- LÄHDE: Degerfält Jan. Strålbehandling, historik, fysik, omvårdnad . Studentlitteratur 1998. ISBN 91- 44-00308
T’ämä ruotsalainen kirja kuuluu vuoden 1998 opintokirjoihin ja sen esipuheessa mainitaan seuraavaa vuoden 1998 tietojen mukaan:
Ruotsissa niihin aikoihin sai SÄDEHOITOA noin 16 000 henkilöä vuodessa kasvaintauteihin. Sellaisen hoidon tarkoituksena on jonisoivalla säteilyllä tuhota ja tehdä vaarattomaksi kasvannainen vahingoittamatta kuitenkaan ympärillä olevaa muuta kudosta. Tämä onkin vaativa ja teknisesti haastava prosessi, jossa on tosi monta näkökohtaa. Vaikka SÄDEHOIDOLLA on vakiintunut ja vahva osansa terapiamenetelmien joukossa, niin kuitenkin tietämys SÄDEHOIDON fysikaalisista , biologisista ja hoidollisista aspekteista ei ole yleisesti kovinkaan hyvä. Tästä syystä asiaa käsittelevällä kirjalla on aina tärkeää merkitystä ja sen päivittäminen ajankohtaiseksi on tietysti iso asia sekin. Säteilyn aiheuttamista biologisista vaikutuksista tiedetään paljon ja niitä on dokumentoitu. SÄDEHOITO on tieteen ala, jossa taitavasti käytetään säteitten ominaisuuksia syövän parantamiseen ja moni parantuu syövästä, joka aiemmin oli katsottu parantumattomaksi taudiksi.
Yleensä tiedetään, että jos altistuu liian korkealle säteilyannokselle, niin sellainen on vaarallista. Samalla tiedetään, että SÄDEHOITO nykyään parantaa monia ihmisiä hengenvaarallisista kasvaimista. Mihin tämä seikka perustuu, miten vaarallinen voi olla hyödyllistä? Yleisimmin kuitenkin säteily käsitetään negatiivisena asiana, kuten viestinten kirjoittaessa atomiaseista, ydinvoimasta, asuntojen radonista tai sädetetystä elintarvikkeesta.
Nykyisin Ruotsissa on syöpäsairauksien hoitokeinona SÄDEHOITO, kirurgia ja sytostaatit kombinoituna tavallisin hoitomuoto. Ruotsissa 30- 50% kaikista syöpäpotilasta saavat tarjouksen SÄDEHOIDOSTA jossain vaiheessa. Siis joka viides ruotsalainen joskus elämässään joutuu tekemisiin SÄDEHOIDON kanssa. Runsaat puolet näistä SÄDEHOIDOISTA on annettu tautia parantavassa tarkoituksessa (kuratiivisesti). Muut hoidot ovat oireita lievittäviä, palliatiivista SÄDEHOITOA . Kuratiivisessa hoidossa sädeannokset ovat yleensä suurempia ja haittavaikutuksiakin on enemmän.
SÄDEHOITO hyödyntää perustavaa eroa kasvainsolun ja terveen solun välillä. Kasvainsolu ei omaa terveen solun kaltaista kykyä korjata solun perimäainesta (DNA). Kasvainsolu kestää huonommin säteilyä kuin terve kudos. Nopeasti kasvavat solut vahingoittuvat ja kuolevat säteilystä helpoiten.
SÄDEHOITO jaetaan usein osiin fraktioihin ja annetaan pitemmän ajan kuluessa. Säteily aiheuttaa sekä akuutteja että myöhemmin ilmeneviä sivuvaikutuksia.
PALLIATIIVINEN SÄDEHOITO lievittää oireita, esim luukipua luustometastaaseissa. 70- 90 % sädetetyistä potilaista, joilla on tuota levinnyttä syöpämuotoa, kokee kipujen lieventymistä 1-2 viikkoa hoidon jälkeen. Tällaisia luustopesäkkeitä aiheuttaa mm. levinnyt rintasyöpä ja eturauhassyöpä. Myös aivometastaaseihin, imurauhas- ja keuhometastaaseihin on annettu palliatiivista sädehoitoa. Sellaisen hoidon tarkoituksena on kohentaa elämänlaatua. Fraktioannos on korkeampi, fraktioita on vähemmän ja hoitotekniikka on yksinkertaisempi kuin kuratiivisessa hoidossa. Kokonaissädeannos on kuitenkin vähempi kuin kuratiivisessa tekniikassa. Koetetaan välttää sivuvaikutuksia.
