Vanhatsuomalaiset laulut
Old Finnish Songs. Songs for the Fatherland
Kirjoitan muistiin vanhasta laulu ja nuottikirjasta sen II jaksosta. Kirjassa on lauluja ainakin 279, mutta kannet ovat kadonneet ja sivut alkavat jo murentua, joten täydennän joitain säkeitä nyky Suomen netistä http://www.phpoint.fi/ulrikaj/bookshelf/koululauluja2.htm –mutta jos minulla on vanhempi versio, asetan vanhemman version, ettei vanhat sanat unohdu. Kirja on pööit minun isäni käyttämä. Puolustusvoimien marssilaulujen sanoja on modernisoitu, mutta otan esiin näitä aiempia sanoja, jotka minulle oikeastaan ovat tutuimmat, koska niillä laulettiin minun nuoruudessani. Tämä kirja on vanhempi kuin minun aikaiseni koulun laulukirjat, kuten sisällöstä voi nähdä. 4.6.08 (päivitys 7.12. 2016)
Alkuosa kirjasta puuttu
I. Hengellisiä lauluj
Laulut 14- 40) (sivut 13-36)
II. LAULUJA ISÄNMAASTA 8kirjan otsikko sivulla 39 ( Laulut 41- 78) (s.37-88)
III. LAULUJA HEIMOKANSOISTA JA VIERAUSTA MAIST
(laulut 79-90) (ss. 89- 104)
IV. LAULUJA LUONNOSTA. Laulut 91-136),( ss.104-154)
V. TYÖN LAULUJA
(Laulut 137-163) (ss.155- 182)
VI. LEIKKI- JA URHEILULAULUJA
(Laulut 164-213) (ss. 183- 234)
VII. LEPOHETKEN LAULUJA
(Laulut 214-259) 8ss. 235-259)
VIII. KOTONA JA KOULUSSA
(Laulut 241-268) (ss.260-290- loppu osa kirjasta puuttuu)
Kirjoitan muistiin Isänmaata koskevat lalut
*Laulu 41. MAAMME
*Laulu 42. SUOMEN LAULU ( S. 38).
Laulu 43. ISÄNMAAN KASVOT ( S. 39-40).
Laulu 44. OI KALLIS SUOMENMAA ( S. 40-41).
Laulu 45. LIPPULAULU ( S. 42-43)
Laulu 46. MEIDÄN MAA ( S. 44).
*Laulu 47. MAA HÄDÄSSÄ.( S 45- 7)
Laulu 48. SYNNYINMAAMME. (S 47-8)
Laulu 49. JUHANNUSLAULU ( S. 53-4).
Laulu 50. KAUNIS OLET SYNNYINMAA.(S. 49-50)
*Laulu 51. ATEENALAISTEN LAULU (S. 54-5)
Laulu 52. SANKARILAULU ( S. 52- 54).
*Laulu 53. VALA (S. 54)
Laulu 54. MUISTON SEPPEL IKUINEN.( S. 55)
*Laulu 55. PORILAISTEN MARSSI (S 56-57)
Laulu 56. SUOMALAISEN RATSUVÄEN MARSSI 30-VUOTISESSA SODASSA.(S. 57-59)
*Laulu 57. SOTILASPOIKA. (S. 60-62).
Laulu 58. ARVON MEKIN ANSAITSEMME ( S. 62-63).
Laulu 59. SYNNYINMAAN LAULU ( s. 63)
*Laulu 61. OI, TERVE POHJOLA.(S 65)
*Laulu 62. HÄMÄLÄISTEN LAULU. ( S. 66)
Laulu 63. HÄMEEN LAULU ( S. 67)
*Laulu 64. KARJALAISTEN LAULU ( S. 67-8)
*Laulu 65. KAUNIS KARJALA ( S. 69-70)
Laulu 66. KARJALAN MAA ( S. 70-71)
*Laulu 67. KARJALAN TERMÄSILLÄ ( S 72-73)
Laulu 68. KARJALAN KUNNAILLA. ( S. 73)
*Laulu 69. SAVOLAISEN LAULU (S. 74- 75)
Laulu 70. VAASAN MARSSI ( s. 75-76)
Laulu 71 .VILPPULAN URHOJEN MUISTOLLE ( S. 76-78)
*Laulu 72. KOTIKANSALLEIN POHJANMAAN LAULU ( S 79-80 )
*Laulu 73. NÄLKÄMAAN LAULU ( S. 81-82)
*Laulu 74. UUSMAALAISTEN LAULU (S. 82-83).
*Laulu 75. VARSINAIS-SUOMI ( S. 84)
*Laulu 76. VARSINAISSUOMALAISTEN LAULU ( S. 85)
*Laulu 77. SATAKUNNAN LAULU (S. 86)
Laulu 78. KESKI-SUOMEN KOTISEUTULAULU (S. 87)
*Laulu 41. MAAMME. Sävel F. Pacius.Sanat J.L. Runeberg, suomennos.
1.Oi maamme Suomi synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis, isien!
2. Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel´ lempemme saa nousemaan,
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeimman kaiun saa.
HUOM. Runebergin sanat ovat pidemmät, muTta yleisenä juhlalauluna lauletaan vain kaksi säkeistöä:
Maamme [J.L. Runeberg. Suom. Paavo Cajander, Julius Krohn. Lähde Helsingin kaupunki. Ensiesitys 13.5.1848 Floran päivän juhlassa Kumtähden kentällä Helsingissä Toukolan kaupunginosassa.]
1. Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!
2. On maamme köyhä, siksi jää,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyllä hylkäjää,
mut meille kallein maa on tää,
sen salot, saaret, manteret,
ne meist on kultaiset.
3. Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht’yömme, kesät kirkkahat,
kaikk’ kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen.
4. Täss auroin, miekoin, miettehin
isämme sotivat,
kun päivä piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
täss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.
5. Tään kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla näläntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja kärsimykset sen?
6. Täss on sen veri virrannut
hyväksi meidänkin,
täss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.
7. Tääll’ olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mikä tulkohon,
maa isänmaa se meillä on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mikä kalliimpaa?
8. Ja tässä, täss’ on tämä maa,
sen näkee silmämme.
me kättä voimme ojentaa
ja vettä rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss’ on se,
maa armas isäimme.
9. Jos loistoon meitä saatettais
vaikk’ kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan tärkein riemun sielu sais,
ois tähän köyhään kotihin
halumme kuitenkin.
10. Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatjärvinen
miss’ elämämme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnes tyytyen,
vapaa ja iloinen.
11. Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa,
viel lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.
Laulu 42. Suomen laulu. ( s. 38)
Sävel F Pacius. Sanat Emil von Qvanten. (1827-1903)
Kuule, kuinka soitto kaikuu
Väinön kanteleesta raikuu!
,: Laulu Suomen on! :,:
Kuule, hongat huokaileepi,
kuule, kosket pauhaileepi!
:,: Laulu Suomen on! :,:
Kaikkialla ääni kaikuu,
kaikkialla kielet raikuu.
:,: Laulu Suomen on! :,:
Sydäntä jos suotu sulle,
murheess’, ilossakin kuule
:,: Suomen laulua! :,:
Laulu 43. Isänmaan kasvot ( s. 39-40).
Sävel Yrjö Kilpinen. Sanat VA Koskenniemi.
Sun kasvois eessä, Suomenmaa,
on isät astuneet.
Nyt missä vilja aaltoaa,
se kertoo heidän kunniaa.
He ovat uskoin kyntäneet
ja toivoin kylväneet.
Ja missä isät astuivat,
käy siitä meidän tie.
Ja polvet kerran nousevat,
sun eessäs valan toistavat;
mik´ikään kohtalomme lie,
se kasvois eteen vie.
Oi Suomi sinijärvien
ja kesäin valkeain,
suot meille kodin armaisen
ja haudan alla turpehen.
Sun eestäs kaikki uskaltain,
se onnemme on vain!
Sun kukoistukses kuorestaan
on käynyt kukkahan!
Sun lastes lempi voimassaan
sen kantaa valoon, kunniaan.
Soi laulu Suomen vapahan,
soi ajast´aikahan!
Laulu 44. Oi, kallis Suomenmaa. ( s. 40-41)
Sävel Kansanmarssi 1700-luvulta. Sanat Heikki Klemetti.
Oi kallis Suomenmaa,
sun koskiesi kuohuja,
honkiesi huminaa suo mun kuunnella
kunnes hetki lähtöni lyö!
Ei toista armaampaa voi maailmasta löytää kuin
tämä köyhä kotimaa,
jonka kauniiks on kasvatellut
taattojemme työ.
Korpees raivio, kultavainio
raatain luoda nyt meidän vuoro on.
Sulle tahdomme suoda kaikkemme,
puolestas seistä saakka kuolohon
Oi Suomi synnyinmaa,
suo helmahas sun poikasi
onnellisna nukahtaa, kun hän henkensä
halvan sulle antanut on!
Ei muuta kunniaa kuin kuulla kummultansa
sun kuusiesi kuiskinaa,
kun sä kätkenyt olet hänet
viime lepohon.
Laulu 45. Lippulaulu (s. 42-43)
Sävel Yrjö Kilpinen. Sanat VA Koskenniemi.
Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
Sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Kuin taivas ja hanki Suomen
on värisi puhtahat.
Sinä hulmullas mielemme nostat
ja kotimme korotat.
Isät, veljet verellään
vihki sinut viiriksi vapaan maan.
Ilomiellä sun jäljessäs käymme
teit´isäin astumaan.
Sun on kunnias kunniamme,
sinun voimasi voimamme on.
Sinun kanssasi onnemme jaamme
ja iskut kohtalon.
Siniristilippumme,
sulle valan vannomme kallihin;
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.
Laulu 46. Meidän maa. ( s. 44)
Sävel Armas Maasalo. Sanat Valter Juva = Valter Henrik Juvelius, 1865-1922.
Niin meidän on tää meidän maa,
min’ harjanteilla me näämme,
nuo kylät, nuo vainiot, rannat, veet,
nuo metsäin siintävät taipaleet,
:,: tää kirkas yö yli päämme. :,:
Se on untemme maa, se on riemumme maa,
mi on liittynyt elämäämme,
miss’ usein, kun myrsky jo meidät kaas’,
nous’ toivo ja nosteli lippua taas; –
:,: se on Suomi, min suojaksi jäämme. :,:
Laulu 47. Maa hädässä. (s 45- 7)
Sävel Toivo Kuula. Sanat Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926.
Vapaa syntyi Suomen kansa, muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa korven kansa valtas meille vapaan maan.
