PUOLAN tuhosta salamasodassa syyskuussa 1939
Puolan invaasiosta, salamasodasta kertoo Pauli Huhtala kuin sotakirjeenvaihtaja kuvaavaan tyyliin, kuin kuvaisi aaltoja ja sen jälkeisiä vasta-aaltoja otamatta kantaa sotarikosnäkökulmasta, muta antoi tarkkoja tietoja päivämääristä ja paikkakunnista ja mahdollsiesti myös joukkojen komentajista . Sen sijaan V.J. Vatanen, Huhtalan varsinainen työpari tässä kuvauksessa, antoi poliittista taustaa, tietoa natsi- ideologioitten käytäntöönpanon generaatioista, tuhonkoneiston etenemisestä tietyn projektimaisen ohjelman mukaan asteittain ja myös maintisi kansanjoukkojen määriä ja erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka tässä tallaantuivat ja siirrettiin asumasijoiltaan tai tuhottiin.
Kirjoitan muistiin Vatasen kirjasta Puolan osalta muutamiakappaleita ja lauseita
V.J. VATANEN. Kriisien ja sodan maailma. Ensimmäinen osa. Maailman tapahtumat vv. 1936- 40. Kirjan alkusanat kirjoitettu Helsingissä elokuun 17. päivänä 1942.
Otava 1942.
Tämä kirja oli tietysti aikanaan sotasensuurin alainen ja tuhosota oli vuodesta 1942 eteenpäin vielä kiihtyneempää Wannseen kokouksen jälkeen (http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005239247.html ) Mutta tässä kirjassa on edeltävät vuodet 1936- 1938 myös mukana. Olen saanut luettua tämän ensi kerran vuonna 2005.
On vahinko että en osaa yhtään slaavilaista kieltä , joten en voi lukea niitä tekstejä netistä, jotka ovat pelkästään puolan kielisiä voidakseni saada lisätietoja eri paikannimistä ja tapahtumista . Mutta käännettyjäkin tekstejä on netissä runsaasti.
8 Pääotsikkoa ovat seuraavat:
1. Maanvyörymä alkaa. S. 7
Hitler luo Suur-Saksan
2. Myrsky Välimerellä. S. 57.
3. Euroopan kriisi v. 1938. S. 92.
4. Eurooppa marssii sotaan. S.115.
5. Neuvostoliitto astuu näyttämölle S.140.
6. Euroopan sota alkaa. S. 187.
7. Puolan kuolinkamppailu S. 220.
8. Punainen imperialismi valloitusretkillä. S. 252.
(Jo vuonna 1938 oli kansallissosialistiselta tahotal hyökätty juutalaisvestöä kohtaan irrationaaliseslla vihalla, sillä ei ollut olemassa vielä juutalaista valtiota. Tästä Vatanen kertoo sivuilla 116- 117 Oli käsittämättömällä tavalla murrettu kansalaisten kaikkia perusoikeuksia saksan valtiossa ja samalla murrettu inhimillisyyden viimeiset peruspilarit ja padot. Oli lähdetty lynkkaamisen linjalle ) Majuri V.J. Vatanen natsiaikana ei ota henkilökohtaista kantaa vaan käyttää saksalaisen aikakauden sanoja juutalaiskysymys ja saksalaisten omasta Lebensraum probleemasta hän käyttää sanaa elintila, elinalue. Hitler koetti saada aikaan Lebensraum joka oli judenfrei, oman elintilansa, jossa ei olut juutalaista väestöä. Kun Hitlerin armeija teki sitä elintilaa se merkitsi aina juutalasväestön eliminointia tai riistoa pois asuinsijoiltaan ensin jonnekin ghettoihin ja siitä eteenpäin tuhoon. Sen takia on tärkeää sodan kulun päivämäärät ja armeijan rintaman eteneminen sekä tietysti päivämäärät jolloin alueet vapautettiin, mutta tässä kirjassa ollaan vielä pahimman tuhon aatossa vuonna vuosissa 1936- 1940. .
.
Majuri V.J. Vatanen kirjoittaa vuodesta 1938 näin kirjassaan, joka julkaistiin 1942.
