ABOUT BURMA
Kun pohdin Euroopan holokaustihistoriaa lukiessani, mistä johtui, että kesti niin kauan saada Euroopan sota taittumaan, vaikka oli vahvat isot valtiot tässä liikkeellä, havaitsin, että tähän samaan pohdintaan Pauli Huhtalan kirja oli jo vuonna 1948 tehnyt hahmottavat viitteet. Hän lisäsi kirjansa loppuosaan globaalit tapahtumat, jotka kuvasivat miten USA joutui suorittamaan raskasta kahden rintaman sotaa globaalilla pinnalla. Huhtalan tekstiä lukiessa huomaa erään maan, jonka nimi vilahti silloin tällöin strategisen avaimen tavoin tapahtumissa. Tämä maa oli BURMA– siinä vaiheessa vain nimi kartalla. Vasta sodan jälkeen se heräsi itsenäistymään.
Ja mitä taas nyky-Burmaan tulee, se on aktuelli tuoreen martyyriveren kastelema maa näinä viime vuosina.
Sillä aikaa kun Eurooppa on nauttinut vuoden 1945 jälkeistä rauhaa, Burma on ollut jatkuvassa labiiliudessa syöksymässä katastrofia kohden, joka näyttää nyt johtavan yllättäviin ihmisuhreihin.( Nyt 2008 alue on ollut luonnonkatastofissa, sykloni ja tulva-aalto, sekä hidastettu ja estetty kansainvälisen avun toimitus hätää kärsisiville korruptiojohdon takia.)
Rakennan tämän ensimmäisen Burma aiheisen lähdetietoartikkelini näin
Katson P. Huhtalan kertomista tapahtumista juuria II Maailmansodalle Tyynen meren piirissä ja Burman asemaan siinä.
Mikä on Burman oman kohtalontie ja nykytilanne. Joitain tietoja.
A. Burma maailmanhistorian kartalla: P Huhtala: Taistelu Tyynen meren herruudesta. Ss.403-423. In: Toinen maailmansota(1948)
JAPANIN JA YHDYSVALTOJEN KILPAILU TYYNEN MEREN OMISTUKSESTA
Japanin laajentumispyrkimykset
1940 Japani, Saksa ja Italia tekivät kolmiliiton. “Akselivallat”
25.11. 1941 Japani asettuu avoimesti akselivaltoihin Saksan ja Italian rinnalle Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu Tyynellä merellä . _ (Jo 1930 luvullä Japani alkoi suurempisuuntaiset sotatoimet Kiinaa vastaan eroten Kansainliitosta. Peking vallattiin 1937 ja sitä seurasivat Tientsin, Shanghai ja Nanking.
Ensimmäisen eurooppalaien sotavuoden aikana Japani oli jatkanut hyökkäystään Kiinassa etelää kohden ja vallannut mm Kantonin ja Hainanin saaren.. – Burman kautta oli Kiinalla kuitenkin vielä mahdollisuudet ylläpitää yhteyksiä muuhun maailman.
Kun Saksa oli touko- ja kesäkuussa 1940 nujertanut Hollannin ja Ranskan, Japanille aukeni erinomaisen otollinen tilaisuus saada haltuunsa näiden maiden laajat siirtomaa-alueet lounaisella Tyynellä merellä. Ensimmäisenä Japanille avautui Ranskan Indo-Kiina, sillä voitetun Vichyn- Ranskan oli pakko tehdä Japanin kanssa sopimus Indo-Kiinan ”yhteisestä puolustuksesta”. Tämä avasi vaivatta Japanille pääsyn aivan Englannin ja Hollannin rikkaille siirtomaaomistuksille sekä Burman ja Siamin välittömään naapuruuteen
Japanin ja Yhdysvaltojen kilpailu
Japani turvasi selustansa solmien 13.4.1941 puolueettomuussopimuksen Venäjän kanssa. Sopimus pysyikin voimassa aivan Japanin kukistumisen lähinnä viime hetkiin saakka.