Väinämöisen laulun laine vyöryy kautta maailman,
taipuu aine, nousee maine maasta hengen voittoisan.
Vaikka tuiskii talvi lunta, paljon painuu alle jään,
näkee unta kansakunta oikeasta itsestään.
Uusko uhkaa Suomen surma? Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma taikka hurma, kaikki yhteen kuulutaan.
Tuima tääll’ on kehto, hauta, sankka saartaa Pohjan yö.
Tääll’ ei auta miekka, rauta, auttaa aatos, tarmo, työ.
Laulu 48. Synnyinmaamme. (s. 47-8)
Sanat R. Nordraak. Sävel on Norjan kansallislaulun.
Suomi armas, synnyinmaamme,
tuhatjärvinen!
Sulta kehdon, kodon saamme,
haudan rauhaisen.
Kallis, kallis meille aina
köyhä niememme,
kankahias kultamaina
varsin lemmimme,
kankahias kultamaina,
kultamaina lemmimme.
Taas kun uhkaa pilvi musta
peittää meidän maat,
mistä voimaa, uskallusta,
suomalainen, saat?
Luojaas luota, kuolon yöhön
viel´ ei kansas jää,
lailla isäin tartu työhön,
nosta pystyyn pää!
Lailla isäin tartu työhön,
nosta, nosta pystyyn pää!
Laulu 49. Juhannuslaulu (s. 53-4).
Sävel Ilmari Krohn. sanat Hilja Haahti.
Kansa Suomen sotimaan
tähden kalliin kotimaan!
Sodi hengen hehkuvoimin,
toivon töin ja tarmotoimin,
oman kielen kilpi nosta,
auta heikot ahdingosta!
Vaikka myrsky riehukoon,
puhdas lippu liehukoon!
Vaan sä kesken taistotyös
vieno kuiske kuule myös:
rauhan viitta, valon voitto,
juhannuksen juhlakoitto
sydänkielet hellät soimaan,
hyvä henki valtavoimaan!
Herra silloin avun tuo,
Herra voiton lehvät suo.
Silloin siintää aika uus,
Suomen päivän ihanuus,
ehjenevät entishaavat,
kukat terän täyden saavat.
Uusi laulu, uusi lempi,
suvijuhla suloisempi.
Kohti päivää koittavaa,
Herra , siunaa synnyinmaa!
Laulu 50. Kaunis olet synnyinmaa
(s. 49-50) Sävel KA Hermann. Sanat: suomennos Virosta.
M. Weske. Ilus oled isamaa
Nouse tuonne kunnahille,
katso maatas kaunista,
silmäele laakson pohjaan
nurmen kukkaloistetta;
näet, kuinka laine huuhtoo
laakson rantaa vihantaa,
Siispä huuda alas laaksoon:
Kaunis olet synnyinmaa!
Katso runsas ruis kuin huojuu,
rikkautta uhkuaa,
heelmäpuill´on oksat täynnä
antimia kauniita,
kukkatarhat, nurmipellot
metisinä lemuaa;
siispä huuda yli peltoin:
Kaunis olet synnyinmaa!
Näätkös tuolla lehdikossa,
karjan ilonpitoa?
Vesakosta tuolta kuulet
paimentorven soittoa.
Päivä paista taivahalta,
maamme valon loiston saa;
Siispä huuda taivaan puoleen:
Kaunis olet synnyinmaa!
Laulu 51. Ateenalaisten laulu (s. 54-5)
Sävel Jean Sibelius. sanat Viktor Rydberg. Suom. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926. Maanpuolustuskorkeakoulun perustutkinto-osaston perinnemarssi.
Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä
urhona kaadut
Taistellen puolesta maas,
puolesta heimosikin.
Hehkuvin mielin puoltaan nouse
syntymämaatas!
Riemuiten, lastesi vuoks,
uhriksi henkesi suo!
Eespäin voittohon siis, te sankarit
vahvat ja nuoret!
Väistymys mielistä pois,
pelvosta tunnetta ei!
Joukon maine mustuvi aina kun
vimmassa taiston
nuorien eessä sä vaan
vanhuksen kuolevan näät.
Nuorukaiselle kuolla kuuluu,
kun hällä vielä
kutrissa tuoksuavat
nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea
aina hän olkoon;
Taistossa kaatuen hän
kaunis on kuolossa myös!
Laulu 52. Sankarilaulu ( s. 52- 54).
Sävel Robert Kajanus. sanat PJ Hannikainen. Suomen sotilaan lauluja. 1933. Neljäs painos. Koonnut Sotilaspoika. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
Ylös taistoon nyt, Suomen mies,
nyt taistoon ja voittohon!
Pois väkivallan, vainon ies, pois!
Nyt hetki lyönyt on:
Nyt on valjennut uuden aamun koi
ja vapauden kellot soi!
Viel´entisurhojen henki
se meihin voimaa luo,
ja sankarten se mainehen
myös meidän voittaa suo!
Niin taistoon käy Suomen mies,
kun kutsuupi synnyinmaa;
Ei väkivallan, vainon ies
meitä enää sortaa saa!
Nyt on valjennut uuden aamun koi,
nyt vapauden kellot soi!
Meiss´ entisurhojen henki
on vielä voimassaan
ja sankarten
se mainehen
saa kauas kulkemaan!
