Poems: The Bright Morning Star
April 3, 2012
The River of time
The new morning
A song of my mother Sirkka Uoti (1919- 1981) and the melody of my father Kauko Uoti (898- 1979).
This song tells about the days of life, passing away as the waters of the river of time, and the shadows of the evening are becoming more huge. The stars of the evening begin their twinkling in the heart of the night, and the life of a human being is going toward its ends. In the end of the life she stays at the base of the Cross of our Savior Messias knowing that once she`ll see the new light approaching from the heavenly home calling her to the eternal home in the resurrection of all the believers.
(These poems I gather to a group
” The Bright Morning Star”, Kirkas kointähti)
A Poem
April 2, 2012
2012-04-02
Ps.114, Ps. 76:7, Ps. 28:1
Olin unessain tasamaalla
peruskallion turvissa
ja katselin taivaanrantaa ja
ja suuria vuoria.
Ei taivaalla varjoja pilven,
ei metsiä, ruohoakaan,
ja vuoret ne röykkiöön hyppi
ja poimuili aaltoinaan.
Mitä hypitte vuoret kuin oinaat,
Kuin lammasten karitsat ?
Merityrskyjen kaltaisina
kukkulat poimuilevat!
Oli eessäni ihminenkin,
selin vuorien poimuiluun,
kuin raskaassa unessa ollen
suuntanaan jokin muu.
Käänny! Katso – mä huusin hälle-
kun vuoret nuo poimuilevat,
ja hyppivät niinkuin oinaat
tai lammasten karitsat!
Ei kuullut, ei nähnyt mitään,
ei edes vastannut.
Hän katseli länteen, mä itään,
eessä vuorien poimuilut.
Prayer. Thanksgiving.
January 9, 2012
Poem ( In Finnish)
September 27, 2011
RUNO
Tule Henki neljästä tuulesta.
Itä, Länsi jo kokoonnu kierrolta!
Nouse Pohjoinen jäinen hyytävä tuuli.
Puhalla Etelä, sulata jäinen huuli.
Joko peittää Hamsin jarruttaen
maan, ihmiskunnankin alalleen
Itä menneisyys kulkee muassaan
ja sillä on avain historiaan.
Idän Hamsin ja aavikko ikuinen,
tomuinen ,pölyinen tuuli on sen.
Tomua alkuaikojen
tomua aadamin, ihmisen.
Tomuksi kerran on palaamassa
ihmiskunta, nyt toimimassa.
Itätuuli on aikojen kosketus,
alkuaikojen muistutus.
Idän porteista saapuu kaupunkiin
itäinen tuulikin Siioniin.
Ja uuvuttaa portin vartijaa,
itäisen aavikon tarkkaajaa.
Raakelin lapset ja Daan
olis vartio portilla itäisen maan.
Auringon viime säteistä
Länsituuli tuo viestejä.
Myrskypilvissä merien maan
viimeiset säteet on mukanaan.
Tuulensa tuivertaa Siioniin
puhurin puhaltaa muureihin
ja kammiot läntisten porttien
jylisee rankoista sateista sen.
Gaad ja Asser ja Naftali.
Läntiset portit omisti.
Vaan onko nyt porteilla vastaajaa,
oviaukoilla ketään sulkijaa?
Onko Israel vielä matkalla,
ketään ei muurin aukossa?
Onko Raakelin lapset jo löytyneet
ja portista vastaajat valmistuneet?
Vieläkö tuulet ne puhaltaa
kuin autiomaata ulvoavaa?
Vieläkö rotkoissa luita vain on
vieläkö hauta on aukeematon?
Hamsin ja Lännen myrskyjen tuulet
vielä ne kulkee, ulvoo, ne kuulet
ja portit on niille asettamatta
ja ikuiset rotkot on havaitsematta.
Vaan kutsu Pohjoinen, aivan kuin ennen.
Kutsu myös Etelä kuin ohimennen.
Niille lie Vartijat porteillansa
On Leevi ja Juuda jo paikoillansa.