Ranskassa kärsityn tappion jälkeen 1940 Englannin oli kaikkialla pakko siirtyä defensiiviin saadakseen aikaa varustautumiseen.Tätä väliaikaa Japani käytti hyväkseen ryhtyessään hyökkäykseen.
Japanin pahin kilpailija Tyynellä merellä oli kuitenkin yhdysvallat, joka jo 1898 oli aloittanut siellä tukikohtien hankkimisen ( sinä vuonna Havaiji, Filippiinit, sittemmin myös Midway -saaret ja Guam sekä Wake. Japani oli Tyynen meren länsipuolella ja Yhdysvallat itäpuolella. Yhdysvaltojen varustukset alkoivat pohjoisessa Alaskassa ja päättyivät Panaman maastoon. Yhdysvaltojen ulkominiseri Hull 1940 selitti kolmiliiton merkitsevän yhdysvalloille vihamieliestä asennoitumsita. Jo tammikuussa 1941 Yhdysvaltojen ulkoministeriö ilmoitti, että Japani suunnitteli yllätyshyökkäystä Pearl Harboriin. Vielä marraskuussa 1941 Yhdysaltojen Tokion- ministeri varoitti tilanteen kehityksestä ja ilmoitti Japanin valmistelevan yllättävää hyökkäystoimintaa Yhdysvaltoja vastaan. Japanin hyökkäys 7.12.1941 ei siis missään tapauksessa tullut Yhdysvalloille yllätyksenä. Päin vastoin sitä oli odotettu ja jo vuodesta 1940 alkaen oli ryhdytty varustautumaan valtavin mittasuhtein.
Yhdysvallat joutuvat kahden rintaman sotaan
Samana päivänä 7.12.1941, kun Japani teki hyökkäyksen Pearl Harborin satamaa vastaan, se julisti vanhoja traditioita noudattaen sodan Yhdysvaltoja ja Englantia vastaan.
Seuraavana päivänä Yhdysvallat julisti sodan Japania, Saksaa ja Italiaa vastaan. yhdysvallat olivat siis samalla kertaa joutuneet kahden rintaman sotaan, ja molempia rintamia oli toistaiseksi hoidettava defensiivisesti siksi, kunnes valtakunta olisi valmis siirtymään hyökkäykseen ( offensiiviin) Atlantin rintamalla oli yhdysvallat jo kesällä 1940 ottanut Englannilta vastaan Islannin miehityksen, mutta muissa suhteissa se kävi täällä aluksi sotaa Englannin voimin.
Tyynen meren pääsotanäyttämö oli valtameri: The Pacific Ocean
JAPANI HYÖKKÄÄ TYYNELLÄ MERELLÄ
Pearl Harbor
Marraskuun 29. päivänä 1941 lähti 3-4 japanilaista lentokoneiden tukialusta sekä joukko sukellusveneitä purjehdukselle japanilaisesta sotasatamasta tavoitteenaan 4000 km:n päässä oleva amerikkalainen laivastotukikohta Pearl Harbor (7.12.1941) Havaijilla. Samanaikaisesti olivat japanilaiset tehneet hyökkäyksen myös amerikkalaisten tukikohtien kimppuun Midway saarille ja Manilaan.
Amerikkalaisten tukikohtien valloitus
Midway-saaret ovat 1800 klm Havaijista lounaaseen.
Wake on 3400 km havaijista länsilounaaseen,
Guam mariaanien saaristossa, 5400 km Havaijista, 145 km Japanilaisten omistamasta Saipanin saaresta ja 2500 km Filippiineistä. Kaikki nämä Yhdysvaltojen saaret oliva tärkeimpiä laivasto- ja lentotukikohtia ja niissä oli suhteellisen runsas varusväki. Pearl Harborin jälkeen amerikkalaiset odottivat välitöntä iskua mantereelle ja ryhtyivät vahvistamaan Tyynen meren rannikon puolustusta. Myös Meksikon kanssa tehtiin yhteinen puolustussuunitelma. Mutta Japanin mielenkiinto kohdistui aivan toisaalle: he miehittivät Guam-saaren jo ensimmäisellä viikolla ja kymmenen päivää myöhemmin vallattiin Wake. Näitten lisäksi japanilaiset suuntasivat neljä maihinnousuryhmää toimintaan sodan ensimmäisinä päivinä, niistä yhden pohjois-Borneoon, yhden Malakkaan ja kaksi Filippiinien saarille Luzoniin ja Mindanaolle, yhden kumpaankin.