Laulu 53. Vala ( s 54)
Sävel: Alkuaan unkarilainen. Sanat: Suomennettu unkarista. Julius (Leopold Fredrik) Krohn = Suonio, 1835-1888)
Kuullos pyhä vala,
kallis Suomenmaa:
Sinuun koskea ei
väkivalta saa!
Sua suojelemme,
verin varjelemme.
Ollos huoleton,
poikas valveill’ on!
Kuullos pyhä vala,
kallis Suomenmaa:
sinuun koskea ei
väkivalta saa!
Kallios ei horju,
vaaras poies torjuu.
Ollos huoleton,
poikas valveill’ on!
Laulu 54. Muiton seppel ikuinen (s. 55)
Sävel J Aavik. Sanat Aksel Kallas. Suomeksi mukaillut Aukusti Simelius.
Muiston seppel ikuinen taiston kenttään kaatuneille,
vuoksi ylhäin aatteiden murtuneille, maatuneille.
Aatteen pyhän palkka on muiston seppel kuoloton.
Muiston seppel ikuinen sydämille kylmenneille,
jotka vuoksi rakkauden sortuneet on sotateille.
Kruunu heille valmis on, muiston seppel kuoloton.
Muiston seppel ikuinen veljillemme kaatuneille,
jotka innon hehkuen uhrillaan toi onnen meille.
Kummuillensa heillä on muiston seppel kuoloton.
Muiston seppel ikuinen maansa eestä kaatuneille
katkojille kahleiden vapautemme sankareille.
Kiitoksemme heille on muiston seppel kuoloton.
Laulu 55. Porilaisten marssi (s. 56-57)
Sävel(?). Sanat:J.L. Runeberg. Suom. Heikki Klemetti.
Tasavallan Presidentin seremoniamarssi ja Puolustusvoimiemme kunniamarssi.
Alun perin Turun tarkka-ampujapataljoonan kunniamarssi.
Pojat, kansan urhokkaan,
mi Puolan, Lützin, Leipzigin
ja Narvan mailla vertaan vuoti,
viel’ on Suomi voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.
Pois, pois rauhan toimi jää!
Jo tulta kohta kalpa lyö
ja vinkuen taas lentää luoti,
joukkoon kaikki yhtykää,
meit’ entisajan sankarhenget tervehtää.
Kauniina välkkyy muisto urhojemme,
kuolossa mekin vasta kalpenemme.
Eespäin rohkeasti vaan,
ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan!
Uljaana taistolippu liehu,
voitosta voittohon sä vielä meitä viet!
Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,
saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!
Laulu 56. Suomalaisen ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa
(s. 57-59) Sävel (?). sanat Z. Topelius. Suom. Yrjö Veijola.
On Pohjolan hangissa meill´isänmaa,
sen rannalla lietemme loimuta saa!
Käs´säilöjä käyttäiss´ on varttunut siel´
on kunniall´, uskolle hehkunut miel´.
Ja ratsuamme Nevan vuossa juotettihin,
se ui kuni häihin yli Veikselinkin,
se kalpamme kostavan Reinille toi
ja Tonavasta keisarin maljan se joi.
Kun raunion, tuhkan yl´ lennetähän,
niin kaviotpa loimun luo säihkyävän!
Jok´isku se välkkyy kuin aamun koi,
ja vapauden puolesta säilämme soi.
Jok´isku se välkkyy kuin aamunkoi,
ja vapauden puolesta säilämme soi!
Laulu 57. Sotilaispoika (s. 60-62).
Sävel F. Pacius. Sanat JL Runeberg.
Suom. Otto Manninen, 1872-1950.
Sotilaskotiliiton kunniamarssi.
Mun isä´n oli sotamies ja nuori kauniskin.
Jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin.
Tiens´aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan hän
kylmää,nälkää, haavojaan,
mun isän armahin.
Ma lapsi olin kun hän läks´,
kun loppui rauha maan,
mut uljasta en käyntiään,
unhoita milloinkaan:
Ma muistan hattuns töyhtöineen,
muotonsa ahavoituneen
ja kulmakarvat varjoineen,
ne muistan ainiaan.
Mä köyhä olen orpo nyt,
syön leipää vierahan,
ma turvan, kodin kadotin
kans isävainajan,
vaan vaikertaako huolisin;
korkeemmaks aina kasvankin
ma poika kelpo sankarin
en jouda hukkahan.
Kun viisitoista vuotta vaan
ma kerran täyttää saan
samaanpa käyn mä taisteluun
ja nälkään kuolemaan.
miss ankarimmin luodit soi,
taajimmin tulta salamoi,
en sinne käymätt olla voi
teit´ isäin astumaan.
Laulu 58. Arvon mekin ansaitsemme ( s. 62-63).
Suomalainen kansansävelmä. Sanat J Juteini.
Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaikk´ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa.
Laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle.
Lal- lalalala
Lal-lalla
Lal-lalla
Lal-lalla
Lal-lalalala
Lal-lalla
Lal-lallaa.
Suomen poika puolestansa
tunnetaan jo jaloksi.
Korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloksi.
Hän on rakas, rauhallinen,
mies sodassa miehuullinen.
(Lal -lalalala, jne)
Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset
Hall´ ei pysty harmaa näihin,
näit´ ei pure pakkaset.
Luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä
(Lal -lalalala, jne).
Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria.
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia.
Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty
(Lal-lalalala, jne)
Laulu 59. Synnyinmaan laulu ( s. 63)
Sävel C. Hansen. Mukaillut M.K.
On maista kaikista sittenkin
tää synnyinmaa kaikkein rakkahin.
Vie minne tiesi,
sen tuttu liesi
on lämpöisin.
Voi kuin on kaunihit järvet sen
ja kosket kuohuissa pauhaten!
Sen pilven väikky
ja lähteen läikky
ja taivas sen!
Ja vaarat, korkeat kuusikot,
ja koivumetsät ja kalliot,
sen pohjanpalot
ja tähtein valot
ja kuutamot!
Ma lemmin kieltä ja kansaa sen,
ja heikot voimani uhraten
teen työtä siellä
ma intomiellä
ja riemuiten.
Laulu 60. Synnyinmaa ( s. 64)
Ranskalainen kansansävelmä. Sanat mukaeli K. S.
Niin tuttu Suomenlahden ranta ja meren kylmä kosketus
kuin missä Pohjanlahden santa tai kaakon ilman ankaruus
Se on se maa, mun synnyinmaan´miss kerran kiikkui kehton´.
Laulakaamme nyt ja aina
se armahin on kotimaa, se maa.
Sen metsät tummat, korvet jylhät, nuo hohtohanget, tähtiyöt,
ja järvein loiske, vuoret jylhät, maa vehryt, koivut valkovyöt.
Se on se maa, mun synnyinmaan´miss kerran kiikkui kehton´.
Laulakaamme nyt ja aina
se armahin on kotimaa, se maa.
Mut kansa jäykkä itsepäinen, niin rehti, uljas, kestävä!
On alla kuoren kylmän, jäisen sen lämpö kirkas, syttyvä.
Se on se maa, mun synnyinmaan´miss kerran kiikkui kehton´.
Laulakaamme nyt ja aina
se armahin on kotimaa, se maa.
Kas täällä kylvi kultaviljan mies mustaan maahan siunaten.
Ne vaipui vainot vasta hiljan ja taipui kalvat taistojen.
Se on se maa, mun synnyinmaan´´, miss kerran kiikkui kehton´.
Laulakaamme nyt ja aina,
se armahin on, kotimaa , se maa
Laulu 61. Oi, terve Pohjola! (s 65)
Sävel B.H. Crusell. Fredrik Bernhard Cöster, 1797-1878. Hell dig du höga Nord, 1835. Muk. Antti Rahkonen
Oi terve, Pohjola, Isäimme onnela!
:,: Voimamme,
Henkemme,
Me sulle uhroamme. :,:
Terve, terve, terve, Sa Suomenmaa!
Oi terve vapaus, Sä kansain onnela!
:,: Eipä ken
Orjuuteen
Voi syöstä poikiamme. :,:
Terve, terve, terve, Sa Suomenmaa!
Laulu 62. Hämäläisten laulu (s. 66)
Saksalaisen kansansävelmän mukaan. Hämäläisistä kansansävelmäaiheista sov. Martti Hela, 1890-1965. J.H. Erkko = Juhana Heikki (Johan Henrik) Erkko, 1849-1906.
On mulle Suomi suloisin,
Vaan Häme siitä kallihin
Sen tuskin tiedän vertaista,
Niin kaunista, niin herttaista,
Kuin kulta Hämeen maa!
Lempeitä laaksoin lehtoja,
Ja lintuin laulupuistoja
Ja marjaisia kankaitaan
En unhoittaa voi milloinkaan.
Oi Hämeen kallis maa!
Oi Hämeen pellot viljavat,
Ja kasket kullan loistavat
Ja tuhannet sen tuomistot,
Sen niityt, norot, varjostot,
Ei maata vertaistaan!
Ei impee missään rakkaampaa,
ei siveempää , ei jalompaa,
kuin Hämeen valkotukkainen,
tuo sinisilmä neitonen,
on rusoposkinen.
Ja kansaa kussa löytänen
Niin jäykkää kuin on Hämehen,
niin vakavaa mi auraltaan,
Ei suotta siirry milloinkaan,
halveksi säätyään.
Jos miestä missä tarvitaan,
Maan eestä vaikka kaatumaan,
Niin uljaita on urhoja,
On järkeä, on kuntoa,
Jos toimeen tartutaan.
Laulu 63. Hämeen laulu ( s. 67)
Sävel Armas Maasalo. Sanat Lauri .
Me saimme suuren Hämeen maan,
me saimme Suomen rintamaan!
Haat helkkyvät, veet välkkyvät,
maat, metsät lauhat, lempeät,
me saimme kauniin maan!
Isämme sen on viljelleet,
sen eestä kerran kaatuneet,
ken jousellaan, ken aurallaan.
Me käymme heidän hautojaan,
me saimme pyhän maan.
Se maa, se meitä odottaa,
ken kuulis ei sen kutsuntaa
ja rientäis riemuin kaatumaan,
ken jousellaan, ken aurallaan,
kun vaatii pyhä maa.
Laulu 64. Karjalaisten laulu ( s. 67-8)
Sävel Sanat Pekka Juhani Hannikainen, 1854-1924.
Suloisessa Suomessamme
Oisko maata armaampaa,
Kuin on kaunis Karjalamme,
Laulun laaja kotimaa!
