5. Kristinuskon lopullinen voitto Euroopan sydämessä. Kaarle Suuri
Kristinuskon voitto Euroopassa punoutuu Kaarle Suureen ja hänen tekoihinsa.Hänen vastaanottamaansa valtioperintöä uhkasi ennalta arvaamattomat vaarat. Hänen oli suoritettava 53 sotaretkeä voittaakseen kaikki nämä henkeäuhkaavat vaarat Tilanteen äkillisestä kärjistymisestä kriitiseksi on esimerkkinä Espanjan Pomplona, jonka hän oli juuri saanut valloitetuksi kun hänet siellä saavutti sanoma saksilaisista, joita on marssimassa suurina joukkoina ryöstellen ja murhaten kohti Kölniä. Hänen oli jätttävä siihen paikkaan kaikki menestyksellisyytensä Espanjassa ja kiitämällä marssitettava joukkonsa Reinin rauhattomalle alueelle. Kun he olivat vetäytymässä Pyreneitten kautta, Kaarle Suuren jälkijoukkoon hyökättiin. Joukon jälkipäätä johti Bretagnen maa-alueen kreivi Roland, kun oltiin baskien Roncesvalle solan kohdilla. Ranskalainen sankarieepos Rolandin sankarilaulu kuvaa Roland uskollisen uhrautuvaa taistelua , kun hän suojasi kuninkaan s nopeassa paluussa olevan armeijan selustaa.. Katalan hyökkäyksen oli suunnitellut Rolandin oma appi Canelon. ( Tästä on tullut Ranskan kansalliseepos).
Kaarle Suuri joutui taistelemaan idässä avaareja vastaan ja etelässä mooreja vastaan. Hän alsiti saksit ja baijerilaiset. Välimerellä hänen oli taisteltava saraseenejä vastaan, Pohjan merellä tanskalaisia ja norjalaisia vastaan. Lopulta se valtakunta , jota hän hallitsi, ulottui Elbestä Dravaan ja Savaan , Atlantille ja Pyreneitten vuoristoon käsittäen melkein koko Italian. Hänelle onnistui se, mikä Teoderik Suurelle 300 vuotta aiemmin oli epäonnsitunut- nimittäin selalisen germaanisen valtakunnan perustaminen, joka pystyisi puolustautumaan Bysantin suurmahtia ja arabien maailmanvaltaa vastaan ja samalla voisi vahvalla kädellä varjella tätä aluetta siltä loppumattomalta kansojen vaelluksen virralta, mitä idän tasangoilta ja metsistä tulvi.
- VIITE ( Wikipediatieto) Teoderik Suuri eli Theoderik Suuri (454–526) oli ostrogoottien kuningas. Hänen nimensä oli gootiksi Þiudareiks, mikä tarkoittaa suunnilleen ”Kansan kuningas”. Teoderikiä pidetään ostrogoottien merkittävimpänä kuninkaana. Hänen nimestään on johdettu saksalainen etunimi Dietrich ja ranskalainen Thierry. Jälkipolvet antoivat Teoderikille lisänimen ”Suuri”, koska hän pyrki valtakaudellaan vakiinnuttamaan Italian olot. Teoderik otti esikuvakseen Rooman valtakunnan, ja pyrki elvyttämään uudelleen sen sivistyksen. Hallinto järjestettiin roomalaisen perinteen mukaisesti, ja talouselämä piristyi. Teoderik piti myös yllä hyviä suhteita kirkkoon, vaikka hän itse olikin areiolainen. Paavi ja piispat tukivat Teoderikia.[1]
Vuonna 801 Kaarle Suuri- nyt keisari- pyysi keisarinna irenen kättä. Jos keisarinna ei olisi kuollut, olisi Kaarle Suuri tämän naimiskaupan kautta pystyttänyt jälleen vanhan roomalaisen imepriumin josaa Bysantti oli osa. https://fi.wikipedia.org/wiki/Irene_%28Bysantin_keisarinna%29
Vuonna 800 Jerusalemin patriarkka lähetti Kaarle Suurelle Jerusalemin kaupungin avaimen ja seitsemän vuotta myöhemmin kalifi Harun Al-Rashif vahvisti hänen keisarillsiet etuoikeutensa Pyhässä kaupungissa. Niin suureksi kohosi frankkilaishalltisijan nimi ja niin kaus ylti hänen maineensa ja suosionsa.!
