The Miracle of the Oil
ETERNAL ROME
Nyt sitä ymmärtää, miksi Apostoli Paavali sai vahvistuksen Mestarilta siitä, että Roomaan hänen on mentävä ja miksi Apostoli Pietarikin pysäytettiin Roomaan. Siellä oli – ja on- makkabealaisten heimon jälkeläisiä, niitä, jotka hoitivat Temppelin ikuista tulta suurimpien pimeyksien vuosien aikana ja heidät oli jo edeltä lähetetty Roomaan kun myöhemmin Temppelin Kynttelikkö Temppelin ryöstetyt-aarteet tuotiin sinne ja samalla historiaan dokumentoitumaan.
Vuosituhansien ajan on täten Pyhäkön tuli ollut kätkössä sitä aikaa varten, että Jumalan Henki neljästä tuulesta palaa ja kokoontuu Pyhään Maahan ja Temppeli asetetaan paikoilleen . Nyt on vielä Temppelin kaikki osat edelleen osiinsa purettuna, osat paketoituna kuin matkaa varten ja kätkettynä, sillä vielä on matka niihin neljään ääreen pään. Vain Jumalan Hengessä voi niitä Temppelin osia nähdä.Vain Jumalan Hengen avulla voi ymmärtää Raamatun protetioita.
HYVÄ SANOMA ROOMASTA:
http://www.jpost.com/Travel/TravelNews/Article.aspx?id=167322
Nuori Micaela Pavoncello toimii turistipoppaana Rooman juutalaisessa osassa. Siellä sijaitse myös Rooman synagoga ja juutalainen ghetto sekä kosher ravintola. Mikaelan esivanhemmat ovat asuneet Roomassa Cesarin päivistä ja hänen äitinsä perhe tuli Libyasta. Hänen sukujuurensa johtavat 2000 vuoden taakse. Hänestä on superhienoa olla juutalainen. Kuten Madonna ja Kabbala. Tästä hän antaa kiitokset paavi Johannes II:lle, joka vieraili synagogassa 1986 ja Israelissa ja osoitti ystävyyttä Rooman juutalaiselle seurakunnalle. Paavi Benedict on käynyt tammikuussa vierailulla synagogassa ja puolusteli Vatikaanin asemaa ja kertoi, miten kirkko auttoi juutalaisia Holokaustin aikana ja osoitti sitten kunniotusta niille 1022 Rooman juutalaiselle, jotka oli kuljetettu Auschwitziin
Kun natsit miehittivät Rooman ja jäljittivät juutalaisia( myös Mikaelan isoäitiä), heidät pidätettiin kahdeksi päiväksi ennen kuin heidät lähetettiin Auschwitziin lokakuussa 1943, kertoi Mikaela. Miksi heidät pidätettiin niiksi kahdeksi päiväksi? Siksi, että natsit odottivat miten Vatikaani reagoisi. Ja reagoiko Vatikaani? Kysymys oli vain retorinen Mikaelalta, eikä hän sanonut tarvittavan Vatikaanin arkistojen aukaisemista. Hänelle riittää yhden henkilön todistus niistä neljästätoista eloonjääneestä. Hän on vielä elossa 86 vuotias Shlomo Venezia. Hän on kirjoittanut kirjan. Inside the Gas Chamber: Eight Months in the Sonderkommando of Auschwitz. Sisällä kaasukammiossa- Kahdeksan kuukautta Auschwitzn Sonderkommandossa .
