David
By Shira Schoenberg
The biblical King David of Israel was known for his diverse skills as both a warrior and a writer of psalms. In his 40 years as ruler, between approximately 1010 and 970 B.C.E., he united the people of Israel, led them to victory in battle, conquered land and paved the way for his son, Solomon, to build the Holy Temple. Almost all knowledge of him is derived from the books of the Prophets and Writings: Samuel I and II, Kings I and Chronicles I.
Raamatun kuningas Daavid tunnetaan taitavana sodankävijänä sekä psalmien kirjoittajana. Hän hallitsi 40 vuotta aoikana 1010- 970 e Kr. ja yhdisti israelin kansaksi, johti heitä taisteluissa ja valloitti maan valmistaen tietä pojallensa Salomonille, joka rakensi Jerusalemin Temppelin. Miltei kaikki Daavidia koskeva tieto saadaan Raamatun profeetallisista ja muista kirjoista: Samuelin I ja I kirja , Ensimmäinen Kuningasten kirja ja ensimmäinen Aikakirja.
David was the eighth and youngest son of Jesse from the kingly tribe of Judah. He was also a direct descendent of Ruth the Moabite. David began his life as a shepherd in Bethlehem. One day, the prophet Samuel called him out of the field and anointed him without the knowledge of the current king, Saul. David simply returned to his sheep. His first interaction with Saul came when the king was looking for someone to play music for him, and the king’s attendant summoned the skilled David to play for him. Saul was pleased with David and kept him in his service as a musician.
Daavid oli kahdeksas ja nuorin Iisain pojista, Juudan kuningassuvusta. Hän oli myös suora jälkeläinen mooabilaisesta Ruutista (Kts. Ruutin kirja). Daavid oli alkujaan lammaspaimenena Beetlehemissä. Eräänä päivänä profeetta Samuel kutsui hänet niityltä ja voiteli kuninkaaksi silloisen Saul-kuninkaan tietämättä. Daavid vain palasi laumansa tykö. Hänen ensimmäinen tapaamisensa kuninkaan kanssa oli siinä yhteydessä, kun kuningas etsi itselleen jotakuta, joka voisi soittaa ja kuninkaan avustajat toimittivat taitavan Daavidin musisoimaan hänelle. Daavid miellytti Saulia ja pysyi hänen palveluksessaan musikanttina. (Ps. 23)
The first time David publicly displayed his courage was when, as an inexperienced boy armed with only a stick and a few stones, he confronted the nine-foot, bronze armored Philistine giant, Goliath of Gath. After skilled warriors had cowered in fear for 40 days, David made a slingshot, invoked God’s name, and killed the giant. After this, Saul took David on as commander of his troops and David formed a close friendship with Saul’s son, Jonathan.
Ensimmäisen kerran Daavidin rohkeus tuli kaikkien tietoon, kun hän nuorukaisena vain lingolla ja linkokivillä varustettuna astui jättimäistä yli kaksimetristä gatilaista , panssarein aseistunutta filistealaista Goljatia vastaan. Kun Israelin taitavat soturitkin olivat olleet neljäkymmentä päivää pelon vallassa Goljatin takia, niin silloin Daavid astui esiin Jumalan nimessä ja lingotulla kivellä surmasi jätin. Tämän jälkeen Saul teki Daavidista joukkojensa komentajan ja Daavidista ja Saulin pojasta Joonatanista tuli sydänystävät.
David was successful in battle against the Philistines and this aroused the jealousy of Saul, who tried to kill David by throwing a spear at him. David stayed with Saul, however, and Saul offered him his own daughter, Merav, as a wife. He later reneged on his promise, but offered David his second daughter, Michal, in exchange for the foreskins of 100 Philistines, a price that David paid.
Daavid menestyi filistealaisia vastaan käydyssä taistelussa, mutta tästä Saul alkoi tulla mustasukkaiseksi Daavidia kohtaan, heitti jopa keihään häntä kohti. Kuitenkin Daavid pysytteli Saulin tykönä ja Saul tarjosi hänelle tytärtänsä Meravia vaimoksi. Myöhemmin Saul kuitenkin perui lupauksensa, mutta tarjosi sitten toista tytärtä Miikalia, jos Daavid toisi morsiuslahjana sata filistealaisesinahkaa, minkä Daavid toikin.