Taistelu Filippiineistä
Amerikkalinen kenraali MacArthur johti taistelua ja hänen käytettävissään oli amerikkalaisia voimia 19 000 miestä sekä 100 000 miehen vahvuinen paikallisasukkaista koottu armeija ; lentokoneita oli 250. japanilaisten maihinnousu tuli 10. joulukuuta. Amerikkalaiset saivat 22.12. lisävoimia, mutta joulukuun lopulla heidän oli vetäydyttävä Batanin niemimaalle sitkeään puolustustaisteluun. Japanilaisten ratkaisuhyökkäys alkoi 31. 3. 1942 ja huthikuun 9.pnä amerikkalaisten oli antauduttava. Corregidorin saarelle vetäytyneet amerikkalaiset voimat kestivät kuitenkin vielä kuukauden verran kauemmin. Mindanaon saaren japanilaiset valtasivat huhtikuun puolivälissä 1942.
Hongkongin valloitus
Hongkongin kaupunkia puolustivat englantilaiset, kanadalaiset ja intialaiset joukot japanilaisten hyökätessä kaupungin kimppuun mannermaan puolelta. Taistelut alkoivat jo joulukuun 1941 alkupuolella 25.12.
1941 he saivat kaupungin haltuunsa.
Taistelu Malakasta ja Singaporesta
Japanilaiset olivat aikaisemmassa vaiheessa saaneet haltuunsa Ranskan Indo-Kiinan, ja joulukuun 7. päivänä he yllättäen miehittivät myös Indo-Kiinan naapurimaan Siamin. 10. joulukuuta 1941 he onnistuivat Malakan salmessa upottamaan kaksi englantilaista taistelulaivaa (Repulse ja Prince of Wales), jotka olivat tulleet puolustamaan Singaporea. Puolustusta oli laskettu tarvittavan vain niemimaan eteläosiin ja siinä mielessä olivat maan pohjoisosat jääneet avoimiksi. Mutta japanilaisten hyökkäys tuli juuri täältä. Siamia ja Ranskan Indo-Kiinaa tukialueenaan käyttäen japanilaiset raivasivat tietään etelää kohti pitkin tuota 600 km:n pituista niemimaata, jonka eteläkärjessä sijaitsi japanilaisten tavoite täällä: Singapore. Japanilaiset saivat Malakan niemimaalla kosketuksen brittiläiseen Burmaan ja aivan alussa valtasivat Burman puolella eräitä alueita. Syntynyt tilanne sai strategista kantavuutta sen vuoksi, että uhka Burman suunnasta Kiinaan johtavia yhteyksiä vastaan kasvoi huomattavasti ja suuremmat japanilaiset operaatiot täällä saattaisivat täysin katkaista Kiinan yhteydet muihin liittolaisiin.
Singapore antautui japanilaisille 15.2. 1942. ankarien taistelujen jälkeen. Hollannin siirtomaat olivat nyt Japanille käden ulottuvilla ja Intian suuntaan oli avattu ensimmäinen aukko. Singaporen menetys oli vaikea isku liittoutuneille ja vaati nopeita toimenpiteitä.
Taistelut Burmassa
Jo tammikuussa 1942 olivat japanilaiset siirtäneet voimiansa Burman suuntaan ja kuukauden puolivälissä alkoivat siellä sitkeät viidakkotaistelut, jotka kolmen kuukauden kuluttua johtiat tuloksen. japanilaiset valloittivat Rangoonin 8.3.1942 ja saivat siten haltuunsa Burman tien alkupisteen. Toukokuussa 1942 japanilaiset valtasivat myös Mandalayn ja tunkeutuivat vihdoin pohjoisessa aina Kiinan rajoille saakka samoin kuin brittiläisen Intian rajoille lännessä. Varmistaakseen meriyhteydet Burmaan japanilaiset ottivat haltuunsa myös Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmät.