”Saksassa marraskuussa 1938 tapahtui valtavia juutalaisvainoja. Berliinissä, Münchenissä ja monissa muissakin suurkaupungeissa : katurahvas ryösti ja hävitti juutalaisten omistamia liikkeitä, sytytti tuleen synagoogia ja pieksi lukemattomia juutalaisa. Tämän jälkeen astuttiin vielä virallisesti lopullinen askel kohti juutalaiskysymyksen loppuselvitystä, josta saattoi olla seurauksena ainoastaan tämän kansanaineksen poistaminen Saksasta kokonaan. Kymmeniä tuhansia juutalaisia pidätettiin ja siirrettiin keskitysleireihin, heidän omaisuuksiaan takavarikoitiin ja kaikille saksan juutalaisille määrättiin miljardin saksan markan yhteissakko saksalaisen von Rathin murhan johdosta. Nuo tapahtumat osoittivat Saksan ilmeisesti päättäneen vapautua kerta kaikkiaan juutalaisistaan ja koettavan vaikuttaa muuhun maailmaan tämän kysymyksen täydellisen selvistyksen hyväksi. Siihen oli yksi ainoa tie: uusien asutusalueiden hankinta Saksan juutalaisille jostakin muualta siirtomaavaltojen myötävaikutuksella, niin että tuo ennen marraskuun tapahtumia vielä yli puoleksi miljoonaksi arvioitu väestöryhmä voisi muutaa pois maasta. Tästä oli kumminkin toisaalta myös seurauksena, että juutalaisuuden kautta maailman käymä taistelu kansallissosialistista Saksaa vastaan nyt kiihtyi tavattomasiin ja varsinkin Amerikassa se jyrkensi virallisiakin mielialoja sangen suuressa määrin. Juutalaisten käsissä oleva suunnaton propagandakoneisto sai nyt käytettäväkseen uutta ainesta ja siksi Saksan juutalaisvainoilla epäilemättä oli osuutensa siinä yleisessä valtavastakohtien jyrkentymisessä, mikä keväällä 1939 yhä suuremmassa määrin synkensi taivaanrantaa. ”
Kommenttia.
Hitler oli jo Saksan kansalaisten juutalaisten osalta luonut oman ohjelmansa. Kun ohjelma oli käynnistynyt, hän havaitsi Puolassa olevan yli kuusikertaa niin paljon juutalaisia kuin Saksassa- ja Hitlerin verenhimoisuus kasvoi kasvamistaan. Saksassa oli aluksi vielä karkoitus päälinjana,samoin elämän vaikeutus niin että henkilöt hakeutuivat jonnekin, jossa on existenssin mahdollisuus, mutta Puolassa tuho paikan päällä mahdollisimman näkymättömästi muilta kansoilta oli päälinjana.
(1939 15. maaliskuuta Slovakia oli jo Hitlerin käsissä. Sitten seurasi Böömin ja Määrin antautuminen. Tsekkoslovakia oli kukistunut ja Kolmas valtakunta paisunut 88 miljoonan ihmisen imperiumiksi. Tsekkoslovakia hävitettiin täydellisesti, varustusteollisuus ja pankit kytkettiin palvelemaan Saksaa. Miltei koko sotakalusto tuli Saksan saaliiksi, mm 1500 lentokonetta.
Sen jälkeen 23. maaliskuuta Hitlerin saksalaislaivastoa tuli Memeliin ja Liettua alistui Saksan painostukseen: Memeliin siirtyi yli 100 000 saksalaista emämaan yhteyteen. Sitten pilvet kertyivät Romanian ylle ja natsiarmeija marssi sinne Ukrainan ja Unkarin kautta. Italia valtasi Albanian.
Nyt Länsivallat (Chamberlain) alkoivat luvata apua Romanialle ja Kreikalle kaakossa ja Puolalle pohjoisessa . Romania joutui tekemään kauppasopimuksen Saksan kanssa.
Mutta nyt Puola alkoi joutua Natsisaksan invaasion kärkiasiaksi.
Puola oli Euroopan väestörikkaimpioin kansoihin kuuluvana valtiona historialtaan humaanisimpia kulttuurikansoja ja siellä juutalaisväestö olikin viihtynyt ja kasvanut paikoin aivan assimiloituenkin yhteiskuntaan, josta myöhemmin osa henkilöistä oli niin puolalaistunut ei edes tuntenut omia juutalaisia juuriaan tai Raamattua kuten on tapahtunut kaikkialla maailmassa. Suomalainen voi ajatella omaa itseään: kuinka hyvin tuntee omat suomalaiset juurensa kun vuosisadat ovat vierineet. Mutta kumma kyllä Hitlerille ihminen oli juutalainen, vaikka ehkä vain joku esivanhemmista oli juutalaista sukua. On syytä olettaa, että Puolan satojen tuhansien kaatuneitten joukossa on ollut myös paljon geneettisesti juutalaisia sotilaita.
V.J. Vatanen kirjoittaa (sivulla 128-9):
”Puolan ja Saksan kymmenvuotisesta poliittisesta välirauhansopimuksesta huoliamtta nuo vaikeat alueprobleemit nyt kumminkin olivat nousemqassa näköpiiriin. Ja tällä kertaa ei enää voinut tulla mikään uusi Münchenin sovittelu kyseeseen, sen tiesi jokainen Puolan kansan mentaliteetin tuntien. Puola ei tinkinyt, vaan meni taisteluun ja tuhoutui”.