http://popularhistoria.se/artiklar/drommen-om-ett-enat-europa
Miekallaan Kaarle Suuren onnistui toteuttaa se mikä pyhälle Bonifatiukselle ei ollut muuta kuin unelmaa- nimittäin käännyttää saksit kristinuskoon- saksit, jotka olivat mantereen viimeinen suuri kristinuskon saavuttamattomisas ollut germaaninen heimo
Sotaretkien motiivina ei ollut ainoastaan pakanoiden käännyttäminen.
Rooman valtakunnan kokemukset olivat opettaneet, minkäkaltaisen vaaran naapuriheimot muodostavat kukoistavalle sivistykselle. Kaarle Suuren naapuriheima oli Reinin toisen puolen taistelunhimoiset ja ryöstelevät germaaniset heimot. Hän halusi turvata imperiuminsa sellaisilta invaasioilta, jotka voivat syöstä valtakunnan tuhoon kuten Roomalle kävi. Varmaankin Kaarlen sotaretki sakseja kohtaan oli julma ja häikäilemätön, mutta niinpä viholliset eivät jääneet mitään velkaa frankeille. Melkein uskomattomalt tuntuu, että eräässä tialnteessa yhden päivän aikana hän olisi teloituttanut 4500 saksilaista. Ehkä tämä tieto on kronikoitsijan kirjoitusvirhe. Ehkä kronikoitsija olisi vahingossa sekoittanut sanat decollare ja delocare- eli katkaista kaula ja sijoittaa muualle. Jälkipolvet tuntevat aika hyvin Kaarle Suuren elämää Einhardin historian kirjoituksista ( kts. Ruotsalainen linkki). Vaikka Kaarle Suuri- kuninkaan luonteenkuvaan kuului kovakätisyys ja häikäilemttömyys, ei hän kuitenkaan ollut kostonhaluinen ,ja kaikkien suurten merkittävien mieten tapaan hänkin oli suuripiirteinen.
Miten yhtenäiseksi varhaiskeskiajan Euroopan väestö tunsi itsensä yhteisen kristinuskon perusteella- siitä saa heijastuksen paavin tarjoamasta yleisstä juhlapäivästä koko kristikunnalle, kun sanoma saksilaisherttuan Widukindin ja hänen väkensä kristityksi kääntymisestä (kaste 785 Attignyssä) saapui Roomaan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Widukind
Kun oli kulunut sukupolvi Karle Suuren kuolmasta, valettiin hänen muistoksensa pronssipatsas. Muotokuvia ei siihen aikaan tehty. Muta taiteilijalla on kuitenkin ollut käsitys tästä ankarasta miehestä käskevine katseine, kapeine nenine, ryhdikkäine vahvarakenteisine kehoine – mitkä vakuuttavasti ilmentävät Euroopan suurimpien hallitsijahahmojen majesteettisuutta . Patsas sijaitsee louvressa 1960 aikaan. (P Bammin kirjassa on patsaan pää ja hartijat, Otavan pienessä tietosanakirjasasa on koko ratsastajapatsas.)
