29.6. 2010 Suomen tullissa on havaittu Ukrainasta tullut suurempi amfetamiinialsti.
NYKYPÄIVÄÄN
11.5. 2010
Hitlerin syntymäpäivänä 20.4. 2010 antisemiitit murhasivat juutalaisen jeshivaopiskelijan Kievissä ja paloittelivat ruumiin kymmeneen osaan. Ukrainan päärabbiini huolehtii että uhri haudataan Israeliin.
- HISTORIAN SIVUILTA
http://sv.wikipedia.org/wiki/Ukraina
1922
“Neuvostoliiton aikana
Ukrainan neuvostotasavallasta tuli 1922 Neuvostoliiton perustajajäsen. Alkuvuosinaan hallitseva Ukrainan kommunistinen puolue (bolševikit) oli venäläisten ja juutalaisten johtama, ukrainalaisten osuus nousi viidennekseen kun Borotbisty-puolue liitettiin siihen 1920. Ukrainalaisten määrä lisääntyi 1920-luvun ukrainalaistamisen myötä vuosikymmenen loppuun mennessä puoleen, mikä aiheutti huolta Moskovassa.
1929
Puolan ja Romanian alaisuuteen jääneet ukrainalaiset joutuivat kokemaan assimilointiyrityksiä ja syrjintää. Puolassa perustettiin maanalainen Ukrainalaisten nationalistien järjestö 1929, joka 1930-luvun lopulla jakaantui maltillisempaan Andri Melnykin ja radikaaliin Stepan Banderan johtamaan siipeen.
Tšekkoslovakiaan jääneet ukrainalaiset pärjäsivät paremmin monikulttuurisessa ja teollistuneessa valtiossa.
Hitlerin paloiteltua Tšekkoslovakian 1938 ukrainalaiset saivat jopa autonomian Karpato-Ukrainassa ennen Unkarin miehitystä
1930-1932
Vuosina 1930–1932 Neuvosto-Ukrainan maatalous kollektivisoitiin Stalinin määräysten mukaisesti ja suuret viljan pakkoluovutukset aiheuttivat Holodomoriksi kutsutun nälänhädän, johon seitsemän miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen.
1941-1944
Toisessa maailmansodassa Ukraina joutui natsi-Saksan miehittämäksi 1941–1944. Lvivissä Bandaran liikkeen kansallismieliset julistivat 30. kesäkuuta 1941 itsenäisen valtion, mutta Saksa ei kuitenkaan ollut enää valmis myöntämään Ukrainalle edes muodollista itsenäisyyttä, vaan saksalaisten aluksi puolalaisesta vankilasta vapauttama Stepan Bandera lopulta vangittiin. Saksan miehityshallinto alisti Ukrainan suoraan Saksan valtaan.
Toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana arviolta 600 000–900 000 Ukrainan juutalaista tuhottiin, ml. 34 000 kahden päivän aikana Babi Jarissa Kiovan lähellä syyskuussa 1941. Kansallismielisten aseellinen toiminta Neuvostoliittoa vastaan jatkui kuitenkin vielä sodan jälkeisinä vuosinakin Länsi-Ukrainassa.
1945
Toisen maailmansodan 1945 jälkeen Ukrainaan liitettiin vielä Tšekkoslovakian itäisin osa, Karpatorutenia, joka yhdisti lopulta kaikki etnisten ukrainalaisten asumat alueet saman hallinnon alle.
Toisen maailmansodan jälkeen aloitettiin tuhoutuneen talouden uudelleenrakennustyö ja länsi-Ukrainan siirtäminen neuvostovaltaan.
1946- 1948
Vuonna 1946 viranomaiset hajottivat katolisen kirkon alaisen ortodoksisen uniaattikirkon. Vuodet 1946–1948 tunnetaan nimellä ždanovštšina Andrei Ždanovin mukaan, jolloin käytiin kampanjaa ukrainalaista nationalismia vastaan.
1949 – 1970-luvulle
Vuonna 1949 pitkäaikainen Ukrainan puoluejohtaja Nikita Hruštšev nousi Neuvostoliiton johtoon, ja hänen jälkeensä kaikki neuvostotasavallan johtajat olivat etnisesti ukrainalaisia. Etenkin Petro Šelest (1963–1972) tunnetaan Ukrainan taloudellisten etujen ja kulttuurin ajajana, kunnes hänet erotettiin virastaan syytettynä pehmeästä suhtautumisesta nationalismiin.
Hänen seuraajansa Volodymyr Štšerbytskyi aloitti kansallismielisten puhdistuksilla ja venäläistämistoimilla ja hänen alaisuudessaan KGB saikin toisinajattelijaliikkeen murskattua 1970-luvun lopulla
Tjernobylkatastrofi 1986
Tšernobylin ydinvoimalassa Pripjatin lähellä tapahtui historian vakavin ydinvoimaonnettomuus vuonna 1986.
Glasnost 1988
Štšerbytskyin asiosta glasnost ei juurikaan vaikuttanut Ukrainassa ennen vuonna 1988, jolloin Lvivissä ja Kiovassa pidettiin joukkomielenosoitukset. Seuraavana vuonna muodostui Ruh-liike ja monet merkittävistä puoluejohtajista hävisivät vaaleissa.
Radan vaalit 1990
Radan vaalit 1990 mursivat kommunistipuolueen aseman ja Ruh ilmaisi avoimesti pyrkimyksensä itsenäisyyteen
1991-
Itsenäinen Ukraina
Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Leonid Kravtšuk, jonka kaudella kuitenkin huikea inflaatio ja levottomuudet pakottivat ennenaikaiset vaalit järjestettäviksi. Vuonna 1992 pääministerinä aloittanut Leonid Kutšma nousi Ukrainan ja presidentiksi 1994. Kutšmankin kausi oli täynnä skandaaleita, vaikka talous hieman parantuikin hänen aikanaan