MYRSKYKESKUS ITÄMEREN RANNOILLA (S. 128-)
Suur-Saksan valtiopäivät oli taas kutsuttu koolle huhtikuun 28 päiväksi 1939 kuulemaan Hitlerin puhetta. Hänen odotettiin nyt lopullisesti ottavan selville kysymyksen, jonka aiheuttama jännitys oli jo enemmän kuin kuukauden ajan latautunut Itämeren etelärannoilla: Saksan ja Puolan väliset alueprobleemat. (S. 128)
Presidentti Rooseveltin vetoomus oli antanut lähimmän aiheen Hitlerin puheeseen. Roosevelt oli lähettänyt sen 15. huhtikuuta Hitlerille ja italian II Ducelle kansainvälisen tilanteen kärjistymisen johdosta ja selitti maailman silminnähtävästi ajautuvan kohti katastrofia, jollei löydetä mitään keinoa tapahtumien ohjaamiseksi järkevää tietä.
Sen vuoksi hän nyt tiedusteli, olivatko Hitler ja Mussolini ”valmiit antamaan vakuutuksen, etteivät teidän sotavoimanne hyökkää seuraavien riippumattomien kansakuntien kimppuun eivätkä marssi noihin maihin: Suomeen, Viroon, Latviaan, Liettuaan, Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Alankomaihin, Belgiaan, Suur-Britanniaan ja Irlantiin, Luxemburgiin, Puolaan, Unkariin, Romaniaan, Jugoslaviaan, Neuvostoliittoon, Bulgariaan, Kreikkaan, Turkkiin, Irakiin, Arabiaan, Syyriaan, Palestiinaan, Egyptiin ja Iraaniin”. Roosevelt pyysi tällaista lupausta pitkälle ajalle, vähintäin kymmeneksi vuodeksi, mieluummin neljännesvuosisadaksi, ja hänen tarkoituksensa oli ilmeisesti aikaansaada täten vastavuoroisten hyökkäämättömyysvakuutusten yleinen järjestelmä, joka hälventäisi sodan vaaraa ja tekisi varustuskilpailun lopettamisen mahdolliseksi. Vastalahjaksi hän selitti Yhdysvaltain olevan valmiit myötävaikuttamaan neuvottelujen aikaansaamiseksi kansojen taloudellisten vaikeuksien poistamiseksi siten, että ”jokainen maapallon kansakunta kykenisi yhtäläisin oikeuksin ostamaan maailmanmarkkinoilta ja myymään niille sekä saisi varmuuden rauhallisen talouselämän raaka-aineiden ja tuotteiden hankinnasta”. (S. 128-129)
Hitlerin vastaus Rooseveltille oli siis kielteinen, samoin Mussolininkin, mutta Hitler käytti nyt tilaisuutta hyväksi tuodakseen lopullisessa muodossaan esiin uuden suuren poliittisen probleeminsa. Hän selitti saksalais-puolalaisten kiistakysymysten kertakaikkista selvittämistä varten ehdotuksen, johon sisältyivät seuraavat kohdat: 1) Danzigin vapaavaltio liitetään Saksan yhteyteen. 2) Saksa saa ns. puolalaisen käytävän kautta kulkevan autotien ja rautatien omaan käyttöönsä samoin eksterritoriaalisin oikeuksin kuin Puolalla oli merialueellaan. Saksa oli sitävastoin valmis muka tunnustamaan kaikki Puolan taloudelliset oikeudet Danzigissa, myöntämään siellä Puolalle vapaasataman ja vapaan pääsyn, hyväksymään Saksan ja Puolan väliset Versaillesin rajat ( joita ei ollenkaan hyväksynyt, kuten tiedettiin) muuten lopullisiksi sekä tekemään Puolan kanssahyökkäämättömyyssiopimuksen 25 vuodeksi. Saksa, Puola ja Unkari taas takaisivat yhteisesti Slovakian riippumattomuuden, niin että Saksa luopuisi yksipuolisesta etuoikeusasemastaan siellä. Samalla Hitler kumminkin irtisanoi vuoden 1934 saksalais-puolalaisen hyökkäämättömyyssopimuksen sekä vuotta myöhemmin Englannin ja Saksan välillä tehdyn laivastosopimuksen.
(Posen eli Poznan), Pommerellen . Danzig oli kuulunut vuosisatoja Puolan vanhaan kuningaskuntaan. Danzigia lukuunottamatta oli kysymys historiallisista puolalaisista alueista, joiden väestö oli enimmäkseen säilynyt puolalaisena aina maailmansodan päiviin saakka Preussi-Saksan ankarasta ja järjestelmällisestä saksalaistuttamispolitiikasta huolimatta. ..
Versaillessissa liitettiin Puolaan Saksalle kuuluneet Itäinen Ylä-Sleesia, joka oli mahtava teollisuus- ja kivihiilialue ja jossa asui varsin vahva saksalainen väestöaines, samoin Posenin maakunta, Länsi-preussi sekä eräitä Itä-Preussin pieniä raja-alueita.
Itävalta oli ssanut Puolan jaosta osalleen ns. Vähä-Puolan sekä Galitsian (ukrainalainen väestöenemmistö). Nuokin alueet siirtyivät itsenäisen Puolan yhteyteen ja Riian rauha 1921 taas yhdisti valtakuntaan Venäjään kuuluneen ns. Kongressi-Puolan lisäksi myöskin laajoja ukrainalaisia, valkovenäläisiä, vieläpä osin liettualaisiakin alueita koillisessa, idässä ja kaakossa.