Hollannin Itä-Intian valloitus
joulukuussa 1941 japanilaiset olivat nousset maihin Borneossa ja kuukauden puolivälissä he miehittivät saaren luoteisosan sekä brittiläisen Sarawakin. Seuraavien kuukausien kuluessa japanilaiset ottivat vähin äänin haltuunsa koko Borneon, Celebesin, Timorin, Balin sekä runsaasti pienempiä saaria. Helmikuun loppuun mennessä oli hollantilaisten hallussa tuskin muuta kuin Jaava, jonka puolustuksen he olivatkin keskittäneet päävoimansa. Japanilaiset nousivat kolmessa kohdassa maihin jaavalle n 10 divisioonan voimin. Viikon taistelujen jälken murrettiin hollantilaisten joukkojen vastarinta täysin. Jaava antautui 9.3.1942.
Sumatra antautui toukokuun 1942 aikana, ja sen jälkeen olikin koko Hollannin siirtomaa-alue japanilaisten käsissä ja heidän strateginen tavoitteensa tällä suunnalla saavutettu.
Japanin isku Australian suuntaan
Seuraava isku suuntautui Uutta Quineaa vastaan. Tammikuusta oli englantilaisia linnoituksia vastaan tehty lentohyökkäyksiä, mutta vasta maaliskuun 7. päivää vastaisena yönä suoritettiin maihinnousu. Tämä onnistui japanilaisille, mutta Australian puolustuksen johtoon nimitetty kenraali MacArthur suuntasi voimakkaita amerikkalaisia lentovoimia maihinnousukohtaan ja amerikkalaisten onnistui upottaa parisenkymmentä japanilaista alusta. Japanilaiset eivät saavuttaneet tavoitettaan Port Moresbyä. Se, että japanilaisten Australiaa vastaan suuntaama offensiivi pysähtyi Uudelle Quinealle, johtui kuitenkin pääasiassa siitä, että toukokuussa käydyssä Korallisaarten ilma- ja meritaistelussa japanilaiset kärsivät tavattoman suuria kalustotappioita.
Korallisaarten ilma- ja meritaistelu
Toukokuun 4. päivänä amerikkalaiset havaitsivat japanilaisten maihinnousulaivaston, jonka ilmeisenä päämääränä oli Port Moresby. Tästä kehkeytyi lopulta kahdeksan kuukautta kestänyt taistelu.
7. 8. 1942 tapahtui käänne amerikkalaisten siirtyessä puolustusasemistaan ensimmäiseen hyökkäykseensä Salomonin saaria vastaan Korallimeren taistelussa.
Midwayn taistelu
Samanaikaisesti kun taistelu Korallimerellä vielä jatkui, japanilaiset suuntasivat maihinnousun Midwaysaaria vastaan.. Japanilaiset eivät saaneet tätä saarta amerikkalaisilta voimilta.
Korallisaarten taistelu ja Midwayn saaren taistelu merkitsi Liitoutuneille yhteyksien varmistamista Yhdysvalloista Australiaan.
Myös Intian valtamerellä näyteltiin vähäinen Tyynen meren taisteluihin kytkeytyvä vaihe.
Madagaskarin saarelle nousi toukokuussa maihin englantilainen maihinnousuosasto yrittäen ottaa saaren haltuunsa esääkseen sitä joutumasta japanilaisen käsiin. Ranskalainen varuskunta kuitenkin ryhtyi vastarintaan. Marraskuun 6. päivänä saaren ranskalaiset puolustusvoimat antautuiva
t
LIITTOUTUNEITTEN ENSIMMÄINEN OFFENSIIVI TYYNELLÄ MERELLÄ
Liitoutuneiten priorisointina oli ensin Saksan nujertaminen ja sitten hyökkäys Japania vastaan.