Saul’s jealousy of David grew and he asked his son Jonathan to kill David. Jonathan was a friend of David’s, however, and hid David instead. He then went to his father and convinced Saul to promise not to kill David. Saul promised, and David returned to his service. This promise did not last and, after Saul attempted to kill David a second time, Michal helped David run away to the prophet Samuel in Ramah. David returned briefly to make a pact of peace with Jonathan and to verify that Saul was still planning to kill him. He then continued his flight from Saul, finding refuge with the king of Moab. On the way, the priest Ahimelech of Nob gave David a weapon. When Saul heard this, he sent Doeg the Edomite to kill 85 of the city’s priests.
Saul tuli entistä kateellisemmaksi Daavidia kohtaan, pyysi jopa poikaansa surmaamaan Daavidin. Kuitenkin Joonatan oli Daavidin ystävä ja päinvastoin auttoi Daavidia kätkeytymään, meni sitten isänsä Saulin taivuttelemaan tätä olemaan tappamatta Daavidia. Saul lupasi ja niin Daavid palaili hänen palvelukseensa. Mutta ei kauaakaan, niin Saul toistamiseen oli surmata Daavidin. Tällä kertaa Miikal auttoi Daavidin pakenemaan Samuelin tykö Raamaan.(Kts. Ps. 59) Mutta Daavid palasi vähäksi aikaa tekemään rauhanliiton Joonatanin kanssa ja samalla toteamaan, että Saul oli edelleen aikeissa surmata hänet. Hänen pakonsa Saulin silmistä jatkui edelleen ja nyt hän sai turvapaikan Mooabin kuninkaan luota. Tällä matkalla Noobin pappi Ahimelek antoi Daavidille aseen. Edomilainen Doeg näki ja kertoi Saulille. Saul lähetti Doegin surmaamaan Noobin kaupungista 85 aaronilaista pappia.(Kts. Ps. 52, 54, 55, 56)
In the course of his flight, David gained the support of 600 men, and he and his band traveled from city to city. At one point, in Ein Gedi, David crept up on Saul while he was in a cave, but instead of killing him, cut a piece from his cloak and confronted Saul. Saul broke down and admitted that David would one day be king and asked David to swear that he would not destroy Saul’s descendants or wipe out Saul’s name. David swore to this, but it did not stop Saul from continuing to pursue him. Finally, David and his supporters joined the service of Achish, the Philistine king of Gath who entrusted David with control of the city of Ziklag. Under Achish’s employ, David raided the cities of nomads who harassed the Jews and gave the spoils as gifts to the leaders of Judah to win their support for him against Saul.
Pakonsa aikana Daavid sai kannattajikseen 600 miestä ja joukkoineen hän vaelsi kaupungista toiseen. Kerran Ein Gedin luolilla Saulin ollessa luolassa hän hiipi jäljessä- ei surmaamaan kuningasta, vaan hän leikkasi Saulin viitasta liepeen ja konfrontoi täten Saulia keskustellen. (Ps. 55, Ps. 57) Saul murtui ja myönsi, että Daavidista oli tuleva kerran kuningas ja pyysi, ettei Daavid sinä päivänä tuhoaisi Saulin jälkeläisiä tai pyyhkisi maan päältä Saulin muistoa. Daavid antoi valansa Saulille- mutta ei Saulin vainoamiset siihen päättyneet. Lopulta Daavid oli vetäytynyt jo Filistean Gatin kuninkaan Aakiksen palveluun joukkoineen ja heille suotiin Siklagin kaupungin hallinto. Aakiin luona suorittamansa palvelun aikana Daavid teki iskuja niitten paimentolaisheimojen kyliin, joista käsin Juudan kansaa tahdisteltiin ja antoi saaliit Juudan paikallisille johtohenkilöille voittaen kannattajia itselleen Saulia vastaan.