Siitä uudesta Puolasta, pinta-alaltaan jokseenkin tarkoin Suomen kokoisesta Puolasta tuli täten todellinen kansallisuuksien valtakunta, jonka isäntäkansallisuus ei muodostanut edes täyttä 70% valtakunnan vuonna 1939 35 miljoonan suuruisesta väestöstä. Vahvin vieraskansainen aines olivat ukrainalaiset, joiden lukumäärä eri tilastojen mukaan lienee vaihdellut 5-7 miljoonan välillä. Valkovenäläisiä oli noin 2 miljoonaa, saksalaisia – lännessä, mutta hajallisinä asutusryhminä siellä täällä muuallakin- yli miljoona, liettualaisia n 200 000 ja juutalaisia ainakin kolme miljoonaa , pääasiallisesti Puolan kaupungeissa. (S. 131)
Vatanen: Juutalaiskysymys oli Puolan kannalta erityisen vaikea senvuoksi, että tämä kansallisuus muodosti proletariaatin suuret massat suurkaupungeissa ja oli vallannut käytännöllisesti katsoen miltei koko kaupan, teollisuuden ja rahaliikkeenkin. Ukrainalaiset ja valkovenäläiset vähemmistöt vuorostaan uhkasivat Puolan eheyttä sen takia, että näisen molempien itäslaavilaisten kansallisuuksien pääosa asui Puolan itärajan takana Neuvostoliitossa, minne oli nimenomaan myös noita Puolan vähemmistöjä silmälläpitäen perustettu Ukrainan ja Valko-Venäjän Neuvostorasavallat. Voimistuvan Venäjän saattoi odottaa aikaa myöten esiintyvän ukrainalaisten ja valkovenäläisten nimissä aluevaatimuksin Puolaa vastaan, niinkuin sitten tapahtuikin syksyllä 1939. Bolshevikithan silloin julistivat saapuvansa näiden ”veljeskansojen” vapauttajina puolalaisesta sorrosta, vaikka itse asiassa niin ukrainalaisten kuin valkovenäläisten sorto oli Neuvostoliitossa kehittynyt paljon ankarammaksi ja julmemmaksi kuin Puolassa konsanaan. … Puolan ukrainalaiset esittivät Puolan valtiopäivillä 9.12. 1938 ohjelman itsehallinnon myöntämisestä kaakkoisille ukrainalaisenemmistöisille alueille. …(S.131-2)
Uuden Puolan luoja, sotilas ja valtiomies Jozef Pilsudski kuoli jo vuonna 1935 muta ehti vahvistaa maan uuden valtiosäännön ennen kuolemaansa. Valta pysyi koko ajan sotaan saakka hänen lähimpien miestensä ns. everstiryhmän käsissä, ja sen näkyvimpänä edustajana sekä Pilsudskin perinteitten vaalijana armeijan piirissä oli nyt marsalkka Smigly-Rydz. (S.133)
Presidentti Ignacy Moscickilla oli samoin hyvin keskeinen asema ja ulkopolitiikkaa johti Beck. Huhtikuussa 1939 ulkopoliittisen tilanteen alkaessa kärjistyä uhkaavaksi, rakennettiin taas sovinto syrjäytetyn talonpoikaispuolueen v. 1926 maanpakoon menneen johtajan Witosin kanssa, joka jälleen palasi Puolaan. (S. 133-4)
Talouden alalla menestyksellistä jälleenrakennustyötä Pilsudskin jälkeen edelleen. San-joen varrelle perustettiin uusi suurteollisuusalue. Sandomierzin piirin keskinen teollisuusalue oli tarkoitettu varustusteollisuuden keskukseksi, mutta ehti valmistua vain pieneltä osin ennen sodan puhkeamista. (S.134)
… Slovakian jouduttua Saksan sotilaalliseksi tukialueeksi Puolan ja Saksan yhteinen sotilasraja piteni etelässä 600 km. Saksan yhä paisuva sotilasmahti puristi Puolaa nyt Pohjoisessa, lännessä ja etelässä kolmelta taholta eikä myöskään vastaperustettu uusi keskinen varustusteollisuusalue Sanin varrella eää ollut Saksan ilmavoimien ulottumattomissa. Karpaattien aikaisemmassa jaossa suoma sivustasuoja menetti täten niinikään suuren soan merkitystään…(S. 134-5)
Danzigin probleemi – Puolan vapaasatama itämeren rannalla (S. 135)
Gdynia, Hela niemen suojaan omalle alueelleen Puola oli rakentanut toisen suursataman 1920-luvulta lähtien. (S. 135)
Näiden välillä oli hankauksia 1933 vuodesta lähtien, kun kansallissosialistit pääsivät valtaan.
