Prince Moses and the Guidelines of Diet

Katsaus Raamattuun Mooseksen ajan historian ruoka-aineisiin.

Mooseksen valtakausi kansanjohtajana alkoi varsinaisesti siitä, kun kansa hänen ohjeillaan alkoi lähteä vaeltamaan pois nelisataavuotisilta asumasijoiltaan Egyptissä ja palaamaan takaisin lähtökohtaansa Jaakobin perimään Kaanaanin maahan,(Eesaun oli eronnut heimoruhtinaineen ja heimoineen Jordanin toiselle puolelle laajoille Edomin alueille jo Jaakobin nuoruuden aikana).

Mikä oli Israelin heimon eväsruoka autiomaan matkalle?

Matkaan valmistautuminen alkoi Nisan kuussa keväällä. Lähtöä edeltävänä päivänä valmistettiin grillattu lammaspihvi, jossa koko lammas oli tehty syötäväksi, vain veri otettiin pois, muta esim maksa, munuaiset, sisälmysrasva ja sorkat kuuluivat paistiin. Tämä oli hyvin ravitseva ruoka ja antoi aivan kuukauden päiviksi esim B12 vitamiinia, foolihappoa, A-vitamiinia ja monia muita B-vitamiineja runsaasti sekä biologisesti korkea-arvoista proteiiia ja ravitsevia rasvahappoja.

II M. 12: 8. mitään osaa lihasta ei saanut syödä raakana eikä vain alle 100 tai 100 asteen kuumennuksen ( vedessä keittämisen ) läpikäyneenä , vaan grillattuna eli tulella paahdettuna

Tämä syötiin happamien tai katkerankirpeitten yrttien kera ilta yön kuluessa.

Sen jälkeisenä vaellusaikana ei ollut mahdollisuus samalla tavalla valmistaa kotiolojen liharuokia, joten tämä ateria oli hyvin tukeva ja nopeasti syötävä.

Seitsemän päivän ajan käytettiin happamatonta leipää, joka oli myös valmistettu nopeasti ilman, että täytyi odottaa fermentaatiota.Tämä antoi vahvasti hiilihydraattia ja fytiinia, jota ei fermeentaatiobakteerit olleet hajoittaneet.

II M 12: 15.

Samaisena aikana kansa suoritti lähtönsä Egyptin kansan keskuudesta noin puolimiljoonaisena joukkona kohti pohjoista meren vedet edessä.

Tämä kansanvaelluksen alku oli merkittävä sikäli, että se oli kansanjohtajien päätöksellä ja määräpäivänä tapahtunut ja historiallinen päivä, jota sen jälkeen vuosittain muistellaan ja symbolisesti syötiin näitä samoja ruokia samana ajankohtana, kautta aikain, sekä muistellaan lähtötapahtumaa. Kansanjohtajien säätämänä pidettiin tätä Israelin 12 heimon itsenäistymispäivän muistojuhlaa vuosittain orjuudesta lähdön päivänä. Yö jolloin Jumala vapautti kansan oli Pesah-yö.

II M. 12: 24; 50.

Samalla Juudan kansa erosi egyptiläisestä kultista omaan uskontoon, jonka raamit vahvistettiin vasta vähitellen Mooseksen aikana tämän orjuudesta itsenäistymispäivän jälkeen matkalla päämäärämaahan Kanaaniin. Israelin kansan itsenäistyminen tapahtui asteittain, ensin konkreettinen vetäytyminen pois orjuuttavasta kansasta , elämisen vapaus, liikkumisen vapaus, orjapiiskureitten otteesta poistuminen- sitten kun oma uskonto vähitellen rakentui, oli vapaus noudattaa sitä ja sitten vasta myöhäisvaiheessa tuli maan itsenäisyystaistelut. Israelilaisidentiteeetin vahvistamiseen oli useita yhteisiä asioita, jotka Mooseksen kirja kertoo.

Mutta tässä keskityn katsomaan ruoka-asioita II ja III M  alueelta.

Joka vuosi Israelin historiassa toistuu, että kansa syö yhden viikon ajan täysin happamatonta ravintoa ( II M.13: 10) vielä tänä päivänä. Samaan yhteyteen kuuluu, että taloudesta siivotaan pois kaikki vanhat elintarvikkeet, joissa on käymistä ja hapatusta tai hiivalla nostatusta, aivan pienintä leivänmurua myöten. Tämä on oieka pääsiäissiivous aika, mikä vuosittain toistuu. Joku omaa jopa astiaston vain pääsiäisruokaa varten, josta syödään vain happamatonta ravintoa ja pääsiäisen ruokalajeja. Se on Mooseksen uskolaisten sielun itsenäisyyspäiväjuhla ja vuosituhantinen traditio, joten on syytä juhlia.

(Pitää muistaa, että alkukristikunta oli myös tiukasti Mooseksen uskoista, ja noudatti tarkasti tätä pääsiäisen ohjetta, pääsiäislampaan syömistä ja happamattoman leivän käyttöä viikon päivät, vaikka annettiin muita kansakuntia varten enemmän symboliikkaakin tälle juhlalle. Ihmisen pelastus pakanuudesta ja lunastus pimeyden vallasta ja matkallelähtö Luvattuun maahan, jonka täyttymys on iankaikkisuudessa Jumalan valtakunta ja Jumalan valtakunta jo tässä maailmassa globaalissa seurakunnassa voi omata menestyvän ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan piirteet. Jeesus muutti osan pääsiasiateriaa sakramentiksi, jossa hän siunasi viinin ja leivän muistoateriaksensa iankaikkisiin aikoihin).

VESIONGELMA ERÄMAASSA – ei vain nykyajan ongelma.

II M 15:25. Kansan oli vaikea löytää Siinain erämaasta vettä ja sitten kun sitä löytyi Maarasta, siinä oli jokin katkera maku. Mutta Mooses löysin jonkin puun, jonka aines muutti veden juomakelpoiseksi.

He olivat silloin Suurin erämaassa. Siellä Mooses alkoi antaa lakia ja oikeuksia.

II M. 27 Eelimissä oli juomakelpoista vettä lähteissä ja 70 palmupuuta.

ENTISET EGYPTIN RUOAT

tulivat mieleen kansalle Siinin erämaassa, joka sijaitsi Eelimin ja Siinain välillä.

Nyt muistettiin, että Egyptissä oli lihapatoja ( vedessä keitettyä lihaa ja runsaasti leipää.

II M 16:3.

VIIRIÄISLINNUT

Kansa sai runsaasti myrskytuulen tuomia kanalintujen sukuisia viiriäisiä ja kuivasi niitä ruoaksi. II M 16:13.

Joku söi lihaa verineen ja sairastui pahasti.

MANNA

Aamukasteen mukana laskeutui maahan metistä härmää, jota saattoi koota astiaan pienen määrän, joka riitti perheelle. Sitä ei voinut säilöä ja jos sitä säilöi se muuttui madoiksi yön aikana, mutta jos päivä aurinko siihen paahtoi, se suli. Se oli valkean korianderin siemen kaltaista ja maistui kuin hunajakakku. Siihen aikaan tällaista mesikastetta tuli maahan niin kauan kuin Israelin kansa vaelsi Kanaania kohti ja kun he olivat tuleet Kanaanin puolelle, sitä ei enää näkynyt.

II M 16: 13; 31; 35-36.

Siinä oli siis vahvaenergistä hiilihydraattia, hunajan kaltaista ja vahamaista.

KALLIOPERÄISTÄ VETTÄ

Joskus kalliosta lähti kidevesi norona, kun kalliota vain yhden kerran kopautti. II M. 17:6

SUKULAISILLA KYLÄSSÄ

Liharuokatarjoilu Jetron , Mooseksen apen suvulta .

II M 18: 12.

Jetro, erämään ruhtinas, neuvoo Israelin kansan päämiesten asettamiset, infrastruktuurin järjestämise, tuhannen päämiehet, sadanpäämiehet, viidenkymmennen päämiehet, kymmenen päämiehet. Kymmenen miehen yksikkö on vielä nykyisin MINJAN. ( Tämä joukkoihin jakaminen näkyi UT: ssa leivän ja kalan siunaamisen  ihmeen kertomuksessa)

KOLMANTENA KUUKAUTENA SIINAIN ERÄMAASSA

Mooses saa uusia käskyjä toimitettavaksi. Hän saa 10 käskyä, mutta ne eivät koske ruoka-asioita ollenkaan.

II M 20.

Senjälkeen Mooses välittää kansalle ohjeita, miten Jumalaa lähestytään. Hän halusi, että kaikki oppivat tuntemaan hänen Jumalansa henkilökohtaisesti.

Sitten Mooses antaa ohjeita ihmissuhteista, sillä kansa oli ollut ainoastaan piiskattuna, vainottuna ja orjasuhteissa töissä siihen asti, ja orjan mieli ei hetkessä voi kadota, koska muuta elämänmallia ei ole kansalla ollut. Tämän takia oli pakko asentaan orjan mielen omaaville joitain ohjeita, kunnes kansa olisi kasvanut sielultaan itsenäiseksi.

Lisäksi Egyptissä oli vallinnut moniavioisuus, joten kansassa oli suuri osa moniavioisia. Jo siitäkin syystä, että eräs faarao oli surmauttanut lukemattoman joukon israelilaisia poikalapsia. Mooseksen ikäpolvesta. Tässä oli myös annettava ohjeita. Tulevaisuutta varten Mooses sääsi tarkasti pappien yksiavioisuuden ja toivoi, että tuleva kuningaskaan ei hankkisi montaa vaimoa.