Kaarle Suuri- keisari Augustuksen tavoin antoi rauhan tekojen kulkea sotavoittojensa jäljissä. Kaarle Suuren päähovi ja karoliinien tärkeä keskus sijaitsi Aachenissa ja siellä hän antoi Metzistä kotoisin olevan mestari Odonin rakentaa keisarillinen palatsi ja sen kuuluisa kappeli, keskuskirkko kupoleineen ja empore ( romaanisissa kirkoissa sivulaivain holvien päällä esiintyvä parveke, joka avautuu kaariaukkoina kirkon keskiaivaan). – nämä olivat sen ajan itsetietoiselle ja innovatiiviselle hengelle tyypillisiä. Kirkko tuhoutui toisen maailmansodan pommeista, muta on rakennettu uudelleen entiseen hahmoonsa. http://whc.unesco.org/en/list/3
Kaarle Suuren luoma CAPITULARIA: Kaarle Suuri loi valtiollisten lakien kokoelman ja koska se oli kappaleista, sen nimeksi tuli capitularia. Edelleen hän antoi kutsua hoviinsa kuuluisan pedagogin nimeltään ALKUIN. Alkuin oli saanut koulutuksensa Yorkin katedraalikoulussa ja nyt hänen tuli johtaa Aachenin palatsikoulua. Siinä koulussa luotiin EVANGELIARUM, sormet sen päällä Saksan keisarit sitten monet vuosisadat ovat vannoneet kruunajaisvalansa – sormet asetetaan Johanneksen evankeliumin ensimmäisen luvun kothtaan ( Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä…)
Alkuin oli myös käynnistävänä voimana Kaarle Suuren tehdessä liturgisen reformin. Korvattiin roomalaisella liturgialla gallialaiset rituaalit.
Kaarle Suuri edisti kaikin tavoin taidetta ja tiedettä. Tiedonhaussa hän oli itse muille hyvänä esimerkkinä. Korkeassa iässäkin hän treenasi kirjoitustaitoa lisää. Hän puhui latinaa ja kreikkaa. Hän perusti lukemattomia luosterikouluja. Saksa ja Ranska saavat olla yhtä suuressa kiitollisuunvelassa tälle miehelle siitä, että hän osoitti alamaisilleen tien tietämättömyyden ja barbaariuden pimeydestä valistuksen valkeuteen.
Kirkkoa Kaarle valvoi ankaran kuninkaallisella tarkkailulla. Hän antoi määräyksiä piispoille ja huolehti kirkollisen elämän sadoista yksityiskohdista. Mutta hän teki myös anteliaita lahjoituksia kirkoille ja luostareille- ja niistä oli kristikansalle paljon hyötyä. Hän oli todellinen kristillinen hallitsija.
Kaarle kruunautti itsensä langobardien kuninkaaksi tarkoituksena vapauttaa paavi langobardien sietämättömistä uhkailuista ja vaatimukssita. Kruunu on nykyisin Monzan katedraalin aarrekammiossa. Perimätiedon mukaan kruunun sisempään rautarenkaasen on taottu metallia Jeesuksen ristin yhdestä naulasta. Kaarle Suuren henkilökohtaisesta omaisuudesta on säilytetty yhtä safiirikorua, jolla on ihmeellinen hsitoria.
Kerrran vuonna 1000 keisari Otto III (https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_III ) avasio kaarle Suuren haudan. Samoin teki keisari Frederik Barbarossa vuonna 1165. ( https://sv.wikipedia.org/wiki/Fredrik_I_Barbarossa ). Näissä haudanaukaisuissa siirrettiin Kaarle Suuren haudasta joitain kalleuksia Aachenin tuomiokirkon aarrekammioon, jossa niitä vieläkin säilytetään. Vuonna 1804 keisari napoleon tuli aacheniin. Sillä kertaa luovutetiin osa kalleuksista keisarinna josefinelle- niisä oli myös äsken mainittu smaragdinen koru. Häneltä koru tuli perintönä Eanskan Eugenies- keisarinnalle , Napoleon II:n puolisolle. Kuolinvuoteellaan keisarinna antoi luottamuksellisesti korun Farnboroughin abotin isä Cabrolin huomaan ja antoi hänelle tehtäväksi luovuttaa koru Reimsin arkkipiispalle kardinaali Luconille. Täten tämä Kaarle Suuren muisto tuli Reimsin katedraaliin. Se on kirkko , josa melkein kaikki suuren keisarin Ranskan valtaistuimelle nousseet seuraajat on kruunattu.
