Hakusana Vaihingen
LÄHDE:
http://www.scrapbookpages.com/natzweiler/History/index.html
Lukiessani ruotsalaista historiaa valkoisten linja-autojen pelastusoperaatiosta vuonna 1945, siinä mainittiin Vaihingen niminen paikka. Kun etsin tätä nimeä, törmäsin lähteen artikkeliin, josta otan hieman suomennosta:
“Natzweiler-Struthof”
Ranskalaiset kutsuivat tätä Struthofiksi, natsit kutsuivat keskitysleiriksi Natzweiler. Amerikkalaiset käyttivät kaksiosaista nimeä kuten otsikossa. Miten tahansa, mutta kyse oli kauhujen leiristä, jossa vangit kärsivät epäinhimillisistä kohteluista tai natsit surmasivat heitä sinä aikana kun Alsace oli liitettynä Suur-Saksan valtakuntaan Ranskan hävitessä vuonna 1940.Nykyään kaunis Alsacen provinssi kuuluu jälleen Ranskalle ja leiri on sikäli ainutlaatuinen, että se on ainoa keskitysleiri Ranskan maaperällä.
Entinen Natzweiler-Struthofin keskitysleiri on nykään suojeltu historiallinen paikka,jonka nimenä on poiskuljetusten muistomerkki, Memorial of Deportation. Se sijaitsee maisemallisesti kauniilla seudulla, majesteettisilla Vosges-vuorilla Bruchen laakson yläpuolella lähellä entistä Struthofin Hotellia, joka oli kerran Alsacen sydämessä sijaitseva kuuluisia talvilomahotelli. Poiskuljetuksilla tarkoitetaan Ranskan vastarintaliikkeen taistelijoitten kuljetuksia Suur-Saksaan, kun heidät oli saatu vangiksi. Lainsuojattomina univormuttomina taistelijoina Geneve sopimuksen 1929 rikkoneena heidät olisi voitu laillisesti ampua, mutta sen sijaan he joutuivat tekemään työtä kuoliaaksi asti keskitysleireissä, erityisesti Natrzweilerissa, mutta myös Buchenwaldissa ja Mauthausenissa.
Nattzweiler-Struthofin keskitysleiri otettiin natsien käyttöön 21. toukokuuta 1941 Alsacessa pienen Natzwillerin ranskalaiskylän lähistöllä Vosges-vuorilla. 31 mailia lounaaseen Strasburgista . Tämä sijainti valittiin syksyllä 1940, koska eräs SS:n omistama yhtiö halusi hyödyntää läheisiä graniittilouhoksia-missä työn suorittaisivat sitten raskaaseen pakkotyöhön tuomitut saksalaiset vangit. Näissä louhoksissa oli varsin kaunista punaista graniittia, jota käytettäisiin Nurnbergin , epävirallisen natsipääkaupungin ja Hitlerin erään suosikkikaupungin rakennuksiin.
Eräässä kirjassa missä on kirjoituksia useilta Natzweilerista eloonjääneeltä, François Faure kirjoitti seuraavaa:
Natzweiler sijaitsee Bas-Rhinissa, 30 mailia Strasburgista lounaaseen. Se on ihastuttava Alsacelainen kylä kuten moni muukin kylä, eikä sotaa edeltäneenä onnellisena aikana pystytty enteilemään, miten paljon traagisia muistoja paikkaan tuli liittymään. Mutta syyskuussa 1940 eräs Blumberg, SS – Standarten Führer, joka tutki aluetta, päätti asettaa sinne korkealle Donon vuorta vastapäätä, Louisekallion pohjoispuolelle, tunnettuun hiihtokeskukseen, kaivoksen ja keskitysleirin, josta tuli ainoa natsien tuholeiri Ranskan maaperällä. (Natzwiller äännetään Nots-veeler joka muistuttaa sanaa Rottweiler).
Ensimmäiset vangit olivat 300 saksalaista rikollista. He asuivat väliaikaisissa parakeissa lähellä Struthofin hotellia. Nämä kantoivat selässään kaiken materiaalin mitä ensimmäisiin blokkeihin tarvittiin, tekivät perustukset ja rakenteet. Kun blokit 1,2,3 olivat valmiit, vankien määrä nousi 800 saksalaiseen. Elokuun 15. vuonna 1942 tulivat ensimmäiset poliittiset vangit leiriin ja Natzweilerista tuli pääleiri, minne kuljetettiin Ranskan vastarintaliikkeen taistelijoita. Parakit olivat rakennettu jyrkille vuorenrinteille Parakkivälitilaa käytettiin joka-aamuiseen ja jokailtaiseen nimenhuutoon.
Natzweiler oli konstruoitu alunperin 1500 vankia varten, jotka tekivät kaivoslouhintaa. Mutta vain noin 500 oli kaivoksilla , enimmäkseen vankeja pidettiin asetehtaissa. kesällä 1943 Natzweilerin vangit pantiin tekemään ilmavoimien koneita.
Vuoden 1944 alussa oli vankeja vajaat 2000, mutta syyskuussa 1944 kun leiriä oli evakuoitava, siellä oli 7000 vankia. Osa heistä oli sotalinjan muista leireistä tuotuja.
