Päivitys 11.5. 2010. Islanti kaiketi saanee lisää maata jalkojen alle.
Archived Volcano Eruption News 2001-2010
Reports Written by John Seach
Volcano News 2010
|
|
- Islanti on syntyjään VULKAANINEN SAARIRYKELMÄ
-
Islannin juutalaisten historia
History of the Jews in Iceland
From Wikipedia, the free encyclopedia
JUUTALAISET tulivat Islantiin vasta 17. vuosisadalla., mutta mitään suurempaa maahanmuuttoa ei ollut ennen vuotta 1930.
Jews did not come to Iceland until the 17th century, but even then there was no real immigration until the 1930s.
KIELI_ Language
Islantilaiset tietävät juutalaiset Raamatusta ja kutsuvat heitä sanalla gydingar. Termi on diminutiivinen muoto sanasta Gud, Jumala. 13. vuosisadalla kirjoitettiin Gydinga-saga, joka oli kertomusta juutalaisista. Se oli käännöstä ensimmäisestä makkabealaiskirjeestä ja kappaleita historioitsijan Flavius tosefuksen kirjoituksista.
The Icelanders knew the Jews from the Bible, and called them Gyðingar. The term was used since the 11th century and is apparently a diminutive of Guð (God). The Gyðinga Saga, the Saga of the Jews, was written in the 13th century. It is a translation of the First Book of Maccabees and fragments from the writings of Flavius Josephus.
Varhaishistoria _Early history
Ensimmäiset juutalaiset maahanmuuttajat Islannissa olivat kauppiaita. Daniel Salomon oli kristinuskoon kääntynyt Puolan juutalainen ja hän tuli Islantiin vuonna 1625.
The first Jews to come to Iceland were traders. Daniel Salomon, a Polish Jewish convert to Christianity, came to Iceland in 1625.
Vuonna 1704 portugalilaishollantilainen juutalainen henkilö, Jacob Franco asui Kööpenhaminassa ja hänet asetettiin vastaamaan kaíkesta tupakan toimituksesta Islantiin ja Fär-saarille. Vuonna 1710 toimi samoissa tehtävissä Abraham Levin ja Abraham Cantor. Isak, cantorin poika jatkoi isänsä firmaa 1731.
In 1704, Jacob Franco, a Dutch Jew of Portuguese origin who was living in Copenhagen, was appointed to be in charge of all tobacco exports sold in Iceland and the Faroe Isles. In 1710 Abraham Levin and Abraham Cantor were given similar responsibilities. Isak, Cantor’s son, took over from his father in 1731.
Vuonna 1815 saapui Ulrika-niminen juutalaisten kauppalaiva, Ruben Moses Henriquesin vuokraamana Kööpenhaminasta käsin Islantiin.
In 1815, the Ulricha, a Jewish trade ship rented by Ruben Moses Henriques of Copenhagen, arrived in Iceland.
Vuonna 1853 Islannin parlamentti (Alþingi) hylkäsi Tanskan kuninkaan pyynnön siitä, että Tanskan lakia, mikä salli vierasmaalaisten juutalaisten asettautumisen maahan, sovellutettaisiin myös Islantiin.
In 1853, Iceland’s parliament, the Alþingi, rejected a request by the Danish king to implement the Danish law allowing foreign Jews to reside in the country.
Mutta kaksi vuotta sen jälkeen parlamentti kertoi kuninkaalle, että laki hyväksytään myös Islannissa ja sekä Tanskan että muitten maitten juutalaiset ovat tervetulleita. Parlamentti mainosti juutalaisia eteviksi kauppiaiksi, jotka eivät koeta houkutella muita omaan uskoonsa. Kuitenkaan ei tiedetä kenenkään juutalaisen ottaneen tätä tarjousta vastaan.
Two years later the parliament told the king that the law would be applied to Iceland and that both Danish and foreign Jews were welcome. The Alþingi said that the Jews were enterprising merchants who did not try to lure others to their religion. However, no Jew is known to have accepted this offer.
Vaikka kaikki kaupankäytnti oli syntyperäisten islantilaisten käsissä, 19. luvun lopulla oli pieni joukko kauppaedustajia Tanskan juutalaisista firmoista.
Though most trade was owned by native Icelanders, in the late 19th century there were a small number of trading agents which represented firms owned by Danish Jews.
Kun Althing piti juhliaan 1874 mainittiin myös Unkarin juutalainen lehtimies Max Nordau nimeltä. Myöhemmin hän oli Siionistisen järjestön perustajia ja presidentti.
At the millennial celebration of the Althing in 1874 a Jewish journalist from Hungary, Max Nordau (later co-founder and President of the Zionist Organization), was mentioned.