KURATIIVINEN SÄDEHOITO aiheuttaa sivuvaikutuksia, jotka on samalla sitten hyväksyttävä, koska kerran on tavoitteena päästä eroon pahanlaatuisesta kasvista kokonaan. Kuitenkin koetetaan katsoa, että sivuvaikutukset eivät tuo suhteetonta vaivaa. Kaikki säteily kumuloi kehoon. Mitään annettua säteilyvaikutusta ei voi ottaa pois. Esim. jos kirurgiassa tulee mm arpi ja olisi tarvetta korjata tulos, se voidaan usein tehdä, mutta säteilyn suhteen kaikki säteilyvaikutus ainoastaan kertyy. Tämän takia edeltävän suunnitelman on oltava hyvin täsmällinen ja se on tehtävä yhteisneuvotteluissa potilaan kanssa.
HOITOKOMBINAATIOT
Tavallista on kombinoida kirurginen primäärituumorin poisto ja sen jälkeinen tuumorialustan SÄDEHOITO ja paikallisten tai alueellisten imusolmukkeiden sädetys. Tarkoituksena on sätein eliminoida mahdolliset jäljelläolevat mikroskooppiset kasvainsolut.
SÄDEHOIDOLLAvoidaan myös tehdä terapian aloitus, esim ennen operaatiota sädettämällä ja sitten mahdollisesti sädettämällä operaation jälkeenkin. Joskus taas aloitetaan sytostaattihoidolla ja se voivat olla myös pääasiallinen hoito. Silloinkin voi SÄDEHOIDOSTA olla apua tuumorin koon pienentämisessä.
Voidaan myös kombinoda erilaisia SÄDEHOITO-tekniikoita ( brachy-terapia: säteilylähde on lähellä kasvannaista) ( teleterapia: SÄDEHOITO annetaan tietyn etäisyyden päästä potilaan ulkopuolelta).
SÄDEHOIDON suurin etu on se, että kasvainsolut voidaan eliminoida verettömästi. SÄDEHOITO on paikallinen toimenpide, jossa vain kohdealue vaikuttuu. Nykyisellä tekniikalla säteilyn voi mitä täsmällisimmin kohdistaa kasvaimeen tai kohtiin, missä epäillään tuumorin leviämistä.
SÄDEHOIDON valinnassa merkitsee moni seikka: kasvaimen kasvutapa, kasvaimen aggressiivisuus ja leviämistaipumukset, syöpäsolujen herkkyys säteilylle tai sytostaateille. Myös potilaan ikä ja kunto ovat tärkeitä seikkoja. Iäkkäälle, jolla on muitakin sairauksia, voi operaatio olla suuri riski ja silloin valitaan ensisijaisesti SÄDEHOITO. On myös kasvaimia, jotka eivät ole sädeherkkiä eivätkä sen takia sovellu sädehoitoon.
SÄDEHOIDOSSA ANNETTAVA SÄTEILY ON JONISOIVAA SÄTEILYÄ
On monenlaista SÄTEILYÄ. Aurinko säteilee, tähdet säteilevät, aurinko on itseasiassa säteilylähde, josta tulee monenkaltaista sädelajia. Ultravioletti valo ja näkyvä valokin ovat säteilyä , samoin radioaallot, tutkat, mikrouunit, infranpuna ym. Mutta ihan jokainen tällainen aaltoliike ei kuitenkaan aiheuta jonisoitumista ihmiskehossa. tMaapallon ilmakehä suodattaa pois kosmisten kappaleiten ja Auringon säteilyn vaarallisia osia. Jäljelle jäävä JONISOIMATON SÄTEILY on myös laadultaan elektromagneettista kuten näkyvä valo, ultravioletti, infranpuna. Myös mikroaallot, tutkat , radioaallot ovat elektromagneettisia. Ne eivät jonisoi paitsi jos nyt ne saattavat jossain yhteydessä sinkoamaan jotain, jos ne virittävät atomeja niin että tapahtuu kehäelektronien energiatilan muuttumisia ja jonkin elektronin tai beetan tai fotonin sinkoilemisia. Mutta yleisesti ottaen niitä sanotaan jonisoimattomiksi säteilyiksi, sillä ne eivät käy esim mitenkään sädehoitoterapiaan, jossa jonisoidaan tarkoituksella ja erittäin vahvasti. Magneettikamera ja ultraäänilaite ovat myös katsottu jonisoimattoman säteilyn alueen laitteiksi. Niillä diagnosoidaan. Ultraäänellä voidaan mm särkeä munuaiskiviä.