Egyptissä oli tapeltu ja lyöty ja sellainen tyyli  ei hetkessä erkane ihmisestä, joten väkivallasta oli annettava säädökset. Lukutaitoa ei ollut monellakaan, kaikilla ei ollut prinssin koulutusta, kuten Mooseksella. Lakeja ei ollut, joten alkusäädökset olivat vähän behavioristisia analfabeeteille. Sitten oli pakanakansojen monia tapoja, joita oli kitkettävä pois Jumalan kansalta. Lisäksi oli tietoisuus siitä, että tulossa oli vain sotatilaa, sillä ei ollut mitään Aabrahamin helmaa ja isänkartanoa, jonne oltiin palaamassa. Vain Makpelan luola isistä muistuttamassa. Toisen ihmisen sortoa ja orjuuttamista alettiin kitkeä pois vapaan itsenäisen heimon keskuudessa . Pyrittiin olosuhteitten puitteissa mahdollisimman oikeamieliseen ratkaisuun. II M 22: 21.

ENSIMMÄINEN RUOKASÄÄDÖS ERÄMAASSA

Vaikka saattoi olla vaikea ravintotilanne, Mooses ehdottomasti sanoi seuraavaa.

II M. 22: 31.

”Älkää syökö kedolla raadellun eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille.”

Tästä oli kaksi hyötyä: Jos hyvä karitsa oli raadeltu, liha ei mennyt hukkaan kun se annettiin jollekin talon koiralle. Koirat olivat hyödyllisiä eläimiä, leirin vahteja, ja israelilaisille ne eivät murisseet. Toisaalta: jos oli sattunut, että raadeltu eläin oli tartuttanut lihaan joitain bakteereja ja koira kuoli, niin ihminen säästyi.

II M 23

Sitten tule jälleen paljon yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta korostavia säädöksiä

mutta jakeessa 15. muistutetaan jälleen pääsiaisjuhlan vietosta, että leivän tulee olla happamatonta ne 7 päivää. Parhaat uutiset maan tuotosta piti viedä Jumalan temppeliin.

Sitten on erikoinen sääntö jakeessa II M. 19.

”Älä keitä vohlaa emänsä maidossa”.

Tähän perustetaan käytäntö, että maitoa ei syödä samaan aikaan kuin liharuokaa. Väliaika on 3-6 tuntia. Tämä estää, että ei kehity anemiaa kansassa.

Mooses sanoo välittämänsä sanat kansalle ruoasta ja juomasta seuraavasti, mikä samalla  asettaa Jumalan  palvelemisen ja ruoka-asiat  oikeaan suhteeseen.

II M. 23: 25- 26.

”Palvelkaa Herraa, Jumalaanne, niin Hän siunaa sinun ruokasi ja juomasi, ja Minä pidänpuutteen sinusta kaukana. Ei keskensynnyttäjää eikä hedelmätöntä ole sinun maassasi oleva ja sinun päiviesi luvun Minä teen täydeksi.”

Sitten Mooses kirjoitti kaikki Herran sanat.

II M. 24: 4. Hän pystytti 12 kiveä vuoren juurelle Israelin kansan 12 sukukunnan

mukaan. II M 24: 4. Sitten hän luki liiton kirjan kansalle ( Jae 7).

Sitten oli tärkeänä asiana Ilmestysmaja. II M 25-28.

JUHLARUOKA

Ruoasta puhutaan jälleen luvussa 29 kun on pappien virkaanasetttamisjuhla

Happamatontaleipää, öljyyn leivottuja happamattomia kakkuja ja öljllä voideltuja ohukaisia, lestyistä nisujauhoista. sekä liharuoka, vasikkaa ja oinasta.

II MK 29: 2, 32.

Nyt mainitaan tarkasti lihasta osia, mitä ei tarkoitettu ihmisen syötäväksi. Ihmisille jäi pelkkä lihasliha, kuten lapa ja rintaliha ja sisälmykset, sorkat, veri ja rasva erotettiin pois syötävästä osasta. II 29: 27-28.

Jakeessa 39 mainitaan lampaanlihasta ja sen yhteydessä lestyistä jauhoista, survotusta öljystä ja viinistä. Nämä ruoat, joita täten Jumalalle tuotiin, olivat osa heijastus kansan ravinnosta. Alttari  sai osansa, papit saivat sitten loput palkakseen töistänsä.

Samalla myös niitten antamisen mahdollisuus heijasti kansan taloudellisen tilan. Liian köyhä kansa ei olisi voinut tuoda mitään ja niin olisi papit nääntyneet myös- tai käskeneet siirtää ilmestysmajan taas uuteen paikkaan, lähteneet vaeltamaan eteenpäin. Kaikkien oli menestyttävä.

Sitten luvut 30-31 kertovat Israelin temppelin infrastruktuurista.

MOOSES OLI 40 PÄIVÄÄ VUORELLA moneen otteeeseen.

Tässä vaiheessa kansalla kerran kuitenkin tapahtui paluu vanhaan pakanakulttuuriin ja Egyptin kullat tehtiin epäjumalaksi. Niitä oli aikoinaan ilmeisesti huuhdottu Egyptin kultaa sisältävistä virroista. Mitä Mooses teki? Ensin hän murskasi laintaulut tomuksi Siinain vuoren juurelle. Ne olivat kirjoitetut yltä päältä käskyillä .

Sitten hän sulatti ja rouhensi epäjumalan kullan ja hajotti sen takaisin veteen ja juotti veden kansalle, koettaen täten selittää Jumalan olemusta. ja pakanaepäjumalinen materiaalin lähtökohtia. Mikä ero on Jumalalla ja epäjumalilla. Kansa joi vetenä epäjumalansa. Taitavat olla terveellisiä ne Afrikan kultapitoiset vedet kun siellä kasvaa “kiiltäväihosita vahvaa kansaa”- kuten eräässä kohdassa mainitaan. Lie jokin hyötymineraali.

II M.32: 20.

MOOSES MENEE TOISEN KERRAN LAINTAULUN TEKSTIÄ HAKEMAAN.

Hän on 40 päivää syömättä ja juomatta ja tulee takaisin laintaulujen kanssa

II M 34

Nyt tulee jälleen muistutus pääsiäisen happamattoman leivän juhlasta. II M 34: 18.

Toisen kerran sanotaan: Älä keitä vohlaa emänsä maidosssa. II M 34: 26.

Mooses tulee takaisin 10 käskyä laintauluissa. Niissä kymmenessä ei ollut ruokasäädöksiä.

SÄÄDÖKSIA Ilmestysmajan rakentamisesta. Luvut 35–40.

LEVITICUS kirjassa kielletään animaalisen rasva ja veren syönti.

Kolmas Mooseksen kirja kertoo paljon niistä uhreista, joita israelilaiset karjastaan antoivat Jumalalle. Eläimistä annettiin Jumalalle kaikki se osa, mitä ihminen ei saa syödä ja eläimen ravat heitettiin erityiseen tuhkaläjään itäpuolelle.

Mainitaan, että eläimet olivat virheetömiä karjaeläimia.

Eräät nahkat olivat papeille palkkana. Ruoka-uhrilahjasta tuli myös pappiskunnan ruoka.

III M 2: 3 osa jauhoista ja öljystä oli pappiskunnan ruokaa varten.

III M 2: 10. Uutiset olivat paahdettuja tähkäpäitä, survottuja jyviä tuleentumattomasta viljasta.

III M 2: 14. Ns. alttariosa pyhitettiin Jumalalle ja loput kuuluivat pappien ruokaan.

Suola mainitaan tärkeänä . III M 2: 13.

Rasvan ja sisäelinten irrotus karjanlihasta kuvataan mm III M 3: tarkasti ja mainitaan, että ne kuuluivat Jumalan osuuteen. Se tarkoitti, etta papit valmistaessaan näitä eläimiä, eivät saaneet näistä uhrieläimistä syödä niitten ihra ja taliosia , animaalista rasvaa.

” Kaikki rasva olkoon Herran oma”. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: Mitään rasvaa tai verta älkää syökö.”

II M. 3: 17.

Rasvasta mainitsee myös III M. 7: 22- 27. ”Herra puhui Moosekselle sanoen: Puhu israelilaisille ja sano: ”Älkää syökä mitään härän, lampaan, tai vuohen rasvaa. Itsestään kuolleen tai kuoliaaksi raadellun eläimen rasva käytettäköön kaikkinaisiin tarpeisiin, mutta älkää sitä syökö.

Älkää myöskään, missä asuttekin, syökö mitään verta, ei lintujen eikä karjaeläinten .

Karjaa kasvattava kansa erämaassa tarvitsi paljon nahkoja telttojensa rakentamiseen. Mutta pappien oli myös saatava tätä materiaalia, ja he saivat palkkanaan pitää eräitten eläinten nahat. III M. 7: 8. (raavas, lammas, vuohi, oinas).

Sitten kun papit olivat saaneet liha-osuutensa,he valmistivat sen keittämällä. III M. 8:21.

Maksaa ja munuaista ei enää tässä vaiheessa ilmeisesti syöty, kuten ei rasvaa eikä verta eikä sorkkia. III M.9:10.

Mutta pääsiäiseksi valmistettu liha muistoaterianakin mahdollisesti syötiin myöhemmin eri tavalla kuin sinä ensimmäisenä pääsiäisen. Tästä en tiedä tarkemmin.

VIINI ja VÄKIJUOMA

oli kielletty temppelipalveluksessa virka-aikana.

III M 10: 9.

Pappien perheet, tytöt ja pojat tulivat pappien saamista ruokapalkoista osalliseksi.

III M. 10: 12-15.

TÄSSÄ VAIHEESSA  MOOSES ANTAA OPETUSTA KAIKENLAISTEN ELÄINTEN LIHASTA ERITELLEN ELÄINLAJIT

III M. Luku 11.

Sallittuja lihalaatuja olivat.

Nelijalkaisista eläimistä

Halkinaissorkkaiset ja märehtivät (ruminants)

Kiellettyjä

olivat sellaiset märehtijät, joilla ei ollut halkinaiset sorkat (kameli, tamaani, jänis)

Kiellettyjä

olivat sellaiset halkinaissorkkaiset, jotka eivät märehtineet ( sika) .