Shlomo Venezialla on pieni liike lähellä Piazza di Treviä ja hän on siellä useimpina päivinä ja hänellä on paljon kertomista, sanoi Mikaela. Venezian kauheat kokemukset Auschwitzissa ovat liian karua luettavaa, mutta hänen kaikin tavoin uskomaton hengissä selviämisensä on mitä elävöittävämpää. Sodan alkuvuosina Italia antoi suojaa juutalaisilleen vuoteen 1943 asti- myös hänenkin perheelleen- mutta natsien invasoiduttua maahan Shlomo Venezian koko perhe kuljetettiin Auschwitziin. Hän kuvauksensa Vatikaanista oli se, että sieltä käsin ei tehty yhtään mitään heidän pelastamisekseen, mutta siitä huolimatta hän ei boikotoinut Benedictuksen viimeistä synagogassa vierailua – päinvastoin kuin Rooman juutalaisen yhteiskunnan muutamat huomattavat henkilöt tekivät. Paavi kuin paavi, hän sanoi. Meidän on löydettävä yhteinen polku vaeltaa eteenpäin veljinä. Mikaela myötäilee, mutta se ei merkitse, että hän olisi valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan.
Mikaela on kiinnostunut Colosseumin alkuhistoriasta. On tarinaa siitä, että juutalaiset olisivat olleet sen rakentajia, mutta siihen hän ei usko. Sen sijaan hän arvelee Colosseumin olevan rakennetun juutalaisella pääomalla. Siihen aikaan kun juutalaiset tekivät kapinan roomalaisia vastaan Palestiinassa vuosina 66- 70 jKr, juutalaiset käyttivät myntteinään omia sekeleitään. Vuonna 70 jKr. Rooman keisari Tiitus kukisti juutalaiskapinan, tuhosi II Temppelin Jerusalemista, kuljetutti tuhansittain juutalaisia Roomaan orjinaan ja samalla tuotatti Temppelistä ryöstetyn kultaisen lampunjalan (Menoran) Roomaan ( tämä on kuvattu Tiituksen riemukaareen) ja lyötti oman kolikkonsa IVDEA CAPTA( Juudea valloitettu) Juutalaisilta saatua sotasaalista käytettiin sitten Flaviuksen Amfiteatterin ( nykyään tunnetaan nimellä Colosseum) rakentamiseen. Se on pystytetty juutalaisella omaisuudella, eikö meillä olisi oikeus siihen, Pavoncello sanoi.
Hän huomauttaa, että ensimmäiset juutalaiset , myös hänen isänsä esivanhemmat, tulivat Roomaan jo 160 eKr. ja Rooman juutalaiset olivat aikanaan Diasporan vanhin juutalainen yhteiskunta. Kun oli (ensimmäinen) Hanukka-aika ja makkabealaiset päättivät matkustaa lähettiläinä Roomaan tarkoituksella pyytää Rooman suojelusta Syyrian kuningasta Antiokusta vastaan, joka oli tehnyt juutalaisten elämän hankalaksi Palestiinassa, niin silloin heitä saapui Roomaan. Ja kuinka Roomasta ei olisi voinut pitää? Rooman ilmasto on miellyttävä, siellä on tärkeä satama ja siellä oli paljon liike-elämän mahdollisuuksia ja parempi elintaso. Niinpä heitä jäi sinne. Kaikki tällainen on tapahtunut yli 2000 vuotta sitten- ja vieläkin me viihdymme täällä, sanoi Mikaela- Pavoncello – Meitä on täällä inkvisitioitten mentyä, kaikkien vainojen mentyä, ghetton ja keskitysleirien ajan jälkeen. Tämän hän kirjoitaa Web-sivullaan.
Tämän päivän Roomassa asuu vain 16 000 juutalaista ja kuitenkin heidän seurakuntansa on kaupungin vanhin. Emme koskaan ole muuttaneet täältä minnekään, hän sanoi. Olemme todistajia hyvin paljolle, ja kuitenkin meidän traditiomme ja arvostuksemme ovat edelleen samat ja vahvat, kun vietämme omaa juutalaista elämäämme kristityn yhteiskunnan ympäröimänä.