Danzigin 96-prosenttisesti saksalainen väestö omaksui yhä suuremmassa määrin Hitlerin liikkeen ohjelmat ja v. 1937 kansallissosialistit vihdoin saivat 2/3 enemmistön Danzigin kansanpäivillä. Nyt vapaavaltion valtiosääntö ja hallitustapa yhdenmukaistetiin täydellisesti Saksan kanssa, Saksan juutalaislait saatettiin siellä voimaan, yleisradio kytkettiin Saksan yhteyteen, vanhat puolueet vähitellen lakkautettiin ja Danzigin hallitusmiehet ottivat kaikessa ohjeensa Berliinistä. (137-8)
…
28. maaliskuuta 1939 kansallisen yhtenäisyyspuolueen silloinen johtaja kenraali Skwarzczynski selitti, että Saksan luomat tosiasiat, Euroopan rajojen muutokset, olivat saataneet Puolan vaikeaan asemaan: ”Puolalaiset eivät ole mitään pasifisteja sanan ahtaimmassa mielessä ja ottavat vastaan jokaisen taisteluhaasteen, joka koskee heidän maansa polittisia rajoja, taloudellisia etuja tai kansallista kunniaa”. (S. 136-7)
Missään tapauksessa Puola ei ollut edes sodan uhallakaan valmis menemään niin pitkälle kuin Hitlerin vaatimukset edellyttivät, ja sitä rohkaisi tässä asenteessa vielä lansi-valtojen, myöskin Englannin täydellinen kannanmuutos suhtautumisessa mannermaan probleemeihin. Englanti yhdessä liittolaisensa Ranskan kanssa ryhtyi rakentamaan laajaa ”rauhanrintamaa”, johon se koetti saada mukaan kaikki akselivaltojen naapurit vieläpä eräät kaukaisemmat maat , mm Neuvostoliiton ja Turkin. (S. 137)
… laaja-alaista diplomatiikkaa.. Puolalle lupaus: avunantositoumus, avunantolupaus
( Ja kuten nähtiin lupauksella sinänsä ei ole jalkoja eikä käsiä, kun on avuntarpeen akuutein hetki)
…
Kun Puola ei suostunut Danzigin yhtymiseen Saksan valtakuntaan, niin Danzigin väestö ryhtyi piirijohtaja Forsterin johdolla itse valmistelemaan liittymistään saksaan vastoin Puolan tahtoa. Danzigin SA- ja SS- miehistöjä vahvistettiin, vapaavaltion aluetta alettiin varustaa ja aseita virtasi rajan ylitse Saksasta, samoin suuret määrät vapaaehtoisia. (S. 138)
Euroopan akselivallat vahvistivat keskinäiset suhteensa:
Saksan von Ribbentropp ja kreivi Ciano allekirjoittivat Saksan ja Italian liitosopimuksen.
Kreivi Ciano kävi Espanjassa lujitamassa akselivaltojen ja Francon kansallisen Espanjan ystävyyttä.
Jugoslavian ulkoministeri Cincar-Markovitsh käy Berliinissä saamassa rauhanvakuutuksia akselivaltojen aikeista Balkanilla.
Unkarin pääministeri Teleki ja ulkoministeru Csaky lujittamassa Saksassa toukokuussa 1939 suhteet Euroopan keskusakseliin.
Turkkiin nimitettiin Saksan suurlähettilääksi von Papen.
Jopa Neuvostoliitto ja Saksa 21.8. 1939 päättivät solmia hyökkäämättömyyssopimuksen ”Punaisen hämärän maa” oli nyt astumassa myös suurpolitiikan näyttämölle. Von Ribbentropp kävi täät varten Moskovassa.
(Kommentti:
Täten havaitaan, että Hitler stabiloi kaikki jalansijansa vähitellen ennen kun aloitti Puolan järjestelmällisen tuhoamisen ja ohjelmansa toteuttamisen siellä kylä kylältä, yksilö yksilöltä. Länsivallat eivät voineet pahimmassa riskiskenaariossakaan aavistaa edeltä Puolan järkyttävää täystuhoa eivätkä prioritoineet avun toteuttamista ajoissa. USA oli maailman äärissä selvittämässä useita ongelmallisia asioita ennen kuin teki intervention Euroopan tapahtumiin- siihen oli vielä pitkä aika ).
Hitler kiristi Puolalta Danziga heti paikalla 31.8. 1939. Puolalle olisi jätetty vain 1 km kannas rautatie ja autoliikenteelle Puolan ja meren välillä tai Saksan valtakunnan alueelta Itä-Preussiin. Danzig ja Gdynia olisi demilitarisoitavaja kansallisten vähemmistöjen vaihto suoritettava.
Mutta Puola teki 30.8. 1939 yleisen liikekannallepanojulistuksen. Ja sanoi 31.8. klo 11 illala yleisradiossaan Saksan ehdotelmia hävyttömiksi.