( konferenssi Washingtonissa 1941-1942 vuoden vaihteessa). Ensimmäinen offensiivi tapahtui Tyynellä merellä elokuussa 1942.
Amerikkalaisten maihinnousu Guadalcanalilla
Guadalcanal on suurin Salomonin saarten saarista.ja srateginen Yhdysvaltojen ja Australian välisissä yhteyksissä. Vasta 9.2.1943 Guadalcanal oli amerikkalaisten joukkojen hallussa.
Taistelut Uudella Guinealla
Japanilaiset pitivät hallussaan saarten länsiosia ja liittoutuneet itäosia ennen offensiivia. Syyskuussa 1942 japanilaiset saatiin työnnettyä Laen ja Bunan tienoille ja tilanne oli siten sodan päättymishetkeen asti.
LIITTOUTUNEITTEN SUURHYÖKKÄYS ALKAA
Sotilaallisen tilanteen kehitys 1942- 1943
Siirryttiin asteittain defensiivisesta asettelusta offensiiviseen.
Taistelut keskisellä Tyynellä merellä
19.10.1943 amerikkalaiset hyökkäsivät Gilbertin saaria vastaan, jotka olivat Japanin itäisimpiä tukikohtia Ne valloitettiin saari saarelta ja sitten oli vuorossa Marshall-saaret. ja tämän jälkeen Mariaanit, jossa oli japanilaisten vahvin linnoitus Truk-saarella. Sinne tehtiin hyökkäys helmikuussa 1944. Sitten valloitettiin Saipan ja Guam. Kenrali Nimitz johti keskisen Tyynen meren offensiiveja.
Taistelu Filippiineistä
Liittoutuneet hyökkäsivät Luzonilla, Okinawalla ja Formosalla japanilaisiin tukikohtiin. Kenraali MacArhtur teki maihinnousun Leyten saarelle ja taisteli Filippiinien vesilllä vähentäen strategisesti japanilaisten kalustoa. Mac Arthurilla oli puoli miljoonaa miestä ja japanilaisilla pelkästään Filippiineillä 225 000 miestä. Manila valloitettiin 24.2.1942. ja sitten vähitellen muut Filippiinien saaret.
Maihinnousu Okinawalle
Okinawa sijaitsee Riukiu-saaristossa n 600 km Tokiosta. Siellä oli 100 000 japanilaista ja nämä uhrasivat henkensä puolustaessaan saarta. Amerikkalaisten tappiot 82 päivän taistelussa oli 40 000 miestä.
Amerikkalaiset halusivat sen tukikohdaksi.
He suuntasivat myös 1200 km päässä olevalle Iwojimalle. Hyökkäys alkoi 19. helmikuuta 1944.
Tyynen meren sota oli verinen, varsinkin koska japanilla oli evoluutiopaine hankkia lisää asuinsijaa ja toimentuloa eikä ainoastaan vain sotajalan halut.
Taistelut Kiinasta
Japani oli nyt sulkenut Kiinalta kaikki tiet. Liitoutuneet avasivat suurin ponnistuksin Burman tien, jota myöten materiaalikuljetukset tapahtuivat. Ensimäisinä sotavuosina vallitsi status quo Kiinan ja Japanin välillä, mutta sotavuosina 1944 ja 1945 japanilaiset tekivät hyökkäyksen Tungtingistä Hunaniin ja sen jälkeen Kantoniin ja tuhosivat useita amerikkalaisia tärkeimpiä lentotukikohtia. Helmikuussa 1945 japanilaiset suorittivat uuden hyökkäyksen Etelä-Kiinassa, tarkoituksena oli tällä kertaa saavuttaa yhteys Burmassa ja Indo-Kiinassa oleviin japanilaisiin, mutta se ei onnistunut, sillä kiinalaisten joukkojen onnistui pysäyttää hyökkäys.