:,: Lauluna sen kosket kuohuu,
Järven aallot loiskuaa,
Säveleitä salot huokuu,
Ikihongat humajaa. :,:
Ei oo meillä rikkautta
Eikä maamme viljavaa;
Vaan on laulun runsautta
Kylvämättä kasvavaa;
:,: Sit’ ei pane Idän halla
Eikä Pohjan pakkaset,
Se ei sorru sortamalla,
Sitä ei lyö rakehet. :,:
Konsa vaino Suomeamme
Kovin kourin koettelee,
Silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee;
:,: Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen taas sarastaa,
Silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa! :,:
Laulu 65. Kaunis Karjala (s. 69-70)
Marssisävelmä 1790-luvulta. Sanat Elli Hällström, 1873-1955.
Puolustusvoimien perinnemarssi ja Pohjois-Karjalan Prikaatin kunniamarssi.
Kaunis Karjala, isiemme maa,
työhön, jaloon taisteluun
sun poikajoukkos’ saa.
Henkemme uhratkaamme,
kansamme ja synnyinmaamme
onni ja vapaus kun vaativat vaan.
– Työhön, työhön, nuoret sotijat,
taistoon, taistoon, miehet uljahat,
nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko Karjalan maan!
Into nuorekas, käsi voimakas.
Usko vahva oikeuteen meidät voittoon vie.
Herraan me luottakaamme,
Häneltä me voiton saamme,
vääryyttä vastahan käy taistomme tie.
– Työhön, työhön j.n.e.
Jos on osa se, että kaadumme
taistelussa oman maan ja kansan puolesta,
sankarikuolemamme
todistavat maailmalle:
Kuntoa vieläkin on Karjalassa.
– Työhön, työhön nuoret sotijat.
taistoon, taistoon mielet uljahat,
nyt vapaan Suomen uusi huomen
loistaa jo yli koko Karjalan maan!
Laulu 66. Karjalan maa (s. 70-71)
Sävel Heikki Klemetti. Sanat Heikki Klemetti.
Karjalan maa, syntymämaa!
Elämän, kuoleman sulle me suomme,
orjuuden yltäsi vielä me luomme!
Maa polo, armas,
ei petä sua poikasi,
kuoloon kiusattua!
Karjalan maa, meit´odottaa!
Äidit ja siskot itkevi illoin;
kostaja, kuulutko mierolta milloin?
Maa polo, armas,
ei petä sua poikasi,
kuoloon kiusattua.
Karjalan maa, toivomme maa!
Vielä sen vaarat, kontiokorvet
riemuiten vastaa kun soi sotatorvet!
Maa polo, armas,
ei petä sua poikasi,
kuoloon kiusattua.
Ei kotimaa sortua saa!
Nouseva on joka Karjalan miesi,
kunneka taas oma on kotiliesi!
Maa polo armas,
ei petä sua poikasi,
kuoloon kiusattua.
Laulu 67. Karjalan termäsillä ( s. 72-73)
Sävel Oskar Merikanto. Sanat Mätti Väisänen ja
I. Marttinen Iivo Martinov 1870-1934.
Karjalan termäsill’ kun lapsena leikin,
kyykkiä, keiloja kisaellen,
maailman tieni jos minne mun veikin,
niin kotoisia kunnaita unhota en.
:,: Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
mä uskon voittoon oikeuteni. :,:
Täällä on taattoni, maammoni maja,
kultaista kotia en unhoittaa voi!
Purojen partailla viikate vilski,
rannoilla nuotio lieskoja loi.
Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
mä uskon uutehen onneeni.
Täällä on Väinämön virsien juuret,
Täällä on lieskunut Ilmarin lies.
Meill’ ovat jääneet ne aartehet suuret,
ne kertoa hengen voimasta ties!
Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
sun kuustesi huminass’ on hautani.
Kotimme kallis ja vapaus kansan
ihmisen armaimmat aartehet on.
Karjalan lapsi, ne säilytä, suojaa,
turvaksi niitten käy taistelohon!
Synnyinmaalleni mun kuuluu lauluni,
sä säilytä mielesi, kielesi!
Laulu 68. Karjalan kunnailla . ( s. 73)
Suomalainen kansansävelmä.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on.
Vie sinne mun kaiho pohjaton.
Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synkkäin metsies aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu,
käki kukkuu siellä ja kevät on.
Vie sinne mun kaiho pohjaton.
Laulu 69. Savolaisten laulu (s. 74- 75)
Sävel K. Collan. A. Oksanen = Karl August Engelbrekt
Ahlqvist, 1826-1889.
Mun muistuu mieleheni nyt
Suloinen Savonmaa.
:,: Sen kansa kaikki kärsinyt
Ja onnehensa tyytynyt,
Tää armas, kallis maa! :,:
Jos kielin voisi kertoa
Näkönsä vanhat puut, ,:
Ja meidän vaarat virkkoa
Ja meidän laaksot lausua,
Sanella salmensuut; :,:
Niin niistäpä useampi
Hyv’ ois todistamaan: :,:
“Täss’ Savon joukko tappeli,
ja joka kynsi kylmeni
edestä Suomenmaan!” :,:
Siis maat’ en muuta tietää voi
Savoa kalliimpaa,
:,: Ja mulle ei mikään niin soi
Kaikesta, minkä Luoja loi,
Kuin: “armas Savonmaa!”