1.9. alkoi siten jyrinä ja Saksan armeija meni yli Saksa- Puola rajan. Danzig julistettiin Saksaan kuuluvaksi ja piirijohtaja Forster sen hallinnon johtoon Saksan edustajana Samalla Hitler julkaisi vallanperimysjärjestelmän ja ensimmäiseksi sijaisekseen Hermann Göringin ja toiseksi Rudol Hessin ja jos molemmat katoaisivat näyttämltä olisi valittava ”arvokkain, ja urhoollisin”.
Maailmansodaksi tilanne muuttui 3.9. 1939.
…
(Hitler katsoi Puolan esteeksi, joka piti ”poistaa pelistä”: 35 miljoonaa asukasta ja vastaava armeija (laskelmoitu sotavahvuus 3 miljoonaa miestä. Lisäksi Hitler havitteli Puolan kaivosalueita, joista saisi kivihiiltä. Sinkkiä oli jo Saksalla tarpeeksi. Unkarista sai bauksiittia, jota lentokoneteollisuus tarvitsi alumiinin tuotantoa varten. Neuvostoliitosta ostettiin mangaanimalmia ja Turkki tuotti kromia. Ruotsista sai rautamalmia ja siihen tarvittiin Pohjanlahden satamia. Lisäksi Hitlerin Saksa oli hankkinut valtavia sotavarastoja kuparia, nikkeliä, tinaa ym metalleja, joita se ei voinut saada Euroopasta. – Kuten tiedetään Hitlerin sotataktiikassa myös ryöstetiin kaikki arvoesineet, kulta, hopea, kupari juutalaisväestöltä ja synagoogista ennen kuin tuhottiin, vieläpä surmatuilta uhreilta kultahampaat vietiin ja sulatettiin harkoiksi, ennen kuin ihmiskehot poltettiin) . Öljyä oli tuotu Meksikosta ym valtameren takaa varastoihin sotatarkoituksiin.
Saksalla oli omaakin öljytuotantoa ja Romanista se sai nyt myös, samoin Galitsiasta jo rauhan aikana. Italia sai Albaniasta öljyä. Raakakumi ja keino kumi olivat myös – näistä Saksan tarvitsemia raaka-aineista sotavalmistelua varten on V.J Vatanen kirjoittanut sivuilla 214-217) (Huhtala kuvaa myös miten Hitler koetti pakottaa armeijansa yhä eteenpäin Kaukasuksen öljylähteile asti ja matkalla aina tuhottiin juutalaiskyliä ja synagogia)
PUOLAN KUOLINKAMPPAILU (S. 220)
3.9. 1939 taistelu saavutti täyden laajuuden Puolaa vastaan. (Tästä Pauli Huhtala kertoo armeijojen jaon ja etenemisen kylä kylältä. Puola oli optimistinen sodan alussa- ehkä siitäkin syystä, että ei voitu käsittää uudenaikasemman sodankäynnin menetelmiä ja niiden välineiden tehokkuutta ja tuhoavuutta).
Enemmän tilannekäsitystä omaava englantilainen sotilaskirjailija Liddel Hart sanoo lakonisesti jo ennen sodan alkamista, ettei Puolan johtajat seiso molemmat jalat kiinteällä maaperällä: ”Hyökkäyshenki on ilmeisesti paljon vahvempi kuin offensiivin aineelliset edellytykset”.(S. 225)
Puola joutui yksin ottamaan vastaan Saksan päävoimien hirvittävän ja huolellisesti valmistellun iskun ( S. 226)
(Isku Puolaan oli verisempi, tuhoisampi, annihiloivampi, näkymättömämpi, kuin mihinkään muuhun Natsisaksan kohteeseen tehty isku).
Hitler toimi päämajassaan itse sotavoimien korkeimpana päällikkönä ja hänen lähimpänä apulaisenaan oli kenraalieversti kenraalisotamarsalkka Keitel, Saksan armeijan ylipäällikkönä taasen oli kenraalieversti, kenraalisotamarsalkka von Brauchitsch ja hänen esikuntapäällikkönään kenraali Halder. Siten kolmelta taholta Saksan puristava pihtiliike Puolaan.
Kauas Veikselin länsipuolelle keskitetyt Puolan armeijan päävoimat oli puristettava pohjoisesta ja etelästä työntyvien pihtien leukojen väliin ja murskattava, ennen kuin Puola edes ehtisi järjestää uudelleen mitään uutta rintamaa kauempana idässä. Siis ”Cannae” kokonaisen keskisuuren maan mittakaavassa.(Sivu 227)
(http://www.history.com/news/ancient-romes-darkest-day-the-battle-of-cannae
Cannaen taistelu= Antiikin Rooman synkin päivä).