Sitten kosherissa BA-Ghetto-ravintolassa Mikaela selittää erästä ruokalajia Lazio-alueen perinteiseksi useilta vuosisadoilta. Siinä on artisokkaa öljyssä. Kerrotaan, että ehkä siksi että Rooman juutalaiset olivat niin köyhiä, he laittoivat kaiken ruoan öljyssä maun parantamiseksi, (“Carciofo all Giudia”) artisokkaa kahdesti kuumassa öljyssä keitettynä, mikä prosessi tekee tästä vihanneksesta kokonaan syötävän, myös lehdet voi syödä.
www.jewishroma.com
4.1.2010 Poul Borchsenius kirjoittaa kirjassaan Bakom Muren viimeisen kappaleen Roomasta tällä tavalla:
“Eläviä raunioita
Lentokone ylittää Rooman. Se tulee Istanbulista ja välilasku oli Ateenassa.
Vielä vuosisata aiemmin oli tällainen pitkä matka Välimeren maissa elämän suuria tapahtumia. Väki jopa teki testamenttinsa valmiiksi, ennen lähtöään näin vaaralliselle matkalle. Nykyään on aivan jokapäiväistä tällaiset matkat.
—Air Francen linja-autot ajavat matkallaan lentokentälle aamupäivällä Istanbulin ikivanhan muurin porteista siihen kohtaan, missä turkkilaiset 500 vuotta sitten ryntäsivät kaupunkiin. Vain tunti ja siten kone on jo nousussa lentokorkeuteen ja suuntaa kurssin kohti Ateenaa. Taakse jää Istanbul terävine minareetteineen, 496:ne moskeijoineen, todellakin niitä on niin monta.
Alla on kuin suunnattomana karttana sininen Kreikan meri suurine tasaisine saarineen. Nyt tulee Ateena esiin, kuin nukketaloina. Parthenonin ja Akropoliin puhtaat linjat näkyvät. Sitten matka jatkuu yli Korintton ja Peloponnesoksen ja pari tuntia lounaan jälkeen on Rooma alapuolella. Kirkkaassa kevätauringossa loista Vatikaanin terävästi piirtyvät, geometriset muodot ja Tituksen voitonkaari. Aivan satumaiselta tuntuu, että samana päivänä voi olla Istanbulissa, Ateenasssa ja Roomassa.
Tulin Jerusalemin länsimuurilta ja olin menossa tutkimaan juutalaista historiaa, joten ensimmäinen kävelymatkani Roomassa suuntasin Tituksen voitonkaarelle.Tämä puhdasmuotoisesti, kauniisti merkattu riemukaari symbolisoi sitä kulttuurikolaria, mikä tapahtui ihmiskunnan kahden tärkeimmän keskuksen kesken, Jerusalemin ja Rooman. Rooma oli vahvempi, sen Jupiter syöksi alas Jerusalemin Jehovan sinä päivänäm kun Titus ja hänen teräksiin pukeutuneet legioonansa ryntäsivät Jerusalemin valkeaan temppeliin ja autioittivat maan tasalle Pyhän Kaupungin. Ja täällä Roomassa juhlittiin voittoa.
On kulunut miltei 1900 vuotta, mutta kun toukokuun iltana seison Tituksen voitonkaaren luona, on kuin tapahtuma olisi eilinen. Viimeiset hohtavat auringonsäteet kultaavat Colosseumin ruskeitten muurimassojen huippuja ja valonsäteet valuvat vinosti yli Forum Romanumin raunioitten. Tuuli taivuttelee punaisia kevätkukkasia, joita versoo esiin rapautuvien kivien väleistä, yksinäinen satakieli laulaa suloisesti kaatuneitten pylväitten välisellä korkealla kivialustalla.