Saksassa on tätä korua kuvattu vain yhden kerran Bonniersin vuosijulkaisussa jahbuch 1866. kuva esittää korun etuosan koristeellista kehystä ja suurtat ovaalia safiiria. Vaaleansininen safiiri on virheetöntä laatua. Perimätiedon mukaan safiirin takana nähtävissä oleva puunliuska on Jeesuksen ristinpuusta. Mutta enää ei ole jäljellä mitään siitä hiuksesta , jonka on sanottu olevan pyhän Neitsyt Marian hiusta kiinnittyneenä puunliuskaan. Korun taiteellinen muoto ja kultasepän työtekniikka viitaavat varmuudella aikan n 800 A.D. Tätä pyhää muisto Kaarle Suuri kantoi elonsä päivinä ja kuolossaan.
Jälkeäkään ei ole siitä keisarillisestä kruunusta, jolla paavi Leo III kruunasi Kaarle Suuren. Keisarin kronikoitsija Einhard maintisee, että paavi yllätti Kaarlen tällä kruunaajaisella. Mutta hän salli kruunata itsensä ja otti vastaan Rooman keisarin arvonimen. Eurooppa, joka oli lukemattomien sotien yhä uudelleen perustuksiin asti tuhoama, lukemattomien ryöväreitten ryöstämä, alati toistuvien sisällissotien rikkirepimä, köyhdytetty , vaivattu ja vajonnut pimeimpään barbaarisuuteen- ei ollut kutienkaan unohtanut roomalaisen imperiumin suurta aatetta.
Otto Suuri uudisti sen imperiumin jonka Kaarle Suuri oli luonut. https://sv.wikipedia.org/wiki/Otto_I_%28tysk-romersk_kejsare%29
Fredik Barbarossa lisäsi vuonna 1157 sanan “sacrum”, pyhä.
Kun Otto suuri kruunattiin keisariksi vuonna 962 oli valmistettu kruunu jonka tesktinä oli Saksan kansan pyhä roomalainen valtakunta. Kruunu lie valmistettu Reichenaun luostarissa, jossa valtionkanslia siihen aikaan sijaitsi ja se on osoitus keskiaikaisesta kultasepäntaidosta . Tämä on kuuluisa kalleus. Kruunun yksittäisiä detaljeja on myöhemmin muutnneltu.
Kruunukaaressa on helmikirjoituksella CHVONDRADVS DEI GRATIA ROMANORV(M) IMPERATOR AVG(VSTVS) (Kondrad, Jumalan armosta roomalaisten keisari Augustus) Kirjoitus koskee Kondrad II hallitsijaa, joka oli vallassa 1024-1039 ja jonka aikana ensimmäistä kertaa kutsutiin valtakuntaa Romanum imperium, Rooman imperiumiksi.(https://fi.wikipedia.org/wiki/Konrad_II_%28Saksa%29 )
Kruunun vanhimpiin yksityiskohtiin kuuluu emalilevyt, joista yksi esittää kuningas Salomoa viisauden symbolina ja toinen kuningas Daavidia oikeudenmukaisuuden symbolina. Kruunun joka osalla on jokin symbolinen merkitys ja yhteys keisarin kruunaajaisliturgiaan. Tämä Läntisen maan mahtavien maallisen vallan haltijoiden keisarikruunu saa syvintä merkitystään ja sisältöään, kun sitä koristi kristinuskon tärkein symboli, risti. (Nykyisin lie kruunu Itävallan Wienissä Hofburgin aarrekammiossa (1960).
Muistiin 29.1. 2018
Leabright's Blog 