(Otettava huomioon ett- 4.6. 1946 Hitlerin vieraillesa Suomessa Mannerheimin syntymäpäivillä, mukana oli kenraalisotamarsalkka Keitel (Otavan julkaisema kirja 1942: Kesäkuun neljäs päivä. )
Hitlerin armeijakunnat tekivät kolme peräkkäistä kaksipuolista saarrosta, joista ensimmäinen katkaisi Puolan käytävän ja eristi Puolan merestä. Toinen sulki valtavaan mottiin Puolan päävoimia Veikselin länsipuolella ja kolmas tuhosi pääkaupungin suojaksi koottavia joukkoja. Tämä oli Kolmiosainen tuhoamistekniikka ( Vatanen, sivu 232) .Satoja tuhansia puolalaisia sotilaita kaatui.
Lentoase ja liikenneyhteydet tuhottiin heti. Myöhemmin puolalaisten itse tehtyä Varsovasta sotilaallinen keskus, sitä puolustettiin viimeiseen saakka. Pääkaupungin asujaimisto tehtiin sodankäynnin objektiksi.
(Myös Vatasen kirja kuvaa paikan ja seutujen nimiä , sotatantereita, sivuilta 230 eteenpäin.
Jo viidessä ensimmäisessä taistelupäivässä Puolan koko puolustus oli murtunut ja joutunut sekasortoon. Hallitus siirtyi Varsovasta Lubliniin jo 6.9. 1939.8S. 234)
Saksan panssarivoimat, teräsarmeija, oli tämän salamasodan tuhovoiman takana.
Puola menetti kymmenessä päivässä kaikki teollisuusalueensa ja kulttuurikeskuksensa.
Moskovan noatti ilmoittaa että ”Puolan valtio ja sen hallitus ovat tosiaasiallisesti lakanneet olemasta” ja Puna-armeija vyöryi saaliinjakoonm 17.9. 1939. (Sivu 241)
Puolan hallitus siirtyi silloin Lublinista Romaniaan, samoin armeijan ylipäällikkö marsalkka Smigly-Rydz. Armeija oli nyt vielä tuuliajolla– kuin lastut laineilla.
Saksalaiset ilmoittivat ottaneensa 640 000 sotavankia ja satoja tuhansia puolalaisia oli taisteluisas kaatunut. Bolshevikkien saama vankiluku oli noin 130 000 ja 60 000 puolalaista oli paennut Liettuaan tai Romaniaan. Hitlerin sanojen mukaan hänen tappionsa olivat 10 572 kaatunutta, 3409 kadonnutta, 30 322 haavoittunutta ( Vatasen kirjassa vuodelta 1942, sivu 242).
Valloittamallaan alueella Saksa ryhtyi nopeasti järjestelemään näitä itäisiä valtauksiaan. (245)
Saksaan liitetyissä Puolan osissa toimitettiin vähtiellen laajoja väestönsiirtoja, mm Baltian maista ja Bessarabiasta siirtyneitä saksalaisia on sijoitettu sadoin tuhansin sinne sekä kaupunkeihin että maaseudulle. Puolalainen Gdynia sai uuden, germaanisen rodun varhaishistoriaan pohjautuvan nimen Gotenhafen. Lodzin uutena nimenä oli Litzmannstadt jne. Saksan arjalaissäädäntöä sovellettiin myös Saksan haltuun joutuneisiin Puolan osiin kaikessa laajuudessaan. ( V.J. Vatasen kirja sivu 145).
Puolan valkovenäläiset alueet liitettiin pian Valko-Venäjän Neuvostotasavaltaan, samoin ukrainalainen vyöhyke taas Neuvosto-Ukrainaan. Näillä yhtymisillä ”kansallisiin” neuvostotaravaltoihin oli kumminkin ainoastaan muodollinen merkitys, sillä ankarin venäläis-bolshevistien keskityspolitiikka ulottui pian tännekin. Niinpä bolshevikkien ensimmäisiä toimenpiteitä oli ryhtyä siirtämään noiden alueiden puolalaisia sadoin tuhansin itään, samoin kohtasi tuho nyt Länsi-Ukrainan kansallisesti valveutunutta ainesta, mikäli sen ei onnistunut paeta muihin maihin. Yhtä säälimättömän julmasti kuin aikaisemmin Neuvosto-Ukrainassa bolshevikit ”puhdistivat” Lembergissä ja kautta koko itä-Puolan. (Vatanen, sivu 245).
Kommenttini: Sota ei kuitenkaan loppunut Puolan retkeen syksyllä 1939 , päinvastoin. Ranskan hidas mobilisaatiokoneisto oli lähtenyt käyntiin ja Hitlerin oli käännyttävä katsomaan myös länteen päin. Puolassa esiintyneen murhavimman jälkeen Hitler koetti nyt saada aikaan rauhaa (10.10.1939) länsivalloilta, mutta tämä ei enää onnistunut. Kansat olivat heränneet jo jalkeille.