Eventually, while David was out battling a tribe called the Amalekites, Saul and Jonathan were killed on Mt. Gilboa in a fight with the Philistines. David mourned, and then began a new stage in his life, as king of Judah. He moved to Hebron, along with his wives, Ahinoam of Jezreel and Abigail of Carmel, and his followers. The people of Judea were grateful to David for saving them from desert raiders while he was in Ziklag, and they appointed David king.
Daavidin sotiessa Amalekilaisia vastaan Saul ja Joonatan saivat surmansa Gilboan vuorilla filistealaisia paetessaan. Daavid suri kuninkaan ja hänen poikansa surmaa ja sitten alkoi Daavidin elämässä uusi vaihe Juudan kuninkaana. Nyt hän muutti seuralaisineen Hebronin kaupunkiin vaimojensa jisreeliläisen Ahinoamin ja karmelilaisen Abigailin kanssa. Juudan kansa oli kiitollinen Daavidille, joka Siklagista käsin oli pelastanut heitä aavikon ryöstöjoukoilta ja he voitelivat Daavidin kuninkaaksi. (Ps. 18)
Meanwhile, Abner son of Ner crowned Ish-Boshet son of Saul king over the tribes of Israel. The kingdoms of Judah and Israel fought, with David’s dynasty growing stronger as Saul’s grew weaker. Finally, after Abner had a fight with Ish-Boshet, Abner approached David and made a pact with him, which allowed David to unite the two kingdoms and rule over all of Israel. As Abner was leaving David, however, David’s advisor and army commander, Joab, killed Abner without David’s knowledge. Soon, Ish-Boshet was also killed and the tribes of Israel anointed David as their king. David was 30 years old at the time, and had ruled over Judah for seven years and six months. Over the years, he had taken more wives and had many children. He had also made pacts with kings of various surrounding countries.
Mutta sillä aikaa oli Abner Neerin poika ehtinyt kruunata Saulin pojan Ishboshetin Israelin muitten sukukuntien kuninkaaksi. Tästä tuli veljessota Israelin muitten heimojen ja Juudan heimon kesken. Daavidin dynastia vahveni vahvenemistaan ja Saulin heikkeni heikkenemistään. Mutta lopulta Abnerin ja Ishboshetin keskisen riidan jälkeen Abner lähentyi Daavidin ja teki liiton Daavidin kanssa, mutta kun hän oli paluumatkalla, niin Daavidin neuvonantaja ja armeijan komentaja Jooab selustasta surmasi Abnerin kuningas Daavidin tietämättä. Pian sen jälkeen myös Ishboshet surmattiin ja koko Israel voiteli Daavidin kuninkaaksi. Siihen aikaan Daavid oli noin 30 vuotias ja hallinnut Juudaa jo 7 vuotta ja kuusi kuukautta. Vuosien varrella hänen vaimolukunsa oli kasvanut ja hänellä oli paljon lapsia. Daavid oli solminut liiton usean naapurimaan kuninkaan kanssa. (Ps. 45, Ps. 51)
David’s first action as king was to capture what is now the City of David in Jerusalem, fortify it and build himself a palace. When the Philistines heard that David had been anointed king and was threatening their hegemony over all of Palestine, they attacked, spread out over the Valley of Raphaim and captured Bethlehem. David retaliated and, in three battles, forced the Philistines out of Israel.
Tultuaan kuninkaaksi Daavid valloitti ensiksi Jerusalemin, Daavidin kaupungin, linnoitti sen ja pystytti sinne palatsinsa. Kun nyt filistealaiset saivat kuulla Daavidin tulleen voidelluksi kuninkaaksi ja täten uhkaavan heidän johtoasemaansa palestiinan alueella , he hyökkäsivet levittäytyen Refaimin laaksoon ja valloittivat betlehemin. Daavid antoi samalla mitalla ja kolmessa eri taistelussa pakotti filistealaiset pois Israelista. (Ps. 44, Ps. 47, Ps. 60)
Once David had established the safety of his kingdom, he brought the Holy Ark, which had been passed from city to city, to Jerusalem. He then wanted to build a temple to God and consulted Natan the prophet. Natan replied to David that God would always be with David, but it would be up to David’s son to build the Temple because David had been a warrior and shed blood.
Kun Daavid sitten oli vakauttanut kuningaskuntansa hän toimitti Liiton Arkin Jerusalemiin- se oli joutunut kulkeutumaan kaupungista toiseen. Daavid halusi silloin rakentaa Temppelin Jumalalle ja kysyi tässä asiassa profeetta Naatanin neuvoa. Naatan vastasi, että Jumala olisi alati Daavidin kanssa, mutta Daavidin poika vasta oli rakentava Temppelin, koska Daavid oli soturi ja vuodattanut verta. (Ps. 15, Ps. 18, Ps. 21, Ps. 24- Nämäja monet muut daavidin psalmit osoittavat että Jumalan läsnäolo Daavidissa ei ollut riippuvainen Temppelistä, joka olisi käsin tehty, mutta Temppeli oli myöhemmin oleva Daavidin suvun kiitosuhri Jumalalle).
David then began fighting wars against Israel’s neighbors on the east bank of the Jordan. He defeated the Moabites, the Edomites, the Ammonites and the Arameans. These wars began as defensive wars, but ended with the establishment of a Davidic empire that extended over both sides of the Jordan River, as far as the Mediterranean Sea. David enforced justice in his empire and established civil and military administrations in Jerusalem, modeled after those of the Canaanites and Egyptians. He divided the country into twelve districts, each with its own civil, military and religious institutions. He also established Jerusalem as the secular and religious center of the country. Each district paid taxes to Jerusalem and the people began to make pilgrimages to Jerusalem each year on the holidays of Passover, Shavout and Sukkot.
Sitten Daavid jatkoi sotiaan Israelin lähivihollisia vastaan. Hän taisteli puolustussotia mooabilaisia, edomilaisia (Ps. 60), ammonilaisia ja aramilaisia vastaan, mutta sodat päättyivät Daavidin valtakunnan laajenemisiin Jordanin molemmilla puolilla, lännessä Välimereen asti. Daavid muodosti imperiumissaan oikeusvaltion ja keskitti poliittisen ja sotilaallisen hallituksen Jerusalemiin saman mallin tapaan kuin kanaanilaiset ja egyptiläisetkin. Hän jakoi maan 12 maakuntaan, jossa jokaisessa oli oma paikallinen siviili- ja sotilashallinto sekä uskonnolliset laitokset. Hän teki Jerusalemin kaikin tavoin maan keskuspisteeksi, niin maallisissa kuin hengellisissä asioissa. Jokainen maakunta maksoi veronsa Jerusalemille ja kansa alkoi tehdä Mooseksen määräämät kolme vuosittaista vaellusta Jerusalemiin (1) varhaiskevään pääsiäinen, ensilyhteen ajan juhla, Pesach, (2) keskikesän helluntaijuhla, sadonkorjuun alun juhla, ensihedelmien juhla (Ps. 78), Shavuoth ja (3) sadonkorjuun lopun Lehtimajanjuhla, Sukkoth ennen talvisateen alkua (Ps. 67, 68).
Despite this flawless reign on a national level, David had many problems in his personal life. One day while the men were at war, David spied a beautiful woman, Bathsheba, from his rooftop. He discovered that she was married to Uriah the Hittite, but this did not stop him from sending for her and getting her pregnant. He then recalled Uriah from battle and pretended that Uriah was the father of Bathsheba’s baby. Uriah refused to go home to his wife, so David sent Uriah to the front lines of battle, where he was killed. David then married Bathsheba. When confronted by Natan the prophet, David admitted his sin. In punishment, Bathsheba’s child died and David was cursed with the promise of a rebellion from within his own house. Bathsheba and David soon conceived a second son, Solomon.
Vaikka valtiollisella tasolla Daavidin hallinto oli moitteetonta, hänellä oli kuitenkin henkilökohtaisessa elämässä omat ongelmansa. Esim. miesten käydessä eräänkin kerran sotaa Daavid näki asuntonsa katolta kauniin Batsheban, joka oli hänen soturinsa hittiläisen Uurian vaimo ja Daavid lankesi aviorikokseen , Batsheba tuli raskaaksi. Daavid keksi juonen jolla olisi pettänyt Uurian, mutta juoni ei onnistunut ja toisella salajuonella hän välillisesti aiheutti Uurian surman eturintamassa ja sitten nai sotamiehen lesken Batsheban. Naatan profeetta sai Daavidin tunnustamaan rikoksensa.(Ps. 51) Batsheban lapsi kuoli ja hänen omasta perhekunnastaan nousi kapinoitsija (Ps. 3) . Mutta Batsheba ja Daavid saivat toisen pojan, Salomon. (Ps. 72).