Vuonna 1906 tuli Tanskasta Fritz Heymann Nathan ja hänestä tuli menestyvä kauppias. Vuonna 1913 hän perusti Reykjavikiin Nathan & Olsen yhtiön. Avioiduttuaan 1917 hän oli sitä mieltä että hän ei voi viettää uskonnollisen juutalaisen elämää Islannissa ja muutti Tanskaan. Firma menestyi siihen asti kunnes Islannin hallitus asetti kaupparajoituksia 1930.
In 1906, Fritz Heymann Nathan came from Denmark and quickly became a prosperous merchant. In 1913, he founded Nathan & Olsen in Reykjavík. After getting married in 1917, he realized it was impossible to conduct a Jewish life in Iceland and moved to Copenhagen. The firm was highly successful until the Icelandic government introduced trade restrictions in the 1930s.
Vuonna 1916 Nathan rakennutti ensimmäisen kookkaan talon Reykjavikiin. Siitä tuli viisikerroksinen. Talon suunnitteli Gudjon Samuelsson ja sitä pidettiin hyvin eleganttina Se oli myös ensimmäinen talo, jossa oli sähköt.
In 1916, Nathan built the first big building of Reykjavík, with five stories. The building was designed by Mr. Guðjón Samúelsson and was considered very elegant. It was the first building to be lit by electrical lights.
Myöhäinen 1930-luku_ Late 1930s
Suuren laman aikana oli helppoa muitten kuin juutalaisten muuttaa Islantiin. He saivat helpommin työ-ja pysyvän oleskeluluvan kuin juutalaiset. Maahanmuuttopolitiikaltaan Islanti lähinnä noudatti samaa linjaa kuin Tanska. Toukokuussa 1938 Tanska sulki ovensa Itävallan juutalaisille ja saman teki Islanti muutamia viikkoja myöhemmin.
During the Great Depression, it was much easier for non-Jewish immigrants, mostly Germans and Scandinavians, to obtain work and residence permits than for Jewish immigrants. Icelandic immigration policy generally followed that of Denmark’s. In May 1938, Denmark closed its gates to the Austrian Jews and Iceland did the same a few weeks later.
1930- luvun lopulla Saksanjuutalaisten avustusyhdistys raportoi maastamuuttoviranomaisille Kolmannessa valtakunnassa juutalaisten mahdollisuuksista muuttaa Islantiin ja johtopäätöksenä totesi sen olevan mahdotonta.
In the late 1930s, the Hilfsverein der Juden in Deutschland (the Aid Association of German Jews) wrote a report to the Auswanderberater in Reich on the possibilities of Jewish immigration to Iceland and concluded it was impossible.
Useita juutalaisia karkoitettiin Islannista, ja 1930-luvun lopulla Islannin viranomaiset tarjoutuivat maksamaan juutalaisten edelleen siirtämisestä Saksaan, jos Tanskan viranomaiset eivät ottaneet vastuuta heistä sen jälkeen kun heidät oli karkoitettu Islannista.
Several Jews were expelled from Iceland and in the late 1930s Icelandic authorities offered to pay for the further expulsion of Jews to Germany, if the Danish authorities would not take care of them after they had been expelled from Iceland.
Otto Weg, juutalainen pakolainen Leipzigistä, oli eräs niitä harvoja, jotka saivat pysytellä Islannissa maailmansodan aikana. Hän halusi tulla täysin islantilaiseksi, hylkäsi juutalaisuuden ja otti nimen Otto Arnaldur Magnusson. Hän oli geologian ja matematiikan tohtori, mutta hänelle ei koskaan suotu akateemista virkaa Islannissa. Hän työskenteli konstruktiivisten asioitten parissa ja myöhemmin antoi yksityistunteja ja kirjoitti lehtisiä, joissa hän opetti algebraa ja latinaa.
Otto Weg, a Jewish refugee from Leipzig, was one of the few allowed to stay in Iceland during the war. He wanted to become fully Icelandic, left Judaism and adopted the name Ottó Arnaldur Magnússon. He had a doctorate in geology and mathematics, but he never received an academic post in Iceland. He worked in construction and later gave private lessons and wrote pamphlets teaching algebra and Latin.
Vuoden 1930 väestönlaskennassa ei merkattu uusia juutalaisiin liittyneitä. Vuonna 1940 kerrotiin heitä olevan 9 henkilöä, kuusi miestä ja kolme naista.
The 1930 census listed no adherents to Judaism. The 1940 census gave their number as 9; 6 men and 3 women.
Toinen maailmansota _ World War II
Vuodet 1940-1941
Toukokuussa 10. päivänä 1940 brittiläiset sotavoimat tulivat Reykjavikiin ja heissä oli muutamia juutalaisia työntekijöitä. He eivät löytäneet synagogaa, mutta joitain aiemmin saapuneita juutalaisia.