Kiellettyjä olivat kaikki käpäläeläimet .

Kiellettyjä olivat kaikki maan pikkueläimet kuten jyrsijät hiiri, myyrä.

Kiellettyjä olivat sisiliskot ym. jalalliset matelijat , kameleontti.

Kaikenlaiset pikkueläimet maassa oli niillä sitten neljä tai enemmän jalkoja olivat.

kiellettyjä. Kaikki matelevat.

Samoin siivelliset pikkuitikat, mutta niistä mainittiin jokin syömäkelpoinen heinäsirkkalaji. III M. 11: 22.

Tästähän oli mainintaa UT:ssa , että Johannes Kastaja söi jotain heinäsirkkalajia ja metsänhunajaa. Niissä on kitiiniä, glukosaminin tapaista.)

Merielävistä oli myös sääntöjä:

Kaikista niistä, joita on merissä, vesissä ja joissa, on kiellettyjä, ne joilla ei ole sekä eviä että suomuksia. Siis sallittuja ovat evälliset täysisuomuiset kalat.

Linnuista ja siipikarjasta on seuraava maininta.

Ne mitä ei saa syödä, ovat petolinnut, kotkat, kondorit, haukat, pöllöt, varislinnut, strutsi, pääskynen, lokkilinnut, pelikaani, haikara, kaikenlaiset pikkulinnut, harjalintu. Lepakotkin on asetettu tähän joukkoon.

Kulttuuriero esim Egyptissa syötyihin ruokiin on mahtanut olla suuri, koska egyptiläisiä mainitaan inhottaneen israelilaisten karjanhoitoammatti aikoinaan.( I M. 46: 34.Kaikki paimenet ovat egyptiläisille kauhistus).

MOOSES ANTAA MUITA HYGIENIAOHJEITA

III M 12. – 15. luvuissa.

YHDEN VUOROKAUDEN VEDETÖN PAASTO

III M. 16 luvusssa on suuresta sovintopäivästä ohjeet.

Mooses itse oli tehnyt vedettömän paaston 40 vuorokauden otteita, mutta kansalta hän vaati vain yhden paastopäivän kerran vuodessa.

KARJAN VALMISTUS RUOAKSI

Mooses koetti saada kansan tuomaan ruoaksi teurastettavat eläimet temppelin yhteyteen keskitetyiksi, että kaikenlainen härän, karitsan, vuohen teurastus ei tapahtuisi pitkin leirejä tai leirien ulkopuolella , vaan tempplin aitauksen sisällä, mikä on asiallista ja vahvojen miesten työtä. Näin myös poltettiin jätteet saman tien ja veret käsiteltiin temppelialueella, eikä niitä ollut siellä sun täällä kautta miljoonakansan alueen. Välillä Temppleimaja siirrettiin toiseen paikkaan.

III M. 17:3-7. Vielä nykyaikana joissain uskonnoissa teurastetaan kodeissa eläimiä , mikä on aika raflaavaa. Ei mikään hyvä asia lasten katsella. Kuitenkin lihaa syödään tavallisessa kansassa paljon. Eläin omistaa myös sielun. Sielu on veressä, ja kun se täten käsitellään , se ei tule ihmiskunnalle syyllisyydeksi, että käytetään liharuokaa. Vielä kristinuskossa muistutettiin, että ei saa syödä eläimen verta eikä sellaista eläimen lihaa, josta ei ole veri laskettu pois. Syömistilat ja suurten karjaeläinten teurastusltilat veivät temppeleistä myöhemminkin suuren alan.  Varsinaisia lihanjalostamoja tai teurastuslaitoksia ei tietysti ollut siihen aikaan, Kaikki työ tässä asiassa oli aluksi keskitetty temppelialueeseen, koska Mooses halusi pitää voimassa jo Nooan antamat säädökset lihansyömisestä perustavana asiana Israelin kansassa. Asia ei ollut hänen keksimänä, vaikka hän keksi toteutusmuotoja kansa-mittakaavaan. Kaikissa okkulteissa kulteissa aina oli kaikenlaista eläimen veren tuhrimista joka paikkaan ja välillä ihmisiäkin uhrattiin ja sellaisen ”metsänpeikkojen” palvelemisen ja okkultismin Mooses halusi lopettaa Israelin kansasta  ohjeillaan.

LAINKIRJA LEVITICUS

käsittelee sitten jälleen luvuissa muita asioita Luvut 18.

PILAANTUNEEN LIHAN SYÖMISTÄ TULEE VÄLTTÄÄ.

Yleensä mainittiin, että liha piti syödä saman vuorokauden kuluesa. Lisäksi on maininta, että kolmantena päivänä sellainen olisi jo saastaista ( siis infektoitunutta) . III. 19: 7.

Kuumassa erämaassa ei ollut jääkaappeja.

HEDELMÄPUIDEN KASVATUKSESTA

III M 19: 23.

Ensihedelmää puun kasvun alkuvuosilta sanotaan puun esinahkaksi. Mutta vasta viidentenä vuonna sai syödä hedelmää ja korjata puun satoa. Kun hedelmää siten syötiin, kuori piti poistaa.

III M. 19: 26: ”Älkää syökö mitään verinensä”. Tämä ohje toistuu Raamtussa monta kertaa.

Tämä käytännössä tarkoittaa että vaikka teurastuksessa on veri laskettu, niin liha tulee myös huuhtoa suolalla ja vedellä niin,  että irtoveri siitä erkanee. Nykyään esim suolataan kolmasti ja huuhdotaan kolmasti ostettu liha.

LUKU 20: 24. antaa käsittää, että MAITO ja MESI ovat hyvän maan ja hyvän ajan merkki.

Jakeessa 25. Mooses vielä kehoittaa muistamaan erottaa sallitut ja kielletyt eläimet.

LUVUSSA 21 ja 22 Mooses varoitti kaikesta tarttuvien tautien leviämisestä.

Papit eivät saaneet syödä itsestään kuollutta tai kuoliaaksi raadeltua eläimen lihaa. III M.22: 8. Papeille ei saanut viedä sellaisia eläimiä, joissa oli silmätautia, raajavikoja, raateluja, nahan tauteja tai paiseita ja rupia. III M 22:22. Pappien tehtävä oli tavallaan toimia tartuntatautivirastona ja elainlääketieteellisenä neuvonantajana. Mooses ei muuten sallinut karjaeläinten leikkauksia ja kastroimisia. III M. 22: 24.

LUKU 23. KERTOO JUHLA-AJOISTA

Suurin asia – ensiksi mainittu avainsana on 6 päivää työtä ja sitten seitsemännen päivän (jokaviikkoinen) sapatti. Itsenäisyyttä on, että on työtä ja sitten työn jälkeen lepopäivä.

Sitten mainitaan tällaiseen työvuoteen integroituvat jokavuotiset juhlat: pääsiäinen ja happamattoman leivän viikko ( jakeet 5-8)

Uutislyhde ohralyhde Omer kuuluu pääsiäisaikaan. III 23: 11-13-14.

Helluntaina , viikkojuhlana jakeet 16-32. mainitaan hapatettu leipä.

Sovituspäivän yksi vedetön paasto vuorokausi mainitaan III M. 23: 27-32.

Elonleikkuun lopusta mainitaan lehtimajanjuhla, johon myös liittyy tietty ruoka.

(jakeet 37-44)

LUKU 24 mainitsee temppelin näkyleivistä.

12 kakkua, kuusi yhdessä pinossa. Kun ne vanheni, niistä tuli pappien ruokaa. Niitä tuotiin aina uusia. ( III 24: 5-9). Näistähän Kuningas Daavid kerran pyysi itselleen ruokaa.

LUKU 25

KESANTOVUOS( joka 7 vuosi) I ja JUHLAVUOSI joka 50. vuosi

Mooses antaa kesantovuosisäännön maan viljelyyn. Joka seitsemäs vuosi on kesäntovuosi. III 25: 5. Lisäksi Mooses yrittää saada aikaan jonkinlaisen yhteiskunnallisen sosioekonomisen tasa-arvoisuudeen moninaisilla ohjeillaan, joka vastaa melkein eläkejärjestelyjä nykyaikana.

.LUKU 26 Mooses painottaa, miten tärkeitä hänen ohjeensa ovat, sillä jos niitä ei noudateta, tulee hyvin vaikeaa, jopa nälänhätä ja suuri kurjeus ja kansa joutuu jopa pois omasta maastaan kansojen sekaan( III M 26; 33)

Tässä sitten puhutaan sanasta sydämen ympärileikkaus, mitä Uusi Testamentti käyttää ( III M 26: 41-45)

28.2.2009 15:50

DIACIDS (6) Complex dicarboxylacids, Alkyl-itaconates

DIACIDS (6)

2 – ALKYYLI-ITAKONAATIT (Alkylitaconates)

ITAKONAATTI (Itaconate, itaconic acid; methylenesuccinic acid)
Metyleenimeripihkahappo

Useita dikarboksyylihappoja on sellaisiakin, joilla on alkyylisivuketju ja itakonaattiydin. Niitä on löydetty jäkälistä ja sienistä. Filamenttisienien aineenvaihdunnallista tuotetta on metyleenimeripihkahappo, joka on juuri tätä itakonihappoa.