Vaan raju myrsky on tuulien tulo
Tuulien kannoilla aavikon kulo.
Kun kutsuu tuulia tulemaan,
kutsuu myös portteja kunnostamaan.
Myrskyt on kasvavat, hirmuiset siellä.
Ja kansoja kertyy jo laaksonkin tiellä
Kenen on etelän porteista vastuu,
se illan ja aamun kasteista kastuu.
27.9.2011
Bareqet
April 25, 2010
Meri on kuin smaragdi,
kuparinen , turkoosi.
Aurinko on polttava-
Eessä Kadesh Barnea.
Aika kuuluu hitaasti,
siinä onni piilevi.
Hiekkameren helmasta
kasvaa kukka terhakka.
Mikä ettei viihdyttäisi?
Miksei turhat huolet jäisi?
Lumoo hehku smaragdin
ja safiirin ja timantin.
Palmujoukko tiivistyy,
palmun varjo pidentyy.
Kammioissa kallion
kuninkaitten lapset on.
Ikivasket vaikenee.
Lasten äänet helkkyilee.
Nauraa iloisena maa.
Vesi raikas pulppuaa.
The Easter (Poem)
April 2, 2010
JUMALA LOI kukkasen maailmaan,
terälehtiin ihanat värit loistamaan.
Ihminen teki rutikuivan autiomaan,
kasvavan kuoleman kukkia tuhoamaan.
JUMALA LOI ikimetsien havupuut,
sumuisat suot ja pilvien kohdut muut.
Ihminen katkoi metsät ja kuivasi suot,
ohensi taivaat ja muutti virtojen vuot.
JUMALA LOI vesilähteen ihmeellisen
ja siitä mahtavat virrat Eedenin kastellen.
Ihminen saastutti vesien lähteetkin
ja turmeli meret ja järvet ja kaivotkin.
JUMALA LOI ikuiset vuoret ja jäät
ja vesien varastot runsaat ja iäkkäät.
Ihminen sekoitti vedet ja suolat keskenään
jä jätti puoli maailmaa janoonsa nääntymään.
JUMALA SANOI: Taivaat on Jumalan.
Ja maan Hän antoi ihmisen valtahan.
Vaan taivaista ihminen lähti etsimään
toista vettä ja toista aikaa tähyämään.
JUMALA LOI ihmisten paljouden,
antoi riittoisan maan ihmisjoukolleen.
ja antoi kaikille jotakin tehtävää.
Mutta toisiaan alkoivat ihmiset hävittää.
JUMALA LOI ajat työn ja levonkin.
Mutta ihmiskunnassa ajat ne muutettiin.
Orjuuden ikeet luotiin ja asetettiin.
Toiset lepäsi, toisia ahdistettiin.
JUMALA LOI iät ja lapsuuden.
ja sinetöi lapsuuden siunauksen.
Ihminen alkoi tuhota lapsuutta.
Sinetit rikkoa, sieluja kadottaa.
JUMALAN taivaista sinkoutui Saatana,
jalokivensä tuhonnut enkeli korkea.
Ja pukeutui nahkoihin ihmisen pahuuden
kuin viikunanlehtien sekaan verhoutuen.
JUMALA LOI ja yhäti uutta Hän luo.
Vaan elämän virrassa on myös kuoleman vuo.
jota Saatana syöksee käärmeensä kidasta
ja se kilpailee Luojan luomisvoimasta.
JUMALA sanoi: Tulkoon valkeus.
Valo totteli, Kasvoi Jumalan kirkkaus.
Jumala siirtyy suurempaan kirkkauteen
Valon lapsia voittaa Sanansa valkeuteen.
Pimeys taakse kerran jäi kuin Egypti
Mooses kun johti kansansa vapaaksi.
Ja opetti aakkoset Jumalan valkeuden
ja ohjasi aamuun uuden luomisen.
JUMALA käski ja Mooses kirjoitti.
Profeetta toisensa jälkeen Sanaa selvensi.
JUMALA itsekin tuli maailman
ja syntyi lapsena Juudean maakuntaan.