Laulu 70. Vaasan marssi ( s. 75-76)
Sävel K. Collan. Sanat Z. Topelius. Suomentanut Alpo Noponen.
Miss´laaja aukee Pohjanmaa,
veet merten, virtain vaahtoaa,
me siellä maassa hallojen
niin kasvoimme kuin kuuset sen:
ei niitä sää voi säikyttää,
ei kuihtumaan saa talvetkaan,
ei puute kurjuus korpimaan
Kuin aallot järvein tuhanten
käy rannoillamme yhtehen,
niin liittohon myös meidät saa
sun nimes, kallis synnyinmaa.
Jos vainomies sun sulkis ties,
niin kuolemaan me taistellaan
kuin Vaasn urhot aikanaan.
Et turvatta sa, Suomi jää,
on vankka pohjas ranta tää,
ja muuris meidän olla suo,
jot´eivät myrskyt maahan luo.
Pois unteluus ja hervakkuus!
Niin onnehen maan pohjaisen
vie kunto, työ sen poikien.
Laulu 71.Vilppulan urhojen muistolle ( s. 76-78)
Sävel Heikki Klemetti.( Koskee aikaa 1918)
Kytösavun aukeilla mailla on kansa,
mi aina on vaalinut vapauttansa.
Vannoivat näin pojat urheat siellä:
:,: Orjuus pois! Taikka menköön henki,
niinkuin mennyt on isienki
Kunnia kuolla on vapauden tiellä!
Tää vala on murtumaton.:,:
Se vala on koetettu puhtaana pitää,
painettu on päin inhaa itää,
kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää!
:,: ja pidetään vasta, nyt sekä aina,
orjuuden ies meitä koskaan ei paina!
Taistossa kuollen sen tahdomme näyttää.
Tää vala on murtumaton!:,:
Ken ompi se kansa, en mainita huoli,
Utsjoki, Häme, koko Karjalan puoli,
tuntevat mikä on Ilkan suku,
Laurilan työ, sekä Vilppulan vaihe,
lasten lapsille laulujen aihe,
kunnian miehistä kaunein luku.
Sankarit vaan, niin käy kuolemaan.
Laulu 72. Kotikansallein Pohjanmaan laulu ( s 79-80 )
Sävel Heikki Klemetti. Eino Leino = Armas Einar Leopold Leino e Lönnbohm, 1878-1926
Niin sinne mun mieleni palaa,
Pois rannoille rakkahan Pohjanmaan,
Niin siellä mun aatteeni kulkee
Kuink’ kaukana itse ma kuljenkaan.
:,: Siell’ äärillä virtojen vaahtoavain
Talot vilkkuvat koivujen takaa,
Siellä hehkun sain
Minä heimoltain
Ja siellä mun maammoni makaa. :,:
Isät armahat muistoja haastaa,
Mut Pohjolan valta on vastaisuus
Ja isien intoa kuullen
Näin vaieten valvovi polvi uus:
:,: Se maa, joka huovien hurmeet joi,
Kun Suomessa aik’ oli ankee,
Joka johtajat toi,
Sotatorvi kun soi,
Pian meille, meille se lankee. :
Pian meitä se taistohon kutsuu.
Isän perinnöt vaatii, ne velvoittaa,
Ja sen ei velk’ ole pienin,
Kelle kerran on kuuluva Pohjanmaa
:,: Mut äärestä äärehen kyntäen sen
Me pelloksi, puistoksi luomme,
Joka torpallen
Tiet tietojen,
Joka rintahan riemun tuomme.” :,:
Laulu 73. Nälkämaan laulu ( s. 81-82)
Sävel Merikanto. Sanat Ilmari Kianto, “Iki-Kianto”, e Calamnius, 1874-1970. Nälkämaan laulu. Kainuun kotiseutulaulu
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuot:
Koskien ärjyt ja surkeat suot;
Meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien pää!
Taival lie hankala? – Olkoon vaan!
Luonto lie kitsas? – Siis kilpaillaan!
Kolkassa synkeän syntymämaan
Pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat? Oi vaijetkaat!
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaat!
Miekkaa ei tarvis – tarmoa vaan
Puolesta hengen ja heimon ja maan!
Maamies, muista, miss’ onnesi on,
Riihesi rikkaus riippumaton!
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö!
Missä on ryhtisi, kunniatyö?
– Meidän on uudesta luotava maa!
Raukat vain menköhöt merten taa!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
Rastas ja metso täälläkin soi.
Laulu 74. Uusmaalaisten laulu (s. 82-83).
Sävel Jean Sibelius, Sanat Kaarlo Terhi= Kaarlo Hammar, 1911, 1872-1921.
Missä maat on mainiommat, vetreämmät veet,
sadat saartaa niemet, lahdet rakkaampata rantaa!
Missä virrat viehkeämmät, salmet seljänteet,
maa ja meri aulihimmin aarteitansa antaa!
Uusmaa Suomen kruunussa on helmi kirkkahin,
täällä kukkaan puhkeaapi tiede, taidekin,
tääll’ on Suomen pää ja sydän,
into hehkuvin, lempi lämpöisin.
Jäykkänä ja pystypäin, kuin luoto meressä,
ajan aallokossa seisoo uusmaalainen kansa;
vapauden tunto sykkii lasten veressä,
valppahana vainon torjuu, oikeus turvanansa.
