme todelliseksi kultajaksi.

5.1. Ensimmäiset uuden suunnan edustajat maalaustaiteessa, Edelfelt, Uotila

Ensimmäinen, monipuolisesti kehittynyt mestarimme oli Albert Edelfelt. Hänestä tuli muoto-ja valööritaiteilija ja hän osoitti tietä uudenaikaiselle monumentaalimaalauksellemme. Edelfelt oli arvossapidetty kautta maailman. Hänen viimeinen työnsä oli Helsingin Yliopistossa oleva ”Turun Akatemian vihkiäissaatto 1640”.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14636

Edelfeltiä nuorempi oli hänen aikalaisensa August Uotila, joka kuoli 28-vuotiaana. Tämä oli puhtaimpia suomalaisia taitelijoita ja paljon aikaansa edellä. nykyäänkin hänen työnsä vaikuttavat uudenaikaisilta.

5.2. Akseli Gallen-Kallela

Romanttiskansallisen taiteemme päämestari oli Akseli Gallen-Kallela. Hänessä Suomi sai suurimman ja huomattavimman taiteilijansa. Gallen –Kallela osoitti monipuolisuutta, mielikuvituksellisita luomiskykyä ja häilähtelevää, voimakasta temperamenttia. Suurimman maineensa hän loi kalevala-aiheisilla teoksillaan. Niissä hän antoi omaperäisen, tyylitellyn ilmaisumuodon kansanrunouden hahmoille.Hän vaikutti myös grafiikkaan ja koko taidetuotantoomme.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14635

5.3. G-K:n aikalaiset Järnefelt ja Halonen

Eero Järnefelt ja Halonen ovat Gallen-Kallelan aikalaisia. Edellinen nojautui töissään varmalle pohjakoulutukselle perustuvaan hienostuneeseen tyyliin. Hän kuvasi ihmisiä ja luontoa terävällä psykologisella katseellansa. Halonen edusti puhtaasti suomalaista kansaa. Hän maalasi mielellään realistista kansanelämää ja kuulakkaita maisemia, missä pohjoismainen luonto tuli aidosti esiin.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14639

5.4. Vuosisadan loppukymmenien taiteilijoita; Rissanen, Wiik, Schjerfbeck, Simberg,

Vuosisadan loppukymmenien kuuluisimpia taiteilijoita oli mm. talonpoikaissuvusta noussut Juho Rissanen, luonteeltaan omaperäinen, sopeutumaton kansanelämän kuvaaja.

Ajan etenkin henkilökuvaajina ansioituneita naisia olivat Maria Wiik ja sielukas, tyyliltään persoonallinen Helena Schjerfbeck, joka kehittyi aluksi nykyaikaiseen maalaukselliskoristeelliseen suuntaan.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14642

Omaperäinen Hugo Simberg sai taiteessamme erikoisaseman 1890-luvun symbolismin varsinaisena edustajana. Hänen arvoituksellisia, nykyään hyvin arvostettuja töitään olivat mm. ”Kuoleman puutarha”, ”Haka”, ”Syksy” ja ”Näky”.

http://www.ateneum.fi/default.asp?docId=14641

Gallen-Kallela, Simberg ja Helena Schjerfbeck ovat grafiikkamme tienraivaajat.

6. Pariisin vaikutus kuvanveistotaiteeseemme

Kuvanveistotaiteessammekin tapahtui muutos, kun Pariisista tuli taiteilijoittemme keskus.

6.1. Uranuurtaja Vallgren

Ensimmäinen Euroopan kuulu kuvanveistäjämme V Vallgren saavutti mestaruutensa Pariisissa. Hänen tuotantonsa oli monipuolista, mutta erikoisesti hän harrasti uskonnollisaiheisia pienoisveistoksia. Vallgren olikin näin nykyaikaisen taidekoristeellisen tyylin uranaukaisijoita.

6.2. Uranuurtaja Wikström

E. Wikström, naturalismin kannattaja, harrasti ensimmäisenä pronssinvalantaa . Hän teki myös herkkiä marmoritöitä, joista erikoisimpia on ehkä ”Rukous”-niminen veistos. Hän oli myös maammemitalitaiteen uranuurtaja.

7. Suomalaisen luovuuden heräsi 1800-luvulla kehdostaan

Viime vuosisata (1800-luku) Suomen taiteen historiassa on ollut hyvin runsas ja meidän 1900-luvun taidesuuntiimme sangen paljon vaikuttava. Se merkitsi kansamme persoonallisen, aito suomalaisen,   luonteen löytämistä ja maamme saattamista muiden kansojen tietoisuuteen omintakeisena, ei ruotsalaisena eikä venäläisenä vaan suomalaisena kansana, jonka kohtalona ei voinut olla yhtyä Ruotsiin tai venjään ainaiseksi.

LÄHTEET

Otavan iso tietosanakirja XII

Otavan uusi tietosanakirja, osat 5 ja 4.

WSOY:n tietoje kirja VI.

Tätä sivua päivitetään.Kirjoitan tänään´muistiin vanhan kotiaineen. Asetan kappalenumeroinnin ja alan katsoa tähän artikkeliini nyt Internetlähteitä. Lähteet johtavat myös nykytaiteeseen.

http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?lang=se&action=gen&

26.3.2008 19:27 Lea Bright ( Alias Pirkko Uoti )

Leabright's Blog

Just another WordPress.com weblog

WordPress.com

WordPress.com is the best place for your personal blog or business site.

%d bloggers like this: