VANHAA SUOMENKIELTÄ VUODELTA 1845
(1) Helenius Johan suomentanut:Lutheruksen Saarna jumalan lapsista ja kainillisista Pyhistä.
Turusa 1845
Präntätty J.G. Frenckellin ja Pojan tykönä.
LIITE:
1838. Frans Wilhelm Frenckell 19/3 1821 Åbo; fadren: Boktryckare. … ‹–› Uttog Afdelnings betyg V.T. 1839, i afsigt att egna sig åt Boktryckeri konsten och erhöll det högsta Vitsord. Brukspatron. [Anmärkningar:] Gjorde 1839 en resa till Brüssel.
1839 Otto Reinhold Frenckell 21/7 1823. Åbo. fadren: Boktryckare. ..
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/hakutulos.php?start=100&total=170&select=1004.
(2) Gillas till tryckning Borgå Domkapitlet den 29 Januari 1845.
På befallning: Clas Molander.
LIITE:
Ylioppilasmatrikkeli:
1836
13749 26/2 1823 Claes Magnus Molander 4/6 1804 Biskop Borgå Uttog betyg d. 3/6 1827 för att blifva Prest i Borgå.
http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/hakutulos.php?start=150&total=492&select=1008
(3) JOHAN HELENIUKSEN ESIPUHE
Muutama Sana Suomalaiselle Lukialle:
Aina koska Jumala meissä pyhittää Nimensä niin, että hänen Sanansa selkiästi ja puhtaasti opetetaan, ja Kristuksen Evankeliumi siis, niin kuin hän itse käski( Mark. 16:15), ilman ehdota, saarnataan kaikille luoduille, jotka waan tahtowat sen hyväksensä käyttää; koska Kristusta julistetaan niin täydelliseksi Wapahtajaksi ja autuuden perustukseksi, ettei meidän yhtäkän mitään tarvitse tehdä (NB) autuudeksemme, Waan saamme uskoa kaikki jo tehdyksi, täytetyksi ja päätetyksi Kristuksessa, mitä autuuteemme kuuluu; ja wielä enämmin, koska ei Kristuksesta tehdä ainoastansa A, waan myös O, ei ainoastansa uskon alkaja, waan myös päättäjä, niin ettei puhuta enää ”toisista menoista wanhurskauttamisen jälkeenkän”, waan annetaan Kristuksen eilän ja tänäpänä ja myös ijankaikkisesti(Ebr.13:8) olla saman, se on , kaikki kaikissa; silloin , sanon nousee aina wiisastelewa, epäuskoinen järki, ja wielä kiivaammin koko lain orjain ja teko-pyhäin lahko tätä oppia wastaan, soimaten sitä tyhmäksi saarnaksi, wääräksi, wahingolliseksi häiritykseksi ja suruttomuuden pesäksi. Muutamat silloin kaikella muotoa kieltäwät Jumalan paljasta sanaa uskomasta eli, niinkuin he uskoa pilkaten sanelewat,” Sanan päälle krossamasta”, ettei muka suruttomiksi jouduttaisi, kehoittain sitä wastoin uskottomia sieluja ”kilvoittelemaan, murtamaan heitänsä
(4)
läpitse, tunkeumaan HERran eteen” j.m. s. josta ei nämät raukat mitään ymmärrä, eikä mitään hyödy, waan joutuwat aiwan turhaan antamaan rahaa, kussa ei ole leipää ja työnsä, kussa ei ole rawintoa, Jes.55:2, siksi että wäsywät ja nääntywät. Nämät itse-walitun, sisällisen kilvoituksen opettajat ja kiiwailiat ottawat puolta niistä Raamatun paikoista, joissa puhutaan uskon koetuksista ja monista waiwoista, joiden kautta meidän pitää Jumalan waltakuntaan tuleman sisälle, niinkuin Ap.t. 14:22; 2 Tim.3:12; j.m.s. Waan eivät otakkan siitä waaria, ett´ei nämät saa olla meiltä walitut ja hankitut kilwoitukset, ikäwöitsemiset ja waiwat, waan sellaiset, joihin Jumala näkee hyväksi saattaa uskowaisiansa, taikka myös saltia Saatanan heitä johdattaa. Nämät siis aiwan wäärin ymmärtäwät ja usein wääntelewät tällaisia pyhän Raamatun paikkoja, jotka owat meille opiksi kirjoitetut, että meillä, Jumalan saltimasta uskon tiellä joutuissamme koetuksiin, kärsiwällisyyden ja Raamattuin lohdutuksen kautta toivo olis, Rom. 15:4.