Taistelut Burmassa ja Hollannin Intiassa
Taistelu Burman takaisin valloittamiseksi alkoivat jo vuoden 1944 alkupuolella. Koko vuosi 1944 kului englantilaisten ( lordi Monuntbattenin joukkojen) pääsemättä Burman valloituksessa alkua pidemmälle. vasta tammikuussa 1945 hyökkäys pääsi vauhtiin. Toukokuun 1945 alussa englantlaiset valloittivat Rangoonin ja kuukauden loppuun mennessä he saivat koko maasta japanilaiset pois. Keväällä 1945 liittotutuneet ryhtyivät valmistelemaan Hollannin Intian takaisin valloitusta ja se suoritettiin pääasiassa englantilaisten merivoimien tukemana.
Japani antautuu
Kun taistelut Euroopassa olivat päättyneet, voitiin liittoutuneitten merivoimien pääosa siirtää Tyynelle merelle ja ratkaisutaistelu Japania vastaan aloittaa. Maihinousun oli tarkoitus tapahtua 1945 lopulla Kiushun saarella ja kevällä 1946 Hondon saarella Tokion läheisyyteen. jo heinäkuussa 1945 Japani lähetti Venäjän välityksellä liitoutuneille rauhantarjouksen, mutta se ei joutunut käsittelyn alaiseksi. 5.elokuuta 1945 liitoutuneet pudottivat ensimmäisen atomipomminsa Hirsohimaan. Tämän pommin vaikutus oli tuhoisa, sillä ” 60 % kaupungista tuhoutui, 60 000 asukasta kuoli ja 100 000 haavoittui”. (Nämä tiedot olivat vuodelta 1948 julkaistuja!) .
Elokuun 8. päivänä myös Venäjä julisiti sodan Japania vastaan ja sen joukot tunkeutuivat nopeassa tahdissa Mantshuriaan. Seuraavana päivänä amerikkalaiset pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin ja nyt vihdoin Japani antautui. Aseleposopimus astui voimaan elokuun 16. päivänä 1945 sen jälkeen kun Japanin keisari oli antanut kaikille joukoille käskyn lopettaa vihollisuudet. Seuraavan viikon kuluessa kenraali MacArthurin joukot miehittivät Japanin.
Kaaoksesta rauhaan
Ratkaisevat konferenssit
12.2. 1945 Jalta: Stalin, Roosevelt, Churchill, Vasiljevski, Marshall, Brooke, Molotov, Stettinius, Eden. Tässä houkuteltiin Venäjä rikkomaan sopimuksensa Japanin kanssa ja siitä Venäjä saisi palkkioksi aluehyvityksenä etelä-Sahalinin ja Kurilit sekä oikeuden vuokrata Port Athurin kaupungin laivastotukikohdakseen.
San Fransisco
25.4.1945 YK:n perusta luotiin. 26.6.1945 vahvistettiin YK:n säännöt.
Potsdam
17.7.- 2.8. 1945 Stalin, Truman ja Churchill kokoontuvat. Viiden vallan neuvosto. Rauhansopimuksen valmistelu.
Luodaan politiikka maailmanrauhan turvaamiseksi.
KOMMENTTI (osaan A.)
Tästä katsauksesta huomaa, että Burman sijaintinsa takia toimi ”Kiinan henkitorvena” joten suurten kansojen sodat mennen tullen usein käyttivät Burmaa tantereena.
B. MIKÄ ON BURMAN OMA KOHTALONTIE?
Tässä tulee ottaa huomioon alueella tapahtuneita nimenvaihdoksia.
SUOMEN MTV3 julkaisi seuraavan tuoreehkon artikkelin
”Myanmar, eli virallisemmalta nimeltään Myanmarin liitto, tunnettiin vuoteen 1989 asti nimellä Burma. Maata hallitseva sotilasjuntta muutti maan nimen Myanmariksi. Eräät valtiot, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Britannia, sekä osa lehdistöstä, käyttävät valtiosta yhä sen vanhaa nimitystä oppositiojohtaja Aung San Suu Kyin toivomuksesta. Maan entisen pääkaupungin Rangoonin nimi on 18 viime vuoden ajan ollut Yangon. Pääkaupungin aseman Yangon menetti hiljattain Naypyidawin kaupungille.