Natzweilerin leirin ensimmäinen komentaja oli Josef Kramer. Kun Kramer siirrettiin Auschwitziin hänen sijalleen tuli Fritz Hartjenstein, joka oli aiemmin toiminut AuschwitzII kuolemanleirin Birkenaun komentajana. Hän oli SS:ssä kenraaliluuttnantti arvoltaan. Han sai koulutuksensa keskitysleirisysteemiin Sachsenhausenissa vuonna 1938. Sieltä hänet siirrettiin 1939 Niederhageniin ja 1941 hän palveli vuoden 3. aseellisessa -SS- divisioonassa Totenkopf- nimeltään. Kun Natzweilerin leiri suljettiin, hänet siirrettiin Flossenburgiin komentajaksi. Vuonna 1946 9.4. hänet ja viisi Natzweilerin henkilökunnasta vietiin brittiläisen sotilastuomioistuimen eteen Wuppertaliin Saksaan. Tutkimus päättyi 5.5. 1946 syylliseksi julistamisiin. Hartjensteinin kuolemantuomiotuomio muutettiin elinkautiseksi Kaksi heistä teloitettiin , muut saivat 10-15 vuotta vankeutta.
Josef Kramer siirrettiin Auschwitzistä Bergen-Belseniin joulukuussa 1944, kun läpikulkuleiri muutettiin keskitysleiriksi. Hänet vangitsi britit kun Bergen-Belsen antautui heille 15.4. 1945 ja hänet asetettiin brittiläisen sotilastuomioistuimen eteen ja julisitettiin syylliseksi ja teloitettiin 1945.
Sub-Camps of Natzweiler-Struthof
Kuten kaikilla natsien keskitysleireille, niin Natzweilerilläkin oli alaleirejä tietty järjestelmänsä. Natzweilerin pääleiriin liittyi 55 alaleirin ja kommandojen verkosto. Osa niistä sijaitsi saksalaisissa osavaltioissa Badenissa ja Wurttembergissä, Alsacen naapurustossa. Eräs kirja jonka voi hankkia tästä muistomerkkipaikasta kertoo vuodesta 1944. Kaiken kaikkiaan 7000-8000 henkilöä asui leirissä ja 14 000 poiskuljetettua teki työtä 18 ulkopuolisissa kommandoissa.
Koska Liittoutuneet pommittivat Saksaa, tehtaat rakennettiin maan alle ja Natzweiler-Struthofin vankien oli tehtävä pakkotyönsä maanalaisten teollisuus laitosten konstruktiossa.
Kommandot luotiin maaliskuussa 1944 rakentmaan Saksan ilmavoimien maanalaisia tehtaita. Maanalaiset työt aloitettiin Neckarin laaksossa, jossa jo oli aiempia kaivostunneleita. Neckarin laakson leirien nimet olivat Neckarelz 1 ja 2, Neckargerach, Bischosheim, Mossbach, Bad-Oppenau, Ansbach etc. Maaliskuun 1944- 1945 välisenä aikana tässä projektissa teki työtä 2500 3500 vankia.
Aime Spitz, eräs joka on jänyt henkiin Natzweileristä, kertoo alaleiristä nimeltä Vaihingen
Vaihingenin kommando: Tämä oli aiempi juutalaisten tuholeiri, jota vuoden 1944 marraskuun jälkeen käytettiin sairaille ihmisille. Se oli lerii, jossa S.S. antoi ihmisten kuolla, jos eivät tappaneet heitä, samaan tapaan kuten Belsenissä. Se rakentui kuudesta blokista. Vuonna 1945 maaliskuussa oli sairaista 9. tammikuuta 1944 saapuneista 1 281 ihmisestä kuollut jo 1 250 ihmistä. Kun leiri vapautettiin, löydettiin 1 500 ruumista haudattuna yhteishautaan.
Kaikista kommandoista seuraavissa paikoissa Binau, Kochendorf, Loenberg, Hasbach, Vaihingen on ranskalaiset asiantuntijat psytyneet löytämään 2 500 ruumista, joista 500 oli ranskalaista.
Dr. Ragot: ja muut henkiin jääneet kertovat.
Kaikisita liitännäiskommamdoista Kochemissa oli eräs kammottavin. Keskelle tunnelia oli kaivettava kanaali ja kaikki materiaali oli purettava ja kannattava asemaan. Hyvin vähän ihmisiä jäi henkiin Kochemista, paitsi muutama N.N. joihin kuului tri Ragot, joka ihmeen kautta pääsi pakoon, kun leirin hallinto oivalsi että N.N. vangit (Nacht und Nebel) eivät saaneet lupaa työskennellä liitännäiskomamndoissa, hänet piti viedä takaisin Natzweileriin. 150 ranskalaisesta kuoli 40 yhdessä kuukaudessa siellä.
Termi Nacht und Nebel ( N.N, Night und Fog) viittaa niihin vankeihin, jotka olivat vastarintataistelijoita ja lähetetty keskitysleirille antamatta mitään informaatiota heidän sukulaisilleen siitä mitä heille tapahtui. Heidät saatettiin katoamaan yössä ja sumussa. Näin tehtiin siviilien pelottelumielessä, jotta lainsuojattomia kapinoitsijoita ei nousisi kansassa.
Sinä jaksona kun Natzweiler-Struthofin leiri ja alaleirit olivat toiminassa toukokuusta 1941 maaliskuuhun 1945, arviolta 17 000 vangittua kuoli. Jos tämä arvio pitää paikkansa siellä kuolleisuus oli 66%, mikä oli paljn korkeampi kuin Suur-Saksan vastaavissa leireissä.
Yksi alaleireistä oli nimeltään Dautmergen ja sieltä jäi muutamia juutalaisia eloon.
Kts. Norjan pääministerit: Tryggve Bratteli