KHETOMELLIHAPPO Chaetomellic-acids

Näissä yhdisteissä on useita analogeja eri ketjupitoisuuksin ja eri asteisesti tyydyttämättöminä. Niitä on eristetty eri jäkälälajeista Chaetomella. Tämäntapaisten molekyylien on sanottu olevan arvokasta perustavaa molekyyliä anti-syöpälääkkeitten kehittelyyn koska niillä on vahva farnesyylitransferaasi-entsyymiä estävä vaikutus (Singh SB et al., Bioorg Med Chem 2000, 8, 571).

http://www.cyberlipid.org/images/pict268.gif

SERIPORIINIHAPPO Ceriporic acids

Vuonna 1999 löydettiin sarja uusia sieniperäisiä alkyyli- ja alkenyyli-itakonaatteja, seriporiinihappoja. Näitä löydettiin kun viljeltiin selektiivisesti ligniiniä hajoittavaa sientä (white rot fungus), Ceriporiopsis subvermispora Kaksi tällaista happoa kuvataan tässä lähteessä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict269.gif

Seriporiinihapot vaimensivat raudan redox-reaktioita niin, että Fenton reaktion aiheuttama OH-radikaalin tuotto miedontui rautareduktanttien hydrokinonin ja cysteiinin läsnäollessa (2002). Pääteltiin, että samalla kun sellulolyyttisesti aktiivit happilajit (•OH, hydroksyyliradikaali) vaimentuivat näistä rasvahappometaboliiteista, ne vaikuttivat selektiivistä ligniinin pilkkoutumsita ja samalla selluloosan hajoaminen oli minimaalista.

DIACIDS (5) Diabolic; Biphytanic; Diterpenoids

DIACIDS (5)

DIABOOLISET HAPOT. Haaraketjuiset di-hapot (Branched-chain diacids )

On havaittu eräästä selluloosaa sulattavasta bakteerista pitkäketjuisia dikarboksyylihappoja, joissa on hiiliketjun keskivaiheella dimetyylinen haara (Butyrivibrio bakteeri). Märehtijöitten suolistossa tämä bakteeri osallistuu selluloosan hajoittamiseen (1979).

Tällaisia rasvahappoja sanotaan diaboolisiksi. Niiden ketjun pituus riippuu siitä rasvahaposta, mikä on viljelymiljöössä.

Kaikkein tavallisin diaboolinen rasvahappo Butyrovibriossa oli 32-hiiliketjuinen.
Diabolic acid (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

http://www.cyberlipid.org/images/pict551.jpg

SULFAPITOISTEN KUUMIEN VESIEN TAI ÖLJYKENTTIEN BAKTEERIEN DIHAPOT

Näitä di-happoja löydettiin myös runko(core) lipideistä kuumissa sulfapitoisissa meri ja mannervesimiljöössä ja manneröljykentissä elävistä Thermotoga, Thermotogales bakteereista (1986). Osoittautui, että 10% niiden lipidifraktiosta oli symmetrisesti C30-C34 diaboolisia happoja.

Thermotoga maritima- bakteerin diabooliset hapot olivat seuraavat.

C30 (13,14-dimethyloctacosanedioic acid)

C32 (15,16-dimethyltriacontanedioic acid)

Thermanaerobacter ethanolicus, termofiilinen anaerobinen eubakteeeri omaa seuraavia diaboolisia happoja: C29 to C32 diacideja, joissa on metyyliryhmiä C-13 ja C-16 hiilissä (1994)

Kaikkein runsaimmin esiintyvä dihappo on C30 -alfa,omega-13,16-dimethyloctacosanedioic acid

BIFYTAANI-DIKARBOKSYYLIHAPOT

Geologisissa sedimenteissä löytyy bifytaani-di-happoja ja niitä pidetään jäänteinä menneisyyden ajan metaanin anaerobisesta oxidaatiosta ( Birgel D et al, Org Geochem 2008, 39, 152). Useita tällaisia muotoja, joihin kuuluu tai ei kuulu pentasyklinen rengas, on keksitty Cenozooisesta tihkukalkkikivestä. Arvellaan, että nämä lipidit ovat Archaea-lajien tunnistamattomia metaboliitteja.
http://www.cyberlipid.org/images/pict547.jpg

SAHRAMIN DITERPENOIDI (KAROTENOIDI) KROSETIINI (Crocetin)

Krosetiini on ytimenä krosiinissa, joka on krosetiiniglykosidi. Tämä on pääasiallisin punainen pigmentti, mikä on maustesahramille tunnusomaista (saffron, Crocus sativus). Sitä on myös gardenian (Gardenia jasminoides) hedelmissä.

KROSETIINI( Crocetin) on 20-hiiliketjuinen dikarboksyylihappo, joka on diterpenoidi ( diterpenenoid ) ja sitä voi pitää karotenoidina. Se oli ensimmäinen kasvikarotenoidi joka keksittiin niin varhain kuin 1818, kun taas saffranin viljelyn historialla on jo 3000 vuoden tausta.

http://www.cyberlipid.org/images/pict489.jpg

GLYKOSYLOITUNEET DITERPENOIDIT, KROSIINIT ( crocins ; crocetin glycosides)

Sahramin pääasiallinen aktiivi ingredienssi on keltainen pigmentti krosiini 2. Tunnetaan kolme muuta johdannaista, joilla on erilaiset glykosylaatiot. Krosiini-2 sisältää kaksi kappaletta disakkaridia nimeltä gentiobioosi, yksi krosetiinin kummassakin päässä.

http://www.cyberlipid.org/images/pict488.jpg

Pystytään yksinkertaisella menetelmällä (HPLV-UV) määrittämään viisi biologisesti aktiivia sahramin ingredienssiä, nimittäin neljä krosiinia ja yksi krosetiini (1999).

DIACIDS (4) HMW dicarboxylacids (n 10-21)

DIACIDS (4)

Suurimolekyylisemmät DIKARBOKSYYLIHAPOT

(n = 10-21 )

Tällaisia rasvahappoja löytyy eri kasvien lipideistä, erityisesti triglyserideistä, joissa on C20, C21, C22 ja C23-hiilisiä dikarboksyylihappoja normaalien rasvahappojen ohella. Mm. sumach- puusta niitä  löytyy (sumach tree, Rhus sp)

(n=14)

TAPSIINIHAPPO (Thapsic acid ,n=14)

Tätä on eristetty Välimeren alueen korkeasta ruohomaisesta ”myrkkyporkkanasta”, Thapsia garganica( Umbelliferae).

(n=11)

BRASSYLIINIHAPPO (Brassylic acid (n=11),

Tätä on monessa lähteessä. Tätä muodostuu eruka-hapon (erucic acid) ozonolyysissä.

Myös mikro-organismi Candida lajit voivat muodostaa sitä tridekaanihaposta (tridecane). Tätä diacidi-muotoa valmistetaan Japanissa pienissä kaupallisissa puitteissa hyväntuoksuiseksi aineeksi.

PÄHKINÖITTEN DIKARBOKSYYLIHAPOISTA

On tehty laaja katsaus Välimeren alueen pähkinöitten dikarboksyylihapoista ja on löydetty epätavallisia komponentteja(2002). Yhteensä 26 rasvahappolajista ( pekaanipähkinässä 2% ja maapähkinässä 8%) määritettiin 8 lajia jotka olivat butaanidihapon eli meripihkahapon johdannaisia (butanedioic, succinic acid), todennäköisesti korreloiden fotosynteesiin, ja 18 lajia joilla oli 5-22 hiilen ketjut.

KASVIN KUORIEN VAHAHAPOISTA

Kasvivahasta suberiinista (suberin ) löytyy raskaita rasvahappoja, joiden hiiliketjun pituus on yli 20 (n>20) . Suberiinia on kasvien pintakuoressa, kaarnassa, juuren epidermiksessä. C16- C26 alfa, omega-di-hapot ovat suberiinille diagnostisia. Koko suberiinista niiden pitoisuus on, (kun lasketaan mukaan C18:1 ja C18:2) kokonaista 24% 45%. Näitä on matalia määriä (alle 5%= kasvin cutiinissa, paitsi Arabidopsis-laji sisältää niitä yli 50%.

GLUTIINIHAPPO, TERVALEPÄN RASVAHAPPO

Ensimmäinen alleeninen dikarboksyylihappo sai nimen glutiinihappo ( Glutinic acid, (2,3-pentadienedioic acid) ja se eristettiin tervalepästä 1908. (Alnus glutinosa, Betulaceae).

KUUMAA KESTÄVIEN MIKROBIEN RASVAHAPPOJA

Hypertermofiilisten mikro-organismien sisällössä löydettiin dikarboksyylihappoja 1997.Tämä piirre on ehkä tärkein ero, mikä erottaa ne muista mikro-organismesta ja meren bakteereista. Di- rasvahappoja C16- C22 löytyi hypertermofiilistä Archaea-lajista : Pyrococcus furiosus.

SYANOBAKTEERIEN RASVAHAPPOJA

Lyhyt ja keskipitkäketjuisia (C11 asti) di-happoja on löydetty cyanobakteereista lajista jonka nimi on Aphanizomenon (2001).

KASVIEN “HAAVAHORMONI” (Traumatic acid )

Kertatyydyttämätön dikarboksyylinen happo sai nimen traumatic acid (10E-dodeca-1,12-dicarboxylic acid), Nimi lähinnä tarkoittaisi kasvien haavahormonia ja se oli ensimmäisiä biologisesti aktiiveja molekyylejä, mitä kasvikudoksista havaittiin (1939). Huomattiin, että se  edistää vahvasti kasvissa vauriokohdan solujen jakaantumista ja täten kasvin pinnan paranemista (1994). Se on johdannainen linoli (C18:2) ja linoleeni (C18:3) happojen hydroperoxideista, kun ne ovat konveroituneet oxo-rasvahapoiksi.(oxo fatty acids).

http://en.wikipedia.org/wiki/Traumatic_acid
Traumatic acid , http://www.cyberlipid.org/images/pict401.jpg

KASVILEHTIEN PINTAVAHA: DUFA

Kun monityydyttämättömät rasvahapot (PUFA) ovat epätavallisia kasvien pinnan kutikulassa (cuticula), niin kaksityydyttämättömiä (DUFA) dikarboksyylihappoja on raportoitu olevan komponentteina joidenkin kasvien lehtipinnoilla polyestereinä. Täten eräs linolihapon johdannainen octadeca-c6,c9-diene-1,18-dioate, löytyy myös Arabidopsis-lajissa ja Brassica napus- lajissa kasvin cuticula-osassa (2004).

(Kutikulan tehtävät: Wikipedialähde Kasvitieteessä kutikula on lehdillä sijaitseva ohut vahainen kerros. Väriltään se on vaaleaa ja sijoittuu runsaimmin kasvaville lehdille. Kutikulan tuottavat uloimmat lehtisolut, suojaamaan kasvia liialliselta vedenmenetykseltä. Kuivilla alueilla elävillä kasveilla eli kserofyyteillä kutikula on paljon paksumpi kuin kosteassa elävillä, eli hydrofyyteillä. Ympäristö siis vaikuttaa kutikulaan; luonnollisesti, koska kuivalla paikalla haihdutusta täytyy vähentää.Kutikula ei vain vähennä haihdutusta, vaan se myös muodostaa fyysisen suojan viruksia, bakteereja ja sieni-itiöitä vastaan. Kutikula koostuu pääasiassa kutiinista (cutin) ja vahoista. Monilla kasveilla lehtien pinnalla sijaitsevat karvat toimivat hieman kutikulan tavoin. Yleisistä kasveista useilla havupuilla on neulaset peittävä kutikula. Havupuilla kutikula pitää puun hengissä, silloin kun vesi on vielä jäässä)

OMEGA-OXIDAATIO

Vuonna 1934 oli osoitettu, että dikarboksyylihappoja syntyy omega-oksidaatiolla rasvahapoista, niiden katabolian aikana. Tutkijat havaitsivat näitä komponentteja virtsasta, kun oli annettu koe-eläimelle tricapriinia ja triundecyliiniä. Vaikka biosynteesi jäi osin selvittämättä, osoitettiin kuitenkin, että rotan maksassa tapahtui omega-oksidaatio hitaaseen tahtiin, ja se vaatii happea, NADPH.ta ja sytokromia P450. Lisäksi vielä osoitettiin tämän oksidaatiotien tulevan tärkeäksi varsinkin nälkätilassa ja diabeettisissa koe-eläimissä, joilla 15% palmitiinihaposta käy läpi omega-oksidaation ja sen jälkeen beeta-oksidaation (1977). Tästä kehittyy malonyyli-CoA, joka sitten käytetään tyydytettyjen rasvahappojen synteesiin. ( Kommentti:Tämä melkein selittää, miksi laihduttaminen lihottaa, varsinkin metabolisessa oireyhtymässä)

TERAPEUTTISIA SOVELLUTUKSIA
Äskettäin on ehdotettu, että dikarboksyylihapot olisivat vaihtoehtoinen lipidisubstraatti parenteraaliseen ruokintaan (suoniruokintaan)(1995). Ensinnäkin ne ovat vesiliukoisia, ne käyvät läpi beeta-oksidaation, ne eivät indusoi ketogeneesiä, vaan pikemminkin edistävät glukogeneesiä. Ne voisivat edustaa välittömästi käytössä olevaa energiaa. Täten aluksi ehdotettiin sebasiinihapon (C10) ja dodecanedi-hapon(C12) inorgaanisia suoloja, mutta nyt tutkitaan näitten rasvahappojen triglyseridejä (1999). Koe-eläimien käsittely C16- di-hapon johdannaisilla on osoittanut, että näitten yhdisteiden käyttö huomattavasti paransi lipidiaineenvaihduntaa (1991) ja esti pitkälle kehittyneen kardiovaskulaarisen taudin merkkejä (1995).

Tässä muistutetaan, että hiiliketjun kaksoissidoksen paikan tutkimisessä on hyödyksi määrittää ne dikarboksyylihapot, joita muodostuu monoeenisen rasvahapon permanganaatti-perjodaattioksidaatiossa(1987).

27.2.2009 23:32

DIACIDS (3) Dicarboxylacids (n=6-10)

DIACIDS(3)

(n = 6)

SUBERIINIHAPPO, KORKKIHAPPO ( Suberic acid; octanedioic acid)

Suberiinihappoa tai suberihappoa tuotettiin ensimmäisen kerran oksidoitaessa korkkia typpihapolla.

Suber on latinaa ja tarkoittaa materiaalia.

Sitten suberiinihappoa eristettiin risiiniöljystä. Risiinioleiinihapon oksidaatio tuottaa suberiinihappoa ka sekventiaalisti homoligista azelaiinihappoa ketjun pilkkoutuessa samaan aikaan kaksoissidoksen ja OH-ryhmän tasolta

Suberiinihappoa käytettiin alkydiresiinien valmistukseen ja nyloniin johtavaan polyamidisynteesiin.

(n = 7)

AZELAIINIHAPPO (Azelaic acid; nonanedioic acid)

Tämä nonanedionihappo on tunnetuin dikarboksyylihappo. Sen nimi on johdettu typpihappon vaikuttamasta öljyhapon tai elaidiinihapon oksidaatiosta.

(azote= nitrogen tai azotic= nitric).

Azelaiinihappoa havaittiin eltaantuneitten rasvojen tutkimuksissa 1916, 1938. Sen alkuperä selittää sen esiintymisen pellavansiemenöljyn huonosti säilötyissä elintarvikenäyteissä. Egyptiläisistä 5000 vuotta vanhoista haudoista on löydetty sitä voiteissa.

Azelaanihappoa valmistettiin öljyhappoa kaliumpermanganaatilla oksidoiden (1881), mutta nykyään site tehdään öljyhaposta pilkkomalla se oksidoivalla kromihapolla tai sitten ozonolyysillä.

Azelaanihappoa käytetään yksinkertaisina estereinä tai haaraketjuisina estereinä. muovinvalmistukseen ( vinyylikloridiresiinit, kumi), voiteluaineiksi ja rasvoihin. Azelaanihappoa käytetään nykyään kosmetiikassa( acnehoidossa). Sillä on bakteriostaattista ja bakterisidistä ominaisuutta useita aerobisia ja anaerobisia mikro-organismeja kohtaan akneisella iholla.

Azelaiinihappoa löytyy acnelääkkeissä esim. FASS: (Bayer) Azelain syra, Finacea, Skinoren.

(n=8)

SEBASIINIHAPPO (Sebacic acid, decanedioic acid

Tämä happo sai nimensä vuonna 1802 latinalaisesta sanasta sebaceous, talikynttilä tai sebum, tali. Sitä nimittäin käytettiin talikynttilöitten valmistamiseen. Sitä eristettiin naudan talin tisleistä.

Vuonna 1954 raportoitiin, että juuri tätä rasvahappoa tuottui liikaa 10 000 tonnia vuosittain, kun risiiniöljyä pilkottiin alkaalisesti.

Sebasiinihapolla ja sen johdannaisella azelaiinihapolla on useita teollisia käyttömahdollisuuksia, kuten muoviteollisuudessa, voiteluaineina, diffuusiopumppuöljyinä, kosmetiikassa, kynttilöitten valmistuksessa ym. Sitä voi käyttää myös polyamidien synteesiin, kuten nylonin tekoon tai alkydiresiinien valmistukseen

Eräällä sen isomeerillä ISO-SEBASIINI-hapolla on monia sovellutuksia vinyyliresiinien muokkausteollisuudessa, raakamuovinsulatusteollisuudessa (http://en.wikipedia.org/wiki/Plastics_extrusion), teippien, esterivoiteluaineitten, polyestereitten, polyuretaaniresiinien ja synteettisen kumin valmistuksessa.

(n=10)

DDDA ( Dodecanedioic acid ) :

http://chemicalland21.com/industrialchem/organic/DECANEDICARBOXYLIC%20ACID.htm

Tätä happoa käytetään nylonin(nylon-6,12) valmistukseen, polyamidien, teippien, päällystyksien, voiteiden, polyestereitten, väriaineitten, detergenttien, sammutusaineitten ja hajusteiden valmistukseen.  Dodekanedionihappoa valmistetaan nykyisin pitkäketjuisia alkaaneja fermentoimalla erään tietyn hiivan avulla, Candida tropicalis (2004).

DDDA:lla on kertatyydyttämätön analogi, ”kasvin haavahormoni”, joka on prostaglandiinin synteesin välituote

NÄYTTEIDEN IÄN MÄÄRITYS

On osoitettu, että kaikkia näitä dikarboksyylihappoja muodostuu maalausöljyjen kuivumisprosessin aikana ja näiden hajoamistuotteiden määrittelyllä voi olla käyttöä vanhojen näytteiden iän määrittämisessä.

27.2.2009 22:51

Diacids (2) Dicarboxylacids (n=0-3); (n=4-5)

DIACIDS(2)

1 YKSINKERTAISET DIKARBOKSYYLIHAPOT

(engl. Simple forms of dicarboxylic acids)

(n= 0-3)  Näitä ei lueta lipideihin. Vesiliukoisia.

OKSAALIHAPPO, MALONIHAPPO, MERIPIHKAHAPPO, GLUTAARIHAPPO

Lyhytketjuiset dikarboksyylihapot ovat yleisessä aineenvaihdunnassa hyvin tärkeitä ja siihen asti kun ketju on kokoa n=3, niitä ei voida katsoa lipideiksi, koska niiden vesiliukoisuus on se tärkeä piirre niissä.

(n= 0)

Yksinkertaisin näistä dikarboksyylisistä välituoteista on oksaalihappo (oxalic acid (n= 0). Sillä siis ei ole ketjuhiiltä, vaan ainoastaan nämä kaksi COOH karboksyyliryhmää molekyylissään.