Myanmarin historiaa
Myanmarin liitto eli Myanmar (burmaksi Myanma) on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian mannerosan suurin valtio. Burman kuningaskunnasta tuli Brittiläisen imperiumin siirtomaa vuonna 1886.
Toisen maailmansodan aikana japanilaiset miehittivät Burman 1942, mutta joutuivat vetäytymään sodan loppupuolella. Sodan myötä burmalaiset näkivät mahdollisuuden itsenäisyyteen ja neuvottelut Aung Sanin johtaman vapausliikkeen AFPFL:n kanssa aloitettiin. Maa itsenäistyi 1948 nimellä Burman liitto, ja kansallissankariksi noussut Aung San murhautettiin.
Kenraali Ne Win kaappasi vallan 1962 ja julisti maan sosialistiseksi sekä eristi sen ulkomaailmalta. 1980-luvun lopulla yleisen tyytymättömyyden, pudonneiden hintojen ja kasvaneen valtionvelan seurauksena maa ajautui vallankumouksen partaalle, kunnes kenraali Saw Maung syrjäytti Ne Winin ja palautti maahan järjestyksen vuonna 1988. Saw Maung muutti sosialistisen puolueen nimen NUP:ksi, joka hävisi selvästi vuonna 1990 järjestetyt vaalit Aung San Suu Kyin Kansalliselle demokratialiitolle (NLD). Demokratialiiton väitettiin saaneen jopa 83 prosenttia äänistä, mutta armeija on estänyt Suu Kyin nousemisen pääministeriksi.
Aung San Suu Kyi on murhatun vapausliikkeen johtajan Aung Sanin tytär.
Sotilashallinto tukahdutti verisesti demokraattisen liikehdinnän. Vuonna 1992 Saw Maung vetäytyi sotilashallinnon johdosta ja hänen tilalleen tuli nykyinen johtaja Than Shwe.Oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi elää kotiarestissa Aung Sanin Britanniassa opiskellut tytär Aung San Suu Kyi sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1991, mutta on ollut kotiarestissa suurimman osan vaalien jälkeisestä ajasta vuosina 1989-1995 ja 2000-2002. Suu Kyi vangittiin jälleen toukokuussa 2003 ja sittemmin hänet on siirretty kotiarestiin, jossa hän elää käytännössä eristyksissä muusta maailmasta. Helmikuussa 2006 sotilasjuntta jatkoi hänen arestiaan vuodella. Suu Kyin tukijat ja demokratiaa sekä ihmisoikeuksia vaativat henkilöt joutuvat usein häirinnän tai vangitsemisen kohteeksi. Suu Kyi toivoo maata kutsuttavan yhä Burmaksi, vaikka maan omankielinen nimi on Myanma, minkä sotilashallinto halusi r-päätteen kanssa myös vieraskieliseen käyttöön.
Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon. Erilaiset etniset vähemmistöryhmät ja kommunistit ovat käyneet sissisotaa maan hallitusta vastaan käytännössä itsenäistymisestä lähtien. 1990-luvulla myös osa demokraattisesta oppositiosta pyrki kaatamaan sotilashallintoa aseellisin keinoin yhteistyössä etnisten sissiryhmien kanssa.
Sotilashallinnon ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjen shanien ja karenien pakkomuutot ovat saaneet kansainvälistä kritiikkiä. Vuonna 1992 noin 200 000 vainottua muslimia pakeni maasta rajan yli Bangladeshiin.Hallitus siirsi pääkaupungin viidakon keskelle. Varhain sunnuntaiaamuma marraskuussa 2005 hallitus ilmoitti pääkaupungin siirtyvän Yangônista (ent. Rangoon) 460 kilometrin päähän viidakon keskelle Naypyidawiin. Virkamiehet saivat kaksi päivää aikaa pakata tavaransa ja muuttaa uuteen pääkaupunkiin. Joidenkin raporttien mukaan siirron tarkka ajankohta johtui astrologiasta. Hallituksen mukaan uusi pääkaupunki on keskeisemmällä paikalla sotilasjuntan yrittäessä vahvistaa asemiaan etnisten ryhmien hallitsemalla pohjoisrajalla. Joidenkin epäilyjen mukaan hallitus halusi siirtää itsensä eristyksiin ja kauas mahdollisilta uhilta. Uutta pääkaupunkia esiteltiin kansainväliselle lehdistölle ensi kertaa maaliskuussa 2007 asevoimien päivän paraatin yhteydessä. 26.09.2007
Asiatietoa BURMASTA.