JONISOIVAA SÄTEILYÄ on monta erilaista vaarallista säteilyä ja tieteen avulla on kesytetty näitä radioaktiivisia jonisoivia lähteitä myös hyötykäyttöön.
Jonisoiva säteily on elektromageneettista tai partikkelisäteilyä.
RADIOAKTIIVISEN ( jonisoivan) SÄTEILYN KEKSIMINEN
Wilhelm Condrad Röntgen keksi röntgensäteet 1800-luvun lopulla-
H A Becquerel havaitsi luonnollisen säteilyn radioaktiivisista aineista.
Havaittiin, että säteily vaikuttaa ihmisen ihoon ja kaksi ruotsalaista Thor Stenbeck ja Tage Sjögren pionääreinä hoitivat röngensäteillä vuosina 1898 ja 1899 kolmen potilaan kasvojen ihosyövän.
Curien aviopari vuonna 1898 saivat konsentroitua alkuaineen RADIUM ja niin saatiin mahdollisuudet brachy-terapiaan. Paikallista radiumkäsittelyä voitiin antaa esim huuli, iho, suuontelo ym syöpiin. Mutta aluksi ei ollut mitään käsitystä siitä, miten korkeita säteilyannoksia piti käyttää ja paljon haittoja säteistä tulikin, kun niitten biologista tehoa ei tunnettu.
Laitteisiin kehitettiin sädesuojat vuodesta 1910 alkaen . Mutta vuoteen 1922 mennessä oli jo noin 100 radiologia menehtynyt sädevaurioihin ammatissaan.
1910 Gösta Forsdell perusti perustettiin Tukholmaan Radiumkodin, Radiumhemmet
Toiminnan yhteyteen tuli ruotsalainen Rolf Sievert ja hän loi Ruotsin säteilysuojauksen perusteet. Sittemmin muodostui Statens strålskyddsinstitutet (SSI).
1928 Rolf Sievertin aloitteesta muodostettiin kansainvälinen komissio ICRP, International Commission on Radiological Protection.
Sitten varhain havaittiin, että eri elimet, kudokset ja kasvaintyypit reagoivat ERI TAVALLA säteilyyn.
Ruotsalainen Magnus Strandquist loi klassisen kaavan kliinisen säteilyvaikutuksen ja eri fraktiointimallien väisestä suhteesta .
Kuningas Kustaa V:n 70-vuotispäivänä tehtiin Ruotsissa varojen keräys ja nämä varat sijoitettiin rahastoon, jonka tarkoituksena oli syövänvastainen taistelu ( Jubileumsfonden 1978) - Sitten perustettiin neljä Jubileum-klinikkaa maahan.
1900- luvun alkupuolella SÄDEHOITO oli radiumhoitoa ja röntgensäteitä. Ongelma näissä matalaenergisissä säteilylähteissä on se, että sädeannosmaksimi tulee suoraan iholle ( erytema-annos), kun taas syvällä oleviin kasvaimiin tuli vähemmän säteilyä kuin ihoon. Ihon sietokyvystä tuli tällöin rajoittavat tekijä SÄDEHOIDOSSA. Jos säteilyn energia on matala, on myös toinen hankala seikka olemassa: säteilyn absorboituminen luuhun on korkeampi kuin absorboituminen pehmeisiin kudoksiin.
Oli ehdottoman tärkeä kehittää moderneja SÄDEHOITO-laitteita, mutta ne tulivat vasta ajan myötä kun tieto ja tekniikka lisääntyi. Välissä ehti olla jo tuhoisa maailmansota ja atomiaseen käyttökin tuhoisine seurauksineen.
jatkuu…