(n= 1)

Seuraavana tulee malonihappo (malonic acid; n=1),

(n= 2)

meripihkahappo( succinic acid; n=2) ja

(n= 3)

glutaarihappo (glutaric acid( n=3).

(n= 4-21) Nämä luetaan lipideihin.

(n=4)

ADIPIINIHAPPO (Adipic acid; n=4) (hexanedioic acid)

Tämä netti kohta sanoo: ”

”Vaikka tällä hapolla, joka kantaa latinalaisperäistä nimeä (adipis = rasva) onkin tällainen nimi, sitä ei kuitenkaan esiinny luonnonrasvoissa normaalikomponenttina, vaan se on oksidatiivisen eltaantumisen tuote ( lipidiperoxidaation läpikäynyt, härskiintynyt siis). Se löydettiin vuonna 1884 risiiniöljystä (castor-oil) typpihapon avulla, kun happo pilkkoi hiiliketjun läheltä OH-ryhmää. Adipiinihappo pystyttiin syntetisoimaan vuonna 1902 tetrametyleenibromidista käsin.

Nykyisin sitä saadaan syklohexanolin tai syklohexaanin oksidaatiolla. Sillä on paljon teollisia käyttöjä liimautuvien, muovautuvien, gelatinisoivien agenssien tuotossa, hydraulisissa nesteissä, voiteluaineissa, pehmentävissä aineissa tai lisäaineena eräitten nylonlaatujen valmistuksessa ( nylon-6,6), polyuretaanivaahdoissa, nahanparkitsemisessa, uretaanissa ja myös elintarvikkeen happameksi tekijänä. Adipiinihappoa käytetään eri ryhmiin esteröimisen jälkeen, di-kapryyli-, di-etyylihexyyli-, di-isobutyryyli- ja di-isodecyyli ryhmiin esteröityneenä- Graafinen kartta adipiinihapon biosynteesistä omega-oksidaatiolla voi löytyä internetistä. (BioCarta )”

Mutta mitä kertoo amerikkalainen vanhempi biokemia lisää ?

Harper et al. mainitsee adipiinihaposta 1969. Tämän hapon suhteen on tutkittava ravinnossa tulevan essentiellin aminohapon LYSIININ kataboliaa. Joten nyt täytyy vilaksita valkuaisen puolelle.

Ihmisen keho ei pysty tekemään aminohappoa lysiini, mutta esim hiiva pystyy tekemään alfa-glutaraatista ja AcetylCoA- molekyylistä käsin homositraatia, joka sitten muuttuu homoaconitaatiksi, homoisositraatiksi, oxaloglutaraatiksi, alfa-keto-adipaatiksi, alfa-amino-adipaatiksi, alfa-aminoadipaatti-delta-semialdehydiksi,sitten saccharopiini- nimiseksi molekyyliksi ja sitten lysiiniksi. Lysiinin kataboliassa ihmisen kehosta kyllä on todettu sakkaropiinia. Jyrsijäeläimissä ja marsussa on pystytty osoittamaan katabolisoitumista eteenpäinkin alfa- aminoadipaatiksi ja keto-adipaatiksi, siis myös ihmisellä. Tästä voi tulla dekarboksylaatiolla glutaraattia, alfa-keto-glutaraattia, glutamaattia tai sitten alfa-kg menee sitruunahapposykliin.

Saccharopiinivaihe todetaan lysiinin kataboliassa mitokondriaalisesti. On arveltu myös, että L-lysiini katabolisoituu saccharopiiniksi ja D-lysiini pipecolaatiksi. Tietysti lysiini voi muuttua hydroxy-lysiiniksi. ja siitä OH-pipekolaatiksi.

5-OH-lysiiniä taas esiintyy kehon kollageenissa ja, (tietysti kollageenituotteissa kuten gelatiinissa ja sorbet valmisteissa), mutta ehkä se puuttuu muista lämminveristen proteiineista. Pieniä määriä sitä on villassa, trypsiinissä ja Mycobacterium phlei- fosfatidissa. Rotilla tutkittaessa kollageenin hydroxylysiini on peräisin suoraan ravinnon lysiinistä. Mutta sen sijaan hydroxylysiini syötynä ei menee kollageeniin, vaan se täyttyy siis syödä lysiini-muodossa, joka on essentielli.

Hydroxylysiini sitten hajoaa alfa-ketoadipaatiksi ja glutaraatiksi. Mutta nyt on hyvin vähän ollut tietoa 1969-Harperin kirjaan tämän katabolisen reaktion välituotteista. Kuitenkin Harper tiesi, että vaikka 5-OH-D-pipekoolihappo muodostui 5-OH-D-lysiinistä käsin, se muodostui primääristi kuitenkin allo-OH-D-lysiinistä siten että tuli OH-hydroxy-L-pipekolaattia siitä käsin mieluummin kuin lysiinin L-isomeeristä, jota esiintyy luonnollisessa kollageenissa. Eräs bakteeri Achromobacter pystyy muuttamaan kaikki 4 kpl OH-isomeeria 5-OH-pipekolaatiksi. Koentsyymi joka vaaditaan, että Lys muuttua Hyl muotoon ( hydroxilysiiniksi) on NADPH ja kupariakin tarvitaan.

MIKSI tästä näin paljon tarinaa?

Osassa maailmaa ravinto on lysiiniköyhää.

Tämä vaikuttaa eräisiin rakenteisiin, kuten aorttaan. Eräissä maissa Afrikassa on esim. aortta ja suurten suonten aneurysmat tavallisia. Lysiini on viljatuotteissa kriittinen aminohappo, ja muutamissa maissa käytetään hyvin yksipuolisesti viljaproteiiniakin. On koetettu esim kehittää lysiinirikkaampaa maissia. Jos nyt varsinainen adipiinihappo,-jota mutkikasta kiertotietä voi tulla lysiinistä, olisi kudoksen turn overiin menevää rakenneosaa ihmisen fosfolipideissä, voi sanoa, että asia on vaikea selvittää- ottaen huomioon että maailmassa vallitsee nälkätila monin paikoin sellaisillakin alueilla, missä normaalitilan ravinto jo on lysiiniköyhää, eikä lysiinin aineenvaihdunta-alueen molekyylejä millään muotoa tarpeeksi. Luulisi että siitä tulee fyysinen uupumus, jos esim. verenkiertoputkisto ei voi vastata tarpeisiin normaalein elastisin ja kollageenin antamin edellytyksin. Verisuonipuun kimmoa ei ole tarpeeksi, eikä voi sanoa, että immuunivastettakaan olisi silloin riittäviä määriä.

(n=5)

PIMELIINIHAPPO (Pimelic acid; n=5) ( heptanedioic acid)

Myös pimele- sana tarkoittaa rasvaa, mutta nyt kreikaksi. Tätäkin on löydetty oksidoituneista rasvoista vuonna 1884 ja tutkimustyössä käytettiin riseinioleiinihappoa , joka oli risiiniöljyperäistä hydroksyloitunutta öljyhappoa (castor oil= risiiniöljy).

Löytyyköhän tästä pimelaatista (pimelate) mainintaa Harperista 1969?

Kyllä vain. Sekin kuulu lysiinin synteesiteihin, kun bakteerit tuottavat lysiiniä aspartaatista ja palorypälehaposta käsin. Aspartaatista ( Asp, D) tulee ensin beeta-aspartyyli-fosfaatti, sitten aspartaatti- beeta-semialdehydi ja tämä kondensoituu palorypälehapon kanssa ja silloin muodostuu 2,3-dihydro-picolinaatti, tästä tulee delta´- tetrahdyropicolinaatti, tästä N-succinyl- e-keto-L-alfa-aminopimelaatti, tästä N-succinyl-L,L-alfa, e,diaminopimelaatti, tästä L-alfa, e- diaminopimelaatti, tästä meso- alfa-e- diaminopimelaatti ja tästä ollaan Lysiinissä. Tämän synteesitien välituotteita bakteerit käyttävät myös soluseinämiensä syntetisoimiseen ja itiöittensä idättämiseen.

Siis arveltavasti nämä adipiinit ja pimeliinit voivat omata hetkellisen struktuurifunktion seinämärakenteissa ihmiselläkin.

Muuten – tässä voisi mainita että sellainen ravinto missä on palkokasveja ja  pohjoista viljaa, kuten vehnää, antaa hyvän aminohappoprofiilin, ja edellytykset lysiinin normaalille aineenvaihdunnalle. Kala on hyvä täydentäjä koska se antaa haarallisia aminohappoja.

27.2.2009 21:19

DIACIDS (1) Dicarboxylacids

DIACIDS (1)

Peroxisomeissa beeta-oksidoituvat

1. VLDFA, hyvin pitkät rasvahapot, joiden hiilien lukumäärä on yli 22.

2. tyydyttämättömät rasvahapot

3. dikarboksyylihapot ( tämän päivän aiheeni: 27.2.2009 14:06

Kts. teksti DIACID- sarja”

4. karboksyylisivuketjuiset sappihappojen välituotteet

5. metyylisivuketjuiset haaroittuneet rasvahapot (BCFA) ( KTS: teksti BCFA-sarja)

Mitä ovat dikarboksyylihapot? DIACIDS?

LÄHDE: http://www.cyberlipid.org/fa/acid0004.htm

(Engl. DICARBOXYLIC  ACIDS)

Karboksyyli on happoryhmä.-COOH-. Näitä happoryhmiä on dikarboksyylihapoissa kaksi kappaletta. Dikarboksyylisiä happoja löytyy aminohapoista ja orgaanisista hapoista ja rasvahapoista, mutta nyt katsotaan niitä, jotka tällä rakenteellaan  kuuluvat lipidien joukkoon.

Suomennosta lähteestä):

“Vaikka dikarboksyylisiä happoja ei esiinnykään mainittavissa määrissä eläinperäisissä tai kasvislipideissä, ne ovat kuitenkin yleensä tärkeitä aineenvaihdunnallisia rasvahappotuotteita, sillä niitä muodostuu rasvahapoista oksidoitumalla. (oxidation).