Suomen siskosarjassa on nuorin Uusimaa,
parhaan työmme, lempemme ja laulumme se saa.
Uusmaa, nimes uljahana
kanna aikain taa, meidän Uusimaa!
Laulu 75. Varsinais-Suomi ( s. 84)
Sävel (?). Sanat (?)
On Suomessamme armaimmat
Mull’ Auran rannat nää,
On vainiot sen vauraimmat
Ja pellot tähkikkäät.
Siks ainiaan mun toimen’ saa
Varsinais-Suomi, armahin maa.
Ja maailmassa vertoa
Ei näille seuduin ois;
Ja kenpä kaikki kertoa
Sen muinaismuistot vois!
Siks ainiaan mun lempen’ saa
Varsinais-Suomi, muistojen maa.
Oi taivon Herra, siunaos
Viel’ toimet meidänkin,
Ja maalle tälle antaos
Se onni suotuisin,
Ett’ ainiaan Sun suojas saa
Varsinais-Suomi, muistojen maa.
Laulu 76. Varsinaissuomalaisten laulu ( s. 85)
Sävel Toivo Louko. Sanat Väinö Kulo. (T. Nieminen. Väinö Kulo = Väinö Kolkkala)
Helky laulu Auran rantain
Silmä kirkas salamoi,
Kaiu maine kauas kantain
Minkä kunto kansan voi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
Täällä työn ja tiedon puistot
:,: Virttä vapauden soi. :,:
Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:
Auran rantamilla tähti
Syttyi päälle Suomenmaan,
Auran rantamilta lähti
Onni maahan ihanaan:
Kristinuskon, tiedon valta
nosti heimot kaikkialta
,: Turvaks armaan synnyinmaan. :,:
Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:
Puhkes uudet tertut tuomeen,
Aika aatteet uudet toi,
Auran rantamilta Suomeen
Koitti kirkas huomenkoi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
Täällä työn ja tiedon puistot:,:
Virttä vapauden soi. :,:
Helky laulu,
Kaiu maine,
Virttä vapauden soi! :,:
Laulu 77. Satakunnan laulu (s. 86)
Sävel Aksel Törnudd. Sanat Aino Voipio
Kauas missä katse kantaa yli peltojen,
missä kaartaa taivon rantaa salo sininen,
siellä Satakunnan kansa
tyynnä kyntää aurallansa maata isien.
Virtaa läpi vainioiden Kokemäen vuo,
Suurten selkäin korpisoiden mailta tullen tuo
koskin kuohuu, tulvoaapi,
kansan mieltä kasvattaapi, uutta voimaa luo.
Täällä muinoin töin ja toimin raatoi rauhan mies,
luonnon voitto loitsuvoimin, synnyt syvät ties.
Kotipelto kasvun kantoi,
raatajalle onnen antoi lämmin kotilies.
Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan,
rynnäten, kuin vimmoissansa karhu korjastaan,
kansa sorron ikeen alla nousi,
vaati vainoojalta vanhaa vapauttaan.
Vielä Satakunnan mailla miehet vakaiset
tuntee esi-isäin lailla luonnon luottehet,
hallan soista karkoitellen ,
rauhan töihin taltutellen kosket kuohuiset.
Koska Suomen viljelystä uhkaa sorron yö,
häätämään käy hävitystä täällä kansan työ.
Nousee Satakunnan kansa,
entisellä voimallansa karhun kämmen lyö.
Laulu 78. Keskisuomen kotiseutulaulu (s. 87)
Sävel Iwar Wide´n. Sanat Martti Korpilahti.
Männikkö metsät ja rantojen raidat,
laaksojen liepeillä koivikkohaat,
ah, polut korpia kiertävät kaidat,
kukkivat kummut ja mansikkamaat!
Keitele vehmas ja Päijänne jylhä,
kirkkaus Keuruun ja Kuuhankaveen,
vuorien, huippujen kauneus ylhä,
ah kotiseutua muistoineen!
Syntymäpaikka kun on sydän Suomen,
siis sitä suottako kiittelisin?
Täällähän aukeni ens´elon huomen,
tänne mä toivon hautanikin.
Täällä on naapuriheimoni verta,
täällä on ystävä voittamaton,
tänne, ah tänne on kaipaus kerta,
tällä on kaikki, mi kallista on.
Päivitys 22.10.2008
Päivitys 2.12.2009
Päivitys 7.12. 2016
Kirjan III. Jaksosta kirjoittan muistiin Heimovirren.
Laulu 79. Heimovirsi (s. 89-90)
Sanat A.V. Koskimies.Sävel Heikki Klemetti.
Nous´ Suomi, suojele heimoas,
tue, auta, turmio torju!
Se tee, mihin kutsuvi kunnias,
älä heikkona emmi ja horju!
Ei, Aunus, Inkeri, Vienanmaa,
elon toivonne sammua saa!
Ei orjaks sortua saa, ei voi
ikivirsien heimo herkkä.
Sen hengestä henkemme juuret joi,
sen vieläkin kukkivi kerkkä,
se maassa laulun ja kantelon
vapauttaan laulava on.
Emo- Suomi, taikahas vanhimpaan
sa turvaa, poikies voimaan!
Sydän heillä vielä on paikallaan
sukus onnea vartioimaan.
Viel´oikeus kerran voittohon vie,
viel´auki on yhtymätie!
Päivitys 7.12. 2016
Leabright's Blog 