Toiset tekopyhät taas luulewat Ewangeliumin saarnalla kaikki autuutta tarkoittawaiset ihmisten omat työt julistettawan aiwan mitättömiksi, ja siinä myös heidän itse-walitut säätynsä, määrälliset, pitkät rukouksensa j.n.e. peräti kelvottomiksii jäämän, rupeewat siis huutamaan:tällä opilla rukousta kiellettäwän, jumalisuutta ja wakaisuutta kukistettawan ja jumalatointa, irstaista menoa puolustettawan. Nämät jällensä kokowat ja kantelewat Raamatusta edes kaikki kehoitukset rukoukseen, joita sieltä waan löytäwät, mutta myös aiwan wäärästä ymmäryksestä, tietämättöminä, kuinka oikein rukoilla tulee, kutka oikein rukoilla taitawat ja mitä oikiaan rukoukseen kuuluukan.
(5)
Nämät sitten synnyttäwät rukoilewaisia seuroja, joilta kuitenkin puuttuu usko ja rukouksen henki, ehkä he lukemattomia rukouksia pitäwät . niin siis mainitut kiiwailiat, kumpasetki, totuudesta eksywät, ehkä he Raamatun todistuksilla owat asiaansa wahwistawanansa. Pyhä Raamattu kyllä todistaa, uskowaisten täytywän kilwoitella hywän kilwoituksen, joka kuitenkin pitää tapahtuman uskossa ( ota siitä wisu waari!). niin se myös todistaa, aina tulewan rukoilla eikä koskaan wäsyä, mutta uskossa, ei epäuskossa ja tuntematointa Wapahtajaa, niinkuin on nähtäwä Jaak. 1: 6,7.. Sillä eipä uskowainen pääse koetuksita ja waiwoita Taiwaseen. Niin sanoo jo Syyrakkikin, l. 2:1. Jos tahdot olla Jumalan palwelia, niin walmista sinuas kiusaukseen. Ja HERramme Jesus itse todistaa, Math. 16: 24. Jos joku tahtoo minun perässäni tulla, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä, ja seuratkoon minua. Mutta näin tässä kuuluu: olkoon walmis ottamaan silloin, koska se Herralta hänen päällensä pannaan, waan älköön millään muotoa kuitenkan omassa äkkinäisyydessä sen wuoksi kiusauksia hänellensä rakennelko ja toimitelko. Tytyköön niihin, joihin hän uskon tiellä joutuu. Uskowainen ei myös rukoukseta kauwan seiso uskossansa, mutta älköön kuitenkan siitä sen wuoksi tehkö orjuuden welwollisutta, josta otetaan waaria samalla mielellä, kuin Juutalaiset kiiwaudessansa ympärileikkauksesta; sillä joka niin tekee hän joutuu welkapääksi kaikkea lakia pitämään, eikä hänen ole Kristuksesta mitään hyötyä, niinkuin Apostoli P.Paavali wakaasti sanoo Gal. 5: 2,3. Niin katsokaamme siis rukousta armolahjaksi, joka meille on Jumalalta, waiwoissa ja kiusauksissa, jotka uskowaisia kyllä aikansa
(6)
lohtaawat, awuksi ja wirwoitukseksi annettu, ja näin kuulkaamme Herran Kristuksen ja hänen Apostolittensa kehoituksia.Anokaat, niin teille annetaan, Math. 7:7; Niin minä siis neuwon, että ennen kaikkia pidettäisiin rukoukset j.n.e. I Tim. 2:1, j.m.s. Ellei näin tapahdu, ellei Kristus ensin uskon kautta ole Sinun omanas, ellei puu ensin ole hywä; niin kaikki, mikä ei uskosta käy ulos , on synti, olkoon se sitte kilwoitus ja waiwan näkö, taikka rukous, taikka mikä hyvänsä. mutta kysytkö nyt: ”mistä usko saadaan, jota paitsi on mahdotoin kelwata Jumalalle? Kuinka puu siis ensin tulee hywäksi?” Niin wastaa Apostoli P. Paawali siihen, Rom. 10:17. Usko tulee kuulosta, kuulo Jumalan sanan kautta, nimittäin Ewangeliumin sanan. Tätä kristillisyyden pää-asiaa, wanhurskauttamisen oppia, Opetus-Isä Lutheruskin enimmästi kirjoituksissansa selittelee ja teroittaa, joka nähtäwä on tässäkin kirjaisessa, jossa hän sangen selkiästi eroituksen oikian ja wäärän kristillisyyden wälillä eteenasettaa, jonka lukemiseen nyt sinulle sydämellisesti toiwotan Jumalalta armoa ja siunausta, niin myös Hänen Sanansa kanssa Hänen Hengeänsä ja woimaansa. Amen!.
Muistiin Vanhasta suomenkielestä.
L Bright