HÄN eli yhden ihmisen elämäntyön,
koetti, karkaisi alkuluomisen yön
ja kirjoitti kahdesti kallioon maailman
tärkeimmän kaskyn ja tahdon Jumalan.
Saatana heräsi , nahkojaan valiten,
ja pukeutui komeimpaan kuosiin,
väkivoimiin verhoutuen.
Valitsi rautaiset aseet ja kilven tuhoisan
ja kiinnitti otsaansa kullalla kirjaimet Jumalan.
Tuonelan syvyydestä syöksyi saatana,
kuin kiljuva jalopeura ja tappajaleijona
Se lävisti Jumalan ruumiin nauloilla hampaitten
ja koetti pahuudellansa surmata hyvyyden.
JUMALA käski ja Herra vain Isäänsä totteli.
ja astui heikkoudessaan Saatanan ansaksi
ja oli yhtä heikko kuin lapsi ja avuton
kun Saatana raateli, iski ja pilkkasi, armoton.
Ja kun Herramme tuonelan kulki Hän avasi siteistä
ne Saatanan entiset uhrit pelastuksen sineteissä
ja sieltä Hän palasi valoon ja palasi voimaansa,
ja vapahti seurakunnan, joka lapsen, ja heikkonsa.
Ei auttanut Saatanan enää käyttää kilpenään,
Jumalan lasten viittaa tai armeijan kilpiään.
Nyt tunsivat lapset ja naiset ja heikot ja vanhukset,
Jumalan oikean sanan ja tahdon ja kehoitukset.
Ja pienestä siemenestä alkoi ELÄMÄ versota
Ja uskoa , toivoa uutta, uuden luomisen aamua.
ja Pyhästä Hengestä voimaa kuohui ja jylisi
ja pienoinen seurakunta iloitsi, ylisti.
Mitä saatana sitten teki, se tiedetään, totta kai.
Koko maailman täyttää sen touhut, oli arki tai sunnuntai.
Myös pienoinen seurakunta, sen tietää ja noteeraa.
Että sillä on seitsemän päätä, pään kruunua lukuisaa
ja se pyyhkii pyrstöllänsä piiriä maailman
ja kitaansa koettaa niellä jokaisen uskovan.
Ja varsinkin jokaista lasta ja uudestisyntyvää
se kärkkyy vihassansa ja raivoa myllertää.
Mutta pääsiäisaamussansa JUMALA uutta loi.
Nyt on Herralla uusi kansa, joka uskoo, ja toimia voi.
Ja sekin on kirjoitettu, mitä sitten tapahtuu,
kun uskoo sydämessään ja uskonsa tunnustaa suu.
Chewel middah
March 27, 2010
Pienen pieni enkeli
tuli maahan, istahti
Pellavainen nauhansa,
mitta vitivalkea
painui maahan kivelle
valkealle hienolle.
Tuima tuuli tuiversi
hiekkamyrsky kohosi,
Siipikätköön enkeli
hiekkamyrskyyn katosi.
Vyöryi hiekka, aikakin
peitti valkokivetkin.
Peitti mitan enkelin
pellavaisen, tomuihin.
Uskollinen enkeli
mittaa kantoi, odotti,
Valkokivi uinuva
kantaa mittaa taivaista.
Neljät tuulet tuiversi,
hiekat vyöryi, kohisi.
POEM: Seven trumpets
March 8, 2010
RUNO
10:26:13 PM
03/08/10
SEITSEMÄN PASUNAA
Maailman laidalla
ajanvirran aidalla
kaukana kangastaa
seitsemän pasunaa.
Seitsemän pasunaa
kangastaa, katoaa,
maailman laidalla,
ajanvirran aidalla.
Ajanvirran aidalla,
maailman laidalla
jälleen kangastaa
seitsemän pasuunaa.
Yksi on taivoihin,
toinen on laivoihin,
toiset on tähtiin
tai syvyyksiin.
Kohdistavat pasuunoita
kohti eri maailmoita,
näkymätön kätiset
virittäjät kaukaiset.