On May 10, 1940, British forces arrived in Reykjavík, and among there were some Jewish servicemen. They did not find a synagogue but eventually did find other Jews who had arrived earlier.
Sen vuoden Jom Kippur-päivänä kokoontui Islannissa 25 juutalaista sotilasta , jotka olivat tulleet Englannista, Skotlannista ja Kanadasta sekä kahdeksan juutalaista pakolaista ja Hendrik Ottosson. Ottoson oli avioitunut juutalaisen naisen kanssa ja toimi kokouksessa organisaatiotehtävissä. Islannin viranomaiset tarjosivat tilaisuudelle vanhaa kappelia Reykjavikin vanhalla hautausmaalla, mutta Ottosson piti ehdotusta loukkaavana ja vuokrasi salin Good Templars Lodgesta ( temppeliritarien rakennuksesta). He lainasivat kaupungin ainoata Torah-kääröä. Tämä oli ensimmäinen juutalainen jumalanpalvelus Islannissa 940 vuoteen.
On Yom Kippur of that year, about twenty five Jewish soldiers from England, Scotland and Canada gathered with eight Jewish refugees and Hendrik Ottósson. Ottósson, who had married a Jewish woman, served as their Shammash. The Icelandic authorities offered a chapel in Reykjavík’s old cemetery. Ottósson found the suggestion insulting and rented a hall of the Good Templars‘ Lodge. They borrowed the only Torah scroll available in town. This was the first non-Christian religious service in Iceland in 940 years.
Kun päivä oli lopullaan oli Islannin ensimmäinen juutalainen seurakunta saatu perustettua virallisesti. Seurakunnan ensimmäiseksi johtajaksi tuli Arnold Zeisel, aiemmin wieniläinen nahkuri. Ryhmä kokoontui säännöllisesti kunnes amerikkalaiset tulivat brittien sijaan.
At the end of the day the first Jewish congregation in Iceland was officially founded. Arnold Zeisel, an elderly manufacturer of leather goods from Vienna, became the first head of the community. The group gathered regularly until the Americans took over from the British.
Islannin ensimmäinen Bar Mitzva tapahtui pääsiäisenä 1941, vaikka happamaton leipä viipyikin tulemasta pääsiäisen yli. Seurakunta pysyi koossa sen vuoden, vaikka brittiläiset voimat eivät tahtoneet lähettää Islantiin rabbiinia.
The first bar mitzvah in Iceland took place on the Shabbat of Passover, 1941, though the matzos arrived too late for that Passover. The community persevered during that year even though the British forces were unwilling to send a rabbi to Iceland.
Vuodet 1941-1944
Heti kun amerikkalaiset joukot olivat saapuneet 1941- 1942, juutalaistenkin elämä alkoi vilkastua. Amerikkalainen kenttärabbi tuli Islantiin vuoden 1941 lopulla. Nyt seurakunta oli jo niin iso, että tarvittiin uusi rakennus.
Once the American forces arrived in 1941-1942, Jewish life became more active. An American field rabbi arrived in Iceland at the end of 1941. The congregation had grown large enough that a new building had to be found.
Amerikkalaissotilaitten seurakunnan lisäksi oli myös ortodoksinen seurakunta.
Besides the American soldiers congregation there was also an Orthodox congregation. They used a corrugated-iron hut for their services.
Islantiin sodan aikana määrätyt amerikkalaisrabbiinit pitivät yllä kontakteja juutalaisiin pakolaisiin. Saksaa puhuvat juutalaiset suosivat ensisijaisest amerikkalaisperäistä juutalaisuuden liberaalia, reformiajuutalaista tulkintaa.
The American rabbis who were stationed in Iceland during the war maintained contacts with the refugee Jews. The German-speaking Jews preferred the liberal, Reform approach of the American rabbis over that of what they were used to from Germany or Austria.
Kun oli Uuden Vuoden juhla, Rosh HaShana 1944 laivaston lentotukikohdassa Keflavikissa, siellä kokoontui 500 juutalaista ja Toora käärö lennätettiin USA:sta.
At the Rosh Hashana service in 1944 at the Naval Air Station Keflavik, there were five hundred Jews present and a Torah scroll was flown in from the United States.
Siitä asti aivan 1950-luvun keskivälille Islannissa oli kaksi juutalaista seurakuntaa ( ortodoksinen ja liberaalinen) . Vuonna 1944 juutalaisten virkamiesten luku saarella oli noin 2000 kaikista 70 000: sta. Muutamiksi vuosiksi oli rabbiini määrätty Keflavikiin.
From that point till the mid-1950s there were two Jewish congregations in Iceland. In 1944, the number of Jewish servicemen in Iceland was estimated at 2,000 out of a total of 70,000, and for a few years a rabbi was stationed in Keflavík.