Myös Roosevelt ja USA alkoivat antaa cash and carry-periaattella välttämätöntä raaka-ainetta laivakuljetuksella ( Sopimus 4.11. 1939). Hitler raivosi ja sanoi 8.11. 1939 Münchenin Feldherrnhallessa: Brittiläiset ja juutalaiset kapitalistit vihaavat sosialistista Saksaa. Englanti ei tahdo rauhaa, vaan sotaa ja nyt Saksa tulisi puhuihaamn briteille kieltä, jota he ymmärtävät. Hän ilmoitti antaneensa Saksan sotatalouden johtajalle Göringille määräyksen valmistella viiden vuoden sotaa.
(S. 250)
Kommenttini: Englanti oli kuitenkin omassa maassaan ja valtiossaan , mutta juutalainen väestö oli Hitlerin sormien ulottuvissa joka kaupungissa ja kylässä. Ei edes Juudan oma maa ollut vielä 1939 valtiona valtioitten joukossa (kuten 1948 sodan jäklkeen! Sotajoukkojen Jumalalle kiitos!) Puolalaisilla kuitenkin oli oma maa paikallaan vaikka siinä riehuivat vieraat vallat myrskyaalloin edes takaisin. Puolanjuutalaiset kokivat itsensä puolalaisiksi ja vasta tämä painostava aika seuloi Juudan kansan ja sen ystävät esiin ja toteamaan oman valtion välttämättömyyden.
(Mutta nyt 1939 lopulla oli mustat pilvet jo Suomen yllä, mainitsee Vatanen kirjassaan 194 sivulla 251. Suomi keskittyi omiin puolustusasioihinsa. Vuonna 1939 jo väestönsuojeluoppaissa varoitettiin suomalaisia uudentyyppisen sodan aseista).
V.J. Vatasen (1942) mainitsemasta arjalaislainsdäädännöstä on suomalaisilla siis ollut tietoa jo sodan aikana jonkin verran, mutta sen käytännön toteuttamisasteesta, epäinhimillisyyksistä ja laajuudesta voi vain historiankirjoittaja saada jotain hahmoa esiin.
On vuosikymmenien työ koota dokumentit ja pystyttää museot ja säilöä tieto tulevaisuutta varten , mutta nythän vuoteen 2017 mennessä tässä on onnistuttu monen kansan yhteistyönä. Varmaa on että on katuneitten ja tuhoutuneitten joukossa tuntemattomia sotilaita ja tuntemattomia uhreja. Yksi syy on siihen että surmaaminen on ollut totalitaarista – siihen osllistui useat miljoonat eikä kaikkien muistot , tiedot ja teot ole tässä ajassa ilmaistuja tai dokumentoituja. Mutta hämmästyttävän usein tapahtuu, että suurestakin tuhotusta joukosta on jäänyt ainakin yksi tai kaksi silminnäkijää ja niin varmasti tuhotuksi tarkoitettu tieto onkin tullut valkeuteen. Joskus on löytynyt dokumenttia salaisista kätköistä ja niin on saatu kudottua kärsivällisten tiedemiesten avulla kokoon tapahtumien kulku. Sotakirjeenvaihtajien uskollisuudesta voi olla kiitollinen. Eipä ihme, että journalistit ovat nykysodassakin tänä päivänä hengenvaarallisessa tilanteessa kaikkialla.
Kun olin Lohamei haGetaot museossa käymässä siellä kerrotiin että lapsien kohtalosta oli aivan eri rakennuskin olemassa: kyse oli 1,5 miljoonan tuhotun lapsen kohtalon dokumentaatiosta ja muistomerkistä.
Tässä ajattelin että nykysyyrialaisten 2017 pitäisi dokumentoida jokainen surmansa saanut lapsi ja pitää tarkkaa huolta joka päivän historiankirjoituksesta, sillä tämä nykyinen sota voi kestää kauan ja sen uhreja voi olla myös miljoonia lopulta. Kuolinluvut eivät vähene, kun kello tikittää, vaikka kyky muistaa vähenee, kun vuodet vierivät. Lisäksi Välimereen hukkuu ihmisiä, heilläkin on oma elämä, nimi, historia, persoona, kansa, johon heidän tulisi kuulua, valtiokin on monella. Historiaa menetetään koko ajan, jos sitä ei dokumentoida. Lukutaito ja kirjoituskyky, itsensä ilmaisemisen kyky edes jollakin kielellä , nämä ovat olennaisen tärkeitä. Joka aika tapahtuu samaa: Tuntemattomia uhreja on nykyaikanakin saati sitten aikana kun ei ollut nykyisiä dokumentaatiovälineitä. Esim natseilla oli tapana upottaa myös veteen juutalaisia ja muitakin, joita katsoivat vihollisikseen, eikä meri anna takaisin- sanotaan Suomessa.
Ruotsin Levande Historia- projektissa on lyhynnelmää Holokausti ajasta monilla kielillä jaettuna tämän uuden sukupolven tietoisuuteen.
http://www.levandehistoria.se/fakta-fordjupning/forintelsen/forintelsens-minnesdag/larare
On hyvä tietää mitä on ennen tapahtunut, mutta hyvä on huomata, mitä nyt on tapahtumassa.
2.6.. 2017
Leabright's Blog 