DIKARBOKSYYLIHAPOT ovat puolestaan ovat hyviä substraatteja, joista käsin voi muokata orgaanisia happoja farmaseuttisiin tarkoituksiin sekä elintarviketeollisuuteen. Lisäksi ne ovat hyödyllistä materiaalia, josta voi valmistaa hyväntuoksuisia aineita, polyamideja, teippiaineita, voiteluaineita ja polyestereitä.

DIKARBOKSYYLIHAPPOJEN yleinen rakenne on HOOC-(CH2)n-COOH.

Kasvikunnassa on suuri joukko kaikenlaisia tällaisia dikarboksyylisiä happoja.

DIKARBOKSYYLIHAPPOJA ESIINTYY esiintyy joko

(1) yksinkertaisissa muodoissa suoralla hiiliketjulla (n-FA) tai haaroittuneella hiiliketjulla (BCFA) (straight carbon chain orbranched chain)

tai (2) monimutkaisemmassa muodossa dikarboksyylihappona alkyylisivuketjun kanssa alkyyli-itakonaatteina (alkylitaconates)

FINLAND MAP: 6 (states)provincial governments. 20 provinces.

Suomen maakuntien osat

LAPIN LÄÄNI (19) Provincial governement

Pohjois-Lappi
Länsi-Lappi
Itä-Lappi
Etelä-Lappi

OULUN LÄÄNI  Provincial Government

Kainuu (18)
Pohjois-Pohjanmaa (17)

LÄNSI-SUOMI Procincial Governement

Keski-Suomi (13)
Keski-Pohjanmaa (16)
Pohjanmaa (Österbotten) (15)
Etelä-Pohjanmaa (14)

Satakunta (4)

Pirkanmaa (6)

Varsinais-Suomin(2) Provincial Government

ITÄ-SUOMI  Provincial Government
Pohjois-Karjala (12)
Pohjois-Savo (11)
Etelä-Savo (10)

ETELÄ-SUOMI Provincial Government
Päijät-Häme (7)
Kanta-Häme (5)
Etelä-Karjala (9)

Kymenlaakso (8)
Itä-Uusimaa (3)
Uusimaa (1)

AHVENANMAA (Åland) (20) provincial Government ( ca 7000 islands)

MAAKUNTAVAAKUNAT

http://www.nyk.fi/mantysalo/tehtavia/maakunta/maakunta7.htm

20 maakuntaa

1. Uusimaa

2. Varsinais-Suomi

3. Itä-Uusimaa

4. Satakunta

5. Kanta-Häme

6. Pirkanmaa

7. Päijät-Häme

8. Kymenlaakso

9. Etelä-Karjala

10. Etelä-Savo

11. Pohjois-Savo

12. Pohjois-Karjala

13. Keski-Suomi

14. Etelä-Pohjanmaa

15. Pohjanmaa (Österbotten)

16. Keski- Pohjanmaa

17. Pohjois-Pohjanmaa

18. Kainuu

19. Lappi

20. Åland

Kommentit: Suomitietoutta
Kärnäiittiä esiintyy Lappajärven Kärnänsaaressa. Halkaisijaltaan noin 500-metrinen meteoriitti iskeytyi nykyisen Lappajärven kohdalle useiden kymmenien kilometrien sekuntinopeudella noin 77 miljoonaa vuotta sitten. Maljamaiseen meteoriittikraatteriin syntyi järvi, jonka halkaisija oli 17 km ja syvyys alkujaan 300 metriä. Kraatteri kuuluu maailman kymmenen suurimman meteoriittikraatterin joukkoon.

News 27.2.2009

27.2.2009 9:44 Uutisia

Ruotsalainen mies on pudonnut Itämereen Ruotsi-Ahvenanmaa-Tallinna lautalta.

Häntä ei ole löydetty.

Suomalaiset astronomit ovat löytäneet uuden tähden, planeetan.

Australiassa huippukuumuus (40 C varjossa)  ja rutikuivuus jatkuvat edelleen ja kouluja sekä lastentarhoja suoljetaan puskapalojen takia.

http://www.aamulehti.fi/uutiset/ulkomaat/koulut-ja-paivakodit-kiinni-helteet-uhkaavat-levittaa-australian-paloja

Uusi syöpägeeni löytynyt. p53 on tekijä, jota sanotaan Genomin suojelijaksi ”The Guardian of Genome”. Se voi vaikuttaa, että genomissa vahingoittuneet tekijät korjautuvat tai poistuvat

.Jos tämä genominsuojelu ei toimi, genomissa lähtee villikasvua, mistä tulee esim tuumoreita. Sen takia p53- funktion säätelyä on alettu tarkemmin kartoittaa ja on tärpännyt: Wrap53 löytyi. Se osallistuu p53 toimintaan ja ohjelmoi p53 geeniä valmistamalla molekyyliä antisens-RNA. (Lehti Molecular Cell kertonut) . Vaurio Wrap53:ssa voi epäsuorasti aiheuttaa syöpää ja sen takia geeni lie kohdegeeni tulevaisissa terapioissa (GP uutinen).

Israelin ja Gazan välinen raja ei ole rauhoittunut. Sen jälkeen kun Israel teki yksipuolisen tulitaukonsa on rakettien ammuskelu vironnut ja ohjuksia on  tullut edelleen Negeviin ja Israel on iskenyt näistä  kostoiskunsa, jossa se tuhoaa edelleen salakuljetuskäytäviä, joita on kyllä satoja jäljellä. Keskiviikkona 25.2. raketteja tuli Etelä-Israeliin, mistä israel iski seitsemään tunneliin Filadelfia käytävällä myöhemmin samana päivänä. Ihmisiä ei vahingoittunut näissä. Torstaina 26.2. edelleen palestiinalaiset laukaisivat Kassam-raketeita aamupäivällä Sderotiin ja Shaár HaNegeviin ja illalla Eshkolin alueelle. Torstaina 26.2. 2009 IAF myös iski Gazan salakuljetustunneleita vastaan.(Jpost uutinen)

Walla kertoo tänä aamuna  perjantaina klo 8:15 ohjustulituksen edelleen jatkuvan Israelin puolelle Sdot HaNegevin alueelle (Walla).

Ceylon: TamilElamilaisten 26 vuotinen itsenäisyystaistelu joka on genosidin rotkon partaalla, herättää kansainvälistä kannanottoa. www.tamilnet.com/

Kenia selvittelee äkillistä tappoaaltoa, jossa 1500 menetti äkisti henkensä 2007. Väkivaltaisuudet puhkesivat Presidenti Kibakin (Kikuyu tribe) ja Mr. Odingan  (Luo tribe) kannattajien välille, koska jälkimmäiset väittivät että presidentinvaaleissa olisi huijattu eikä korruptiosta ole vielä päästy. UK:n taholta Kofi Annan on toiminut pääsovittelijana ja koetetaan löytää epäillyt väkivaltaisuuksien johtajat ja saattaa heidät oikeuden eteen (BBC).

Mr. Raila Odinga, pääministeri,  on Luo-heimoa ja myös  serkku Mr. Barack Obamalle. http://en.wikipedia.org/wiki/Raila_Odinga

27.2.2009 10:42

Bustle in Finland

Suomen kansa ei voi suorittaa   hehtaari hehtaarista alueensapuolustusta, koska ei ole toistaiseksi lainsäädäntöä, joka voisi estää yksityisiä Suomen kansalaisia myymästä maitaan  vieraitten maitten kansalaisille, joilla ei ole suomalaisjuuria, esim. venäläisille, joiden kanssa kuitenkin tehtiin rajasopimus nyky-Suomen alueeksi jo Moskovan rauhassa 1940.

II maailmansodan yhteydessä luovutettuihin alueisiin kuuluivat:Karjalankannas (mm. Viipurin ja Käkisalmen kaupungit) Laatokan Karjala (mm. Sortavalan kaupunki) Osia Sallasta ja Kuusamosta eli Sallan–Kuusamon alue, Suomen hallitsema osa Kalastajasaarentoa Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret: Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari Myös tapahtui Hangon pakollinen vuokraaminen Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi seuraaviksi 30 vuodeksi. Menetettyjen alueiden taloudellisten laitosten palauttaminen (koneet ym.) Lupauksista liittoutumattomuudesta Neuvostoliittoa vastaan oli myös sopimuksia.

Rauhasta ei suoranaisesti edes neuvoteltu, vaan Neuvostoliitto saneli ehdot. Rauhanehdot olivat Suomelle raskaat runsaine alueluovutuksineen. Suomi menetti yhteensä noin 35 000 km² eli noin 10 prosenttia alueestaan ja sai haasteekseen evakkoon lähteneiden 422 000 ihmisen eli 12 %:n väestöstä asuttamisen, mikä sujui hyvin ja oli maalle ja kansalle  edullista.

Moskovan rauhaa 1940 , jota jo sen voimassa ollessa kutsuttiin myös välirauhaksi, ei tule sekoittaa vuonna 1944 solmittuun Moskovan välirauhaan, joka päätti jatkosodan. Lopullisesti Suomen ja Neuvostoliiton sekä Ison-Britannian ja eräiden muiden liittoutuneiden välisen sodan tulokset määriteltiin Pariisin rauhansopimuksessa vuodelta 1947 ja mitä se sisälsi: Suomen osalta tämä tarkoitti Moskovassa 1944 solmitun välirauhan tekstin vahvistamista, jonka mukaan Suomi oli jo luovuttanut runsaan kymmenesosan alueistaan. Sotakorvaukset Suomelta Neuvostoliitolls olivat lisäksi 300 000 000 USD.