Maailmansodan jälkeen_ Post World War II
Vuonna 1955 kirjailija Alfred Joachim Fischer teki vierailun Islantiin ja kirjoitti maan juutalaisväestöstä. Hän mainitsi, että miltei kaikki juutalaiset, jotka olivat tulleet Islantiin ja tulleet maan kansalaisiksi, olivat ottaneet islantilaiset nimet, kuten maan laki vaatii.
In 1955, author Alfred Joachim Fischer visited the country and wrote about the Jews there. Fischer mentioned that nearly all Jews who had come to Iceland and been naturalized had taken Icelandic names, as the law demanded.
Sodan jälkeen useimmat juutalaiset halusivat viettää hiljaiseloa. Useimmat eivät olleet edes uskonnollisia eivätkä käyneet juutalaisessa yhteisössä. Joku kätki syntyperänsäkin perheeltään ja tuttaviltaan.
During the postwar period, most Jews kept a low profile and wanted to attract as little attention as possible. Most were not religious and kept to themselves. In some cases, Jews hid their origins and past from their family and their acquaintances.
Holokaustin ajasta_Holocaust
Vuonna 2000 Islanti osallistui Tukholmassa pidettyyn Holokausti-konferenssiin ja allekirjoitti Euroopan neuvoston julistuksen, mikä velvoittaa jäsenvaltioita antamaan informaatiota kouluissa Holokaustista. Tämä ei kuitenkaan ole vaikuttanut Holokaustia ja genosidia käsittävän historian opettamisen sisällyttämistä Islannin koulujärjestelmään.
In 2000, Iceland participated in a Holocaust conference in Stockholm, and it has signed a declaration of the European Council that obliges the member states to teach the Holocaust in their schools. In reality, this has not meant increased instruction on the Holocaust and genocide in Iceland’s educational system.
Juutalaiset nyky-Islannissa_ Jews in Iceland today
Juutalainen yhteiskunta Islannissa on hyvin pieni. Uskonnollinen noudattaminen on ottanut hyvin liberaalit linjat ja seurakunta käyttää painettua Toora-kirjaa. Viime vuosina on ollut neljä bar-mitzvaa ja bat- mitzvaa Reykjavikissa. Juutalainen yhteiskunta on pohtinut, jos se anoisi rekisteröitymistä uskonnollisena yhteisönä, mutta tähän ei ole ollut tarpeeksi pontevaa kiinnostusta.
The Jewish community in Iceland today is almost non-existent. Religious observance is very liberal and the community uses a printed Torah scroll. In recent years[when?] there have been four bar- and bat mitzvahs in Reykjavík[citation needed]. The Jewish community has discussed applying for registration as a religious organization, but there has never been sufficient interest to do so.
On joitain yksittäisiä juutalaisten retkiä Islantiin ja niihin kuuluu sapatin vietto geotermisen laguunin partailla. Kerrotaan, että muutamia juutalaisia olisi haudattukin Reykjavikiin, mutta hautakivien Daavidin tähti on myös vapaamuurarien tunnnus eikä todista yhteyttä juutalaiseen sukuperään.
There are Jewish singles tours to Iceland, with a Shabbat service in a geothermal lagoon. There are reports of Jews being buried in the old cemetery in Reykjavík and of headstones engraved with the Star of David. However, the Star of David was used by the Freemasons and does not prove any connection to Judaism.
Vaikka juutalaisväestö on erittäin pieni Islannissa, maan presidentin vaimo on israelilainen Bukharan juutalainen Dorrit Moussaieff. Hän myös antaa tukea juutalaisen kulttuurin virkoamiseen Islannissa.
Despite the tiny population of Jews in Iceland, the First Lady of Iceland is Dorrit Moussaieff. She is an Israeli Bukharian Jew. Moussaieff has also introduced the Jewish culture to Iceland in a very positive way.
http://www.haruth.com/JewsIceland.html
Islannin presidentti:
Ólafur Ragnar Grímsson (s. 14. toukokuuta 1943, Ísafjörður) on viides ja nykyinen Islannin presidentti vuodesta 1996. Hänet valittiin uudelleen vuosina 2000, 2004 ja 2008. Hän aloitti poliittisen uransa keskustalaisessa edistyspuolueessa, mutta vaihtoi myöhemmin vasemmistolaiseen kansan liittoon. Kansan liiton puheenjohtajana hän toimi 1987–1995 ja valtionvarainministerinä 1988–1991. Ólafur on ollut kahdesti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Guðrún Katrín Þorbergsdóttir kuoli leukemiaan vuonna 1998. Toukokuussa 2003 hän meni naimisiin israelilaissyntyisen Dorrit Moussaieffin kanssa. Moussaieff on toinen ulkomaalainen joka on ollut naimisissa Islannin presidentin kanssa, presidentti Sveinn Björnssonin vaimo oli tanskalainen.