Ja riemukaareen on leikattu marmorisiin kiviin tapahtumia kuten roomalaisten voitokas marssi Jerusalemiin, niin että vallan voi kuulla rautaisesti aseistautuneitten legioonalaisten kenkien iskennän kivetettyyn tiehen. Tässä johdetaan itse Jordanin joki esiin, mikä ikäänkuin personifioituu vanhassa miehessä, jota kannetaan paareilla, juutalaisia sotavankeja ajetaan eteenpäin pyhine temppeliesineineen, joita ovat kultainen näkyleipäpöytä, liitonarkki, jossa Mooseksen lakia oli säilytetty, hopeiset torvet, joihin puhallettiin juhlina ja kultainen seitsenhaarainen kynttilänjalka. Kaiken yllä leijuu roomalaiset kotkat ja voitonjumalatar kruunaa keisarin poikaa, joka poltti Jerusalemin temppelin.
Mutta kuvat eivät liiku. Se on jähmettynyt veistos, ja kuvan esittämät tapahtumat ovat tapahtuneet hyvin kauan sitten. Melkein 19 vuosisataa on painunut ajan mereen siitä, kun keisarin orjat rakensivat hänen voittonsa kunniaksi kaaren. Mahtava flaavilainen keisarisuku on jo kauan aikaa sitten tuhoutunut ja muuttunut pölyisten koulukirjojen oppiaineistoksi. Riemukaarten katu ja Forum Romanum ovat raunioina. Mitään elävää ei ole siitä jäljellä, mikä aiemmin hallitsi maailmaa. Nähdään vain raunioita ja rapautuvia symboleita siitä kaukaisesta jumaltenpalvonnasta, jolla ei ole mitään sanottavaa nykyajan eläväsydämisille. Se on mennyttä aikaa, kerran suurta ja loistavaa. Mutta nyt mennyttä ja ohittunutta.
Lähden kävelemään pois Tiituksen kaarelta alas joelle ja seuraan sitä Tiberin saarelle ja Quattro Capi-sillalle. Sitten käännyn kapeille sivukaduille, jossa aiemmin oli Rooman ghetto ja jossa vielä nykyään on juutalaisia. Ja mitä täällä näen? On todellakin samoja seitsenhaaraisia kynttilänjalkoja, mikä näkyi voitonkaaress, niitä on piirretty talojen muureihin, mutta täällä ne ovat eläviä symboleita jostakin, mikä on nyt, mikä kestää ja on olemassa. Ja näihin asti elää näissä taloissa niitten juutalaisten jälkeläisiä, joita Tiitus toi mukanaan riemukulkueessaan kauan sitten. Sisällä synagogassa on koristeina riemukaaren kuvanveistäjien töitä seinämillä: näkyleipäpöytä, arkki, torvet. Näitten Pyhästä Temppelistä tuotujen esineitten kuvien alla on Juudan kansa siellä rukoillut rukouksiaan sisulla, murtumatta. He rukoilevat Jehovaa, joka oli kuitenkin vahvempi kuin Capitolinumin Jupiter, sillä valtaa ja vaikutusta ei koskaan voi lyhyellä tähtäimellä arvioida. Pitkät ajat, vuosituhannet tuovat ilmi, kenellä on oikeus elämään.
Kummallista kyllä, juuri näiltä kaduilta lähti aikanaan riemukulkue liikkeelle, kun Rooma juhli voittoaan Jerusalemista.
Ghetton ulkosyrjällä on kalatori ja siellä kohoaa Octavianuksen pylväshalli, suuremmoinen pylväskäytävä, jonka Augustus rakennutti sisarensa kunniaksi. Joitain monumentaalisia porttikäytäviä on rakennetu Sanct Angelon sisään Pescariassa, joka oli kirkko, missä juutalaisten oli kuunneltava käännytyssaarnoja sapattina.