David’s personal strife continued when his son Amnon raped Tamar, Amnon’s half-sister. Absalom, who was David’s son and Tamar’s brother, then killed Amnon. Absalom fled, but David could not stop thinking about him. Finally, Joab convinced David to allow Absalom to return. Absalom was a handsome man and became popular with the people of Israel. Then, 40 years after Samuel had anointed David king, Absalom, along with 200 men, journeyed to Hebron with the intention of rebelling against his father and taking over his kingdom. He had the support of the men of Hebron who were insulted by the removal of the kingdom from Hebron to Jerusalem, the elders whose status was undermined by parts of David’s policy and the Benjamites who wanted to avenge Saul’s family.
Daavidin henkilökohtaiset ristiriidat jatkuivat, kun hänen esikoispoikansa Amnon (jisreeliläisen Ahinoam nimisen naisen poika) raiskasi sisarpuolensa Taamarin ja sitten Taamarin veli Absalom, Daavidin poika ( jonka äiti oli Gesurin kuninkaan Talmain tytär Maaka) taas surmasi Amnonin. Absalom pakeni, mutta Daavid ei voinut unohtaa tätä. Lopulta sotaväen komentaja Jooab sai taivutettua Daavidin sallimaan Absalomin paluun. Abslom oli komea mies ja tuli kansan suosikiksi. Kun oli kulunut 40 vuotta siitä, kun Samuel oli voidellut Daavidin kuninkaaksi, niin Absalom 200 hebronilaissotilaan joukolla aikoi syöstä isänsä vallasta. Hebron oli ollut kuninkaan kaupunki, ja katkeroituneet hebronilaiset eivät hyväksyneet että Jerusalem sai sen maineen. Myös (paikalliset Jerusalemin tienoolaiset) benjaminilaiset Saulin heimolaiset halusivat kostaa Saulin suvun puolesta.
David feared that Absalom would return and conquer Jerusalem, so he and all his followers fled the city, leaving only 10 concubines to guard the palace. David told the priests Zadok and Abiathar to remain in the city along with his friend and now spy Hushai the Archite. Meanwhile, Absalom reached Jerusalem, took over the city and slept with David’s concubines. Hushai befriended Absalom, advised him, and told the priests to send messengers informing David of Absalom’s plans. David gathered his troops and then killed 20,000 of Absalom’s Israelite soldiers, including Absalom himself. David returned to power. A second revolt broke out at the hands of Sheba son of Bichri, but with the help of Joab, David succeeded in crushing this rebellion as well, and in killing Sheba.
Daavid pelkäsi Absalomin palaavan Jerusalemiin ja valloittavan kaupungin, joten hän seuralaisineen pakeni jättäen vain 10 sivuvaimoaan palatsin vartijoiksi. Daavid sanoi papeille Zaadokille ja Abjatarille, että nämä pysyisivät kaupungissa kuten hänen ystävänsä arkilainen Huusai, Daavidin vakoilija. Absalom tulikin Jerusalemiin, valloitti kaupungin ja Daavidin sivuvaimot. huusai ystävystyi Absalomin kanssa ja antoi neuvonsa sekä kehoitti pappeja lähettämään daavidille sanan Absalomin suunnitelmista.daavid kokosi joukkonsa ja voitti Absalom 20 000 israelilaissotilasta. Absalom sai surmansa. Daavid palasi valtaan Toisen kapinan aiheutti eräs benjaminilainen Seba, Bikrin poika(II sam. 20:1) ja sotaväenpäällikkönsä Jooabin avulla Daavid voitti sen kapinan.