Sotilaalliset rajoitteet Suomelle luettiin: Pariisin rauhansopimuksen III luku asetti Suomelle sotilaallisia rajoituksia muun muassa ohjusten ja sukellusveneiden sekä ensilinjan hävittäjälentokoneiden osalta. Maajoukkojen määrää rajoitettiin 34 400 mieheen (sisältää rajavartioston ja ilmatorjunnan). Laivaston kooksi määrättiin korkeintaan 10 000 tonnia, ja 4 500 miestä. Lennostojen yhteisvahvuudeksi 60 konetta, ja kaiken kaikkiaan 3 000 miestä. Varsinaiset pommikoneet kiellettiin kokonaan. “Omalla kulkuvoimalla liikkuvat ammukset” kiellettiin. Käytännössä ohjukset. Erikseen sallittiin torpedot merivoimille, ei kuitenkaan ilman suoraa kosketusta räjähtäviä torpedoja. Moottoritorpedoveneet oli erikseen kielletty. Ilmatorjuntaohjusten osalta artikla kumottiin myöhemmin. Ydinaseen (sopimuksessa “Atomiaseen”) kehittäminen kiellettiin. Sukellusveneet kiellettiin. ( Ole leijona mutta ilman kynsia ja hampaita-tyyliin) Armeijan ulkopuolinen sotataitojen koulutus kiellettiin. Tämä esti vapaaehtoisen maanpuolustustoiminan. Suojeluskunnat oli lakkautettu sopimuksen II luvun 8 pykälän perusteella, joka kielsi “fascisminluontoiset poliittiset, sotilaalliset tai sotilaallisluontoiset järjestöt” ( Suomen salainen ase oli nimittäin Suomen naiset”) Erikseen kiellettiin ostamasta mitään sotamateriaalia Saksasta.

Aluemyynti 1947. Tietysti se oli Suomi, joka myi.  Suomi myi Neuvostoliitolle Jäniskosken–Niskakosken alueen Inarista.

Porkkalan vuokra-alue oli Neuvostoliitolle Moskovan välirauhan mukaisesti 1944 sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi vuokrattu alue. Alueen suomalainen väestö ja kotieläimet määrättiin evakuoitavaksi kymmenessä päivässä sopimuksen solmimisen jälkeen eli 29. syyskuuta 1944 mennessä, jolloin alue siirtyi Neuvostoliiton haltuun. Alueen vuokraus vahvistettiin uudelleen vuonna 1947 myös Pariisin rauhansopimuksen 4. artiklassa. Vuokra-alueeseen kuului maata 380,5 km², ja vesialueineen sen pinta-ala oli noin 1000 km². Siihen kuuluivat Porkkalanniemi ja Upinniemi (Obbnäs), niiden edustalla oleva saaristo sekä manneraluetta niemien pohjois- ja länsipuolelta. Sopimuksessa edellytettiin myös Mäkiluodon 12-tuumaisten tornikanuunoiden ja tuliaseman kaluston luovuttamista käyttökelpoisena. Neuvostoliitto maksoi alueesta (onneksi)  vuokraa 5 miljoonaa Suomen markkaa vuodessa. Sillä oli sopimuksen mukaan myös oikeus henkilö- ja tavaraliikenteen kannalta tarpeellisiin kulkuyhteyksiin Suomen alueen kautta Porkkalaan. Alueeseen kuului entinen Degerbyn kunta kokonaisuudessaan, suuri osa Kirkkonummea, alueita Siuntion ja Inkoon kunnista sekä vesialueita ja saaria myös Espoosta. Idässä alueen raja kulki pitkin Espoonlahtea. Kun alue palautettiin Suomelle, Degerby liitettin Inkooseen, mutta muilta osin kuntien rajat palautettin samoiksi kuin ne olivat olleet ennen luovutusta.Vuokra-alueella toimi Neuvostoliiton laivastotukikohta. Varsinainen sotasatama rakennettiin Upinniemeen ja huoltosatama Båtvikiin. Porkkalanniemen Friggesbyhyn rakennettiin lentokenttä, jota käyttivät ainakin Mig-15-suihkuhävittäjät. Degerbyssä sijaitsi tukikohdan toinen rajavartioston pienempi lentokenttä. Alueen hallintokeskus toimi Kirkkonummen kirkonkylässä. Tukikohdan strategisesti tärkeimpänä osana oli kuitenkin Mäkiluodon linnake kaksoistykkitorneineen. Vuonna 1947 Suomi sai läpiajo-oikeuden alueen läpi kulkevaa rautatietä pitkin. Tällöin oli kuitenkin junanvaunujen ikkunat suljettava teräsluukuilla, sillä matkustajat eivät saaneet nähdä, mitä alueella tapahtuu. Nikita Hruštšovin tultua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Neuvostoliitto päätti palauttaa Porkkalan vuokra-alueen Suomelle kansainväliseen politiikkaan liittyen käyttäen sitä lännelle esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Neuvostoliiton johto päätti alueen palauttamisesta jo vuoden 1955 alussa. Julkisuuteen tieto tuli kuitenkin vasta, kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat virallisesti sopineet asiasta Moskovassa Paasikiven valtiovierailun aikana 19. syyskuuta 1955, jolloin samalla YYA-sopimuksen voimassaoloa jatkettiin 20 vuodella. Palautus toteutui 26. tammikuuta 1956. Alkuperäisen sopimuksen mukaan vuokra-aika olisi kestänyt vuoteen 1994 saakka.

1990: Kaksi plus neljä sopimuksen palautettua vuonna 1990 Saksan täyden suvereniteetin, Suomi julisti syyskuun 21. yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuun ottamatta. Neuvostoliitto ja Iso-Britannia hyväksyivät tämän julistuksen Ydinaseiden osalta Suomi hyväksyi ns. Ydinsulkusopimuksen maaliskuussa 1970, ja pysyy siten ydinaseettomana.http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020

1991 Eteläinen naapuri  Eesti itsenäistyy.

Neuvostoliitto oli olemassa suurimperiumina 1922-1991. Suomi oli tehnyt kaikki aiemmat sopimuksensa Neuvostoliiton kanssa, joka nyt oli hajonnut, joten uusi rajanaapuri on nyt Venäjä. (Amorfinen  ja kreatiivinen aika seuraa maitten välisessä suhteessa. Tilanteen uusi hahmotus tarvitaan).

Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämisen virstanpylväät
1990  Pariisin rauhansopimuksen tulkinta
1992  Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus alkaa
1993  Maanpuolustuskoulutus ry perustetaan
1994  Muutos lakiin puolustusvoimista – Puolustusvoimille velvoite
tukea vapaaehtoista maanpuolustuskoulutusta
1996  Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutusjärjestelmä,
Vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta
1999  Maanpuolustuskoulutus ry:n uudelleenorganisointi
2003  Maanpuolustuskoulutus ry 10 vuotta
2005  Rajavartiolaki – mahdollisuus osallistua vapaaehtoisen
maanpuolustuksen edistämiseen

http://www.mpkry.fi/cgi-bin/mpk.pl?sid=523&kid=1

Nykytilanne. Siviilitason vilkkaat taloudelliset olosuhteet vallitsevat kaikkien naapurimaitten Suomen , Eestin ja Venäjän kesken Ruotsi ja Norja myös mainittuna. Suomalaiset ostavat tonteja näistäö  mainituista naapureista- myös kautta maailman, mutta Venäältä ostetuista ei paljon ole kohua tai mainintaa. Toiset puhuvat valtiollisista alueostoista takaisinpäin, esim jotain Karjalan osaa. Mutta lähinnä huomataan, että venäläiset ostavatksityistontteja Suomesta, privaatteja pixeleitä.  Mikä on relevanssi?

Uutinen venäläisten tietoliikennemaston tuntumasta ostamasta tontista on tyrmistyttänyt suomalaiset. Ärsyttää jos puolustuslaitoksen installaation viereen tulee privaat venäläinen pixeli perunamaata ja sinistä tupaa. Tilanne on uusi.

MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma kertoi eilen, että venäläiset liikemiehet ovat ostaneet maata tele- ja tietoliikennemastojen välittömästä läheisyydestä Keski-Suomen Saarijärven Kolkanlahdesta. Tontille on rakennettu outo teräsvarasto, joka on kiinnittänyt myös Suomen turvallisuusviranomaisten huomion, sillä muutaman sadan metrin päässä tontista sijaitsee puolustusministeriön omistama, valtakunnallisesti merkittävä tietoliikennemasto. Katsojat kirjoittavat 45 minuuttia -ohjelman Kolme varttia -blogin keskustelussa, ettei Suomessa valvota tarpeeksi ulkomaalaisten tekemiä tonttikauppoja.-

Hämeen rykmentin entinen komentaja ja pääesikunnassakin työskennellyt prikaatikenraali evp Hannu Luotola sanoi ohjelmassa, että tällaiset maakaupat ovat kriisiaikoja ajatellen turvallisuusriski. Viranomaiset eivät ole reagoineet asiaan tänään kansalaisten tavoin Puolustusministeri Jyri Häkämiehen sotilasneuvonantaja, eversti Petri Hulkko viestittää, että maakauppoja seurataan rutiininomaisesti, eikä heillä ole tällä hetkellä havaintoja niihin liittyvistä turvallisuusriskeistä. Viestintäjohtaja Jyrki Iivosen mukaan asiaan puututaan, jos siihen on tarvetta . Ulkoministeri on toistaisekei kehoittanut vuorovaikutukseen, vastavuoroisuuteen  ja myös ostamaan joittenkin haluamia tontteja rajan takaa . (27.2.2009 9:12). Kuitenkin rajantakainen ei ole enää imperiumi NL, vaan itsenäinen valtio Venäjä, Russia.  Ei ole luotu uusia sääntöjä tonttikaupoista. Suomalaisia asuu kyllä kaikissa maanosissa omilla tonteilla.  Hmm, sanoisin hämäläisenä.