The Songs of all the Creation
February 19, 2010
LÄHDE: Perek Shira
Laulukappaleen vuoro PEREK SHIRA (Sångens kapitel)
Ensimmäinen laulukappale _PEREK RISHON (Första kapitel)
Taivaitten ja maan ja kaikkien niiden joukkojen laulu_SHIR HA-SHAMMAIM, HA-AREZ ve-CHOL ZIWAM. (Himmelens, jordens och hela sin härskaras sång)
I M 2:1
Taivaat sanovat_ SHAMMAIM OMRIM.( Så säga himlar )
Taivaat julistavat Jumalan kunniaa ja taivaanvahvuus ilmoittaa Hänen kättensä tekoja.
Himlarna förtälja Guds ära, och fästet förkunnar Hans händers verk.
Ps. 19: 2
Maa sanoo_ EREZ OMERET (Så säger landet )
Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja ne, jotka siinä asuvat.
Jorden är Herrens och allt vad därpå är, jordens krets och de som bo därpå.
Ps. 24: 1
Maan ääristä kuulemme ylistysvirret: Vanhurskaan on ihanuus.
Fårn jordens ända höra vi lovsånger: En härlig lott för den rättfärdige.
Jesaja 24: 16
Eedenin paratiisi sanoo_ GAN EDEN OMER ( Så säger Edens lustgård)
Heräjä, pohjatuuli, tule etelätuuli puhalla yrttitarhaani, että sen balsamituoksut tulvahtaisivat. Tulkoon puutarhaansa rakkaani ja syököön sen jaloja hedelmiä.
Vakna upp, du nordanvind, och kom du, sunnanvind; blås genom min lustgård, låt dess vällukt strömma ut. Må min vän komma till sin lustgård och äta dess ädla frukter.
Korkeaveisu (Höga visan) 4: 16
Hinnomin laakso sanoo_ GEIHINNOM OMER ( Så säger Hinnoms dala)
-sillä Hän ravitsee nääntyvän sielun ja täyttää nälkäisen sielun hyvyydellä.
-att han mättade den försmäktande själen och uppfyllde den hungrande själen med sitt goda.
Ps. 107:9
Autiomaa sanoo – MIDBAR OMER ( Så säger ödemark)
Erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja.
Öknen och ödemarken skola glädja sig och hedemarken skall fröjdas och blomstra såsom en lilja.
Jesaja 35: 1
Pellot sanovat_SADOT OMRIM (Så säga fälten)
Herra on viisaudella perustanut maan, taivaat taidolla vahvistanut.
Genom vishet har Herren lagt jordens grund, himmelen har han berett med förstånd.
Sananlaskut (Ordspråksboken) 3: 19
Vedet sanovat_ MAIM OMRIM ( Så säga vatten)
Kun Herra Sebaot jylisee käy vetten pauhina taivaalla, ja Hän nostaa pilvet maan ääristä.
När Herren Sebaot vill låta höra Sin röst , då brusa himmelens vatten, då låter Han regnsskyar stiga upp från jordens ända
Jeremia 51: 16
Meret sanovat_ JAMIM OMRIM ( Så säga hav)
Yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.
Väldig är Herren i höjden, mer än bruset av stora vatten, väldiga vatten, havets bränningar.
Ps. 93: 4
Joet sanovat_ NEHAROT OMRIM ( Så säga strömmar)
Paukuttakoot käsiänsä virrat, ja vuoret yhdessä riemuitkoot.
Strömmarna klappe i händerna, bergen juble med varandra.
Ps. 98:8
Lähteet sanovat_MAJENOT OMRIM ( Så säga källor)
Veisaten ja karkeloiden sanotaan: Kaikki minun lähteeni ovat sinussa.
Under sång och dans skall man säga: Alla mina källor är i dig.
Ps. 87:7
Suomennosta kirjasen ensimmäisestä laulusta. Raamatunjakeita. Översättning av den första sången. Bibelverser.
LÄHDE muille tämän kirjasen lauluille
KÄLLA till ytterligare sånger i denna bok www.birkon.co.il