Juuri tässä seisoi vanha keisari Vespanianus kahden poikansa kera, Tiituksen ja Dominitianuksen, josta tuli keisari Tiituksen jälkeen. – ja katseli kun riemukulkue lähti liikkeelle. Legionalaiset suorittivat kunniamarssin maailman herrojen editse, kumarassa kulkeneet juutalaiset vangit seurasivat perässä, ryövätyt temppeliaarteet kohotettiin näkyville, niin että keisari ja hänen poikansa saivat nähdä voittajan palkan. Kun koko riemukulkue oli ohittanut, kolme johtohenkilöä nousi sotavaunuihinsa ja päätti voitonkulkueen ja roomalaisten riemunhuudot saattelivat heitä. Tiedämme tarkalleen, mitä tapahtui sinä päivänä ja asiaa voi seurata minuutti minuutilta. Eräs juutalainen mies kulki keisarin seuruessa ja näki kaiken. Hän oli Flavius Josephus, keisarin ihailija, joka eli keisaria kauemmin ja on eräs maailman suurimmista historiankirjoittajista . Hänen käsialaansa on suuremmoinen raportti siitä päivästä.
Juuri tämä vanha yhteys Israelin kansan ja Rooman välillä, mistä johtui, että juutalaiset vainottiin pois vuosituhantiseen maanpakolaisuuteen, tekee Rooman ghetton ehkä kaikkein huomattavimmaksi koko Euroopassa. Moni muu juutalainen asutus on kuuluisa opeistaan ja tutkimuksistaan, joita ne suojaavat, mutta mikään niistä ei ole Rooman ikäinen tai omannut sellaista merkitystä Juudan kansan kriittisissä kohtalonhetkissä.
Mutta siinä onkin sitten ainoa ulkonainen laadunmerkki, minkä Rooman ghetto omaa. Täällä kukoisti tiede hyvin harvoin tuskin koskaan, ei niin Tooraa, Talmudia, filosofiaa eikä Kabbalaakaan viljelty täällä mitenkään silmiinpistävästi. Mutta oli jotain muuta.
Rooman juutalaisasutuksen historia on osoitus aivan uskomattomasta sisusta, joka kesti monenmonet vuosisadat. Siinä on jokin arvoitus, kun tämä pieni pahoipidelty ihmisjoukko, Jerusalemista riistettyjen orjiksi pakotettujen israelilaisten jälkeläiset, vaalivat isiensä perintöä näillä ahtailla kujilla, tässä kosteassa epäterveellisessä ilmassa.
He asuivat kaikkein altistetuimmalla paikalla, minkä nyt juutalainen voi valita. He olivat ensimmäisiä, jotka roomalaiset tapasivat palattuaan kotiin Jerusalemin voittamisen jälkeen. Sitten he ovat asuneet katolilaisen kirkon varjossa, lähellä niitä paaveja, jotka olivat Kristuksen sijaisia, hänen, jonka juutalaiset olivat ristiinnaulinneet, tai käskeneet roomalaisten ristiinnaulita, minkä vikansa he saivat alati tuta.
Ghetton ulkosyrjillä on vielä tänä päivänä eräs kirkko, jossa on kultainen raamatunlause, joka on julistusta kadun toisella puolella olevalle synagogalle. Teksti on hebreaksi, jotta juutalaiset voivat lukea sen omalla pyhällä kielellä, sitaatti on jopa Vanhasta Testamentista otettu. Room.10:21; Jesaja 65. 2:3. Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani…”
He asuivat yhteiskunnna ulkopuolella kuin epäpuhtaana kansana ghettossaan ahtaalla kulmallaan, he pysyivät elossa kaikissa aikain vaihteissa,joskin hyvin varattomina. He elivät kuin ilman toivoa ja kuitenkin heillä oli toivo profetioissa ja lupaus Hänestä, joka tulee, mutta he eivät voineet käydä vihollista vastaan tai kostaa kärsimäänsä. Niin he vallittuivat muurinsa taakse ja kotielämän kankeisiin rutiineihin. Kukaan ei pysty selittämään, miten he ovat selviytyneet. He omistivat tuskin edes omaa hautapaikkaansa . Jos johonkuhun soveltuu seuraavat sanat, niin juuri näihin:
Turturikyyhkyllä on pesänsä, ketulla on luolansa
Kansoilla on maansa, Israelilla hautansa.