LÄHDE:
https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/bm.html
LÄHDE:
Burman Kansa on 51 miljoonaa.http://fi.wikipedia.org/wiki/MyanmarSuomennosta lähteestä The Ongoing Military Junta Offensive Against Civilians in Eastern BurmaPartner: Peace Way Foundation (Burma Issues) (www.witness.org/shootonsight) . Act Now to demand change for the people of Burma! Burma Issues.
Learn more about our work with Burma Issues. http://www.witness.org/index.php?option=com_
rightsalert&Itemid=178&task=view&alert_id=53
Suom. Entä sitten elokuusta 2007 alkaen . Burmassa on ensin ollut rauhallisia protesteja Burman munkkien, aktivistien ja siviiliväestön taholta kaikenlaista vallan väärinkäyttöä vastaan ja repressaalioita vastaan.Mutta 26.9.2007 Burman militäärijuntta vastasi rauhalliseen mielenosoitukseen väkivallalla. Tuhansia protestiin osallistuneita on otettu vangiksi ja kuljetettu jonnekin Itä-Burmassa. ( Norjaan paennut kertoi tuhansia surmatun). Burnan hallitus ei kykene asettamaan etnisille heimoilleen mitään turvallisia rajoja ja niin yli 3000 kylää on kymmenessä vuodessa tyhjentynyt paikallisista asukkaistaan: miltei yksi kylä päivässä lähtee evakkoon. Burman sotilasjuntan virkamiehistö tulittaa kyliä, ryöstää ja polttaa taloja maan tasalle, tuhoaa viljapeltoja ja tyrehdyttää yhteiskuntien elinkeinomahdollisuuskia. Jopa on burmalaisia sotilaita käsketty ampua siviilejä suoralta kädeltä. Yli puolimiljoonaa kotiseudultaan poispakotettua on epävarmoisa olosuhteissa itäisen Burman alueella ja viimeisimissä offensiiveissä on joukko kasvanut yli 30 000 henkilöllä. Ne, joita Burman armeija on ottanut kiinni, ovat vaarassa joutua pakkotyöleireille, pakkosotaväkeen, kidutuksiin, raiskauksiin ja teloituksiin. Muut eivät uskalla palata kotiseudulle miinavaaran takia, sillä niitä asetettiin heidän lähdettyään pakoon. Kodeita karkoitetut asustavat viidakoissa leireillä, mitä vaikeimmsia elämänolosuhteissa mitä nyt tämän hetken maailman kriiseistä löytyy. Pitkittyneenä tilanne destabilisoi Burman ja naapurivaltioittenkin olosuhteet . Kasvava pakolaistulva on naapurimaille rasite. Lisäksi aluepolitiikan ongelmiin kuuluu HIV/AIDS epidemiat ja muut sairaudet, joita sitten yhteiskuntiin tulee samalla. Kansainvälinen huomio tilanteeseen voisi saada tällaiset ihmisoikeuksien rikkomiset asettumaan ja riittävä humanitäärinenkin apu voisi päästä perille, poliittisia ratkaisuja voitaisiin löytää ja etnisten minoriteettien ja maan suuren kansan siirtäminen demokratian piiriin mahdollistuisi.
L Bright koonnut, siteerannut ja suomentanut 11.2.2008 17:10
Jatkuu—Toukokuu 2008 Burma tulvakatastrofin jälkitilassa.
Lähdetietoja Burmasta.(1)
Leabright's Blog 