Eventually David grew old and had to stop fighting. He constantly felt cold and could not get warm. At this point, Adonijah, David’s oldest son, declared himself king. David, however, had promised Bathsheba that her son Solomon would be king, and publicly anointed Solomon. Fearful of retribution Adonijah ran to the altar in Jerusalem, but Solomon pardoned him and sent him home.
Daavid vanheni eikä sotinut enää- sanotaan että hän paleli niinä päivinä. Daavidin neljännen vaimon Haggitin poika Adonia, siihen aikaan Daavidin vanhin poika ( I Aik. 3: 2) julistutti itsensä silloin kuninkaaksi. Mutta Daavid -saatuaan profeetallista tietä tietää- oli luvannut Batsheballe, että Salomosta oli tuleva kuningas. (Kommentti: Batsheba sai Daavidin kanssa neljä poikaa: Simea, Soobab, Naatan ja Salomo. I Aik. 3: 5. Luuk. 3: 31 Joosef, Jeesuksen kasvatti-isä oli tämän Naatanin, Daavidin pojan Batsheban pojan sukujuurista, josta geenilinjasta ei luvattu lihaan tulevaa messiaskuningasta . Maria Jeesuksen äiti oli Salomon, Batsheban pojan sukujuurta. Matteus1:6). Salomo voideltiin julkisesti kuninkaaksi Daavidin toimesta. Adonijah pelkäsi kostoa, mutta Salomo armahti hänet.
David delivered a last set of instructions to his son, telling him to follow the words of God and to repay in kind specific people that had either wronged David or helped him. David then died after 40 years as king, 33 of those in Jerusalem. He was buried in the City of David.
Daavid antoi pojalleen yksityiskohtaisen ohjekokoelman ja kehoitti tätä seuraamaan Jumalan sanaa ja huolehtimaan, että ihmiset saivat oikeudenmukaisen palkkansa siitä, mitä olivat Daavidia kohtaan tehneet. Daavid kuoli 40 hallitusvuotensa jälkeen. Näistä 33 vuotta hän hallitsi Jerusalemissa. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin Siioniin.
David was a poet and the rabbis believe that David wrote the Book of Psalms, or at least edited it. Throughout his life, David prepared for the construction of the Holy Temple by setting aside the necessary physical materials, commanding the Levites and others in their duties for the Temple, and giving the plan for the Temple to Solomon. It is then fitting that according to tradition, the Messiah, who will build the third temple, will be from the Davidic dynasty. Today, Jews pray daily for the coming of the “Messiah, son of David.”
Kuningas Daavid oli runoilija ja rabbien mukaan hän kirjoitti psalmien kirjan tai ainakin kokosi sen. Kautta koko elämänsä Daavid valmisteli Pyhän Temppelin rakenteen hahmoa kooten sitä varten tarvittavaa materiaalia käskien leeviläiset ja muut omiin työtehtäviinsä Temppeliä varten ja antaen Salomolle Temppelin kaavan. Perimätiedon mukaan Kolmannen Temppelin tulee rakentamaan Messias Daavidin sukukunnasta. Tänä päivänä, joka päivä, juutalaiset rukoilevat, että Messias Daavidin poika tulisi.
Ps. 84., Ps. 87, Ps. 89.
Jumalan mielisuosia Daavidia kohtaan , sekä psalmien paljous ja usko eivät ole riippuvaiset käsin tehdystä Temppelistä. Kuten avioliitto ei ole riippuvainen lapsesta. muta kuten lapsi on lahja avioliitolle, niin Temppeli ( Beit Midkash) on Israelin kansan lahja Jumalalle. Jos sitä ei voi jonain aikana rakentaa Moorian vuorelle, tämä on epäolennainen seikka, jos on halu ja Daavidin usko rakentaa se Moorian vuorelle. Jo Mooseksen kirjassa Jumala lupasi olla kansalleen vähempänä temppelinä Beit Mikdash Meat) koko maailmassa, missä tahansa Juudan kansa vaeltaa. Daavidin kuningaskunta on siellä missä Daavid on. Jumalan Temppeli on siellä missä Jumalan Henki on. Kun Jumalan Henki on läsnä, Temppeli (materia) ei ole näkyvissäkään Ilm. 21:22, kuten auringon valossa ei kuu näy.