Rooman juutalaisten ghettoa on sanottu eläviksi raunioiksi.
Niin on ollut aina. Siltä näyttää vieläkin (1957). Pyylevät rouvat istuskelevät juttelemassa kadulla, romukauppias raahaa säkkiä
selässään, tummasilmäiset lapset leikkivät tai huutavat äitiään, joka on kääntänyt selkänsä jutellakseen naapurinrouvan kanssa. Kyyhkyset nokkivat jyviä kadulla ja ikkunoista tuuletetaan vuodevaateita. Täällä asuu patjojen tekijöitä ja kalakauppiaita, useitten sukupolvien ajalta on muurien rappeutumia, kiiltäviksi kuluneita katukäytäviä. Todellakaan Spinoza ei tullut täältä. Raunioita on mutta eläviä.
Kun on elämää, on toivoa. Ja Rooman juutalaiset ovat aina uskoneet kaikessa arjen harmaudessa, odottaneet ja toivoneet, että jotakin suurta joskus tapahtuu. Jotain suurta taivaasta.
Kun Israelin valtion perustaminen alkoi lähestyä, Rooman ghetto ikäänkuin heräsi henkiin. Suuren tuhkakerroksen alla oli kipinät heikosti kyteneet. Nyt alkoi tapahtua. Vuonna 1946 Rooman juutalaiset pitivät raivokkaan kokouksen Lontoon antisiionistista politiikkaa vastaan. Marraskuussa 1947 he tanssivat kaduilla, kun tehtiin YK:n päätös Juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan
Mutta 14. toukokuuta 1948 Rooman juutalaisten sydämet todellakin sykähtivät kiivauteen. Kun radiosta tuli uutinen, että David Ben Gurion oli julistanut juutalaisen valtion Israelin itsenäiseksi valtioksi Rooman juutalaisten sydämissä roihui isänmaalle, josta heidän esi-isänsä 60 sukupolvea aiemmin oli ajettu pois ja jonne he olivat kaivanneet niin kauan palata takaisin.
Suurin joukoin nyt tulvittiin kodeista Kalatorille ja niin mentiin riemumarssia aivan samaa tietä kuin keisari ja hänen poikansa 1900 vuotta sitten oli heidän esi-isiänsä kuljettanut kohti Tiituksen kaarta. (Israelin Pyhä Öljy kesti tähän päivään asti).
Koskaan ennen tuota päivää ei kukaan juutalainen ollut kulkenut Tituskaaren alitse, sillä se oli juutalaisuuden tuhon symboli. Mutta nyt 14. 5. 1948, sinä päivänä ghetton kansa alitti soihdut kädessä laulaen Tiitus kaaren ja sitten tanssittiin juutalaisten kansallistanssia Tiituskaaren ympäri.
Eläviksi raunioiksi arveltiin ghetton kansaa, mutta tänään näemme, että raunioitten sisällä on ollut todellista elämää ja tulevaisuus versoi ghettosta esiin.”
(Ja siitä kirjailija Poul Borchsenius lupasi kirjoittaa uusia kirjoja….Hän pyhitti elämänsä Juudan historian elävöittämiselle ja sukupolvien ketjun ikuistamiselle”.
—-
26.12.2009
Ensimmäiset uudet joukot lähtevät Afganistaniin tammikuussa. LÄHDE: FIRST FRESH TROOPS IN AFGHANISTAN IN JUNE’ (ANSA) – Livorno, December 23 .
Näin ilmoitti Italian puolustusministeri (Defence Minister Ignazio La Russa) armeijan seremoniassa Tuscanin satamakaupungissa. Toinen NATO:n täydennysjoukko lähetetään vuoden 2010 jälkipuoliskolla. Puolustuministeri pitää tällaisia tehtäviä kuten tehtävää Afganistanissa tärkeänä, jotta voidaan välttää terrorismin pääsyä kotimaahan.
Italian ulkoministeri Franco Frattini ( Foreign Minister Franco Frattini) kertoi Brysselissä 4.12. tästä Italian uudesta panostuksesta NATO liittolaisissa. Näiden 1000 henkilön lisäjoukon ohella tulee olemaan 200 henkilön Carabinieri-joukko auttamassa afganilaisten turvajoukkojen koulutuksessa. Italian panostus on tällä hetkellä 2 795 henkilöä.
USA:n valtiosihteeri Hillary Clinton antoi kiitoksensa Italialle osallistumisesta Obaman asteittaiseen politiikkaan, missä hän nosti USA:n joukkojen määrää 33 000:lla joten USA:n joukkojen osuus on 101 000 henkilöä. Muistakin valtioista kuten Britanniasta, Portugalista, Espanjasta, Georgiasta, Puolasta ja Etelä-Koreasta on lohjennut joukkoa satapäin. Ranska on kieltäytynyt lähettämästä lisäjoukkoja, mutta Saksa viipyy päätöksessään kunnes on pidetty Lontoossa tammikuun lopun kansainvälinen konferenssi Afganistanin ja Pakistanin asiosita. Päinvastoin taas Kanada (2011) ja Alankomaat (2010) ovat vetämässä pois joukkojaan.
Frattini NATO-kokoukseen viitaten vakuutti, että on tarvetta siviilialueen toimintojen asteittaiseen lisäämiseen ja että Italia voisi kaksinkertaistaa osuuttaan Afganistanin jälleenrakentamisbudjetissa. Diplomatian johtaja painotti myös miten tärkeää on NATO:n saada sanomansa välitettyä afganistanilaisille NATO TV:n kautta.
Sekä Frattini että Italian pääministeri Silvio Berlusconi ( Italian Premier Silvio Berlusconi) ovat sanoneet, että ylimääräisen panostuksen siellä Afganistanissa tulee kuulua osana “transitiostrategiaan”, siirtymiskauden strategiaan, jonka tarkoituksena on antaa Afganistanille varusteita huolehtimaan omista tarpeistaan eikä niinkään valitsemaan pakostrategiaa , mikä puolestaan vain koituisi talibaanien eduksi.
Toinen tuhannen miehen lisäjoukko Italiasta lähetetään muihin ulkomaisiin tehtäviin kuten Kosovoon ja Libanoniin ja joukkojen vahvistustehtäviin, mutta nämä ovat vielä eduskunnan hyväksyntää vailla ja ne tulevat kestämään vuoden 2013 loppuun asti.
Joulukuun 10:n La Russa sanoi, että Italian lisätty sotilaallinen läsnäolo ei koskaan tulisi ylittämään 4000 miehen vahvuutta. Keskimäärin joukkojen vahvuus olisi 3 700 miestä, hän sanoi. Puolustusministerin mukaan NATO oli alunperin pyytänyt Italialta 1 600 lisämiestä Afganistaniin. Ensi vuoden lokakuuhun mennessä , kertoi puolustusministeri, Italia vähentää läsnäoloaan Kosovossa noin 1 300 miehellä ja Libanonista vedetään 200 miestä takaisin.Tällä hetkellä meillä on 1 900 miestä Kosovossa ja kesäkuussa odotetaan määrää supistettavan 1 400 mieheen ja sitten lokakuussa 600 mieheen, selvitti La Russa.
Italian presidentti Giorgio Napolitano sanoi Italian päättäneen tehdä oman osuutensa Afganistanissa. (Italian President Giorgio Napolitano) Mutta Italian valtion päämies (the Italian head of state) painotti Afganistanin tarvitsevan poliittisemmin perehtynyttä ja runsaammin piirteiltään siviili ja talouselämään interventoivaa strategiaa.
